Kamalin kokemuksenne?

Kamalin oli se, kun oma, yksityinen hammaslääkärini alkoi paikkaamaan reikää ilman puudutusta:

-alkoi heti toimeen, (en tiennyt mitä hän edes alkaa tekeen, ei informoinut)

-ei puuduttanut vaikka kipu oli hirvittävä ja mulla hiki tippui ja tajunnan rajamailla mentiin.

Hän vain totesi, että taitaa olla arka paikka, ja hommaa jatkettiin loppuun saakka.

Kammo tuli pitkäksi aikaa!


Johtopäätös: oma hammaslääkäri ei tuntenut potilastaan vaikka olin käynyt jo viisi vuotta hänellä ja puudutettu oli aikaisemmin, mutta hänen mukaansa papereihin ei oltu tehty merkintää, että tarvitsen puuudutuksen joka kerta.
Ja siitä omavaltainen käytös!

Että toteamus, jota yksityisellä mainostetaan "oma hammaslääkäri tuntee sinut ja hampaasi" ei pidä paikkaansa, ennenkuin hän lukee paperit, siis ei sen kummemmin kuin kunnallisessakaan hoidossa!

Olin ala-asteella ehkä tokaluokalla kun minulta otettiin röntgenkuva hampaasta. Minut laitettiin sellaisen painavan lyijy(?)maton alle ja sitten sekä hammaslääkäri että hoitaja poistuivat huoneesta. Minulle tuli pakokauhu siitä kun jätetiin yksin sellaiseen tilanteeseen. Huusin kauhuissani suoraa huutoa. Hammaslääkäri vain ihmetteli että miksi sinä huudat.

Olin ala-astelainen pieni tyttö hammaslääkärillä. Äiti ei ollut mukana, kun oli sellainen tarkastus, että muitakin oppilaita oli samaan aikaa hoitolassa. Tunsin itseni reippaaksi, kun uskalsin mennä hoitohuoneeseen yksin, vaikka vähän pelottikin. Vapisin suu auki hoitotuolissa kun hoitolan johtava hammaslääkäri alkoi yhtäkkiä mitään selittelemättä tai edes mainitsematta porata jotain pientä reiän alkua suussani.

En enää koskaan mennyt ko.lääkärille (siis huusin niin kauan, että lääkäri suostuttiin vaihtamaan) ja pelkään hammashoitoa yhä kymmenen vuotta myöhemminkin. Itku tulee jo ennen kuin istun tuolissa, vaikka mun pitäisi olla jo "aikuinenkin". Järjenvastaista, mutta totta.

Noin 5-6 vuotiaana minulla aloitettiin etuhampaiden yhteen vetäminen. Hammaslääkäri haukkui äitiäni suoraa huutoa. Olin hammaslääkärin mielestä imenyt huvituttia liian vanhaksi ja sen vuoksi hampaissa rako - todellisuudessa tuttia tarjottiin pari kertaa ja työnsin sen aina kielellä pois. Sopivan muotin löytymiseksi raivoava hammaslääkäri runnoi kaikki muotit suuhuni varmaan pariin kertaan.. itse muotin ottamisessa taistelin henkeni edestä kun meinasin tukehtua nieluun valuvaan mömmöön. Hammaslääkäri taas raivosi äitille, kun ei pitänyt kakaraansa paikoillaan. Minulla itku helpotti kun päästiin vastaanotolta, mutta äitini itki vielä illallakin ja myöhemminkin. Mukavat lahjukset sain äidiltä kun hän vei minua toiselle käynnille.

Kouluhammaslääkärissä oli kauheinta se kipu yhdistettynä raivoavaan hammaslääkäriin: "Ei se voi koskea, kun ei ole hermoa lähelläkään" ja "ei se voi koskea, kun hammas on puudutettu".

Pahin kokemukseni on kun kouluhammaslääkäri laittoi yhtenä vuonna 7 paikkaa, vaikka epäilin niiden olevan ehjiä kun kipua ei ollut, eikä kylmä tai kuuma vaikuttanut mitenkään. Sanoin tämän hammaslääkärille, mutta hän väitti tietävänsä paremmin. Silloin tarkistuksessa hampaaseen painettiin piikki ja jos se "tarttui", niin hammas kaiverrettiin ontoksi ja laitettiin amalgaamipaikka. Nykyisin tällä menetelmällä ei enää tarkisteta, koska nykyään tiedetään piikin tarttuvan ehjiinkin hampaisiin. Eräällä käyntikerralla tuo hammaslääkäri pisti piikin erääseen ehjään hampaaseen ja se "tarttui" ja hän epätoivoisesti parkaisi "en minä jaksa". Olin vaikea potilas koska en kestänyt porausta "hytkymättä" ja kiitos refleksien nyt 24 vuotta myöhemmin tuo hammas on edelleen ehjä. Lisäksi kyseinen hammaslääkäri sai "bing" äänen eräästä etuhampaasta (41 julkisivu) ja viimeisellä kerralla kun luulin hampaan paikattavan niin yllätykseni sitä hammasta ei paikattu. Minulla paikattiin hammas 31 (ja 32:n välistä), vaikka hammaslääkäri totesi ettei täällä mitään näy ja pyysi hammashoitajaa toistamaan useamman kerran. Tuossa hampaassa 41 on edelleen "värivirhe". Meniköhän hampaan mumerointi sekaisin aivan kuin samoihin aikoihin minulle annettuun korttiinkin merkittiin väärä hoitoaika... Kuka tietää tuon hampaiden sivujen numeroinnin? Nyt olen varma, että minä tiedän omien hampaiden kunnon kivusta kauan ennenkuin hammaslääkäri voi millään menetelmällä sitä havaita, joten kaduttaa kun en uskaltanut kieltää hampaiden korjausta vaan olin "kiltti tyttö".

Yhteisenä tekijänä näissä lapsuuden aikaisissa hammaslääkärillä käynneissä on "raivoava hammaslääkäri", mutta tietenkin oli normaalejakin käyntejä jotka eivät jääneet niin hyvin muistiin.

Aikuisena eräs hammaslääkäri puudutti ja se puudutusaine taisi joutua verenkiertoon, koska jonkin ajan kuluttua "sydän meinasi pysähtyä" ja tunsin tarvitsevani kaiken tahdonlujuuteni pysyäkseni elossa - en uskaltanut käyttää voimavaroja edes viereisessä huoneessa röntgenkuvaa kehittämässä olevan hammaslääkärin kutsumiseen. Joku ehdotti, että kyse olisi ollut tavallisesta pyörtymisestä (en ole koskaan pyörtynyt, joten olen luullut silmissä ensin mustenevan?). Joka tapauksessa olen elossa ja puudutusaineen määränpää ei kuitenkaan ollut toivottu, koska mitään puuduttavaa vaikutusta ei koskaan tullut.

Eräs yksityishammaslääkäri väänteli ruiskua niin voimaperäisesti, että sen perusteella olisi voinut kuvitella hänen "katkovan hermot" puudutusaineen pistämisen sijaan. Pelkäsin neulan katkeavan, mutta onneksi neula ei kuitenkaan katkennut.

Toinen yksityshammaslääkäri pisti puudutusainetta tulehtuneen juurihoidossa olevan hampaan juurikanavan kautta ja se teki todella kipeää.

Huonoista puudutuskokemuksista huolimatta pyydän aina puudutuksen sillä ammattitaitoisiakin puudutuksia minulle on tehty.

Aikuisena minulle ei noita kamalia hammaslääkärikokemuksia ole juurikaan tullut vaan pääosin käynnit ovat "hyviä", mutta muutamien hammaslääkärien hoidosta saan kärsiä loppuelämäni.

Naurettin kouluhammaslääkärillä päin naamaa kysyessäni voiko hampaitani oikaista.

Joskus ekaluokkalaisena minulta revittiin kaikki neljä takimmaista hammasta pois. Ensin kiskottiin ylähampaat ja täti vain karjui että ole huutamatta. Seuraavana päivänä uudestaan, en tiennyt ennakolta mitä tuleman pitää. Meille ei oltu käyty sanomassa hampaan pesusta mitään (oli siis useampi oppilas yhtä aikaa hoitolassa, minä olin eka vastaanotolle menijä) joten meistä kukaan ei pessyt hampaitaan. Kamala huuto ja karjuminen "kyllä ne hampaat pitää pestä vaikka mikä olis" ja melkein yhtä kovalla volyymilla hoitaja komennettiin viemään muille oppilaille viestiä hammaspesusta. Eikä sitten muuta kuin tyttö penkkiin ja alahampaat irti.
Pelkäsin kyseistä hammaslääkäriä kuin itse paholaista, ja melkein itkin ilosta kun kuulin että ko. täti oli muuttanut pois paikkakunnalta.
Vasta nyt neljäkymppisenä olen muutaman vuoden ajan pakottautunut kerran vuodessa tarkastukseen. Muitakin juttuja löytyy mutta tästä se kaikki alkoi...

.....kun kerroin hammaslääkärille pelkääväni. Hän teki minulle juurihoidon, johon hän ei laittanut puudutusta pyynnöstäni huolimatta.

Sain normaalisti seuraavan ajan, mutta sitten kotiini lähettiin erikoinen kirje, jossa aikaani oli muutettu. Teksti kirjeessä oli käsinkirjoitettu kokonaisuudessaan, ei siis tavanomainen ajanvarauskortti, puhuttelutyyli oli kuin lapselle kirjoitettu.

Soitin tietysti ihmeissäni ky. paikkaan ja hammashoitaja, joka oli työparina hammaslääkärillä jolla kävin sanoi, että me aateltiin, että sulla on joku häiriö. Siis kun sanoin pelkääväni. Olin aivan ymmälläni ja jauhot meni suuhun.

Kun menin sitten käynnille (olisi kyllä pitänyt jo siinä vaiheessa, kun sain kirjeen lamppu syttyä), oli hammaslääkärillä valmiina mulle aika tilattuna psykiatrian erikoislääkärille!

Kun kansakoulun hammaslääkäri 60-luvulla karjaisi minulle, että NYT HILJAA.

Lääkäri käski vain olla ja syödä särkylääkkeitä, sillä niistä ei kuulemma ollut mitään haittaa ja syöminen toisen puoliskon kalustoa käyttäen, en suostunut ja 4 viikon päästä selvisi syy, kun juurihoidetusta hampaasta löytyi sivukanava ja sen takia olisin loppuelämäni ajan menetellyt hänen ehdottamallaan tavalla. Kannatti olla sisukas ja vaatia lisätutkimuksia, kun kerran särki niin pirusti. Hammasta ei saatu enää kuntoon ja se meni poistoon. Kivut olivat kamalia ja särkylääkkeillä eläminen 4 viikon ajan oli yhtä helvettiä.

Mulle tehtiin amalgaamipaikat etuhampaiden takapinnalle kouluikäisenä. Vastaanotolle oli vain varattu aika ja puhe paikata etuhampaat (ei kovin suuret reiänalut). Hammaslääkäri ei kysynyt mitään minkälaiset paikat tehdään, vaan laittoi "lujat paikat" omien sanojensa mukaan.Nyt 20v myöhemmin paikat ovat edelleen paikallaan, mutta hampaat ovat alkaneet värjäytyä ikävästi "siniharmaa kuulto" ienrajasta eniten. Olisiko vielä jotain tehtävissä vai saako millään asiaa korjattua.

Olin toisella tai kolmannella luokalla, kun hammastani jyrsittiin poljettavalla porakoneella. Pää tärisi ja nenääni tuli kuumentuneen luun käry. Lääkäri itsessään oli pelottava, hermonsa menettänyt kaheli. 60 vuotta sitten syrjäseuduilla, oli aivan romut työkalut hammas-lääkäreillä. Kai se oli rahasta kiinni.

JOO MÄ PELKÄÄN KANS HAMMASLÄÄKÄREITÄ JA EN MUUTEN VALEHTELE JA JOO HAMMASLÄÄKÄRIT ON IHAN SUPER ILKEITÄ!!!!!!!!!!!!!!

Muuan vuosi sitten ”välihammas” ylhäältä halkesi kahtia, noh menin päivystykseen kun nousi kuume ja suussa oli todella outo tunne että kaikki ei ole hyvin… noh lääkäri pisti yhden puudutuksen ja alkoi irroittamaan hammasta. Vähän oli kivuliasta mutta kyllä sen kesti. Pihdeillä hän sitten onnistui katkaisemaan hampaan ilmeisesti juuresta ja siitä se helvetti alkoi. Hammasta kaivettiin varmaan oikiasti sen kaks tuntia ja koko ajan kerjäsin itkukurkussa puudutusta kun sattui mutta piikkejä lisättiin ehkä sen kolme eikä enään sen jälkeen…. Ei ollut kiva kuunnella kuinka hoitaja ja lääkäri voivotteli kuinka vaikea se on saada pois ja hoitaja ramppasi hakemassa kaikenmaailman erilaisia välineitä millä juuren pala saataisiin pois. Toki pidettiin hengähdys taukoja mutta ne ei paljon lämmittänyt. Sitten heidän oli pakko antaa joku lääke mistä menin pökkyrään mutta sekään ei auttanut muuhun kuin pysymään penkissä… lopulta se saatiin irti ja olin aivan kauhuissani lonta viikkoa. Kotia päästyäni oksentelin ja itkin. Oli se niin kamala kokemus. Ja olen mies…

Viisaudenhampaan leikkaus.

Ehdottomasti armeijan päivystys käynti kipeän hampaan takia. Ilmeisesti vastikään valmistunut nuori hammaslääkäri alkoi todella kovakouraisesti tutkia hammasta jossa oli isoreikä. Ensin hän koputteli hammasta KOVAA moneen otteeseen vaikka sanoin inisin että sattuu… sitten yhtäkki pisti sillä koukulla niin että itku melkein tuli. Sen jälkeen porat valmiuteen ja hoitaja kysyi laitetaanko puudutus vastasi lääkäri että ei laiteta. Sen jälkeen vain pora käteen ”tämä voi olla vähän kivuliasta ja porasi hampaan juureen ilman puudutusta!!!!! itkin kivusta koko toimeenpiteen ajan ja lopuksi lääkäri sanoi että juurihoito täytyy tehdä ja kun vähän aikaa keräilin itseäni sanoi lääkäri vielä lähtiessä että seuraavan kerran sitten voidaan puuduttaa.. entiedä mikä vitun idea tässä hommassa oli mutta tuntu että lääkäri jotenkin nautti tästä kaikesta. Oli muutakin korjattavaa hampaissa mutta en enää koko vuoden aikana mennyt vastaanotolle. Kotiuduttua sitten kolme hammasta piti poistaa. Tämä huonosti juurihoidettu hammas ja kaksi muuta. Lääkäri ihmetteli miksei kahta muuta hammasta oltu hoidettu mutta en kehdannut kertoa miksi..