Minäkin olin joskus nuorempana niin naivi,
lapsellinen, että uskoin jonakin päivänä se ns
suuri ja ikuisesti kestävä rakkaus tulee vastaan.
Voi että olin tyhmä, tyhmääkin tyhmempi ihminen
mitä maa voi päällään kantaa! Onhan niitä, niin
luulin, suuria ns rakkauksia ollut, mutta
jostakin kumman syystä on lopulta tajunnut, että
se oli vain kuvittelua, täyttä harhaa, suoraan
sanottuna ohi menevä mielen häiriö, onneksi, niin
onneksi olen tullut järkiini enkä enään edes usko
rakkauteen, siihen ikuisesti kestävään. Sinkkuna
elän ja sinkkuna kuolen, näin on parempi, ei
miehet mielestäni edes pysty sydämmestään
välittämään kuin itsestään. Niin kuka on se
oikea...
lapsellinen, että uskoin jonakin päivänä se ns
suuri ja ikuisesti kestävä rakkaus tulee vastaan.
Voi että olin tyhmä, tyhmääkin tyhmempi ihminen
mitä maa voi päällään kantaa! Onhan niitä, niin
luulin, suuria ns rakkauksia ollut, mutta
jostakin kumman syystä on lopulta tajunnut, että
se oli vain kuvittelua, täyttä harhaa, suoraan
sanottuna ohi menevä mielen häiriö, onneksi, niin
onneksi olen tullut järkiini enkä enään edes usko
rakkauteen, siihen ikuisesti kestävään. Sinkkuna
elän ja sinkkuna kuolen, näin on parempi, ei
miehet mielestäni edes pysty sydämmestään
välittämään kuin itsestään. Niin kuka on se
oikea...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Uskon yhä siihen suureen rakkauteen,vaikka
olenkin nelikymppinen,kolme vuotta ylikin.
Minun virheeni taas oli se,että parkymppisenä
kyllästyin odottamaan sitä ja omalla sitkeydel-
läni sidoin itseeni kiinni tytön,joka ei minua
erikoisesti rakastanut,piti kyllä varmasti.
Yli kaksikymmentä vuotta on eletty jotenkin yhdes-
sä vaihtelevissa olosuhteissa.
Minä en ole syrjähyppyjä tehnyt,sillä seksi ei
ollut päällimmäisenä silloin nuorenakaan.
Kumppanillani on ollut muita ihastuksia,mutta
suurempi syyllinen olen varmasti minä joka tämän
olen aikaan saanut.
Se suuri rakkaus saattaa tulla vaikka vasta kah-
denkymmenen vuoden kuluttua,mutta ilman toivoa
siitä elämä olisi todella kamalaa.
Ole huoletta, en ole menettänyt toivoa siitä
ettei elämä olisi elämisen arvoista, mutta en
usko todelliseen, pyytteettömään kaiken antavaan
rakkauteen. En myöskään hyväksy pettämistä en
mieheltä enkä edes naiselta se on mielestäni
anteeksi antamaton teko toista kohtaan. Olen tosi
onnellinen puolestasi, jos olet löytänyt sen
oikean ja elätte elämänne onnellisesti loppuun
asti! Minä vain jatkan omaa tietäni, vaikka
yksinkin, ei se tee minusta onnetonta vaikka niin
saattaisi luulla. Onnea teille molemmille!
Se oikea, oikees oot ei se noin vaan vastaan
kävele, ehkä sun pitäis nykästä jotakin hihasta
ja kysyä oisko tää sulle se oikea.. Kaikki tarvii
rakkautta ja toisen läheisyytt.... mä toivon että
sä löydät sun kumppanin vielä..
Kiitos Suvi, sinä sait minut jopa hymyilemään,
ehkä, jossakin, olet täysin oikeassa, minun
täytyis olla varmaan rohkeampi!
Olen eri mieltä siitä, että "miehet eivät pysty
välittämään sydämmessään muusta kuin itsestään".
Kyllä siihen mies (tai nainen) pystyy, kunhan vain
sydämen kohde on sopiva.
Ei pidä sortua yleistyksiin, vaikka on omassa
elämässään tavannut vain niitä "kykenemättömiä"
miehiä.
Elämämme on valitettavasti rajoittunut niin
pienelle alueelle, että me emme tapaa kuin vain
pienen osan kaikista mahdollisista kumppaneista.
Toisaalta, on myöskin mahdollista, että meitä ei
ole luotu ikuiseen rakkauteen. Ehkä nainen ja mies
on "suunniteltu" yhdessäoloon vain suvun ja sitä
kautta ihmisen jatkamisen tarkoituksessa.
Ihminenhän on vain yksi maapallon runsaasta
eläinkannasta.
Jos olet tasapainossa itsesi kanssa sinkkuna ja
uskot voivasi selviytyä elämästä ilman miestäkin,
niin miksi ihmeessä sinun pitäisi "haikailla" enää
miesten perään...jos et halua jatkaa enää sukuasi.
Nauti elämästä sinkkuna.
Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitoksia vastauksestasi!
En minä mitään haikaile olen vain valitettavasti
niin realisti, että näköjään minun tielle on
sattanut vain niitä ns luusereita. No olinhan
minä yhden kanssa naimisissa, siis näistä
luusereista, ja täytyy sanoa vaikka liitto meni
mönkään oli syy sitten minun tai hänen, niin
siitä liitosta minulla mielestäni , tietenkin, on
maailaman ihanin nuori naisen alku, ei aina niin
pahaa, etteikö jotain hyvää. Kyllä se suku
ainakin minun puolelta jatkuu, että enköhän minä
naisena ole tehtäväni tehnyt, vaan äiti on aina
äiti vaikka lapsi olisi 50 vuotias. Rakkaus äidin
ja lapsen välillä on mielestäni sitä aidointa ja
puhtainta rakkautta mitä maailmassa voi olla.
Kukaan tai mikään ei ole mennyt, eikä tule
menemään lapseni edun edelle, ensin lapseni ja
kaikki muut vasta sitten jos minulla jää aikaa.
Usko tai elä olen kaikesta huolimatta Onnellinen!
Onnellisuus on hieno tunne ja toivonkin sen
säilyvän koko elämäsi ajan.
Uskon myös, että suhde lapsen ja vanhemman välillä
menee kaikkien edelle...olipa kyseessä sitten asia
kuin asia. Toisaalta on myös sellaisia vanhempia,
joille lapset ovat vain "paritteluhuuman ikäviä
vahinkolaukauksia". Tämä johtuu ehkä siitä, että
vanhempi kohtelee helposti omaa lastaan samalla
mallilla kuin häntä on kohdeltu...olkoonkin, että
saatu oma kasvatus on ollut pahinta mahdollista.
Itse en ole jatkanut sukuani enkä todennäköisesti
siihen ryhdykään. En ole koskaan haaveillut omasta
lapsesta. Jätänkin "ihmissuvun jatkuvuuden
varmistamisen" muille, asiasta enemmän
kiinnostuneille, ihmisille.
Onneksi lapsellasi on sinun kaltainen välittävä ja
rakkauteen pystyvä äiti.
Onnea teille molemmille !
Lapseni ei tosiaankaan ole ollut mikään vahinko
vaan tasan tarkkaan harkittu teko. Minä ja
silloinen mieheni halusimme lapsen ja voi sitä
riemun päivää kun huomasin olevani raskaana.
Lapseni isä ei ole koskaan pahemmin lapsestaan
välittänyt eikä eron tapahduttua elatusmaksuja
sovinnolla maksanut, mutta hällä väliä, se on
hänen häpeänsä, me olemme pärjänneet ja tulemme
pärjäämään. Niin kuin sanoin, olen aina
rakastanut lastani ja tulen rakastamaan, minulle
hän ei tosiaankaan ole mikään vahinko, päin
vastoin. Ja vaikka minusta, kun olin lapsi, ei
kotona välitetty, etenkään isä, eikä pahemmin
äitikään, en ole niin tyhmä että kostaisin omia
kärsimyksiäni omalle lapselleni, päin vastoin,
minunhan pitää ja kuuluu järjestää omalle
lapselleni parempi lapsuus, nuoruus, kuin itse
olen kokenut, vain vanhemmat jotka eivät todella
välitä omista lapsistaan, kostavat
jälkeläisilleen omia kärsimyksiään ja jos
vanhemmat tai toinen heistä näin toimii,
tämmöinen ihminen ei mielestäni ole hekisesti
kypsä kasvattamaan lapsia, tälliset ihmiset ei
yksin kertaisesti edes tarvi lapsia, eikä heidän
pitäisi lapsia edes hankkia! Rakkautta, antakaa
lapsillenne rakkautta ja huolen pitoa, se on
jokaisen kasvattajan velvollisuus, vai eikö ole???
Ugh, olet puhunut ja olen täysin samaa mieltä
kanssasi.
Olet tosiaan piristävän ihanan tuntuinen äiti
lapsellesi. Olet äitiyden arvoinen siis.
Joskus minua todella paljon harmittaa käydä
ihmisten ilmoilla, esim. kaupassa, kun siellä
äidit ja isät käsittelevät lapsiaan kuin he
olisivat vain kiviriippoja heidän omassa ja heille
varmaankin maailman tärkeimmässä elämässä. Olen
usein jopa nähnyt lasten "rieputusta" elikkä
jonkinsorttista pahoinpitelyä vanhempien osalta.
He eivät mielestä ole sopivia silloin
äitiyden/isiyden rooliin.
Lapset tarvitsevat hyviä malleja ja arvoja omilta
vanhemmiltaan. Vain täten toimien meillä on
mahdollisuus auttaa yhteistä maailmaamme
paremmaksi paikaksi kaikkien olla ja elää yhdessä
tai erikseen.
Siis ISO ruusu minulta sinulle !!!
Anteeksi jos sanon, mutta tuo sinun Ugh olet
puhunut on kerrassaan niin koomisesti sanottu,
että en voi muuta kuin nauraa, sinähän se vasta
vitsiniekka olet ja hyvä sellainen.Valitettavasti
en ehdi nyt enempää kirjoittelemaan, mutta jos
haluat palataan! Kiitos sinulle Ruususta! Ihan
lämmitti sydäntä, en olekkaan pahemmin ruusuja
saanut. Kiitos, Ugh!
Kyllä minä mielelläni sinun kanssa palaan asiaan
kuin asiaan. Keskustellaanko privaatisti vai
haluatko kenties keskustella tämän palstan kautta
???
Äitienpäivä sujui sinulla varmaan ihanasti...
Äiteinpäivä oli ok.Ilmoita mailisi jos haluat,
mutta voimme kyllä jatkaa näinkin. Palataan!
Minut tavoittaa tällaisesta henkilökohtaisesta
sähköpostista: [email protected]
Palataan...
Minä testaan, onko se oikea mailisi, jos ei otan
sinut kätteni iloksi!!!
Oikea se on,
niin kuin minäkin.
Outo se on,
niin ehkä minäkin.
Perille sillä pääsee,
yhteyden minuun saapi.
Elä siis emmi, elä huoli,
vastaus tulee, tulee huomi.
Näin "testauksen" alla olen jo jonkin aikaa
odottanut viestiäsi, mutta sähköpostin
saapuneet -laatikko ei millään täyty viestistäsi.
Vai onko tämä odotukseni juuri se testisi ???
Vielä osoitteestani lyhyesti. Jii:t tulevat
etukirjaimistani ja 65 on siis syntymävuoteni.
Minä kyllä lähetin sinulle viestin, mutta
huomasin , että olin pistänyt väärin osoitteen.
Lähetän uudelleen!
Osittain oon mäki tuota mieltä, mut osittain...
On erilaisii miehii, on täysiä ääliöitä, mut on
myös kunnon miehii... Mun ensimmäinen rakkaus
oli...en mä ees löyä oikeita sanoja! Se kohteli
mua tosi sikamaisesti, mä en vieläkään voi
unohtaa, vaikka siitä on jo yli vuosi aikaa. Se
oli yhtä helvettiä, ja mä en voi ees unohtaa sitä
jätkää... Nyt oon seurustellu melkeen vuoden yhen
ihanan jätkän kans. Kukaan ei ole koskaan kohellu
mua niin hyvin, ei koskaan!! Rakkauteen pitää
vain jaksaa uskoa, koko ajan. Vain niin se
kohdalle osuu...
Siinäpä se kuka on se oikea, tosi hyvä kysymys,
mutta vastausta on sitäkin vaikeanpi saada.
Valitettavasti näin on moni nainen joutunut
pettymään, ei ihme jos usko miehiin menee, on se
mennyt muillakin ei ainostaan sinulla. Miehet
pettää, valehtelee jne. niin he ovat tehneet aina
ja tekevät nykyäänkin ja tuskin koskaan
lopettavat koska pitävät selvänä, että nainen
antaa aina anteeksi. Minä en antanut anteeksi
enkä kadu päätöstäni nyt ja tuskin koskaan tulen
katumaan. Miehet ovat yksinkertaisesti suuria
Raukkoja, mikä se olikaan petturin palkka!!!
Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria
ja ne tarjoo vain pelkkiä kuoria.
Kuka tulee vastaa......