Tällä hetkellä loskassa rämpiessäni kaupungin katuja alkaa tuntua siltä että olen käytännöllisesti katsoen jo kuollut. Ruumiillinen kuolema onkin jo sitten asia erikseen. Olen sotkenut asiani jo moneen kertaan elämässäni ja puoli vuotta sitten tapahtui se pahin mahdollinen. Jäin asunnottomaksi. Puoli vuotta ennen sitä menetin työpaikan. Tällä hetkellä en saa rahaa mistään valtioon liittyvältä virastolta erinnäisistä syistä. En tiedä kannattaako tässä edes enää yrittää korjata asioita. Elämä oli vielä hyvin 2007 ja sitä ennen. Olen 35v. mies. Olin töissä, oli asunto ja elämä muutenkin mallillaan. Eri asioiden summana velkaannuin jo jouduin kadulle...
Olen koko puolen vuoden ajan kulkenut kaverilta kaverille yökylässä. Kenellekkään en ole kehdannut paljastaa tilannettani häpeän takia. Kyllähän he varmaan jo jotain aavistelevatkin siitä olen varma. On ollut hetkiä jolloin kavereilleni ei erinnäisistä syistä ole käynyt että nukkuisin heillä muutaman tunnin. Tällöin olen tyytynyt nukkumaan julkisissa tiloissa jotka nyt ovat olleet sattumaan olemaan auki. Niitä ei öisin paljoa ole. Mutta ompa ainakin lämpöä tässä pakkasessa. Päivittäin joudun miettimään pääni puhki mistä kelaan pari euroa syömistä varten..
Edellinen työnantajani ei toimita minulle pyytämiäni työtodistuksia tai palkkatodistuksia niin että asiat edistyisivät. Tämähän tarkoittaa sitä että asiat eivät etene rahallisesti työvoimatoimiston kautta mihinkään suuntaan jos yrität kelan etuuksia hakea. Tämän tiedätte varmaan itsekkin. Lyhyesti voin kertoa että työsuhde päättyi melko kiusallisissa merkeissä. Minua hyväksikäytettiin yli vuoden ja oltiin uskoteltu että työpaikka on turvattu kunnes työkaverini/ystäväni pissasi suoraan sanottuna silmään ja vei paikkani altani. Se oli ensimmäinen suuri romahdus. Menetin kerralla ystävän sekä rakkaan työpaikan missä tykkäsin olla. Se oli alamäen alku. Kahteen kertaan olen pyytänyt todistuksia mutta en ole niitä saanut. Työvoimatoimistossa penätään itseäni hankkim aan nuo. Minä en enää jaksa. Miksi työvoimatoimistossa ei voisi olla niin että virkailijat itse voisivat hankalissa tapauksissa hankkia tarvittavat paperit työnantajalta. Itse en todellakaan enää kehtaa/jaksa soitella perään. Muutenkin tämä asuntohuoli ja kaikki...
Sosiaalitoimistossakin olen käynyt kahteen otteeseen hakemassa toimeentulotukea että saisin edes vähän ruokarahaa. 5 euroakin riittäis vähäksi aikaa hyvin. Mutta ei. Olen siis asunnoton. Välillä kavereilla ja välillä ulkona nukkumassa. Omaisuuteni hävitettiin kun edellisestä asunnostani jouduin pois. Minulla ei ole enää muuta kuin yksi matkalaukku jota säilytän kaverillani. Sosiaalitoimisto penää osoitetta missä majailen ja muita lisätietoja... Enhän mä ny sellasia voi antaa. Kaveri ei tiedä tilanteesta ja sitä suuremmalla syyllä en todellakaan halua että kyseiseen osoitteeseen alkaa mitään lappuja tulemaan.
Järjestelmä on perseestä ainakin tässä mieles.
Ilopäiviäkin on välillä ollut kun on kaverilta lainaan rahaa saanut pieniä summia. Yhden asian olen vain todennut taas jälleen tänään että Valtio ei auta PASKAN vertaa kodittomia/asunnottomia etenemään elämässä. Tämän jouduin asioita miettiessäni taas tänään loskassa kävellessäni toteamaan. Mistään et saa apua. Haluaako valtio oikeen että tällaiset jäätyvät pakkaseen ja kuolevat pois??? Elämä on julmaa.. Noh eiköhän tässä jotenkin hengissä vielä kipristellä... Perseestä tää kuitenkin on... Ei taida kovin monella olla vastaavanlaisia kokemuksia..
Ps. Ja niille joiden puheita eri palstoilta olen saanut lukea..nämä jotka voivat hyvin, asuvat hienoissa asunnoissa ja elämä on auvoisaa ja jotka kommentoivat asunnottomia ja heidän tilanteitaan kuin olisivat jumalia...pitävät heitä roskasakkina ja avuttomiana... Jos joskus törmään tällaiseen omahyväiseen ja itsekeskeiseen tyyppiin niin voin vakuuttaa että nenä tulee olemaan kipiä. Tämä ei ole enää hauskaa
Olen koko puolen vuoden ajan kulkenut kaverilta kaverille yökylässä. Kenellekkään en ole kehdannut paljastaa tilannettani häpeän takia. Kyllähän he varmaan jo jotain aavistelevatkin siitä olen varma. On ollut hetkiä jolloin kavereilleni ei erinnäisistä syistä ole käynyt että nukkuisin heillä muutaman tunnin. Tällöin olen tyytynyt nukkumaan julkisissa tiloissa jotka nyt ovat olleet sattumaan olemaan auki. Niitä ei öisin paljoa ole. Mutta ompa ainakin lämpöä tässä pakkasessa. Päivittäin joudun miettimään pääni puhki mistä kelaan pari euroa syömistä varten..
Edellinen työnantajani ei toimita minulle pyytämiäni työtodistuksia tai palkkatodistuksia niin että asiat edistyisivät. Tämähän tarkoittaa sitä että asiat eivät etene rahallisesti työvoimatoimiston kautta mihinkään suuntaan jos yrität kelan etuuksia hakea. Tämän tiedätte varmaan itsekkin. Lyhyesti voin kertoa että työsuhde päättyi melko kiusallisissa merkeissä. Minua hyväksikäytettiin yli vuoden ja oltiin uskoteltu että työpaikka on turvattu kunnes työkaverini/ystäväni pissasi suoraan sanottuna silmään ja vei paikkani altani. Se oli ensimmäinen suuri romahdus. Menetin kerralla ystävän sekä rakkaan työpaikan missä tykkäsin olla. Se oli alamäen alku. Kahteen kertaan olen pyytänyt todistuksia mutta en ole niitä saanut. Työvoimatoimistossa penätään itseäni hankkim aan nuo. Minä en enää jaksa. Miksi työvoimatoimistossa ei voisi olla niin että virkailijat itse voisivat hankalissa tapauksissa hankkia tarvittavat paperit työnantajalta. Itse en todellakaan enää kehtaa/jaksa soitella perään. Muutenkin tämä asuntohuoli ja kaikki...
Sosiaalitoimistossakin olen käynyt kahteen otteeseen hakemassa toimeentulotukea että saisin edes vähän ruokarahaa. 5 euroakin riittäis vähäksi aikaa hyvin. Mutta ei. Olen siis asunnoton. Välillä kavereilla ja välillä ulkona nukkumassa. Omaisuuteni hävitettiin kun edellisestä asunnostani jouduin pois. Minulla ei ole enää muuta kuin yksi matkalaukku jota säilytän kaverillani. Sosiaalitoimisto penää osoitetta missä majailen ja muita lisätietoja... Enhän mä ny sellasia voi antaa. Kaveri ei tiedä tilanteesta ja sitä suuremmalla syyllä en todellakaan halua että kyseiseen osoitteeseen alkaa mitään lappuja tulemaan.
Järjestelmä on perseestä ainakin tässä mieles.
Ilopäiviäkin on välillä ollut kun on kaverilta lainaan rahaa saanut pieniä summia. Yhden asian olen vain todennut taas jälleen tänään että Valtio ei auta PASKAN vertaa kodittomia/asunnottomia etenemään elämässä. Tämän jouduin asioita miettiessäni taas tänään loskassa kävellessäni toteamaan. Mistään et saa apua. Haluaako valtio oikeen että tällaiset jäätyvät pakkaseen ja kuolevat pois??? Elämä on julmaa.. Noh eiköhän tässä jotenkin hengissä vielä kipristellä... Perseestä tää kuitenkin on... Ei taida kovin monella olla vastaavanlaisia kokemuksia..
Ps. Ja niille joiden puheita eri palstoilta olen saanut lukea..nämä jotka voivat hyvin, asuvat hienoissa asunnoissa ja elämä on auvoisaa ja jotka kommentoivat asunnottomia ja heidän tilanteitaan kuin olisivat jumalia...pitävät heitä roskasakkina ja avuttomiana... Jos joskus törmään tällaiseen omahyväiseen ja itsekeskeiseen tyyppiin niin voin vakuuttaa että nenä tulee olemaan kipiä. Tämä ei ole enää hauskaa
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ota yhteyttä työsuojelupiiriin ja pyydä heitä selvittämään miksi kyseinen työnantaja ei anna työtodistusta. Samalla voit raportoida työsuojelupiiriin muut havaitsemasi epäkohdat.
Tällöin työnantaja joutuu selvittämään kirjallisesti viranomaisille omia käytäntöjään ja samalla voi joutua työsuojelutarkastusten kohteeksi.
Jostain syystä joiltakin työnantajilta on hukassa se, että myös työnantajan kuuluu noudattaa lakia ja työehtosopimuksia. Joskus se noudattaminen ei onnistu ennenkuin usuttaa työsuojelupiirin viranomaiset työnantajan kimppuun.
Minäkin olin vähällä jäädä asunnottomaksi Kelan ja TE-toimiston byrokratian vuoksi. He vaativat selvityksiä, joita minulla ei ollut esittää. Vuokrarästit kasvoivat ja olisin taivasalla jos vuokranantaja ei olisi uskonut, että saan pitkän taistelun jälkeen rahani Kelalta. Kaverini puolestaan asui 18-vuotiaana kanssani äitini kämpillä, kun omat vanhempansa olivat heittäneet tämän pihalle, eikä asuntoa Helsingistä noin vain löytynyt.
Itselleni kävi samoin KELA pisti työttömyysturvat poikki puoleksi vuodeksi, koska pätkätyöstäni saatu palkkatodistus ei kelvannut kelalle ja eivät suostuneet parempaakaan antamaan työpaikalta.
Työnantajani vaihteli palkkatodistuksia puolenvuoden aikana kolme kertaa (oli muka joku ihme suurin palkanmaksuperusteiden muutos käynnissä alalla) ja lopulta ne muuttuivat niin monimutkaisiksi monisivuisiksi lapuiksi, että ei niistä kukaan enää saanut selvää millä perusteella palkka oli maksettu milläkin tavalla. Kun kuukauden päästä selvisi, että KELA ei suostu maksamaan työttömyysturvaani kun ei se virkamies siitä palkkatodistuksestani saanut mitään selvää tein valituksen ja odottelin sen käsittelyä yli puolivuotta. Lopulta sain työttömyysturvani kun valitin eduskunnan oikeusasiamiehelle viranomaisen toiminnasta ja siitä, että KELAN omien ohjeiden mukaan peruspäiväraha päätös pitää tehdä maksimissaan kuudessa viikossa.
No onneksi olen suhteellisen komea ja sosiaalinen mies ja onnistuin hankkimaan itselleni yöpaikan erään naisen luota kun rahat eivät enää riittäneet edes oman asuntoni vuokraan. Irtisanoin oman vuokra asuntoni, jotta luottotietoni eivät menisi maksamattomien vuokrien takia. Pelkkä asumistuki kun ei riittänyt edes vuokraan.
Joo näin on, ihan tietoisesti ajetaan asunnottomaksi, jos kykenet vielä jotenkin vuokrasi maksamaan, niin sitten tuputetaan edunvalvontaa. Ihan vittuilua minun mielestäni ainakin, että soittoaika on 9-11 ja silloinkin ne laittaa luurin pöydälle.
Ymmärsin kirjoituksesta että olet itsekkin sotkenut asioita. Kyllä pitää itse hakea työtodistukset. MIksi et voi niitä hakea`? Ole rehellinen: liittyykö asiaan jotain sellaista, että jota häpeät.
Ihan tervejärkinen tyyppi olat ja luonteeltasi ihan vahvakin. Olet jotenkin ylpeä ja häpeät. Kyllä sinun nyt váin kannattaa tehdä itsellesi selvä ja jämäkkä päätös. Hommaat työtodistukset. Järjestele asiat rehellisesti. Kerro myös jollekin parhaalle kaverille ongelmastasi. Voit saada hekistä ja käytännön tukea alkaa hoitanmaan asioitasi.
Jos ei ole rahaa ruokaan niin keräämällä pulloja ja tölkkejä muutama euro tulee helposti kasaan.
"Ymmärsin kirjoituksesta että olet itsekkin sotkenut asioita. Kyllä pitää itse hakea työtodistukset. MIksi et voi niitä hakea`?"
Minusta tuon tyypin tekstistä paistaa läpi masennus ja tympääntyminen yhteisöön ja hän nojaa nykyisin täysin pelkkiin suoriin sosiaalisiin suhteisiin - ja veikkaisin siksi että virallinen apu ei ole riittävän kohtaavaa. Väitän että tämä kaveri nykytilassaan EI PYSTY HOITAMAAN ASIOITA sillä tasolla kuin virallinen systeemi vaatii, vaan jatkuvat epäonnistuminen ja hänen saamansa kohtelu on murtanut tyypin täysin.
Hän ei ole älyllisesti jälkeenjäänyt, vaan yhteiskunnan kannalta täysin lamaantunut ja tarvii tämän takia hyvin syvällistä vastaantulemista saadakseen edes perustuslaillsiet oikeutensa toteutumaan - ja tämä tarkoittaa myös että kun tuo tyyppi ei saa oikeuksiaan myös hänen kaverinsa joutuvat siitä rasittumaan turhaan.
Voisin verrata hänen tilannettaan siihen että molemmat jalkansa katkaisseelta ihmiseltä vaaditaan kävelemistä esim. sossuun. Katkenneet jalat on helppo todeta - eikä se estä esim. käsien käyttämistä .... mutta voidaanko todeta henkinen katkeaminen vaikka se ei estäisikään esim. rationaalista kommunikaatiota? Meidän yhteisössämme vain tietyt henkiset ongelmat lasketaan vammautumiseksi, vaikka esim. turhautunut vakava masennus voi todellakin estää koko elämän elämisen ja väliaikaisesti asioiden hoidon täysin täysjärkiseltäkin.
Tätä eivät tajua ihmiset jotka ovat funktionaalisia ja saaneet hommansa luistamaan. He eivät koskaan ole romahtaneet tarpeeksi täydellisesti lamaantuakseen ja ymmärrä mitä se tarkoittaa, etenkin niille joilla ei ole varsinaisia läheisiä elämässään.
Itse olen muutaman askelen päässä tilanteesta jossa em. kirjoittaja on ja tiedän että tuo voisi olla omasta kynästäni ja että siihen ei vaadita kuin muutama maksamaton sosiaaliturvan erä - ja noita en itsekään aina pysty hakemaan ja järjestämään ajoissa saati sitten kaikkine vaadittuine papereneineen. Etenkin asumistuen haussa vaaditaan välillä paperia ja dokumenttejä joita ei ole mahdollistakaan toimittaa, esim. palkkakuitteja tulevaisuudelta, samoin vaikkapa talonkirjan ote voi olla köyhälle liian kallis maksaa koska se on monilla isännöitsijöillä maksullinen palvelu.
Tuolle alkuperäiselle suosittelen että teet osoitteenmuutoksen jonka muutto-osoite on sosiaalitoimiston osoite - sitten hankit makuupussin/paksut vaatteet kierrätyksestä ja menet sosiaalitoimistolle hakemaan henkilökohtaista apua. Nukut yösi sosiaalitoimiston ovella, poliisit hakevat sinut välillä putkaan kun kieltäydyt liikkumasta muualle (vetoa oikeuteesi osoitta että olet asunnoton) mutta siellä saat ainakin ruokaa ja lämpimän katon (teroita poliiseille että ole nälkäinen ja sinulla ei ole rahaa tai asuntoa). Putkasta pääset myös helpommin sosiaalityöntekijän pakeille, etenkin jos tilanne toistuu (ja sinun kannattaa se toistaa) niin ei jää epäselväksi että olet asunnoton.
Jos tilanne jatkuu tuollaisena mene oikeusaputoimistoon ja vaadi itsellesi ilmaista oikeusapua, olet oikeutettu sellaiseen. Ymmärrän että tilanteesi ja mielesi on sen tiimoilta palasina ja että on vihattavaa ja väärin että syvissä ongelmissa olevat joutuvat toimimaan näillä ihmisarvon poistavilla tavoilla saadakseen apua, mutta tämä on se keino millä saat sinulle kuuluvan avun nykymaailmassa. Valtion toimistot käännyttävät mieluiten avuntarvitsijat pois, joten heitä lammasmaisesti tottelemalla saat todellakin vain tyhjän käteen.
Olisikohan jokin seurakuntayhteys järkevää ? Tai jokin semmoinen asia, joka toisi elämääsi sisältöä ? Kannattaa ainakin kokeilla...
Sinä olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa meistä muista ihmisistä !
Tää tosiaan on vakava tilanne jossa itsekin olen ollut, tai ainakin hyvin lähellä.
Ihminen ei tosiaankaan jossain vaiheessa enää jaksa hoitaa asioitaan niinkuin pitäisi.
Ymmärrystä aikuisen miehen voi olla vaikea saada vaikka kertosiikin tilanteestaan.
"Ystävien" puoleen on nöyryyttävää kääntyä koska kaveruussuhde saattaa joutua koetukselle, riippuen "ystävistä".Olen itse henkisesti siinä jamassa että en enää ollut arma siitäkään ketkä ovat mun ystäviäni.
Nyt keski-ikäisenä pelkään taas joutuvani pahaan tilanteeseen. Minullakaan ei ole työpaikkaa eikä parisuhdetta. Onneksi on harrastus ja "kavereita", mutta jos ei duunia löydy, niin pulassa olen taas kerran. En jaksaisi enää.....Ehkä en jaksakaan ??