Olen 155cm ja 47 kg aikuinen nainen. Kahden aikuisen lapseni äiti. Töissä minulle sanoi 180 cm ja 80-90 kg nainen näin: "oletko sinä edes oikea nainen, kun oot noin pieni ja laiha?!!" Tyrmistyin sanattomaksi. En osannut vastata mitään, mutta nyt kyllä osaisin....odotan tilaisuuttani...kumpikohan meistä on sairas...? Jos on. Rumasti sanottu kyllä minusta. Mitäpä te tuumaatte? Tuo kommentti tuli ihan vaan kesken päivätöiden, yhtäkkiä. Mitään ennakkokeskustelua ei oltu käyty.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hän oli kateellinen. Sinä et mussuta suruusi niin kuin hän. Sinulla on itsehillintää.
Oleellista tässä on että miten sinä suhtaudut häneen. Annatko asian vaivata vai annatko sen mennä ohi, satuttamatta sinua.
Tunteista sinun pitää itse vastata, olivatpa ne mitä tahansa, tuo nainen ei ole niistä vastuussa.
"se mikä ei kkosketa ei voi satuttaa"
Oletko itse miettinyt paljon hoikkuuttasi? Naiseuttasi? Elätkö muiden kautta?
Mikä tuossa sanonnassa satutti? Pohdi eri näkökulmista asiaa, niin saat enemmän itsellesi, kuin siitä että mollaat takaisin.
Näin opit tuntemaan itsesi. :)
Kiitos paljon saapasjalkakissa3. Ihanan rakentava vastaus sinulta! Kiitos! Pyrinkin elämässäni siihen, että saisin mahdollisimman paljon itselleni kasvamiseeni ihmisenä kokemistani asioista. On totta, että olen joutunut pohtimaan naiseuttani, koska olen usein saanut kuulla hoikkuudestani negatiivisia kommentteja. Naisilta varsinkin. Sanonnassa satutti hänen äänensävynsä, se oli ilkkuva. Itse en kommentoi koskaan mitään negatiivista ihmisille heidän ulkomuodoistaan suoraan päin naamaa. Ei se ole minun migreeni, jos joku on lihava, laiha, pitkä tai lyhytkasvuinen. Ihmisiähän he vain ovat, niinkuin minäkin. Minusta erilaisuus on rikkautta. Se miten kohtelee lähimmäisiään, on minusta paljon tärkeämpää kuin ulkomuoto. Kyllä tässä riittää pohtimista ;D