Kun 50-luvun Suomessa päätettiin hankkia uusi rynnäkkökivääri, niin RK62 oli vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. Yksi aika erikoinen vaihtoehto uiskenteli tuolla surffauksen yhteydessä vastaan. Nimittäin SIG Stgw 57:n vientimalli SIG 510-3, jota aikoinaan Suomen puolustusvoimille kaupiteltiin.
(Näin väittää netti. Minähän en ollut vielä edes syntynyt.)
Tekniset tiedot:
http://www.forgottenweapons.com/rifles/sig-stgw-57/
Esittely:
http://www.youtube.com/watch?v=HacUqZN8t4Q
Kyllä tuossa vehkeessä on meinaan aivan helev*tisti pieniä osia, kuten nato-aseissa monasti on. Tuossa videolla tuo kaveri purkaa tuota asetta varmaan puolituntia. Veikkaanpa että tuolla metsän siimeksessä kun alkaa vehjettä putsaamaan, niin osat joutuu helposti hukkaan. Puhumattakaan siitä että häkkyrä jumiutuisi. Siinä saisi aika pitkään pähkäillä että missä on vika. Ei sitä monesti ole edes tajunnut, kuinka helppoja ja käytännöllisiä AK-tyyppiset aseet ovat. Nyt tajuan kuinka hyvän valinnan SA teki aikoinaan asetta valitessaan. En lähtis tuollaisen kanssa metsään sotimaan.
(Näin väittää netti. Minähän en ollut vielä edes syntynyt.)
Tekniset tiedot:
http://www.forgottenweapons.com/rifles/sig-stgw-57/
Esittely:
http://www.youtube.com/watch?v=HacUqZN8t4Q
Kyllä tuossa vehkeessä on meinaan aivan helev*tisti pieniä osia, kuten nato-aseissa monasti on. Tuossa videolla tuo kaveri purkaa tuota asetta varmaan puolituntia. Veikkaanpa että tuolla metsän siimeksessä kun alkaa vehjettä putsaamaan, niin osat joutuu helposti hukkaan. Puhumattakaan siitä että häkkyrä jumiutuisi. Siinä saisi aika pitkään pähkäillä että missä on vika. Ei sitä monesti ole edes tajunnut, kuinka helppoja ja käytännöllisiä AK-tyyppiset aseet ovat. Nyt tajuan kuinka hyvän valinnan SA teki aikoinaan asetta valitessaan. En lähtis tuollaisen kanssa metsään sotimaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nuo 7,62x39 koekappaleet huutokaupattiin muutama vuosi sitten SIG:in tehtaan kokoelman mukana.
Joudun kyllä nyt hiukan puolustelemaan Stgw 57:aa. Sen kenttäpurku ja -huolto ei ole lainkaan hankalaa. Perä palautinjousineen irti, lukko ja viritinkahva ulos - ase on kenttäpurettu. Yksi sokka ulos ja alarungon saa myös irti, mutta se ei ole välttämätöntä. Pikkuosia on kyllä, mutta ne on koottu selkeiksi kokonaisuuksiksi, joita ei käyttäjän tarvitse purkaa.
Nyt piipun voi puhdistaa takakautta. Tämä on käytännössä mahdotonta AK-tyyppisellä aseella. Etukautta rassaaminen, varsinkin teräspuikolla, vahingoittaa piippua.
Rullahidastetussa massasulkuaseessa ei ole lainkaan kaasumäntää eikä se puske ruutikaasuja koneistoon. Tällöin ase pysy puhtaampana ammuttaessa. Stgw 57 on erittäin tarkka ase, mm. koska siinä ei ole kaasujärhestelmää piipun värähtelyjä häiritsemässä.
Miinuspuolella ase on todella painava, lähes 6 kg tyhjänä (Sveitsin 7,5 mm malli), tosin se toimitti myös pikakiväärin tehtävää. Toiseksi, se ooli erittäin kallis valmistaa, mutta ei ole halpa suomalainen umpiteräksestä jyrsitty RK:kaan.
Nykyinen Stgw 90 (o.s. SIG 550) pohjautuu osittain AK:hon.
En missään tapauksessa halua väheksyä AK-konstruktiota ja joitakin yksityiskohtia lukuunottamatta kotimainen RK on erittäin hyvä ase. Ei maailman paras, kuten kuulee sanottavan, mutta toimittaa tehtävänsä oikein hyvin.
Rullahidasteiset HK G3 ja Stgw 57 palvelivat pitkään maittensa asevoimissa ja molemmat ovat tarkan, toimintavarman ja luotettavan aseen maineessa. Jos SIG 510 olisi valittu aikanaan PV:n käyttöön, ero nykytilanteeseen olisi tuskin merkittävä.