Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan on mahdollista huostaanottaa jehovantodistajien lapsi, jonka sairautta voidaan hoitaa vain verensiirrolla.
Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut huostaansa Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista. KHO:n mielestä lapsen sairauden hoitoon ei ollut käytettävissä muuta lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitomuotoa kuin tapauksessa valittu, jota lapsen vanhemmat eivät olleet hyväksyneet.
http://finlex1.edita.fi/dynaweb/oiktap/kho/fkho/@Generic__BookTextView/83545;nh=1;hf=0;lang=fi?DwebQuery=jehovan in#1
TAI
http://www.finlex.fi/oikeus/frame_set.php?CONTENT=kho.html&SELECTED_MENU=kho
Ja tee haku "jehovan"
----
10.03.2000/530 Lapsen huostaanotto - Sijaishuolto - Potilasoikeuslaki - Jehovan todistaja
Diaarinumero 2385/3/99
Antopäivä 10.03.2000
Taltionumero 530
Asialuokitus 1.07.03.03.01 - 1.07.03.03.01.02 - 1.07.03.03.01.03
Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista, huostaansa ja sijoittanut hänet sairaalaan ja kotiin.
Vanhemmat valittivat asiasta lääninoikeuteen ja lausuivat muun muassa, että potilaan oikeuksista ja asemasta annetun lain 9 §:n 4 momentti valtuuttaa lääkärin hoitotoimenpiteisiin ilman huostaanottoakin. Vanhemmat halusivat lastaan hoidettavan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla ilman verituotteita.
Lääninoikeus hylkäsi vanhempien valituksen ja vahvisti huostaanoton. Edellä mainitun säännöksen ja lastensuojelulain 16 §:n suhteesta tässä tapauksessa lääninoikeus totesi seuraavaa:
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9 §:n 4 momentin nojalla voidaan puuttua tilanteisiin, joissa alaikäisen potilaan huoltaja tai muu laillinen edustaja on kieltänyt potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavan tarpeellisen hoidon.
Säännöksen mukaan alaikäisen potilaan edustajalla ei ole rajatonta valtaa päättää hoitoon ryhtymisestä tai hoidosta luopumisesta. Lapsen hoidossa ei kuitenkaan ole kyse vain kertaluontoisesta päätöksestä tai tilanteesta, vaan hänen hoidontarpeensa tulee kestämään ainakin kaksi vuotta.
Sairaalajakson jälkeen lapsen hoitoa on jatkettu kotoa käsin tapahtuvilla päivittäisillä sairaalakäynneillä, joiden toteutumisen turvaaminen on lapsen sairauden hoitamiseksi välttämätöntä.
Edellä mainitun johdosta lääninoikeus katsoo, että puutteet lapsen huolenpidossa uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä, koska vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa sairauden hoidossa tarpeellisten verituotteiden käyttämisen eikä näin ollen ole varmuutta siitä, että vanhemmat suostuvat tuomaan lapsen kotoa sairaalaan verituotteiden antamista varten.
Avohuollon tukitoimet eivät tässä tilanteessa ole tarkoituksenmukaisia ja sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Lautakunnan on tullut lastensuojelulain 16 §:n nojalla ottaa lapsi sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto osittain kotona ja osittain sairaalassa.
Korkein hallinto-oikeus hankki asiassa vielä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon ja lausui, ettei ollut syytä muuttaa lääninoikeuden päätöksen lopputulosta kun saadun selvityksen mukaan lapsen sairauden hoitoon ei ollut käytettävissä muuta lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitomuotoa kuin tapauksessa valittu, jota lapsen vanhemmat eivät olleet hyväksyneet.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 § 4 mom.
Lastensuojelulaki 16 §
Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut huostaansa Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista. KHO:n mielestä lapsen sairauden hoitoon ei ollut käytettävissä muuta lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitomuotoa kuin tapauksessa valittu, jota lapsen vanhemmat eivät olleet hyväksyneet.
http://finlex1.edita.fi/dynaweb/oiktap/kho/fkho/@Generic__BookTextView/83545;nh=1;hf=0;lang=fi?DwebQuery=jehovan in
TAI
http://www.finlex.fi/oikeus/frame_set.php?CONTENT=kho.html&SELECTED_MENU=kho
Ja tee haku "jehovan"
----
10.03.2000/530 Lapsen huostaanotto - Sijaishuolto - Potilasoikeuslaki - Jehovan todistaja
Diaarinumero 2385/3/99
Antopäivä 10.03.2000
Taltionumero 530
Asialuokitus 1.07.03.03.01 - 1.07.03.03.01.02 - 1.07.03.03.01.03
Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista, huostaansa ja sijoittanut hänet sairaalaan ja kotiin.
Vanhemmat valittivat asiasta lääninoikeuteen ja lausuivat muun muassa, että potilaan oikeuksista ja asemasta annetun lain 9 §:n 4 momentti valtuuttaa lääkärin hoitotoimenpiteisiin ilman huostaanottoakin. Vanhemmat halusivat lastaan hoidettavan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla ilman verituotteita.
Lääninoikeus hylkäsi vanhempien valituksen ja vahvisti huostaanoton. Edellä mainitun säännöksen ja lastensuojelulain 16 §:n suhteesta tässä tapauksessa lääninoikeus totesi seuraavaa:
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9 §:n 4 momentin nojalla voidaan puuttua tilanteisiin, joissa alaikäisen potilaan huoltaja tai muu laillinen edustaja on kieltänyt potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavan tarpeellisen hoidon.
Säännöksen mukaan alaikäisen potilaan edustajalla ei ole rajatonta valtaa päättää hoitoon ryhtymisestä tai hoidosta luopumisesta. Lapsen hoidossa ei kuitenkaan ole kyse vain kertaluontoisesta päätöksestä tai tilanteesta, vaan hänen hoidontarpeensa tulee kestämään ainakin kaksi vuotta.
Sairaalajakson jälkeen lapsen hoitoa on jatkettu kotoa käsin tapahtuvilla päivittäisillä sairaalakäynneillä, joiden toteutumisen turvaaminen on lapsen sairauden hoitamiseksi välttämätöntä.
Edellä mainitun johdosta lääninoikeus katsoo, että puutteet lapsen huolenpidossa uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä, koska vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa sairauden hoidossa tarpeellisten verituotteiden käyttämisen eikä näin ollen ole varmuutta siitä, että vanhemmat suostuvat tuomaan lapsen kotoa sairaalaan verituotteiden antamista varten.
Avohuollon tukitoimet eivät tässä tilanteessa ole tarkoituksenmukaisia ja sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Lautakunnan on tullut lastensuojelulain 16 §:n nojalla ottaa lapsi sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto osittain kotona ja osittain sairaalassa.
Korkein hallinto-oikeus hankki asiassa vielä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon ja lausui, ettei ollut syytä muuttaa lääninoikeuden päätöksen lopputulosta kun saadun selvityksen mukaan lapsen sairauden hoitoon ei ollut käytettävissä muuta lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitomuotoa kuin tapauksessa valittu, jota lapsen vanhemmat eivät olleet hyväksyneet.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 § 4 mom.
Lastensuojelulaki 16 §
Vastaukset 17
Vanhimmat
täyden vastuun toimistaan pakkohuostaanoton seurauksena? Ja mikä on se korvaus jonka korkein hallinto-oikeus on velvollinen korvaamaan vanhemmille jos lapsi menehtyykin verituotteiden käytön takia. Verituotteiden käytössä on Aina omat riskinsä.
Verituotteista on vastuussa verituotteiden markkinoija, jonka vastuu rajoittuu hoitovirheeseen. Miten hoitovirhe sitten ymmärretään käytännössä onkin jo sitten eri asia. Verituotteiden markkinoijakaan ei ole teoriassa vastuussa, koska se ei ole antanut päätöstä verituotteen käytöstä. Mutta verituotteen käyttöön suosituksen antanutkaan lääkäri ei ole periaatteessa vastuussa, koska hän ei voi vaikuttaa verituotteen ominaisuuteen eikä sen puhtauteen. Riskivapaa hoitomenetelmä on riskivapaa lääkäreille, verituotteen markkinoijalle ja KHO:lle. Mutta onko se sitä potilaalle. Omavastuu on suuri.
>>Omavastuu on suuri.
Kun vastuukysymykset ovat pinnalla tuleekin mieleeni, että mikä onkaan kultin vastuu lupauksistaan? Käytännössä melko laajalti voi lupailla uskonnon nimissä.
Jehovantodistajuusaatteen kehittäjän ja Vartiotorniseuran kolmannen presidentin Rutherfordin, kirjasena julkaistu lupaus "Miljoonat nykyään elävät eivät kuole koskaan." 1920 luvulla eläneitä raamatuntutkijoita ja nimenomaan heistä lahkoutuneita jehovantodistajia ei ole jäljellä edes miljoonaa, mutta taitaa perikunnan edustaja turhaan kolkutella Vartiotorniseuran ovea ja heilutella tuota juopon kirjoittamaa kirjasta.
jämä, oletpa itsesi ylentänyt jo aika korkealle, arvaa se äkkiputous ottaa koville. Lääketiede on jo paljon, paljon edellä sua!
Viis minusta, mutta ei sulla ole itse asiaan mitään?
Olen itse sairastanut viime helmikuusta lymfoomaa (imukudos- eli imusolmukesyöpää). Sytostaattihoidot vaativat lähes poikkeuksetta verituotteiden käyttöä. On ehdottomasti turvallisempaa antaa potilaalle verta, kuin olla antamatta. Suomen veripalvelu on huippuluokkaa maailmalla, joten riskit ovat minimaalistakin pienemmät.
Ei tarvitse antaa verta imusolmukesyövän hoidossa.
Epo on erittäin hyvä Hb arvon kohottaja.Kun anne-
taan verta oma immunisuoja on n.1/2v. sekasin,kun
taas epon kohdalla ei ole.
tämä syöpä ja ei ole käytetty verta. Nyt on terveen parerit.
tuttavallani sama syöpä, ei ole käytetty hoidoissa verta. Nyt on terveen paperit.
..syöpä, olisi tarvinnut verta jota ei annettu ja sen seurauksena kuoli pois. Nyt omaiset itkevät ja surevat ja leski suunnittelee jo itsemurhaa. Olisiko tältä kaikelta vältytty antamalla sitä verta, vai oliko tämä uhri nyt sitten jonkun suuren yhteisen hyvän puolesta? En tiedä mutta itse ikävöin tätä sukulaistani ihan hirveästi ja kiroan mielessäni sitä ettei verta voitu antaa...
tämä on sairasta! vanhemmat eivät kai halunneet lapsensa elävän
Monta litraa verta parantaa syövän?
Tuota ko. tapausta sinun pitää kysyä asiaa hoitaneelta lääkäriltä. itse en alaa tunne mutta veikkaisin että pelkkä veri ei paranna syöpää. todennäköisesti mutkikkaampi asia kysymyksessä. ilmeistä tuossa oli kuitenkin se, että lapsi olisi menehtynyt ilman verta. vaihtoehtoja ei ollut.
kyllä verensiirroilla pelastetaan maailmassa joka hetki ihmisiä eri sairauksien tai onnettomuuksien kohdalla.
täysin sairasta että vanhemmat ansaisivat lapsensa kuolla mielummin kuin parantua. veri on tuossa valheuskonnossakin vain SYMBOLI. jos veri olisi elämää tärkeämpää niin elämä ylläpitäisi verta eikä veri elämää. pitää olla hieman kahjo jos arvottaa veren tärkeämmäksi kuin elämän itsessään.
veri, munuaiset, sydän, maksa jne jne kaikki ylläpitävät elämää. mikään noista ei ole arvokkaampi itsessään kuin se miksi ne toimivat, eli elättääkseen ihmistä.
todistajavanhemmalla ei ole moraalista oikeutta sanoa ettei hänen lastaan saa hoitaa verellä.
Varmaankin haluavat hänen elää ja ovat todennäköisesti helpottuneita huostaanotosta.
Kumma lahko JT vain panee ihmiset omituisiin tilanteisiin. Muodon vuoksi pitää muka taistella oikeusistuimissa jotta voitaisiin estää hoito ja vanhemmat tietenkin toivovat häviävänsä jutun
Minäkin haluaisin epoa koska mulla on paha anemia.
Miks urheilijat saa epoa muttei sairaat jotka sitä tarttee?
Mun läheisellä on syöpä.
Miksei lääkärit paranna sen syöpää verensiirroilla,
vaan antaa sen kuolla?
Se itte haluu verta, ämpärikaupalla, kunhan vaan paranee :/
""Mun läheisellä on syöpä.
Miksei lääkärit paranna sen syöpää verensiirroilla,
vaan antaa sen kuolla?"
Verensiirrolle on yleensä muita perusteita kuin syövän parantaminen. Tämän tietää perusjunttikin. vastustaisit todistajamielisenä verta siinäkin tapauksessa että se parantaisi syöpiä. eikö vain?
vastustat sitä silloinkin kun se on ainoa keino pelastaa ihmisen elämä. kertoo paljon arvomaailmastasi ja sokeudestasi