Eli kuinka se menee käytännössä tuo hengellisyys ortodokseilla.
Kun tapasin ihmisen joka selitti kenties omia näkemyksiään ortodoksisuudesta.
Hän ikäänkuin sulkee maailman ympäriltään vaikka ei ole luostarikilvoittelija.
Ei kuuntele maallista musiikkia vain kirkollista.Onko sellainen paheksuttavaa tai syntistä?Itse olen musiikin ystävä.
Käyttää useita kai tunteja päivässä rukoukseen ja ikäänkuin sulkee maailman ympäriltään sen takia esimerkiksi ei tee työtään vaan rukoilee sen ajan.
Katumuksen sakramentin jälkeen hän edelleen voivottelee syntejään eikä pääse niistä irti vaikk aolii pari sekuntia sitten saanut synninpäästön.Eikös ne synnit silloin pitäisi olla unohdettu ellei niitä tee uudestaan.
Hän ajattelee että hänen sisälleen mönkii fyysinen demoni ja että hän tuntee sen.Eikö hengellisyyteen kuulu oma vastuu siitä antaako pahalle pikkusormen?Eli meidän oma valinta teemmekä pahaa, en oikein usko että ns. demoni mönkiin sisuksiin aivan että se luissa tuntuu.
Olisiko mielenterveydellä jotain tekemistä asian kanssa ja kun se mielenterveys on kunnossa niin sitten ne demonitkin katoaa eikä tarvitse selitellä hengellisyydellä niitä mielenterveyden asioita tai sitä että ei pääse tietystä ajattelutavasta ja käyttäytymismallista itse irti?
Hän on kovin jyrkkä muita kohtaan ja täräyttää suurinpiirtein lauseirta että et sinä voi noin tehdä se on syntiä!Jos hänelle vastaa että tuo kyllä kuulostaa tuomitsemiselta ja että ei tullut kiva mieli.Hän vastaa että ei halua että muut tekevät väärin.Mitä se hälle kuuluu kenenkään virheet jokainen tekee omansa.Sitäpaitsi hälläkin on ollut omat syntinsä esimerkiksi esiaviolliset seksisuhteet niin ei kai hän voi sanoa ihmiselle joka on rakastunut naimisissa olevaan ihmiseen ilman että he ovat sekstailleet kuinka hän tekee väärin.Eikö synnit kuulu Jumalalle ja katumuksen sakramenttiin?Loukkaavaa tuollainen.
Eli miten nää oikein menee oikeasti ortodoksisuudessa nää hengelliset asiat.
Kun tapasin ihmisen joka selitti kenties omia näkemyksiään ortodoksisuudesta.
Hän ikäänkuin sulkee maailman ympäriltään vaikka ei ole luostarikilvoittelija.
Ei kuuntele maallista musiikkia vain kirkollista.Onko sellainen paheksuttavaa tai syntistä?Itse olen musiikin ystävä.
Käyttää useita kai tunteja päivässä rukoukseen ja ikäänkuin sulkee maailman ympäriltään sen takia esimerkiksi ei tee työtään vaan rukoilee sen ajan.
Katumuksen sakramentin jälkeen hän edelleen voivottelee syntejään eikä pääse niistä irti vaikk aolii pari sekuntia sitten saanut synninpäästön.Eikös ne synnit silloin pitäisi olla unohdettu ellei niitä tee uudestaan.
Hän ajattelee että hänen sisälleen mönkii fyysinen demoni ja että hän tuntee sen.Eikö hengellisyyteen kuulu oma vastuu siitä antaako pahalle pikkusormen?Eli meidän oma valinta teemmekä pahaa, en oikein usko että ns. demoni mönkiin sisuksiin aivan että se luissa tuntuu.
Olisiko mielenterveydellä jotain tekemistä asian kanssa ja kun se mielenterveys on kunnossa niin sitten ne demonitkin katoaa eikä tarvitse selitellä hengellisyydellä niitä mielenterveyden asioita tai sitä että ei pääse tietystä ajattelutavasta ja käyttäytymismallista itse irti?
Hän on kovin jyrkkä muita kohtaan ja täräyttää suurinpiirtein lauseirta että et sinä voi noin tehdä se on syntiä!Jos hänelle vastaa että tuo kyllä kuulostaa tuomitsemiselta ja että ei tullut kiva mieli.Hän vastaa että ei halua että muut tekevät väärin.Mitä se hälle kuuluu kenenkään virheet jokainen tekee omansa.Sitäpaitsi hälläkin on ollut omat syntinsä esimerkiksi esiaviolliset seksisuhteet niin ei kai hän voi sanoa ihmiselle joka on rakastunut naimisissa olevaan ihmiseen ilman että he ovat sekstailleet kuinka hän tekee väärin.Eikö synnit kuulu Jumalalle ja katumuksen sakramenttiin?Loukkaavaa tuollainen.
Eli miten nää oikein menee oikeasti ortodoksisuudessa nää hengelliset asiat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taitaa olla tuo tuttavasi vavielä muutaman vuoden kuluttua tokenee. Ole kärsivällinen. Ehdota tuolle ystävällesi, että menee seuraavissa srk-vaaleissa ehdolle, yleisesti ottaen ort. kirkkokunnassa on taviksillekin aika helppo päästä valtuustoon, joten jos pääsee sinne, niin huomaa, että me ortodoksitkin ollaan ihan vaan lihaa ja verta ja syntisiä siinä, missä muutkin, siis jopa kuin nuo harhaoppiset luterilaiset, joita asuu edelleen joka puolella naapurustossamme.