ÄKÄISTEN DEMARIEN TALO
Lapsiamme tulee varjella kaikelta siltä pahalta, mitä maailmassa voi vastaan tulla niin kuin jäätelömainoksilta, jotka tuovat aikuisten mieleen peniksen, joten tässä TV2:lle idea kasvatukselliseen tv-draamaan:
Onnellinen lapsiperhe muuttaa uuteen kerrostaloon.
Kivaa!
Mutta voi. Talosta alkaa paljastua ikäviä asioita. Kerrostalo on Väinö Tannerin säätiön omistama. Se on täynnä vanhoja, äkäisiä demareita.
Talossa asuu Erkki-niminen setä. Lapset yrittävät varoittaa Erkkiä, että setä, älä kävele siitä, siihen on kaivettu kuoppa, mutta Erkki tietää aina kaiken paremmin, kävelee, putoaa kuoppaan ja sen sijaan, että nousisi sieltä ylös, jää loppuelämäkseen kuoppaan kirjoittamaan blogia, jossa kertoo, että hän kyllä tiesi, että tässä oli kuoppa, tänne hän on aina halunnutkin.
Siellä asuu Tarja-niminen täti, omasta mielestään aivan hirveän mukava täti. Tädiltä saa aina karkkeja, limaisia ja kertaalleen imeskeltyjä, mutta karkkeja kuitenkin, ja kun muita on näkemässä, täti taputtaa joskus lapsia päähänkin turvamiehen kädellä. Aamuisin koko talo kuitenkin tärisee tädin raivotessa, että lapset eivät ole nuolemassa tädin eteistä puhtaaksi kiitokseksi kuukausi sitten saaduista karkeista.
Siellä asuu Martti-setä. Päivisin Martti-setä istuu pihalla tarinoimassa, kuinka toi rauhan Mars-planeetalle. Sen jälkeen Martti-setä vaatii lapsilta kaikki niiden rahat palkaksi tarinoinnistaan.
Presidentti Tarja Halonen on kirjoituttanut itsestään kirjan. Kirjan nimi on ”Tarja Halonen – paremman elämän puolesta”. Kirjalla oli alaotsikkokin, mutta painoteknisen virheen takia se unohtui: ”Rakastakaa minua tai painukaa vittuun”.
Se on kirja, jonka ansiosta Tarja Halonen yrittää saada sielulleen hetkeksi rauhaa. Enää ei ole viran tuomia rajoitteita, ja nyt Halonen saa vihdoin kertoa, mikä on hänen visionsa paremmasta elämästä. Siinä visiossa parempi elämä on sellainen, jossa ei olisi muita kuin Tarja Halonen sekä läjä ihmisiä, jotka ovat Tarja Halosen kanssa samaa mieltä siitä, millainen on parempi elämä.
Presidenttinä Halonen oli napatanssiva mykkä, mikä näin jälkikäteen oli viisas päätös, sillä vaikka virka seremoniallinen onkin, ei olisi ollut kivaa olla tietoinen siitä syvyydestä, jolla Halonen eli mielikuvitusmaailmassa, jossa hän oli tehnyt kaikkien kanssa sopimuksen siitä, että siinä maailmassa on vain Tarja Halonen.
Tarja Halonen on ylpeä kalliolaisuudestaan. Halonen onkin esimerkillinen kalliolainen, sillä jos Halosella on luonnevikoja, ne ovat Halosen mielestä vahvuuksia, jotka ovat seurauksia siitä, että hän on kalliolainen. Ei tuollaiseen logiikkaan haluaisi törmätä pimeillä Kallion kaduilla.
Halonen on presidenttiytensä jälkeen etsinyt paikkaansa maailmassa ja YK:ssa, mutta ei ole vielä sitä löytänyt. Eräs vaihtoehto olisi ottaa mukaan pari muuta äkäistä demaria ja lähteä stand up-kiertueelle. Kertoisivat pitkin Suomen lavoja ideologiastaan, itseymmärryksestään, saavutuksistaan, ja salit täyttyisivät naurusta.
Lapsiamme tulee varjella kaikelta siltä pahalta, mitä maailmassa voi vastaan tulla niin kuin jäätelömainoksilta, jotka tuovat aikuisten mieleen peniksen, joten tässä TV2:lle idea kasvatukselliseen tv-draamaan:
Onnellinen lapsiperhe muuttaa uuteen kerrostaloon.
Kivaa!
Mutta voi. Talosta alkaa paljastua ikäviä asioita. Kerrostalo on Väinö Tannerin säätiön omistama. Se on täynnä vanhoja, äkäisiä demareita.
Talossa asuu Erkki-niminen setä. Lapset yrittävät varoittaa Erkkiä, että setä, älä kävele siitä, siihen on kaivettu kuoppa, mutta Erkki tietää aina kaiken paremmin, kävelee, putoaa kuoppaan ja sen sijaan, että nousisi sieltä ylös, jää loppuelämäkseen kuoppaan kirjoittamaan blogia, jossa kertoo, että hän kyllä tiesi, että tässä oli kuoppa, tänne hän on aina halunnutkin.
Siellä asuu Tarja-niminen täti, omasta mielestään aivan hirveän mukava täti. Tädiltä saa aina karkkeja, limaisia ja kertaalleen imeskeltyjä, mutta karkkeja kuitenkin, ja kun muita on näkemässä, täti taputtaa joskus lapsia päähänkin turvamiehen kädellä. Aamuisin koko talo kuitenkin tärisee tädin raivotessa, että lapset eivät ole nuolemassa tädin eteistä puhtaaksi kiitokseksi kuukausi sitten saaduista karkeista.
Siellä asuu Martti-setä. Päivisin Martti-setä istuu pihalla tarinoimassa, kuinka toi rauhan Mars-planeetalle. Sen jälkeen Martti-setä vaatii lapsilta kaikki niiden rahat palkaksi tarinoinnistaan.
Presidentti Tarja Halonen on kirjoituttanut itsestään kirjan. Kirjan nimi on ”Tarja Halonen – paremman elämän puolesta”. Kirjalla oli alaotsikkokin, mutta painoteknisen virheen takia se unohtui: ”Rakastakaa minua tai painukaa vittuun”.
Se on kirja, jonka ansiosta Tarja Halonen yrittää saada sielulleen hetkeksi rauhaa. Enää ei ole viran tuomia rajoitteita, ja nyt Halonen saa vihdoin kertoa, mikä on hänen visionsa paremmasta elämästä. Siinä visiossa parempi elämä on sellainen, jossa ei olisi muita kuin Tarja Halonen sekä läjä ihmisiä, jotka ovat Tarja Halosen kanssa samaa mieltä siitä, millainen on parempi elämä.
Presidenttinä Halonen oli napatanssiva mykkä, mikä näin jälkikäteen oli viisas päätös, sillä vaikka virka seremoniallinen onkin, ei olisi ollut kivaa olla tietoinen siitä syvyydestä, jolla Halonen eli mielikuvitusmaailmassa, jossa hän oli tehnyt kaikkien kanssa sopimuksen siitä, että siinä maailmassa on vain Tarja Halonen.
Tarja Halonen on ylpeä kalliolaisuudestaan. Halonen onkin esimerkillinen kalliolainen, sillä jos Halosella on luonnevikoja, ne ovat Halosen mielestä vahvuuksia, jotka ovat seurauksia siitä, että hän on kalliolainen. Ei tuollaiseen logiikkaan haluaisi törmätä pimeillä Kallion kaduilla.
Halonen on presidenttiytensä jälkeen etsinyt paikkaansa maailmassa ja YK:ssa, mutta ei ole vielä sitä löytänyt. Eräs vaihtoehto olisi ottaa mukaan pari muuta äkäistä demaria ja lähteä stand up-kiertueelle. Kertoisivat pitkin Suomen lavoja ideologiastaan, itseymmärryksestään, saavutuksistaan, ja salit täyttyisivät naurusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvä