Hei,
olen 16 vuotias, juuri täyttänyt elämä on muuten ihan mallillaan mutta eilen isäni tokaisi että ''ei meillä loppujen lopuksi ole mitään merkitystä täällä, kaikki täältä lähdetään''
isällä ja itselläni on todella hyvät välit vaikka arki ei mene niin sujuvasti aina, nyt kun olen alkanut ajattelemaan kunnolla (aiemmin en ole edes kiinnittänyt huomioon siihen että kaikki kuollaan joskus vaan elänyt täysillä)
Nyt on alkanut pelottaa koko ''kuolema'' ja unet jäävät vähäiseksi ku aivot ei tahdo raihoittu, se mitättömyys pelottaa että et enää muistakkaan lempipelejä, musiikkeja EI MITÄÄN. Koko asia hirvittää minua ja nyt on alkanut masentaakin pikkuisen :(
Toivoisin saavan jotain vastauksia tähän
olen 16 vuotias, juuri täyttänyt elämä on muuten ihan mallillaan mutta eilen isäni tokaisi että ''ei meillä loppujen lopuksi ole mitään merkitystä täällä, kaikki täältä lähdetään''
isällä ja itselläni on todella hyvät välit vaikka arki ei mene niin sujuvasti aina, nyt kun olen alkanut ajattelemaan kunnolla (aiemmin en ole edes kiinnittänyt huomioon siihen että kaikki kuollaan joskus vaan elänyt täysillä)
Nyt on alkanut pelottaa koko ''kuolema'' ja unet jäävät vähäiseksi ku aivot ei tahdo raihoittu, se mitättömyys pelottaa että et enää muistakkaan lempipelejä, musiikkeja EI MITÄÄN. Koko asia hirvittää minua ja nyt on alkanut masentaakin pikkuisen :(
Toivoisin saavan jotain vastauksia tähän
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse pohdin ihan samaa aikoinaan ikäisenäsi. Eräs tuttavani koki sydämenpysähdyksen eikä häntä elvytetty, mutta toipui lopulta kaikkien ihmetykseksi. Kysyin tällöin häneltä miltä kuoleminen tuntuu ja hän vastasi, että ei miltään, ei kannata pelätä. Kuolemanpelko on tavallaan pahempi kuin kuolema.
Samoin stoalaisilla oli sanonta, että kun olet kuollut, et voi sitä murehtia ja kun elät, et ole kuollut.
Kiitos tää antoi mulle erilaisen merkityksen, eihän meillä ollut ns. mitään tuntoa tai merkitystä ennen kuin tänne tultiin niin turha sitä on miettiä :)
Kuolemassa ei ole todellisuudessa mitään pelättävää. Ihminen on ikuinen kuolematon sielu ja elää täällä lukuisia elämiä eri kehoissaan käyden läpi omia oppiläksyjään. Kuolema on pilkku, se ei ole piste. Olen katsellut dokumetteja ja lukenut tarinoita ihmisistä, jotka ovat "kuolleet" ja palanneet takaisin kertomaan kokemuksestaan. Kaikki kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Ihmiset ovat kokeneet menneensä mielettömään rakkauden valoon ja kokeneet taivaallista olotilaa. He eivät ole halunneet palata takaisin tälle raskaalle planeetalle.
Luin jonkin aikaa sitten kertomuksen amerikkalaisesta kirurgista, joka oli aivokuollut ja palannut takaisin kertomaan kokemuksestaan. Tämä kirurgi oli nähnyt enkeleitä ja kokenut mielettömiä henkisiä tiloja. Hän kertoi, että universiumi on loppumaton ja on valtavasti paikkoja, joissa on elämää, joka on erilaista kuin täällä ja todellisempaan elämää kuin täällä. Hän kertoi, että tämä elämä on ihmisen aistien ulkopuolella, toisenlaisessa ulottuvuudessa.
MInulla on hyvä elämä täällä. Mutta siltikin välillä hirveä sielullinen kaipuu päästä takaisin sinne rakkauden lähteeseen, josta olen tänne tullut. Olen valinnut tämän elämän ja nämä haasteet. Käyn läpi sielullista läksyäni. Toivon voivani tuoda taivaan maan päälle eläessäni.. silloin voisin elää täydellisessä yhteydessä rakkauden lähteeseen ja ammentaa näkymättömästä maailmasta kaiken mitä ikinä haluan ja samalla tiedostaen täydellisesti kuolemattomuuteni ja kehoni ja tämän "harha maailman" väliaikaisuuden.
Tuo elvytetty ei varmaan ollut vielä kuollut. Sielu oli vielä ruumiissa vaikka keho ei toiminut. Kyllä elämä jatkuu ajallisen jälkeen. Jos kaikki loppuu kuolemaan, niin isäsi on oikessa:mitä merkitystä tälllä on jos kaikki loppuu. Silloin tämä lyhyt ponnistelu ja aika on ihan turhaa. Sama vaikka loppuisi jo tänään.
Elämä ei jatku, kun keho mätänee haudassa, tai poltetaan tuhkaksi, se on fakta, mutta sen totuuden kanssa voi elää. Nyt sinä panttaat elämistä johonkin haudantakaiseen aikaan, jota ei koskaan tule, etkä ymmärrä elää tässä ajassa.
NIINKÖ
Tässäkin on niin paljon erilaisia ajattelutapoja, kaikkia mahollisuuksia mitä varmasti jokainen on omassa päässään käynyt läpi, vaikeeta hyväksyä todellisuus mutta ei auta muuta kuin jatkaa :)