Olen eläessäni käynyt tutkimassa Suomen ilmailumuseot, Venäjällä kaksi ja Saksassa, sekä Fiatin Italiassa. Jatkuvasti ihmetyttää nämä "ilmasankarimuistelijoiden" jutut, kuinka "Ei kannattanut ampua ohjaamoon. Ne olivat niin paksulti suojattuja ja panssaroituja!"
Näin kirjoittelee illut ja hasset. Sitten vielä selostaa jopet ja jepet, että
"Moottoritkin olivat niin panssaroituja, että turhaan niihinkään ampui. Tankit paikkasivat itsensä!"
Kaikki ne sadat näkemäni 1936-1944 ajalta hävittäjät, kuljetuskoneet, pommittajat ja tiedusteluun tehdyt koneet, ovat olleet ohjaamoltaan tavallista lasia 6 - 10 mm! Sen läpi menee pienoiskiväärin luoti. Miksei 7,62, tai 12,4 millinen konekiväärin luoti? Entäpä tykki, joka ei saanut aikaan mitään?
Joissakin joissa venäläispommareissa oli ikkunatkin kiinni jollakin bakeliitin ja guttabergan sekoituksella.
Sitten moottorisuojus on yleensä 0,7 - 1 mm alumiinipelliä! Sen sisällä usein heti tähtimoottorin ilmajäähdytetty sylinteri ja imusarjan ohutta valua. Siihen ei tarvinnut osua, kuin yksi luoti ja koko kone oli pysähdyksissä. Miksi Jopelle oli niin hankala ampua moottoriin?
Illu on ainakin kahdessa haastattelussa kertonut, kuinka vaikeaa oli Rata ampua alas. Ei se moottori ollut suojattu, kuin 1,2 -2 mm prässätyllä teräspellilä. Täytyy olla heikkotehoisesti ladattuja patruunoita, kun ei läpäissyt.
I-16 ja Jak 9 oli "kovia vastuksia" lukee monissa sotaromaaneissa, kun luodit eivät niihin tehonneet. Lentäjällä oli I-16 lähinnä faneria ja kovetettua pahvia kylkiensä suojassa! Mikä sitä suojeli luodilta? Jakissa rypytettyä alumiinia ja millinen teräspelti.
Näin kirjoittelee illut ja hasset. Sitten vielä selostaa jopet ja jepet, että
"Moottoritkin olivat niin panssaroituja, että turhaan niihinkään ampui. Tankit paikkasivat itsensä!"
Kaikki ne sadat näkemäni 1936-1944 ajalta hävittäjät, kuljetuskoneet, pommittajat ja tiedusteluun tehdyt koneet, ovat olleet ohjaamoltaan tavallista lasia 6 - 10 mm! Sen läpi menee pienoiskiväärin luoti. Miksei 7,62, tai 12,4 millinen konekiväärin luoti? Entäpä tykki, joka ei saanut aikaan mitään?
Joissakin joissa venäläispommareissa oli ikkunatkin kiinni jollakin bakeliitin ja guttabergan sekoituksella.
Sitten moottorisuojus on yleensä 0,7 - 1 mm alumiinipelliä! Sen sisällä usein heti tähtimoottorin ilmajäähdytetty sylinteri ja imusarjan ohutta valua. Siihen ei tarvinnut osua, kuin yksi luoti ja koko kone oli pysähdyksissä. Miksi Jopelle oli niin hankala ampua moottoriin?
Illu on ainakin kahdessa haastattelussa kertonut, kuinka vaikeaa oli Rata ampua alas. Ei se moottori ollut suojattu, kuin 1,2 -2 mm prässätyllä teräspellilä. Täytyy olla heikkotehoisesti ladattuja patruunoita, kun ei läpäissyt.
I-16 ja Jak 9 oli "kovia vastuksia" lukee monissa sotaromaaneissa, kun luodit eivät niihin tehonneet. Lentäjällä oli I-16 lähinnä faneria ja kovetettua pahvia kylkiensä suojassa! Mikä sitä suojeli luodilta? Jakissa rypytettyä alumiinia ja millinen teräspelti.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Hyvä havainto! Lasi on lasia, vaikka se olisi lentokoneessakin. Suurissa nopeuksissa siihen ei tarvitse, kuin tulla särö ja paine hajottaa loput lentäjän syliin.
Tämän päivän gorillalasikin vaihdetaan heti säröisenä liikennekoneista! Kone ei lähde diikuvaltioissakaan ilmaan.
Ilmasotakirjoja piti kai kirjoittaa 1950-luvulla jatkuvana sarjana, joten ei kaikkiin voinut pudottaa koko puna-armeijan lentokalustoa, kuten ensimmäisten kirjojen perusteella äkkiä pääsee luulemaan.
tärkein suoja ollut ohjaajan selkäpanssari? Yleensähän ammunta tapahtui takaapäin ja ylempää.
Toisaalta arvelen kyllä näiden hävittäjälentäjien tunteneen heikot kohdat paremmin kuin museokävijä.
Sinäkään et sitten osaa lasin läpi ampua?
selkäpanssarista en tiedä.
Luodin kantama ei ole kovin korkealle...
Mutta totta on sekin, että törmätessään kovalla vauhdilla paikalla olevaan esineeseen tuhoa syntyy.
Kuinka moni on saanut kiven autonsa tuulilasiin moottoritiellä? Tässäkin ratkaisevaa ei ole kiven nopeus. Sen on voinut nostaa ilmaan edellä kulkeva auto, mutta ratkaisevan iskuvoiman aiheuttaa oman auton nopeus, jolla se törmää kiveen, joka käytänössä onkin "paikallaan" eikä "lennä" tuulilasia kohti.
Periaatteessa kaameaa tuhoa lentävälle koneelle voi aiheuttaa ilmassa paikallaan oleva hiekkapilvi, hanhiparvi tai lapiollinen karkeaa soraa.
Olennainen kysymys on, miten se "lapiollinen soraa" onnistutaan heittämään juuri koneen lentoreitille...
Tähän läpäisyyn vaikuttaa useampi asia, koneen lentonopeus ja kuinka kaukana ampuja on maalista, luodin teho laskee aika nopeasti ja lentonopeus kun kone pakenee edessä, niin vielä heikentää iskuvoimaa.
Japanilaiset samurait aikanaan pitivät silkkiviittaa ratsastaessaan, nuoli ei läpäissyt tätä viittaa kun ratsu kiisi eteenpäin, kyse on tavallaan samantaisesta ilmiöstä, nuolen iskuvoima ja läpäisykyky eliminoituu keveässä viitassa ja vaikka nuolis osuisikin, niin se ei enää aiheuta vahinkoa.
Paitsi tietenkin jos ammutaan edestäpäin, mutta ampuiko koneetkaan suoraan edestäpäin vastustajaa yleensä.
Tänne ovatkin kokoontuneet "tietämisen ammattilaiset".
Sotilaskiväärin 7,62 mm pitkä patruunamalli luodin läpäisykyky on vielä 1 000 metrissä yli 30 cm tuoretta puuta. Senttisen lasin se rikkoo ja menee vielä lentäjän kropankin läpi kilometristä ammuttuna!
Lentokoneiden aseet oli kohdistettu noin 100 metriin, joka tarkoittaa, että siitä lentäjä kuvitteli eniten ammuskelevansa maaliosumia. Ei lentäjät heitelleet hiekkaa saaveistaan Hiih hhiiii...,. Eivätkä pitäneen silkkiä viitassaan... hiiii hiiii
Itsekin uskon, että oli helpompi kirjoittaa lentoromaaniin, että "oli niin vaikea saada läpäisemään panssarointi".
Sellainen selkäpanssari saa olla vaikka sentin paksua terästä, niin raskaan konekiväärin luoti menee siitä läpi ja jatkaa moottoritilaan saakka pahojaan tekemään.
Tämä meidän hornetti tulee alas, kun lentää matalalla rynnäkkökiväärin luotisateeseen. Siitä ei tarvitse osua, kuin yksi luoti hyraulijärjestelmään, ohjaus-, paikannuselektronikaan tai polttoainetankkiin.
"Ei lentäjät heitelleet hiekkaa saaveistaan Hiih hhiiii...,. Eivätkä pitäneen silkkiä viitassaan... hiiii hiiii"
Kieltämättä tuntuu turvallisemmalta että on tietokoneen ruutu tuollaisen kirjoittajan ja itsensä välissä. Ei tolle uskaltaisi selkäänsä kääntää kyllä.
>>Kaikki ne sadat näkemäni 1936-1944 ajalta hävittäjät, kuljetuskoneet, pommittajat ja tiedusteluun tehdyt koneet, ovat olleet ohjaamoltaan tavallista lasia 6 - 10 mm!
Sinä olet kuule nuuskinut äitisi alushousuja pyykkikoristaja saanut pippeliisi pipiä!
Kannattaisi siellä Tikkakoskella mielikuvituksessaan käydessä koputella niitä lasia. Lasia ovat lasit. Sitten luet Karhusta ja vaikka Huotaria.
Bleksiä käytettiin, kun muuta "sopivaa" ei ollut. Se ei hajonnut säpäleiksi sotakolhuista, kuten lasi.
Meidän Lekoissa ja aikaisimmissa Saabeissa oli 8 mm lasi lasia.
Sentin teräksestä kiväärinluoti tulee läpi, että pärähtää. Olen itse ammuskellut muutaman ratakiskon läpi, joten Korkkaripoikien puheet seis!
Etenkin jatkosodassa oli aikaa hyvin vähän siihen lentämällä tähdättyihin taistelun hetkiin. Kyllä konekiväärien vyöt paukutettiin "vähän kuin summissa viholliskonetta päin". Se venäläinenkin oppi nopeasti sotalentämisen taidot.
Se, ettei tykilliselläkään hävittäjällä aina saatu konetta alas, oli jo lentäjän kömpelyyttä. Yli 20 mm kranaatti tekee pahan repeämän tankkiin ja moottoriin osuessaan.. Jos ei osu niin toinen lentää sitten itään.
Konekiväärisuihku kyllä läpäisi kaikki konetyypit 100 m päästä ammuttuna mistä suunnasta vain. Ei koneeseen laitettu sellaista panssaria, joka olisi painanut 200 kiloa tai yli. Se kuorma otettiin polttopaineelle ja ammuksille.
Lentosotakirjojen jutut ovat mielikuvitusta ja vuosien jälkeen "muisteltua" kirjan myyntiä.
"Lentosotakirjojen jutut ovat mielikuvitusta ja vuosien jälkeen "muisteltua" kirjan myyntiä."
Mileikuvituskirjat ovat erikseen, mutta lentäjien muistelmat perustuvat paljolti lentopäiväkirjoihin ja tallennettuihin taisteluselostuksiin muistelujen lisäksi.
"Se, ettei tykilliselläkään hävittäjällä aina saatu konetta alas, oli jo lentäjän kömpelyyttä."
Kertoisitko malliksi muutaman oman pudotuksesi tykkihävittäjällä?
Pudotin äitisi pariin kertaan samalla varvilla extaasiin.
Wind, Juutilainen ja Karhunen ampuivat vain hyväntahtoisia "rauhanluoteja". Eivät vahingoittaneet ketään.
"Wind, Juutilainen ja Karhunen ampuivat vain hyväntahtoisia "rauhanluoteja". Eivät vahingoittaneet ketään."
Noin 200 neukkua saattoi kyllä olla eri mieltä tuosta. Heh.
Kaikenlaista romaanisatuahan sitä on väännetty Pilven Veikkojen ohiammunnasta. Kka tyhmä luulee, että lentokoneeseen tehtiin satojen kilojen panssaroinnit?
Maataistelukoneet oli raskaasti panssaroituja, 12 mm panssariteräs kestää viistosti tulleita osumia isommiltakin kalibereita, kiväärikaliberit kimpoaa kuin vesi hanhen selästä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Iljušin_Il-2
No minä ammun viisi kertaa ratakiskosta läpi näytösluontoisesti ja sinä maksat mulle siitä 100 euroa. Sopiiko?
Il kahden ohjaamo oli lasia. Miksei siitä ammuttu läpi, että pärisi? Tiedätkö Korkkaripoju sitä?
Sama vikin tieto kertoo Illulla olevan kaksi 20 m tykkiä "panssarien tuhoon". Panssarin materiaalit olivat jotakin aivan muuta, kuin 12 mm pelli. Miten se tykki tuhosi panssarin, mutta samanlainen ja suurempi tykki ei tuhonnut Sturmovaa?
tarjoilet.
"Il kahden ohjaamo oli lasia."
Tuskinpa vain. Ohjaamon kuomu sattoi olla jotain panssarilasia, mutta normaalisti käytettiin ns. plexilasia. Ohjaajaa suojasi koneen alla oleva panssari ja selkäpanssari.
"Miten se tykki tuhosi panssarin, mutta samanlainen ja suurempi tykki ei tuhonnut Sturmovaa? "
20 mm tykki tuhosi kenties panssarin moottorikannen osumilla. Sturmoviikeja Mersut tuhosivat kai parikymmentä. Kyllä sekin putosi, joskaan ei helpolla.
Nyt on taas "tiedon rautainen Korkkaripoika" jakamassa valoa.
kumoat nuo tiedot asianmukaisin lähtein? Nämä höpöjat korkkareineen ovat tiedoiltaan vielä säälittävämpiä kuin korppivalehtelijat.
Joopa joo!
Aloitin, kun melkein tiesin, että olen ainut, joka on ilmailumuseoissa tätä asiaa tutkinut ja pohtinut. Nyt huomaan vastaajien olevan sillä "mun yx kaver kaa on kai puhunu" .... tasolla.
Il 2 en ole päässyt lähellekään! Pietarin Tupolev- Jakolev- museossa sitä vastoin lähes kaikkia niitä Suomenkin rintamalla käytettyä koneita olen ohjaamoon saakka päässyt katsomaan. Ensimmäisen kerran jo 1979!
Kuten alussa kirjoitin, alumiinia noin millin, rypytettyä alumiinia ja kovalevyä kyljissä. Pohjissa oli sauvojen ja polkimien aukoista lattia näkyvissä, kun kumireunukset olivat haukottelemassa. Moottorisuojuksen japanilaisen auton pelliä ja ns alapanssari sinkkisankoa. Niin ja lasit ovat lasia, kuten tuossa joku tietää lasin olevanikin. Lasitkin olivat bakeliittilistoin ohjaamokuomun reunuksissa sieltä täältä peltiruuvilla kiinni.
Plexistä soitin juuri Malmbergin Hempalle, joka on entisöinyt Tikkakoskella koneita. Kertoi, että Saksasta saatiin erä plexiä Mersujen mukana ja kokeiltiin rikkimenneiden lasien paikalle. Se kellersi heti ja parin kolmen rullauksen hiekkamyrskyn jälkeen oli harmaa naarmuista. Lentäjät halusi ehdottomasti eteen, ylös ja sivuille lasit!
Oikeammin piti sanoa, että en ole päässyt lähelle IL2M3 versiota, eli sitä loppusotaan valmistettua. Norjassakin oli vain alkupään kone. Sehän saataa olan kuin jäämurtaja!
Plexi muuten vääristää läpi katsoessa kuvaa, kun se ei asetu paikalleen, vaan kiemurtaa lämpötilan mukaan. Paha juttu koneessa ennen tappelua.
Mitä sitten täällä typerysten ja hölmöjen joukossa ihmettelet?
Tikkakoskella oleva Blenheim on todella hutero ainakin keulasta. Ohutta alumiinia ja ohutta plexiä.
Mersun tuulilasi oli tuuman vahvuista plexiä.
Tuumaisen nykyisenkään kirkkaan plexin läpi ei näe mitään. Ei ihme, että mersuilla pudottiin sokkona sitten..... Airbussien tuulilasit ovat 12 mm gorillalasia ja usein ovat halkeamilla.
Lentäjienkin suusta tulee valetta. Oli niin helppo kertoa, että "ammuin perkeleesti, mutta panssariin se jäi".
Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet! Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet! Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet!
Kannattaisi kyllä lukea ihan oikeita tietokirjoja lentokoneista. Kyllä suuressa osassa II-maailmansodan taistelukoneista oli jonkinlainen selkäpanssari. Yleisesti esim. 20 mm panssari ohjaajan takana ja etummainen tuulilasi "panssarilasia". Eli kyllä nuo aikansa hävittäjälentäjät tiesivät mitä kertoivat. Sen ajan valmistustekniikalla myös mottorit olivat materiaalivahvuuksiltaan aika suuria ja luodit osoivat usein niihin vinosti joka vähensi läpäisyn todennäköisyyttä.
Juuri näiden seikkojen takia koneita alettiin myöhemmin sodassa aseistaa pelkkien konekiväärien asemesta myös isompikaliiberisilla "tykeillä" jotka antoivat lisää läpäisykykyä. Miksi muuten niitä olisi lisätty painoa tuomaan jos koneet olisivat pudonneet helposti vain parilla kiväärikaliiberisella luodilla?
Todellinen panssarilasi painaa 240 kg neliö! Lipposen panssari- Mersun pelkkä takaovi painoi 180 kiloa ja takalasi 210 kiloa. Laske siitä mitä sellainen kone olisi painanut! Sitten takaisin Korkkarin lukemiseen!
Älä jaksa, kun et tajua mitään. Lue jotakin, niin opit (ehkä). Jätä nyt Lipposen takaovet rauhaan jo. Ollaan hieman eri asioissa, mutta et näytä tajuavan.
G-Mersun tuulilasi oli 60 mm panssarilasia, myhemmissä malleissa 90 mm. Myös selkäpanssarin yläosa oli panssarilasia ns. Galland-panssari.
Juurihan täällä ovat Korkkarinlukijat väittäneet sen olleen tuorekelmua, guttabergaa tai plexiä.
Edellä asiantuntijat kertoivat lasin ollee 1 cm, josta menee luoti suhahtaen läpi, vielä pilotistakin.
Asiantuntijat täällä kommentoivat koneita huteriksi, kun ovat nähneet alumiinipeltiä pinnassa. Koneissa on pakko olla tukeva runko, kun nokalle, tai siiville istutetaan yli tuhat hevosvoimaisia, painavia moottoreita, päälle pommikuorman rasitukset ja G-voimien rasitukset. Siihen pieni painonlisä panssareista ei ole mahdotonta ylipainoa.
Käykää museossa katsomassa sitä Mersuanne! Huomaatte, että puheet kymmenien senttien laseista ja Göring-panssareista on sitä korkkarikamaa.
"että puheet kymmenien senttien laseista"
Missä on puhuttu kymmenien senttien laseista.?
"Göring-panssareista on sitä korkkarikamaa."
Göring-panssari onkin "korkkarikamaa" muitta Adolf Galland oli yksi saksan tunnetuimpia lentäjiä joka lensi läpi koko sodan ja selvisi vielä lopuksi hengissäkin. Hän mukaansa nimetty panssarointi pelasti varmaan aika monen lentäjän hengen vaikka ei tietystikään mikään idioottivarma ollutkaan, kuten ei mikään panssarointi.
Kaikki 2. maailmansodan koneista vähänkään yksityiskohtaisemmin kertovat kirjat kertovat koneiden panssaroinneista joten en oikein ymmärrä miksi niihin on niin vaikea uskoa.