Vastuunkanto MaMu poliittisia päätöksiä tehdessä täytyy aloittaa jo ennen päätösten lukkoon lyömistä. Mikäli maahanmuuttopolitiikasta seuraa geopoliittisia ongelmia, alueellista segregaatiota, rikollisuuden merkittävää kasvua, suhteettomia rahallisia kustannuksia tai muita vakavia ongelmia -
Voi sanoa maahanmuuttopolitiikan epäonnistuneen ainakin osittain.
Keitä ne onkaan ne syylliset?
Rasismissa ei ole mitään järkeä. Rasismi on osa ongelmaa, ei osa ratkaisua. Yhteiskunnassa ilmenee kaikenlaisia ongelmia, täysin riippumattomasti maahanmuuttopolitiikasta. Suuri osa näistä ongelmista voidaan lokeroida tai ainakin määritellä *sopeutumisongelmiksi*. On hyvinkin loogista, että kun ihminen omaa poikkeavan kulttuuritaustan, uskonnollisuuden, ulkonäön, hänellä on suurempi haaste yhteiskuntaan sopeutumisessa kuin sellaisella tavallisella tyypillä, joka ei erityisemmin massasta eroitu.
Rasistit toiminnaallaan tekevät tästä sopeutumisesta vaikeampaa, ja itse siis aiheuttavat näitä ongelmia. Jos tätä on vaikea uskoa, niin mietitäänpä hyvin konkreettisen esimerkin kautta. Jos yksi tällainen Maahanmuuttopolitiikasta seuraava ongelma on vaikkapa rahallinen kulu, joka aiheutuu siitä että maahanmuuttaja ei löydä töitä, ja joutuu yhteiskunnan tukien varaan. Kun tämä maahanmuuttaja hakee itselleen töitä, ja työhaastatteluissa työhaastattelijat ovat rasisteja, eivätkä halua työllistää kyseistä henkilöä tämän hölmön asenteensa vuoksi. Kenen syytä silloin onkaan, että tämä kyseinen MaMu poliittinen ongelma on syntynyt? Mielestäni on aika ilmeistä että tässä esimerkissä syyllinen on rasisti.
Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät ongelmat ovat kvantitatiivista tyyppia. Vähän selkeämmin ilmaistuna, kyse on pikemminkin siitä kuinka paljon maahanmuuttajia otetaan vastaan, kuinka paljon heitä otetaan milläkin perusteella tai kustakin lähtökohdasta, kuinka paljon rahaa käytetään heidän suhteensa tehtyjen suunnitelmien toteuttamiseen, kuinka paljon näitä suunnitelmia tehdään. Ja kuinka paljon maahanmuuttajia ylipäätään olisi muuttamassa maahan. Kun asiaan liittyy selvästi numeerisia puolia, täytyy myös hyväksyä määriin perustuvat rajallisuudet. Suomen väkiluku on lähes 5,5 miljoonaa ihmistä, maailmassa on jo yli 7 miljardia ihmistä. Toisinsanoen varamme ovat rajalliset.
On myös väärin käännyttää sellainen henkilö takaisin kotimaahansa, joka sinne palattuaan joutuisi uskontonsa, seksuaalisuutensa tai minkä tahansa syyn takia vainotuksi. Nämä perusteet jakavat maahanmuuttajia erilaisiin joukkoihin. Humanitaarinen maahanmuutto on inhimillisyyden takia tärkeää. Sellainen henkilö, joka käännyttää asiaa miettimättä kaikki turvaa hakevat ihmiset takaisin sinne mistä tulevat, on tietyssä mielessä paha ihminen. Ainakin ideologisella tasolla oikea pyrkimys, olisi jotenkin kyetä tällaisia ihmisiä pelastamaan. Tämä on tärkeää sen takia että ei voi pelkästään puntaroida paikallisia seuraamuksia, mahdollisia tilastollisia ongelmia, kun ongelma syntyy silloinkin kun pakolaisia joutuu käännyttämäään takaisin - se on itsessään jo ongelma.
Maahanmuuttajan itsensäkin kannalta on hyvä, jos hän tänne päätyessään löytää asumuksen, opiskelu- tai työpaikan. Sehän on kaikille hyvä, jos näin pääsee käymään. Jos näin taas ei tapahdu, se on vähän kaikille osapuolille ongelmallista, niin lainsäätäjille, maahanmuuttajille kuin maassa jo asuville.
Henkilökohtaisesti toivon maahanmuuttopolitiikkaa tehtävän vastuullisesti ja inhimillisesti.
Voi sanoa maahanmuuttopolitiikan epäonnistuneen ainakin osittain.
Keitä ne onkaan ne syylliset?
Rasismissa ei ole mitään järkeä. Rasismi on osa ongelmaa, ei osa ratkaisua. Yhteiskunnassa ilmenee kaikenlaisia ongelmia, täysin riippumattomasti maahanmuuttopolitiikasta. Suuri osa näistä ongelmista voidaan lokeroida tai ainakin määritellä *sopeutumisongelmiksi*. On hyvinkin loogista, että kun ihminen omaa poikkeavan kulttuuritaustan, uskonnollisuuden, ulkonäön, hänellä on suurempi haaste yhteiskuntaan sopeutumisessa kuin sellaisella tavallisella tyypillä, joka ei erityisemmin massasta eroitu.
Rasistit toiminnaallaan tekevät tästä sopeutumisesta vaikeampaa, ja itse siis aiheuttavat näitä ongelmia. Jos tätä on vaikea uskoa, niin mietitäänpä hyvin konkreettisen esimerkin kautta. Jos yksi tällainen Maahanmuuttopolitiikasta seuraava ongelma on vaikkapa rahallinen kulu, joka aiheutuu siitä että maahanmuuttaja ei löydä töitä, ja joutuu yhteiskunnan tukien varaan. Kun tämä maahanmuuttaja hakee itselleen töitä, ja työhaastatteluissa työhaastattelijat ovat rasisteja, eivätkä halua työllistää kyseistä henkilöä tämän hölmön asenteensa vuoksi. Kenen syytä silloin onkaan, että tämä kyseinen MaMu poliittinen ongelma on syntynyt? Mielestäni on aika ilmeistä että tässä esimerkissä syyllinen on rasisti.
Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät ongelmat ovat kvantitatiivista tyyppia. Vähän selkeämmin ilmaistuna, kyse on pikemminkin siitä kuinka paljon maahanmuuttajia otetaan vastaan, kuinka paljon heitä otetaan milläkin perusteella tai kustakin lähtökohdasta, kuinka paljon rahaa käytetään heidän suhteensa tehtyjen suunnitelmien toteuttamiseen, kuinka paljon näitä suunnitelmia tehdään. Ja kuinka paljon maahanmuuttajia ylipäätään olisi muuttamassa maahan. Kun asiaan liittyy selvästi numeerisia puolia, täytyy myös hyväksyä määriin perustuvat rajallisuudet. Suomen väkiluku on lähes 5,5 miljoonaa ihmistä, maailmassa on jo yli 7 miljardia ihmistä. Toisinsanoen varamme ovat rajalliset.
On myös väärin käännyttää sellainen henkilö takaisin kotimaahansa, joka sinne palattuaan joutuisi uskontonsa, seksuaalisuutensa tai minkä tahansa syyn takia vainotuksi. Nämä perusteet jakavat maahanmuuttajia erilaisiin joukkoihin. Humanitaarinen maahanmuutto on inhimillisyyden takia tärkeää. Sellainen henkilö, joka käännyttää asiaa miettimättä kaikki turvaa hakevat ihmiset takaisin sinne mistä tulevat, on tietyssä mielessä paha ihminen. Ainakin ideologisella tasolla oikea pyrkimys, olisi jotenkin kyetä tällaisia ihmisiä pelastamaan. Tämä on tärkeää sen takia että ei voi pelkästään puntaroida paikallisia seuraamuksia, mahdollisia tilastollisia ongelmia, kun ongelma syntyy silloinkin kun pakolaisia joutuu käännyttämäään takaisin - se on itsessään jo ongelma.
Maahanmuuttajan itsensäkin kannalta on hyvä, jos hän tänne päätyessään löytää asumuksen, opiskelu- tai työpaikan. Sehän on kaikille hyvä, jos näin pääsee käymään. Jos näin taas ei tapahdu, se on vähän kaikille osapuolille ongelmallista, niin lainsäätäjille, maahanmuuttajille kuin maassa jo asuville.
Henkilökohtaisesti toivon maahanmuuttopolitiikkaa tehtävän vastuullisesti ja inhimillisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksi suuri ongelma asian tiimoilta on maahanmuuttopoliittisen keskustelun uskomattoman typerä polarisoituminen. Osapuolet asettuvat vastakkain, ja molemmilla puolilla näyttäisi löytyvän lähinnä typeriä mielipiteitä. On vaikeaa olla maahanmuuttokriittinen leimautumatta rasistiksi, on vaikeaa kommunikoida omia mielipiteitään harmaalla alueella - kun keskustelujen osapuolet ovat valmiina leimasemaan otsaan joko "rasisti" tai "viherpiiperö" ja torjumaan kaikki argumentit valmiiksi laadituilla ennakkopäätöksillään, jotka ovat muodostuneet tässä aiemmin mainitussa typerästi polarisoituneessa keskustelussa.
Asiaa ei lainkaan helpoita sellaisten vihanlietsojien kirjoitukset, jotka kritisoivat maahanmuuttoa ja ohjaavat ihmisten mielipiteitä vihamisemmiksi, varsinkin kun niin tehdessään ovat kykenemättömiä käsittelemään koko asiaa rehellisesti. Kansanedustajien veikeästä joukosta löytyy muutamia sellaisia mielipiteen ilmaisijoita, jotka kirjoituksillaan ja sanomisillaan poimivat sellaisia poikkeuksia, joiden varaa rakentavat oman pelkästään kritisoivan asenteensa. Tällaisen toiminnan taustalla voi olla ainoastaan rasistinen maailmankuva, koska se ei ole rehellistä, ja se pyrkii vaikuttamaan tavalla, jonka seuraukset ovat negatiiviset. Nämä tällaiset henkilöt, eivät siis kirjoituksissaan huomioi lainkaan maahanmuuton positiivisia vaikutuksia, eivät lainkaan huomioi inhimillisiä arvoja, eivätkä yleensä kritiikistään huolimatta kykene tarjoamaan inhimilisiä ja toimivia ratkaisuja esittämiinsä ongelmiin. Minusta se ei ole lainkaan vastuullista, eikä edes kovin kypsää.
Tähän jo vastasin aamupäivällä. Se katosi. Miksi?
Totean taas, kuten viranomaisetkin ja tavallinen kansa, että kotoutus on epäonnistunut. Joka puolella Suomea sen huomaa.
Onko haluakaan kotoutua kun ei edes ole halua luopua mistään alkuperäisestä mallista? Jos mistään ei luovu, ei voi kotoutua. Tavoista ei luovuta eikä uskonnosta pätkääkään niin eihän kotoutus onnistu! Sopeudu siinä sitten kun kaikki on yhteiskunnan kanssa ristiriidassa!
Helsingin itäisissä osissa ja Itäkeskuksessa tämä sopeutumattomuus oikein lyö silmille ja korville. Siellä näkee kotoutuksen surulliset hedelmät. Sitä väkeä kun katselee tajuaa, että kotoutus on täysin epäonnistunut kaikessa muussa paitsi sosiaaliturvien käytössä. Niiden käyttämisen he ovat oppineet ja siihen kotoutus on jäänytkin.
Kotouttaa ei voi luokkahuoneissa jossa istutaan muutama tunti päivässä. Muu aika ollankin sitten "omiensa" parissa omine tapoineen.
Ei ennenkään ole kotoutettu. Kotoutus ja yhteiskuntaan sopeutuminen on tapahtunut maahanmuuttajan omasta tahdosta, työn teosta ja halusta tulla hyväksytyksi. Se oli pakkokin koska sossuturvaa ei silloin voinut saada.
Nyt sossuturva alkaa heti juoksemaan ja tilille tulee rahaa. Työnhalukkuus ja sopeutuminen tavoillemme unohtuu, eikä heillä ole siihen tarvettakaan. Edut pyörivät ja rahaa oikein tupataan joka kuukausi käteen. Miksi sitten enää on tarvetta sopeutuakaan?
Samaa omaa populaatiota löytyy tarpeeksi jotta voi olla ikuisesti omilla perinnetavoillaan ja omalla kielellä heidän keskuudessaan. Tapahtuu ghettoutumista kuten Helsingin itäosissa jo pahasti onkin.
Kyllä täällä Tampereellakin huomaa, että kotoutus on epäonnistunut. Asunnon ja rahaa ja saa liian helposti, aivan automaattisesti, tekemättä sen eteen mitään.
Sossu on kuin kuukausittainen maksuautomaatti maahanmuuttajille. Bussikorteista lähtien kaikki pedataan eteen.
Ei ihme ettei työhön meno maistu.