Kuinka paljon ja mitä asioita kerrot irl muille kuin perheenjäsenillesi, kumppanillesi?Tunnistatko esimerkiksi tarpeen välillä avautua ja saada uusia näkemyksiä sisäisiin prosesseihin vai huomaatko vain purskahtelevasi, ilman syytä? Onko vieraammalle avautumisessa eroa siihen jos juttelee ystävälle, lopultakaan, kokonaisuudessaan?
Yksityiskohtaiset jutut tietenkin tutun kanssa omalla tavallaan aukeavat eri tavalla, minua kiinnostaa ne asiat mitä tapahtuu asioita jakaessa ihmiselle itselleen sisäisten prosessien kautta, kun asiat saavat kaikupohjaa.
Menikö hankalaksi ymmärtää ajatukseni? Kaikki eivät koe tarvetta jakamiseen, mutta jääkö silloin jostakin vajaaksi, vaille kehittymistä ajattelumalleissaan? Kuuluuko jakaminen kaikille sosiaalisesta ympäristöstä riippuvaisille? Voiko ajattelu kehittyä aikuisella itsenäisesti, ilman dialogia?
Jakamisesta
20
89
Vastaukset
- Just almost nearly
Tunnetko itsesi tarpeettomaksi?
Onko paha olla?
Lyökö elämä muovisella vasaralla päähän?
Äänestä ensikerralla jotain toista puoluetta.- Kits osallistumisest
Tunnetko itsesi tarpeettomaksi? Tällä hetkellä ihanan tarpeettomaksi, lopetin aamulla työviikkoni ja huomennahan se taas jatkuu...
Onko paha olla? Minulla on hyvä olla, juuri nyt.
Lyökö elämä muovisella vasaralla päähän? Eilen löi ja posket jäi punaisiksi, mutta selvittiin.
Äänestä ensikerralla jotain toista puoluetta. En edelleenkään äänestänyt puoluetta, vain Ihmistä.
Lähmpien ystävien kanssa jaan asiani. Harvemmin tulee vieraille avauduttua, jos juuri koskaan.
- ap.
Vaikea varmasti kuvitella, mutta ellei sinulla olisi läheisiä ystäviä, tuntuuko että aikanaan olisi pakko päästä puhumaan ja jakamaan ajatuksia jaksamisen vuoksi? Koetko, että ystäville kertominen auttaa enemmän jäsentämään, kuin esimerkiksi omin päin miettiminen tai vaikka kirjoittaminen?
Minulla on varmasti liikaa kysymyksiä... Olen miettinyt sitäkin, mahtaako sukupuolten välillä tässä olla jotakin selkeää eroa, siinä miten lokeroi tai jäsentelee mielenmaailmaansa. ap. kirjoitti:
Vaikea varmasti kuvitella, mutta ellei sinulla olisi läheisiä ystäviä, tuntuuko että aikanaan olisi pakko päästä puhumaan ja jakamaan ajatuksia jaksamisen vuoksi? Koetko, että ystäville kertominen auttaa enemmän jäsentämään, kuin esimerkiksi omin päin miettiminen tai vaikka kirjoittaminen?
Minulla on varmasti liikaa kysymyksiä... Olen miettinyt sitäkin, mahtaako sukupuolten välillä tässä olla jotakin selkeää eroa, siinä miten lokeroi tai jäsentelee mielenmaailmaansa.Ihan tosi paljon vaikuttaisi minuun negatiivisesti jos hautoisin asioita itsekseni. Mua helpottaa heti kun pääsen sylkäisemään asian ulos suustani. Nuorena tyttönä en osannut puhua yhtä hyvin kuin aikuisena ja olen oppinut kantapään kautta että ei pidä jäädä yksin märehtimään.
- ap.
timanttia kirjoitti:
Ihan tosi paljon vaikuttaisi minuun negatiivisesti jos hautoisin asioita itsekseni. Mua helpottaa heti kun pääsen sylkäisemään asian ulos suustani. Nuorena tyttönä en osannut puhua yhtä hyvin kuin aikuisena ja olen oppinut kantapään kautta että ei pidä jäädä yksin märehtimään.
No juuri tätä kävi mielessä, ja kirjoitin tuonne alemmaksi jollekin toiselle. On ollut hyvä huomata, ettei ole yksin asioidensa kanssa.
- Shakaalinkorvat
Ei tulis mieleenkään levitellä omia juttuja muille kuin tarkoin valituille lähimmäisille. Ihmisten rehellisyys selviää tietysti parhaiten niin, että kertoo vain yhdelle tyypille jonkun salaisen yksityisasiansa ja jää sitten odottamaan milloin se tulee eteen jonkun kolmannen puheessa. Jos ei tule, on tyyppi luotettava.
- ap.
Olen huomannut, että jakaminen helpottaa ja liian usein melkein ihmiset hautovat itsellään ja pelkäävät kertoa toiselle, häpeilevät tai muuta. Eikä aina ole luotettavia läheisiä. Ihmisiä en lähtisi testaamaan, enkä toiste luottamaan sellaiseen, joka on epäluotettavaksi paljastunut. Usein epäluotettavuuden näkee jo ennen kuin tarvitsee mitään kertoakaan.
- sininen_sitruuna
En, pidän asiat omana tietonani ja miulla menee yleensä aina "ihan hyvin".
Paitsi on olemassa yksi poikkeus, joka tietää hivenen enemmän elämästäni.. tosin sitä hän ei tiedä, että hän tietää.
Elämä on omia valintoja ja niiden kanssa eletään... vaikka sitten kuinka tulisi paskaa niskaan... :)- ap.
Se on toiminut sinulle, ehkä me ollaan kaikki näissä vähän omanlaisiamme. Luulin aikaisemmin, että suupaltit hölöttää ja niinhän ne tekeekin, mutta ei se ole ollut hassumpaa kertoa itsekin myös jotain hupsua elämästään ja kuulla siitä palautetta samantien. Tulee inhimillinen olo. Tiedän, etten koskaan pysty tai halua kertoa tiettyjä asioitani, joita vaalin mutta kaiken suhteen ei ole siltikään syytä pidätellä jakamista.
- Minulle on
aina ollut helpompaa avautua vieraille ihmisille. Ei ole tarvinut miettiä sitä, että ottaako ne avautumiseni elämästäni itseensä eikä ole tarvinut miettiä sitäkään kuin nopeasti kaikki tuttuni tietävät henkilökohtaisista asioistani. Ja sitten toisaalta jos olen halunut tuttujeni tietävän henkilökohtaisista asioistani, on ollut aina paras tapa kertoa ne jollekin juorukellolla tuttavapiirissäni.
- ap.
Toiset ottaa vastaan mieluummin kuin toiset ja sellainen ihminen valitsee tarkemmin, minne omiaan antaa pois jaettavaksi. Kaikkiin ei vain voi luottaa. Eikä kaikilta saa sitä palautetta, mitä oikeasti tarvitsisi, silloin pitää itsellään. Meistä toiset ovat myös vastuullisia läheisistään, ihmisistä, ketkä ovat tärkeitä ei heitä tahdo loukata tai satuttaa. Toiset vähät välittävät.
- sxth
Joskus muutama vuosi sitten en puhunut juuri ollenkaan. Helpompi olisi ollut vetää hammastakin suusta, kuin saada minut puhumaan. Pakon edessä olen kuitenkin joutunut "nöyrtymään" ja se on helpottanut suuresti minua.
Jakaminen kuuluu kaikille sosiaalisesta ympäristöstä riippuvaisille. Läpi menemätön pinta voi olla mukava, muttei koskaan voi koskettaa aidosti toista, jollei uskalla kertoa olevansa niin heikko kuin on.
Pahin tarve on purettu kuitenkin tänne :) Ylipaineventtiilinä palsta toimii mainiosti, mut saattaa potkaista takaisin napakastikin o_@- ap.
Ehkä se pakko on hyvästä, joka auttaa mieltä auki. Siinä nöyrtymisessä en näe mitään hankalaa, en pakkoa, tai mitään mikä vaatii enemmän kuin lopulta antaa. On rikasta, jos oppii antamaan olla ja keventämään taakkaansa. Joskus se haavoittaa, onneksi harvemmin. Tunnen samoin, ettei voi koskettaa, ellei uskalla olla heikko.
Kerron hyvin varautuneesti yksityisasioitani. Suurimmaksi osaksi pidän henk. kohtaiset asiat omana tietonani. Parin luotettavan ja läheisen ystävättären kanssa jaetaan elämän ilot ja surut, niistäkin yritän kertoa vain lyhyen version. Ei ole syytä jaaritella turhia. Lyhyesti asian ytimeen ja sillä selvä.
Mikäli päätän kertoa, puran ajatuksiani mielummin tekstin muotoon eli sähköpostiin tai viestiin, se auttaa itseäni hahmottamaan tilannetta paremmin ja samalla auttaa katsomaan asioita hieman toisesta vinkkelistä.
En ole koskaan ollut höpöttäjä tyyppiä. Ulkopuolisille avautuminen yksityisasioista tuntuu tosi vieraalta. Luottamuksen kasvattaminen ei tapahdu hetkessä, siihen tarvitaan aikaa, elettyä elämää ja ihmistuntemusta pitemmältä ajalta.
Nyrkkisääntö on hyvin yksinkertainen, kannattaa tarkkaan harkita kuinka paljon haluaa oma yksityiselämästään avautua.- ap.
Varmastikin ne on ne asiat, jotka valitsee jaettavaksi, missä ero syntyy ihmisten välille. Toiset hölöttäjät tosiaan kaiken ihmissuhteistaan, terveydestään, huolissaan, lapsistaan, työkavereistaan mistä vaan. Toiset puhuu heikoimmalle hetkellään, ensin voimia ja rohkeutta kerättyään. Pohdin aamulla sitä dialogijuttua enemmänkin, ja se minua olisi kiinnostanut, kuten ne mielen prosessit. Nyt totean, ettei aina sellaista saa synnytettyä, mitä lähtee hakemaan. Tämä on se vanha totuus.
Syntyy jotakin muuta, joka antaa aiheen toisenlaiselle pohdinnalle tai keskustelulle, tai jotain vieläkin muuta. Minusta puhuminen toiselle on antoisaa siksikin, koska oma ajattelu on joskus kovin jäsentymätön ja tarvitsee peiliä, siten voi toiselta kuulla sen, minkä oma mieli jätti huomiotta, ja niin...ehkäpä oppia paljon.
Palsta on avautumista varten.
Ei tuu kyllä avauduttua oikein kenellekään, kun ei jaksa kuunnella kuin kaikkiin asioihin on hyvin yksikertaisia ratkaisuja eikä mikään ongelma ole oikeasti mikään ongelma jne...- ap.
Joissakin tapauksissa, mutta näitähän ei etukäteen tiedä. Jos tietäisi, voisi yrittää etsintää aina sinne, mistä sopivan avun saa. Joskus se on itseään kuunnellen, aika useinkin. Joskus toiselta saa yllättäen juuri sitä mitä ei tiennyt olevan vailla. Joskus taas toiset tai toinen vain ärsyttää, vaikka muuta ensin toivoi, ajatteli. Minun sukellukseni omaan mieleen jatkukoon, ei se selvemmäksi tule. Monimutkaiselle yksinkertaiset, yksinkertaiselle monimutkaiset, kunhan reitti ei eksytä.
Perheenjäsenille ja kumppanille kaiken mitä päässäni pyörii tai kalvaa. En jaksa esiintyä kaikki hyvin, jos kaikki ei ole. Muille vieraille sen minkä olen jo päässäni käsitellyt ja läpi käynyt. He saavat tiedon jälkijunassa. Harvoin tuoreeltaan.
Ts. vieraat kuulee vasta aikojen päästä asioista, joita mä olen voinut puida jo vuosia sitten. Ellei asia jotenkin koske muitakin jolloin siitä olis syytä avautua heille heti.
Mä pidän ihmisyttä ja inhimillisiä asioita normaaleina, joten ei mua hävetä puhua inhimillisistä asioista. Meidän elämä on täynnä inhimillisiä ja aivan tavallisia arkisia asioita ja ongelmia. En oo koskaan käsittänyt tarvetta hävetä olevansa ihminen.Kuinka paljon ja mitä asioita kerrot irl muille kuin perheenjäsenillesi, kumppanillesi?
- enpä paljon, mutta 1-2 henkilöä on IRL:ssä, joille voin kertoa, jos haluan. Harvoin haluan, mutta joskus kyllä.Jos aihe on vaikka sellainen, etten halua näiden edellä mainittujen läheisten kanssa käsitellä. Silloinkaan harvoin otan itse asiaa esille, ellei asia liity jotenkin kyseiseen ihmiseen, jolle avaudun. Usein avautuminen tapahtuu vasta toisen avauduttua jostain omasta asiastaan, jos silloinkaan.
Onko vieraammalle avautumisessa eroa siihen jos juttelee ystävälle, lopultakaan, kokonaisuudessaan?
- Sen verran, että vieraampi voi olla objektiivisempi, jos kysyy mielipidettä johonkin.Toisaalta hän ei tiedä kaikkia taustoja ja kuulee vain minun näkemykseni asioista.
Kaikki eivät koe tarvetta jakamiseen, mutta jääkö silloin jostakin vajaaksi, vaille kehittymistä ajattelumalleissaan? Kuuluuko jakaminen kaikille sosiaalisesta ympäristöstä riippuvaisille? Voiko ajattelu kehittyä aikuisella itsenäisesti, ilman dialogia?
- Minusta molempi parempi. Monologi ja dialogi ovat itselle ainakin molemmat tarpeellisia. Toisiaan tukevia.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj502922Oletteko naiset huomanneet sellaista asiaa
että vaikka miehiä tulee ja menee ja hakeutuu seuraanne mitä viehättävämpiä olette niin sitä enemmän itseasiassa te olet912639KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.1162052Kysynkin sinulta nyt...
Tahdotko sinä minusta miehestä enää mitään..koskaan? Vastaa kyllä/ei/en tiedä ja siihen puhelinnumeroni kaksi viimeistä361875Onkohan tämä jotain elämää suurempaa
Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m381708Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r821526- 1021506
En ole häneltä kylläkään koskaan nähnyt sellaista
Tottakai jos hän olisi jonkunlaisen selvän eleen tai jonkun jutun näyttänyt, että häntä kiinnostaakin niin tietenkin si31414Onko Estlink-2 kaapeli lainkaan vaurioitunut?
Vai onko kyseessä Naton operaatio Venäjän ns. varjolaivaston pysäyttämiseksi, ja kaapelivaurio vain simuloitu.2791375- 1171284