runoista?
RAKAS KUOLEMA
Oi rakas Kuolema,
lastasi muistatko viimein?
Saavutko varjoin
hienoin ja tuoksuvin siimein?
Kättä en nosta,
en sinun työtäsi estä.
En, rakas Kuolema,
uusia tuskia kestä.
Painava vankila
aukaise sieluni mennä.
Untuvasiivin
uupuja nosta ja lennä.
10.4.1937
RAKAS KUOLEMA
Oi rakas Kuolema,
lastasi muistatko viimein?
Saavutko varjoin
hienoin ja tuoksuvin siimein?
Kättä en nosta,
en sinun työtäsi estä.
En, rakas Kuolema,
uusia tuskia kestä.
Painava vankila
aukaise sieluni mennä.
Untuvasiivin
uupuja nosta ja lennä.
10.4.1937
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on tuota aikaa kun Uuno Kailas yski verta ja riemuitsi.
Uuno Kailaasta tosiaankin tykkään enemmän. Tässä näyte:
Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
salit hohteli kullalta, loisteli jäältä,
ja naisia, paljaita sieltä täältä,
minun vuoteeni tanssien ympäröi,
ja nurkassa piru pianoa löi.
Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
"Mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä,
ei myöskään ikävältä,
onko naisia nää?"
"On, naisia on", piru rähinöi
ja mielettömästi pianoa löi.
Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin,
ja piru-herralta kysyin:
"Näitä lempiä saako?"
"Saa, lempiä saa", piru rähinöi
ja aivan hurjasti pianoa löi.
Vein naisista kauneimman vuoteellein
kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
ja nurkassa piru pianoa löi.
Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas, veljet mitä!
sillä ei ollutkaan sitä!
Minun ruumiini himosta kihelmöi,
luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä,
"Kuinka olla näin voiskaan?"
"Ei helvetti tää muuten oiskaan!"
Piru rähinöi
ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.
On minulla yksi Harmajan runokirja, mutta en ole sitä aikoihin lukenut. Tämä on kuitenkin yksi lempirunoistani.
"RANNALLA
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt -
17.3.1930"
Siitähän näkyy hyvin että täti on istuskellut harmajan majakan kallioilla.
Minä en ole täti, eikä tainnut olla Saima Harmajakaan, hän kuoli vain 23 vuotiaana.
Minulla on kirja Tätä runoa en unohda, jossa aikansa vaikuttajilta tai muuten vaan julkkiksilta kyseltiin lempirunoja. Tietenkin sinne sitten Viitaa ja Koskenniemeä sun muuta tuupattiin, mutta Kari Suomalainen sanoi ettei hän voi sietää runoja, mutta tällaisen hän sitten kuitenkin valitsi:
Olavi Oksa
Inspiratio
Mies suuri metsän siimeksessä käy;
hän uneksien astuu hiljalleen,
hän vallan antaa runohaavelleen
ja laulut rinnastansa vyöryttäy.
Hän kulkee minne mielii, unelmoi
ja tutkii luonnon satuelämää;
hän näkee, mit` ei kaikkein silmät nää
ja korvissansa äänet kummat soi-.
Käy luokse metsälähteen lempeän,
sen partahalla hetken leväten
hän kuulee kuiskausta kukkien
ja metsän neidon armaan kohtaa hän.
Taas eelleen kulkee - kohta pysähtyy,
kun vastaan sattuu jylhä honkapuu;
sen ylevyytehen hän ihastuu
ja siihen haaveksien hirttäytyy. -
Itse pidän myös runoudesta.
LäHimpänä sydäntäni on ehkä:
Kun mielipuoli kirveen saa
Hän minut aitan taakse johdattaa
Sinne missä aivokoppa aukeaa
Ja verikin on punaisin
Hullu isker niskan taa
Tunnen kuinka veri purskahtaa
Vaikk on taju himmennytkin
Hullu hakkaa vielä nytkin
Niskan tynkää verta pursuavaa.