Kaipaus salpaa hengityksen

Ei hän halua kahta perhettä tai parisuhdetta. Näen kyllä, miten raastava tilanne on hänelle. Toki mietin joskus, olenko se koossa pitävä voima, jonka vuoksi hänen avioliittonsa pystyy jatkumaan? Jos hänen todella on paha olla siinä, arki toimii, mutta puolison kanssa ei halua/pysty olla kahdestaan; hän saa läheisyyden, rakkauden ja keskusteluyhteyden minun kanssani, niin hän jaksaa jatkaa tunnekuollutta liittoa ja pyörittää arkea. Tämä on hänelle toki siinä mielessä ihana tilanne, että hän saa pitää meidän rakkautemme, mutta myös olla 24/7 lastensa kanssa saman katon alla. Sen asian kanssahan hän kipuilee, ettei asuisi enää lastensa kanssa, jos eroaisi.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ei hän halua kahta perhettä tai parisuhdetta. Näen kyllä, miten raastava tilanne on hänelle. Toki mietin joskus, olenko se koossa pitävä voima, jonka vuoksi hänen avioliittonsa pystyy jatkumaan? Jos hänen todella on paha olla siinä, arki toimii, mutta puolison kanssa ei halua/pysty olla kahdestaan; hän saa läheisyyden, rakkauden ja keskusteluyhteyden minun kanssani, niin hän jaksaa jatkaa tunnekuollutta liittoa ja pyörittää arkea. Tämä on hänelle toki siinä mielessä ihana tilanne, että hän saa pitää meidän rakkautemme, mutta myös olla 24/7 lastensa kanssa saman katon alla. Sen asian kanssahan hän kipuilee, ettei asuisi enää lastensa kanssa, jos eroaisi.

Lue lisää

Kirjoitit itsesi pussiin. Jos mies haluaa olla sekä omien lastensa kanssa saman katon alla, että myös sinun kotonasi, silloin hän todellakin haluaa elää kahta perhettä.

Yritä katsoa asiaa ulkopuolisena, ilman tunteitasi. Miehen käyttäytyminen, pahasta olostaan huolimatta, vaikuttaa kirjoitustesi perusteellaa sellaiselta, että hän todellakin aikoo pitää kaksi perhettään, eikä aio tehdä eroa kummastakaan, jos olosuhteet eivät siihen häntä pakota. Monet miehet toimivat samalla tavalla, eräät pitävät kakkosta osallistuen kakkosen perhe-elämään, kuten teilläkin, jopa vuosikymmeniä.

Kahta haluaa kirjoitti:

Kirjoitit itsesi pussiin. Jos mies haluaa olla sekä omien lastensa kanssa saman katon alla, että myös sinun kotonasi, silloin hän todellakin haluaa elää kahta perhettä.

Yritä katsoa asiaa ulkopuolisena, ilman tunteitasi. Miehen käyttäytyminen, pahasta olostaan huolimatta, vaikuttaa kirjoitustesi perusteellaa sellaiselta, että hän todellakin aikoo pitää kaksi perhettään, eikä aio tehdä eroa kummastakaan, jos olosuhteet eivät siihen häntä pakota. Monet miehet toimivat samalla tavalla, eräät pitävät kakkosta osallistuen kakkosen perhe-elämään, kuten teilläkin, jopa vuosikymmeniä.

Lue lisää

Mitä pahaa siinä on että tahtoo samaan aikaan syödä ja säästää kakun? Joiltain se onnistuu, kiitos ymmärtäväisten ykkösten ja etenkin kakkosten.

Kahta haluaa kirjoitti:

Kirjoitit itsesi pussiin. Jos mies haluaa olla sekä omien lastensa kanssa saman katon alla, että myös sinun kotonasi, silloin hän todellakin haluaa elää kahta perhettä.

Yritä katsoa asiaa ulkopuolisena, ilman tunteitasi. Miehen käyttäytyminen, pahasta olostaan huolimatta, vaikuttaa kirjoitustesi perusteellaa sellaiselta, että hän todellakin aikoo pitää kaksi perhettään, eikä aio tehdä eroa kummastakaan, jos olosuhteet eivät siihen häntä pakota. Monet miehet toimivat samalla tavalla, eräät pitävät kakkosta osallistuen kakkosen perhe-elämään, kuten teilläkin, jopa vuosikymmeniä.

Lue lisää

Se, että toimii jollain tavalla, ei suoraan tarkoita että haluaa sitä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ei hän halua kahta perhettä tai parisuhdetta. Näen kyllä, miten raastava tilanne on hänelle. Toki mietin joskus, olenko se koossa pitävä voima, jonka vuoksi hänen avioliittonsa pystyy jatkumaan? Jos hänen todella on paha olla siinä, arki toimii, mutta puolison kanssa ei halua/pysty olla kahdestaan; hän saa läheisyyden, rakkauden ja keskusteluyhteyden minun kanssani, niin hän jaksaa jatkaa tunnekuollutta liittoa ja pyörittää arkea. Tämä on hänelle toki siinä mielessä ihana tilanne, että hän saa pitää meidän rakkautemme, mutta myös olla 24/7 lastensa kanssa saman katon alla. Sen asian kanssahan hän kipuilee, ettei asuisi enää lastensa kanssa, jos eroaisi.

Lue lisää

"Ei hän halua kahta perhettä tai parisuhdetta"

No pakostako hän sitten on elänyt kahta perhettä ja parisuhdetta kahden vuoden ajan? Ymmärrän kyllä, jos liitto on kuralla, sitten tapaa rakkauden ja eroaa liitosta. Näin se on monesti toiminutkin.

Ei, en aio antaa hänelle enää toista kahta vuotta elämästäni. En ainakaan usko niin, siksi työstänkin tätä täällä kirjoittamalla. En välttämättä edes saadakseni hirveästi näkökulmaa, vaan ehkä enemmänkin purkaakseni omaa tunnettani. Toki on myös hyvä saada lukea muiden näkökulmia, niin kauan kun ne ovat rakentavia.

On totta, että olemme olleet yhdessä kaksi vuotta, eikä mies ole vielä eronnut. Sitä en saa puhuttua itselleni toisin, se on faktaa. Toisinaan minun on helpompaa ymmärtää se, toisinaan en ymmärrä laisinkaan. Silloin olen vahvasti ahdistunut ja haluaisin irti, mutta lopulta en kuitenkaan halua, koska meidän on hyvä olla yhdessä, minun on hyvä olla hänen kanssaan. Pidän siitä, minkälainen olen hänen kanssaan.

Minä en tule laittamaan häntä valintatilanteeseen. Sen olen nyt sanonut aivan viimme aikoina, että itse olen kohta valintatilanteessa, koska en jaksa näin enää kauaa. On liian kuluttavaa kerätä itsensä aina tyhjyyden tuneet jälkeen uudelleen. On niin ristiriitaista, että hänen kanssaan koen hyviä hetkiä, joita olisi kiva miettiä, jos olisimme oikeasti yhdessä, mutta kun hän kuitenkin lähtee kotiin, en halua ajatella niitä asioita, koska minun tulee siitä surullinen olo.

Enhän minä tiedä, minkälainen hän oikeasti kotonaan on. Minulla on vain se, mitä hän kertoo, ja miten olen oppinut häntä tuntemaan, mitä hänestä näen ja aistin. Vaimo tiesi meistä, ja halusi silti jatkaa miehensä kanssa. Mies ei silloin ollut vielä valmis lähtemään. Sittemmin tosiaan yritimme lopettaa, mutta emme pystyneet, tai mies vakuutti minut tunteistaan ja halustaan elää minun kanssani loppu elämänsä. Tai vielä oikeammin sanottuna, sai minut vakuuttumaan, että jonain päivänä vielä eroaa. Silloin, puolisen vuotta sitten, en uskonut, että siihen menisi vielä näin pitkään. Hän sanoo minulle, että kotona vain käpertyy itseensä, jotta voisi olla. Hän kertoo kaipaavansa minua koko ajan, ja siksi joutuu kovettamaan itsensää kotona, että jaksaisi pyörittää arkea vaimon kanssa. Arjen pyörittämistä se varmaan pitkälti on, ei yhdessä, pariskuntana tekemistä. Lasten kuskaamista harrastuksiin, ja mies uppoutuu työhönsä, ja omiin harrastuksiin. Sanoo vaimonsa olevan ahdistunut, mutta ei vain silti saa sanottua, että haluaa erota. Pitkälti on varmaan noin, mutta jokin pitää silti otteessaan. Jokin on vielä vahvempi kuin halu erota, vahvempi kuin oma paha olo - lapset ovat hänelle kaikki kaikessa, eikä 25 vuotta yhteistä elämää ole ihan vähän. Mutta kuten sanoin, en voi tietää, mitä hänen päässään liikkuu, puhumattakaan niistä syvistä vaikuttimista, joista asianosainenkaan ei aina saa kaikesta kiinni.

Ehkä olen tässä vielä, koska en tunne uhraavani elämääni hänen vuokseen. Kaikesta huolimatta, vaikka haluan ja toivonkin paljon enemmän kuin voin nyt saada, on hyvä olla, ja jotenkin tunnen, että yhdessä menemme eteenpäin. Silti jokainen päivä mielessäni on myös vaihtoehto, että lopetan tämän...

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ei, en aio antaa hänelle enää toista kahta vuotta elämästäni. En ainakaan usko niin, siksi työstänkin tätä täällä kirjoittamalla. En välttämättä edes saadakseni hirveästi näkökulmaa, vaan ehkä enemmänkin purkaakseni omaa tunnettani. Toki on myös hyvä saada lukea muiden näkökulmia, niin kauan kun ne ovat rakentavia.

On totta, että olemme olleet yhdessä kaksi vuotta, eikä mies ole vielä eronnut. Sitä en saa puhuttua itselleni toisin, se on faktaa. Toisinaan minun on helpompaa ymmärtää se, toisinaan en ymmärrä laisinkaan. Silloin olen vahvasti ahdistunut ja haluaisin irti, mutta lopulta en kuitenkaan halua, koska meidän on hyvä olla yhdessä, minun on hyvä olla hänen kanssaan. Pidän siitä, minkälainen olen hänen kanssaan.

Minä en tule laittamaan häntä valintatilanteeseen. Sen olen nyt sanonut aivan viimme aikoina, että itse olen kohta valintatilanteessa, koska en jaksa näin enää kauaa. On liian kuluttavaa kerätä itsensä aina tyhjyyden tuneet jälkeen uudelleen. On niin ristiriitaista, että hänen kanssaan koen hyviä hetkiä, joita olisi kiva miettiä, jos olisimme oikeasti yhdessä, mutta kun hän kuitenkin lähtee kotiin, en halua ajatella niitä asioita, koska minun tulee siitä surullinen olo.

Enhän minä tiedä, minkälainen hän oikeasti kotonaan on. Minulla on vain se, mitä hän kertoo, ja miten olen oppinut häntä tuntemaan, mitä hänestä näen ja aistin. Vaimo tiesi meistä, ja halusi silti jatkaa miehensä kanssa. Mies ei silloin ollut vielä valmis lähtemään. Sittemmin tosiaan yritimme lopettaa, mutta emme pystyneet, tai mies vakuutti minut tunteistaan ja halustaan elää minun kanssani loppu elämänsä. Tai vielä oikeammin sanottuna, sai minut vakuuttumaan, että jonain päivänä vielä eroaa. Silloin, puolisen vuotta sitten, en uskonut, että siihen menisi vielä näin pitkään. Hän sanoo minulle, että kotona vain käpertyy itseensä, jotta voisi olla. Hän kertoo kaipaavansa minua koko ajan, ja siksi joutuu kovettamaan itsensää kotona, että jaksaisi pyörittää arkea vaimon kanssa. Arjen pyörittämistä se varmaan pitkälti on, ei yhdessä, pariskuntana tekemistä. Lasten kuskaamista harrastuksiin, ja mies uppoutuu työhönsä, ja omiin harrastuksiin. Sanoo vaimonsa olevan ahdistunut, mutta ei vain silti saa sanottua, että haluaa erota. Pitkälti on varmaan noin, mutta jokin pitää silti otteessaan. Jokin on vielä vahvempi kuin halu erota, vahvempi kuin oma paha olo - lapset ovat hänelle kaikki kaikessa, eikä 25 vuotta yhteistä elämää ole ihan vähän. Mutta kuten sanoin, en voi tietää, mitä hänen päässään liikkuu, puhumattakaan niistä syvistä vaikuttimista, joista asianosainenkaan ei aina saa kaikesta kiinni.

Ehkä olen tässä vielä, koska en tunne uhraavani elämääni hänen vuokseen. Kaikesta huolimatta, vaikka haluan ja toivonkin paljon enemmän kuin voin nyt saada, on hyvä olla, ja jotenkin tunnen, että yhdessä menemme eteenpäin. Silti jokainen päivä mielessäni on myös vaihtoehto, että lopetan tämän...

Lue lisää

Ymmärrän oikeasti nuo asiat, joita käyt läpi - ajatuksesi voisivat olla omasta suutani sieltä muutaman vuoden takaa. Toivottavasti asiat selviävät. Rehellisesti uskon kyllä, että sinä olet se, jonka pitää jokin päätös asiassa tehdä. Mutta ehkä tulkitsen tätä liikaa omien huonojen kokemusteni valossa. Tiedän kuitenkin myös sen, että tämä elämä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista ja mustavalkoista.

Ei kuraa niskaan kirjoitti:

Ymmärrän oikeasti nuo asiat, joita käyt läpi - ajatuksesi voisivat olla omasta suutani sieltä muutaman vuoden takaa. Toivottavasti asiat selviävät. Rehellisesti uskon kyllä, että sinä olet se, jonka pitää jokin päätös asiassa tehdä. Mutta ehkä tulkitsen tätä liikaa omien huonojen kokemusteni valossa. Tiedän kuitenkin myös sen, että tämä elämä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista ja mustavalkoista.

Lue lisää

Kiitos. On jännää, miten ajatukset ja tunteet tässä ovat kulkeneet ja kulkevat. Pahin tunteiden vuoristorata on ohitettu ja toisnaan on jopa pidempiä seesteisiä jaksoja. Tosin, jos antaa liikaa tilaa omalle epävarmuudelle, seesteisyys on tipotiessään. Kun sen sijaan annan tilaa sille tunteelle, mikä minulla miehen kanssa ollessani on, on turvallinen ja luottavainen olo.

Äitini aina sanoo minulle, että älä tulkitse niin paljoa. Että miehet ovat yksinkertaisia olentoja ja yleensä tarkoittavat mitä sanovat. Että jos hän sanoaa rakastavansa, hän tarkoittaa sitä. Jos hän sanoo olevansa onneton avioliitossaan, tuskin hän ainakaan onnellinen on. Ja jos hän sanoo tietävänsä ettei liitto enää parane, se on varmasti se, miten hän asian näkee. Kuten sekin, että hän sanoo haluavansa erota, mutta se vain on vaikeaa, monesta syystä. Varmasti onkin. Mutta siinä kohtaa päästään siihen, minkä haluaisin ymmärtää, että miksi se on niin vaikeaa? Siis mistä tekijöistä johtuen. Jotta voisin olla hieman rauhallisemmin mielin. Äitini sanoo myös, että jos hän oikeasti kertoo meistä ystävilleen ja työkavereilleen ja kaiken kukkuraksi on jo jonkin aikaa viettänyt aikaa lasteni kanssa, omasta aloitteestaan ja halustaan, hän on tosissaan kanssani. Niin varmasti onkin, en minä sitä epäile, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että hän lopultakaan pystyisi eroamaan.

Huokaus... lapset ovat isällään, mukavan päivämme jälkeen, ja minulla on liikaa aikaa ajatella ja kaivata. Kuten mies mulle tässä pari päivää sitten sanoi, nyt vasta hän kokee, minkälaista on todella rakastaa toista!

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ei, en aio antaa hänelle enää toista kahta vuotta elämästäni. En ainakaan usko niin, siksi työstänkin tätä täällä kirjoittamalla. En välttämättä edes saadakseni hirveästi näkökulmaa, vaan ehkä enemmänkin purkaakseni omaa tunnettani. Toki on myös hyvä saada lukea muiden näkökulmia, niin kauan kun ne ovat rakentavia.

On totta, että olemme olleet yhdessä kaksi vuotta, eikä mies ole vielä eronnut. Sitä en saa puhuttua itselleni toisin, se on faktaa. Toisinaan minun on helpompaa ymmärtää se, toisinaan en ymmärrä laisinkaan. Silloin olen vahvasti ahdistunut ja haluaisin irti, mutta lopulta en kuitenkaan halua, koska meidän on hyvä olla yhdessä, minun on hyvä olla hänen kanssaan. Pidän siitä, minkälainen olen hänen kanssaan.

Minä en tule laittamaan häntä valintatilanteeseen. Sen olen nyt sanonut aivan viimme aikoina, että itse olen kohta valintatilanteessa, koska en jaksa näin enää kauaa. On liian kuluttavaa kerätä itsensä aina tyhjyyden tuneet jälkeen uudelleen. On niin ristiriitaista, että hänen kanssaan koen hyviä hetkiä, joita olisi kiva miettiä, jos olisimme oikeasti yhdessä, mutta kun hän kuitenkin lähtee kotiin, en halua ajatella niitä asioita, koska minun tulee siitä surullinen olo.

Enhän minä tiedä, minkälainen hän oikeasti kotonaan on. Minulla on vain se, mitä hän kertoo, ja miten olen oppinut häntä tuntemaan, mitä hänestä näen ja aistin. Vaimo tiesi meistä, ja halusi silti jatkaa miehensä kanssa. Mies ei silloin ollut vielä valmis lähtemään. Sittemmin tosiaan yritimme lopettaa, mutta emme pystyneet, tai mies vakuutti minut tunteistaan ja halustaan elää minun kanssani loppu elämänsä. Tai vielä oikeammin sanottuna, sai minut vakuuttumaan, että jonain päivänä vielä eroaa. Silloin, puolisen vuotta sitten, en uskonut, että siihen menisi vielä näin pitkään. Hän sanoo minulle, että kotona vain käpertyy itseensä, jotta voisi olla. Hän kertoo kaipaavansa minua koko ajan, ja siksi joutuu kovettamaan itsensää kotona, että jaksaisi pyörittää arkea vaimon kanssa. Arjen pyörittämistä se varmaan pitkälti on, ei yhdessä, pariskuntana tekemistä. Lasten kuskaamista harrastuksiin, ja mies uppoutuu työhönsä, ja omiin harrastuksiin. Sanoo vaimonsa olevan ahdistunut, mutta ei vain silti saa sanottua, että haluaa erota. Pitkälti on varmaan noin, mutta jokin pitää silti otteessaan. Jokin on vielä vahvempi kuin halu erota, vahvempi kuin oma paha olo - lapset ovat hänelle kaikki kaikessa, eikä 25 vuotta yhteistä elämää ole ihan vähän. Mutta kuten sanoin, en voi tietää, mitä hänen päässään liikkuu, puhumattakaan niistä syvistä vaikuttimista, joista asianosainenkaan ei aina saa kaikesta kiinni.

Ehkä olen tässä vielä, koska en tunne uhraavani elämääni hänen vuokseen. Kaikesta huolimatta, vaikka haluan ja toivonkin paljon enemmän kuin voin nyt saada, on hyvä olla, ja jotenkin tunnen, että yhdessä menemme eteenpäin. Silti jokainen päivä mielessäni on myös vaihtoehto, että lopetan tämän...

Lue lisää

Voisiko olla niin, että kun et vaadi ratkaisua, ei mies pysty sitä tekemään? Ja olet saatavissa kun hän niin haluaa? Tuolla tavalla voi jatkaa hyvinkin toiset kaksi vuotta, jos itse jaksat. Miehellähän on nyt kuitenkin vaimo ja perhe kävi niin tai näin, hän ei menetä kaikkea, jos sinun kanssa alkaisi mennä huonosti.

Ihmetyttää, miten pettäjät (monesti miehet) pystyy esittämään tuota tavallista luotettavaa puolisoa, vaikka sisällä huutaa, että haluaisi olla toisen luona. Itse en siihen kykenisi, kokemusta on kun olin vähällä suistua salasuhteeseen.

Ja ihan en uskoisi, että miehellä kaikki on pelkkää arjen pyöritystä, mutta jokainen liitto on omanlaisensa. Itse koin että meillä oli paljonkin yhteistä ja teimme yhteisiä asioita: rakensimme taloa, teimme yhteisiä matkoja, vietimme kahdenkeskisiä iltoja. (meillä ei ole lapsia) Silti miehellä oli koko ajan salasuhde päällä. Ei sitä näköjään kukaan voi tietää mitä toisen pään sisällä on, vaikka kuinka ulkoisesti kaikki on suht ok.

Ja sinä olet antanut lapsien kiintyä tähän mieheen? Ja liikutte avoimesti ulkona? Eikö kukaan kerro vaimolle? Aika loukkaavaa toista ihmistä kohtaan.Pystyin itse hyvin kuvittelemaan, miten exäni "leikki kotia" kakkosen ja tämän perheen kanssa,kun kaikki paljastui. Ja se sattui ja lujaa. Ei voi mitään, ihmetyttää tuo elämäntapa.

Kyllä miehen tulisi tehdä jokin ratkaisu. Tiedätkö, tekipä niin tai näin, lopettaako salasuhteen tai aloittaa yhteiselämän uuden kumppanin kanssa, seurauksena voi ensi alkuun olla loppuunpalamisen ja masennuksen tunne. Tutkijat ovat näin todenneet uskottomuudesta. Jotkut taas eivät kadu laisinkaan ja silloin kai voi aloittaa puhtaalta pöydältä. En halua pelotella, mutta helppoa ei ole kenelläkään. Tsemppiä sinulle! Toivottavasti joku ratkaisu löytyy.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kiitos. On jännää, miten ajatukset ja tunteet tässä ovat kulkeneet ja kulkevat. Pahin tunteiden vuoristorata on ohitettu ja toisnaan on jopa pidempiä seesteisiä jaksoja. Tosin, jos antaa liikaa tilaa omalle epävarmuudelle, seesteisyys on tipotiessään. Kun sen sijaan annan tilaa sille tunteelle, mikä minulla miehen kanssa ollessani on, on turvallinen ja luottavainen olo.

Äitini aina sanoo minulle, että älä tulkitse niin paljoa. Että miehet ovat yksinkertaisia olentoja ja yleensä tarkoittavat mitä sanovat. Että jos hän sanoaa rakastavansa, hän tarkoittaa sitä. Jos hän sanoo olevansa onneton avioliitossaan, tuskin hän ainakaan onnellinen on. Ja jos hän sanoo tietävänsä ettei liitto enää parane, se on varmasti se, miten hän asian näkee. Kuten sekin, että hän sanoo haluavansa erota, mutta se vain on vaikeaa, monesta syystä. Varmasti onkin. Mutta siinä kohtaa päästään siihen, minkä haluaisin ymmärtää, että miksi se on niin vaikeaa? Siis mistä tekijöistä johtuen. Jotta voisin olla hieman rauhallisemmin mielin. Äitini sanoo myös, että jos hän oikeasti kertoo meistä ystävilleen ja työkavereilleen ja kaiken kukkuraksi on jo jonkin aikaa viettänyt aikaa lasteni kanssa, omasta aloitteestaan ja halustaan, hän on tosissaan kanssani. Niin varmasti onkin, en minä sitä epäile, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että hän lopultakaan pystyisi eroamaan.

Huokaus... lapset ovat isällään, mukavan päivämme jälkeen, ja minulla on liikaa aikaa ajatella ja kaivata. Kuten mies mulle tässä pari päivää sitten sanoi, nyt vasta hän kokee, minkälaista on todella rakastaa toista!

Lue lisää

Tuli sun kirjoituksestasi mieleen, että vietätkö kaiken vapaa-aikasi yksin, miestä kaivaten? Etkö käy missään, jossa voisit törmätä oikeasti vapaaseen mieheen? Oletko uskollinen ukkomiehelle? Kuulostaa kurjalta elämältä. Sä menetät kaikki sosiaaliset kontaktit, jos noin toimit.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kiitos. On jännää, miten ajatukset ja tunteet tässä ovat kulkeneet ja kulkevat. Pahin tunteiden vuoristorata on ohitettu ja toisnaan on jopa pidempiä seesteisiä jaksoja. Tosin, jos antaa liikaa tilaa omalle epävarmuudelle, seesteisyys on tipotiessään. Kun sen sijaan annan tilaa sille tunteelle, mikä minulla miehen kanssa ollessani on, on turvallinen ja luottavainen olo.

Äitini aina sanoo minulle, että älä tulkitse niin paljoa. Että miehet ovat yksinkertaisia olentoja ja yleensä tarkoittavat mitä sanovat. Että jos hän sanoaa rakastavansa, hän tarkoittaa sitä. Jos hän sanoo olevansa onneton avioliitossaan, tuskin hän ainakaan onnellinen on. Ja jos hän sanoo tietävänsä ettei liitto enää parane, se on varmasti se, miten hän asian näkee. Kuten sekin, että hän sanoo haluavansa erota, mutta se vain on vaikeaa, monesta syystä. Varmasti onkin. Mutta siinä kohtaa päästään siihen, minkä haluaisin ymmärtää, että miksi se on niin vaikeaa? Siis mistä tekijöistä johtuen. Jotta voisin olla hieman rauhallisemmin mielin. Äitini sanoo myös, että jos hän oikeasti kertoo meistä ystävilleen ja työkavereilleen ja kaiken kukkuraksi on jo jonkin aikaa viettänyt aikaa lasteni kanssa, omasta aloitteestaan ja halustaan, hän on tosissaan kanssani. Niin varmasti onkin, en minä sitä epäile, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että hän lopultakaan pystyisi eroamaan.

Huokaus... lapset ovat isällään, mukavan päivämme jälkeen, ja minulla on liikaa aikaa ajatella ja kaivata. Kuten mies mulle tässä pari päivää sitten sanoi, nyt vasta hän kokee, minkälaista on todella rakastaa toista!

Lue lisää

Mulla hyvin samanlainen tilanne ja olisin voinut kirjottaa lähes sanasta sanaan saman tarinan. Allaolevan kappaleen halusin ottaa lähempään tarkasteluun, koska tämä asia on vaivannut itseänikin viimepäiviin asti todella paljon.

"Kuten sekin, että hän sanoo haluavansa erota, mutta se vain on vaikeaa, monesta syystä. Varmasti onkin. Mutta siinä kohtaa päästään siihen, minkä haluaisin ymmärtää, että miksi se on niin vaikeaa? Siis mistä tekijöistä johtuen. Jotta voisin olla hieman rauhallisemmin mielin."

Eli meillä myös jo pitkä suhde takana, lapset ovat molemmilla aikuisuuden kynnyksellä, ensi vuonna viimeinenkin täyttää 18v. Mies on monesti puhunut pahasta olostaan kotona ja siitä että "kyllä hän sieltä vielä lähtee". Monesti olen kysynyt mikä häntä siellä kotona pitää, mikä oon se "juttu" joka pitää siellä kiinni. vastaus on yleensä "ei se ole helppoa lähteä", "asiat on vaan niin ettei nyt voi lähteä". Minun mielestäni aika hataraa ja epäkohteliasta, kun eiväthän nuo ole vastauksia siihen mitä kysyin.

Lopulta sain sitten sanotuksi että "kerro mulle mitkä on ne asiat jotka tekee lähdöstä vaikeaa", "Kerro mulle mitkä on ne asiat jotka estää lähtemisen". Enkä luovuttanut, en enää hyväksynyt vastausta "kun tämä nyt vaan on niin"... ja lopulta sain sieltä ne syyt, jotka mun on nyt helpompi käsitellä ja ymmärtää... se että vastaukset ovat aiemmin olleet hyvin ympäripyöreitä on saanut mun mielikuvituksen laukkaamaan ja tekemään omia (vääriäkin) tulkintoja asioiden tilasta. Nyt mulla on ne vastaukset, ymmärrän miehen tilannetta paremmin ja olen saanut itselleni jonkinlaisen rauhan tässä asiassa. Joten Ap kysy siltä mieheltä oikeat kysymykset ja vaadi niihin tarkat vastaukset.

kyssäreitä kirjoitti:

Tuli sun kirjoituksestasi mieleen, että vietätkö kaiken vapaa-aikasi yksin, miestä kaivaten? Etkö käy missään, jossa voisit törmätä oikeasti vapaaseen mieheen? Oletko uskollinen ukkomiehelle? Kuulostaa kurjalta elämältä. Sä menetät kaikki sosiaaliset kontaktit, jos noin toimit.

Lue lisää

En vietä kaikkea vapaa-aikaani yksin, mutta en kyllä etsi, tai halua tavata, "vapaata miestä". Rakastan tätä yhtä, kenelläkään toisella ei tässä tilanteessa ole mitään mahdollisuuksia. Kyllä, olen uskollinen tälle ukkomiehelle ihan omasta vapaasta tahdostani. En voisi ajatellakaan olevani kenenkään toisen kanssa,kun kerran tunteeni ovat tässämiehessä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En vietä kaikkea vapaa-aikaani yksin, mutta en kyllä etsi, tai halua tavata, "vapaata miestä". Rakastan tätä yhtä, kenelläkään toisella ei tässä tilanteessa ole mitään mahdollisuuksia. Kyllä, olen uskollinen tälle ukkomiehelle ihan omasta vapaasta tahdostani. En voisi ajatellakaan olevani kenenkään toisen kanssa,kun kerran tunteeni ovat tässämiehessä.

Lue lisää

Mieti sitä että "rakastat" valhetta!

poioio kirjoitti:

Mieti sitä että "rakastat" valhetta!

Tuo ei ole totta. Rakastan ihmistä, sellaisena kuin hän on. Hän on totta, kaikkineen, ja hyväksyn hänet sellaisena. Se ei tarkoita, että hyväksyisin kaikki hänen tekonsa tai olisin niistä samaa mieltä. En hyväksy valehtelua, en pidä siitä. Mies valehtelee ja jättää kertomatta asioita vaimolleen. Varmaan jättää kertomatta myös minun suuntaani. Mutta silti rakastan häntä.

Toki peilaan hänen toimintaansa suhteessa omaan arvomaailmaani, ja olen toisinaan tilateessa, jossa mietin, voisinko elää miehen kanssa, joka on kykenevä satuttamaan toista noin?

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuo ei ole totta. Rakastan ihmistä, sellaisena kuin hän on. Hän on totta, kaikkineen, ja hyväksyn hänet sellaisena. Se ei tarkoita, että hyväksyisin kaikki hänen tekonsa tai olisin niistä samaa mieltä. En hyväksy valehtelua, en pidä siitä. Mies valehtelee ja jättää kertomatta asioita vaimolleen. Varmaan jättää kertomatta myös minun suuntaani. Mutta silti rakastan häntä.

Toki peilaan hänen toimintaansa suhteessa omaan arvomaailmaani, ja olen toisinaan tilateessa, jossa mietin, voisinko elää miehen kanssa, joka on kykenevä satuttamaan toista noin?

Lue lisää

Hyvin sanottu! Niinhän se on, että kun rakastaa, hyväksyy ihmisen vaikkei hyväksyisikään kaikkia hänen tekojaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuo ei ole totta. Rakastan ihmistä, sellaisena kuin hän on. Hän on totta, kaikkineen, ja hyväksyn hänet sellaisena. Se ei tarkoita, että hyväksyisin kaikki hänen tekonsa tai olisin niistä samaa mieltä. En hyväksy valehtelua, en pidä siitä. Mies valehtelee ja jättää kertomatta asioita vaimolleen. Varmaan jättää kertomatta myös minun suuntaani. Mutta silti rakastan häntä.

Toki peilaan hänen toimintaansa suhteessa omaan arvomaailmaani, ja olen toisinaan tilateessa, jossa mietin, voisinko elää miehen kanssa, joka on kykenevä satuttamaan toista noin?

Lue lisää

Mies valehtelee joka suuntaan, varmasti eniten itselleen. On uskoton vaimolleen. Kertoo sinulle eroavansa, mutta ei eroa. Haluaa kaikenlaista. Sinä rakastat. Voisitko ystävä pieni kertoa mitä tuollaisella rakkaudella tarkoitat? Mies ei rakasta ketään, ei edes itseään.

monenlaisia suhteita kirjoitti:

Voisiko olla niin, että kun et vaadi ratkaisua, ei mies pysty sitä tekemään? Ja olet saatavissa kun hän niin haluaa? Tuolla tavalla voi jatkaa hyvinkin toiset kaksi vuotta, jos itse jaksat. Miehellähän on nyt kuitenkin vaimo ja perhe kävi niin tai näin, hän ei menetä kaikkea, jos sinun kanssa alkaisi mennä huonosti.

Ihmetyttää, miten pettäjät (monesti miehet) pystyy esittämään tuota tavallista luotettavaa puolisoa, vaikka sisällä huutaa, että haluaisi olla toisen luona. Itse en siihen kykenisi, kokemusta on kun olin vähällä suistua salasuhteeseen.

Ja ihan en uskoisi, että miehellä kaikki on pelkkää arjen pyöritystä, mutta jokainen liitto on omanlaisensa. Itse koin että meillä oli paljonkin yhteistä ja teimme yhteisiä asioita: rakensimme taloa, teimme yhteisiä matkoja, vietimme kahdenkeskisiä iltoja. (meillä ei ole lapsia) Silti miehellä oli koko ajan salasuhde päällä. Ei sitä näköjään kukaan voi tietää mitä toisen pään sisällä on, vaikka kuinka ulkoisesti kaikki on suht ok.

Ja sinä olet antanut lapsien kiintyä tähän mieheen? Ja liikutte avoimesti ulkona? Eikö kukaan kerro vaimolle? Aika loukkaavaa toista ihmistä kohtaan.Pystyin itse hyvin kuvittelemaan, miten exäni "leikki kotia" kakkosen ja tämän perheen kanssa,kun kaikki paljastui. Ja se sattui ja lujaa. Ei voi mitään, ihmetyttää tuo elämäntapa.

Kyllä miehen tulisi tehdä jokin ratkaisu. Tiedätkö, tekipä niin tai näin, lopettaako salasuhteen tai aloittaa yhteiselämän uuden kumppanin kanssa, seurauksena voi ensi alkuun olla loppuunpalamisen ja masennuksen tunne. Tutkijat ovat näin todenneet uskottomuudesta. Jotkut taas eivät kadu laisinkaan ja silloin kai voi aloittaa puhtaalta pöydältä. En halua pelotella, mutta helppoa ei ole kenelläkään. Tsemppiä sinulle! Toivottavasti joku ratkaisu löytyy.

Lue lisää

Mies olisi jo eronnut vaatimattakin, jos sitä haluaisi.

samassa paatissa kirjoitti:

Mulla hyvin samanlainen tilanne ja olisin voinut kirjottaa lähes sanasta sanaan saman tarinan. Allaolevan kappaleen halusin ottaa lähempään tarkasteluun, koska tämä asia on vaivannut itseänikin viimepäiviin asti todella paljon.

"Kuten sekin, että hän sanoo haluavansa erota, mutta se vain on vaikeaa, monesta syystä. Varmasti onkin. Mutta siinä kohtaa päästään siihen, minkä haluaisin ymmärtää, että miksi se on niin vaikeaa? Siis mistä tekijöistä johtuen. Jotta voisin olla hieman rauhallisemmin mielin."

Eli meillä myös jo pitkä suhde takana, lapset ovat molemmilla aikuisuuden kynnyksellä, ensi vuonna viimeinenkin täyttää 18v. Mies on monesti puhunut pahasta olostaan kotona ja siitä että "kyllä hän sieltä vielä lähtee". Monesti olen kysynyt mikä häntä siellä kotona pitää, mikä oon se "juttu" joka pitää siellä kiinni. vastaus on yleensä "ei se ole helppoa lähteä", "asiat on vaan niin ettei nyt voi lähteä". Minun mielestäni aika hataraa ja epäkohteliasta, kun eiväthän nuo ole vastauksia siihen mitä kysyin.

Lopulta sain sitten sanotuksi että "kerro mulle mitkä on ne asiat jotka tekee lähdöstä vaikeaa", "Kerro mulle mitkä on ne asiat jotka estää lähtemisen". Enkä luovuttanut, en enää hyväksynyt vastausta "kun tämä nyt vaan on niin"... ja lopulta sain sieltä ne syyt, jotka mun on nyt helpompi käsitellä ja ymmärtää... se että vastaukset ovat aiemmin olleet hyvin ympäripyöreitä on saanut mun mielikuvituksen laukkaamaan ja tekemään omia (vääriäkin) tulkintoja asioiden tilasta. Nyt mulla on ne vastaukset, ymmärrän miehen tilannetta paremmin ja olen saanut itselleni jonkinlaisen rauhan tässä asiassa. Joten Ap kysy siltä mieheltä oikeat kysymykset ja vaadi niihin tarkat vastaukset.

Lue lisää

Hei!
Itse naimisissa ja 4 v kestänyt suhde mieheen jolla pienet lapset. Ei ole helppoa särkeä kodit ja avioliitot vaikka yhdessä haluttaisiin ollakin. Miksi pitäisi? Mikä oikeus rikkoa muiden elämä; oma mieheni sanoo olevansa onnellinen .Kyllä; haluan olla rakastajani kanssa, mutta mulla ei ole oikeutta vaatia häneltä mitään. Maksan rakkaudestani niin, että välillä ollaan taivaassa ja välillä helvetissä. Silti en voi lopettaa. Vastuu muiden hyvinvoinnista on kuitenkin ekana.

Ei se helppoa ole; tyhjä olo kun hän lähtee tapaamisemme jälkeen; epäluuloille on tosi helppoa antaa valta. KyllÄ, mahdollistan miehen avioliitossa pysymisen ja sen, että hän voi syödä kakun ja säästää sen...so what?. Yksi elämä ja en usko tuhoavaan rakkauteen. Itse haavani nuolen...

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ei, en aio antaa hänelle enää toista kahta vuotta elämästäni. En ainakaan usko niin, siksi työstänkin tätä täällä kirjoittamalla. En välttämättä edes saadakseni hirveästi näkökulmaa, vaan ehkä enemmänkin purkaakseni omaa tunnettani. Toki on myös hyvä saada lukea muiden näkökulmia, niin kauan kun ne ovat rakentavia.

On totta, että olemme olleet yhdessä kaksi vuotta, eikä mies ole vielä eronnut. Sitä en saa puhuttua itselleni toisin, se on faktaa. Toisinaan minun on helpompaa ymmärtää se, toisinaan en ymmärrä laisinkaan. Silloin olen vahvasti ahdistunut ja haluaisin irti, mutta lopulta en kuitenkaan halua, koska meidän on hyvä olla yhdessä, minun on hyvä olla hänen kanssaan. Pidän siitä, minkälainen olen hänen kanssaan.

Minä en tule laittamaan häntä valintatilanteeseen. Sen olen nyt sanonut aivan viimme aikoina, että itse olen kohta valintatilanteessa, koska en jaksa näin enää kauaa. On liian kuluttavaa kerätä itsensä aina tyhjyyden tuneet jälkeen uudelleen. On niin ristiriitaista, että hänen kanssaan koen hyviä hetkiä, joita olisi kiva miettiä, jos olisimme oikeasti yhdessä, mutta kun hän kuitenkin lähtee kotiin, en halua ajatella niitä asioita, koska minun tulee siitä surullinen olo.

Enhän minä tiedä, minkälainen hän oikeasti kotonaan on. Minulla on vain se, mitä hän kertoo, ja miten olen oppinut häntä tuntemaan, mitä hänestä näen ja aistin. Vaimo tiesi meistä, ja halusi silti jatkaa miehensä kanssa. Mies ei silloin ollut vielä valmis lähtemään. Sittemmin tosiaan yritimme lopettaa, mutta emme pystyneet, tai mies vakuutti minut tunteistaan ja halustaan elää minun kanssani loppu elämänsä. Tai vielä oikeammin sanottuna, sai minut vakuuttumaan, että jonain päivänä vielä eroaa. Silloin, puolisen vuotta sitten, en uskonut, että siihen menisi vielä näin pitkään. Hän sanoo minulle, että kotona vain käpertyy itseensä, jotta voisi olla. Hän kertoo kaipaavansa minua koko ajan, ja siksi joutuu kovettamaan itsensää kotona, että jaksaisi pyörittää arkea vaimon kanssa. Arjen pyörittämistä se varmaan pitkälti on, ei yhdessä, pariskuntana tekemistä. Lasten kuskaamista harrastuksiin, ja mies uppoutuu työhönsä, ja omiin harrastuksiin. Sanoo vaimonsa olevan ahdistunut, mutta ei vain silti saa sanottua, että haluaa erota. Pitkälti on varmaan noin, mutta jokin pitää silti otteessaan. Jokin on vielä vahvempi kuin halu erota, vahvempi kuin oma paha olo - lapset ovat hänelle kaikki kaikessa, eikä 25 vuotta yhteistä elämää ole ihan vähän. Mutta kuten sanoin, en voi tietää, mitä hänen päässään liikkuu, puhumattakaan niistä syvistä vaikuttimista, joista asianosainenkaan ei aina saa kaikesta kiinni.

Ehkä olen tässä vielä, koska en tunne uhraavani elämääni hänen vuokseen. Kaikesta huolimatta, vaikka haluan ja toivonkin paljon enemmän kuin voin nyt saada, on hyvä olla, ja jotenkin tunnen, että yhdessä menemme eteenpäin. Silti jokainen päivä mielessäni on myös vaihtoehto, että lopetan tämän...

Lue lisää

Tekee miten päin vain, hyvät ja huonot puolet seuraa mukana.
Sanot: Vaimo tiesi meistä, ja halusi silti jatkaa miehensä kanssa. Mies ei silloin ollut vielä valmis lähtemään.
Pitkästä suhteesta eroaminen ei ole helppoa ja huonoja päiviä tulee myös uuden kanssa. Elämä ei ole aina auvoista onnea. Realisti tiedostaa että voi elää kanssasi hyviä hetkiä mutta tietää tulevan huonojakin päiviä. Ethän ajattele että eroamattomuuden ainoa syy on lapset?

Mietiskellen1 kirjoitti:

Tekee miten päin vain, hyvät ja huonot puolet seuraa mukana.
Sanot: Vaimo tiesi meistä, ja halusi silti jatkaa miehensä kanssa. Mies ei silloin ollut vielä valmis lähtemään.
Pitkästä suhteesta eroaminen ei ole helppoa ja huonoja päiviä tulee myös uuden kanssa. Elämä ei ole aina auvoista onnea. Realisti tiedostaa että voi elää kanssasi hyviä hetkiä mutta tietää tulevan huonojakin päiviä. Ethän ajattele että eroamattomuuden ainoa syy on lapset?

Lue lisää

Niin.Miten pitkään pystyy olemaan ns. kulissiavioliitossa ainoastaan ja vain ainoastaan lapsien takia?

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kiitos. On jännää, miten ajatukset ja tunteet tässä ovat kulkeneet ja kulkevat. Pahin tunteiden vuoristorata on ohitettu ja toisnaan on jopa pidempiä seesteisiä jaksoja. Tosin, jos antaa liikaa tilaa omalle epävarmuudelle, seesteisyys on tipotiessään. Kun sen sijaan annan tilaa sille tunteelle, mikä minulla miehen kanssa ollessani on, on turvallinen ja luottavainen olo.

Äitini aina sanoo minulle, että älä tulkitse niin paljoa. Että miehet ovat yksinkertaisia olentoja ja yleensä tarkoittavat mitä sanovat. Että jos hän sanoaa rakastavansa, hän tarkoittaa sitä. Jos hän sanoo olevansa onneton avioliitossaan, tuskin hän ainakaan onnellinen on. Ja jos hän sanoo tietävänsä ettei liitto enää parane, se on varmasti se, miten hän asian näkee. Kuten sekin, että hän sanoo haluavansa erota, mutta se vain on vaikeaa, monesta syystä. Varmasti onkin. Mutta siinä kohtaa päästään siihen, minkä haluaisin ymmärtää, että miksi se on niin vaikeaa? Siis mistä tekijöistä johtuen. Jotta voisin olla hieman rauhallisemmin mielin. Äitini sanoo myös, että jos hän oikeasti kertoo meistä ystävilleen ja työkavereilleen ja kaiken kukkuraksi on jo jonkin aikaa viettänyt aikaa lasteni kanssa, omasta aloitteestaan ja halustaan, hän on tosissaan kanssani. Niin varmasti onkin, en minä sitä epäile, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että hän lopultakaan pystyisi eroamaan.

Huokaus... lapset ovat isällään, mukavan päivämme jälkeen, ja minulla on liikaa aikaa ajatella ja kaivata. Kuten mies mulle tässä pari päivää sitten sanoi, nyt vasta hän kokee, minkälaista on todella rakastaa toista!

Lue lisää

Jakaako äitimuorikin pikku "salaisuutesi"?

Olen heittänyt hänelle parikin kertaa sen ajatuksen, että olenko se voima ja tekijä, joka pitää hänen avioliittoaan yllä? Se, joka auttaa häntä jaksamaan. Että jos hän ei enää tapailisi minua, eroaisiko hän nopeammin, kun puuttuisi se helpotuksen tunne?

Ei hän siihen osannut vastata sen kummempaa kuin, että ei ajattele asiaa noin. Että rakastaa minua ja näkee tulevaisuutensa olevan minun kanssani.

Toisinaan on helpompi uskoa tuohon, joskus se tuntuu vain sanojen pyörittämiseltä.

Miehen reaktiot käryn käytyä ovat tutut, normikaava. Mies luulee että kun vaimo ei tiedä, pettäminen ei haittaa ja salaa. Kärytessä todellisuus tulee miehen silmille ja alkaa aviokriisi. Mies joutuu vasta nyt tosiasian eteen. Hän voi menettää vaimonsa ehkä perheensä. Tajutessaan tämän pettävän psyyke hajoaa. Tuohon asti hän oli lokeroinut perheen ja kakkosen aivoissaan eri lokeroihin, kahteen eri maailmaan, jotka eivät koskaan kohtaa. Lokeroiden sekaantuminen, käry, aiheuttaa henkisen kriisin. Sori, mutta voit olla nyt heikoilla. Jos mies todella olisi jo ottanut etäisyyttä liitostaan, käry olisi ollut henkinen helpotus, ei kriisi.

Tiedän, että sen jälkeen kun mies yritti lopettaa suhteemme, hän sanoi vaimolleen lopettaneensa kanssani ja jälkeen päin hän on antanut vaimo olla siinä olettamuksessa. Vaimo ei kuuulema myöskään kysy siitä. Itse uskon, että kyllä hän silti tietää, tai siis hänellä on vahva epäilys. Niin paljon mies on kanssani ja niin vähän kotona. Enkä usko, että vaimokaan on tällä hetkellä onnellinen vaikka miehelleen sanookin, etteii todellakaan halua erota. Pääasiallisesti kai kuitenkin se mitä he yhdessä tekevät, on lasten harrastuksissa katsomossa istumista. Ja päätellen siitä, että lapsensakin ovat kuulema jo äidiltään kysyneet ihan tovi sitten, että aiotteko te nyt erota, niin ei siellä kodin seinien sisällä paljoa helliä tunteita osoiteta.

Se on totta, että en tiedä, mitä he tekevät, silloin kun ovat samaan aikaan kotona. Minulle mies sanoo, että seksiä heilä on todella harvoin. Mutta enhän voi tietää. Minulle se on tietenkin erittäin kipeä aihe, että en ole hänelle ainoa, koska minusta seksi on jotain sellaista, jonka haluan jakaa vain yhden ihmisen kanssa. Sitä en tiedä enkä ymmärrä, miten hän pystyy siihen kahden kanssa? Itse en pystyisi.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tiedän, että sen jälkeen kun mies yritti lopettaa suhteemme, hän sanoi vaimolleen lopettaneensa kanssani ja jälkeen päin hän on antanut vaimo olla siinä olettamuksessa. Vaimo ei kuuulema myöskään kysy siitä. Itse uskon, että kyllä hän silti tietää, tai siis hänellä on vahva epäilys. Niin paljon mies on kanssani ja niin vähän kotona. Enkä usko, että vaimokaan on tällä hetkellä onnellinen vaikka miehelleen sanookin, etteii todellakaan halua erota. Pääasiallisesti kai kuitenkin se mitä he yhdessä tekevät, on lasten harrastuksissa katsomossa istumista. Ja päätellen siitä, että lapsensakin ovat kuulema jo äidiltään kysyneet ihan tovi sitten, että aiotteko te nyt erota, niin ei siellä kodin seinien sisällä paljoa helliä tunteita osoiteta.

Se on totta, että en tiedä, mitä he tekevät, silloin kun ovat samaan aikaan kotona. Minulle mies sanoo, että seksiä heilä on todella harvoin. Mutta enhän voi tietää. Minulle se on tietenkin erittäin kipeä aihe, että en ole hänelle ainoa, koska minusta seksi on jotain sellaista, jonka haluan jakaa vain yhden ihmisen kanssa. Sitä en tiedä enkä ymmärrä, miten hän pystyy siihen kahden kanssa? Itse en pystyisi.

Lue lisää

miehelle eri asia se seksi. Nainen tarvitsee tunteen, miehellä se on fyysinen tarve; tottakai tunne tekee seksistä parempaa. älä ole siitä huolissas

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tiedän, että sen jälkeen kun mies yritti lopettaa suhteemme, hän sanoi vaimolleen lopettaneensa kanssani ja jälkeen päin hän on antanut vaimo olla siinä olettamuksessa. Vaimo ei kuuulema myöskään kysy siitä. Itse uskon, että kyllä hän silti tietää, tai siis hänellä on vahva epäilys. Niin paljon mies on kanssani ja niin vähän kotona. Enkä usko, että vaimokaan on tällä hetkellä onnellinen vaikka miehelleen sanookin, etteii todellakaan halua erota. Pääasiallisesti kai kuitenkin se mitä he yhdessä tekevät, on lasten harrastuksissa katsomossa istumista. Ja päätellen siitä, että lapsensakin ovat kuulema jo äidiltään kysyneet ihan tovi sitten, että aiotteko te nyt erota, niin ei siellä kodin seinien sisällä paljoa helliä tunteita osoiteta.

Se on totta, että en tiedä, mitä he tekevät, silloin kun ovat samaan aikaan kotona. Minulle mies sanoo, että seksiä heilä on todella harvoin. Mutta enhän voi tietää. Minulle se on tietenkin erittäin kipeä aihe, että en ole hänelle ainoa, koska minusta seksi on jotain sellaista, jonka haluan jakaa vain yhden ihmisen kanssa. Sitä en tiedä enkä ymmärrä, miten hän pystyy siihen kahden kanssa? Itse en pystyisi.

Lue lisää

Mä luulen, että teitä saattaa olla useampikin, joita mies panee. Luuletko, että tyytyy vaan teihin kahteen, kun tietää, miten helposti saa naisia koukkuunsa? Miehille seksi on fyysinen tarve, nainen vetää siihen tunteet mukaan. Onko mies edes hyvä sängyssä? Ilmeisesti vanhempi kuin sinä kuitenkin.

Mua ihmetetty tätä juttua seuratessani, että väitit olleesi parikymmentä vuotta avioliitossa ja eron jälkeen pitkään yksin. Miten ihmeessä tuo on mahdollista vai menitkö naimisiin alaikäisenä jos alle nelikymppinen olet?

vainko te kaksi kirjoitti:

Mä luulen, että teitä saattaa olla useampikin, joita mies panee. Luuletko, että tyytyy vaan teihin kahteen, kun tietää, miten helposti saa naisia koukkuunsa? Miehille seksi on fyysinen tarve, nainen vetää siihen tunteet mukaan. Onko mies edes hyvä sängyssä? Ilmeisesti vanhempi kuin sinä kuitenkin.

Mua ihmetetty tätä juttua seuratessani, että väitit olleesi parikymmentä vuotta avioliitossa ja eron jälkeen pitkään yksin. Miten ihmeessä tuo on mahdollista vai menitkö naimisiin alaikäisenä jos alle nelikymppinen olet?

Lue lisää

Parisuhteeni kesti parikymmentä vuotta, naimisissa olimme siitä noin kymmenen. HUomasin juuri kirjoittaneeni aloitusviestiin avioliitto vaikka tarkoitin siis olleeni ex-mieheni kanssa yhdessä yhteensä parikymmentä vuotta, joten tiedän, mitä pitkä parisuhde on.

Mitä miehen mahdollisiin muihin naisiin tulee, tiedän, ettei niitä ole. Ja kyllä, on minua vanhempi, mutta mitä tekemistä sillä on minkään kanssa?!

rehellinen-iitu kirjoitti:

Parisuhteeni kesti parikymmentä vuotta, naimisissa olimme siitä noin kymmenen. HUomasin juuri kirjoittaneeni aloitusviestiin avioliitto vaikka tarkoitin siis olleeni ex-mieheni kanssa yhdessä yhteensä parikymmentä vuotta, joten tiedän, mitä pitkä parisuhde on.

Mitä miehen mahdollisiin muihin naisiin tulee, tiedän, ettei niitä ole. Ja kyllä, on minua vanhempi, mutta mitä tekemistä sillä on minkään kanssa?!

Lue lisää

Ajattelin vaan, että jos mies on sua paljonkin vanhempi, niin hänen elämässään on matkan varrella sattunut vaikka mitä. Olen melko varma, ettet ole ensimmäinen salarakas hänelle. Oletteko tuosta asiasta koskaan jutelleet? Mikä susta tekee niin erinomaisen, ettei pyörittäisi sun lisäksi muitakin naisia? Miten voit olla varma asiasta, mieskö sanoi niin?

vainko te kaksi kirjoitti:

Ajattelin vaan, että jos mies on sua paljonkin vanhempi, niin hänen elämässään on matkan varrella sattunut vaikka mitä. Olen melko varma, ettet ole ensimmäinen salarakas hänelle. Oletteko tuosta asiasta koskaan jutelleet? Mikä susta tekee niin erinomaisen, ettei pyörittäisi sun lisäksi muitakin naisia? Miten voit olla varma asiasta, mieskö sanoi niin?

Lue lisää

Kyllä olemme asiasta jutelleet. Hänellä ei ole ollut aiemmin suhteita eikä tälläkään hetkellä. Luotan häneen tässä asiassa täysin. Olemme niin monesta asiasta puhuneet ja tuoneet myös kääntöpuolia elämästämme esiin, että avoimesti tästäkin olisi puhuttu, jos aihetta siihen olisi.

Viimeeksi tänään puhuttiin meidän suhteen eteenpäin viemisestä, kun hän oli vaimolleen puhunut eilen erosta, että mitä se tarkoittaa.

Asiat etenevät, hitaasti mutta varmasti. Se ei kuitenkaan poista kaipausta.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tiedän, että sen jälkeen kun mies yritti lopettaa suhteemme, hän sanoi vaimolleen lopettaneensa kanssani ja jälkeen päin hän on antanut vaimo olla siinä olettamuksessa. Vaimo ei kuuulema myöskään kysy siitä. Itse uskon, että kyllä hän silti tietää, tai siis hänellä on vahva epäilys. Niin paljon mies on kanssani ja niin vähän kotona. Enkä usko, että vaimokaan on tällä hetkellä onnellinen vaikka miehelleen sanookin, etteii todellakaan halua erota. Pääasiallisesti kai kuitenkin se mitä he yhdessä tekevät, on lasten harrastuksissa katsomossa istumista. Ja päätellen siitä, että lapsensakin ovat kuulema jo äidiltään kysyneet ihan tovi sitten, että aiotteko te nyt erota, niin ei siellä kodin seinien sisällä paljoa helliä tunteita osoiteta.

Se on totta, että en tiedä, mitä he tekevät, silloin kun ovat samaan aikaan kotona. Minulle mies sanoo, että seksiä heilä on todella harvoin. Mutta enhän voi tietää. Minulle se on tietenkin erittäin kipeä aihe, että en ole hänelle ainoa, koska minusta seksi on jotain sellaista, jonka haluan jakaa vain yhden ihmisen kanssa. Sitä en tiedä enkä ymmärrä, miten hän pystyy siihen kahden kanssa? Itse en pystyisi.

Lue lisää

Miehelläni oli "kakkonen" ( taas...) Oli väittänyt hänelle, ettei kotona ole seksiä koska kakkonen oli TOSITOSI -iloinen tällaisesta suuresta rakkauden osoituksesta. Todellisuudessa tuuppasi varmaan molempia aina yhtä kiimaisena! Onhan se halvempaa kuin huorissa käynti! Varsinkin jos vaimo tienaa enemmän!

Tuo on minulle kaikkein vaikeinta,uskoa että hän oikeasti voisi tieten tahtoen valehdella ja vetää jotain roolia. En tunne häntä niin, en voisi kuvitella kenenään ihmisen toimivan niin. On totta, ettäolen itse rehellinen ja uskon ihmisistä hyvää. Luotan ihmisiin, kunnes toisin todistetaan,mutta annan usein myös toisen ja kolmannen mahdollisuuden, koska uskon ihmisten pystyvän oppimaan virheistään ja halutessaan muuttumaan.

Mies lopetti suhteemme kerran. Hän loukkasi minua pahasi vetämällä maton jalkojeni alta. Kun hän halusi aloittaa uudestaan, hän lupasi minulle, ettei tekisi niin uudelleen. Hän ei ole luvannut minulle kuuta taivaalta, vaan olemme menneet eteenpäin pienin askelin. Toki välillä tuntuu, etteivät ne kuitenkaan näy konkreettisesti hänen elämässään. Vaikka me kaksi lähennymme, hän tapaa minulle rakkaita ihmisiä, tai teemme asioita yhdessä, en pääse yhtään lähemmäksi hänen elämäänsä.

Mietin, miten hän painii kahden asian kanssa, ainakin; mitä tapahtuu hänen ja lastensa suhteelle, jos hän eroaa? Miten kertoa erosta vaimolle, niin ettei vaimo saisi tietää, että olemme kuitenkin jatkaneet suhdetta? Ja varmaan miettii myös, mitä kaikki muut ajattelevat, ja miten heidän suhtautumisensa tulevaisuudessa vaikuttaa??

Mies sanoo, ettei rakasta enää vaimoaan, ettei tunne häntä kohtaa juuri mitään. Tämä muutos on tapahtunut pari kuukautta sitten. Aiemmin hän myönsi minulle, että toki hänellä on tunteita vaimoaan kohtaan. Ristiriidat eivät kuitenkaan hävinneet; häntä ei pidä avioliitossaan rakkaus, todennäköisesti ei ole pitänyt enää aikoihin, vaan muut tekijät. Se on monesti paljon vaikeampi yhtälö, olen huomannut. Häntä sattuu lastensa vuoksi, mutta ei kai vaimon, kun rakkautta ei enää ole. Mutta taas kerran, mistäs minä tietäisin kaiken?

Sellaisia yhteisiä ystäviä meillä ei ole, jotka tuntevat myös vaimon, joten en voi kysellä niistä asioista. Sellaisia on, jotka ovat nähneet heitä yhdessä vuosien myötä ja jotka tuntevat muutamien vuosien ajalta minutkin. Muutama heistä on sanonut, että ovat nähneet, ettei mies ole onnellinen liitossaan. Että he ihmettelivät tosi paljon, että mies hetkeksi lopetti meidän suhteen, mutta tiesivät aiina, että tulemme vielä olemaan yhdessä. Huolimatta kaikista noista kommenteista ja sanoista, minun on vaikea uskoa ennen kuin näen. Tämä on kuitenkin jatkunut jo melko pitkään...

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuo on minulle kaikkein vaikeinta,uskoa että hän oikeasti voisi tieten tahtoen valehdella ja vetää jotain roolia. En tunne häntä niin, en voisi kuvitella kenenään ihmisen toimivan niin. On totta, ettäolen itse rehellinen ja uskon ihmisistä hyvää. Luotan ihmisiin, kunnes toisin todistetaan,mutta annan usein myös toisen ja kolmannen mahdollisuuden, koska uskon ihmisten pystyvän oppimaan virheistään ja halutessaan muuttumaan.

Mies lopetti suhteemme kerran. Hän loukkasi minua pahasi vetämällä maton jalkojeni alta. Kun hän halusi aloittaa uudestaan, hän lupasi minulle, ettei tekisi niin uudelleen. Hän ei ole luvannut minulle kuuta taivaalta, vaan olemme menneet eteenpäin pienin askelin. Toki välillä tuntuu, etteivät ne kuitenkaan näy konkreettisesti hänen elämässään. Vaikka me kaksi lähennymme, hän tapaa minulle rakkaita ihmisiä, tai teemme asioita yhdessä, en pääse yhtään lähemmäksi hänen elämäänsä.

Mietin, miten hän painii kahden asian kanssa, ainakin; mitä tapahtuu hänen ja lastensa suhteelle, jos hän eroaa? Miten kertoa erosta vaimolle, niin ettei vaimo saisi tietää, että olemme kuitenkin jatkaneet suhdetta? Ja varmaan miettii myös, mitä kaikki muut ajattelevat, ja miten heidän suhtautumisensa tulevaisuudessa vaikuttaa??

Mies sanoo, ettei rakasta enää vaimoaan, ettei tunne häntä kohtaa juuri mitään. Tämä muutos on tapahtunut pari kuukautta sitten. Aiemmin hän myönsi minulle, että toki hänellä on tunteita vaimoaan kohtaan. Ristiriidat eivät kuitenkaan hävinneet; häntä ei pidä avioliitossaan rakkaus, todennäköisesti ei ole pitänyt enää aikoihin, vaan muut tekijät. Se on monesti paljon vaikeampi yhtälö, olen huomannut. Häntä sattuu lastensa vuoksi, mutta ei kai vaimon, kun rakkautta ei enää ole. Mutta taas kerran, mistäs minä tietäisin kaiken?

Sellaisia yhteisiä ystäviä meillä ei ole, jotka tuntevat myös vaimon, joten en voi kysellä niistä asioista. Sellaisia on, jotka ovat nähneet heitä yhdessä vuosien myötä ja jotka tuntevat muutamien vuosien ajalta minutkin. Muutama heistä on sanonut, että ovat nähneet, ettei mies ole onnellinen liitossaan. Että he ihmettelivät tosi paljon, että mies hetkeksi lopetti meidän suhteen, mutta tiesivät aiina, että tulemme vielä olemaan yhdessä. Huolimatta kaikista noista kommenteista ja sanoista, minun on vaikea uskoa ennen kuin näen. Tämä on kuitenkin jatkunut jo melko pitkään...

Lue lisää

Avaa nyt vähän, mitä ne muut seikat ovat. Monet ja taas monet eroavat, vaikka on lapsia. Järjestävät lasten elämisen, tapaavat säännöllisesti, ovat yhteishuoltajia. Onko niin, että mies ei tässä suhteessa luota sinuun. Ei ole varma sinun suhtautumisestasi lapsiinsa. Lasten äiti on kaikin puolin luotettavampi.
Pitkään avioliitossa olleet tuskin kujertelevat julkisesti. Että se sinun tuttujesi luotettavista huomioista.
Vaimo ei tiedä miehen suhteen jatkumisesta. Toisin sanoen kotona täkki heiluu kuten ennenkin. Mies ja vaimo samassa makuuhuoneessa ja sängyssa. Täkki heiluu kuten ennenkin. Jos muuta luulet, olet väärässä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuo on minulle kaikkein vaikeinta,uskoa että hän oikeasti voisi tieten tahtoen valehdella ja vetää jotain roolia. En tunne häntä niin, en voisi kuvitella kenenään ihmisen toimivan niin. On totta, ettäolen itse rehellinen ja uskon ihmisistä hyvää. Luotan ihmisiin, kunnes toisin todistetaan,mutta annan usein myös toisen ja kolmannen mahdollisuuden, koska uskon ihmisten pystyvän oppimaan virheistään ja halutessaan muuttumaan.

Mies lopetti suhteemme kerran. Hän loukkasi minua pahasi vetämällä maton jalkojeni alta. Kun hän halusi aloittaa uudestaan, hän lupasi minulle, ettei tekisi niin uudelleen. Hän ei ole luvannut minulle kuuta taivaalta, vaan olemme menneet eteenpäin pienin askelin. Toki välillä tuntuu, etteivät ne kuitenkaan näy konkreettisesti hänen elämässään. Vaikka me kaksi lähennymme, hän tapaa minulle rakkaita ihmisiä, tai teemme asioita yhdessä, en pääse yhtään lähemmäksi hänen elämäänsä.

Mietin, miten hän painii kahden asian kanssa, ainakin; mitä tapahtuu hänen ja lastensa suhteelle, jos hän eroaa? Miten kertoa erosta vaimolle, niin ettei vaimo saisi tietää, että olemme kuitenkin jatkaneet suhdetta? Ja varmaan miettii myös, mitä kaikki muut ajattelevat, ja miten heidän suhtautumisensa tulevaisuudessa vaikuttaa??

Mies sanoo, ettei rakasta enää vaimoaan, ettei tunne häntä kohtaa juuri mitään. Tämä muutos on tapahtunut pari kuukautta sitten. Aiemmin hän myönsi minulle, että toki hänellä on tunteita vaimoaan kohtaan. Ristiriidat eivät kuitenkaan hävinneet; häntä ei pidä avioliitossaan rakkaus, todennäköisesti ei ole pitänyt enää aikoihin, vaan muut tekijät. Se on monesti paljon vaikeampi yhtälö, olen huomannut. Häntä sattuu lastensa vuoksi, mutta ei kai vaimon, kun rakkautta ei enää ole. Mutta taas kerran, mistäs minä tietäisin kaiken?

Sellaisia yhteisiä ystäviä meillä ei ole, jotka tuntevat myös vaimon, joten en voi kysellä niistä asioista. Sellaisia on, jotka ovat nähneet heitä yhdessä vuosien myötä ja jotka tuntevat muutamien vuosien ajalta minutkin. Muutama heistä on sanonut, että ovat nähneet, ettei mies ole onnellinen liitossaan. Että he ihmettelivät tosi paljon, että mies hetkeksi lopetti meidän suhteen, mutta tiesivät aiina, että tulemme vielä olemaan yhdessä. Huolimatta kaikista noista kommenteista ja sanoista, minun on vaikea uskoa ennen kuin näen. Tämä on kuitenkin jatkunut jo melko pitkään...

Lue lisää

Sinäkö rehellinen?????????

Tuo kaikki on niin tuttua! Kyllä mies todella pystyy "rakastamaan" kahta. Ja olen törmännyt tuohon työkevereiden suojeluun. Aika härskiä toimintaa. Siinä sitten eron tullessa menee ystävyyssuhteitakin poikki, kun kuka on suojellut ketä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuo on minulle kaikkein vaikeinta,uskoa että hän oikeasti voisi tieten tahtoen valehdella ja vetää jotain roolia. En tunne häntä niin, en voisi kuvitella kenenään ihmisen toimivan niin. On totta, ettäolen itse rehellinen ja uskon ihmisistä hyvää. Luotan ihmisiin, kunnes toisin todistetaan,mutta annan usein myös toisen ja kolmannen mahdollisuuden, koska uskon ihmisten pystyvän oppimaan virheistään ja halutessaan muuttumaan.

Mies lopetti suhteemme kerran. Hän loukkasi minua pahasi vetämällä maton jalkojeni alta. Kun hän halusi aloittaa uudestaan, hän lupasi minulle, ettei tekisi niin uudelleen. Hän ei ole luvannut minulle kuuta taivaalta, vaan olemme menneet eteenpäin pienin askelin. Toki välillä tuntuu, etteivät ne kuitenkaan näy konkreettisesti hänen elämässään. Vaikka me kaksi lähennymme, hän tapaa minulle rakkaita ihmisiä, tai teemme asioita yhdessä, en pääse yhtään lähemmäksi hänen elämäänsä.

Mietin, miten hän painii kahden asian kanssa, ainakin; mitä tapahtuu hänen ja lastensa suhteelle, jos hän eroaa? Miten kertoa erosta vaimolle, niin ettei vaimo saisi tietää, että olemme kuitenkin jatkaneet suhdetta? Ja varmaan miettii myös, mitä kaikki muut ajattelevat, ja miten heidän suhtautumisensa tulevaisuudessa vaikuttaa??

Mies sanoo, ettei rakasta enää vaimoaan, ettei tunne häntä kohtaa juuri mitään. Tämä muutos on tapahtunut pari kuukautta sitten. Aiemmin hän myönsi minulle, että toki hänellä on tunteita vaimoaan kohtaan. Ristiriidat eivät kuitenkaan hävinneet; häntä ei pidä avioliitossaan rakkaus, todennäköisesti ei ole pitänyt enää aikoihin, vaan muut tekijät. Se on monesti paljon vaikeampi yhtälö, olen huomannut. Häntä sattuu lastensa vuoksi, mutta ei kai vaimon, kun rakkautta ei enää ole. Mutta taas kerran, mistäs minä tietäisin kaiken?

Sellaisia yhteisiä ystäviä meillä ei ole, jotka tuntevat myös vaimon, joten en voi kysellä niistä asioista. Sellaisia on, jotka ovat nähneet heitä yhdessä vuosien myötä ja jotka tuntevat muutamien vuosien ajalta minutkin. Muutama heistä on sanonut, että ovat nähneet, ettei mies ole onnellinen liitossaan. Että he ihmettelivät tosi paljon, että mies hetkeksi lopetti meidän suhteen, mutta tiesivät aiina, että tulemme vielä olemaan yhdessä. Huolimatta kaikista noista kommenteista ja sanoista, minun on vaikea uskoa ennen kuin näen. Tämä on kuitenkin jatkunut jo melko pitkään...

Lue lisää

Sellainen ajatus nousi mieleen, että vaikka mies rakastaa sinua, hän rakastaa lapsiaan ja pelkää, miten kestää ns yhteisen arjen menettämisen heidän kanssaan. Eihän siitä kaiketi ole mitään takeita, että hänen eronsa lastensa äidistä kävisi "sivistyneesti" - ja lapsilla on aivan varmasti omat mielipiteensä asioihin. Ajatus yhteyden menettämisestä lapsiin on varmasti aika "hyytävä" asia... Jos siitä voisi olla varma, että lapset pysyvät jatkossakin "mukana", ei erokaan olisi niin hankala.

tgretgf kirjoitti:

Sellainen ajatus nousi mieleen, että vaikka mies rakastaa sinua, hän rakastaa lapsiaan ja pelkää, miten kestää ns yhteisen arjen menettämisen heidän kanssaan. Eihän siitä kaiketi ole mitään takeita, että hänen eronsa lastensa äidistä kävisi "sivistyneesti" - ja lapsilla on aivan varmasti omat mielipiteensä asioihin. Ajatus yhteyden menettämisestä lapsiin on varmasti aika "hyytävä" asia... Jos siitä voisi olla varma, että lapset pysyvät jatkossakin "mukana", ei erokaan olisi niin hankala.

Lue lisää

Hän rakastaa lapsiaan, todella paljon. Tämä on minulle aivan selvää, hän ei sitä peittele vaan korostaa. Tiedän, että mikään tai kukaan maailmassa ei mene hänen lastensa edelle, ja minusta se on hyvä ja luonnollinen asia. Olen aina sanonut hänelle, etten ole tulossa hänen ja lastensa väliin ja myös osoittanut sen. Monia kertoja kun hän on tullut luokseni, hieman ristiriitaisin tuntein kun haluaa olla kanssani, mutta samaan aikaan on joki lastensa harrastus, olen vienyt hänet vaikkapa lapsena peliin ja sanonut, että kyllä meillä on yhteistä aikaa myöhemminkin.

Hän tietää, että annan hänelle sen ajan ja tiilan, minkä hän tarvitsee. Hän tietää myös sen, että haluaisin tavata joskus hänen lapsena ja haluaisin kovasti tutustua heihin jossain vaiheessa paremmin. Hän tietää myös sen, aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että se saattaa olla todella vaikeaa. Hänen lapsillaan on vahvat mielipiteet isästään ja meistä. Siis toivat näitä esiin silloin, kun mies aikanaan kertoi suhteestamme ja kertoi silloin lapsilleen, että hän on rakastunut toiseen ja he harkitsevat avioeroa. Silloin mies sai todella rankasti lokaa ja syytöksiä päälleen lastensa taholta. Siksi hän varmasti päätyi silloin yrittämään lopettaa kanssani. Ja siksi hn myös nyt pitää suhteemme vaimoltaan salassa ja haluaa yrittää löytäää tavan erota niin, ettei vaimo yhdistäisi minua tähän, tai etenkään hänen lapsensa. Itse kannatan rehellistä tapaa, koska kyllä ne kaikki aikanaan laskevat 1 1, mutta tämä on miehen elämä ja hänen ratkaisunsa. Minä kunnioitan sitä. Mutta tuon taustan huomioiden, erosta ei varmaankaan tule helppoa ja hän todella pelkää, miten käy hänen ja lastensa väleille eron myötä. Tämä on ehdottomasti se merkittävin ja todella kova syy mikä vaikeuttaa eropäätöksen tekemistä ja lopullisen askeleen ottamista irti liitostaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Hän rakastaa lapsiaan, todella paljon. Tämä on minulle aivan selvää, hän ei sitä peittele vaan korostaa. Tiedän, että mikään tai kukaan maailmassa ei mene hänen lastensa edelle, ja minusta se on hyvä ja luonnollinen asia. Olen aina sanonut hänelle, etten ole tulossa hänen ja lastensa väliin ja myös osoittanut sen. Monia kertoja kun hän on tullut luokseni, hieman ristiriitaisin tuntein kun haluaa olla kanssani, mutta samaan aikaan on joki lastensa harrastus, olen vienyt hänet vaikkapa lapsena peliin ja sanonut, että kyllä meillä on yhteistä aikaa myöhemminkin.

Hän tietää, että annan hänelle sen ajan ja tiilan, minkä hän tarvitsee. Hän tietää myös sen, että haluaisin tavata joskus hänen lapsena ja haluaisin kovasti tutustua heihin jossain vaiheessa paremmin. Hän tietää myös sen, aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että se saattaa olla todella vaikeaa. Hänen lapsillaan on vahvat mielipiteet isästään ja meistä. Siis toivat näitä esiin silloin, kun mies aikanaan kertoi suhteestamme ja kertoi silloin lapsilleen, että hän on rakastunut toiseen ja he harkitsevat avioeroa. Silloin mies sai todella rankasti lokaa ja syytöksiä päälleen lastensa taholta. Siksi hän varmasti päätyi silloin yrittämään lopettaa kanssani. Ja siksi hn myös nyt pitää suhteemme vaimoltaan salassa ja haluaa yrittää löytäää tavan erota niin, ettei vaimo yhdistäisi minua tähän, tai etenkään hänen lapsensa. Itse kannatan rehellistä tapaa, koska kyllä ne kaikki aikanaan laskevat 1 1, mutta tämä on miehen elämä ja hänen ratkaisunsa. Minä kunnioitan sitä. Mutta tuon taustan huomioiden, erosta ei varmaankaan tule helppoa ja hän todella pelkää, miten käy hänen ja lastensa väleille eron myötä. Tämä on ehdottomasti se merkittävin ja todella kova syy mikä vaikeuttaa eropäätöksen tekemistä ja lopullisen askeleen ottamista irti liitostaan.

Lue lisää

Ei se varmasti ole miehelle helppo tilanne. Rakastuu toiseen, ymmärtää oman liittonsa olevan kuollut; miettii miten voisi sanoa vaimolleen, joka ei todennäköisesti halua erota, että tämä on tässä. Suhde lapsiin on epävarma. Teinit usein näkevät asiat hyvin mustavalkoisesti, joten mies tietää, että isolla todennäköisyydellä hän saa hetkeksi lastensa vihat päälleen. Jos uskaltaisi ajatella pidemmälle, tietäisi myös, että toimimalla hyvin isänä, lapset mys lopulta ymmärtäisivät. He tajuaisivat ja näkisivät, että isä on onnellisempi eron myötä. Ehkä sen uuden rakkauden rinnalla.

Näitä on nähty. Miehet vaan pelkäävät, ja osin syystäkin. Lapset jäävät usein erossa isommaksi osin äidilleen ja petetyt vaimot myös osaavat uhkailla ja kiristää.

Buuuuaaaah kirjoitti:

Sinäkö rehellinen?????????

No mikä sun ongelmasi on??!!

miehen mielenhäiriö kirjoitti:

Avaa nyt vähän, mitä ne muut seikat ovat. Monet ja taas monet eroavat, vaikka on lapsia. Järjestävät lasten elämisen, tapaavat säännöllisesti, ovat yhteishuoltajia. Onko niin, että mies ei tässä suhteessa luota sinuun. Ei ole varma sinun suhtautumisestasi lapsiinsa. Lasten äiti on kaikin puolin luotettavampi.
Pitkään avioliitossa olleet tuskin kujertelevat julkisesti. Että se sinun tuttujesi luotettavista huomioista.
Vaimo ei tiedä miehen suhteen jatkumisesta. Toisin sanoen kotona täkki heiluu kuten ennenkin. Mies ja vaimo samassa makuuhuoneessa ja sängyssa. Täkki heiluu kuten ennenkin. Jos muuta luulet, olet väärässä.

Lue lisää

Kuten olen jo kirjoittanut, miehellä on aiheesta vahva pelko siitä, miten eron myötä käy hänen ja lastensa suhteelle. Kun tilanne on jo kerran väritetty niin, että "isä hylkää perheensä toisen naisen vuoksi", lasten suusta tulleet syytökset kalvavat mieltä. Ja toki lähes jokainen vanhempi haluaisi elää lastensa kanssa 24/7. Mies on sitä tyyppiä, joka on erittäin varmisteleva, ja haluaisi aina tietää, miten asiat menevät, ennen kuin toimii. Tämä on hänelle raastava kysymys ja iso pelko.

Niistä muista syistä, jotka pitävät avioliitossa, en voi kaikkea todellakaan tietää. Tarkoitin vain, että kun liitossa on syvää romanttista rakkautta, se monesti murenee herkästi siinä kohtaa, kun toinen sanoo, ettei enää rakastakaan, tai rakastaa toista. Mutta kun pitkään on menty ilman molemminpuolista rakkautta, on selvästi muia syitä, jotka pitävät yhdessä.

Tässä tilanteessa tiedän, että viimeeksi kun mies puhui erosta, vaimo alkoi uhkailla itsemurhalla. Hän on tehnyt sitä myös viime aikoina, kun lapset alkoivat kysellä ovatko he eroamassa. Miehen kertoman mukaan vaimo syyllistää häntä vahvasti ja vetoaa sitten tunteisiin. Valtapeliä parisuhteessa, pistää ärtymykseksi. Toki vaimo ei ole liitossa yksin, vaan mieskin toimii väärin häntä kohtaan. Aiemmasta elämästään en tiedä, mutta tämä tilanne menee hänen puoleltaan yli, kun ei kerro suunnittelevansa eroa jo uuden kerran, edelleen minun kanssani. Itse uskon, että jos hän toimii noin loppuun asti, se kääntyy vielä sekä häntä vastaan, että hänen suhdetta lapsiinsa, ja myös vaikeuttaen meidän suhdettamme.

Mitä muita syitä on, jotka vaikeuttavat eroamista: sukulaisten kommentit ja ajatukset, taloudelliset kysymykset, ennen muuta asuntoon liittyvät, syyllisyys siitä että olisi sitten sekä pettäjä että jättäjä... En voi tietää mitä kaikkea siellä on taustalla, kun saamani vastaukset ovat melko ympäripyöreitä.

Mitä tulee miehen huolista siihen, miten suhtautuisin hänen lapsiinsa, siitä ei ole pelkoa, että se olisi ongelma. Ennemminkin mies tuntee todella pahaa oloa siitä, että tietää sen vievän todella pitkään ennen kuin hänen lapsensa todennäköisesti haluaisivat tutustua minuun, tai edes sietää minua. Toki tämä pelko on miehen pään sisällä, eikä välttämättä realisoidu ihan noin. Ennemminkin mies sanoo vähän pelkäävänsä sitä, miten lappset reagoivat, jos jäävät enimmäkseen äidilleen, joka kuitenkin uhkailee itsemurhalla... Tämän kommentin olen itse jättänyt omaan arvoonsa, koska uskon, että lähes jokainen vanhempi kyllä ajattelee ennen kaikkea lastensa parasta ja tuo uuhkailu liittyy tähän ilanteeseen, ei kai kuitenkaan vaimoon yleisellä tasolla.

Mitä täkin heilumiseen tulee, niin varmasti se välillä heiluu, mutta ei entiseen tapaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kuten olen jo kirjoittanut, miehellä on aiheesta vahva pelko siitä, miten eron myötä käy hänen ja lastensa suhteelle. Kun tilanne on jo kerran väritetty niin, että "isä hylkää perheensä toisen naisen vuoksi", lasten suusta tulleet syytökset kalvavat mieltä. Ja toki lähes jokainen vanhempi haluaisi elää lastensa kanssa 24/7. Mies on sitä tyyppiä, joka on erittäin varmisteleva, ja haluaisi aina tietää, miten asiat menevät, ennen kuin toimii. Tämä on hänelle raastava kysymys ja iso pelko.

Niistä muista syistä, jotka pitävät avioliitossa, en voi kaikkea todellakaan tietää. Tarkoitin vain, että kun liitossa on syvää romanttista rakkautta, se monesti murenee herkästi siinä kohtaa, kun toinen sanoo, ettei enää rakastakaan, tai rakastaa toista. Mutta kun pitkään on menty ilman molemminpuolista rakkautta, on selvästi muia syitä, jotka pitävät yhdessä.

Tässä tilanteessa tiedän, että viimeeksi kun mies puhui erosta, vaimo alkoi uhkailla itsemurhalla. Hän on tehnyt sitä myös viime aikoina, kun lapset alkoivat kysellä ovatko he eroamassa. Miehen kertoman mukaan vaimo syyllistää häntä vahvasti ja vetoaa sitten tunteisiin. Valtapeliä parisuhteessa, pistää ärtymykseksi. Toki vaimo ei ole liitossa yksin, vaan mieskin toimii väärin häntä kohtaan. Aiemmasta elämästään en tiedä, mutta tämä tilanne menee hänen puoleltaan yli, kun ei kerro suunnittelevansa eroa jo uuden kerran, edelleen minun kanssani. Itse uskon, että jos hän toimii noin loppuun asti, se kääntyy vielä sekä häntä vastaan, että hänen suhdetta lapsiinsa, ja myös vaikeuttaen meidän suhdettamme.

Mitä muita syitä on, jotka vaikeuttavat eroamista: sukulaisten kommentit ja ajatukset, taloudelliset kysymykset, ennen muuta asuntoon liittyvät, syyllisyys siitä että olisi sitten sekä pettäjä että jättäjä... En voi tietää mitä kaikkea siellä on taustalla, kun saamani vastaukset ovat melko ympäripyöreitä.

Mitä tulee miehen huolista siihen, miten suhtautuisin hänen lapsiinsa, siitä ei ole pelkoa, että se olisi ongelma. Ennemminkin mies tuntee todella pahaa oloa siitä, että tietää sen vievän todella pitkään ennen kuin hänen lapsensa todennäköisesti haluaisivat tutustua minuun, tai edes sietää minua. Toki tämä pelko on miehen pään sisällä, eikä välttämättä realisoidu ihan noin. Ennemminkin mies sanoo vähän pelkäävänsä sitä, miten lappset reagoivat, jos jäävät enimmäkseen äidilleen, joka kuitenkin uhkailee itsemurhalla... Tämän kommentin olen itse jättänyt omaan arvoonsa, koska uskon, että lähes jokainen vanhempi kyllä ajattelee ennen kaikkea lastensa parasta ja tuo uuhkailu liittyy tähän ilanteeseen, ei kai kuitenkaan vaimoon yleisellä tasolla.

Mitä täkin heilumiseen tulee, niin varmasti se välillä heiluu, mutta ei entiseen tapaan.

Lue lisää

Tämä voi nyt kuulostaa ikävältä, mutta oletko varma, että vaimo on uhkaillut itsemurhalla? Ja jos vaikka olisikin sanonut, ettei voi elää ilman miestään, niin ei se tarkoita suinkaan, että aikoo tappaa itsensä, eikä ole uhkailua vaan sen hetkinen reaktio asiaan.
Ja kuinka niin asia on väritetty niin, että mies jättää perheensä toisen naisen vuoksi? Aika todennäköistähän on, että juuri tämä, jos nyt ei suorainaisesti ole syy, on kuitenkin se asia joka on saanut hänet päätymään eroon. Toki on väärin jos vaimo kiristää miestä kertomalla eväävänsä lasten tapaamiset, mutta tosiasiassahan hän ei voi näin toimia vaan asian ratkaisee mm. lastenvalvoja.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuo on minulle kaikkein vaikeinta,uskoa että hän oikeasti voisi tieten tahtoen valehdella ja vetää jotain roolia. En tunne häntä niin, en voisi kuvitella kenenään ihmisen toimivan niin. On totta, ettäolen itse rehellinen ja uskon ihmisistä hyvää. Luotan ihmisiin, kunnes toisin todistetaan,mutta annan usein myös toisen ja kolmannen mahdollisuuden, koska uskon ihmisten pystyvän oppimaan virheistään ja halutessaan muuttumaan.

Mies lopetti suhteemme kerran. Hän loukkasi minua pahasi vetämällä maton jalkojeni alta. Kun hän halusi aloittaa uudestaan, hän lupasi minulle, ettei tekisi niin uudelleen. Hän ei ole luvannut minulle kuuta taivaalta, vaan olemme menneet eteenpäin pienin askelin. Toki välillä tuntuu, etteivät ne kuitenkaan näy konkreettisesti hänen elämässään. Vaikka me kaksi lähennymme, hän tapaa minulle rakkaita ihmisiä, tai teemme asioita yhdessä, en pääse yhtään lähemmäksi hänen elämäänsä.

Mietin, miten hän painii kahden asian kanssa, ainakin; mitä tapahtuu hänen ja lastensa suhteelle, jos hän eroaa? Miten kertoa erosta vaimolle, niin ettei vaimo saisi tietää, että olemme kuitenkin jatkaneet suhdetta? Ja varmaan miettii myös, mitä kaikki muut ajattelevat, ja miten heidän suhtautumisensa tulevaisuudessa vaikuttaa??

Mies sanoo, ettei rakasta enää vaimoaan, ettei tunne häntä kohtaa juuri mitään. Tämä muutos on tapahtunut pari kuukautta sitten. Aiemmin hän myönsi minulle, että toki hänellä on tunteita vaimoaan kohtaan. Ristiriidat eivät kuitenkaan hävinneet; häntä ei pidä avioliitossaan rakkaus, todennäköisesti ei ole pitänyt enää aikoihin, vaan muut tekijät. Se on monesti paljon vaikeampi yhtälö, olen huomannut. Häntä sattuu lastensa vuoksi, mutta ei kai vaimon, kun rakkautta ei enää ole. Mutta taas kerran, mistäs minä tietäisin kaiken?

Sellaisia yhteisiä ystäviä meillä ei ole, jotka tuntevat myös vaimon, joten en voi kysellä niistä asioista. Sellaisia on, jotka ovat nähneet heitä yhdessä vuosien myötä ja jotka tuntevat muutamien vuosien ajalta minutkin. Muutama heistä on sanonut, että ovat nähneet, ettei mies ole onnellinen liitossaan. Että he ihmettelivät tosi paljon, että mies hetkeksi lopetti meidän suhteen, mutta tiesivät aiina, että tulemme vielä olemaan yhdessä. Huolimatta kaikista noista kommenteista ja sanoista, minun on vaikea uskoa ennen kuin näen. Tämä on kuitenkin jatkunut jo melko pitkään...

Lue lisää

Miksi et voi uskoa, että hän valehtelisi tieten tahtoen? Hänhän tekee niin koko ajan kotonaankin. Kaikki mitä hän sanoo ei tietenkään ole valhetta, ei kotona eikä sinun luonasi. Asioitahan voi esittää niin, että toiselle jää tietty käsitys, vaikka toinen käsittäisi vähän väärin, ei vaan korjaa tuota käsitystä. Ja kas, ei valhetta, vain väärinymmärrys. Näin tajusin mieheni aikoinaan toimineen ja lähes samoin sanoin kakkonen asian minulle esitti " aidosti uskoin ja luotin" nuo siis kakkosen sanat. Tarkoitus ei nyt ole lytistää sinua vaan antaa ehkä hieman toista näkökulmaa.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuo on minulle kaikkein vaikeinta,uskoa että hän oikeasti voisi tieten tahtoen valehdella ja vetää jotain roolia. En tunne häntä niin, en voisi kuvitella kenenään ihmisen toimivan niin. On totta, ettäolen itse rehellinen ja uskon ihmisistä hyvää. Luotan ihmisiin, kunnes toisin todistetaan,mutta annan usein myös toisen ja kolmannen mahdollisuuden, koska uskon ihmisten pystyvän oppimaan virheistään ja halutessaan muuttumaan.

Mies lopetti suhteemme kerran. Hän loukkasi minua pahasi vetämällä maton jalkojeni alta. Kun hän halusi aloittaa uudestaan, hän lupasi minulle, ettei tekisi niin uudelleen. Hän ei ole luvannut minulle kuuta taivaalta, vaan olemme menneet eteenpäin pienin askelin. Toki välillä tuntuu, etteivät ne kuitenkaan näy konkreettisesti hänen elämässään. Vaikka me kaksi lähennymme, hän tapaa minulle rakkaita ihmisiä, tai teemme asioita yhdessä, en pääse yhtään lähemmäksi hänen elämäänsä.

Mietin, miten hän painii kahden asian kanssa, ainakin; mitä tapahtuu hänen ja lastensa suhteelle, jos hän eroaa? Miten kertoa erosta vaimolle, niin ettei vaimo saisi tietää, että olemme kuitenkin jatkaneet suhdetta? Ja varmaan miettii myös, mitä kaikki muut ajattelevat, ja miten heidän suhtautumisensa tulevaisuudessa vaikuttaa??

Mies sanoo, ettei rakasta enää vaimoaan, ettei tunne häntä kohtaa juuri mitään. Tämä muutos on tapahtunut pari kuukautta sitten. Aiemmin hän myönsi minulle, että toki hänellä on tunteita vaimoaan kohtaan. Ristiriidat eivät kuitenkaan hävinneet; häntä ei pidä avioliitossaan rakkaus, todennäköisesti ei ole pitänyt enää aikoihin, vaan muut tekijät. Se on monesti paljon vaikeampi yhtälö, olen huomannut. Häntä sattuu lastensa vuoksi, mutta ei kai vaimon, kun rakkautta ei enää ole. Mutta taas kerran, mistäs minä tietäisin kaiken?

Sellaisia yhteisiä ystäviä meillä ei ole, jotka tuntevat myös vaimon, joten en voi kysellä niistä asioista. Sellaisia on, jotka ovat nähneet heitä yhdessä vuosien myötä ja jotka tuntevat muutamien vuosien ajalta minutkin. Muutama heistä on sanonut, että ovat nähneet, ettei mies ole onnellinen liitossaan. Että he ihmettelivät tosi paljon, että mies hetkeksi lopetti meidän suhteen, mutta tiesivät aiina, että tulemme vielä olemaan yhdessä. Huolimatta kaikista noista kommenteista ja sanoista, minun on vaikea uskoa ennen kuin näen. Tämä on kuitenkin jatkunut jo melko pitkään...

Lue lisää

Vai ettei muka oikeasti ja tieten tahtoen valehtele ja vedä jotain roolia? Pettävä mies? Valehtelee vaimolleen, vetää kotona roolia. Suako ei sitten vedättäisi lainkaan? Voi tyttörukkaa. Aikuinen mies pistänyt sun pääsi aivan sekaisin. Minkähän ikäinen olet? Jotenkin tuntuu, ettei sulla kovin paljon kokemusta elämästä ole, niin sinisilmäisesti luotat pettävään mieheen.

Onko valheet vaimolle oikeutetumpia kuin sinulle? Muuttaako mies suoraan entisestä kodistaan sun luo? Ilman, että opettelee ensin elämään yksin ja ottamaan vastuun omasta elämästään?

voi tyttö rukkaa kirjoitti:

Vai ettei muka oikeasti ja tieten tahtoen valehtele ja vedä jotain roolia? Pettävä mies? Valehtelee vaimolleen, vetää kotona roolia. Suako ei sitten vedättäisi lainkaan? Voi tyttörukkaa. Aikuinen mies pistänyt sun pääsi aivan sekaisin. Minkähän ikäinen olet? Jotenkin tuntuu, ettei sulla kovin paljon kokemusta elämästä ole, niin sinisilmäisesti luotat pettävään mieheen.

Onko valheet vaimolle oikeutetumpia kuin sinulle? Muuttaako mies suoraan entisestä kodistaan sun luo? Ilman, että opettelee ensin elämään yksin ja ottamaan vastuun omasta elämästään?

Lue lisää

Ei multa elämänkokemusta puutu - olen reilusti päälle kolmekympppinen ja takana lähes 20-vuotinen ihmissuhde, joten kyllä sitä kokemusta on, niin elämän aurinkoisista kuin varjopuolistakin. Kaikekseen varmasti keskimääräistä enemmänkin.

Mutta haluan viimeiseen asti välttää kyynistymistä ja perusluonteeni on sellainen, että luotan ihmisiin, uskon heistä hyvää, niin kauan kun ei ole aihetta tehdä toisin. Toisen mahdollisuudenkin annan, jos uskon sen olevan "oikein", sillä uskon myös ihmisten erehtyväisyyteen sekä kykyyn muuttua ja kasvaa.

Ja valheet vaimolle eivät todellakaan ole oikeutettuja.Senkin olen monta kertaa tässä jo tuonut esiin, etten ole samaa mieltä miehen toiminnan kanssa siitä, että hän haluaa erota niin, että vaimo ei saisi tietää suhteemme jatkumisesta. Minä en kuitenkaan voi päättää miten mies omaa elämäänsä elää. Mun päätökseni on siinä, haluanko elää hänen kanssaan.

Ja mitä asumisjärjestelyihin tulee, mies ei todellakaan muuttaisi suoraan minun luokseni, tai että etsisimme heti yhteisen uuden kodin. Ketä se palvelisi?!

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kuten olen jo kirjoittanut, miehellä on aiheesta vahva pelko siitä, miten eron myötä käy hänen ja lastensa suhteelle. Kun tilanne on jo kerran väritetty niin, että "isä hylkää perheensä toisen naisen vuoksi", lasten suusta tulleet syytökset kalvavat mieltä. Ja toki lähes jokainen vanhempi haluaisi elää lastensa kanssa 24/7. Mies on sitä tyyppiä, joka on erittäin varmisteleva, ja haluaisi aina tietää, miten asiat menevät, ennen kuin toimii. Tämä on hänelle raastava kysymys ja iso pelko.

Niistä muista syistä, jotka pitävät avioliitossa, en voi kaikkea todellakaan tietää. Tarkoitin vain, että kun liitossa on syvää romanttista rakkautta, se monesti murenee herkästi siinä kohtaa, kun toinen sanoo, ettei enää rakastakaan, tai rakastaa toista. Mutta kun pitkään on menty ilman molemminpuolista rakkautta, on selvästi muia syitä, jotka pitävät yhdessä.

Tässä tilanteessa tiedän, että viimeeksi kun mies puhui erosta, vaimo alkoi uhkailla itsemurhalla. Hän on tehnyt sitä myös viime aikoina, kun lapset alkoivat kysellä ovatko he eroamassa. Miehen kertoman mukaan vaimo syyllistää häntä vahvasti ja vetoaa sitten tunteisiin. Valtapeliä parisuhteessa, pistää ärtymykseksi. Toki vaimo ei ole liitossa yksin, vaan mieskin toimii väärin häntä kohtaan. Aiemmasta elämästään en tiedä, mutta tämä tilanne menee hänen puoleltaan yli, kun ei kerro suunnittelevansa eroa jo uuden kerran, edelleen minun kanssani. Itse uskon, että jos hän toimii noin loppuun asti, se kääntyy vielä sekä häntä vastaan, että hänen suhdetta lapsiinsa, ja myös vaikeuttaen meidän suhdettamme.

Mitä muita syitä on, jotka vaikeuttavat eroamista: sukulaisten kommentit ja ajatukset, taloudelliset kysymykset, ennen muuta asuntoon liittyvät, syyllisyys siitä että olisi sitten sekä pettäjä että jättäjä... En voi tietää mitä kaikkea siellä on taustalla, kun saamani vastaukset ovat melko ympäripyöreitä.

Mitä tulee miehen huolista siihen, miten suhtautuisin hänen lapsiinsa, siitä ei ole pelkoa, että se olisi ongelma. Ennemminkin mies tuntee todella pahaa oloa siitä, että tietää sen vievän todella pitkään ennen kuin hänen lapsensa todennäköisesti haluaisivat tutustua minuun, tai edes sietää minua. Toki tämä pelko on miehen pään sisällä, eikä välttämättä realisoidu ihan noin. Ennemminkin mies sanoo vähän pelkäävänsä sitä, miten lappset reagoivat, jos jäävät enimmäkseen äidilleen, joka kuitenkin uhkailee itsemurhalla... Tämän kommentin olen itse jättänyt omaan arvoonsa, koska uskon, että lähes jokainen vanhempi kyllä ajattelee ennen kaikkea lastensa parasta ja tuo uuhkailu liittyy tähän ilanteeseen, ei kai kuitenkaan vaimoon yleisellä tasolla.

Mitä täkin heilumiseen tulee, niin varmasti se välillä heiluu, mutta ei entiseen tapaan.

Lue lisää

Miehen lastenkaan ei tarvitse olla mitään Einsteineja ymmärtääkseen mistä on kysymys ja missä mennään. Sekä vaimo että teini-.ikäiset lapset ymmärtävät, että isä on toisen naisen luona, etenkin silloin kun ei ole öisin kotona.

Niin, ja ikävä kyllä tuo valtapeli parisuhteessa on molemminpuolista. Jos mies oikeasti haluaisi erota, hän olisi eronnut jo ajat sitten. Epäilenpä, että kysymyksessä on taas "rahaliitto". Eli on pirun vaikeaa erota, kun pitää puolittaa omaisuus. Murrosikäisetkin voivat ottaa eron siltä kannalta. Viis siitä millaiset välit vanhemmilla on, kunhan heidän mukavuusaluettaan ei ylitetä ja rahaa on tarpeeksi. Kun miehen lapset ovat jo vanhempia, niin he ymmärtävät jo paljon asioita. Aika lapsellista edes yrittää kiristää tapaamisia eron jälkeen. Mies on yksi pupupöksy, kun pelkää lasten reagointia! Lasten, jotka jo varmasti aavistavat asian. Jotenkin tuntuu, että sinuun uppoaa miehen kaikenlaiset tekosyyt, jotka estävät eroamista.

wew1 kirjoitti:

Miehen lastenkaan ei tarvitse olla mitään Einsteineja ymmärtääkseen mistä on kysymys ja missä mennään. Sekä vaimo että teini-.ikäiset lapset ymmärtävät, että isä on toisen naisen luona, etenkin silloin kun ei ole öisin kotona.

Niin, ja ikävä kyllä tuo valtapeli parisuhteessa on molemminpuolista. Jos mies oikeasti haluaisi erota, hän olisi eronnut jo ajat sitten. Epäilenpä, että kysymyksessä on taas "rahaliitto". Eli on pirun vaikeaa erota, kun pitää puolittaa omaisuus. Murrosikäisetkin voivat ottaa eron siltä kannalta. Viis siitä millaiset välit vanhemmilla on, kunhan heidän mukavuusaluettaan ei ylitetä ja rahaa on tarpeeksi. Kun miehen lapset ovat jo vanhempia, niin he ymmärtävät jo paljon asioita. Aika lapsellista edes yrittää kiristää tapaamisia eron jälkeen. Mies on yksi pupupöksy, kun pelkää lasten reagointia! Lasten, jotka jo varmasti aavistavat asian. Jotenkin tuntuu, että sinuun uppoaa miehen kaikenlaiset tekosyyt, jotka estävät eroamista.

Lue lisää

Kuten kirjoitinkin jo, vanhempi tytär on jo kysellyt että oletteko nyt eroamassa. Kyllä tilanne vaikuttaa heihin, ilman muuta he näkevät, ettei homma kotona ole kunnossa.

Tuota.. Miiten perustelet että ns. kakkonen on rehellinen, jos on TIETEN TAHTOEN ryhtynyt ukkomiehen pelleksi?
"Narautetut" lumput ja hyväuskoiset idiootit ovat erikseen... Anteeksi syvästi....

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kuten olen jo kirjoittanut, miehellä on aiheesta vahva pelko siitä, miten eron myötä käy hänen ja lastensa suhteelle. Kun tilanne on jo kerran väritetty niin, että "isä hylkää perheensä toisen naisen vuoksi", lasten suusta tulleet syytökset kalvavat mieltä. Ja toki lähes jokainen vanhempi haluaisi elää lastensa kanssa 24/7. Mies on sitä tyyppiä, joka on erittäin varmisteleva, ja haluaisi aina tietää, miten asiat menevät, ennen kuin toimii. Tämä on hänelle raastava kysymys ja iso pelko.

Niistä muista syistä, jotka pitävät avioliitossa, en voi kaikkea todellakaan tietää. Tarkoitin vain, että kun liitossa on syvää romanttista rakkautta, se monesti murenee herkästi siinä kohtaa, kun toinen sanoo, ettei enää rakastakaan, tai rakastaa toista. Mutta kun pitkään on menty ilman molemminpuolista rakkautta, on selvästi muia syitä, jotka pitävät yhdessä.

Tässä tilanteessa tiedän, että viimeeksi kun mies puhui erosta, vaimo alkoi uhkailla itsemurhalla. Hän on tehnyt sitä myös viime aikoina, kun lapset alkoivat kysellä ovatko he eroamassa. Miehen kertoman mukaan vaimo syyllistää häntä vahvasti ja vetoaa sitten tunteisiin. Valtapeliä parisuhteessa, pistää ärtymykseksi. Toki vaimo ei ole liitossa yksin, vaan mieskin toimii väärin häntä kohtaan. Aiemmasta elämästään en tiedä, mutta tämä tilanne menee hänen puoleltaan yli, kun ei kerro suunnittelevansa eroa jo uuden kerran, edelleen minun kanssani. Itse uskon, että jos hän toimii noin loppuun asti, se kääntyy vielä sekä häntä vastaan, että hänen suhdetta lapsiinsa, ja myös vaikeuttaen meidän suhdettamme.

Mitä muita syitä on, jotka vaikeuttavat eroamista: sukulaisten kommentit ja ajatukset, taloudelliset kysymykset, ennen muuta asuntoon liittyvät, syyllisyys siitä että olisi sitten sekä pettäjä että jättäjä... En voi tietää mitä kaikkea siellä on taustalla, kun saamani vastaukset ovat melko ympäripyöreitä.

Mitä tulee miehen huolista siihen, miten suhtautuisin hänen lapsiinsa, siitä ei ole pelkoa, että se olisi ongelma. Ennemminkin mies tuntee todella pahaa oloa siitä, että tietää sen vievän todella pitkään ennen kuin hänen lapsensa todennäköisesti haluaisivat tutustua minuun, tai edes sietää minua. Toki tämä pelko on miehen pään sisällä, eikä välttämättä realisoidu ihan noin. Ennemminkin mies sanoo vähän pelkäävänsä sitä, miten lappset reagoivat, jos jäävät enimmäkseen äidilleen, joka kuitenkin uhkailee itsemurhalla... Tämän kommentin olen itse jättänyt omaan arvoonsa, koska uskon, että lähes jokainen vanhempi kyllä ajattelee ennen kaikkea lastensa parasta ja tuo uuhkailu liittyy tähän ilanteeseen, ei kai kuitenkaan vaimoon yleisellä tasolla.

Mitä täkin heilumiseen tulee, niin varmasti se välillä heiluu, mutta ei entiseen tapaan.

Lue lisää

"Muut syyt" voivat olla sama kuin vaimon hyvä pillu?Ja halu olla menettämättä sitä muille miehille?

nähnyt näitä kirjoitti:

Ei se varmasti ole miehelle helppo tilanne. Rakastuu toiseen, ymmärtää oman liittonsa olevan kuollut; miettii miten voisi sanoa vaimolleen, joka ei todennäköisesti halua erota, että tämä on tässä. Suhde lapsiin on epävarma. Teinit usein näkevät asiat hyvin mustavalkoisesti, joten mies tietää, että isolla todennäköisyydellä hän saa hetkeksi lastensa vihat päälleen. Jos uskaltaisi ajatella pidemmälle, tietäisi myös, että toimimalla hyvin isänä, lapset mys lopulta ymmärtäisivät. He tajuaisivat ja näkisivät, että isä on onnellisempi eron myötä. Ehkä sen uuden rakkauden rinnalla.

Näitä on nähty. Miehet vaan pelkäävät, ja osin syystäkin. Lapset jäävät usein erossa isommaksi osin äidilleen ja petetyt vaimot myös osaavat uhkailla ja kiristää.

Lue lisää

Höpötihöpsis. Suhde lapsiin säilyy HYVÄLLÄ isällä aina hyvänä. Ei huoripukilla.
Petetyt vaimot ottavat ilon irti elämästään ja etsivät lapsilleen uudet, paremmat miehenmallit!!

Kysehän ei juurikaan ole siitä. Tiedän häänen pystyvän pettämään vaimoaan. Syitä en kaikkia voi tietää, mutta ainakin se siinä on taustalla, että tunteet ovat kuolleet. Aluksi kyse oli varmasti kriisistä; ei ollut enää liitossaan onnellinen, muttei tunnistanut syitä. Sitten tutustuimme ja rakastuimme. Se ruokki meidän suhdetta ja vei heitä erilleen. Lopulta mies huomasi tunteidensa vaimoaan kohtaan kuolleen. Näin ollen hän ei juurikaan koe syyllisyyttä minun kanssani olemisesta, mutoin kuin lastensa vuoksi. Kun rakkaus kuolee, kuolevat usein myös viha, arvostus, kunniotus, syyllisyys. Tiedän siishänen pystyvän pettämään, ainakin vaimoaan.

Se, tulisiko hän aikanaan pettämään minua, sitä en voi tietää. Se on varmasti yhtälailla todennäköistä kuin sekin, ettei koskaan pettäisi minua. Ovatko syyt pettämiseen enemmän heidän liitossaan vai hänen päänsä sisällä? Tästä me ollaan keskusteltu. Hän näkee syiden olevan suhteessaan ja pettäminen ja minä olen siitä seuraus. Hän tietää myös, että itse tulisin olemaan ehdoton pettämisen suhteen. Kun suhteemme on alkanut näissä merkeissä, hän tietää, että meidän suhteemme, jos se parisuhteeksi etenee, on rakennuttava täydelle rehellisyydelle ja luottamukselle. Minä luotan, niin kauan kun ei ole aihetta olettaa toisin. Näin parisuhde pelaa.

Ja toiseen kysymykseesi; en usko hänen muuttuvan minun vuokseni vaan nimen omaan itsensä vuoksi. Hän käy tällä hetkellä läpi sekä henkilökohtaista kasvua että surutyötä avioliitostaan ja monikymmenvuotisesta elämästään luopumisesta. Miettii, miten hänen elämänsä sen myötä muuttuisi. Vaakakupissa on oma muutos ja elämän muutos. Nykyisessä tilanteessa hän on onneton. Uudesta ei tietenkään ole takuita. Sen hän on minulle sanonut, että tietää, ettei nykyinen liitto ja sitä myöten elämä tee häntä onneliseksi, sen hän on ymmärtänyt. Mutta silti tuleva pelottaa. Eikä vähiten suhde omiin lapsiin, että mitä sille käy.

En siis todellakaan kuvittele itsestäni liikoja, tai minun voimistani "parantaa mies". Avainsana on me, se mitä me olemme yhdessä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kysehän ei juurikaan ole siitä. Tiedän häänen pystyvän pettämään vaimoaan. Syitä en kaikkia voi tietää, mutta ainakin se siinä on taustalla, että tunteet ovat kuolleet. Aluksi kyse oli varmasti kriisistä; ei ollut enää liitossaan onnellinen, muttei tunnistanut syitä. Sitten tutustuimme ja rakastuimme. Se ruokki meidän suhdetta ja vei heitä erilleen. Lopulta mies huomasi tunteidensa vaimoaan kohtaan kuolleen. Näin ollen hän ei juurikaan koe syyllisyyttä minun kanssani olemisesta, mutoin kuin lastensa vuoksi. Kun rakkaus kuolee, kuolevat usein myös viha, arvostus, kunniotus, syyllisyys. Tiedän siishänen pystyvän pettämään, ainakin vaimoaan.

Se, tulisiko hän aikanaan pettämään minua, sitä en voi tietää. Se on varmasti yhtälailla todennäköistä kuin sekin, ettei koskaan pettäisi minua. Ovatko syyt pettämiseen enemmän heidän liitossaan vai hänen päänsä sisällä? Tästä me ollaan keskusteltu. Hän näkee syiden olevan suhteessaan ja pettäminen ja minä olen siitä seuraus. Hän tietää myös, että itse tulisin olemaan ehdoton pettämisen suhteen. Kun suhteemme on alkanut näissä merkeissä, hän tietää, että meidän suhteemme, jos se parisuhteeksi etenee, on rakennuttava täydelle rehellisyydelle ja luottamukselle. Minä luotan, niin kauan kun ei ole aihetta olettaa toisin. Näin parisuhde pelaa.

Ja toiseen kysymykseesi; en usko hänen muuttuvan minun vuokseni vaan nimen omaan itsensä vuoksi. Hän käy tällä hetkellä läpi sekä henkilökohtaista kasvua että surutyötä avioliitostaan ja monikymmenvuotisesta elämästään luopumisesta. Miettii, miten hänen elämänsä sen myötä muuttuisi. Vaakakupissa on oma muutos ja elämän muutos. Nykyisessä tilanteessa hän on onneton. Uudesta ei tietenkään ole takuita. Sen hän on minulle sanonut, että tietää, ettei nykyinen liitto ja sitä myöten elämä tee häntä onneliseksi, sen hän on ymmärtänyt. Mutta silti tuleva pelottaa. Eikä vähiten suhde omiin lapsiin, että mitä sille käy.

En siis todellakaan kuvittele itsestäni liikoja, tai minun voimistani "parantaa mies". Avainsana on me, se mitä me olemme yhdessä.

Lue lisää

Ahaa, normimeiniki. Mies tekee surutyötä vaimon selän takana kakkosen kotona. Sitten on valmis, ja jättää vaimon ilman selityksiä yllätyksenä, kerralla ja julmasti. Aika itsekästä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kysehän ei juurikaan ole siitä. Tiedän häänen pystyvän pettämään vaimoaan. Syitä en kaikkia voi tietää, mutta ainakin se siinä on taustalla, että tunteet ovat kuolleet. Aluksi kyse oli varmasti kriisistä; ei ollut enää liitossaan onnellinen, muttei tunnistanut syitä. Sitten tutustuimme ja rakastuimme. Se ruokki meidän suhdetta ja vei heitä erilleen. Lopulta mies huomasi tunteidensa vaimoaan kohtaan kuolleen. Näin ollen hän ei juurikaan koe syyllisyyttä minun kanssani olemisesta, mutoin kuin lastensa vuoksi. Kun rakkaus kuolee, kuolevat usein myös viha, arvostus, kunniotus, syyllisyys. Tiedän siishänen pystyvän pettämään, ainakin vaimoaan.

Se, tulisiko hän aikanaan pettämään minua, sitä en voi tietää. Se on varmasti yhtälailla todennäköistä kuin sekin, ettei koskaan pettäisi minua. Ovatko syyt pettämiseen enemmän heidän liitossaan vai hänen päänsä sisällä? Tästä me ollaan keskusteltu. Hän näkee syiden olevan suhteessaan ja pettäminen ja minä olen siitä seuraus. Hän tietää myös, että itse tulisin olemaan ehdoton pettämisen suhteen. Kun suhteemme on alkanut näissä merkeissä, hän tietää, että meidän suhteemme, jos se parisuhteeksi etenee, on rakennuttava täydelle rehellisyydelle ja luottamukselle. Minä luotan, niin kauan kun ei ole aihetta olettaa toisin. Näin parisuhde pelaa.

Ja toiseen kysymykseesi; en usko hänen muuttuvan minun vuokseni vaan nimen omaan itsensä vuoksi. Hän käy tällä hetkellä läpi sekä henkilökohtaista kasvua että surutyötä avioliitostaan ja monikymmenvuotisesta elämästään luopumisesta. Miettii, miten hänen elämänsä sen myötä muuttuisi. Vaakakupissa on oma muutos ja elämän muutos. Nykyisessä tilanteessa hän on onneton. Uudesta ei tietenkään ole takuita. Sen hän on minulle sanonut, että tietää, ettei nykyinen liitto ja sitä myöten elämä tee häntä onneliseksi, sen hän on ymmärtänyt. Mutta silti tuleva pelottaa. Eikä vähiten suhde omiin lapsiin, että mitä sille käy.

En siis todellakaan kuvittele itsestäni liikoja, tai minun voimistani "parantaa mies". Avainsana on me, se mitä me olemme yhdessä.

Lue lisää

Niin kauan, kun mies ei eroa vaimostaan ja muuta pois kotoaan, ette mielestäni varsinaisesti ole yhdessä. Asia on epävarma tasan niin kauan, kun mies todella jättää vaimonsa ja kotinsa tai miten he nyt sitten asian päättävätkin hoitaa, kuka nyt sitten mihinkin jää asumaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kysehän ei juurikaan ole siitä. Tiedän häänen pystyvän pettämään vaimoaan. Syitä en kaikkia voi tietää, mutta ainakin se siinä on taustalla, että tunteet ovat kuolleet. Aluksi kyse oli varmasti kriisistä; ei ollut enää liitossaan onnellinen, muttei tunnistanut syitä. Sitten tutustuimme ja rakastuimme. Se ruokki meidän suhdetta ja vei heitä erilleen. Lopulta mies huomasi tunteidensa vaimoaan kohtaan kuolleen. Näin ollen hän ei juurikaan koe syyllisyyttä minun kanssani olemisesta, mutoin kuin lastensa vuoksi. Kun rakkaus kuolee, kuolevat usein myös viha, arvostus, kunniotus, syyllisyys. Tiedän siishänen pystyvän pettämään, ainakin vaimoaan.

Se, tulisiko hän aikanaan pettämään minua, sitä en voi tietää. Se on varmasti yhtälailla todennäköistä kuin sekin, ettei koskaan pettäisi minua. Ovatko syyt pettämiseen enemmän heidän liitossaan vai hänen päänsä sisällä? Tästä me ollaan keskusteltu. Hän näkee syiden olevan suhteessaan ja pettäminen ja minä olen siitä seuraus. Hän tietää myös, että itse tulisin olemaan ehdoton pettämisen suhteen. Kun suhteemme on alkanut näissä merkeissä, hän tietää, että meidän suhteemme, jos se parisuhteeksi etenee, on rakennuttava täydelle rehellisyydelle ja luottamukselle. Minä luotan, niin kauan kun ei ole aihetta olettaa toisin. Näin parisuhde pelaa.

Ja toiseen kysymykseesi; en usko hänen muuttuvan minun vuokseni vaan nimen omaan itsensä vuoksi. Hän käy tällä hetkellä läpi sekä henkilökohtaista kasvua että surutyötä avioliitostaan ja monikymmenvuotisesta elämästään luopumisesta. Miettii, miten hänen elämänsä sen myötä muuttuisi. Vaakakupissa on oma muutos ja elämän muutos. Nykyisessä tilanteessa hän on onneton. Uudesta ei tietenkään ole takuita. Sen hän on minulle sanonut, että tietää, ettei nykyinen liitto ja sitä myöten elämä tee häntä onneliseksi, sen hän on ymmärtänyt. Mutta silti tuleva pelottaa. Eikä vähiten suhde omiin lapsiin, että mitä sille käy.

En siis todellakaan kuvittele itsestäni liikoja, tai minun voimistani "parantaa mies". Avainsana on me, se mitä me olemme yhdessä.

Lue lisää

Mieshän pettää jo nyt sinua vaimonsa kanssa. Ymmärrettävää on lyhyt pettämisepisodi, mutta tuo ei ole sellainen.

wew1 kirjoitti:

Mieshän pettää jo nyt sinua vaimonsa kanssa. Ymmärrettävää on lyhyt pettämisepisodi, mutta tuo ei ole sellainen.

En ymmärrä, miten ketään voisi pettää oman puolisonsa kanssa?! Hassua ajattelua.

ei se niin mene kirjoitti:

En ymmärrä, miten ketään voisi pettää oman puolisonsa kanssa?! Hassua ajattelua.

Kakkosta petetään useinkin vain oman puolison kanssa. Monet kakkoset ovat myös mustasukkaisia salarakkaansa puolisosta. Ei mitenkään hassua, vaan ihan normimeininkiä.

---------.-.-.-.- kirjoitti:

Kakkosta petetään useinkin vain oman puolison kanssa. Monet kakkoset ovat myös mustasukkaisia salarakkaansa puolisosta. Ei mitenkään hassua, vaan ihan normimeininkiä.

Eihän se ole pettämistä. Kakkonenhan tietää miehen olevan parisuhteessa toisen kanssa. Hänhän silloin hyväksyy sen tosiasian, että mies harrastaa seksiä muidenkin kuin hänen kanssaan. Se ei ole silloin pettämistä.

Kyllä minä sen huomaan, mutta en koe sitä niin että vuodet vierivät ohitse. Toki kaipaan ihan mielettömästi parisuhdetta ja turvalllista ja tasaista elämää rakkaan ihmisen rinnalla. Kyllä, todella paljon. Mutta kun kuitenkin uskon siihen, että tämän miehen kanssa sen vielä saan. Siksi en koe hukkaavani elämääni. Mutta koska se on mielessäni usein, ja olen tietoinen siitä, että kaikesta huilimatta mies saattaa kuitenkin olla eroamattakin, toki mietin, pitäisikö minun tehdä ratkaisu täysin vastoin tunteitani ja tahtoani?

Niin kauan, kun itse pystyn näkemään, että minä olen hänelle rehellinen, ja itselleni, katson tämän kortin loppuun asti, mikä se sitten onkaan, voin elää näin.Jos hän vetää toisen kerran maton jalkojeni alta, en minä sen syyllisyyden kanssa joudu elämään vaan hän.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kyllä minä sen huomaan, mutta en koe sitä niin että vuodet vierivät ohitse. Toki kaipaan ihan mielettömästi parisuhdetta ja turvalllista ja tasaista elämää rakkaan ihmisen rinnalla. Kyllä, todella paljon. Mutta kun kuitenkin uskon siihen, että tämän miehen kanssa sen vielä saan. Siksi en koe hukkaavani elämääni. Mutta koska se on mielessäni usein, ja olen tietoinen siitä, että kaikesta huilimatta mies saattaa kuitenkin olla eroamattakin, toki mietin, pitäisikö minun tehdä ratkaisu täysin vastoin tunteitani ja tahtoani?

Niin kauan, kun itse pystyn näkemään, että minä olen hänelle rehellinen, ja itselleni, katson tämän kortin loppuun asti, mikä se sitten onkaan, voin elää näin.Jos hän vetää toisen kerran maton jalkojeni alta, en minä sen syyllisyyden kanssa joudu elämään vaan hän.

Lue lisää

Varmaankin voisit saada rehellisenkin miehen petturin sijaan.Et kertonut lastesi isästä.Minä ainakin sijassasi etsisin vapaan miehen, joka oletettavasti on rehellinen.Tai kasvattaisin lapseni yksin aikuisiksi ilman pelkoa, että kiintyisivät jo valmiiksi petturimaiseen mieheen.Mutta, ihmiset ovat erilaisia.

.jokuvaan kirjoitti:

Varmaankin voisit saada rehellisenkin miehen petturin sijaan.Et kertonut lastesi isästä.Minä ainakin sijassasi etsisin vapaan miehen, joka oletettavasti on rehellinen.Tai kasvattaisin lapseni yksin aikuisiksi ilman pelkoa, että kiintyisivät jo valmiiksi petturimaiseen mieheen.Mutta, ihmiset ovat erilaisia.

Lue lisää

Aivan varmasti voisin, en epäile sitä yhtään. En kuitenkaan näe, että mies olisi minua pettänyt tai olisi minulle epärehellinen. Koen hänen olevan minulle avoin kertoessaan peloistaan ja epävarmuudestaan, mitä tulee hänen eroonsa ja niihin pohdintoihin. Ei hän lupaile minulle kuuta taivaalta.

Mitä lasteni isään tulee, hän on heille maailman paras isä ja paljon lsnä lastensa elämässä. meidän välimme ovat hyvät ja toimivat. En hae lapsilleni uutta isää, vaan itselleni aikuista kumpania, josta kyllä pitäisi tulle luonteva osa lasteni elämää. Tavallaan yksi luotettava aikuinen lisää heidän elämäänsä. Tällaisena lapseni tätä miestä pitävät. He tulevat todella hyvin toimeen, lapseni ovat innoissaan aina kun mies on meillä ja kyselevät, milloin hän taas tulee. He eivät kuitenkaan kysele miehestä silloin kun hän ei ole meillä. Mieheltä he kysyvät toki tämän lähtiessä, että miksi hän ei voi jäädä tällä kertaa yöksi, johon mies vastaa hyvn asiallisesti, että hän asuu muualla, ja hänellä on työasioita tai tekemistä siellä missä hän asuu. Olen lapsilleni kertonut myös, että miehellä on omat lapset siellä toisaalla. Lapseni ovat vieä sen verran pieniä, että he elävät hettkessä; nauttivat siitä mitä kulloinkin on, eivätkä murehdi tulevaa.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Aivan varmasti voisin, en epäile sitä yhtään. En kuitenkaan näe, että mies olisi minua pettänyt tai olisi minulle epärehellinen. Koen hänen olevan minulle avoin kertoessaan peloistaan ja epävarmuudestaan, mitä tulee hänen eroonsa ja niihin pohdintoihin. Ei hän lupaile minulle kuuta taivaalta.

Mitä lasteni isään tulee, hän on heille maailman paras isä ja paljon lsnä lastensa elämässä. meidän välimme ovat hyvät ja toimivat. En hae lapsilleni uutta isää, vaan itselleni aikuista kumpania, josta kyllä pitäisi tulle luonteva osa lasteni elämää. Tavallaan yksi luotettava aikuinen lisää heidän elämäänsä. Tällaisena lapseni tätä miestä pitävät. He tulevat todella hyvin toimeen, lapseni ovat innoissaan aina kun mies on meillä ja kyselevät, milloin hän taas tulee. He eivät kuitenkaan kysele miehestä silloin kun hän ei ole meillä. Mieheltä he kysyvät toki tämän lähtiessä, että miksi hän ei voi jäädä tällä kertaa yöksi, johon mies vastaa hyvn asiallisesti, että hän asuu muualla, ja hänellä on työasioita tai tekemistä siellä missä hän asuu. Olen lapsilleni kertonut myös, että miehellä on omat lapset siellä toisaalla. Lapseni ovat vieä sen verran pieniä, että he elävät hettkessä; nauttivat siitä mitä kulloinkin on, eivätkä murehdi tulevaa.

Lue lisää

Kun luin kaikki kirjotuksesi läpi, tuli sellainen olo, että siinä taitaa olla ihminen, joka on tunteineen hyvin samassa tilassa kuin itsekin olen, tosin minulla tätä jatkunut jo pidempään. Olen vatvonut asioita sekä itsekseni että miehen kanssa, välillä on erottukin "järkevästi" - mutta alle parin viikon kuluttua jatkettu ja nyt ollaan tilanteessa, ettei kummallakaan ole kiire suuntaan eikä toiseen.

Olen aina hivenen ihmetellyt kommentteja "jos todella rakastaa, eroaa kyllä" ja "pettäjät käyttävät aina lapsia tekosyynä, miksi eivät muka voi erota". En sano, etteikö tuo viimeksi mainittu pitäisi paikkaansa osassa tapauksia. Mutta todellisuudessa on paljonkin niitä ihmisiä, joita pelottaa, mitä lapsille tapahtuu eron jälkeen ja joutuuko itse "erotetuksi" lapsistaan, jos toinen osapuoli saa lähihuoltajuuden. Sillä niin monestihan ne pettymyksen ja vihan tunteet, jotka eroon liittyvät, purkautuvat ikävästi kapuloiden heittämisellä rattaisiin etävanhemman ja lasten kanssakäymisen suhteen - vaikka ero olisi tapahtunut ilman mitään pettämisdraamojakin. Ja mikä on tilanne, kun paljastuu, että toinen on löytänyt uuden ja pettänyt... Ai niin, mutta kun lapsille mustamaalataan se "perheensä jättäjä", niin sitähän se pettäjä on "tilannut" toiminnallaan... Kun tällainen uhka roikkuu pään päällä, moniko uskaltaa lähteä?

myrkyllinen manta kirjoitti:

Kun luin kaikki kirjotuksesi läpi, tuli sellainen olo, että siinä taitaa olla ihminen, joka on tunteineen hyvin samassa tilassa kuin itsekin olen, tosin minulla tätä jatkunut jo pidempään. Olen vatvonut asioita sekä itsekseni että miehen kanssa, välillä on erottukin "järkevästi" - mutta alle parin viikon kuluttua jatkettu ja nyt ollaan tilanteessa, ettei kummallakaan ole kiire suuntaan eikä toiseen.

Olen aina hivenen ihmetellyt kommentteja "jos todella rakastaa, eroaa kyllä" ja "pettäjät käyttävät aina lapsia tekosyynä, miksi eivät muka voi erota". En sano, etteikö tuo viimeksi mainittu pitäisi paikkaansa osassa tapauksia. Mutta todellisuudessa on paljonkin niitä ihmisiä, joita pelottaa, mitä lapsille tapahtuu eron jälkeen ja joutuuko itse "erotetuksi" lapsistaan, jos toinen osapuoli saa lähihuoltajuuden. Sillä niin monestihan ne pettymyksen ja vihan tunteet, jotka eroon liittyvät, purkautuvat ikävästi kapuloiden heittämisellä rattaisiin etävanhemman ja lasten kanssakäymisen suhteen - vaikka ero olisi tapahtunut ilman mitään pettämisdraamojakin. Ja mikä on tilanne, kun paljastuu, että toinen on löytänyt uuden ja pettänyt... Ai niin, mutta kun lapsille mustamaalataan se "perheensä jättäjä", niin sitähän se pettäjä on "tilannut" toiminnallaan... Kun tällainen uhka roikkuu pään päällä, moniko uskaltaa lähteä?

Lue lisää

Niinhän monet ulkopuolelta ajattelevat, että uskottomuuden(kin) suhteen asiat ovat kovin mustavalkoisia. Mutta kun ne eivät ole.

Itse ajattelin aina, että jos mies pettää, se on kerrasta ero. Ei ollut, vaikka sain tietää muutaman kuukauden jatkuneen sivusuhteen. Ehtona liiton jatkamiselle tietenkin sivusuhteen katkaisu ja totaalinen ero siihen naiseen, jota mies kertoi rakastavansa. Mies pohti joitain päiviä ja sanoi sitten tehneensä päätöksen jäädä kotiin. Ja että suhde toiseen naiseen oli loppu.

Meni jonkin aikaa, kunnes aloin haistaa palaneen käryä. Oli vahva tunne siitä, että suhde jatkuu. En halunnut kysyä, mies ei puhunut. Lapset vaistosivat pahan hengen kotona ja kyselivät olemmeko eroamassa. Yritin lohduttaa teinejä, että ei olla. Kunnes sitten tuli se päivä, kun mies sanoi, että tahtoo eron. Lopulta pitkän tivaamisen jälkeen suostui myöntämään, että suhde toiseen naiseen ei koskaan päättynyt. Nyt sitten vielä anelee, etten kertoisi toisesta naisesta lapsille...

eipä ollut yksinkert kirjoitti:

Niinhän monet ulkopuolelta ajattelevat, että uskottomuuden(kin) suhteen asiat ovat kovin mustavalkoisia. Mutta kun ne eivät ole.

Itse ajattelin aina, että jos mies pettää, se on kerrasta ero. Ei ollut, vaikka sain tietää muutaman kuukauden jatkuneen sivusuhteen. Ehtona liiton jatkamiselle tietenkin sivusuhteen katkaisu ja totaalinen ero siihen naiseen, jota mies kertoi rakastavansa. Mies pohti joitain päiviä ja sanoi sitten tehneensä päätöksen jäädä kotiin. Ja että suhde toiseen naiseen oli loppu.

Meni jonkin aikaa, kunnes aloin haistaa palaneen käryä. Oli vahva tunne siitä, että suhde jatkuu. En halunnut kysyä, mies ei puhunut. Lapset vaistosivat pahan hengen kotona ja kyselivät olemmeko eroamassa. Yritin lohduttaa teinejä, että ei olla. Kunnes sitten tuli se päivä, kun mies sanoi, että tahtoo eron. Lopulta pitkän tivaamisen jälkeen suostui myöntämään, että suhde toiseen naiseen ei koskaan päättynyt. Nyt sitten vielä anelee, etten kertoisi toisesta naisesta lapsille...

Lue lisää

Vaan miten käyneekään, kun mies huomaakin arjen olevan hyvin samanlaista ja uudesta typystä paljastuu muukin kuin sunnuntaipuoli?

kerranpetkuttanutukko kirjoitti:

Vaan miten käyneekään, kun mies huomaakin arjen olevan hyvin samanlaista ja uudesta typystä paljastuu muukin kuin sunnuntaipuoli?

Meidän suhteessa on ainakin näytetty paljon muutakin kuin sunnuntaipuoli. Kun toiseen tutustuu samalla kun hän käy lävitse elämänsä suurimpia kriisejä, kaikki ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Olemme kumpikin nähneet miten toinen reagoi ahdistuneena, surullisena, pettyneenä ja loukkaantuneena. Olemme purkaneet toisillemme ahdistusta, pelkoja ja epävarmuutta. Ja yhä vain molemmat uskomme entistä vahvemmin siihen, että haluamme tästä vielä aivan oikean parisuhteen.

Mitä arkeen tulee, se tulee, mutta eri ihmisen kanssa se on usein hyvin erilaista. Kyse on siitäkin, mitä toinen ihminen saa sinusta esiin, ja mitä itsestäsi haluat antaa. Ja siitä, mitä olet oppinut matkan varrella; mitä haluat ja mitä et halua. Näitä keskusteluja olemme käyneet todella paljon.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Aivan varmasti voisin, en epäile sitä yhtään. En kuitenkaan näe, että mies olisi minua pettänyt tai olisi minulle epärehellinen. Koen hänen olevan minulle avoin kertoessaan peloistaan ja epävarmuudestaan, mitä tulee hänen eroonsa ja niihin pohdintoihin. Ei hän lupaile minulle kuuta taivaalta.

Mitä lasteni isään tulee, hän on heille maailman paras isä ja paljon lsnä lastensa elämässä. meidän välimme ovat hyvät ja toimivat. En hae lapsilleni uutta isää, vaan itselleni aikuista kumpania, josta kyllä pitäisi tulle luonteva osa lasteni elämää. Tavallaan yksi luotettava aikuinen lisää heidän elämäänsä. Tällaisena lapseni tätä miestä pitävät. He tulevat todella hyvin toimeen, lapseni ovat innoissaan aina kun mies on meillä ja kyselevät, milloin hän taas tulee. He eivät kuitenkaan kysele miehestä silloin kun hän ei ole meillä. Mieheltä he kysyvät toki tämän lähtiessä, että miksi hän ei voi jäädä tällä kertaa yöksi, johon mies vastaa hyvn asiallisesti, että hän asuu muualla, ja hänellä on työasioita tai tekemistä siellä missä hän asuu. Olen lapsilleni kertonut myös, että miehellä on omat lapset siellä toisaalla. Lapseni ovat vieä sen verran pieniä, että he elävät hettkessä; nauttivat siitä mitä kulloinkin on, eivätkä murehdi tulevaa.

Lue lisää

Eli mies valehtelee tai ainakin salailee asioita lapsiltasi? Tosi reilu meininki! Jos ja kun lapsesi ovat vanhempia, he kyllä alkavat tajuta mikä on pelin henki. Haluatko todella antaa sellaisen kuvan ihmissuhteista lapsillesi? Että on ok olla yhtä aikaa kaksi perhettä?
Näin kävi minun exäni kanssa. Kakkosen lapset olivat jo sen verran vanhoja että tajusivat kyllä jossain vaiheessa että mies on varattu. Näkihän he joskus meitä julkisesti yhdessäkin. Se minua siinä kuviossa ihmetyttää. Mutta ei kai sillä sitten ole väliä, kun ei millään ole nykyään.

mallit kirjoitti:

Eli mies valehtelee tai ainakin salailee asioita lapsiltasi? Tosi reilu meininki! Jos ja kun lapsesi ovat vanhempia, he kyllä alkavat tajuta mikä on pelin henki. Haluatko todella antaa sellaisen kuvan ihmissuhteista lapsillesi? Että on ok olla yhtä aikaa kaksi perhettä?
Näin kävi minun exäni kanssa. Kakkosen lapset olivat jo sen verran vanhoja että tajusivat kyllä jossain vaiheessa että mies on varattu. Näkihän he joskus meitä julkisesti yhdessäkin. Se minua siinä kuviossa ihmetyttää. Mutta ei kai sillä sitten ole väliä, kun ei millään ole nykyään.

Lue lisää

Mies on lapsille mukava, kiintymys on molemminpuolista. Lapseni näkevät minun olevan onnellinen ja heidän on hyvä olla. Lapseni ovat vielä sen verran pieniä, että tämä joko etenee tai päättyy ennen kuin he kaipaavat enemmän selityksiä. Osaan kyllä ottaa lapseni huomioon. Ja pitkään puntaroin tätä kun mies sanoi haluavansa tutustua lapsiini paremmin. Hän tietää kyllä, mitä tämä minulle merkitsee ja siksi myöskin luotan siihen, ettei hänkään ole tässä ketään käyttämässä hyväkseen.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Aivan varmasti voisin, en epäile sitä yhtään. En kuitenkaan näe, että mies olisi minua pettänyt tai olisi minulle epärehellinen. Koen hänen olevan minulle avoin kertoessaan peloistaan ja epävarmuudestaan, mitä tulee hänen eroonsa ja niihin pohdintoihin. Ei hän lupaile minulle kuuta taivaalta.

Mitä lasteni isään tulee, hän on heille maailman paras isä ja paljon lsnä lastensa elämässä. meidän välimme ovat hyvät ja toimivat. En hae lapsilleni uutta isää, vaan itselleni aikuista kumpania, josta kyllä pitäisi tulle luonteva osa lasteni elämää. Tavallaan yksi luotettava aikuinen lisää heidän elämäänsä. Tällaisena lapseni tätä miestä pitävät. He tulevat todella hyvin toimeen, lapseni ovat innoissaan aina kun mies on meillä ja kyselevät, milloin hän taas tulee. He eivät kuitenkaan kysele miehestä silloin kun hän ei ole meillä. Mieheltä he kysyvät toki tämän lähtiessä, että miksi hän ei voi jäädä tällä kertaa yöksi, johon mies vastaa hyvn asiallisesti, että hän asuu muualla, ja hänellä on työasioita tai tekemistä siellä missä hän asuu. Olen lapsilleni kertonut myös, että miehellä on omat lapset siellä toisaalla. Lapseni ovat vieä sen verran pieniä, että he elävät hettkessä; nauttivat siitä mitä kulloinkin on, eivätkä murehdi tulevaa.

Lue lisää

LUOTETTAVA???? HEI HERÄÄ JO!!

pyhä sylvi kirjoitti:

LUOTETTAVA???? HEI HERÄÄ JO!!

On kai turha ihmetellä, miksi uskottomuuspalstalla liikuskelevien on niin vaikeaa luottaa, ja uskoa ihmisten hyvyyteen, muutoksesta puhumattakaan. Liikutaan hyvin intiimillä ja herkällä alueella, etenkin jos on tullut petetyksi tai jätetyksi.

Minun mielestäni luotettavuuskaan ei ole on/off -tila. Vaikka hän ei ole luotettava vaimolleen, hän voi olla sitä minulle. Se, että ihminen pettää yhtä, ei tee hänestä kaikekseen epäluotettavaa. On aivan liian yksinkertaistavaa vetää ihmisistä tuollaisia johtopäätöksiä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

On kai turha ihmetellä, miksi uskottomuuspalstalla liikuskelevien on niin vaikeaa luottaa, ja uskoa ihmisten hyvyyteen, muutoksesta puhumattakaan. Liikutaan hyvin intiimillä ja herkällä alueella, etenkin jos on tullut petetyksi tai jätetyksi.

Minun mielestäni luotettavuuskaan ei ole on/off -tila. Vaikka hän ei ole luotettava vaimolleen, hän voi olla sitä minulle. Se, että ihminen pettää yhtä, ei tee hänestä kaikekseen epäluotettavaa. On aivan liian yksinkertaistavaa vetää ihmisistä tuollaisia johtopäätöksiä.

Lue lisää

Silti kyllä herää kysymys, kun noin pitkään on jatkunut tuota salasuhdetta ja varmaan jatkuu vielä, jos annat jatkua, niin onkohan mies rehellinen edes itselleen? Eikö häntiedä mitä hän haluaa? Aika häilyväistä tuo luottamus.

Eräs kirjoittaja kirjoitti tällä palstalla, että alkuvaiheen jälkeen kaksoiselämästä tulee rutiinia. On kaksi erillistä maailmaa, joita ei halua sekoittaa, eikä rikkoa. Ettei vain kävisi niin teillekin ajan mittaan.

Mieti vähän mitä lapsillesikin haluat antaa. Mieshahmon joka aina vain "käy kylässä" vai ihmisen joka ottaa kokonaisvaltaisen vastuun perheestään.

rutinoitua kirjoitti:

Silti kyllä herää kysymys, kun noin pitkään on jatkunut tuota salasuhdetta ja varmaan jatkuu vielä, jos annat jatkua, niin onkohan mies rehellinen edes itselleen? Eikö häntiedä mitä hän haluaa? Aika häilyväistä tuo luottamus.

Eräs kirjoittaja kirjoitti tällä palstalla, että alkuvaiheen jälkeen kaksoiselämästä tulee rutiinia. On kaksi erillistä maailmaa, joita ei halua sekoittaa, eikä rikkoa. Ettei vain kävisi niin teillekin ajan mittaan.

Mieti vähän mitä lapsillesikin haluat antaa. Mieshahmon joka aina vain "käy kylässä" vai ihmisen joka ottaa kokonaisvaltaisen vastuun perheestään.

Lue lisää

En tietenkään halua vain miestä, joka käy kylässä! Olen hänelle alusta asti sanonut, että haluan parisuhteen. Kun pienen tauon jälkeen aloitimme uudestaan, vannotin häntä, että hän on nyt tosissaan, koska minä en lähde vain katselemaan. Hän sanoi juuri silloin, että haluaa alkaa tutustumaan lapsiini ja muuhunkin lähipiiriini, voidakseen siten osoittaa minulle, miten tosissaan hän on. Ymmärrän tämän.

Mutta sitä en ymmärrä, miten hän kuitenkin pystyy niin pitkään jatkamaan tätä välivaihetta? Se ristiriita ja henkinen voimattomuuden tunne, kun toisaalta uskoo tuntevansa toista aika paljon, ja silti on niin paljon asioita, joita ei pysty ymmärtämään...

rehellinen-iitu kirjoitti:

En tietenkään halua vain miestä, joka käy kylässä! Olen hänelle alusta asti sanonut, että haluan parisuhteen. Kun pienen tauon jälkeen aloitimme uudestaan, vannotin häntä, että hän on nyt tosissaan, koska minä en lähde vain katselemaan. Hän sanoi juuri silloin, että haluaa alkaa tutustumaan lapsiini ja muuhunkin lähipiiriini, voidakseen siten osoittaa minulle, miten tosissaan hän on. Ymmärrän tämän.

Mutta sitä en ymmärrä, miten hän kuitenkin pystyy niin pitkään jatkamaan tätä välivaihetta? Se ristiriita ja henkinen voimattomuuden tunne, kun toisaalta uskoo tuntevansa toista aika paljon, ja silti on niin paljon asioita, joita ei pysty ymmärtämään...

Lue lisää

Tiedän lähipiirissä suhteen, joka kesti kymmenen vuotta. Välillä oli ehkä taukoa kuten teillä. Kakkonen oli eronnut ja hänellä oli lapsia.

Kyllä "välivaihe" voi venyä tosi pitkäksi jos nainen vaan antaa sen venyä. Voihan tietysti olla että siinä suhteessa nainenkaan ei halunnut yhteistä perhettä, mutta lopulta niin kävi.Niin se mies ensin harjoitteli perhe-elämää, ennen kuin uskalsi repäistä itsensä irti vanhasta. Mutta ajattele, vuodet vierii nopeasti.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Meidän suhteessa on ainakin näytetty paljon muutakin kuin sunnuntaipuoli. Kun toiseen tutustuu samalla kun hän käy lävitse elämänsä suurimpia kriisejä, kaikki ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Olemme kumpikin nähneet miten toinen reagoi ahdistuneena, surullisena, pettyneenä ja loukkaantuneena. Olemme purkaneet toisillemme ahdistusta, pelkoja ja epävarmuutta. Ja yhä vain molemmat uskomme entistä vahvemmin siihen, että haluamme tästä vielä aivan oikean parisuhteen.

Mitä arkeen tulee, se tulee, mutta eri ihmisen kanssa se on usein hyvin erilaista. Kyse on siitäkin, mitä toinen ihminen saa sinusta esiin, ja mitä itsestäsi haluat antaa. Ja siitä, mitä olet oppinut matkan varrella; mitä haluat ja mitä et halua. Näitä keskusteluja olemme käyneet todella paljon.

Lue lisää

Koko teidän suhteenne on vapaaehtoinen (=itseaiheutettu) kriisi. Kun sinä haluat suhteestanne oikean parisuhteen, ilmaise se "minä" -muodossa. Mieskin sanoo haluavansa, muttei halua, koska ei toimi.

rehellinen-iitu kirjoitti:

On kai turha ihmetellä, miksi uskottomuuspalstalla liikuskelevien on niin vaikeaa luottaa, ja uskoa ihmisten hyvyyteen, muutoksesta puhumattakaan. Liikutaan hyvin intiimillä ja herkällä alueella, etenkin jos on tullut petetyksi tai jätetyksi.

Minun mielestäni luotettavuuskaan ei ole on/off -tila. Vaikka hän ei ole luotettava vaimolleen, hän voi olla sitä minulle. Se, että ihminen pettää yhtä, ei tee hänestä kaikekseen epäluotettavaa. On aivan liian yksinkertaistavaa vetää ihmisistä tuollaisia johtopäätöksiä.

Lue lisää

"Minun mielestäni luotettavuuskaan ei ole on/off -tila. Vaikka hän ei ole luotettava vaimolleen, hän voi olla sitä minulle."

Tai mies voi olla luotettavampi vaimolleen kuin sinulle. Ei voi tietää. Johtuen tuosta asetelmasta ja ei oikeasta parisuhteesta.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En tietenkään halua vain miestä, joka käy kylässä! Olen hänelle alusta asti sanonut, että haluan parisuhteen. Kun pienen tauon jälkeen aloitimme uudestaan, vannotin häntä, että hän on nyt tosissaan, koska minä en lähde vain katselemaan. Hän sanoi juuri silloin, että haluaa alkaa tutustumaan lapsiini ja muuhunkin lähipiiriini, voidakseen siten osoittaa minulle, miten tosissaan hän on. Ymmärrän tämän.

Mutta sitä en ymmärrä, miten hän kuitenkin pystyy niin pitkään jatkamaan tätä välivaihetta? Se ristiriita ja henkinen voimattomuuden tunne, kun toisaalta uskoo tuntevansa toista aika paljon, ja silti on niin paljon asioita, joita ei pysty ymmärtämään...

Lue lisää

"Hän sanoi juuri silloin, että haluaa alkaa tutustumaan lapsiini ja muuhunkin lähipiiriini, voidakseen siten osoittaa minulle, miten tosissaan hän on. "

Aika kieroa peliä. Mies sitoo lapsesi itseensä, jotta saa sinut vielä paremmin pidettyä koukussa odottamassa. Mies tietää, että voit jättää hänet koska tahansa, jos kyllästyt odottamaan. Lasten avulla et anna miehelle lemppuja.

wew1 kirjoitti:

"Minun mielestäni luotettavuuskaan ei ole on/off -tila. Vaikka hän ei ole luotettava vaimolleen, hän voi olla sitä minulle."

Tai mies voi olla luotettavampi vaimolleen kuin sinulle. Ei voi tietää. Johtuen tuosta asetelmasta ja ei oikeasta parisuhteesta.

Lue lisää

Periaatteessa kyllä. Tosin tällä hetkellä hän on huomattavasti rehellisempi ja siten luotettavampi minulle kuin vaimolleen. Hän keskustelee kanssani avoimesti sekä avoliitostaan että eroaikeistaan; niihin liittyvistä peloista ja toisaalta tulevaisuudesta, jossa meillä on oikea parisuhde. Vaimonsa kanssa hän ei puhu näistä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Tosin tällä hetkellä hän on huomattavasti rehellisempi ja siten luotettavampi minulle kuin vaimolleen. Hän keskustelee kanssani avoimesti sekä avoliitostaan että eroaikeistaan; niihin liittyvistä peloista ja toisaalta tulevaisuudesta, jossa meillä on oikea parisuhde. Vaimonsa kanssa hän ei puhu näistä.

Lue lisää

Ai hän on vieläpä avoliitossa? No sittenhän siinä ei olisi edes harkinta-aikaa. Onko heillä edes omaisuutta, josta voisi tula kiistaa?

Ei tietenkään puhu vaimon kanssa eroaikeistaan, kun haluaa pitää suhteenne salassa!

wew1 kirjoitti:

"Hän sanoi juuri silloin, että haluaa alkaa tutustumaan lapsiini ja muuhunkin lähipiiriini, voidakseen siten osoittaa minulle, miten tosissaan hän on. "

Aika kieroa peliä. Mies sitoo lapsesi itseensä, jotta saa sinut vielä paremmin pidettyä koukussa odottamassa. Mies tietää, että voit jättää hänet koska tahansa, jos kyllästyt odottamaan. Lasten avulla et anna miehelle lemppuja.

Lue lisää

Saat miehen kuulostamaan todella laskelmoivalta. En todellakaan osaa yhdistää sellaista häneen. Ja tätä en sano "pinkkien lasien läpi", vaan ihan rationaalisen ajattelun kautta. Kyllä minä pystyn ottamaan asiaan etäisyyttä; olen ottanutkin, kun olen yrittänyt ymmärtää, mutta pelimieheksi en häntä yllä sanoisi.

Jos oikeasti olisi noin kuin sanot, että hän olisi taktikoinut lasteni kautta, kun alkoi pelätä menettävänsä minut, olisin todella hämmästynyt. On totta, että se oli jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin päättänyt, että lyhyen taukomme jälkeen lähden tähän vielä, sillä ehdolla, että hän sitten on tosissaan. Vähän sen jälkeen mies alkoi puhua uudestaan, että todella haluaisi tutustua lapsiini, koska haluaa osoittaa minulle, miten tosissaan hän on. Samaan aikaan hän sanoi kokevansa suru siitä, että en voi vielä tavata hänen tyttäriään. Olen heidät aikanaan pari kertaa tavannut, "työkaverina", kun mies ehdottomasti halusi minun tapaavan heidät, mutta en nyt yli vuoteen.

exx-avokki kirjoitti:

Ai hän on vieläpä avoliitossa? No sittenhän siinä ei olisi edes harkinta-aikaa. Onko heillä edes omaisuutta, josta voisi tula kiistaa?

Ei tietenkään puhu vaimon kanssa eroaikeistaan, kun haluaa pitää suhteenne salassa!

Lue lisää

kirjoitusvirhe, kyllä he ovat naimisissa, ja olen ymmärtänyt, että omaisuuteen liittyviä kiistoja olisi luvassa paljonkin...

rehellinen-iitu kirjoitti:

Saat miehen kuulostamaan todella laskelmoivalta. En todellakaan osaa yhdistää sellaista häneen. Ja tätä en sano "pinkkien lasien läpi", vaan ihan rationaalisen ajattelun kautta. Kyllä minä pystyn ottamaan asiaan etäisyyttä; olen ottanutkin, kun olen yrittänyt ymmärtää, mutta pelimieheksi en häntä yllä sanoisi.

Jos oikeasti olisi noin kuin sanot, että hän olisi taktikoinut lasteni kautta, kun alkoi pelätä menettävänsä minut, olisin todella hämmästynyt. On totta, että se oli jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin päättänyt, että lyhyen taukomme jälkeen lähden tähän vielä, sillä ehdolla, että hän sitten on tosissaan. Vähän sen jälkeen mies alkoi puhua uudestaan, että todella haluaisi tutustua lapsiini, koska haluaa osoittaa minulle, miten tosissaan hän on. Samaan aikaan hän sanoi kokevansa suru siitä, että en voi vielä tavata hänen tyttäriään. Olen heidät aikanaan pari kertaa tavannut, "työkaverina", kun mies ehdottomasti halusi minun tapaavan heidät, mutta en nyt yli vuoteen.

Lue lisää

Hyi hitto, tuo on kyllä varmaan provo! Ei kai kukaan tapaa ukkomiehen lapsia salaa, muka työkaverina? Jotain rajaa!

exx-avokki kirjoitti:

Ai hän on vieläpä avoliitossa? No sittenhän siinä ei olisi edes harkinta-aikaa. Onko heillä edes omaisuutta, josta voisi tula kiistaa?

Ei tietenkään puhu vaimon kanssa eroaikeistaan, kun haluaa pitää suhteenne salassa!

Lue lisää

Puhumattakaan, että mies puhuisi vaimolleen tulevaisuudesta, jossa hänellä on kakkosnaisensa kanssa oikea parisuhde. Vaimolle puhuu varmaan parisuhteesta vaimon kanssa ja sen tulevaisuudesta. Ihana mies, oi että.

Olikohan tuo avoliitto kirjoitusvirhe, vai lipsahtiko nyt Iitulta tällainenkin totuus tässä vaiheessa?

provoilua kirjoitti:

Hyi hitto, tuo on kyllä varmaan provo! Ei kai kukaan tapaa ukkomiehen lapsia salaa, muka työkaverina? Jotain rajaa!

Mies halusi ehdottomasti, että tapaisin hänen tyttärensä. Vei minut katsomaan toisen tyttären harrastukseen liittyvää toimintaa ja esitteli minut sitten heille työkaverinaan. Kai hänelle oli tärkeää, että näen hänen lapsensa.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Mies halusi ehdottomasti, että tapaisin hänen tyttärensä. Vei minut katsomaan toisen tyttären harrastukseen liittyvää toimintaa ja esitteli minut sitten heille työkaverinaan. Kai hänelle oli tärkeää, että näen hänen lapsensa.

Lue lisää

Olen yrittänyt ymmärtää sinua Iitu ja miestä ja suhdettanne, mutta nyt menee jo liian pitkälle. Tuo on yksinkertaisesti sairasta, jos tuo on totta.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Saat miehen kuulostamaan todella laskelmoivalta. En todellakaan osaa yhdistää sellaista häneen. Ja tätä en sano "pinkkien lasien läpi", vaan ihan rationaalisen ajattelun kautta. Kyllä minä pystyn ottamaan asiaan etäisyyttä; olen ottanutkin, kun olen yrittänyt ymmärtää, mutta pelimieheksi en häntä yllä sanoisi.

Jos oikeasti olisi noin kuin sanot, että hän olisi taktikoinut lasteni kautta, kun alkoi pelätä menettävänsä minut, olisin todella hämmästynyt. On totta, että se oli jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin päättänyt, että lyhyen taukomme jälkeen lähden tähän vielä, sillä ehdolla, että hän sitten on tosissaan. Vähän sen jälkeen mies alkoi puhua uudestaan, että todella haluaisi tutustua lapsiini, koska haluaa osoittaa minulle, miten tosissaan hän on. Samaan aikaan hän sanoi kokevansa suru siitä, että en voi vielä tavata hänen tyttäriään. Olen heidät aikanaan pari kertaa tavannut, "työkaverina", kun mies ehdottomasti halusi minun tapaavan heidät, mutta en nyt yli vuoteen.

Lue lisää

Tuohan kertoo nimen omaan siitä, kuinka kierosti mies käyttäytyy. Mietipä miltä miehen vaimosta tuntuisi, jos saisi tietää lasten tavanneen ihmistä jonka kanssa mies häntä pettää. Kai äidillä on oikeus tietää ja vaikuttaa siihen ketä lapset tapaavat. Vai?

*^*^*^*^* kirjoitti:

Tuohan kertoo nimen omaan siitä, kuinka kierosti mies käyttäytyy. Mietipä miltä miehen vaimosta tuntuisi, jos saisi tietää lasten tavanneen ihmistä jonka kanssa mies häntä pettää. Kai äidillä on oikeus tietää ja vaikuttaa siihen ketä lapset tapaavat. Vai?

Lue lisää

Niin. Mitä rehellinen_iitu tykkäisit, jos miehen vaimo olisi myöskin tavannut salaa sinun lapsiasi, ja esittäytynyt heille kivana vieraana tätinä?

*^*^*^*^* kirjoitti:

Tuohan kertoo nimen omaan siitä, kuinka kierosti mies käyttäytyy. Mietipä miltä miehen vaimosta tuntuisi, jos saisi tietää lasten tavanneen ihmistä jonka kanssa mies häntä pettää. Kai äidillä on oikeus tietää ja vaikuttaa siihen ketä lapset tapaavat. Vai?

Lue lisää

Tokihan myös isällä on oikeus päättää keitä hänen lapsensa tapaavat - ei äidillä ole siihen yksinoikeutta. En silti puolustele sitä, ja vaimo kyllä tietää siitä, että mies toi minutt tapaamaan heidän lapsiaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tokihan myös isällä on oikeus päättää keitä hänen lapsensa tapaavat - ei äidillä ole siihen yksinoikeutta. En silti puolustele sitä, ja vaimo kyllä tietää siitä, että mies toi minutt tapaamaan heidän lapsiaan.

Lue lisää

No tuskin hän esitti asian niinkuin se on,eli että tuon nyt rakastajattareni tutustumaan lapsiimme!

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tokihan myös isällä on oikeus päättää keitä hänen lapsensa tapaavat - ei äidillä ole siihen yksinoikeutta. En silti puolustele sitä, ja vaimo kyllä tietää siitä, että mies toi minutt tapaamaan heidän lapsiaan.

Lue lisää

No eihän kukaan väitäkään, että äidillä olisi yksinoikeus päättää. Äidillä on kuitenkin oikeus tietää ketä lapset tapaavat ja onhan se nyt ihan satavarma, ettei yksikään äiti halua lasten tapaavan isän salarakasta hänen selkänsä takana. Tuo kertoo mielestäni suuresta välinpitämättömyydesta toisen tunteita ja oikeuksia kohtaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tokihan myös isällä on oikeus päättää keitä hänen lapsensa tapaavat - ei äidillä ole siihen yksinoikeutta. En silti puolustele sitä, ja vaimo kyllä tietää siitä, että mies toi minutt tapaamaan heidän lapsiaan.

Lue lisää

Et vastannut kysymykseen. Mitä ajattelisit, jos vaimo olisi salaa tavannut sinun lapsiasi?

Pyydän vastausta kirjoitti:

Et vastannut kysymykseen. Mitä ajattelisit, jos vaimo olisi salaa tavannut sinun lapsiasi?

En ymmärrä pointtiasi tässä kysymyksessä. Mitä mieltä miehen vaimolla olisi tavata mun lapsiani? Eihän hän halua tavata mun lapsiani, eihän hän edes halua tietää olemassa olostani. Me tapaamme miehen kanssa toistemme lapsia, koska ajatuksemme on olla yhdessä ja tutustua siihen kaikkeen, mitä toisen elämässä on.

Ymmärtäisin kysymyksen asettelun, jos kysyisit, että miltä minusta tuntuisi jos eksälläni olisi ollut suhde ja tämä nainen olisi tavannut salaa minulta meidän lapsia.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En ymmärrä pointtiasi tässä kysymyksessä. Mitä mieltä miehen vaimolla olisi tavata mun lapsiani? Eihän hän halua tavata mun lapsiani, eihän hän edes halua tietää olemassa olostani. Me tapaamme miehen kanssa toistemme lapsia, koska ajatuksemme on olla yhdessä ja tutustua siihen kaikkeen, mitä toisen elämässä on.

Ymmärtäisin kysymyksen asettelun, jos kysyisit, että miltä minusta tuntuisi jos eksälläni olisi ollut suhde ja tämä nainen olisi tavannut salaa minulta meidän lapsia.

Lue lisää

No miltä susta tuntuisi, jos eksäsi nainen olisi tavannut salaa lapsianne? Pahalta? Miltä luulet vaimosta tuntuvan? Mä en voi käsittää, miksi ylipäänsä suostuit miehen lapsia tapaamaan. Kohta varmaan kerrot, että olet käynyt myös miehen kotona tai mökillä vaimon poissaollessa... Mitenkään en pysty uskomaan, että olet aikuinen nainen. Ei sulla ainakaan omaa tahtoa ole. Teet juuri niinkuin pettävä pask...a haluaa. Mieshän vie sua kuin pässiä narussa. Etkö tajua, mies valehtelee suuntaan sun toiseen. Varmasti valehtelee sullekin. Vai?

rehellinen-iitu kirjoitti:

En ymmärrä pointtiasi tässä kysymyksessä. Mitä mieltä miehen vaimolla olisi tavata mun lapsiani? Eihän hän halua tavata mun lapsiani, eihän hän edes halua tietää olemassa olostani. Me tapaamme miehen kanssa toistemme lapsia, koska ajatuksemme on olla yhdessä ja tutustua siihen kaikkeen, mitä toisen elämässä on.

Ymmärtäisin kysymyksen asettelun, jos kysyisit, että miltä minusta tuntuisi jos eksälläni olisi ollut suhde ja tämä nainen olisi tavannut salaa minulta meidän lapsia.

Lue lisää

Et edelleenkään vastannut kysymykseen. Et uskalla? Ihan sama mikä olisi syy tai mieli, mitä tykkäisit jos vaimo vuorostaan kävisi tekemässä kuten sinä teit, tulisi valhein tervehtimään sinun lapsiasi?

Toi sun ukkomies on niin sairas, että en kyllä ihmettelisi, jos olisi esitellyt sun lapset vaimolleen...

Et vastannut kirjoitti:

Et edelleenkään vastannut kysymykseen. Et uskalla? Ihan sama mikä olisi syy tai mieli, mitä tykkäisit jos vaimo vuorostaan kävisi tekemässä kuten sinä teit, tulisi valhein tervehtimään sinun lapsiasi?

Toi sun ukkomies on niin sairas, että en kyllä ihmettelisi, jos olisi esitellyt sun lapset vaimolleen...

Lue lisää

En vastannut, koska kysymyksessä ei ole tilanteen kannalta mitään pointtia. Se on pelkästään hypoteettinen, ellei jopa mahdoton.

Vaimolla ei kerta kaikkiaan ole mitään yhtymäkohtaa minun lapsiini eikä siten kiinnostusta heitä tavata. Minä tapasin miehen lapset, koska mies halusi minun tapaavan heidät ja minulla on kiinnostusta tutustua heihin paremmin, kun kerran suunnittelemme yhteistä elämää.

Silloin kun mies vei minut tapaamaan lapsiaan, suhteemme oli hyvin alussa. Hän halusi minun voivan nähdä enemmän elämästään, jotta voisin oppia tuntemaan häntä paremmin. Lapset ovat tärkeä osa hänen elämäänsä. Tänä päivänä emme tietenkään toimisi noin vaan tapaisin lapset vasta kun minut voitaisiin esitellä miehen uutena kummppanina. Tästä puhummekin nyt jonkin verran, että mitähän se tilanne sitten tuo tullessaan, kun lapsensa tapaavat minut siinä tilanteessa.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En vastannut, koska kysymyksessä ei ole tilanteen kannalta mitään pointtia. Se on pelkästään hypoteettinen, ellei jopa mahdoton.

Vaimolla ei kerta kaikkiaan ole mitään yhtymäkohtaa minun lapsiini eikä siten kiinnostusta heitä tavata. Minä tapasin miehen lapset, koska mies halusi minun tapaavan heidät ja minulla on kiinnostusta tutustua heihin paremmin, kun kerran suunnittelemme yhteistä elämää.

Silloin kun mies vei minut tapaamaan lapsiaan, suhteemme oli hyvin alussa. Hän halusi minun voivan nähdä enemmän elämästään, jotta voisin oppia tuntemaan häntä paremmin. Lapset ovat tärkeä osa hänen elämäänsä. Tänä päivänä emme tietenkään toimisi noin vaan tapaisin lapset vasta kun minut voitaisiin esitellä miehen uutena kummppanina. Tästä puhummekin nyt jonkin verran, että mitähän se tilanne sitten tuo tullessaan, kun lapsensa tapaavat minut siinä tilanteessa.

Lue lisää

Uskomaton sika toi mies. Viedä sut tapaamaan lapsia vaimon selän takana. Mulla on lähipiirissä lähes samanlainen tapaus. Mies esitteli salarakkaansa lapsilleen vaimon selän takana, nainen oli jopa mökkeilemässä heidän kanssaan. Vaimo ei tiennyt koko kuviosta mitään ennenkuin lapset alkoivat kertoa asiaa hänelle. Loppujen lopuksi erittäin ikävien vaiheitten kautta (mm. vaimon psykoosin joutuminen) heille tuli ero ja uusi nainen muutti heti miehen ja lasten luo lapsineen asumaan. Isä sai yksinhuoltajuuden, koska äitihän on sekopää. Miksiköhän?

Miehen lapset eivät vieläkään tule toimeen uuden naisen kanssa. Tapauksesta on jo vuosia ja lapset ovat vieläkin vihaisia isälleen. Kylmää peliä, lasten parasta ei ainakaan tuossa tapauksessa ajateltu.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Saat miehen kuulostamaan todella laskelmoivalta. En todellakaan osaa yhdistää sellaista häneen. Ja tätä en sano "pinkkien lasien läpi", vaan ihan rationaalisen ajattelun kautta. Kyllä minä pystyn ottamaan asiaan etäisyyttä; olen ottanutkin, kun olen yrittänyt ymmärtää, mutta pelimieheksi en häntä yllä sanoisi.

Jos oikeasti olisi noin kuin sanot, että hän olisi taktikoinut lasteni kautta, kun alkoi pelätä menettävänsä minut, olisin todella hämmästynyt. On totta, että se oli jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin päättänyt, että lyhyen taukomme jälkeen lähden tähän vielä, sillä ehdolla, että hän sitten on tosissaan. Vähän sen jälkeen mies alkoi puhua uudestaan, että todella haluaisi tutustua lapsiini, koska haluaa osoittaa minulle, miten tosissaan hän on. Samaan aikaan hän sanoi kokevansa suru siitä, että en voi vielä tavata hänen tyttäriään. Olen heidät aikanaan pari kertaa tavannut, "työkaverina", kun mies ehdottomasti halusi minun tapaavan heidät, mutta en nyt yli vuoteen.

Lue lisää

Mies ei kuullosta laskelmoivalta, vaan on sellainen. Juuri tuollaiset umpirakastuneet sinisilmähaihattelijat joutuvat ensimmäisinä laskelmoivan ihmisen kynsiin. Ihan oikeasti hei. Mies voisi puhua sinulle mustan valkoiseksi, uskoisit, etkä epäilisi mitään. Laskelmoivat ihmiset ovat hyviä manipuloimaan. Mies tietää tasan tarkkaan mistä narusta sinua pitää vetää. Kertomasi perusteella mies todella osoittaa lastesi kautta olevansa kanssasi "tosissaan". Mikä pahinta, se näkyy uponneen sinuun täysin.

Normaalisti miehet eivät halua MISSÄÄN nimessä tutustua salarakkaansa lapsiin, puhumattakaan, että haluaisivat tutustuttaa salarakkaan omiin lapsiin. Aika sairasta tuollainen lasten mukaan veto.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Tosin tällä hetkellä hän on huomattavasti rehellisempi ja siten luotettavampi minulle kuin vaimolleen. Hän keskustelee kanssani avoimesti sekä avoliitostaan että eroaikeistaan; niihin liittyvistä peloista ja toisaalta tulevaisuudesta, jossa meillä on oikea parisuhde. Vaimonsa kanssa hän ei puhu näistä.

Lue lisää

Mies ei ole luotettava pelkästään sen perusteella mitä hän kertoo eroaikeistaan yms. Avaa nyt silmäsi, hyvänen aika sentään. Tuollainen "avoimuus" on juuri sitä laskelmointia eikä mitään muuta.

---------------.-.-. kirjoitti:

Mies ei kuullosta laskelmoivalta, vaan on sellainen. Juuri tuollaiset umpirakastuneet sinisilmähaihattelijat joutuvat ensimmäisinä laskelmoivan ihmisen kynsiin. Ihan oikeasti hei. Mies voisi puhua sinulle mustan valkoiseksi, uskoisit, etkä epäilisi mitään. Laskelmoivat ihmiset ovat hyviä manipuloimaan. Mies tietää tasan tarkkaan mistä narusta sinua pitää vetää. Kertomasi perusteella mies todella osoittaa lastesi kautta olevansa kanssasi "tosissaan". Mikä pahinta, se näkyy uponneen sinuun täysin.

Normaalisti miehet eivät halua MISSÄÄN nimessä tutustua salarakkaansa lapsiin, puhumattakaan, että haluaisivat tutustuttaa salarakkaan omiin lapsiin. Aika sairasta tuollainen lasten mukaan veto.

Lue lisää

Ymmärrän mielipiteenne silloin kun kyse on nimenomaan salasuhteesta. Me olemme lähteneet tutustumaan toistemma lapsiin nimenomaan siksi, että aiomme tulevaisuudessa elää oikeasti yhdessä, perheenä. Jos haluaisimme vain "suhteen", emme tietenkään olisi tuoneet lapsia mukaan siihen.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ymmärrän mielipiteenne silloin kun kyse on nimenomaan salasuhteesta. Me olemme lähteneet tutustumaan toistemma lapsiin nimenomaan siksi, että aiomme tulevaisuudessa elää oikeasti yhdessä, perheenä. Jos haluaisimme vain "suhteen", emme tietenkään olisi tuoneet lapsia mukaan siihen.

Lue lisää

Niinhän sä luulet.

Joo joo. kirjoitti:

Niinhän sä luulet.

Sinulla on oikeus mielipiteeseesi siinä missä minullakin. Mutta kyse on minun elämästäni, ja tiedän, etten ole missään vaiheessa lähtenyt tähän salasuhdemielellä ja siksi emme myöskään ole koskaan tyytyneet seinien sisällä piilotteluun vaan kuljemme ihan julkisesti yhdessä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Sinulla on oikeus mielipiteeseesi siinä missä minullakin. Mutta kyse on minun elämästäni, ja tiedän, etten ole missään vaiheessa lähtenyt tähän salasuhdemielellä ja siksi emme myöskään ole koskaan tyytyneet seinien sisällä piilotteluun vaan kuljemme ihan julkisesti yhdessä.

Lue lisää

Miksette te sitten ole oikeasti yhdessä? Kyllä mies olisi kahdessa vuodessa eronnut, jos olisi erotakseen. Mies kusettaa sua niin kuus-nolla ja sä annat sen tehdä niin, puolustelet täällä sitä ja selität mustan valkoiseksi. Niinku se varmaan sulle.

------------.-.-.- kirjoitti:

Mies ei ole luotettava pelkästään sen perusteella mitä hän kertoo eroaikeistaan yms. Avaa nyt silmäsi, hyvänen aika sentään. Tuollainen "avoimuus" on juuri sitä laskelmointia eikä mitään muuta.

Lue lisää

Hurraa! Nimenomaan miehen "avoimuus" on laskelmointia.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ymmärrän mielipiteenne silloin kun kyse on nimenomaan salasuhteesta. Me olemme lähteneet tutustumaan toistemma lapsiin nimenomaan siksi, että aiomme tulevaisuudessa elää oikeasti yhdessä, perheenä. Jos haluaisimme vain "suhteen", emme tietenkään olisi tuoneet lapsia mukaan siihen.

Lue lisää

Haloo todellisuus. Teillä ON SALASUHDE, te ette elä oikeasti yhdessä perheenä. Siksi on täysin järjetöntä ja sairastakin tuoda lapset siihen mukaan. Sääli lapsia. Jokin järki pitäisi olla järjettömyydessäkin...

rehellinen-iitu kirjoitti:

Sinulla on oikeus mielipiteeseesi siinä missä minullakin. Mutta kyse on minun elämästäni, ja tiedän, etten ole missään vaiheessa lähtenyt tähän salasuhdemielellä ja siksi emme myöskään ole koskaan tyytyneet seinien sisällä piilotteluun vaan kuljemme ihan julkisesti yhdessä.

Lue lisää

Tuossa ei ole kysymys VAIN sinun elämästäsi, vaan myös lasten. Sekä miehen vaimon ja heidän lastensa.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En vastannut, koska kysymyksessä ei ole tilanteen kannalta mitään pointtia. Se on pelkästään hypoteettinen, ellei jopa mahdoton.

Vaimolla ei kerta kaikkiaan ole mitään yhtymäkohtaa minun lapsiini eikä siten kiinnostusta heitä tavata. Minä tapasin miehen lapset, koska mies halusi minun tapaavan heidät ja minulla on kiinnostusta tutustua heihin paremmin, kun kerran suunnittelemme yhteistä elämää.

Silloin kun mies vei minut tapaamaan lapsiaan, suhteemme oli hyvin alussa. Hän halusi minun voivan nähdä enemmän elämästään, jotta voisin oppia tuntemaan häntä paremmin. Lapset ovat tärkeä osa hänen elämäänsä. Tänä päivänä emme tietenkään toimisi noin vaan tapaisin lapset vasta kun minut voitaisiin esitellä miehen uutena kummppanina. Tästä puhummekin nyt jonkin verran, että mitähän se tilanne sitten tuo tullessaan, kun lapsensa tapaavat minut siinä tilanteessa.

Lue lisää

Normaali ihminen ei esittele lapsiaan salasuhteelle. Ei suhteen alussa eikä salasuhteen aikana. Normaali ihminen häpeäisi tehdä niin.

Mies käyttää lapsia suhteenne välikappaleena, kuten sinäkin.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En ymmärrä pointtiasi tässä kysymyksessä. Mitä mieltä miehen vaimolla olisi tavata mun lapsiani? Eihän hän halua tavata mun lapsiani, eihän hän edes halua tietää olemassa olostani. Me tapaamme miehen kanssa toistemme lapsia, koska ajatuksemme on olla yhdessä ja tutustua siihen kaikkeen, mitä toisen elämässä on.

Ymmärtäisin kysymyksen asettelun, jos kysyisit, että miltä minusta tuntuisi jos eksälläni olisi ollut suhde ja tämä nainen olisi tavannut salaa minulta meidän lapsia.

Lue lisää

Jos ex-miehesi olisi esitellyt lapsenne hänen salarakkaalleen selkäsi takana liittonne aikana, niin olisiko sekin mielestäsi ihan ok? Jos ex-miehesi olisi halunnut näin osoittaa olevansa vakavissaan salarakkaansa kanssa.

****** kirjoitti:

No eihän kukaan väitäkään, että äidillä olisi yksinoikeus päättää. Äidillä on kuitenkin oikeus tietää ketä lapset tapaavat ja onhan se nyt ihan satavarma, ettei yksikään äiti halua lasten tapaavan isän salarakasta hänen selkänsä takana. Tuo kertoo mielestäni suuresta välinpitämättömyydesta toisen tunteita ja oikeuksia kohtaan.

Lue lisää

Väinpitämättömyydestä kertoo tuollainen lasten esittely. Todella sanoinkuvaamattoman törkeää.

Jos minulla olisi salarakas, ja tämä haluaisi tutustua lapsiini, jättäisin miehen heti paikalla. Vetäisin myös sanallisesti miestä lättyyn, jos hän edes ehdottaisi lastensa esittelyä minulle. Kotipesä on kotipesä, ja jokaisen pitää kunnioittaa sitä. Se on vähintä mitä salasuhteilijat voi tehdä.

vera* kirjoitti:

Normaali ihminen ei esittele lapsiaan salasuhteelle. Ei suhteen alussa eikä salasuhteen aikana. Normaali ihminen häpeäisi tehdä niin.

Mies käyttää lapsia suhteenne välikappaleena, kuten sinäkin.

Lue lisää

Miten on niin vaikeaa ymmärtää, että hän esitteli lapsensa minulle juuri siksi, koska ei pidä minua minään salarakkaana. Puhuimme siitä, miten haluamme yhteisen tulevaisuuden ja hän sanoi haluavansa minun tapaavan lapsensa. En minäkään lapsiani esittelisi jollekin miehelle, jota haluaisin vain hetken pitää "seksiseurana". No, toki en edes lähtisi suhteeseen, joka jo lähtökohtaisesti olisi tarkoitettu väliaikaiseksi.

vera* kirjoitti:

Jos ex-miehesi olisi esitellyt lapsenne hänen salarakkaalleen selkäsi takana liittonne aikana, niin olisiko sekin mielestäsi ihan ok? Jos ex-miehesi olisi halunnut näin osoittaa olevansa vakavissaan salarakkaansa kanssa.

Lue lisää

Hypoteettinen kysymys, ja siten myös vastaus, koska ex-miehelläni ei ollut mitään salarakasta. Mutta jos hänellä olisi ollut ja hän olisi esitellyt lapsemme tälle naiselle minun tietämättäni, niin enhän mä tietenkään olisi siitä pitänyt. Totta ihmeessä se olisi satuttanut ja lujaa. Mutta sillä erolla miehen vaimon toimintatapaan, että kun olisin sen saanut tietooni, olisin välittömästi eronnut miehestä. Minulle se olisi täysin selvä viesti siitä, että hän ei ole onnellinen liitossamme ja tuo olisi hänen tapansa hakea siitä ulospääsyä. Ymmärtäisin täysin, että hänellä ei olisi silloin enää halua eikä uskoa, että liittomme tulisi koskaan toimimaan.

vera* kirjoitti:

Haloo todellisuus. Teillä ON SALASUHDE, te ette elä oikeasti yhdessä perheenä. Siksi on täysin järjetöntä ja sairastakin tuoda lapset siihen mukaan. Sääli lapsia. Jokin järki pitäisi olla järjettömyydessäkin...

Lue lisää

Salasuhde on eri asia kuin rinnakkaissuhde. Salasuhteen nimikin jo kertoo, että se on salainen. Siitä ei puhuta, sitä ei tuoda kenenkään tietoon.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Miten on niin vaikeaa ymmärtää, että hän esitteli lapsensa minulle juuri siksi, koska ei pidä minua minään salarakkaana. Puhuimme siitä, miten haluamme yhteisen tulevaisuuden ja hän sanoi haluavansa minun tapaavan lapsensa. En minäkään lapsiani esittelisi jollekin miehelle, jota haluaisin vain hetken pitää "seksiseurana". No, toki en edes lähtisi suhteeseen, joka jo lähtökohtaisesti olisi tarkoitettu väliaikaiseksi.

Lue lisää

"hän esitteli lapsensa minulle juuri siksi, koska ei pidä minua minään salarakkaana"

Häh? Olet kyllä miehen salarakas, vaikka mies mitä väittäisi. Kaikenlaisiin valheisiin uskot.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Salasuhde on eri asia kuin rinnakkaissuhde. Salasuhteen nimikin jo kertoo, että se on salainen. Siitä ei puhuta, sitä ei tuoda kenenkään tietoon.

Teidän suhdettahan salaillaan vaan miehen vaimolta ja lapsilta.

rehellinen-iitu kirjoitti:

On kai turha ihmetellä, miksi uskottomuuspalstalla liikuskelevien on niin vaikeaa luottaa, ja uskoa ihmisten hyvyyteen, muutoksesta puhumattakaan. Liikutaan hyvin intiimillä ja herkällä alueella, etenkin jos on tullut petetyksi tai jätetyksi.

Minun mielestäni luotettavuuskaan ei ole on/off -tila. Vaikka hän ei ole luotettava vaimolleen, hän voi olla sitä minulle. Se, että ihminen pettää yhtä, ei tee hänestä kaikekseen epäluotettavaa. On aivan liian yksinkertaistavaa vetää ihmisistä tuollaisia johtopäätöksiä.

Lue lisää

Luotat mieheen sokeasti, rehellinen-iitu. Hyvät ihmiset eivät pidä salarakasta, rinnakkaissuhdetta, vaan vaalivat rehellisesti liittoaan. Sitten eroavat, jos liitto ei ole tyydyttävä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Salasuhde on eri asia kuin rinnakkaissuhde. Salasuhteen nimikin jo kertoo, että se on salainen. Siitä ei puhuta, sitä ei tuoda kenenkään tietoon.

Kyllä ne ovat sama asia, jos vaimo ei tiedä. Sulla taitaa todellisuuden taju hieman horjua.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Tosin tällä hetkellä hän on huomattavasti rehellisempi ja siten luotettavampi minulle kuin vaimolleen. Hän keskustelee kanssani avoimesti sekä avoliitostaan että eroaikeistaan; niihin liittyvistä peloista ja toisaalta tulevaisuudesta, jossa meillä on oikea parisuhde. Vaimonsa kanssa hän ei puhu näistä.

Lue lisää

Mistä sinä tiedät hänen olevan rehellidempi sinulle kun vaimolleen? Tiedätkö mitä hän vaimonsa kanssa puhuu ja että kaikki se mitä hän sinulle kertoo on totta?

Mä olen myös sitä mieltä, että jos tuolle kyyniselle linjalle lähtee, missaa ison osan elämästä.

Säälittävää, miten jotkut luulevat tuntevansa kaikkien "kolikoiden toiset puolet". Toisten tunteet tuomitaan ja vähätellään maan rakoon - kyllä pitää itsellä olla asiat todella huonosti tai sitten sitä nk omaa elämää ei ole ollenkaan.

kpoåkåä kirjoitti:

Säälittävää, miten jotkut luulevat tuntevansa kaikkien "kolikoiden toiset puolet". Toisten tunteet tuomitaan ja vähätellään maan rakoon - kyllä pitää itsellä olla asiat todella huonosti tai sitten sitä nk omaa elämää ei ole ollenkaan.

Lue lisää

Ihan oikeastihan toisten elämää ei voi tietää. En kuvittele tietäväni, mitä kaikkea miehen kodin seinien sisäpuolella tapahtuu, puhumattakaan siitä, mitä hänen ja vaimonsa mielessä ja tunteissa liikkuu. Mies näyttää jotain ulospäin, mutta ei varmastikaan kaikkea. Hän on sitä tyyppiä, joka haluaa ensin pohtia asiat ja tehdä suunnitelmat melkolailla loppuun asti, ennen kuin tuo niitä esiin.

Siksi itselläni varmasti onkin tässä erityisiä vaikeuksia kestää ja jaksaa tätä epämääräistä olotilaa, jossain välimaastossa. Koska itse pyrin olemaan hyvin suora ja avoin. Kun suhde alkaa uskottouudella, rehellisyyden merkitys korostuu. Ainakin mä koen sen niin. Mutta on vaikeaa, kun itse on rehellinen ja kerron hyvin avoimesti kaikenlaisista tunteistani ja ajatuksistani, ja kuitenkin aina välillä joudun miettimään, onko mies minulle rehellinen? En pysty uskomaan, että hän pelaisi, mutta mikä kaikki on värittämistä?

Sen tiedän kuitenkin, että toisen tunteisiin ei pidä kajota. Niitä ei pidä tuomita eikä vähätellä. Tunne on aito kokemus ja se perustuu aina johonkin.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ihan oikeastihan toisten elämää ei voi tietää. En kuvittele tietäväni, mitä kaikkea miehen kodin seinien sisäpuolella tapahtuu, puhumattakaan siitä, mitä hänen ja vaimonsa mielessä ja tunteissa liikkuu. Mies näyttää jotain ulospäin, mutta ei varmastikaan kaikkea. Hän on sitä tyyppiä, joka haluaa ensin pohtia asiat ja tehdä suunnitelmat melkolailla loppuun asti, ennen kuin tuo niitä esiin.

Siksi itselläni varmasti onkin tässä erityisiä vaikeuksia kestää ja jaksaa tätä epämääräistä olotilaa, jossain välimaastossa. Koska itse pyrin olemaan hyvin suora ja avoin. Kun suhde alkaa uskottouudella, rehellisyyden merkitys korostuu. Ainakin mä koen sen niin. Mutta on vaikeaa, kun itse on rehellinen ja kerron hyvin avoimesti kaikenlaisista tunteistani ja ajatuksistani, ja kuitenkin aina välillä joudun miettimään, onko mies minulle rehellinen? En pysty uskomaan, että hän pelaisi, mutta mikä kaikki on värittämistä?

Sen tiedän kuitenkin, että toisen tunteisiin ei pidä kajota. Niitä ei pidä tuomita eikä vähätellä. Tunne on aito kokemus ja se perustuu aina johonkin.

Lue lisää

Sä kirjoitit tuolla edellä, että olet uskollinen ukkomiehelle. Eikö sua yhtään haittaa, että mies jakaa sänkynsä vaimonsa kanssa ja aivan varmasti harrastavat seksiäkin? Vai eikö heillä muka seksiä ole keskenään? Mä luulen, että on. Mä luulen myös, että mies tavallaan rakastaakin vaimoaan, siksi päätös erosta on vaikea.

toisenlainen kakkone kirjoitti:

Sä kirjoitit tuolla edellä, että olet uskollinen ukkomiehelle. Eikö sua yhtään haittaa, että mies jakaa sänkynsä vaimonsa kanssa ja aivan varmasti harrastavat seksiäkin? Vai eikö heillä muka seksiä ole keskenään? Mä luulen, että on. Mä luulen myös, että mies tavallaan rakastaakin vaimoaan, siksi päätös erosta on vaikea.

Lue lisää

Totta kai mua haittaa, senkin olen täällä jo kirjoittanut. Se tekee minut luonnollisesti surulliseksi, koska minun mielestäni erotiikka ja rakastelu ovat asioita, jotka jaetaan vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Tiedän, että jossainvaiheessa heiltä loppui seksi, mutta nyt oletan, että sitä taas on, joskin harvakseltaan. Tosin sillä miten usein sitä on, ei ole merkitystä, kun kuitenkin on.

Tuosta mitä sanot rakkaudesta, en ole samaa mieltä. Olen tuntenut miehen nyt parisen vuotta ja muutos hänessä on valtava. Tiedän omasta kokemuksestani, että rakkaus puolisoon voi sammua, mutta sen tiedostaminen vie aikaa, ja etenkin se, että sen pystyy hyväksymään ja vielä myöntämään puolisolleen. Mies on kipuillut tämän asian kanssa nyt ehkä parisen kuukautta. Siitä, kun sanoi tajunneensa, ettei tunne puolisoaan kohtaan juuri mitään. Ettei rakasta tätä enää.

Kaikki kakkoset eivät halua parisuhdetta ukkomiehen kanssa. Siitä se vaan johtuu.

Mä olen miettinyt ihan samaa. Hassua, miten sitä voi ensin elää todella pitkään yhden ihmisen kanssa tuntematta kuitenkaan syvää, vilpitöntä rakkautta. Olemme puhuneet tästä miehen kanssa paljon, että vasta nyt ymmärtää, mitä rakkaus on. Sitä, että pystyy ja haluaa hyväksyä toisen kaikkineen, ehdoitta. Molemmat meistä olemme eläneet aivan toisenlaisessa parisuhteessa, mies elää vieläkin.

Mutta juuri sitä, kun rakastaa toista ja uskoo toisen kanssa vielä jakavansa elämänsä, niin ei sitä todellakaan ala etsiä ketään toista. Mielestäni se on sama asia kuin parisuhteessa ja avioliitossakin. Kun ihminen rakastaa yhtä, hän ei kaipaa muita. Toki tähän moni kokee tarvetta selittää, että minun pitäisi, koska muuten hukkaan elämäni, kun emme me oikeasti ole pari. Emme, "oikeasti", hänhän on naimisissa, mutta se ei silti poista tunnetta.

Siksi toiseksi, miksi kukaan oikeasti haluaisi tahallaan vaikeuttaa elämäänsä? Jos mies olisi onnellinen avioliitossaan, eikä todellakaan haluaisi erota, miksi hän vaikeuttaisi elämäänsä suhteilemalla kanssani? Saisi päälleen lastensa syytökset, vaimolleen pahan mielen ja luottamuksen menetyksen, puhumattakaan siitä kaikesta, mitä hänen sisällään velloo. Uskon, että ihminen, joka tällaiseen "lähtee", tai pikemminkin valitsee tällaista jatkaa, hän haluaa muuttua. Silti iso osa ei kuitenkaan lopulta uskalla muuttua, tai se ottaa niin paljon aikaa, että moni ei muutosta jaksa jäädä seuraamaan.

toisenlainen kakkone kirjoitti:

Kaikki kakkoset eivät halua parisuhdetta ukkomiehen kanssa. Siitä se vaan johtuu.

Mutta minä puhuin nyt nimenoaan niistä, jotka haluavat.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Mä olen miettinyt ihan samaa. Hassua, miten sitä voi ensin elää todella pitkään yhden ihmisen kanssa tuntematta kuitenkaan syvää, vilpitöntä rakkautta. Olemme puhuneet tästä miehen kanssa paljon, että vasta nyt ymmärtää, mitä rakkaus on. Sitä, että pystyy ja haluaa hyväksyä toisen kaikkineen, ehdoitta. Molemmat meistä olemme eläneet aivan toisenlaisessa parisuhteessa, mies elää vieläkin.

Mutta juuri sitä, kun rakastaa toista ja uskoo toisen kanssa vielä jakavansa elämänsä, niin ei sitä todellakaan ala etsiä ketään toista. Mielestäni se on sama asia kuin parisuhteessa ja avioliitossakin. Kun ihminen rakastaa yhtä, hän ei kaipaa muita. Toki tähän moni kokee tarvetta selittää, että minun pitäisi, koska muuten hukkaan elämäni, kun emme me oikeasti ole pari. Emme, "oikeasti", hänhän on naimisissa, mutta se ei silti poista tunnetta.

Siksi toiseksi, miksi kukaan oikeasti haluaisi tahallaan vaikeuttaa elämäänsä? Jos mies olisi onnellinen avioliitossaan, eikä todellakaan haluaisi erota, miksi hän vaikeuttaisi elämäänsä suhteilemalla kanssani? Saisi päälleen lastensa syytökset, vaimolleen pahan mielen ja luottamuksen menetyksen, puhumattakaan siitä kaikesta, mitä hänen sisällään velloo. Uskon, että ihminen, joka tällaiseen "lähtee", tai pikemminkin valitsee tällaista jatkaa, hän haluaa muuttua. Silti iso osa ei kuitenkaan lopulta uskalla muuttua, tai se ottaa niin paljon aikaa, että moni ei muutosta jaksa jäädä seuraamaan.

Lue lisää

Jatkaisin vielä pohdintojani edelliseen liittyen, että miksi hankaloittaa elämäänsä, jos ei haluaisi siihen aidosti muutosta.

Asumme eri paikkakunnilla, välimatkaa melkein kaksi tuntia. Silti mies käy luonani vähintään kahdesti viikossa. Torstainakin tuli sitten bussilla, kun oli tullut lunta ja omassa autossa vielä kesärenkaat. Aiemmin on tullut esimerkiksi töiden jälkeen saadakseen viettää aikaa yhdessä minun ja lasteni kanssa, ja silti vielä ajanut illalla kotiin. Miksi olisi valmis panostamaan niin paljon ja osoittamaan rakkauttaan ja sitoutumistaan meidän suuntaamme, jos tarkoitus ei olisi rehellinen ja aito?!

Ei ole helppoa sietää epävarmuutta, kun toinen on edelleen naimisissa. Ja kun lukee kommentteja myös miehiistä, jotka kylmänviileästi pelaavat sekä kakkosen että vaimonsa tunteilla omaa parisuhdepeliään. Tunnistaisinko sellaisen, jos eläisin siinä? Jotenkin uskon, että se olisi kuitenkin erilaista kuin tämä. Uskon olevani sen verran hyvä ihmistuntija, että jos mies pelaisi kanssani, sen huomaisin.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Mä olen miettinyt ihan samaa. Hassua, miten sitä voi ensin elää todella pitkään yhden ihmisen kanssa tuntematta kuitenkaan syvää, vilpitöntä rakkautta. Olemme puhuneet tästä miehen kanssa paljon, että vasta nyt ymmärtää, mitä rakkaus on. Sitä, että pystyy ja haluaa hyväksyä toisen kaikkineen, ehdoitta. Molemmat meistä olemme eläneet aivan toisenlaisessa parisuhteessa, mies elää vieläkin.

Mutta juuri sitä, kun rakastaa toista ja uskoo toisen kanssa vielä jakavansa elämänsä, niin ei sitä todellakaan ala etsiä ketään toista. Mielestäni se on sama asia kuin parisuhteessa ja avioliitossakin. Kun ihminen rakastaa yhtä, hän ei kaipaa muita. Toki tähän moni kokee tarvetta selittää, että minun pitäisi, koska muuten hukkaan elämäni, kun emme me oikeasti ole pari. Emme, "oikeasti", hänhän on naimisissa, mutta se ei silti poista tunnetta.

Siksi toiseksi, miksi kukaan oikeasti haluaisi tahallaan vaikeuttaa elämäänsä? Jos mies olisi onnellinen avioliitossaan, eikä todellakaan haluaisi erota, miksi hän vaikeuttaisi elämäänsä suhteilemalla kanssani? Saisi päälleen lastensa syytökset, vaimolleen pahan mielen ja luottamuksen menetyksen, puhumattakaan siitä kaikesta, mitä hänen sisällään velloo. Uskon, että ihminen, joka tällaiseen "lähtee", tai pikemminkin valitsee tällaista jatkaa, hän haluaa muuttua. Silti iso osa ei kuitenkaan lopulta uskalla muuttua, tai se ottaa niin paljon aikaa, että moni ei muutosta jaksa jäädä seuraamaan.

Lue lisää

Kuin lukisi omaa elämää...
Me emme kumpikaan halunneet rikkoa lapsilta kotia
(molemmilla oli silloin kaksi alaikäistä)
ja "lopetimme" suhteemme aikanaan.
Suhdetta oli sillon kestänyt lähes kolme vuotta,
helpotti arkea kun tiesi että toinen rakastaa ehdoitta.
Sovimme että katsomme miten meidän käy kun lapset
ovat isompia. Olimme yhteyksissä ainoastaan tekstiviestien avulla
ja kyselimme toistemme kuulumisia, joskus saattoi mennä viikkojakin
ettemme olleet yhteyksissä.
Petimme puolisoitamme henkisesti vuosikausia ja ehkä
myös itseämme.
Kun lapset lensivät pesästä päätös oli helpompi
suhteemme jatkui lähestulkoon siitä mihin se aikanaan jäi.
Nyt muutama vuosi jälkeenpäin elämme onnellisina avioliitossa
keskenämme, entiset puolisot voivat hyvin ja elävät omaa elämäänsä.
He molemmat olivat aavistelleet "suhteen" jatkumisesta mutta tyytyneet elämään
Lopussa kiitos seisoo sanotaan ja sitä ainoaa oikeaa kannattaa odottaa, ei siinä oma elämä hukkaan valu vaikka vuodet vierivät.
Tätä ei voi ymmärtää sellainen ihminen joka ei ole aidosti rakastunut.
Ei rakkaus kysy eikä lupaa pyydä
Voimia päätökseesi Iitu =)

vihdoinkin totta kirjoitti:

Kuin lukisi omaa elämää...
Me emme kumpikaan halunneet rikkoa lapsilta kotia
(molemmilla oli silloin kaksi alaikäistä)
ja "lopetimme" suhteemme aikanaan.
Suhdetta oli sillon kestänyt lähes kolme vuotta,
helpotti arkea kun tiesi että toinen rakastaa ehdoitta.
Sovimme että katsomme miten meidän käy kun lapset
ovat isompia. Olimme yhteyksissä ainoastaan tekstiviestien avulla
ja kyselimme toistemme kuulumisia, joskus saattoi mennä viikkojakin
ettemme olleet yhteyksissä.
Petimme puolisoitamme henkisesti vuosikausia ja ehkä
myös itseämme.
Kun lapset lensivät pesästä päätös oli helpompi
suhteemme jatkui lähestulkoon siitä mihin se aikanaan jäi.
Nyt muutama vuosi jälkeenpäin elämme onnellisina avioliitossa
keskenämme, entiset puolisot voivat hyvin ja elävät omaa elämäänsä.
He molemmat olivat aavistelleet "suhteen" jatkumisesta mutta tyytyneet elämään
Lopussa kiitos seisoo sanotaan ja sitä ainoaa oikeaa kannattaa odottaa, ei siinä oma elämä hukkaan valu vaikka vuodet vierivät.
Tätä ei voi ymmärtää sellainen ihminen joka ei ole aidosti rakastunut.
Ei rakkaus kysy eikä lupaa pyydä
Voimia päätökseesi Iitu =)

Lue lisää

Kiitos kirjoituksestasi. On vaikea sanoa siihen mitään muuta kuin hyvä, että te olette lopulta onnellisia ja yhdessä. Vaikka uskon ja toivon ja luotan, välillä on todella vaikeaa uskoa ennen kuin näen. Eli toisinaan miehen puheet siitä, että eron hetki on nyt käsillä, tämän syksyn aikana, sanat menevät hieman ohi, kunnes kuulen hänen sanovan, että nyt hän on laittanut eron vireille.

Minä menen varmasi tuohon kategoriaan "Täällä on aina kirjoittajia, jotka kertovat olleensa kakkosina, mutta sitten löytäneet toisen miehen ja ovat nyt onnellisia". Taisinpa juuri tässäkin ketjussa asian mainita. Tarkennanpa nyt sitten vielä, mitä sillä maininnallani tarkoitin. Silloin, kun olin suhteessa varatun miehen kanssa, rakastin sitä miestä todellakin koko sydämestäni ja halusin viettää lopun elämäni hänen kanssaan. Se, että mies oli naimisissa ei tee niistä tunteista sen vähemmän tosia. Tiedän myös, että tunteet olivat varmasti molemminpuolisia, vaikka emme loppujen lopuksi päätyneetkään yhteen. Sen suhteen aikana, enkä sen loputtuakaan pitkään aikaan halunnut elämääni ketään muuta miestä. Suhteen loppuminen oli minun päätökseni - mies oli jo pari vuotta miettinyt erotako vai eikö erota, ja musta tuntui, etten pysty enää odottamaan. Vaikka yhteiset hetket olivat maailman parhaita, erossa olo oli maailman hirveintä. Ja se epävarmuus, välitila, tietämättömyys tulevasta, löysässä hirressä roikkuminen. Olin varma, että sairastun joko henkisesti tai fyysisesti, jos jatkan sitä. Siksi minä lopetin sen suhteen. Ja se oli vaikeaa. Se oli mun vaikein ero ikinä. Se oli joka hetki taistelua sitä vastaan, että en ottaisi taas yhteyttä ja aloittaisi kaikkea kaikesta huolimatta uudestaan, ystäviä jotka takavarikoivat kännykkäni punaviinipitoisina lauantai-iltoina, päiviä jolloin en noussut sängystä ylös, varmuus että en tule koskaan enää rakastamaan ketään, se oli aikaa jolloin itkin enemmän kuin nauroin. Sitä se oli todella pitkään. Vähän myöhemmin se oli ihan liian monta yhdenyönjuttua. Ja sitten jossain vaiheessa se alkoi olla sitä, että en itkenytkään enää, että olinkin yhtäkkiä, hups vaan, onnellinen. Ilman parisuhdetta. Koska mulla oli kuitenkin ystäviä, sukulaisia, työ, harrastuksia ja ihan koko maailma. Sitten kului vielä vähän aikaa, ja kaksi vuotta sen jälkeen, kun tuo mainittu suhde oli loppunut, minä tapasin sen uuden ihanan miehen. En siis mitenkään sormia napsauttamalla vaihtanut rakkauden kohdetta, vaan tein tietyn päätöksen, surin, olin yksin, välillä myös yksinäinen, ja sitten kun (kliseisesti) vähiten sitä odotin, tapasin jonkun. Jos olisin jäänyt toiseksi kahdeksi vuodeksi roikkumaan ja odottamaan varatun mieheni päätöksiä, olisin tuskin tavannut tätä uutta miestä. Tai jos olisin tavannut, en olisi huomannut. Joskus vaan on luovuttava jostain, vaikka se tekisi kuinka kipeää, saadakseen jotain tilalle.

Pointti tässä vuodatuksessa oli se, että en siis suosittele kenellekään suoraan suhteesta toiseen hyppäämistä. Tuon "Ja kun olet jo panostanut pitkään tähän suhteeseen, niin ainakin minä haluaisin nähdä mitä se on sitten, kun saa ihan oikeasti olla yhdessä. Asia on eri, jos ukkommies päättää suhteen. Silloin tekee surutyön ja on vapaa löytämään uuden rakkauden." -ajattelun sijaan suosittelin muistamaan sen, että me emme ole täysin kohtalon omia - ei se mies ole sinun onnestasi ja valinnoistasi vastuussa eikä varmasti ainoa avain onneen. Sinä itse olet.

Ei kuraa niskaan kirjoitti:

Minä menen varmasi tuohon kategoriaan "Täällä on aina kirjoittajia, jotka kertovat olleensa kakkosina, mutta sitten löytäneet toisen miehen ja ovat nyt onnellisia". Taisinpa juuri tässäkin ketjussa asian mainita. Tarkennanpa nyt sitten vielä, mitä sillä maininnallani tarkoitin. Silloin, kun olin suhteessa varatun miehen kanssa, rakastin sitä miestä todellakin koko sydämestäni ja halusin viettää lopun elämäni hänen kanssaan. Se, että mies oli naimisissa ei tee niistä tunteista sen vähemmän tosia. Tiedän myös, että tunteet olivat varmasti molemminpuolisia, vaikka emme loppujen lopuksi päätyneetkään yhteen. Sen suhteen aikana, enkä sen loputtuakaan pitkään aikaan halunnut elämääni ketään muuta miestä. Suhteen loppuminen oli minun päätökseni - mies oli jo pari vuotta miettinyt erotako vai eikö erota, ja musta tuntui, etten pysty enää odottamaan. Vaikka yhteiset hetket olivat maailman parhaita, erossa olo oli maailman hirveintä. Ja se epävarmuus, välitila, tietämättömyys tulevasta, löysässä hirressä roikkuminen. Olin varma, että sairastun joko henkisesti tai fyysisesti, jos jatkan sitä. Siksi minä lopetin sen suhteen. Ja se oli vaikeaa. Se oli mun vaikein ero ikinä. Se oli joka hetki taistelua sitä vastaan, että en ottaisi taas yhteyttä ja aloittaisi kaikkea kaikesta huolimatta uudestaan, ystäviä jotka takavarikoivat kännykkäni punaviinipitoisina lauantai-iltoina, päiviä jolloin en noussut sängystä ylös, varmuus että en tule koskaan enää rakastamaan ketään, se oli aikaa jolloin itkin enemmän kuin nauroin. Sitä se oli todella pitkään. Vähän myöhemmin se oli ihan liian monta yhdenyönjuttua. Ja sitten jossain vaiheessa se alkoi olla sitä, että en itkenytkään enää, että olinkin yhtäkkiä, hups vaan, onnellinen. Ilman parisuhdetta. Koska mulla oli kuitenkin ystäviä, sukulaisia, työ, harrastuksia ja ihan koko maailma. Sitten kului vielä vähän aikaa, ja kaksi vuotta sen jälkeen, kun tuo mainittu suhde oli loppunut, minä tapasin sen uuden ihanan miehen. En siis mitenkään sormia napsauttamalla vaihtanut rakkauden kohdetta, vaan tein tietyn päätöksen, surin, olin yksin, välillä myös yksinäinen, ja sitten kun (kliseisesti) vähiten sitä odotin, tapasin jonkun. Jos olisin jäänyt toiseksi kahdeksi vuodeksi roikkumaan ja odottamaan varatun mieheni päätöksiä, olisin tuskin tavannut tätä uutta miestä. Tai jos olisin tavannut, en olisi huomannut. Joskus vaan on luovuttava jostain, vaikka se tekisi kuinka kipeää, saadakseen jotain tilalle.

Pointti tässä vuodatuksessa oli se, että en siis suosittele kenellekään suoraan suhteesta toiseen hyppäämistä. Tuon "Ja kun olet jo panostanut pitkään tähän suhteeseen, niin ainakin minä haluaisin nähdä mitä se on sitten, kun saa ihan oikeasti olla yhdessä. Asia on eri, jos ukkommies päättää suhteen. Silloin tekee surutyön ja on vapaa löytämään uuden rakkauden." -ajattelun sijaan suosittelin muistamaan sen, että me emme ole täysin kohtalon omia - ei se mies ole sinun onnestasi ja valinnoistasi vastuussa eikä varmasti ainoa avain onneen. Sinä itse olet.

Lue lisää

Kiitos kirjoituksestasi. Näin minäkin toivon vaikkakin vaimona.En toivo uutta miestä, mutta toivon pärjääväni. Nyt on tulossa elämäni vaikein vaihe, mutta aion yrittää. Ehkä tuhoudun ja kuolen unohdettuna, mutta halveksittuna ja huonosti kohdeltuna... no en tiedä, olisko hän lopuksi kunnioittanut minua. Elämä on edessä, ja ehkä hyvin onneton. Pelottaa, mut minkäs voin.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Jatkaisin vielä pohdintojani edelliseen liittyen, että miksi hankaloittaa elämäänsä, jos ei haluaisi siihen aidosti muutosta.

Asumme eri paikkakunnilla, välimatkaa melkein kaksi tuntia. Silti mies käy luonani vähintään kahdesti viikossa. Torstainakin tuli sitten bussilla, kun oli tullut lunta ja omassa autossa vielä kesärenkaat. Aiemmin on tullut esimerkiksi töiden jälkeen saadakseen viettää aikaa yhdessä minun ja lasteni kanssa, ja silti vielä ajanut illalla kotiin. Miksi olisi valmis panostamaan niin paljon ja osoittamaan rakkauttaan ja sitoutumistaan meidän suuntaamme, jos tarkoitus ei olisi rehellinen ja aito?!

Ei ole helppoa sietää epävarmuutta, kun toinen on edelleen naimisissa. Ja kun lukee kommentteja myös miehiistä, jotka kylmänviileästi pelaavat sekä kakkosen että vaimonsa tunteilla omaa parisuhdepeliään. Tunnistaisinko sellaisen, jos eläisin siinä? Jotenkin uskon, että se olisi kuitenkin erilaista kuin tämä. Uskon olevani sen verran hyvä ihmistuntija, että jos mies pelaisi kanssani, sen huomaisin.

Lue lisää

Miksi sinun täytyy todistella tuon miehen kiintymystä sinuun ja lapsiisi.
Itsellesikö sitä todistelet, oletko kuitenkin epävarma miehen tunteista?
Vai onko tuo kaikki vain toiveajattelua, haluaisit asioiden olevan noin, vaikka todellisuudessa eivät olekaan.
Selittelet liikaa.

onkohan aivan noin kirjoitti:

Miksi sinun täytyy todistella tuon miehen kiintymystä sinuun ja lapsiisi.
Itsellesikö sitä todistelet, oletko kuitenkin epävarma miehen tunteista?
Vai onko tuo kaikki vain toiveajattelua, haluaisit asioiden olevan noin, vaikka todellisuudessa eivät olekaan.
Selittelet liikaa.

Lue lisää

En ole epävarma miehen tunteista, hän osoittaa ne erittäin selvästi. Itse en koe todistelevani mitään, vaan koitan kuvata asioita avoimesti niin kuin ne ovat, ja esittää auki pohdintojani asian suhteen. Ehkä se auttaa minun lisäkseni myös uita vastaavan kaltaisessa tilanteessa eläviä. Vaikka jokaisen tarina onkin aivan omanlaisensa.

vihdoinkin totta kirjoitti:

Kuin lukisi omaa elämää...
Me emme kumpikaan halunneet rikkoa lapsilta kotia
(molemmilla oli silloin kaksi alaikäistä)
ja "lopetimme" suhteemme aikanaan.
Suhdetta oli sillon kestänyt lähes kolme vuotta,
helpotti arkea kun tiesi että toinen rakastaa ehdoitta.
Sovimme että katsomme miten meidän käy kun lapset
ovat isompia. Olimme yhteyksissä ainoastaan tekstiviestien avulla
ja kyselimme toistemme kuulumisia, joskus saattoi mennä viikkojakin
ettemme olleet yhteyksissä.
Petimme puolisoitamme henkisesti vuosikausia ja ehkä
myös itseämme.
Kun lapset lensivät pesästä päätös oli helpompi
suhteemme jatkui lähestulkoon siitä mihin se aikanaan jäi.
Nyt muutama vuosi jälkeenpäin elämme onnellisina avioliitossa
keskenämme, entiset puolisot voivat hyvin ja elävät omaa elämäänsä.
He molemmat olivat aavistelleet "suhteen" jatkumisesta mutta tyytyneet elämään
Lopussa kiitos seisoo sanotaan ja sitä ainoaa oikeaa kannattaa odottaa, ei siinä oma elämä hukkaan valu vaikka vuodet vierivät.
Tätä ei voi ymmärtää sellainen ihminen joka ei ole aidosti rakastunut.
Ei rakkaus kysy eikä lupaa pyydä
Voimia päätökseesi Iitu =)

Lue lisää

Kuten miinuksista voitte huomata, tällä palstalla mikään ei riitä. Rinnakkaissuhteet tuomitaan. Sitten sanotaan, että eroaisitte edes,mutta jos eroaa, niin syyllistetään siitä, että erosivat kun lapset olivat vielä kotona, että olisi pitänyt ajatella lapsia. Kun nämä kaksi nyt ovat ajatelleet lapsia ja eronneet vasta sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa, sekin on tuomittavaa.

Uuden vapaan miehen löytää siten, että ensin pistää rakkaudesta huolimatta välit ukkomieheen poikki. Sen jälkeen elää yksin ja kärsii haavat. Lopuksi tervehtyy, itsetunto on kasvanut ja on mahdollisuus löytää vapaa rehellinen kumppani.

Itsetunto ei ole kohallaan, jos alentuu elämään pitkään rumassa kolmiossa. Tämän vuoksi vahvat vaimot eroavat. He eivät hyväksy eivätkä halua ottaa osaa epärehelliseen kolmen hengen ihmissuhdepeliin.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Jatkaisin vielä pohdintojani edelliseen liittyen, että miksi hankaloittaa elämäänsä, jos ei haluaisi siihen aidosti muutosta.

Asumme eri paikkakunnilla, välimatkaa melkein kaksi tuntia. Silti mies käy luonani vähintään kahdesti viikossa. Torstainakin tuli sitten bussilla, kun oli tullut lunta ja omassa autossa vielä kesärenkaat. Aiemmin on tullut esimerkiksi töiden jälkeen saadakseen viettää aikaa yhdessä minun ja lasteni kanssa, ja silti vielä ajanut illalla kotiin. Miksi olisi valmis panostamaan niin paljon ja osoittamaan rakkauttaan ja sitoutumistaan meidän suuntaamme, jos tarkoitus ei olisi rehellinen ja aito?!

Ei ole helppoa sietää epävarmuutta, kun toinen on edelleen naimisissa. Ja kun lukee kommentteja myös miehiistä, jotka kylmänviileästi pelaavat sekä kakkosen että vaimonsa tunteilla omaa parisuhdepeliään. Tunnistaisinko sellaisen, jos eläisin siinä? Jotenkin uskon, että se olisi kuitenkin erilaista kuin tämä. Uskon olevani sen verran hyvä ihmistuntija, että jos mies pelaisi kanssani, sen huomaisin.

Lue lisää

iitu. Miten niin mies hankaloittaa elämäänsä? Hänellähän on vähintään kaksi perhettä, joihin panostaa ja osoittaa rakkautta ja on sitoutunut... Ja juuri siksi miehen tarkoitus ei ole rehellinen ja aito, kumpaakaan suuntaan. Mies kuitenkin hankaloittaa loppuviimein vain oman perheensä ja sinunkin perheesi elämää. Mikäli oikein tarkkaan miettisit ja uskaltaisit myöntää, niin ei miehen jatkuva kaipaus ole mistään kotoisin.

vera* kirjoitti:

iitu. Miten niin mies hankaloittaa elämäänsä? Hänellähän on vähintään kaksi perhettä, joihin panostaa ja osoittaa rakkautta ja on sitoutunut... Ja juuri siksi miehen tarkoitus ei ole rehellinen ja aito, kumpaakaan suuntaan. Mies kuitenkin hankaloittaa loppuviimein vain oman perheensä ja sinunkin perheesi elämää. Mikäli oikein tarkkaan miettisit ja uskaltaisit myöntää, niin ei miehen jatkuva kaipaus ole mistään kotoisin.

Lue lisää

Totta kai hän hankaloittaa omaa elämäänsä, sekä konkreettisesti että tunnetasolla.

Hän ajelee satoja kilometrejä ylimääräistä, käyttäen siihen myös paljon aikaa. Hän joutuu miettimään kalenteriaan huomattavasti tarkemmin ja ennemmän kuin ilman tätä kaikkea. Hän joutuu jatkuvasti miettimään, mitä kertoo kotona viettäessään aikaa minun kanssani. Ja nämä ovat pientä verrattuna siihen, mitä ei näy ulospäin; kuten ristiriitaiset tunteet, ahdistus, syyllisyys, pelot, epävarmuuden tunteet, jatkuva pohdinta siitä, miten asiat tulisi hoitaa...

Onneksi ratkaisujakin on näkyvissä pienin askelin.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Totta kai hän hankaloittaa omaa elämäänsä, sekä konkreettisesti että tunnetasolla.

Hän ajelee satoja kilometrejä ylimääräistä, käyttäen siihen myös paljon aikaa. Hän joutuu miettimään kalenteriaan huomattavasti tarkemmin ja ennemmän kuin ilman tätä kaikkea. Hän joutuu jatkuvasti miettimään, mitä kertoo kotona viettäessään aikaa minun kanssani. Ja nämä ovat pientä verrattuna siihen, mitä ei näy ulospäin; kuten ristiriitaiset tunteet, ahdistus, syyllisyys, pelot, epävarmuuden tunteet, jatkuva pohdinta siitä, miten asiat tulisi hoitaa...

Onneksi ratkaisujakin on näkyvissä pienin askelin.

Lue lisää

Valehtelee kotona vaimolleen ja sä väität, ettei teidän suhde ole salainen! Sä olet sori vaan aivan naurettava selittelijä. Hyvin sovitte miehen kanssa toisillenne.

Kyllä samaa mietin minäkin ja kahlasin läpi tarinoita, kirjoitustyyli on sama, virheet kirjoituksessa samoissa paikoissa.
Ihan huvin vuoksi tätä tutkin, en ole vaimo, en kakkonen, muuten vaan utelias ihmissuhteiden tutkija.

Tämä samainen kakkonen on kertonut nyt kolmella eri nikillä tarinaansa, todistaen kuinka ihminen voi mennä "rakkaudesta" sekaisin.
Mies ei ole vieläkään eronnut vaikka jo kuukausia sitten piti ratkaisu tulla.
Ja hulluja mielenterveytensä sekoittaneita riittää.

Ihan samaa itse mietin.
Silmään särähti mm. lause, ei hän ole minua pettänyt.Missä empatiakyky?
Ihmettelen myös, kuinka pienten lasten äidillä riittää voimavaroja keski-ikäisen miehen kriisin työstämiseen?
Tuntuu miehen puolelta halpamaiselta hyväksikäytöltä.Maalailee romantiikkaa kauniisti petturin pensselillä.

Kirjoitinkin tuolla alussa, siitä, miten uskoisin pohdintojani helpottavan muiden näkökulmat, niin kauan kun ne ovat rakentavia.

Ihan vaan tiedoksenne teille uteliaat, en ole tänne aiemmin itsestäni kirjoittanut, jotain kommentteja muille kyllä. Eli ikävä tuottaa pettymys. Herää kysymys, missä teidän elämänne on, kun on aikaa tutkia kirjoituksia täällä vertaillen ihan suurennuslasin kanssa?!

Mitä äitiini tulee, hän haluaa minun olevan onnellinen. Hän on nähnyt minua ja miesä, ja lapsiakin, yhdessä ja nähnyt, että olemme onnellisia yhdessä. Mitä enempää kukaan äiti voisi lapselleen toivoa?!

Mitä tulee sitten pohdintaasi siitä, miksi lapsensa teiniksi kasvattanut mies haluaisi alle kouluikäisten isäpuoleksi? Hmm, ehkä siksi, että hän rakastaa lasten äitiä. Siksi, että hän pitää lapsista. Hän on kiintynyt minun lapsiini ja on puhunnut siitäkin, että haluaisi kanssani yhteisen lapsen.

Miten minulla pienten lasten äitinä sitten on aikaa miehelle? Aikaa on aina niihin asioihin, joihin haluaa panostaa.

roman tictac kirjoitti:

Ihan samaa itse mietin.
Silmään särähti mm. lause, ei hän ole minua pettänyt.Missä empatiakyky?
Ihmettelen myös, kuinka pienten lasten äidillä riittää voimavaroja keski-ikäisen miehen kriisin työstämiseen?
Tuntuu miehen puolelta halpamaiselta hyväksikäytöltä.Maalailee romantiikkaa kauniisti petturin pensselillä.

Lue lisää

"kuinka pienten lasten äidillä riittää voimavaroja keski-ikäisen miehen kriisin työstämiseen?"

Tässä näkee taas tyyppiesimerkin kommentista, kun ei tiedetä parin elämästä mitään, mutta halutaan kategorisoida ihmiset tiettyjen ominaisuuksien mukaan!

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut ovat organisointikykyisempiä kuin toiset, toisilla on enemmän empatiakykyä kuin toisilla, ihmiset saavat lapsia eri ikäisinä ja rakastavat eri tavalla, tai ovat ylipäänsä parisuhteessa eri syistä.

Tässä selkeästi asetetaan aloittajan oletettu ikäero suhteessa ukkomieheen tuominnan kohteeksi. Miten yksisilmäistä! Ihmiset rakastuvat, ihmiset eroavat, hankkivat ehkä yhteisiä lapsia tai perustavat uusperheen. Hittoako sillä on iän kanssa merkitystä?! Ikä on vain numeroita.

tahto ratkaisee kirjoitti:

"kuinka pienten lasten äidillä riittää voimavaroja keski-ikäisen miehen kriisin työstämiseen?"

Tässä näkee taas tyyppiesimerkin kommentista, kun ei tiedetä parin elämästä mitään, mutta halutaan kategorisoida ihmiset tiettyjen ominaisuuksien mukaan!

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut ovat organisointikykyisempiä kuin toiset, toisilla on enemmän empatiakykyä kuin toisilla, ihmiset saavat lapsia eri ikäisinä ja rakastavat eri tavalla, tai ovat ylipäänsä parisuhteessa eri syistä.

Tässä selkeästi asetetaan aloittajan oletettu ikäero suhteessa ukkomieheen tuominnan kohteeksi. Miten yksisilmäistä! Ihmiset rakastuvat, ihmiset eroavat, hankkivat ehkä yhteisiä lapsia tai perustavat uusperheen. Hittoako sillä on iän kanssa merkitystä?! Ikä on vain numeroita.

Lue lisää

Niin, ja kun rakastaa, ei todellakaan hylkää toista kriisin tullen vaan silloin erityisesti kysytään tahtoa rakastaa ja olla yhdessä. Vuorotellenhän sitä toisen tukena ollaan.

olohuone-sykologi kirjoitti:

Kyllä samaa mietin minäkin ja kahlasin läpi tarinoita, kirjoitustyyli on sama, virheet kirjoituksessa samoissa paikoissa.
Ihan huvin vuoksi tätä tutkin, en ole vaimo, en kakkonen, muuten vaan utelias ihmissuhteiden tutkija.

Tämä samainen kakkonen on kertonut nyt kolmella eri nikillä tarinaansa, todistaen kuinka ihminen voi mennä "rakkaudesta" sekaisin.
Mies ei ole vieläkään eronnut vaikka jo kuukausia sitten piti ratkaisu tulla.
Ja hulluja mielenterveytensä sekoittaneita riittää.

Lue lisää

Jokaisella on kuitenkin oma elämä, oma valinnat, oma tie. Rakkaudesta voi mennä sekaisin, mutta vain joksikin aikaa. Eikä mielenterveyskään siitä mene sekaisin. Ainoa mitä en ymmärrä on toisten ihmisten arvostelu. Ihan jonninjoutavaa.

Tosi ala-arvoinen provo.
Samaa luokkaa kuin aloittajan nimen edessä oleva laatusana :D

lacu1 kirjoitti:

Tosi ala-arvoinen provo.
Samaa luokkaa kuin aloittajan nimen edessä oleva laatusana :D

Miltä sinusta tuntuisi, kun joku tulisi arvostelemaan sitä, kun purat omia tuntemuksiasi? Mitä, jos sitä tultaisiin sanomaan provoksi, keskityksi tms.? Tuntuisiko hyvältä?

Onko niin, että ne, jotka eivät oikeasti katsoa peiliin ja kohdata itseään, miettiä, miten itse voisi kasvaa ja oppia elämästään, laukovat tuollaisia kommentteja? Se on helppoa - yksinkertaistaa, kategorisoida ja vetää viiva alle, että näin se menee. Elämä ei kuitenkaan ole yksinkertaistettua, ja siksi minäkin tänne kirjoitin.

Itselleen pitää ihan ensiksi voida olla rehellinen; omille tunteilleen ja ajatuksilleen; siitä nimimerkkini.

No jos olet lähtenyt pelaamaan epärehellistä peliä ja toiminut väärin, koska sinähän olet toiminut väärin, niin täytyyhän ne seuraukset kestää. En usko, että jos vaimollasi on vähänkään järkeä päässään, hän lapsille kertoisi mitä on tapahtunut. Sen sijaan voisit itse eron mahdollisesti tullessa myöntää lapsille aiheuttaneesi äidille pahaa mieltä. Näin toimi sisareni mies, kun lapset kysivät häneltä miksi äiti itkee niin paljon, jos kerran mitään pahaa ei ole tapahtunut.

Olen siinä samaa mieltä, että tunteita tulee ja menee. Tämä vaan pitää ymmärtää, myös siinä parisuhteessa. Aika monellahan tilanne on se, ettei siinä omassa puolisossa oikeastaan mitään valittamista ole, päinvastoin, ihan mukava ja hauska ihminen se on. Kuitenkin, kun ollaan pitkään oltu yhdessä, niin kaipaa jotain muutakin. Se lähteekö sitä muuta hakemaan vai ei on sitten toinen asia ja jokaisen ihan itse päätettävä. Monethan saattvat seikkailla aikansa ja palata sitten kuitenkin jossain vaiheessa yhteen, niitä ihania eläkepäiviä viettämään. Se sielujen sympatia kun on jäänyt elämään ja se oma tuttu ihminen onkin se jonka kanssa on mukava elää. Kumppanuus on pidemmän päälle se kantava voima parisuhteessa ja siihen liittyy tietenkin myös aito rakkaus. Kun katsoo ihmisiä jotka ovat olleet vaikkapa reilun 40v yhdessä, niin kyllä tämä selvästi näkyy.

Marjo. Juuri noin. Salasuhteita on jokaiseen lähtöön. Usein niitä yhdistää vain yksi tekijä: suhteen toinen tai molempi osapuoli sanoo haluavansa OIKEAN parisuhteen. Jos kaksi ihmistä todella haluaa oikean parisuhteen, niin se myös toteutetaan inhimillisen ajan sisällä. Muutoin kumpikaan ei voi arvostaa, kunnioittaa edes itseään, saati toista. Jos jompikumpi "joustaa kuin kuminauha", pitkään ja hartaasti, niin kyse ei ole rakkaudesta, vaan riippuvuudesta, tarketumisesta, omista traumoista yms.

Siitähän näissä pitkissä rinnakkaissuteissa yleensä onkin kysymys, että kakkonen ei sotke itään vaan pariskunnan avioliitto o kivillä jo siinä vaiheessa, kun toinen lähtee uskottomuuden polulle. Se, että käryn jälkeen lupaa lopettaa suhteen, mutta ei sitä lopeta, on aivan selvä merkki siitä, että uskottomalla osapuolella ei ole enää minkäänlaista kiinnostusta yrittää saada liittoaan toimimaan.

Näitä on tosiaan nähty!

petetty vaimoke kirjoitti:

Siitähän näissä pitkissä rinnakkaissuteissa yleensä onkin kysymys, että kakkonen ei sotke itään vaan pariskunnan avioliitto o kivillä jo siinä vaiheessa, kun toinen lähtee uskottomuuden polulle. Se, että käryn jälkeen lupaa lopettaa suhteen, mutta ei sitä lopeta, on aivan selvä merkki siitä, että uskottomalla osapuolella ei ole enää minkäänlaista kiinnostusta yrittää saada liittoaan toimimaan.

Näitä on tosiaan nähty!

Lue lisää

Luulisi, että käryn jälkeen olisi enemmän kuin valmis eroamaan, jos ei ole minkäänlaista kiinnostusta enää saada liittoa toimimaan. Jos liitto ei enää kiinnosta, niin minkä ihmeen takia pitää valehdella, että suhde on ohi ja salata suhde vain entistä paremmin.

Hämmästyttää kirjoitti:

Luulisi, että käryn jälkeen olisi enemmän kuin valmis eroamaan, jos ei ole minkäänlaista kiinnostusta enää saada liittoa toimimaan. Jos liitto ei enää kiinnosta, niin minkä ihmeen takia pitää valehdella, että suhde on ohi ja salata suhde vain entistä paremmin.

Lue lisää

Jotkut miehet eivät vain uskalla itse erota. Toivovat, että toinen käry laittaisi jo vaimon erohaluihin vauhtia. Näin kertoi ystävättäreni ex minulle, kun toisen kerran kärähti omasta suhteestaan!!!

Ilmeisesti et ole koskaan elänyt sellaisessa, etenkään pettäjän osaa? Sitä voi rakastaa toista todella paljon, ja huomata ettei enää rakastaa puolisoaan, mutta silti on vielä monia voimia, jotka pitävät kiinni liitossa, vaikka tietääkin, että joskus se tulee päättymään. Ihminen on monimutkainen olento.

No onneksi ei ole tarvinnut sellaista suhdetta kokea! Olen kyllä ollut syvästi ihastunut toiseen ollessani 12 vuotta avoliitossa, mutta en toiminut, sevaan tuntui niin väärältä. Myöhemmin tajusin että hain vain pakotietä oman avoliittoni ongelmille. Ne ongelmat saatiin ratkaistua, enkä kadu päivääkään, että enlähtenyt toisen miehen matkaan. Huomasin että hän ei ollut minua varten.

Edelleen olensitä mieltä että jos pettää, ei kunnioita toista.

Sitä varaa ei ole, että hänen lapsensa sattumalta törmäisivät meihin, kun mies on minun ja lasteni kanssa - välimatkaa kun on 200km. Mutta toki mietin paljon sitä, miltä heistä tuntuu, kun isä on poissaoleva, kotona on "hiljainen" tunnelma, puhumattakaan siitä, kun joskus saavat tietää meistä. Kerranhan se tilanne jo tuli eteen ja uudestaan emme halua samanlaiseen tilanteeseen joutua.

Mitä tulee vapaan miehen löytämiseen; en etsi ketään muuta silloin kun rakastan toista. Rakastuimme, aloimme suunnitella yhteistä elämää; silloin minulla ei ole tarvetta eikä halua etsiä ketään toista. Jos tilanne tästä muuttuu sellaiseksi, ettemme enää näe yhteistä tulevaisuutta, se on sitten eri asia.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Sitä varaa ei ole, että hänen lapsensa sattumalta törmäisivät meihin, kun mies on minun ja lasteni kanssa - välimatkaa kun on 200km. Mutta toki mietin paljon sitä, miltä heistä tuntuu, kun isä on poissaoleva, kotona on "hiljainen" tunnelma, puhumattakaan siitä, kun joskus saavat tietää meistä. Kerranhan se tilanne jo tuli eteen ja uudestaan emme halua samanlaiseen tilanteeseen joutua.

Mitä tulee vapaan miehen löytämiseen; en etsi ketään muuta silloin kun rakastan toista. Rakastuimme, aloimme suunnitella yhteistä elämää; silloin minulla ei ole tarvetta eikä halua etsiä ketään toista. Jos tilanne tästä muuttuu sellaiseksi, ettemme enää näe yhteistä tulevaisuutta, se on sitten eri asia.

Lue lisää

Tuo 200 km on varsin lyhyt matka. Aina joku tuttu törmää. Ja muutenkin on tosi inhottava tuollainen kaksoiselämä. Mieshän on täysi roisto. Vaimo huolehtii yhteisestä kodista ja mies käy nussimassa naapuri kaupungissa. Mies tekee väärin sinua kohtaan ja lapsiasi kohtaan, ja ennenkaikkea sitä oikeaa perhettään kohtaan.
Toisaalta , jos mies vuorokausi tolkulla on vieraassa kaupungissa, luulisi oma porukka jo huomaavan, mistä on kysymys. Tosin onhan näitä matkamulkkuja, joille tälläinen on mahdollista. Kaiken kaikkiaan sinäkin näät asian oikean laidan, kun aikaa on kulunut ja suomut silmiltä pudonneet.
Se tämänhetkinen oikea perhe ansaitsisi parempaa. Varsinkin vaimo.

surkimus mieheksi kirjoitti:

Tuo 200 km on varsin lyhyt matka. Aina joku tuttu törmää. Ja muutenkin on tosi inhottava tuollainen kaksoiselämä. Mieshän on täysi roisto. Vaimo huolehtii yhteisestä kodista ja mies käy nussimassa naapuri kaupungissa. Mies tekee väärin sinua kohtaan ja lapsiasi kohtaan, ja ennenkaikkea sitä oikeaa perhettään kohtaan.
Toisaalta , jos mies vuorokausi tolkulla on vieraassa kaupungissa, luulisi oma porukka jo huomaavan, mistä on kysymys. Tosin onhan näitä matkamulkkuja, joille tälläinen on mahdollista. Kaiken kaikkiaan sinäkin näät asian oikean laidan, kun aikaa on kulunut ja suomut silmiltä pudonneet.
Se tämänhetkinen oikea perhe ansaitsisi parempaa. Varsinkin vaimo.

Lue lisää

Kaikessa rumuudessaan oikeastaan huvittaa kielenkäyttösi ja se miten ihmisiä arvotat. Toki meitä on moneen lähtöön, ja itse olen tuonut selväksi sen, että en kategorisoi ihmisiä enkä arvota heitä yksisilmäisesti heidän tekemisiensä perusteella. Yritän aina ymmärtää ja nähdä laajemman kuvan.

Kirjoitat, että aina joku tuttu törmää. Minun asuinpaikkakunnallani on minun tuttujani,minun perhettäni, joita mies on paljon tavannutkin, ja joille hän on osalle avannut tilannettaan. Onneksi ystäväpiirini ja perheeni ovat myös siinä määrin avarakatseisia, että tietävät, ettei kellään ole varaa arvostella toisten toimintaa, kun ei itsekään ole täydellinen.

Mitä miehen perheeseen ja vaimoon tulee, niin tästä en väitäkään tietäväni kaikkea. Minulla on miehen sana, ja oma elämänkokemus, ja niiden miesten ystävien puheet, joita olen tavannut. Luotan ihmisiin, mutta en sinisilmäisesti. Mies toimii erittäin väärin vaimoaan kohtaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tästä hänelle sanonut.

Mies on sanonut, että haluaa hoitaa eron niin, ettei tarvitse kertoa vaimolle meistä. Toki vaimo myöhemmin tulisi meidät näkemään yhdessä ja jossain vaiheessa varmasti muuttaisimme yhteen, mutta mies uskoo kaiken menevän helpommin, jos hän ei erovaiheessa myönnä meidän suhteen jatkuneen. Minä näen asian toisin, ja olen sen myös hänelle sanonut. Uskon, että tilanne kärjistyy entisestään, kun vaimo laskee 1 1. Tosin, olen aivan varma, että kyllä vaimo tietää meistä nytkin. Niin paljon mies on kotoa poissa, että aivan varmasti vaimo arvaa suhteen jatkuneen. Siitähän tässä onkin kyse, että vaimo myös sallii sen. Kunhan mies ei eroa, kunhan mies ei sano ääneen, ettei rakasta enää vaimoa, että rakastaa toista, elämä jatkuu. Kun otin asian kerran puheeksi, mies myönsi vaimon jossain vaiheessa sanoneen, että senkun vaikka jatkat suhdetta, kunhan et eroa. Ei kovin häävi avioliitto, tai ainakaan sellainen, jonka itselleni haluaisin. Kun mukaan tulevat vielä ne itseurhalla uhkailut ja lapsilla kiristämiset, ei ole helppoa sanoa haluavansa erota.

Mutta ymmärrän kyllä, että tässä on kolme ihmistä, joiden toimintaa pitäisi pohtia: Miksi vaimo haluaa edelleen jatkaa liittoa, vaikka tietää miehensä pitävän rinnakkaissuhdetta ja kokee, ettei mies kunnioita häntä? Miksi mies jatkaa liittoaan, tai miksi hän ei lopeta suhdetta minuun? Miksi minä jatkan edelleen suhdettamme? Näitähän tässä pohdin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta oikeastaan ainut asia, jota mun tulisi pohtia on oma osuuteni, ja mitä minä haluan. Minä olen vastuussa omasta onnellisuudestani.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kaikessa rumuudessaan oikeastaan huvittaa kielenkäyttösi ja se miten ihmisiä arvotat. Toki meitä on moneen lähtöön, ja itse olen tuonut selväksi sen, että en kategorisoi ihmisiä enkä arvota heitä yksisilmäisesti heidän tekemisiensä perusteella. Yritän aina ymmärtää ja nähdä laajemman kuvan.

Kirjoitat, että aina joku tuttu törmää. Minun asuinpaikkakunnallani on minun tuttujani,minun perhettäni, joita mies on paljon tavannutkin, ja joille hän on osalle avannut tilannettaan. Onneksi ystäväpiirini ja perheeni ovat myös siinä määrin avarakatseisia, että tietävät, ettei kellään ole varaa arvostella toisten toimintaa, kun ei itsekään ole täydellinen.

Mitä miehen perheeseen ja vaimoon tulee, niin tästä en väitäkään tietäväni kaikkea. Minulla on miehen sana, ja oma elämänkokemus, ja niiden miesten ystävien puheet, joita olen tavannut. Luotan ihmisiin, mutta en sinisilmäisesti. Mies toimii erittäin väärin vaimoaan kohtaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tästä hänelle sanonut.

Mies on sanonut, että haluaa hoitaa eron niin, ettei tarvitse kertoa vaimolle meistä. Toki vaimo myöhemmin tulisi meidät näkemään yhdessä ja jossain vaiheessa varmasti muuttaisimme yhteen, mutta mies uskoo kaiken menevän helpommin, jos hän ei erovaiheessa myönnä meidän suhteen jatkuneen. Minä näen asian toisin, ja olen sen myös hänelle sanonut. Uskon, että tilanne kärjistyy entisestään, kun vaimo laskee 1 1. Tosin, olen aivan varma, että kyllä vaimo tietää meistä nytkin. Niin paljon mies on kotoa poissa, että aivan varmasti vaimo arvaa suhteen jatkuneen. Siitähän tässä onkin kyse, että vaimo myös sallii sen. Kunhan mies ei eroa, kunhan mies ei sano ääneen, ettei rakasta enää vaimoa, että rakastaa toista, elämä jatkuu. Kun otin asian kerran puheeksi, mies myönsi vaimon jossain vaiheessa sanoneen, että senkun vaikka jatkat suhdetta, kunhan et eroa. Ei kovin häävi avioliitto, tai ainakaan sellainen, jonka itselleni haluaisin. Kun mukaan tulevat vielä ne itseurhalla uhkailut ja lapsilla kiristämiset, ei ole helppoa sanoa haluavansa erota.

Mutta ymmärrän kyllä, että tässä on kolme ihmistä, joiden toimintaa pitäisi pohtia: Miksi vaimo haluaa edelleen jatkaa liittoa, vaikka tietää miehensä pitävän rinnakkaissuhdetta ja kokee, ettei mies kunnioita häntä? Miksi mies jatkaa liittoaan, tai miksi hän ei lopeta suhdetta minuun? Miksi minä jatkan edelleen suhdettamme? Näitähän tässä pohdin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta oikeastaan ainut asia, jota mun tulisi pohtia on oma osuuteni, ja mitä minä haluan. Minä olen vastuussa omasta onnellisuudestani.

Lue lisää

" Miksi vaimo haluaa edelleen jatkaa liittoa, vaikka tietää miehensä pitävän rinnakkaissuhdetta ja kokee, ettei mies kunnioita häntä?"
Miksi mies jatkaa liittoaan, tai miksi hän ei lopeta suhdetta minuun?
Miksi minä jatkan edelleen suhdettamme?"

Vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin on: kukaan ei oikeastaan tiedä mitä oikeasti haluaa ja siksi ei tee mitään ratkaisevia "siirtoja". Tavallaan hyvä ottaa ns. päivä kerrallaan, paljon muuta ei voikaan :). Mutta toisaalta kukaan ei ole onnellinen. Tuskin sittenkään, vaikka mies eroaisi vaimostaan, sori... Sen jälkeen vasta sota voi alkaa.

Sanot miehen liittoa " ei niin kovin hääviksi". On mielettömän helppoa arvioida toisen suhdetta tuntemattomaan vieraaseen ihmiseen. Mielettömän vaikeaa sen sijaan on tunnustaa, ettei oma suhde johonkuhun toiseen, jonka tuntee tai kuvittelee tuntevansa, ole kovinkaan häävi. Mieti mitä suhteestanne jää jäljelle, jos siitä poistaa kaipauksen ja halun olla yhdessä. Kestääkö suhteenne ylipäänsä toisen jatkuvan läsnäolon? Kun oltaisiin aina yhdessä, niin kaipaus ja kenties myös halu yhdessäoloon saattaa jopa loppua.

Hyvin usein juuri salasuhteissa ei nähdä toisia oikeasti, juuri sellaisina kuin he ovat. Vaan romantisoidaan ja kuvitellaan paljon. Omat tarpeet, ajatukset, odotukset ja haaveet ovat niin voimakkaita, että ne sokaisevat todellisuudelta.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kaikessa rumuudessaan oikeastaan huvittaa kielenkäyttösi ja se miten ihmisiä arvotat. Toki meitä on moneen lähtöön, ja itse olen tuonut selväksi sen, että en kategorisoi ihmisiä enkä arvota heitä yksisilmäisesti heidän tekemisiensä perusteella. Yritän aina ymmärtää ja nähdä laajemman kuvan.

Kirjoitat, että aina joku tuttu törmää. Minun asuinpaikkakunnallani on minun tuttujani,minun perhettäni, joita mies on paljon tavannutkin, ja joille hän on osalle avannut tilannettaan. Onneksi ystäväpiirini ja perheeni ovat myös siinä määrin avarakatseisia, että tietävät, ettei kellään ole varaa arvostella toisten toimintaa, kun ei itsekään ole täydellinen.

Mitä miehen perheeseen ja vaimoon tulee, niin tästä en väitäkään tietäväni kaikkea. Minulla on miehen sana, ja oma elämänkokemus, ja niiden miesten ystävien puheet, joita olen tavannut. Luotan ihmisiin, mutta en sinisilmäisesti. Mies toimii erittäin väärin vaimoaan kohtaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tästä hänelle sanonut.

Mies on sanonut, että haluaa hoitaa eron niin, ettei tarvitse kertoa vaimolle meistä. Toki vaimo myöhemmin tulisi meidät näkemään yhdessä ja jossain vaiheessa varmasti muuttaisimme yhteen, mutta mies uskoo kaiken menevän helpommin, jos hän ei erovaiheessa myönnä meidän suhteen jatkuneen. Minä näen asian toisin, ja olen sen myös hänelle sanonut. Uskon, että tilanne kärjistyy entisestään, kun vaimo laskee 1 1. Tosin, olen aivan varma, että kyllä vaimo tietää meistä nytkin. Niin paljon mies on kotoa poissa, että aivan varmasti vaimo arvaa suhteen jatkuneen. Siitähän tässä onkin kyse, että vaimo myös sallii sen. Kunhan mies ei eroa, kunhan mies ei sano ääneen, ettei rakasta enää vaimoa, että rakastaa toista, elämä jatkuu. Kun otin asian kerran puheeksi, mies myönsi vaimon jossain vaiheessa sanoneen, että senkun vaikka jatkat suhdetta, kunhan et eroa. Ei kovin häävi avioliitto, tai ainakaan sellainen, jonka itselleni haluaisin. Kun mukaan tulevat vielä ne itseurhalla uhkailut ja lapsilla kiristämiset, ei ole helppoa sanoa haluavansa erota.

Mutta ymmärrän kyllä, että tässä on kolme ihmistä, joiden toimintaa pitäisi pohtia: Miksi vaimo haluaa edelleen jatkaa liittoa, vaikka tietää miehensä pitävän rinnakkaissuhdetta ja kokee, ettei mies kunnioita häntä? Miksi mies jatkaa liittoaan, tai miksi hän ei lopeta suhdetta minuun? Miksi minä jatkan edelleen suhdettamme? Näitähän tässä pohdin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta oikeastaan ainut asia, jota mun tulisi pohtia on oma osuuteni, ja mitä minä haluan. Minä olen vastuussa omasta onnellisuudestani.

Lue lisää

No huh huh! Että kaksi kaupunkia ja kaksi perhettä. Melkoinen mies. Tuo että ei haluaisi vaimon saada tietää teistä, miten paljon voikaan aliarvioida omaa vaimoaan! Totta kai hän laskee yhteen 1 1. Sitten se loukkaa vielä enemmän. MIes ei vain uskalla kohdata tosiasioita. Pelkuruutta. En voisi kunnioittaa tuollaista miestä, mutta toisaalta en voisi varatun kanssa tuollaiseen pitkään salasuhteeseen ruvetakaan.

En ymmärrä myöskään tuota "avarakatseisuutta". Välinpitämättömyyttä se minun mielestä on. Tai sitten supistaan selän takana. En tietenkään tunne lähipiiriäsi, mutta minun lähipiirissäni ei tuollaista katsota hyvällä. Tietääkö he tosiaan toisesta perheestäkin?

Mikä ihmeen kiire on alkaa leikkiä perhettä sinun lastesi kanssa kun oma ero ei ole selvä. Sekavaa elämää vähintäänkin. Luulisi miehellä olevan huono omatunto.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kaikessa rumuudessaan oikeastaan huvittaa kielenkäyttösi ja se miten ihmisiä arvotat. Toki meitä on moneen lähtöön, ja itse olen tuonut selväksi sen, että en kategorisoi ihmisiä enkä arvota heitä yksisilmäisesti heidän tekemisiensä perusteella. Yritän aina ymmärtää ja nähdä laajemman kuvan.

Kirjoitat, että aina joku tuttu törmää. Minun asuinpaikkakunnallani on minun tuttujani,minun perhettäni, joita mies on paljon tavannutkin, ja joille hän on osalle avannut tilannettaan. Onneksi ystäväpiirini ja perheeni ovat myös siinä määrin avarakatseisia, että tietävät, ettei kellään ole varaa arvostella toisten toimintaa, kun ei itsekään ole täydellinen.

Mitä miehen perheeseen ja vaimoon tulee, niin tästä en väitäkään tietäväni kaikkea. Minulla on miehen sana, ja oma elämänkokemus, ja niiden miesten ystävien puheet, joita olen tavannut. Luotan ihmisiin, mutta en sinisilmäisesti. Mies toimii erittäin väärin vaimoaan kohtaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tästä hänelle sanonut.

Mies on sanonut, että haluaa hoitaa eron niin, ettei tarvitse kertoa vaimolle meistä. Toki vaimo myöhemmin tulisi meidät näkemään yhdessä ja jossain vaiheessa varmasti muuttaisimme yhteen, mutta mies uskoo kaiken menevän helpommin, jos hän ei erovaiheessa myönnä meidän suhteen jatkuneen. Minä näen asian toisin, ja olen sen myös hänelle sanonut. Uskon, että tilanne kärjistyy entisestään, kun vaimo laskee 1 1. Tosin, olen aivan varma, että kyllä vaimo tietää meistä nytkin. Niin paljon mies on kotoa poissa, että aivan varmasti vaimo arvaa suhteen jatkuneen. Siitähän tässä onkin kyse, että vaimo myös sallii sen. Kunhan mies ei eroa, kunhan mies ei sano ääneen, ettei rakasta enää vaimoa, että rakastaa toista, elämä jatkuu. Kun otin asian kerran puheeksi, mies myönsi vaimon jossain vaiheessa sanoneen, että senkun vaikka jatkat suhdetta, kunhan et eroa. Ei kovin häävi avioliitto, tai ainakaan sellainen, jonka itselleni haluaisin. Kun mukaan tulevat vielä ne itseurhalla uhkailut ja lapsilla kiristämiset, ei ole helppoa sanoa haluavansa erota.

Mutta ymmärrän kyllä, että tässä on kolme ihmistä, joiden toimintaa pitäisi pohtia: Miksi vaimo haluaa edelleen jatkaa liittoa, vaikka tietää miehensä pitävän rinnakkaissuhdetta ja kokee, ettei mies kunnioita häntä? Miksi mies jatkaa liittoaan, tai miksi hän ei lopeta suhdetta minuun? Miksi minä jatkan edelleen suhdettamme? Näitähän tässä pohdin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta oikeastaan ainut asia, jota mun tulisi pohtia on oma osuuteni, ja mitä minä haluan. Minä olen vastuussa omasta onnellisuudestani.

Lue lisää

Eikö sinun toiminnassasi ole mitään rumaa omasta mielestäsi. Minkälaisia sinun sukulaisesi ja ystäväsi ovat. Muka avarakatseisia, kun hyväksyvät huoruuden. Sitähän se on . Aika likaista ja rumaa. mies jatkaa liittoaan vaimonsa kanssa. seksielämää kotona ja käy kuksimassa naapuri kaupungissa niin avarakatseista ihmistä, pienten lasten anteliasta äitiä. Hyi S....na. Tämä on miehen mielipide.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Kaikessa rumuudessaan oikeastaan huvittaa kielenkäyttösi ja se miten ihmisiä arvotat. Toki meitä on moneen lähtöön, ja itse olen tuonut selväksi sen, että en kategorisoi ihmisiä enkä arvota heitä yksisilmäisesti heidän tekemisiensä perusteella. Yritän aina ymmärtää ja nähdä laajemman kuvan.

Kirjoitat, että aina joku tuttu törmää. Minun asuinpaikkakunnallani on minun tuttujani,minun perhettäni, joita mies on paljon tavannutkin, ja joille hän on osalle avannut tilannettaan. Onneksi ystäväpiirini ja perheeni ovat myös siinä määrin avarakatseisia, että tietävät, ettei kellään ole varaa arvostella toisten toimintaa, kun ei itsekään ole täydellinen.

Mitä miehen perheeseen ja vaimoon tulee, niin tästä en väitäkään tietäväni kaikkea. Minulla on miehen sana, ja oma elämänkokemus, ja niiden miesten ystävien puheet, joita olen tavannut. Luotan ihmisiin, mutta en sinisilmäisesti. Mies toimii erittäin väärin vaimoaan kohtaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tästä hänelle sanonut.

Mies on sanonut, että haluaa hoitaa eron niin, ettei tarvitse kertoa vaimolle meistä. Toki vaimo myöhemmin tulisi meidät näkemään yhdessä ja jossain vaiheessa varmasti muuttaisimme yhteen, mutta mies uskoo kaiken menevän helpommin, jos hän ei erovaiheessa myönnä meidän suhteen jatkuneen. Minä näen asian toisin, ja olen sen myös hänelle sanonut. Uskon, että tilanne kärjistyy entisestään, kun vaimo laskee 1 1. Tosin, olen aivan varma, että kyllä vaimo tietää meistä nytkin. Niin paljon mies on kotoa poissa, että aivan varmasti vaimo arvaa suhteen jatkuneen. Siitähän tässä onkin kyse, että vaimo myös sallii sen. Kunhan mies ei eroa, kunhan mies ei sano ääneen, ettei rakasta enää vaimoa, että rakastaa toista, elämä jatkuu. Kun otin asian kerran puheeksi, mies myönsi vaimon jossain vaiheessa sanoneen, että senkun vaikka jatkat suhdetta, kunhan et eroa. Ei kovin häävi avioliitto, tai ainakaan sellainen, jonka itselleni haluaisin. Kun mukaan tulevat vielä ne itseurhalla uhkailut ja lapsilla kiristämiset, ei ole helppoa sanoa haluavansa erota.

Mutta ymmärrän kyllä, että tässä on kolme ihmistä, joiden toimintaa pitäisi pohtia: Miksi vaimo haluaa edelleen jatkaa liittoa, vaikka tietää miehensä pitävän rinnakkaissuhdetta ja kokee, ettei mies kunnioita häntä? Miksi mies jatkaa liittoaan, tai miksi hän ei lopeta suhdetta minuun? Miksi minä jatkan edelleen suhdettamme? Näitähän tässä pohdin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta oikeastaan ainut asia, jota mun tulisi pohtia on oma osuuteni, ja mitä minä haluan. Minä olen vastuussa omasta onnellisuudestani.

Lue lisää

Teillä päin tehdään sitten oikein pioneerityötä ydinperheiden alasajamiseksi.Oikein iljettävää ja sitten vielä kehdataan puhua rakkaudesta.

Olen aina uskonut, että maailmassa paha saa palkkansa.Tässä suhteessa ei mielestäni ole mitään hyvää, vaikka kaksi aikuista itsekästä ihmistä niin kuvittelee.Toivottavasti saat miehen ja hän pettää sinua kuten vaimoaankin.Miehen vaimon soisin löytävän hyvän rakkaan entisen epärehellisen tilalle.

Hyhhyy kirjoitti:

Teillä päin tehdään sitten oikein pioneerityötä ydinperheiden alasajamiseksi.Oikein iljettävää ja sitten vielä kehdataan puhua rakkaudesta.

Olen aina uskonut, että maailmassa paha saa palkkansa.Tässä suhteessa ei mielestäni ole mitään hyvää, vaikka kaksi aikuista itsekästä ihmistä niin kuvittelee.Toivottavasti saat miehen ja hän pettää sinua kuten vaimoaankin.Miehen vaimon soisin löytävän hyvän rakkaan entisen epärehellisen tilalle.

Lue lisää

Ei tässä ole kysymys mistään ydinperheiden alasajamisesta. Mies on tehnyt itse aloitteen, hän on sanonut haluavansa parisuhteen kanssani ja yhteisen elämän. Hän oli se, joka sanoi haluavansa jatkaa, se joka haluaa tutustua ystäviini ja perheeseeni, hän puhuu erostaan ja peloista, joita siihen liittyy. Ei tässä ole rikkomassa mitään, se jokin oli jo rikki, kun hän minuun ryhtyi tutustumaan.

Mitä ystäviini ja perheeseeni tulee, avarakatseisuus tarkoittaa tässä sitä, ettei ystävien tehtävä ole tuomita. Moni onneksi tänä päivänä ymmärtää, etteivät asiat ole mustavalkoisia ja elämä tuo eteen yllättäviäkin valinnan paikkoja.

pelko pois kirjoitti:

No huh huh! Että kaksi kaupunkia ja kaksi perhettä. Melkoinen mies. Tuo että ei haluaisi vaimon saada tietää teistä, miten paljon voikaan aliarvioida omaa vaimoaan! Totta kai hän laskee yhteen 1 1. Sitten se loukkaa vielä enemmän. MIes ei vain uskalla kohdata tosiasioita. Pelkuruutta. En voisi kunnioittaa tuollaista miestä, mutta toisaalta en voisi varatun kanssa tuollaiseen pitkään salasuhteeseen ruvetakaan.

En ymmärrä myöskään tuota "avarakatseisuutta". Välinpitämättömyyttä se minun mielestä on. Tai sitten supistaan selän takana. En tietenkään tunne lähipiiriäsi, mutta minun lähipiirissäni ei tuollaista katsota hyvällä. Tietääkö he tosiaan toisesta perheestäkin?

Mikä ihmeen kiire on alkaa leikkiä perhettä sinun lastesi kanssa kun oma ero ei ole selvä. Sekavaa elämää vähintäänkin. Luulisi miehellä olevan huono omatunto.

Lue lisää

"Leikkiä perhettä", mielenkiintoinen termi. Me näemme sen tutustumisena paremmin toisiimme. Hän haluaa tutustua lapsiini mahdollisimman luontevalla tavalla, eli osana heidän arkeaan. Ei se ole mitään kotileikkiä!

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ei tässä ole kysymys mistään ydinperheiden alasajamisesta. Mies on tehnyt itse aloitteen, hän on sanonut haluavansa parisuhteen kanssani ja yhteisen elämän. Hän oli se, joka sanoi haluavansa jatkaa, se joka haluaa tutustua ystäviini ja perheeseeni, hän puhuu erostaan ja peloista, joita siihen liittyy. Ei tässä ole rikkomassa mitään, se jokin oli jo rikki, kun hän minuun ryhtyi tutustumaan.

Mitä ystäviini ja perheeseeni tulee, avarakatseisuus tarkoittaa tässä sitä, ettei ystävien tehtävä ole tuomita. Moni onneksi tänä päivänä ymmärtää, etteivät asiat ole mustavalkoisia ja elämä tuo eteen yllättäviäkin valinnan paikkoja.

Lue lisää

No, en minä kyllä ilkeäisi ukkomiestä ysävilleni ja sukulaisilleni vakituisena seurustelukumpanina esitellä. Kyllä jotkut sitten elää ihan omassa maailmassaan! Kun sillä miehellä on myös tuo toinen maailma. No, kun en ole kokeillut, niin en tiedä, ihmettelen vaan.

Kovin hanakoita oli tuttavani tuomitsemaan eräätkin pettäjät jälkikäteen, kun eivät uskaltaneet käräyttää työkaveria salasuhteesta sen ollessa käynnissä. Niin ihmisen mieli muuttuu.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ei tässä ole kysymys mistään ydinperheiden alasajamisesta. Mies on tehnyt itse aloitteen, hän on sanonut haluavansa parisuhteen kanssani ja yhteisen elämän. Hän oli se, joka sanoi haluavansa jatkaa, se joka haluaa tutustua ystäviini ja perheeseeni, hän puhuu erostaan ja peloista, joita siihen liittyy. Ei tässä ole rikkomassa mitään, se jokin oli jo rikki, kun hän minuun ryhtyi tutustumaan.

Mitä ystäviini ja perheeseeni tulee, avarakatseisuus tarkoittaa tässä sitä, ettei ystävien tehtävä ole tuomita. Moni onneksi tänä päivänä ymmärtää, etteivät asiat ole mustavalkoisia ja elämä tuo eteen yllättäviäkin valinnan paikkoja.

Lue lisää

Tulee mieleen, että olet oman perheonnesi ryssinyt ja nyt kiemurtelet toisten perheeseen.

rehellinen-iitu kirjoitti:

"Leikkiä perhettä", mielenkiintoinen termi. Me näemme sen tutustumisena paremmin toisiimme. Hän haluaa tutustua lapsiini mahdollisimman luontevalla tavalla, eli osana heidän arkeaan. Ei se ole mitään kotileikkiä!

Lue lisää

Kyllä se kuitenkin vaikuttaa aika hataralta. Eihän hän ole tosissaan pitänyt lupauksiaan erota ja jakaa oikeasti arkea tidän kanssa. Hetket voivat olla aitoja, mutta hyvänen aika aiotko tosiaan jatkaa vuosia eteenpäin niin että olette salainen perhe tälle miehelle?

tuomittavaako? kirjoitti:

No, en minä kyllä ilkeäisi ukkomiestä ysävilleni ja sukulaisilleni vakituisena seurustelukumpanina esitellä. Kyllä jotkut sitten elää ihan omassa maailmassaan! Kun sillä miehellä on myös tuo toinen maailma. No, kun en ole kokeillut, niin en tiedä, ihmettelen vaan.

Kovin hanakoita oli tuttavani tuomitsemaan eräätkin pettäjät jälkikäteen, kun eivät uskaltaneet käräyttää työkaveria salasuhteesta sen ollessa käynnissä. Niin ihmisen mieli muuttuu.

Lue lisää

En mä häntä minään vakituisena seurustelukumppaninani esittele. Ihan kuule kerron rehellisesti, mistä on kyse!!

Lierokas kirjoitti:

Tulee mieleen, että olet oman perheonnesi ryssinyt ja nyt kiemurtelet toisten perheeseen.

Niinpä... ihan väkisin, vaikka mies ei yhtään haluaisi!! Anteeksi sarkasmini, mutta jos aikuinen ihminen sanoo haluavansa elää mun kanssa, niin väkisin en ole mihinkään silloin menossa.

rehellinen-iiitu kirjoitti:

En mä häntä minään vakituisena seurustelukumppaninani esittele. Ihan kuule kerron rehellisesti, mistä on kyse!!

Niin just, en ilkeäisi kenellekkään esitellä, että tässä on tää ihana ukkomies, jonka sain kainalooni!

tuomittavaako kirjoitti:

Niin just, en ilkeäisi kenellekkään esitellä, että tässä on tää ihana ukkomies, jonka sain kainalooni!

No, kuten silloin jo sovittiin, kun tähän uudestaan lähdettiin, että tämä ei ole mikään salasuhde vaan matka kohti oikeaa parisuhdetta. Emme nauti salailusta, se ei ole meidän suhteemme "onni". Kuten mies mulle joskus sanoi, että "Saavat kaikki lopulta kuitenkin tietää meistä!"

rehellinen-iitu kirjoitti:

"Leikkiä perhettä", mielenkiintoinen termi. Me näemme sen tutustumisena paremmin toisiimme. Hän haluaa tutustua lapsiini mahdollisimman luontevalla tavalla, eli osana heidän arkeaan. Ei se ole mitään kotileikkiä!

Lue lisää

"Hän haluaa tutustua lapsiini mahdollisimman luontevalla tavalla"

Minusta ei olisi kerrassaan yhtään luontevaa, että varattu mies tutustuisi lapsiini. Vaikka mies sitä haluaisi, niin minä en. Se ei onnistuisi. Eikä varattu mies, joka vierailee lasten kodissa, VOI yksinkertaisesti olla osa lasten arkea, koska ei kuulu lasten arkeen! Kotileikkiä tuo nimenomaan on juuri sen tähden, että mies on varattu. Jos eläisitte rehellisesti yhdessä ilman kummankaan sitoumuksia toisaalle, niin asia olisi toisin. Vaikka ihmiset usein kuvittelevat, että pelkkä rakkaus riittää suhteeseen, niin ei se riitä. Se voi riittää tasan tarkkaan juuri salasuhteeseen, mutta ei muuhun, vakavampaan ja vastuulliseen suhteeseen, jossa myös yhdessä vastataan kaikesta tositarkoituksella.

ninel1 kirjoitti:

"Hän haluaa tutustua lapsiini mahdollisimman luontevalla tavalla"

Minusta ei olisi kerrassaan yhtään luontevaa, että varattu mies tutustuisi lapsiini. Vaikka mies sitä haluaisi, niin minä en. Se ei onnistuisi. Eikä varattu mies, joka vierailee lasten kodissa, VOI yksinkertaisesti olla osa lasten arkea, koska ei kuulu lasten arkeen! Kotileikkiä tuo nimenomaan on juuri sen tähden, että mies on varattu. Jos eläisitte rehellisesti yhdessä ilman kummankaan sitoumuksia toisaalle, niin asia olisi toisin. Vaikka ihmiset usein kuvittelevat, että pelkkä rakkaus riittää suhteeseen, niin ei se riitä. Se voi riittää tasan tarkkaan juuri salasuhteeseen, mutta ei muuhun, vakavampaan ja vastuulliseen suhteeseen, jossa myös yhdessä vastataan kaikesta tositarkoituksella.

Lue lisää

Ymmärrän sinua, koska tuostakin asiasta kävimme pitkät keskustelut. Se ei todellakaan ollut ihan yhden tai kahden keskustelun tulos, että sallin miehen ryhtyä tutustumaan lapsiini. Suostuin siihen, kun mies sai minut vakuuttumaan siitä, että hän on todella tosissaan sekä eroamassa että halussaan olla meidän kanssamme.

Ehkä annan paljon painoarvoa oman persoonani kautta, koska itse uskon siihen, että ihiset kunnioittavat ja arvostavat läheisiään. Että koska mies tietää, mitä minä aiasta ajattelen, että jos hän lapsiini saa ryhtyä tututumaan, minulle se on yhtä kuin vakava sitoutuminen minuun ja lapsiini), hän tämän valitessaan oikeasti arvostaa minua ja arvomaailmaani niin paljon, että on sitten oikeasti tosissaan.

Taas kerran, jos hän tässä minut pettää, hän sen syyllisyyden kanssa joutuu elämään, en minä.

2perhettä kirjoitti:

Kyllä se kuitenkin vaikuttaa aika hataralta. Eihän hän ole tosissaan pitänyt lupauksiaan erota ja jakaa oikeasti arkea tidän kanssa. Hetket voivat olla aitoja, mutta hyvänen aika aiotko tosiaan jatkaa vuosia eteenpäin niin että olette salainen perhe tälle miehelle?

Lue lisää

Emme aio, se on sanomattakin selvää.

rehellinen-iitu kirjoitti:

No, kuten silloin jo sovittiin, kun tähän uudestaan lähdettiin, että tämä ei ole mikään salasuhde vaan matka kohti oikeaa parisuhdetta. Emme nauti salailusta, se ei ole meidän suhteemme "onni". Kuten mies mulle joskus sanoi, että "Saavat kaikki lopulta kuitenkin tietää meistä!"

Lue lisää

Lopeta jo tuo turha selitteleminen. Kukaan ei ihan oikeasti pidä sua juuri minään vaikka jauhaisit täällä nk. rehellisyyttäs maailman tappiin asti. Sille munattomalle nössöllekin olet loppujen lopuksi pelkkä panopuu, vaikka muuta yrittää väittääkin. Lyhyesti: sun elämä on varsin säälittävä pikku valhe. Period.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ymmärrän sinua, koska tuostakin asiasta kävimme pitkät keskustelut. Se ei todellakaan ollut ihan yhden tai kahden keskustelun tulos, että sallin miehen ryhtyä tutustumaan lapsiini. Suostuin siihen, kun mies sai minut vakuuttumaan siitä, että hän on todella tosissaan sekä eroamassa että halussaan olla meidän kanssamme.

Ehkä annan paljon painoarvoa oman persoonani kautta, koska itse uskon siihen, että ihiset kunnioittavat ja arvostavat läheisiään. Että koska mies tietää, mitä minä aiasta ajattelen, että jos hän lapsiini saa ryhtyä tututumaan, minulle se on yhtä kuin vakava sitoutuminen minuun ja lapsiini), hän tämän valitessaan oikeasti arvostaa minua ja arvomaailmaani niin paljon, että on sitten oikeasti tosissaan.

Taas kerran, jos hän tässä minut pettää, hän sen syyllisyyden kanssa joutuu elämään, en minä.

Lue lisää

Saattaahan hän hyvinkin arvostaa sinua ja perhettäsi, mutta teoillaan hän osoittaa, että ei arvosta enää vaimoaan, eikä lapsiaan. Eikö se tunnu ollenkaan pahalta. Entä sitten kun kaikki paljastuu?

rehellinen-iitu kirjoitti:

No, kuten silloin jo sovittiin, kun tähän uudestaan lähdettiin, että tämä ei ole mikään salasuhde vaan matka kohti oikeaa parisuhdetta. Emme nauti salailusta, se ei ole meidän suhteemme "onni". Kuten mies mulle joskus sanoi, että "Saavat kaikki lopulta kuitenkin tietää meistä!"

Lue lisää

Mutta haluaa loppuun asti vaimoltaan salata kaiken. Pikkuisen on sekaisin miehen polla.

rehellinen-iitu kirjoitti:

No, kuten silloin jo sovittiin, kun tähän uudestaan lähdettiin, että tämä ei ole mikään salasuhde vaan matka kohti oikeaa parisuhdetta. Emme nauti salailusta, se ei ole meidän suhteemme "onni". Kuten mies mulle joskus sanoi, että "Saavat kaikki lopulta kuitenkin tietää meistä!"

Lue lisää

Mikäli tuo ei ole mikään salasuhde, kysyppä mieheltä, saatko hänen puolestaan olla yhteydessä vaimoon ja kertoa aikeistanne tai tekisittekö sen kenties yhdessä. Jos mies on kovasti kertomista vastaan, voi olla ettei hän koskaan halua vaimonsa tietävän ja tämä taas kertoo aika paljon hänen epärehhelisestä luonteestaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Niinpä... ihan väkisin, vaikka mies ei yhtään haluaisi!! Anteeksi sarkasmini, mutta jos aikuinen ihminen sanoo haluavansa elää mun kanssa, niin väkisin en ole mihinkään silloin menossa.

Lue lisää

Nythän puhutaan miehestä joka voi puhua ihan mitä sylki suuhun tuo, kunhan se on hänen etunsa mukaista. Tiedän, että on vaikeaa uskoa rakastamastaan ihmisestä tuollaista, mutta näin se joskus menee. Minä uskoin mieheni olevan yltiörehellinen ja toiset huomioonottava ihminen, samoin uskoi vilpittömästi kakkonen, jolle yllättäen paljastui, että huttu kukkuahan tuo kaikki oli. En tarkoita, että juuri tuo sinun ukkomiehesi olisi tuollainen, mutta sanonpahan vaan.

Toki pelkään. En varmasti niin paljoa kuin mies, ja varmaan myös eri näkökulmasta,mutta luonnollisesti se minua vähän pelottaa, etenkin aiemmat kokemukset huomioon ottaen. Ymmärrän siksi erittäin hyvin sen, miksi mies haluaisi pitää asiat lastensa suuntaan niin, että ero tulisi ensin ja sitten myöhemmin hän voisi kertoa tavanneensa minut. Mutta kun on koko ajan uhka siitä, että kun mies sanoo haluavansa eron, vaimo kertoo lapsille meistä.

En halua salailua, emmekä aio niin jatkaa. Jokin ratkaisu tähän on tultava pian. Itse kannatan rehelllisyyttä vaimon suuntaan, mutta päätös ei ole minun.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Toki pelkään. En varmasti niin paljoa kuin mies, ja varmaan myös eri näkökulmasta,mutta luonnollisesti se minua vähän pelottaa, etenkin aiemmat kokemukset huomioon ottaen. Ymmärrän siksi erittäin hyvin sen, miksi mies haluaisi pitää asiat lastensa suuntaan niin, että ero tulisi ensin ja sitten myöhemmin hän voisi kertoa tavanneensa minut. Mutta kun on koko ajan uhka siitä, että kun mies sanoo haluavansa eron, vaimo kertoo lapsille meistä.

En halua salailua, emmekä aio niin jatkaa. Jokin ratkaisu tähän on tultava pian. Itse kannatan rehelllisyyttä vaimon suuntaan, mutta päätös ei ole minun.

Lue lisää

Se päätös, sallitko tuon salailun jatkua, vai vaaditko mieheltä ratkaisun, on kylläkin sinun. Et ole tässä mikään viaton sivustakatsoja, vaan ihan aktiivinen osapuoli, anteeksi nyt vaan.

Haloo! kirjoitti:

Se päätös, sallitko tuon salailun jatkua, vai vaaditko mieheltä ratkaisun, on kylläkin sinun. Et ole tässä mikään viaton sivustakatsoja, vaan ihan aktiivinen osapuoli, anteeksi nyt vaan.

Lue lisää

Sen olen sanonut, että minä en laita miestä valintatilanteeseen. Jos saan ns. tarpeekseni, eli jos en enää jaksa näin, lopetan suhteemme itse.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Sen olen sanonut, että minä en laita miestä valintatilanteeseen. Jos saan ns. tarpeekseni, eli jos en enää jaksa näin, lopetan suhteemme itse.

Toisin sanoen annat salailun jatkua.

Haloo! kirjoitti:

Toisin sanoen annat salailun jatkua.

No näe se sitten vaikka niin.

rehellinen-iitu kirjoitti:

No näe se sitten vaikka niin.

Millä muulla tavalla sen voisi nähdä? Ihan oikeasti?

Haloo! kirjoitti:

Millä muulla tavalla sen voisi nähdä? Ihan oikeasti?

Minä näen asian niin, että koska kyse on miehen elämästä, hän saa todellakin itse päättää, kertooko vaimolleen meistä vai ei. Jos hän valitsee, että on parempi olla kertomatta, ei sotkea meidän suhdettamme eron yhteyteen, niin se on hänen valintansa, jota kunnioitan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minä näen asian niin, että koska kyse on miehen elämästä, hän saa todellakin itse päättää, kertooko vaimolleen meistä vai ei. Jos hän valitsee, että on parempi olla kertomatta, ei sotkea meidän suhdettamme eron yhteyteen, niin se on hänen valintansa, jota kunnioitan.

Lue lisää

Eli suunnitelma on seuraava:

1. Mies eroaa.
2. Mies ei kuitenkaan kerro vaimolleen sinusta.
3. Jatkatte salarakkaina eron jälkeenkin.
4. Olette avoimesti yhdessä, kun sopiva aika erosta on kulunut.
5. Tässä skenaariossa vaimo ja teini-ikäiset lapset eivät tajua mitään suhteestanne, vaikka se on ollut tiedossa jo aiemmin.
6. Odotat siis vielä muutaman vuoden, että mies saa erottua, jos saa, ja sitten vielä muutaman vuoden, että yhdessäolonne on sopivaa.

Katsopa nyt tätä kuviota ulkopuolelta, kuulostaako realistiselta?

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minä näen asian niin, että koska kyse on miehen elämästä, hän saa todellakin itse päättää, kertooko vaimolleen meistä vai ei. Jos hän valitsee, että on parempi olla kertomatta, ei sotkea meidän suhdettamme eron yhteyteen, niin se on hänen valintansa, jota kunnioitan.

Lue lisää

Olepa nyt rehellinen "rehellinen-iitu". Kun miehen vaimo jo tietää teistä "epävirallisesti", niin mitä merkitystä sillä enää on kertooko mies asiasta vaimolleen "virallisesti"? Teidän suhde sotketaan eron yhteyteen jokatapauksessa, kertoo mies "virallisesti" suhteestanne tai ei. Ainoastaan ero onkin tuossa tilanteessa se asia mitä pitää vältellä. Teidän suhteenne ei suttaannu, ei sotkeudu, kunhan vain jatkatte kuten ennenkin, salaillen.

ninel1 kirjoitti:

Olepa nyt rehellinen "rehellinen-iitu". Kun miehen vaimo jo tietää teistä "epävirallisesti", niin mitä merkitystä sillä enää on kertooko mies asiasta vaimolleen "virallisesti"? Teidän suhde sotketaan eron yhteyteen jokatapauksessa, kertoo mies "virallisesti" suhteestanne tai ei. Ainoastaan ero onkin tuossa tilanteessa se asia mitä pitää vältellä. Teidän suhteenne ei suttaannu, ei sotkeudu, kunhan vain jatkatte kuten ennenkin, salaillen.

Lue lisää

Miten vaikeaa on ymmärtää, että ei ole minun valintani kertooko mies meistä vaimolleen vai ei?! Minusta se olisi parasta, ja reiluinta, mutta päätös on hänen.

Haloo! kirjoitti:

Eli suunnitelma on seuraava:

1. Mies eroaa.
2. Mies ei kuitenkaan kerro vaimolleen sinusta.
3. Jatkatte salarakkaina eron jälkeenkin.
4. Olette avoimesti yhdessä, kun sopiva aika erosta on kulunut.
5. Tässä skenaariossa vaimo ja teini-ikäiset lapset eivät tajua mitään suhteestanne, vaikka se on ollut tiedossa jo aiemmin.
6. Odotat siis vielä muutaman vuoden, että mies saa erottua, jos saa, ja sitten vielä muutaman vuoden, että yhdessäolonne on sopivaa.

Katsopa nyt tätä kuviota ulkopuolelta, kuulostaako realistiselta?

Lue lisää

Osa tuosta on varmaan se suunitelma, jonka mukaan mies toivoisi voivansa mennä. Mutta aikomuksena ei todellakaan ole odotella vuosia vaan toimia vielä tämän vuoden aikana. Käymme tästä keskustelua jokin verran, että miksi hän ei usko vaimonsa laskevan 1 1... Minä olen aivan varma, että eropäätöksen tullessa vaio tulee penäämään mieheltä meistä, jos mies ei sitä itse tuo esille.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Osa tuosta on varmaan se suunitelma, jonka mukaan mies toivoisi voivansa mennä. Mutta aikomuksena ei todellakaan ole odotella vuosia vaan toimia vielä tämän vuoden aikana. Käymme tästä keskustelua jokin verran, että miksi hän ei usko vaimonsa laskevan 1 1... Minä olen aivan varma, että eropäätöksen tullessa vaio tulee penäämään mieheltä meistä, jos mies ei sitä itse tuo esille.

Lue lisää

Niin, miten se olikaan tuolla toisessa ketjussa että marraskuussa mies ottaa eron ja vietätte joulua yhdessä "perheenä"...?
Olet sama kuin on puoli vuotta täällä hehkuttanut onneaan ukkomiehen kanssa olemisesta, no onhan tämä uskottomuuspalsta.
Lasket sen varaan ilmeisesti että mies kertomalla vaimolle haluavansa eron, vaimo heittää ulos.
Mene katsomaan miehen kotipaikalle mitä se siellä puuhailee, voit vaikka nähdä kaupassa suukottelemassa vaimoa.

lokakuu2012 kirjoitti:

Niin, miten se olikaan tuolla toisessa ketjussa että marraskuussa mies ottaa eron ja vietätte joulua yhdessä "perheenä"...?
Olet sama kuin on puoli vuotta täällä hehkuttanut onneaan ukkomiehen kanssa olemisesta, no onhan tämä uskottomuuspalsta.
Lasket sen varaan ilmeisesti että mies kertomalla vaimolle haluavansa eron, vaimo heittää ulos.
Mene katsomaan miehen kotipaikalle mitä se siellä puuhailee, voit vaikka nähdä kaupassa suukottelemassa vaimoa.

Lue lisää

Aiemmin en ole tänne aloituksia kirjoittanut, senkin jo kerran tässä ketjussa totesin, joten nyt kyllä haukut väärää puuta.

rehellinen--iitu kirjoitti:

Aiemmin en ole tänne aloituksia kirjoittanut, senkin jo kerran tässä ketjussa totesin, joten nyt kyllä haukut väärää puuta.

Kuka tässä aloituksista on puhunut, lueppa niitä vanhoja kertomuksiasi, vai pätkiikö muisti jo...

marraskuu2012 kirjoitti:

Kuka tässä aloituksista on puhunut, lueppa niitä vanhoja kertomuksiasi, vai pätkiikö muisti jo...

ennen kuin alat perättömästi syyttelemään muita sellaisesta, mihin he eivät ole osallisia, miettisitkö hetken sitä, miksi sinulla on a) tarve siihen, ja b) miksi roikut täällä kuukaudesta ja ehkä vuodesta toiseen vertailemalla eri henkilöiden kirjoituksia?!

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minä näen asian niin, että koska kyse on miehen elämästä, hän saa todellakin itse päättää, kertooko vaimolleen meistä vai ei. Jos hän valitsee, että on parempi olla kertomatta, ei sotkea meidän suhdettamme eron yhteyteen, niin se on hänen valintansa, jota kunnioitan.

Lue lisää

Herää jo! Sinä kuulut tahtomattasi jo tuo miehen perheen elämään. Se ei ole vaikuttamatta siihen, olet itsekin kertonut, miten kotona menee. Sinä et voi luistaa kaikesta, että kyse onvain miehen elämästä ja mies päättää. Kaikki paljastuu aikanaan miehen perheelle, halusit tai et. Joku "ystävä" voi esim. kertoa jälkikäteen kaiken. Näitä on nähty.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Miten vaikeaa on ymmärtää, että ei ole minun valintani kertooko mies meistä vaimolleen vai ei?! Minusta se olisi parasta, ja reiluinta, mutta päätös on hänen.

Vaimo tietää kertomattakin. Hankaluuksia seuraa, jos mies eroaa.

wew1 kirjoitti:

Vaimo tietää kertomattakin. Hankaluuksia seuraa, jos mies eroaa.

Voi olla että vaimo ei tiedä. Tuo mies osaa valehdella, se on jo todistettu, ap kertonut monta miehen valhetta. Voi valehdella vaimolleen vaikka mitä, esim. pitkistä työreissuista toisessa kaupungissa.

Valehtelija on kirjoitti:

Voi olla että vaimo ei tiedä. Tuo mies osaa valehdella, se on jo todistettu, ap kertonut monta miehen valhetta. Voi valehdella vaimolleen vaikka mitä, esim. pitkistä työreissuista toisessa kaupungissa.

Lue lisää

Herran jestas, vuosikymmeniä yhdessä olleet kyllä ihan varmasti huomaavat, jos toinen pelaa tuollaista peliä!! Viikottain reissuja muualle, öitä poissa, illat poissa kotoa - etenkin kun mies on jo kerran kärähtänyt rakkaudesta toiseen! Vaimo vaan sulkee silmänsä, koska ei uskalla kohdata totuutta.

näitä on nähty! kirjoitti:

Herran jestas, vuosikymmeniä yhdessä olleet kyllä ihan varmasti huomaavat, jos toinen pelaa tuollaista peliä!! Viikottain reissuja muualle, öitä poissa, illat poissa kotoa - etenkin kun mies on jo kerran kärähtänyt rakkaudesta toiseen! Vaimo vaan sulkee silmänsä, koska ei uskalla kohdata totuutta.

Lue lisää

Tämän näkemyksen omaavat ihmiset eivät itse ole eläneet pitkäaikaisessa parisuhteessa, jossa luottamus on niin suuri, että uskotaan kumppanin sanaan. Tiputus on toki korkea, kun käry käy ja ymmärtää vasta silloin olleensa ehkä vuosia valheiden uhri.

luottamus suhteessa kirjoitti:

Tämän näkemyksen omaavat ihmiset eivät itse ole eläneet pitkäaikaisessa parisuhteessa, jossa luottamus on niin suuri, että uskotaan kumppanin sanaan. Tiputus on toki korkea, kun käry käy ja ymmärtää vasta silloin olleensa ehkä vuosia valheiden uhri.

Lue lisää

Kyllä olen elänyt, ja todella luottanut. Tiedän siis mistä puhun, kun puhun pitkän parisuhteen luottamuksesta ja sitoutumisesta siihen. Mutta kun puoliso jää kerran kiinni suhteesta, niin se ei ole enää luottamusta vaan silmien sulkemista, jos ei muka huomaa kun toinen vaan jatkaa suhdetta vaikka vakuuttaa sen olevan ohitse.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Osa tuosta on varmaan se suunitelma, jonka mukaan mies toivoisi voivansa mennä. Mutta aikomuksena ei todellakaan ole odotella vuosia vaan toimia vielä tämän vuoden aikana. Käymme tästä keskustelua jokin verran, että miksi hän ei usko vaimonsa laskevan 1 1... Minä olen aivan varma, että eropäätöksen tullessa vaio tulee penäämään mieheltä meistä, jos mies ei sitä itse tuo esille.

Lue lisää

Mies ei oikeasti halua erota, siksi ei usko vaimonsa laskevan 1 1. Siksi sanoo vaimonsa olevan hankala. Niin eron kuin liitonkin suhteen. Miehellä voi myös olla jokin toinen, tuoreempi salasuhde tai "vain seksiä" -suhteita.

Mies tietää, että suhteenne lässähtää heti, jos siitä tulisi todellinen parisuhde. Mikäli mies eroaa (= vaimo kyllästyy), niin mies haluaa olla vapaa. Hän ei todellakaan enää vietä aikaansa sinun ja lasten luona, vaan lähtee uusiin seikkaiuihin. Yritä ymmärtää, että miehelle suhteenne on VAIN SALAsuhde. Suhde, jossa ei ole ikäviä velvollisuuksia ja vastuuta. Jossa voi höpöttää mitä vaan. Josta pääsee aina perheen luo "pakoon".

"..."
Ap ja miehen vaimo ovat täysin samassa asemassa. Kumpikaan ei ole onnellinen. Kumpikin vain passiivisena odottaa jotain parempaa.

Jos olisit lukenut koko ketjun, olisit saanut vastauksen muutamaan kysymykseesi ja väitteeseesi.

Ensinnäkin, se ei tietenkään ole minulle ok, että heillä varmastikin on jonkin verran seksiä kotona. Totta kai se sattuu minua, mutta varmasti taas kerran vielä enemmän vaimoa.

Toisekseen, minä olen monta kertaa sanonut miehelle, että minun mielestäni hänen tulisi kertoa vaimolleen meistä, koska uskon siihen, että vaimo tietää meistä anyhow, ja jos mies yrittää sen eron tullessa salata, seuraukset ovat kahta pahemmat. Olen kehottanut häntä ottamaan sen vastuun tilanteesta, mutta ei ole kuitenkaan minun päätökseni loppupeleissä, miten hän menettelee. Kyseessä on kuitenkin hänen perheensä.

Kolmanneksi, minä en todellakaan syytä vaimoa siitä, että "roikkuu" miehessään. Saatan kyllä ihmetellä, miksi, mutta niinhän toisinaan ihmettelen itseänikin. En kuitenkaan ole koskaan syyttänyt vaimoa mistään. Mieheltä sen sijaan odottaisin selkärankaa ottaa vastuuta valinnoistaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Jos olisit lukenut koko ketjun, olisit saanut vastauksen muutamaan kysymykseesi ja väitteeseesi.

Ensinnäkin, se ei tietenkään ole minulle ok, että heillä varmastikin on jonkin verran seksiä kotona. Totta kai se sattuu minua, mutta varmasti taas kerran vielä enemmän vaimoa.

Toisekseen, minä olen monta kertaa sanonut miehelle, että minun mielestäni hänen tulisi kertoa vaimolleen meistä, koska uskon siihen, että vaimo tietää meistä anyhow, ja jos mies yrittää sen eron tullessa salata, seuraukset ovat kahta pahemmat. Olen kehottanut häntä ottamaan sen vastuun tilanteesta, mutta ei ole kuitenkaan minun päätökseni loppupeleissä, miten hän menettelee. Kyseessä on kuitenkin hänen perheensä.

Kolmanneksi, minä en todellakaan syytä vaimoa siitä, että "roikkuu" miehessään. Saatan kyllä ihmetellä, miksi, mutta niinhän toisinaan ihmettelen itseänikin. En kuitenkaan ole koskaan syyttänyt vaimoa mistään. Mieheltä sen sijaan odottaisin selkärankaa ottaa vastuuta valinnoistaan.

Lue lisää

Miehellä ei ole selkärankaa, sen kai tajuat? Mistä syystä muuten oma liittosi lastesi isän kanssa päättyi? Oliko siinäkin mukana pettämistä ja kenen taholta? Mä en itse eronneena ymmärrä, minkä takia ei voi varatulle miehelle sanoa heti, että ota yhteyttä sitten kun/jos eroat. Ihminen ei voi tunteitaan kieltää, mutta tekoihinsa pystyy hyvin vaikuttamaan. Kyllähän noita vonkaavia ukkomiehiä eronneen naisen ympärillä pyörii, sen tietää jokainen. On yksi pieni sana, jolla vaikeudet heidän kanssaan välttää ja se sana on ei.

Mulle tulee vaikutelma, että sulla on pakkomielteenä saada joku mies elämään sun ja lastesi kanssa. Siksi noin epätoivoisesti puolustat pettävää miestä ja suhdettanne, joka on todella väärin miehen perhettä ja sun lapsia kohtaan. Etkö oikeasti osaa elää yksin?

vain yksi sana: Ei! kirjoitti:

Miehellä ei ole selkärankaa, sen kai tajuat? Mistä syystä muuten oma liittosi lastesi isän kanssa päättyi? Oliko siinäkin mukana pettämistä ja kenen taholta? Mä en itse eronneena ymmärrä, minkä takia ei voi varatulle miehelle sanoa heti, että ota yhteyttä sitten kun/jos eroat. Ihminen ei voi tunteitaan kieltää, mutta tekoihinsa pystyy hyvin vaikuttamaan. Kyllähän noita vonkaavia ukkomiehiä eronneen naisen ympärillä pyörii, sen tietää jokainen. On yksi pieni sana, jolla vaikeudet heidän kanssaan välttää ja se sana on ei.

Mulle tulee vaikutelma, että sulla on pakkomielteenä saada joku mies elämään sun ja lastesi kanssa. Siksi noin epätoivoisesti puolustat pettävää miestä ja suhdettanne, joka on todella väärin miehen perhettä ja sun lapsia kohtaan. Etkö oikeasti osaa elää yksin?

Lue lisää

Tuossa olet väärässä. Osaan elää "yksin", ja elinkin lasteni kanssa keskenään melko pitkään eroni jälkeen, ennen kuin tapasin tämän miehen. Kyse ei ole siitä, että haluaisin "pakolla" elämäämme miehen vaan siitä, että kun tutustuimme tämän ko. miehen kanssa, koimme että tätä haluamme tulevaisuudeltamme. Siksi "lähdin siihen mukaan". En todellakaan uskonut, että menisi näin pitkään, että hän on edelleen naimisissa.

Liittoni päättyi aikanaan yhteisymmärryksessä, kun huomasimme, että teininä solmittu parisuhde ei enää tyydyttänyt meistä kumpaakaan. Halusimme elämältämme osittain eri asioita, ja ennen kaikkea emme olleet toisillemme enää ne, jonka kanssa olisi halunnut elää. So simple is that.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuossa olet väärässä. Osaan elää "yksin", ja elinkin lasteni kanssa keskenään melko pitkään eroni jälkeen, ennen kuin tapasin tämän miehen. Kyse ei ole siitä, että haluaisin "pakolla" elämäämme miehen vaan siitä, että kun tutustuimme tämän ko. miehen kanssa, koimme että tätä haluamme tulevaisuudeltamme. Siksi "lähdin siihen mukaan". En todellakaan uskonut, että menisi näin pitkään, että hän on edelleen naimisissa.

Liittoni päättyi aikanaan yhteisymmärryksessä, kun huomasimme, että teininä solmittu parisuhde ei enää tyydyttänyt meistä kumpaakaan. Halusimme elämältämme osittain eri asioita, ja ennen kaikkea emme olleet toisillemme enää ne, jonka kanssa olisi halunnut elää. So simple is that.

Lue lisää

Lässyn , lässyn. Kirjoitat, että uskot ihmisten kunnioittavan toisiaan ja seurustelet miehen kanssa, joka käyttäytyy törkeästi perhettään kohtaan. Sitä oikeaa perhettä, sinä lapsinesi et ole hänen oikea perheensä. Uskonpa, että olet toisella paikkakunnalla oleva pano. Huu haa. Pistäisit nimimerkkisi eteen liitteen epä. Se kuvaa sinua paremmin.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuossa olet väärässä. Osaan elää "yksin", ja elinkin lasteni kanssa keskenään melko pitkään eroni jälkeen, ennen kuin tapasin tämän miehen. Kyse ei ole siitä, että haluaisin "pakolla" elämäämme miehen vaan siitä, että kun tutustuimme tämän ko. miehen kanssa, koimme että tätä haluamme tulevaisuudeltamme. Siksi "lähdin siihen mukaan". En todellakaan uskonut, että menisi näin pitkään, että hän on edelleen naimisissa.

Liittoni päättyi aikanaan yhteisymmärryksessä, kun huomasimme, että teininä solmittu parisuhde ei enää tyydyttänyt meistä kumpaakaan. Halusimme elämältämme osittain eri asioita, ja ennen kaikkea emme olleet toisillemme enää ne, jonka kanssa olisi halunnut elää. So simple is that.

Lue lisää

Niin varmasti elit "melko pitkään" yksin erosi jälkeen!
Älä pidä meitä lukijoita tyhminä, sillä osaamme kyllä laskea.

Lapsesi ovat vielä tarhaikäisiä ja olet nyt roikkunut varatussa miehessä JO 2 pitkää vuotta!!

Kyllä Iitukan selitykset ovat ihan omaa luokkaansa! Puolustelua ja mustan kääntämistä valkoiseksi!

Olen aina ihmetellyt ihmistä, joka umpirakastuneena pystyy jakamaan sen rakkautensa kohteen. Ihanaa varmaan kuvitella miehen intiimihetkiä vaimonsa kanssa....Siinähän mies oli rehellinen, että seksiä suhteessa on.
Ja pitäähän sitä ollakin, kun hän uskottelee vaimolleen kaiken olevan hyvin.

Miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaisi tuollaista säälittävää elämää kuin sinä elät parhaillaan?
Tosin onhan teitä kakkosia pilvin pimein, joita puuttuu itsekunnioitus!!!"

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tuossa olet väärässä. Osaan elää "yksin", ja elinkin lasteni kanssa keskenään melko pitkään eroni jälkeen, ennen kuin tapasin tämän miehen. Kyse ei ole siitä, että haluaisin "pakolla" elämäämme miehen vaan siitä, että kun tutustuimme tämän ko. miehen kanssa, koimme että tätä haluamme tulevaisuudeltamme. Siksi "lähdin siihen mukaan". En todellakaan uskonut, että menisi näin pitkään, että hän on edelleen naimisissa.

Liittoni päättyi aikanaan yhteisymmärryksessä, kun huomasimme, että teininä solmittu parisuhde ei enää tyydyttänyt meistä kumpaakaan. Halusimme elämältämme osittain eri asioita, ja ennen kaikkea emme olleet toisillemme enää ne, jonka kanssa olisi halunnut elää. So simple is that.

Lue lisää

Entäs jos antaisit miehen aivan rauhassa miettiä, mitä elämältään haluaa? Antaisit hänen tehdä päätöksen ilman että takapiruna koko ajan vaadit mieheltä jotain, mihin hän ei ilmiselvästi ole ainakaan vielä valmis. Olisitte tapaamatta edes sen ajan, että mies saa päänsä ja elämänsä kuntoon. Kuulostaako mahdottomalta? Mua ainakin miehenä ahdistaisi sun vaatimukset ja jatkuva keskustelun halu.

Sä kuulostat aika vahvalta ja voimakastahtoiselta ihmiseltä. Sun on kuitenkin joskus nöyrryttävä ja tajuttava, ettei elämä mene aina niinkuin sinä vaadit ja haluat. Pakottamalla ja puhumalla et varmasti saa miestä koskaan itsellesi.

Mua huvittaa tuo sun väite, että kaikki ystäväsi ja sukulaisesi hyväksyvät sun suhteen varattuun mieheen. Usko pois, heistä moni vaan näyttelee. Todellisuudessa monelle on aivan sama, mitä joku muu tyhmyyksissään puuhaa. Monet puhuu susta myös pahaa selän takana, sekin on tosiasia, jota et ehkä halua itsellesi myöntää.

Äitinä en sun äitiäsi ymmärrä. Tottakai jokainen äiti haluaa lapselle parasta. Toisaalta jokainen äiti haluaa myös suojella lastaan tarpeettomilta pettymyksiltä. En käsitä, miten äitisi mielestä teet oikein sekaantumalla ukkomieheen. Sun pettymys tulee olemaan kokonaan itseaiheutettu. Samassa tilanteessa sanoisin omalle lapselleni, että sitä sait mitä tilasit. Kuulostaa kylmältä, mutta jokainen maksaa omat oppirahansa. Toki tukisin häntä surussaan. Mutta olisin myös kamalan pettynyt, ettei lapseni pelaa rehellistä peliä. Olisin pettynyt myös itseeni, että olen lapseni epärehelliseksi kasvattanut. Sulla on aikamoinen nimimerkki. Rehellinen olet ainoastaan itsellesi.

"melko pitkään":) kirjoitti:

Niin varmasti elit "melko pitkään" yksin erosi jälkeen!
Älä pidä meitä lukijoita tyhminä, sillä osaamme kyllä laskea.

Lapsesi ovat vielä tarhaikäisiä ja olet nyt roikkunut varatussa miehessä JO 2 pitkää vuotta!!

Kyllä Iitukan selitykset ovat ihan omaa luokkaansa! Puolustelua ja mustan kääntämistä valkoiseksi!

Olen aina ihmetellyt ihmistä, joka umpirakastuneena pystyy jakamaan sen rakkautensa kohteen. Ihanaa varmaan kuvitella miehen intiimihetkiä vaimonsa kanssa....Siinähän mies oli rehellinen, että seksiä suhteessa on.
Ja pitäähän sitä ollakin, kun hän uskottelee vaimolleen kaiken olevan hyvin.

Miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaisi tuollaista säälittävää elämää kuin sinä elät parhaillaan?
Tosin onhan teitä kakkosia pilvin pimein, joita puuttuu itsekunnioitus!!!"

Lue lisää

Tuota minäkin ihmettelen. Miten voi olla umpirakastunut yhteen ja silti harrastaa seksiä vakituisen vaimon kanssa, viettää yhteisiä hetkiä, suunnitella tulevaa. Jakomielitautistako?

vain yksi sana: Ei! kirjoitti:

Entäs jos antaisit miehen aivan rauhassa miettiä, mitä elämältään haluaa? Antaisit hänen tehdä päätöksen ilman että takapiruna koko ajan vaadit mieheltä jotain, mihin hän ei ilmiselvästi ole ainakaan vielä valmis. Olisitte tapaamatta edes sen ajan, että mies saa päänsä ja elämänsä kuntoon. Kuulostaako mahdottomalta? Mua ainakin miehenä ahdistaisi sun vaatimukset ja jatkuva keskustelun halu.

Sä kuulostat aika vahvalta ja voimakastahtoiselta ihmiseltä. Sun on kuitenkin joskus nöyrryttävä ja tajuttava, ettei elämä mene aina niinkuin sinä vaadit ja haluat. Pakottamalla ja puhumalla et varmasti saa miestä koskaan itsellesi.

Mua huvittaa tuo sun väite, että kaikki ystäväsi ja sukulaisesi hyväksyvät sun suhteen varattuun mieheen. Usko pois, heistä moni vaan näyttelee. Todellisuudessa monelle on aivan sama, mitä joku muu tyhmyyksissään puuhaa. Monet puhuu susta myös pahaa selän takana, sekin on tosiasia, jota et ehkä halua itsellesi myöntää.

Äitinä en sun äitiäsi ymmärrä. Tottakai jokainen äiti haluaa lapselle parasta. Toisaalta jokainen äiti haluaa myös suojella lastaan tarpeettomilta pettymyksiltä. En käsitä, miten äitisi mielestä teet oikein sekaantumalla ukkomieheen. Sun pettymys tulee olemaan kokonaan itseaiheutettu. Samassa tilanteessa sanoisin omalle lapselleni, että sitä sait mitä tilasit. Kuulostaa kylmältä, mutta jokainen maksaa omat oppirahansa. Toki tukisin häntä surussaan. Mutta olisin myös kamalan pettynyt, ettei lapseni pelaa rehellistä peliä. Olisin pettynyt myös itseeni, että olen lapseni epärehelliseksi kasvattanut. Sulla on aikamoinen nimimerkki. Rehellinen olet ainoastaan itsellesi.

Lue lisää

Minähän nimenomaan en vaadi mieheltä mitään. Olen hänelle sanonut useasti, etten tule laittamaan hääntä valintatilanteeseen, koskaan! Kun annan hänelle rauhaa ja etäisyyttä, hän pyytää, että nähdään ja sanoo saavansa voimaa siitä, että olemmme yhdessä ja on hyvä olla.

Ihan turha syyttää nyt asioista, joista ei ole parempaa tietoa. Oikeasti sinulla ei ole mitään hajua siitä, minkälaista minu elämäni on ja mitä kaikkea olen kokenut, joten parempi olla heittämättä kiviä tähän suuntaan!!

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minähän nimenomaan en vaadi mieheltä mitään. Olen hänelle sanonut useasti, etten tule laittamaan hääntä valintatilanteeseen, koskaan! Kun annan hänelle rauhaa ja etäisyyttä, hän pyytää, että nähdään ja sanoo saavansa voimaa siitä, että olemmme yhdessä ja on hyvä olla.

Ihan turha syyttää nyt asioista, joista ei ole parempaa tietoa. Oikeasti sinulla ei ole mitään hajua siitä, minkälaista minu elämäni on ja mitä kaikkea olen kokenut, joten parempi olla heittämättä kiviä tähän suuntaan!!

Lue lisää

Itsehän olet tänne palstalle tullut varsin seikkaperäisesti selvittämään suhdettasi ukkomieheen. Toisen perheen puolisoon ja isään. Komppaan nim. vain yksi sana EI. Minulle olisi myös suuri pettymys, jos tyttäreni sekoaisi ukkomieheen. En häntä sen takia hylkäisi. Mutta pettymys se olisi. Kyllä siinä kävisi läpi sitä, minkä virheen kasvatuksessa teki.
Tässä elämässä olen usein nähnyt sen, että veri on vettä sakeampaa. Huoli lasten hylkäämisestä on tekosyy. Isästä riippuu, miten hän hoitaa suhteensa lapsiin. Hehän ovat jo aikuistumisen kynnyksellä. Tosin taloudellinen tuki jatkuu vielä pitkään riippuen opintojen pituudesta. Esim akateeminen tutkinto noin 7 vuotta.
Olet varmaan lomalla, jos et ole työtön. Vilkaisin kirjoituksiesi päivämäärät ja kelloajat.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minähän nimenomaan en vaadi mieheltä mitään. Olen hänelle sanonut useasti, etten tule laittamaan hääntä valintatilanteeseen, koskaan! Kun annan hänelle rauhaa ja etäisyyttä, hän pyytää, että nähdään ja sanoo saavansa voimaa siitä, että olemmme yhdessä ja on hyvä olla.

Ihan turha syyttää nyt asioista, joista ei ole parempaa tietoa. Oikeasti sinulla ei ole mitään hajua siitä, minkälaista minu elämäni on ja mitä kaikkea olen kokenut, joten parempi olla heittämättä kiviä tähän suuntaan!!

Lue lisää

Mitäs jos sitten pitäisit sitä välimatkaa, vaikka mies miten sun perääsi soittelisi ja anelisi? Vai pelottaako sua, että mies tauon aikana tekeekin ratkaisun oman perheensä hyväksi ja jää liittoon?

Musta sä olet täysin väärä henkilö toimimaan erokipuilussaan kitturoivan miehen terapeuttina, sullahan on oma lehmä ojassa. Mies varmasti sanoo juuri ne sanat, jotka haluat kuulla. Kirjoitustesi perusteella olet varmasti myös taitava verbaalisesti. Pystyt puhumaan mustankin valkoiseksi.

Sä halusit kuulla mielipiteitä tilanteeseesi. Nyt kun sulle tosiasioita kerrotaan, et kestäkään sitä. Luulitko oikeasti, että sun päätä silitellään ja saat tukea täältä? Pettäminen on väärin. Miksi et suostu sitä tajuamaan?

uskallatko?????? kirjoitti:

Mitäs jos sitten pitäisit sitä välimatkaa, vaikka mies miten sun perääsi soittelisi ja anelisi? Vai pelottaako sua, että mies tauon aikana tekeekin ratkaisun oman perheensä hyväksi ja jää liittoon?

Musta sä olet täysin väärä henkilö toimimaan erokipuilussaan kitturoivan miehen terapeuttina, sullahan on oma lehmä ojassa. Mies varmasti sanoo juuri ne sanat, jotka haluat kuulla. Kirjoitustesi perusteella olet varmasti myös taitava verbaalisesti. Pystyt puhumaan mustankin valkoiseksi.

Sä halusit kuulla mielipiteitä tilanteeseesi. Nyt kun sulle tosiasioita kerrotaan, et kestäkään sitä. Luulitko oikeasti, että sun päätä silitellään ja saat tukea täältä? Pettäminen on väärin. Miksi et suostu sitä tajuamaan?

Lue lisää

Olen samaa mieltä, teraupeuttina kuuluisi olla puolueeton henkilö ja vaikuttaa että mies on aika sekaisin.

Vaikuttaa siltä että joidenkin on vaikea uskoa, että kaikki eivät petä vaikka omassa liitossa menisi huonosti. Ongelmia voi ratkoa muullakin tavalla, kuin mennä kolmannelle osapuolelle avautumaan. Pitäisi tiedostaa, että silloin voi ajautua pettämiseen. Rakastumiseen on ikäänkui tilaus. Silloin kyllä löytyy aina johon rakastua. Ja joskus tajuaa, että rakastui aivan väärään henkilöön. Ei aina ei pidä yleistää.

uskallatko?????? kirjoitti:

Mitäs jos sitten pitäisit sitä välimatkaa, vaikka mies miten sun perääsi soittelisi ja anelisi? Vai pelottaako sua, että mies tauon aikana tekeekin ratkaisun oman perheensä hyväksi ja jää liittoon?

Musta sä olet täysin väärä henkilö toimimaan erokipuilussaan kitturoivan miehen terapeuttina, sullahan on oma lehmä ojassa. Mies varmasti sanoo juuri ne sanat, jotka haluat kuulla. Kirjoitustesi perusteella olet varmasti myös taitava verbaalisesti. Pystyt puhumaan mustankin valkoiseksi.

Sä halusit kuulla mielipiteitä tilanteeseesi. Nyt kun sulle tosiasioita kerrotaan, et kestäkään sitä. Luulitko oikeasti, että sun päätä silitellään ja saat tukea täältä? Pettäminen on väärin. Miksi et suostu sitä tajuamaan?

Lue lisää

Ei minua pelota se, että mies tekisi ratkaisun jäädä perheensä luo. Olen hänelle sanonut, että jos hän on onnellisempi ilman minua kuin minun kanssani, hän on vapaa lähtemään. Mutta hän sanoo haluavansa mennä eteenpäin yhdessä.

Ennemminkin on kyse halusta olla toisen kanssa ja tukea myös vaikeina hetkinä. Tuntuu kuin pettäisin hänen luottamuksensa, jos jätän hänet yksin silloin kun hän sanoo tarvitsevansa minua. Tuomitkoot tapani ne jotka haluavat, mutta ne jotka minut tuntevat, tietävät, että teen sen hyvästä sydämestäni.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Ei minua pelota se, että mies tekisi ratkaisun jäädä perheensä luo. Olen hänelle sanonut, että jos hän on onnellisempi ilman minua kuin minun kanssani, hän on vapaa lähtemään. Mutta hän sanoo haluavansa mennä eteenpäin yhdessä.

Ennemminkin on kyse halusta olla toisen kanssa ja tukea myös vaikeina hetkinä. Tuntuu kuin pettäisin hänen luottamuksensa, jos jätän hänet yksin silloin kun hän sanoo tarvitsevansa minua. Tuomitkoot tapani ne jotka haluavat, mutta ne jotka minut tuntevat, tietävät, että teen sen hyvästä sydämestäni.

Lue lisää

Hei. Aikamoinen sattuma. Miten tämän selität selitysten maailmanmestari. Aloitit nimimerkillä ANONYMOUS ja vaihdoit rehellinen-iitu nimimerkkiin heti toisessa kirjoituksessasi.
Nyt tuolla avioero palstalla nimimerkki ANONYMOUS aloittaa ketjun miehenä, jolla on salasuhde.

sivupersoonia heh kirjoitti:

Hei. Aikamoinen sattuma. Miten tämän selität selitysten maailmanmestari. Aloitit nimimerkillä ANONYMOUS ja vaihdoit rehellinen-iitu nimimerkkiin heti toisessa kirjoituksessasi.
Nyt tuolla avioero palstalla nimimerkki ANONYMOUS aloittaa ketjun miehenä, jolla on salasuhde.

Lue lisää

Avioero -palstalla en ole käynytkään, enkä myöskään käyttänyt mitään muuta nimimerkkiä kuin nykyiseni, joten sinun pitää nyt etsiä itsellesi uusi selittäjä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Avioero -palstalla en ole käynytkään, enkä myöskään käyttänyt mitään muuta nimimerkkiä kuin nykyiseni, joten sinun pitää nyt etsiä itsellesi uusi selittäjä.

...siis lukuun ottamatta avaustani tähän ketjuun. Ajattelin ottaa jonkin tunnistettavamman nickin käyttöön, kun avaukseni jälkeen ryhdyin tiiviimmin kirjoittelemaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Avioero -palstalla en ole käynytkään, enkä myöskään käyttänyt mitään muuta nimimerkkiä kuin nykyiseni, joten sinun pitää nyt etsiä itsellesi uusi selittäjä.

Vihdoinkin lehmät ovat oppineet lentämään; rehellinen-iitu vai rehellinen--iitu.

nikkitön kirjoitti:

Vihdoinkin lehmät ovat oppineet lentämään; rehellinen-iitu vai rehellinen--iitu.

Kun kirjoitin tänne avauksen, en ajatellut asiaa, siis nickiäni sen kummemin. Tärkeintä oli saada keskustelu avatuksi ja ajatukseni esiin. Nickini oli sellainen, joita näillä palsoilla mahtuu 13 tusinaan, joten en halunnut naamioitua tai sekoittua monien muiden nimimerkkien taakse. Siksi otin käyttöön nickin, jota olen käyttänyt tässä. Muihin ketjuihin en ole tässä edes kommentoinut.

sivupersoonia heh kirjoitti:

Hei. Aikamoinen sattuma. Miten tämän selität selitysten maailmanmestari. Aloitit nimimerkillä ANONYMOUS ja vaihdoit rehellinen-iitu nimimerkkiin heti toisessa kirjoituksessasi.
Nyt tuolla avioero palstalla nimimerkki ANONYMOUS aloittaa ketjun miehenä, jolla on salasuhde.

Lue lisää

Mikä on sinun syysi olla pisteliäs, "selitysten maailmanmestari"?! Jos sinulla on aikaa, ja mielenkiintoa "etsiä sivupersoonia" eri ketjuista, niin montakohan sivupersoonaa itselläsi oikein on???

herää kysymys? kirjoitti:

Mikä on sinun syysi olla pisteliäs, "selitysten maailmanmestari"?! Jos sinulla on aikaa, ja mielenkiintoa "etsiä sivupersoonia" eri ketjuista, niin montakohan sivupersoonaa itselläsi oikein on???

Lue lisää

Ei tarvii ettii, henkilön tarinat ja kirjoitustyyli ovat samoja ketjusta toiseen.
On ihmisiä jotka jaksavat lukea näitä juuttuja, jos vaikka löytyisi omaan tapaukseen liittyviä samankaltaisuuksia.
Siksi minäkin kahlaan täällä, petettynä ja kakkosenakin olleena.
Tuntuukin että tämä aloittaja pitää lukijoita todella tyhminä.
P.S. Huomasin muuten senkin että ent. missin juttu on hävinnyt.

herää kysymys? kirjoitti:

Mikä on sinun syysi olla pisteliäs, "selitysten maailmanmestari"?! Jos sinulla on aikaa, ja mielenkiintoa "etsiä sivupersoonia" eri ketjuista, niin montakohan sivupersoonaa itselläsi oikein on???

Lue lisää

eipä montaakaan:)).Jalka paketissa ja kohan selaan keskustelupalstoja. Tämä rehellinen-riitu on kyllä omaa luokkaansa.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minähän nimenomaan en vaadi mieheltä mitään. Olen hänelle sanonut useasti, etten tule laittamaan hääntä valintatilanteeseen, koskaan! Kun annan hänelle rauhaa ja etäisyyttä, hän pyytää, että nähdään ja sanoo saavansa voimaa siitä, että olemmme yhdessä ja on hyvä olla.

Ihan turha syyttää nyt asioista, joista ei ole parempaa tietoa. Oikeasti sinulla ei ole mitään hajua siitä, minkälaista minu elämäni on ja mitä kaikkea olen kokenut, joten parempi olla heittämättä kiviä tähän suuntaan!!

Lue lisää

Niin, olet liian kiltti. Et vaadi mieheltä mitään. Et laita valintatilanteeseen. Jos joskus hieman epäröitkin (esim. lastesi tapaaminen), puhut miehen kanssa - mies selittää, ja taas tehdään kuten mies haluaa. Aivan varmasti miehellä on hyvä olla. Ihan tasan tarkkaan niinkauan kuin sinulle käy ihan mikä vaan ja sinut saa helposti puhuttua ympäri.

notfakin'it kirjoitti:

Niin, olet liian kiltti. Et vaadi mieheltä mitään. Et laita valintatilanteeseen. Jos joskus hieman epäröitkin (esim. lastesi tapaaminen), puhut miehen kanssa - mies selittää, ja taas tehdään kuten mies haluaa. Aivan varmasti miehellä on hyvä olla. Ihan tasan tarkkaan niinkauan kuin sinulle käy ihan mikä vaan ja sinut saa helposti puhuttua ympäri.

Lue lisää

Sitä varmasti olenkin, liian kiltti, en kiellä, koska olen kuullut sen monta kertaa. Ex-mieheni sanoi minulle niin muutamia kertoja, kun annoin "toisia mahdollisuuksia" silloiselle parhaalle ystävälleni, hänen ollessaan minulle aika törkeä. Ja kyllä tämä mieskin nyt on sitä sanonut. Jotenkin vaan minusta tuntuu, että se ei olisi minua, jos lähtisin parisuhteessa uhkailemaan tai kiristämään toista tuolla lailla. Ennemmin näen asian niin, että minä pistän itseni valintatilanteeseen, mutta en muita.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Sitä varmasti olenkin, liian kiltti, en kiellä, koska olen kuullut sen monta kertaa. Ex-mieheni sanoi minulle niin muutamia kertoja, kun annoin "toisia mahdollisuuksia" silloiselle parhaalle ystävälleni, hänen ollessaan minulle aika törkeä. Ja kyllä tämä mieskin nyt on sitä sanonut. Jotenkin vaan minusta tuntuu, että se ei olisi minua, jos lähtisin parisuhteessa uhkailemaan tai kiristämään toista tuolla lailla. Ennemmin näen asian niin, että minä pistän itseni valintatilanteeseen, mutta en muita.

Lue lisää

Tällaisessa tilanteessa ei nähdäkseni olisi kysymys kiristyksestä tai uhkailusta, vaan siitä, että kunnioittaisit itseäsi sen verran, että vaatisit suhteen perusteet kuntoon.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Jos olisit lukenut koko ketjun, olisit saanut vastauksen muutamaan kysymykseesi ja väitteeseesi.

Ensinnäkin, se ei tietenkään ole minulle ok, että heillä varmastikin on jonkin verran seksiä kotona. Totta kai se sattuu minua, mutta varmasti taas kerran vielä enemmän vaimoa.

Toisekseen, minä olen monta kertaa sanonut miehelle, että minun mielestäni hänen tulisi kertoa vaimolleen meistä, koska uskon siihen, että vaimo tietää meistä anyhow, ja jos mies yrittää sen eron tullessa salata, seuraukset ovat kahta pahemmat. Olen kehottanut häntä ottamaan sen vastuun tilanteesta, mutta ei ole kuitenkaan minun päätökseni loppupeleissä, miten hän menettelee. Kyseessä on kuitenkin hänen perheensä.

Kolmanneksi, minä en todellakaan syytä vaimoa siitä, että "roikkuu" miehessään. Saatan kyllä ihmetellä, miksi, mutta niinhän toisinaan ihmettelen itseänikin. En kuitenkaan ole koskaan syyttänyt vaimoa mistään. Mieheltä sen sijaan odottaisin selkärankaa ottaa vastuuta valinnoistaan.

Lue lisää

"Ensinnäkin, se ei tietenkään ole minulle ok, että heillä varmastikin on jonkin verran seksiä kotona. Totta kai se sattuu minua, mutta varmasti taas kerran vielä enemmän vaimoa."

Sinua lohduttaa se, että vaimoon sattuu vielä enemmän... voi jukra.

wew1 kirjoitti:

"Ensinnäkin, se ei tietenkään ole minulle ok, että heillä varmastikin on jonkin verran seksiä kotona. Totta kai se sattuu minua, mutta varmasti taas kerran vielä enemmän vaimoa."

Sinua lohduttaa se, että vaimoon sattuu vielä enemmän... voi jukra.

Lue lisää

En ole sanonut, että se lohduttaa minua. Totesin vain tajuavani, etten ole ainoa, johon sattuu. En minä vaimon tilannetta kadehdi, todellakaan. Pystyn kyllä asettumaan hänen asemaansa, vaikken ole koskaan häntä tavannutkaan.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En ole sanonut, että se lohduttaa minua. Totesin vain tajuavani, etten ole ainoa, johon sattuu. En minä vaimon tilannetta kadehdi, todellakaan. Pystyn kyllä asettumaan hänen asemaansa, vaikken ole koskaan häntä tavannutkaan.

Lue lisää

Et pysty. Jos pystyisit, et kakkosena roikkuisi.

Ja älä hermostu vaan hengitä syvään ja rauhoitu, rupeat huutamaan ! merkin kanssa.
Nuo syvälliset pitkät keskustelut suhteenne tilasta ovat juuri niitä mihin mies kyllästyy ja ehkä jo ajattelee että tätäkö se tulee olemaan tankkaamista päivästä toiseen kun yhdessä ollaan.
Turha selitellä; kyllä me muutakin keskustellaan kun täällä kerrot että keskustelette tulevasta koko ajan.
Tännehän kirjoitellaan juuri siksi että saadaan näkökulmia monelta suunnalta, en näe täällä sinun puolustajiasi olevan, joten voit lukea rivien välistä ettei hommasi tule onnistumaan.

Monet köyvät oäivittäin täissäkin 200 kilsan päässä, se ei osoita rakkautta.
Kun nainen ei vaadi mitään hän ei varmaan käräytäkään.Baarista on riskipeliä
hakea panoseuraa ainakin kotinurkilta.Huorat maksavat.
Mikä parempi kuin ilmainen panopuu kauempana jolle saa pahan olonkin syytää ja säästellä vaimoa.

Eikö lapset mene tai ainakin pitäisi mennä, aina kaiken muun edelle. Lapset/vanhemmuus ja parisuhde eivät kuitenkaan ole toisiaan pois sulkevia asioita.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Eikö lapset mene tai ainakin pitäisi mennä, aina kaiken muun edelle. Lapset/vanhemmuus ja parisuhde eivät kuitenkaan ole toisiaan pois sulkevia asioita.

Lapset ja ennenkaikkea vaimo menee sinun edellesi.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Eikö lapset mene tai ainakin pitäisi mennä, aina kaiken muun edelle. Lapset/vanhemmuus ja parisuhde eivät kuitenkaan ole toisiaan pois sulkevia asioita.

Lapsi/vanhemmuus ja parisuhde ei ole toisiaan poissulkevia asioita. Sinulta vaan puuttuu se parisuhde. Salasuhde ei ikinä koskaan ole parisuhde. Onneksi varatun miehen lapset ovat sentään turvassa. Siellä miehen kodissa tuskin vierailee vaimon varattu kakkosmies, joka on halunnut tutustua lapsiin. Kysypä mieheltä mitä mieltä hän olisi, jos he eroaisivat ja ex-vaimo alkaisi hengailemaan varatun miehen kanssa, jonka myös esittelisi lapsille. Koska miehen mielestä se on tosi bueno.

horo riitu kirjoitti:

Lapset ja ennenkaikkea vaimo menee sinun edellesi.

Ehkä sinäkin näet asian näin, jos miehesi joskus pettää sinua!

Niin totta. Minulla oli ongelmia sen sunteen. Terapiassa opin arvostamaan itseäni ja nykyisin sanon ehdottomasti ei ukkomiehille, enkä tunne syyllisyyttä, että aiheutan heille pahaa mieltä, kaipaustakin (juu juu. ja kiristämisen taitoa haukkumista sen jälkeen). Olen ylpeä itsestäni, että määrittelen itse omat rajani. Kunnioitan aviossa olevia naisia, ja vähemmin heidän hölmöjä miehiään.

asfgdhfj kirjoitti:

Niin totta. Minulla oli ongelmia sen sunteen. Terapiassa opin arvostamaan itseäni ja nykyisin sanon ehdottomasti ei ukkomiehille, enkä tunne syyllisyyttä, että aiheutan heille pahaa mieltä, kaipaustakin (juu juu. ja kiristämisen taitoa haukkumista sen jälkeen). Olen ylpeä itsestäni, että määrittelen itse omat rajani. Kunnioitan aviossa olevia naisia, ja vähemmin heidän hölmöjä miehiään.

Lue lisää

Monille ihmisille on aivan mahdotonta sanoa ei. Sitten kun he joskus yrittävät esittää mitä mieltä oikeasti ovat, siitä ei tule mitään. Heidät tyrmätään nätisti. Kuten ap puhui monta kertaa, ettei halunnut tutustuttaa lapsiaan mieheen. Lopulta asia kääntyi niin, että mies todisti lasten avulla olevansa tosissaan ap:n kanssa, tositarkoituksella liikkeellä. Monessa paikassa sanotaan, ettei lapsia saa vetää vanhmepien välisiin riitoihin yms mukaan. Kaikki tietää tämän. Kuka antaa luvan hyötyä lapsista muissa aikuisten välisissä suhteissa? Lasten äiti. Ap:n lapset ovat hänen salasuhteensa henkisiä sponsoreita. Tämä pistää vihaksi. Aikuiset saavat möhliä miten tykkäävät.

wew1 kirjoitti:

Monille ihmisille on aivan mahdotonta sanoa ei. Sitten kun he joskus yrittävät esittää mitä mieltä oikeasti ovat, siitä ei tule mitään. Heidät tyrmätään nätisti. Kuten ap puhui monta kertaa, ettei halunnut tutustuttaa lapsiaan mieheen. Lopulta asia kääntyi niin, että mies todisti lasten avulla olevansa tosissaan ap:n kanssa, tositarkoituksella liikkeellä. Monessa paikassa sanotaan, ettei lapsia saa vetää vanhmepien välisiin riitoihin yms mukaan. Kaikki tietää tämän. Kuka antaa luvan hyötyä lapsista muissa aikuisten välisissä suhteissa? Lasten äiti. Ap:n lapset ovat hänen salasuhteensa henkisiä sponsoreita. Tämä pistää vihaksi. Aikuiset saavat möhliä miten tykkäävät.

Lue lisää

Niin ja vielä. Ei millään pahalla ap, mutta mies voi oikeasti olla joku pedofiili tai muuten vain pervo. Tämän sanon siksi, etten tiedä yhtäkään varattua miestä, joka olisi halunnut tutustua salarakkaansa lapsiin salasuhteen aikana. Ja usko pois, tiedän lukuisia varattuja miehiä, joilla on tai on ollut salasuhde. Sinun salarakkaassa on jotain todella outoa.

wew1 kirjoitti:

Niin ja vielä. Ei millään pahalla ap, mutta mies voi oikeasti olla joku pedofiili tai muuten vain pervo. Tämän sanon siksi, etten tiedä yhtäkään varattua miestä, joka olisi halunnut tutustua salarakkaansa lapsiin salasuhteen aikana. Ja usko pois, tiedän lukuisia varattuja miehiä, joilla on tai on ollut salasuhde. Sinun salarakkaassa on jotain todella outoa.

Lue lisää

Toi on kyllä jo liian kaukaa haettua! Miksi mies, joka suunnittelee eroavansa ja elämää tämän toisen naisen kanssa, miksi hän ei haluaisi tutustua tämän naisen lapsiin?!

kettunen2 kirjoitti:

Toi on kyllä jo liian kaukaa haettua! Miksi mies, joka suunnittelee eroavansa ja elämää tämän toisen naisen kanssa, miksi hän ei haluaisi tutustua tämän naisen lapsiin?!

Samaa mieltä kuin "wew1". Jotain kummallista on ap:n miehessä. Nimenomaan miehellä ei ole puhtaat jauhot pussissa lasten kanssa. Lapsiin hän haluaa tutustua, koska se on hänelle edullista.

Normaalit eroamassa olevat miehet suorastaan välttävät viimeiseen asti edes tapaamasta salarakkaan lapsia ohimennen. Jos joskus vahingossa nähdään, niin kyseessä on työkaveri, harrastuskaveri. Miehet ovat erittäin konservatiivisia ja jämptejäkin lasten suhteen. Tottakai suurin osa haluaa tutustua uuden naisen lapsiin, mutta vasta sitten, kun entinen suhde on päättynyt.

dgadsgghhjjj kirjoitti:

Samaa mieltä kuin "wew1". Jotain kummallista on ap:n miehessä. Nimenomaan miehellä ei ole puhtaat jauhot pussissa lasten kanssa. Lapsiin hän haluaa tutustua, koska se on hänelle edullista.

Normaalit eroamassa olevat miehet suorastaan välttävät viimeiseen asti edes tapaamasta salarakkaan lapsia ohimennen. Jos joskus vahingossa nähdään, niin kyseessä on työkaveri, harrastuskaveri. Miehet ovat erittäin konservatiivisia ja jämptejäkin lasten suhteen. Tottakai suurin osa haluaa tutustua uuden naisen lapsiin, mutta vasta sitten, kun entinen suhde on päättynyt.

Lue lisää

Luin juuri jostain jutusta, että jos mies esim. treffipalstalla etsii vain yksinhuoltaja naista, niin hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa. Toivottavasti ap:n tapauksessa ei ole mistään tällaisesta kysymys. En koskaan ole kuullut, että lapset esitellään ukkomiehelle ennenkuin mies on eronnut. Tosi outoa. Mihin mies tuolla pyrkii? Pitää koukussaan aloittajaa lasten avulla jatkossa?

ihmetyttää muakin kirjoitti:

Luin juuri jostain jutusta, että jos mies esim. treffipalstalla etsii vain yksinhuoltaja naista, niin hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa. Toivottavasti ap:n tapauksessa ei ole mistään tällaisesta kysymys. En koskaan ole kuullut, että lapset esitellään ukkomiehelle ennenkuin mies on eronnut. Tosi outoa. Mihin mies tuolla pyrkii? Pitää koukussaan aloittajaa lasten avulla jatkossa?

Lue lisää

Totta. Minusta se että OMAT lapset halutaan esitellä kakkoselle,ennen kuin ero on lähelläkää, kertoo aika kierosta luonteesta, tai sitten on kyllä mies tosi sekaisin.

Toisaalta tuo että miehet välttäisi kakkosen lapsia, niin joskus nää yksinhuoltajat seurustelee kyllä ihan avoimesti lasten läsnäollessa. Tiedän tapauksen että vuosikausia oli miehellä kakkonen, jonka luona tämä "kyläili", varmaan työkaverina, mutta näille sitten syntyi myös yhteinen lapsi, joten kyllä siellä muutakin tehtiin kuin kahvia juotiin. Kolmen lapsen yksinhuoltaja tuskin kovin usein saa lapsenvahtia..Niin ja loppuajasta oli varmaan just tuollaista, niikuin Iitu kertoo, että "luontevasti" siinä puuhaillaan perheen kanssa kaikenlaista. Mutta se on varmaan yksittäistapaus.

Kulissit ovat tärkeitä monelle. Talo, raha. Paljon tärkeämpiä kuin yksikään todellinen ihmissuhde ml. salarakas. Mikäli on rakkausliitossa, jossa kumppani rakastuu toiseen, niin silloin erotaan heti. Kun tietää mitä haluaa, rakkautta, ja uskoo sellaisen löytyvän, on helpompi lähteä. Kulissiliitossa on totuttu kulisseihin. Epäillään josko sitä enää voi löytää parempia kulisseja mistään.

Erittäin hyvä kirjoitus.

Samoja ajatuksia tuli myös täällä. Tosin ei voi täysin tietää ihmisen luonnetta, kun on vain kuullut joitakin juttuja ihmisestä ja vain asiantuntija osaa erottaa narsistin ns. normaalista. Tosin monella ihmisellä on taipumusta narsistisiin piirteisiin.

Mutta kyllä tuo lapsien esittely, esimerkiksi pitäisi pistää hälytyskellot soimaan. Ja se miten taitavasti mies saa tosiaan, (äidin)tunteisiin vetoamalla, jatkamaan suhdetta.

Yleisesti kai katsotaan että jos mies haluaa pitää kahta perhettä, ei tällä ole kaikki kohdallaan tunne-elämässä ja huoltajuuskiistojakin on sen takia nähty (Markku Salo).

perheeksi2 kirjoitti:

Samoja ajatuksia tuli myös täällä. Tosin ei voi täysin tietää ihmisen luonnetta, kun on vain kuullut joitakin juttuja ihmisestä ja vain asiantuntija osaa erottaa narsistin ns. normaalista. Tosin monella ihmisellä on taipumusta narsistisiin piirteisiin.

Mutta kyllä tuo lapsien esittely, esimerkiksi pitäisi pistää hälytyskellot soimaan. Ja se miten taitavasti mies saa tosiaan, (äidin)tunteisiin vetoamalla, jatkamaan suhdetta.

Yleisesti kai katsotaan että jos mies haluaa pitää kahta perhettä, ei tällä ole kaikki kohdallaan tunne-elämässä ja huoltajuuskiistojakin on sen takia nähty (Markku Salo).

Lue lisää

Tämä linkki kävisi tännekin:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/?x217578=1650086

perheeksi2 kirjoitti:

Samoja ajatuksia tuli myös täällä. Tosin ei voi täysin tietää ihmisen luonnetta, kun on vain kuullut joitakin juttuja ihmisestä ja vain asiantuntija osaa erottaa narsistin ns. normaalista. Tosin monella ihmisellä on taipumusta narsistisiin piirteisiin.

Mutta kyllä tuo lapsien esittely, esimerkiksi pitäisi pistää hälytyskellot soimaan. Ja se miten taitavasti mies saa tosiaan, (äidin)tunteisiin vetoamalla, jatkamaan suhdetta.

Yleisesti kai katsotaan että jos mies haluaa pitää kahta perhettä, ei tällä ole kaikki kohdallaan tunne-elämässä ja huoltajuuskiistojakin on sen takia nähty (Markku Salo).

Lue lisää

perheeksi2. Juuri näin. Apn hälytyskellojen pitäisi soida, mutta hän vain kaipaa ja odottaa. Tuollaisia tahdottomia ihmisiä on kovin helppo käyttää hyväksi. Ikävä kyllä he antavat hyväksikäyttää myös lapsiaan.

prsuhteita kirjoitti:

Tämä linkki kävisi tännekin:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/?x217578=1650086

Lue lisää

Minusta ei käy, sillä minulla ei ole minkäänlaista halua tai tarvetta käräyttää miestä. Mitä hyvää siitä seuraisi kenellekään?? Miksi pettäisin miehen luottamuksen? Ei todellakaan ole minun tehtäväni kertoa vaimolle. Mies kertoo, jos haluaa, jos ei kerro, se on hänen päätöksensä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minusta ei käy, sillä minulla ei ole minkäänlaista halua tai tarvetta käräyttää miestä. Mitä hyvää siitä seuraisi kenellekään?? Miksi pettäisin miehen luottamuksen? Ei todellakaan ole minun tehtäväni kertoa vaimolle. Mies kertoo, jos haluaa, jos ei kerro, se on hänen päätöksensä.

Lue lisää

Ehkä tuossa ei siihen viitattukaan.

Tekstistä lainattua:

"Jostakin syystä sinä olet valinnut toiveittesi kohteeksi miehen, joka on varattu. Kertooko valintasi siitä, että pohjimmiltaan sinulla ei ole valmiutta sitoutua toiseen ihmiseen? Jos sinulla olisi valmius sitoutua toiseen ihmiseen, olisitko silloin valinnut kohteeksesi varatun miehen? Vai oletko epätoivoisesti todistamassa oman elämäsi peruskäsikirjoitusta, jonka mukaan miehiin ei voi luottaa, tai elämä ei voi tarjota sinulle todellista onnea, tai joudut aina arvottomana sivustakatsojaksi?"

Ehkä nämä ovat niitä kysymyksiä, joita sinun (ja muidenkin varattuihin rakastuvien) olisi syytä kysyä itseltään.

Onnen avaimet.. kirjoitti:

Ehkä tuossa ei siihen viitattukaan.

Tekstistä lainattua:

"Jostakin syystä sinä olet valinnut toiveittesi kohteeksi miehen, joka on varattu. Kertooko valintasi siitä, että pohjimmiltaan sinulla ei ole valmiutta sitoutua toiseen ihmiseen? Jos sinulla olisi valmius sitoutua toiseen ihmiseen, olisitko silloin valinnut kohteeksesi varatun miehen? Vai oletko epätoivoisesti todistamassa oman elämäsi peruskäsikirjoitusta, jonka mukaan miehiin ei voi luottaa, tai elämä ei voi tarjota sinulle todellista onnea, tai joudut aina arvottomana sivustakatsojaksi?"

Ehkä nämä ovat niitä kysymyksiä, joita sinun (ja muidenkin varattuihin rakastuvien) olisi syytä kysyä itseltään.

Lue lisää

En allekirjoita tuotakaan. Olen pohtinut paljon sitä, miksi rakastuin tähän mieheen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies on varattu. Kyllä ne syyt juontuvat siihen, minkälaista hänen kanssaan on olla, minkälainen olen hänen kanssaan. Hänen kanssaan voi puhua mistä vaan, hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni, fyysinen läheisyys tuntuu hyvältä ja helpolta - ensimmäisen kerran tuntuu, että joku kuulee ja näkee minut oikeasti.

Sitoutumisongelmasta, elämänepätoivosta tai mistään muustakaan tässä ei ole kysymys, vaan puhtaasti siitä, että rakastuin mieheen sellaisena kuin hän on, koska yhdessä meidän on hyvä olla.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En allekirjoita tuotakaan. Olen pohtinut paljon sitä, miksi rakastuin tähän mieheen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies on varattu. Kyllä ne syyt juontuvat siihen, minkälaista hänen kanssaan on olla, minkälainen olen hänen kanssaan. Hänen kanssaan voi puhua mistä vaan, hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni, fyysinen läheisyys tuntuu hyvältä ja helpolta - ensimmäisen kerran tuntuu, että joku kuulee ja näkee minut oikeasti.

Sitoutumisongelmasta, elämänepätoivosta tai mistään muustakaan tässä ei ole kysymys, vaan puhtaasti siitä, että rakastuin mieheen sellaisena kuin hän on, koska yhdessä meidän on hyvä olla.

Lue lisää

Kerro ihmeessä vuoden lopussa erosiko mies. Sinulla tuntuu olevan asia niin "päällä", että tarvitsisit oikeasti asiantuntijaa jäsentelemään kanssasi kokemuksiasi ja pettymystäsi. Ei maailma kaadu yhteen mieheen. Ja kun mies valitsee vaimonsa, jonka kanssa jatkaa, on kakkossija aivan hieno.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En allekirjoita tuotakaan. Olen pohtinut paljon sitä, miksi rakastuin tähän mieheen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies on varattu. Kyllä ne syyt juontuvat siihen, minkälaista hänen kanssaan on olla, minkälainen olen hänen kanssaan. Hänen kanssaan voi puhua mistä vaan, hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni, fyysinen läheisyys tuntuu hyvältä ja helpolta - ensimmäisen kerran tuntuu, että joku kuulee ja näkee minut oikeasti.

Sitoutumisongelmasta, elämänepätoivosta tai mistään muustakaan tässä ei ole kysymys, vaan puhtaasti siitä, että rakastuin mieheen sellaisena kuin hän on, koska yhdessä meidän on hyvä olla.

Lue lisää

Mutta mieti miten samankaltainen tilanne naisella kirjoituksessa on. Ja kolme vuotta jo kulunut ja nainen on väsynyt suhteen tilaan. Veikkaan että sama on edessä sinullakin.
Eräässä pro gradu esityksessä kuvailtiin miesten salasuhteita. Ensin tulee seksi (se merkitsee läheisyyttä) myöhemmin voi tulla muita tunteita. Mutta miehet monesti pitävät salasuhdetta aivan erillisenä maailmana, jolla ei ole vaikutusta heidän avio/avoliiton parisuhteeseen. Monesti ne perussyyt jotka johtaa pettämiseen jää selvittämättä, jos vaihdetaan lennossa suhteesta toiseen. Mies itse pitää syynä tylsyyttä tai tyhjyyttä parisuhteessa, mutta syyt ovat usein syvemmällä. Esim. lapsuusperheen malleissa jne.
Mieti millaisen miehen saat jos saat.

mieti kirjoitti:

Mutta mieti miten samankaltainen tilanne naisella kirjoituksessa on. Ja kolme vuotta jo kulunut ja nainen on väsynyt suhteen tilaan. Veikkaan että sama on edessä sinullakin.
Eräässä pro gradu esityksessä kuvailtiin miesten salasuhteita. Ensin tulee seksi (se merkitsee läheisyyttä) myöhemmin voi tulla muita tunteita. Mutta miehet monesti pitävät salasuhdetta aivan erillisenä maailmana, jolla ei ole vaikutusta heidän avio/avoliiton parisuhteeseen. Monesti ne perussyyt jotka johtaa pettämiseen jää selvittämättä, jos vaihdetaan lennossa suhteesta toiseen. Mies itse pitää syynä tylsyyttä tai tyhjyyttä parisuhteessa, mutta syyt ovat usein syvemmällä. Esim. lapsuusperheen malleissa jne.
Mieti millaisen miehen saat jos saat.

Lue lisää

Mielenkiintoinen tuo sinun viittaus pro gradu -esitykseen. Olisi kiva kuulla siitä lisää. Miten kauan yleensä pitävät tällaista erillistä maailmaa, ja voiko se oikeasti olla vaikuttamatta muuhun elämäänsä? Esimerkiksi jos mies suunnitelmista poiketen rakastuukin kakkoseen, näinkin voi käydä, vaikka alunperin lähti hakemaan seksiä (läheisyyttä), joka ilmeisesti uupuu ykkössuhteesta tai se ei tyydytä.

Eikö jossain vaiheessa miehelle tule tunnontuskia, miten jaksaa rinnakkaissuhdetta pitkään, vai onko kyse siitä miten intensiivinen tuo rinnakkaissuhde on. Jos se on vain kerran kuussa tapaaminen ja seksiä, se tuskin häiritseekään ykkössuhdetta. Mutta entä jos se on monta kertaa viikossa, yhteydenpitoa päivittäin, öisin ja vkonloppuisinkin chattailua.

12345678900000 kirjoitti:

Mielenkiintoinen tuo sinun viittaus pro gradu -esitykseen. Olisi kiva kuulla siitä lisää. Miten kauan yleensä pitävät tällaista erillistä maailmaa, ja voiko se oikeasti olla vaikuttamatta muuhun elämäänsä? Esimerkiksi jos mies suunnitelmista poiketen rakastuukin kakkoseen, näinkin voi käydä, vaikka alunperin lähti hakemaan seksiä (läheisyyttä), joka ilmeisesti uupuu ykkössuhteesta tai se ei tyydytä.

Eikö jossain vaiheessa miehelle tule tunnontuskia, miten jaksaa rinnakkaissuhdetta pitkään, vai onko kyse siitä miten intensiivinen tuo rinnakkaissuhde on. Jos se on vain kerran kuussa tapaaminen ja seksiä, se tuskin häiritseekään ykkössuhdetta. Mutta entä jos se on monta kertaa viikossa, yhteydenpitoa päivittäin, öisin ja vkonloppuisinkin chattailua.

Lue lisää

Sen tietää vain jokainen pettäjä itse sisimmässää ja se onkin hyvin syvälle salattu.
Tässä linkki esitykseen. Voi olla että omalla kohdallani on hieman ylitulkintaa, sillä mieheni petti n. 6 vuotta ja omien sanojensa mukaan "se vain tapahtui". Kotoa oli opittu puhumattomuuden malli. Hän oli myös lähes työnarkomaani. Pahalta kuulemma tuntui, mutta se ei estänyt jatkamasta kaksoiselämää. Kakkonen myös luultavasti petti omaa miestään.

http://www.seksologinenseura.fi/tiedostot/Uskottomuus.pdf

tapahtui kirjoitti:

Sen tietää vain jokainen pettäjä itse sisimmässää ja se onkin hyvin syvälle salattu.
Tässä linkki esitykseen. Voi olla että omalla kohdallani on hieman ylitulkintaa, sillä mieheni petti n. 6 vuotta ja omien sanojensa mukaan "se vain tapahtui". Kotoa oli opittu puhumattomuuden malli. Hän oli myös lähes työnarkomaani. Pahalta kuulemma tuntui, mutta se ei estänyt jatkamasta kaksoiselämää. Kakkonen myös luultavasti petti omaa miestään.

http://www.seksologinenseura.fi/tiedostot/Uskottomuus.pdf

Lue lisää

Kiitos! Todella hieno esitys. Vastaa oikeastaan kaikkeen siihen, mistä me keskustelemme!

Laitoin sen suosikkeihini ja tutkin vielä lisää. Voi kumpa ihmiset osaisivat ymmärtää tekojaan järkevämmin ja etisiä sitä oikeaa tietää mielenrauhaa.

Olet linkeissäni. SUURI KIITOS!

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minusta ei käy, sillä minulla ei ole minkäänlaista halua tai tarvetta käräyttää miestä. Mitä hyvää siitä seuraisi kenellekään?? Miksi pettäisin miehen luottamuksen? Ei todellakaan ole minun tehtäväni kertoa vaimolle. Mies kertoo, jos haluaa, jos ei kerro, se on hänen päätöksensä.

Lue lisää

"Miksi pettäisin miehen luottamuksen? Ei todellakaan ole minun tehtäväni kertoa vaimolle"

Arrrrgghhhh. MIKSI sinulle on niin tärkeää olla luotettava epäluotettavan miehen silmissä? Yritä nyt herätä todellisuuteen.

------------.-.-.-.- kirjoitti:

"Miksi pettäisin miehen luottamuksen? Ei todellakaan ole minun tehtäväni kertoa vaimolle"

Arrrrgghhhh. MIKSI sinulle on niin tärkeää olla luotettava epäluotettavan miehen silmissä? Yritä nyt herätä todellisuuteen.

Lue lisää

Minulle on ylipäätään tärkeää olla luotettava. Kun lupaan jotain jollekin, hän voi luottaa siihen, että seison lupaukseni takana.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minulle on ylipäätään tärkeää olla luotettava. Kun lupaan jotain jollekin, hän voi luottaa siihen, että seison lupaukseni takana.

Näinhän se vaimokin teki. Miksi sinä olisit siinä huonompi, paitsi juuri sen tähden että tulet petetyksi?

mieti kirjoitti:

Mutta mieti miten samankaltainen tilanne naisella kirjoituksessa on. Ja kolme vuotta jo kulunut ja nainen on väsynyt suhteen tilaan. Veikkaan että sama on edessä sinullakin.
Eräässä pro gradu esityksessä kuvailtiin miesten salasuhteita. Ensin tulee seksi (se merkitsee läheisyyttä) myöhemmin voi tulla muita tunteita. Mutta miehet monesti pitävät salasuhdetta aivan erillisenä maailmana, jolla ei ole vaikutusta heidän avio/avoliiton parisuhteeseen. Monesti ne perussyyt jotka johtaa pettämiseen jää selvittämättä, jos vaihdetaan lennossa suhteesta toiseen. Mies itse pitää syynä tylsyyttä tai tyhjyyttä parisuhteessa, mutta syyt ovat usein syvemmällä. Esim. lapsuusperheen malleissa jne.
Mieti millaisen miehen saat jos saat.

Lue lisää

Tiedän erittäin hyvin, että syyt ovat syvemmällä, ja hyvinkin moninaisissa asioissa. Tästä kaikesta olemme puhuneet paljon. Juuri siksi mies työstää näitä asioita, koska hänelle on ehdottoman tärkeää, ettei hän tuo sitä "painolastia" meidän suhteeseemme. Itse näen asian niin, että syyt on tärkeää tunnistaa ja ne on hyvä käsitellä ja elää läpi, mutta ylianalysointi on harvoin hyväksi. Ja toki on myös niin, että jokainen suhde on omanlaisensa; kun puoliso vaihtuu, hän on erilainen kuin edellinen puoliso, jolloin hän tuo myös sinusta esiin erilaisia toimintatapoja, reagoimistapoja, tunteita, ajatuksia...

perheeksi2 kirjoitti:

Samoja ajatuksia tuli myös täällä. Tosin ei voi täysin tietää ihmisen luonnetta, kun on vain kuullut joitakin juttuja ihmisestä ja vain asiantuntija osaa erottaa narsistin ns. normaalista. Tosin monella ihmisellä on taipumusta narsistisiin piirteisiin.

Mutta kyllä tuo lapsien esittely, esimerkiksi pitäisi pistää hälytyskellot soimaan. Ja se miten taitavasti mies saa tosiaan, (äidin)tunteisiin vetoamalla, jatkamaan suhdetta.

Yleisesti kai katsotaan että jos mies haluaa pitää kahta perhettä, ei tällä ole kaikki kohdallaan tunne-elämässä ja huoltajuuskiistojakin on sen takia nähty (Markku Salo).

Lue lisää

Ei tarvitse olla asiantuntija erottaakseen narsistin normaalista.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Minulle on ylipäätään tärkeää olla luotettava. Kun lupaan jotain jollekin, hän voi luottaa siihen, että seison lupaukseni takana.

"Kun lupaan jotain jollekin, hän voi luottaa siihen, että seison lupaukseni takana."

Miksi luotat epäluotettavaan mieheen? Miksi sinulle on tärkeää olla luotettava, jopa epäluotettavien valehtelijoiden silmissä?

rehellinen-iitu kirjoitti:

En allekirjoita tuotakaan. Olen pohtinut paljon sitä, miksi rakastuin tähän mieheen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies on varattu. Kyllä ne syyt juontuvat siihen, minkälaista hänen kanssaan on olla, minkälainen olen hänen kanssaan. Hänen kanssaan voi puhua mistä vaan, hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni, fyysinen läheisyys tuntuu hyvältä ja helpolta - ensimmäisen kerran tuntuu, että joku kuulee ja näkee minut oikeasti.

Sitoutumisongelmasta, elämänepätoivosta tai mistään muustakaan tässä ei ole kysymys, vaan puhtaasti siitä, että rakastuin mieheen sellaisena kuin hän on, koska yhdessä meidän on hyvä olla.

Lue lisää

Nyt rehellinen iitu kyllä valehtelee itselleen. Salasuhteen perusydin on se, että siitä puuttuu todellisuus. Mies pakenee todellisuutta ja itseään salasuhteeseen. Samoin teet sinä. Teidän suhteenne ei toimisi oikeana parisuhteena. SInua ei ole kukaan kuullut eikä nähnyt oikeassa parisuhteessa. Jos olisi, et tyytyisi salasuhteeseen. Rakkaus on "hyvä" tekosyy kaikelle toiminnalle, jossa ei ole mitään järkeä.

tapahtui kirjoitti:

Sen tietää vain jokainen pettäjä itse sisimmässää ja se onkin hyvin syvälle salattu.
Tässä linkki esitykseen. Voi olla että omalla kohdallani on hieman ylitulkintaa, sillä mieheni petti n. 6 vuotta ja omien sanojensa mukaan "se vain tapahtui". Kotoa oli opittu puhumattomuuden malli. Hän oli myös lähes työnarkomaani. Pahalta kuulemma tuntui, mutta se ei estänyt jatkamasta kaksoiselämää. Kakkonen myös luultavasti petti omaa miestään.

http://www.seksologinenseura.fi/tiedostot/Uskottomuus.pdf

Lue lisää

Tuossa aineistossa oli paljon hyvää. Tuo ymmärrystä juuri siihen, miten asiat eivät todellakaan näissä ole mustavalkoisia. Syyt ovat moninaisia, kuten ihmisetkin. Rinnakkaissuhteeseen voidaan lähteä monesta syystä, sitä voidaan jatkaa tai se voidaan lopettaa monista syistä. Joillekin se voi olla pakopaikka, toisille vaihtelua, kolmannelle tapa päästä irti kuolleesta avioliitosta.

rehellinen-iitu kirjoitti:

En allekirjoita tuotakaan. Olen pohtinut paljon sitä, miksi rakastuin tähän mieheen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies on varattu. Kyllä ne syyt juontuvat siihen, minkälaista hänen kanssaan on olla, minkälainen olen hänen kanssaan. Hänen kanssaan voi puhua mistä vaan, hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni, fyysinen läheisyys tuntuu hyvältä ja helpolta - ensimmäisen kerran tuntuu, että joku kuulee ja näkee minut oikeasti.

Sitoutumisongelmasta, elämänepätoivosta tai mistään muustakaan tässä ei ole kysymys, vaan puhtaasti siitä, että rakastuin mieheen sellaisena kuin hän on, koska yhdessä meidän on hyvä olla.

Lue lisää

"Sitoutumisongelmasta, elämänepätoivosta tai mistään muustakaan tässä ei ole kysymys, vaan puhtaasti siitä, että rakastuin mieheen sellaisena kuin hän on, koska yhdessä meidän on hyvä olla. "

Höpönpöpön. Et tiedä millainen mies on oikeasti. Rakastat ihannekuvaa miehestä. Jos kumpainenkin rakastaisitte oikeasti, niin jaksaisitte odottaa kunnes miehen ero on selvä.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tiedän erittäin hyvin, että syyt ovat syvemmällä, ja hyvinkin moninaisissa asioissa. Tästä kaikesta olemme puhuneet paljon. Juuri siksi mies työstää näitä asioita, koska hänelle on ehdottoman tärkeää, ettei hän tuo sitä "painolastia" meidän suhteeseemme. Itse näen asian niin, että syyt on tärkeää tunnistaa ja ne on hyvä käsitellä ja elää läpi, mutta ylianalysointi on harvoin hyväksi. Ja toki on myös niin, että jokainen suhde on omanlaisensa; kun puoliso vaihtuu, hän on erilainen kuin edellinen puoliso, jolloin hän tuo myös sinusta esiin erilaisia toimintatapoja, reagoimistapoja, tunteita, ajatuksia...

Lue lisää

Miten mies voi rehellisesti asiaa työstää, kun sinä olet siinävierellä toiveittesi kanssa? Eikö mies tarvitse vähän etäisyyttä asioihin? Jos mies tarvitsee kuuntelijaa, menisi terapeutille. Mies on myös voinut saada sinusta haavekuvan, pelastajan tukalassa tilanteessa jne. Teille tulee ennen pitkää omat painolastit mukaan, jos tuo jatkuu vielä pitkään...

menneisyyden ote kirjoitti:

Miten mies voi rehellisesti asiaa työstää, kun sinä olet siinävierellä toiveittesi kanssa? Eikö mies tarvitse vähän etäisyyttä asioihin? Jos mies tarvitsee kuuntelijaa, menisi terapeutille. Mies on myös voinut saada sinusta haavekuvan, pelastajan tukalassa tilanteessa jne. Teille tulee ennen pitkää omat painolastit mukaan, jos tuo jatkuu vielä pitkään...

Lue lisää

"Miten mies voi rehellisesti asiaa työstää, kun sinä olet siinävierellä toiveittesi kanssa?"

No ei mitenkään. Mies on kahden tulen välissä. Sekä vaimo että rakastajatar vaativat jotain. Mies ei osaa päättää. Jos kumartaa vaimolle, pyllistää ap:lle, ja sama toisinpäin. Aina on huono, mies tuntee riittämättömyyttä, syyllisyyttä. Eikä vain ollenkaan ymmärrä, että itse on junaillut asiansa niin.

Terapian mies varmaan kokisi uhkana omalle epätodellisuudelleen :D. Nyt hän kokee olevansa haluttu. Kysyntää on enemmän kuin voi rehellisesti tarjota. Puolensa siinäkin, sillä tuskin mies yksin haluaa, eikä edes osaa olla.

Mikäli mies joskus eroaa ja lyö hynttyyt ap:n kanssa yhteen, niin siinä on riskinsä. Jos ap ei elämän tappiin asti olekaan myöntyväinen, sopeutuvainen ja "vaatimaton", vaan alkaa pitää puoliaan, vaalia oikeuksiaan ja vaatia tasa-arvoista suhdetta, niin mies voi hyvinkin nopeasti alkaa syyttää ap:ta liittonsa rikkomisesta, sekä painostamisesta väärään ratkaisuun.

Näitä on nähty.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tiedän erittäin hyvin, että syyt ovat syvemmällä, ja hyvinkin moninaisissa asioissa. Tästä kaikesta olemme puhuneet paljon. Juuri siksi mies työstää näitä asioita, koska hänelle on ehdottoman tärkeää, ettei hän tuo sitä "painolastia" meidän suhteeseemme. Itse näen asian niin, että syyt on tärkeää tunnistaa ja ne on hyvä käsitellä ja elää läpi, mutta ylianalysointi on harvoin hyväksi. Ja toki on myös niin, että jokainen suhde on omanlaisensa; kun puoliso vaihtuu, hän on erilainen kuin edellinen puoliso, jolloin hän tuo myös sinusta esiin erilaisia toimintatapoja, reagoimistapoja, tunteita, ajatuksia...

Lue lisää

Haloo! Tuo painolasti on jo teidän suhteessanne, ei sitä enää siihen tarvitse tuoda. Painolasti on ollut suhteessanne koko ajan, koska mies on varattu. Vaikka käsittelisitte asioita miten päin vain, siitä tuskin on mitään hyötyä tulevaisuuden kannalta. Nykyhetken tuska voi etenkin miehellä vähän hellittää kun mies eroaa. Jos eroaa. Ehkä on vaikea uskoa, mutta suhteenne olisi aivan jossain toisilla aaltopituuksilla, jos mies olisi ollut koko ajan vapaa. Olisitte voineet keskittyä toisiinne eikä miehen nykyiseen reaalielämään.

Koska tiedän ihmisten suhteista yhtä sun toista, teidän suhdetta tuskin ikinä olisi syntynytkään, JOS mies tosiaan olisi ollut vapaa. Mitä enemmän luen kirjoituksiasi, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että miehellä on ihan toiset tarkoitukset suhteellenne kuin rakkaus. Vastaat miehen tarpeisiin unohtaen täysin itsesi. Ilman itsesi kieltämistä, ja miehen painolastin jauhamista suhteenne lakkaisi olemasta.

PS Lastenne sotkeminen muutenkin epävakaaseen suhteeseenne on kyllä tosiaan sairasta. Lasten avulla ei oikeasti todisteta ja vakuuteta mitään. Itselleen voi niin valehdella, mutta täyspäisille ihmisille ei. Jotkut avioparit "parantavat liittoaan" hankkimalla vielä yhden lapsen. Samanlaista kaistapäistä touhua sekin.

rehellinen-iitu kirjoitti:

Tiedän erittäin hyvin, että syyt ovat syvemmällä, ja hyvinkin moninaisissa asioissa. Tästä kaikesta olemme puhuneet paljon. Juuri siksi mies työstää näitä asioita, koska hänelle on ehdottoman tärkeää, ettei hän tuo sitä "painolastia" meidän suhteeseemme. Itse näen asian niin, että syyt on tärkeää tunnistaa ja ne on hyvä käsitellä ja elää läpi, mutta ylianalysointi on harvoin hyväksi. Ja toki on myös niin, että jokainen suhde on omanlaisensa; kun puoliso vaihtuu, hän on erilainen kuin edellinen puoliso, jolloin hän tuo myös sinusta esiin erilaisia toimintatapoja, reagoimistapoja, tunteita, ajatuksia...

Lue lisää

Eronneet työstävät eroaan puoli vuotta tai vuoden. Sen jälkeen on keskimäärin tärkeimmät työstetty. Kovin hidas eronsa työstäjä tuo miehesi...

tiina* kirjoitti:

Haloo! Tuo painolasti on jo teidän suhteessanne, ei sitä enää siihen tarvitse tuoda. Painolasti on ollut suhteessanne koko ajan, koska mies on varattu. Vaikka käsittelisitte asioita miten päin vain, siitä tuskin on mitään hyötyä tulevaisuuden kannalta. Nykyhetken tuska voi etenkin miehellä vähän hellittää kun mies eroaa. Jos eroaa. Ehkä on vaikea uskoa, mutta suhteenne olisi aivan jossain toisilla aaltopituuksilla, jos mies olisi ollut koko ajan vapaa. Olisitte voineet keskittyä toisiinne eikä miehen nykyiseen reaalielämään.

Koska tiedän ihmisten suhteista yhtä sun toista, teidän suhdetta tuskin ikinä olisi syntynytkään, JOS mies tosiaan olisi ollut vapaa. Mitä enemmän luen kirjoituksiasi, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että miehellä on ihan toiset tarkoitukset suhteellenne kuin rakkaus. Vastaat miehen tarpeisiin unohtaen täysin itsesi. Ilman itsesi kieltämistä, ja miehen painolastin jauhamista suhteenne lakkaisi olemasta.

PS Lastenne sotkeminen muutenkin epävakaaseen suhteeseenne on kyllä tosiaan sairasta. Lasten avulla ei oikeasti todisteta ja vakuuteta mitään. Itselleen voi niin valehdella, mutta täyspäisille ihmisille ei. Jotkut avioparit "parantavat liittoaan" hankkimalla vielä yhden lapsen. Samanlaista kaistapäistä touhua sekin.

Lue lisää

"Vastaat miehen tarpeisiin unohtaen täysin itsesi. Ilman itsesi kieltämistä, ja miehen painolastin jauhamista suhteenne lakkaisi olemasta."
Jees!
Tuosta tulikin mieleen miten juuri rinnakkaissuhteiden osalta juttu "toimii". Nainen "rakastuu" varattuun, hän haluaa siitä oikean parisuhteen
Mieskin sanoo rakastavansa toista naista ja haluavansa oikeaa parisuhdetta. Tietenkin, koska muuten suhde päättyisi kättelyssä
Naisen hermot menee miehen jahkailuun, mies eroaa
Mies eroaa siksi, ettei tämä toinen nainen vaadi mitään tai vaatii huomattavasti vähemmän kuin vaimo
Mies ja toinen nainen muuttaa yhteen
Naiselle alkaa selvitä, millainen mies oikeasti on
Nainen alkaa vaatia. Nainen tahtoo muuttaa miestä toisenlaiseksi. Miehellekin selviää millainen nainen oikeasti on
Seuraa riitoja ja hammastenkiristystä. Pari eroaa. Suhteen jatko on mahdollinen vain , jos molemmat saavat siihen ja sillä puretuksi jollain hyvin psykologisella tavalla traumojaan lapsuudesta asti.