Kumpi on paheksuttavampaa

Ei ihmistä voi paheksua näillä perusteilla, jokainen on yksilö ja yhtä tärkeä. Ehkä joku fundamentalistinen suunta voisi ajatella toisin. Kuitenkin paheksumisen aiheet ovat ennemmin ihmisen omissa, rakkaudettomissa ajatuksissa ja pahoissa teoissa.

c) ettei henkilö käy kirkossa
:D

Molemmat ovat paheksuttavia, mutta ateisti on kuitenkin uskovan silmissä potentiaalinen oikeaan uskoon käännytettävä. Hänet pitää vaan saada "ymmärtämään ja hyväksymään totuus". Tästä syystä uskovat tuppaavat pyörimään täällä ateismipalstalla julistamassa oikeaa uskoaan.

He tajuavat, että toisenuskoinen on jo löytänyt omasta mielestään oikean uskon ja on siten erittäin hankala käännytettävä. Hän pitää kaikkia käännytysyrityksiä sielunvihollisen kiusauksina ja vastustaa niitä kaikin voimin. Siksi uskovat eivät yleensä pyöri sankoin joukoin toistensa palstoilla.

a) on paheksuttavampi.

Ateismi, agnostismi tai yksinkertaisesti uskonnoista välinpitämättömät henkilöt ovat nopeimmin kasvava joukko ja siten kaikkien uskontojen pahin vihollinen.

Jos asiaa katsotaan uskonnon kannalta siitä olettamuksesta että jumalalliset määräykset joita esitetään ovat jokin standardi niin silloin henkilö joka palvoo jotakin muuta jumalaa on paheksuttavampi.

Jos esimerkiksi otetaan vaikka kristinusko niin yksi kymmensestä käskystä on:
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Tämä ei sano mitään siitä ettei usko ainoanakaan jumalan olemassaoloon, vaan sen sijaan kieltää muiden jumalien palvomisen.
Noh minä en palvo muita jumalia, saati että uskoisin jonkin jumalan olemassaoloon.

Tämä sama asenne on varsin yleinen muidenkin uskontojen kohdalla ja useimmiten mikäli jokin jumala rankaisee epäuskosta, rangaistus siitä että palvoo jotakin muuta jumalaa on huomattavasti ankarampi.

Mikä tarkoittaa sitä että jonkin muun uskonnon tunnustaminen on ainakin opillisesti huomattavasti tuomittavampaa kuin epäusko.

Ei kumpikaan vaihtoehto, sillä uskovaisesta kauheinta on se että jonkun usko poikkeaa aivan pikkiriikkisen omasta, jolloin se ehkä saa uskovaisesta tuntumaan siltä että hänen omakin uskonsa on aivan yhtä naurettava.

Esimerkki tästä on katolisten ja areiolaisten välinen riita joskus 300-luvulta, jossa kiista oli kahden kirjaimen erosta...

A. Uskovaiset ovat sita mielta etta "johonkinhan jokaisen on uskottava".

Se etta on "hylannyt" uskonnon kokonaan on kauhistuttavampaa kuin se etta joku uskoo vaaraan uskontoon. Uskovaiset ymmartavat alitajuisesti olevansa samaa sakkia auktoriteetin kaipuineen ja mielipiteineen etta on asioita joita ei saa kyseenalaistaa. Tunnistavat toisissaan samanlaisen laumasielun ja henkilon joka haluaa olla jonkun, kuvitellun tai konkreettisen olennon, alamainen.

A on uskovasta pahempi koska johonkin, sama mihin, mielikuvitusolentoon uskova on jo valmiiksi altis palvontaan ja siten käännyytykseen. Sensijaan realistia on vaikeampi käännyttää.

Äkkiseltään luonnollisin reaktio tuntuu olevan se ateismi on pahempi kuin väärään teistiseen uskontoon kuuluminen.

Sinänsä kuitenkin opillisesti yleensä aina väärien jumalten palvominen on suurempi paha kuin minkään tason jumaliin uskomattomuus.

Toki myös ateismin voidaan nähdä olevan väärien jumalten palvomista parin mutkan kautta jolloin ateismin ja väärän teistisen uskonnon välillä ei ole eroa, molemmat yhtä pahoja.

Teknisesti sitten asiassa on myös se puoli että erityisesti monoteistit yleensä ei-monoteistiset maailmankatsomukset monoteismia pahempana. Täten tietyissä tilanteissa juutalaiset, kristityt ja muslimit saattavat muodostaa yhtenäisen rintaman muita maallmankatsomuksia vastaan ja pitää toisiaan harhaanjohdettuina mutta pohjimmiltaan saman uskonnon edustajina.

Kummankaan ei mielestäni kuuluisi olla paheksuttavaa, sellainen maailmankatsomus kuuluui keskiaikaisen kristityn näkökulmaan.
Mielestäni sillä ei ole väliä mitä muut uskovat, kunhan eivät yritä käännyttää muita.

Itse en tuputa uskoani kenellekkään, eikä kenenkään tulisi tuputtaa omaansa minulle (oli se sitten uskonto, ateismi tai muu ideologia).

Asiahan on eri, mikäli kyseessä on fanaattinen henkilö joka näin tekee. (Esim. Ateisti joka on vahvasti sitä mieltä että olen täysi idiootti uskoni takia, tai ääriuskovainen joka tuomitsee kaikki tekoni syntinä ja vastaa tähän kysymykseen b) Jolloin olen sitä mieltä, ettei tämä ole ajatellut asiaa loppuun.

Paheksuttavaa on siis c) Ihminen, joka vastaa tähän kysymykseen

Keskiaikaisenkin kristityn katsomukseen kuului sama kuin alkusrk:n kristityillä ja nykyisillä.
Usko on sama.
Katolinen kirkko tai paremminkin sydämeltään sen ei-kristityt johtajat , vainosivat silloin totisia uskovaisia. Tätä katolinen kirkko on julkisesti pyytänyt anteeksi.

Syntiä on kaikki mikä erottaa jumalasta.