Raamatun arkeologiaa

Aku Ankka on todellinen koska Aku Ankka lehdessä hän kävi aikoinaan Helsingissä.

Lue ensin linkki. ennenkuin yrität olla niljakas!

Sillä heidän suusans ei ole mitän totutta/ heidän sisällyxens on sydämen kipu/ heidän kitans on awoin hauta/ ja heidän kielilläns he liehacoidzewat.
Nuhtele heitä Jumala/ että he langeisit heidän ajatuxistans/ syöxä heitä ulos heidän suuren ylidzekäymisens tähden: sillä he owat sinulle wastahacoiset.
Iloitcat caicki jotca sinuun uscaldawat/ anna heidän riemuita ijancaickisest: sillä sinä warjelet heitä/ iloitcat ne sinusa jotca sinun nimes racastawat.

Tässä todiste Jumalasta!

http://www.enn.com/image_for_articles/41881-1.jpg/medium

Hän kosti koska lapset pilkkasivat hänen seuraajiaan.

... kirjoitti:

Tässä todiste Jumalasta!

http://www.enn.com/image_for_articles/41881-1.jpg/medium

Hän kosti koska lapset pilkkasivat hänen seuraajiaan.

HERRA meidän HERram/ cuinga ihmellinen on sinun nimes caikesa maasa/ joca panit cunnias taiwasten ylidze.
Nuorten lasten ja imewäisten suusta perustit sinä woiman sinun wihollistes tähden/ ettäs wihollisen ja kijwan costajan murennaisit
Sillä minä näen taiwat/ sinun sormeis tegot/ Cuun ja tähdet/ jotcas walmistit.
Mikä on ihminen/ ettäs händä muistat ? eli ihmisen poica/ ettäs händä edziskelet ?

Kuolleenmeren kääröt ovat noin 850 kirjoituksen joukko, joka löydettiin vuosina 1947–1956 yhdestätoista Qumranin lähistöllä sijaitsevasta luolasta lähellä Kuolluttamerta. Löytöä pidetään 1900-luvun merkittävimpänä arkeologisena löytönä[1].

se sola scriptura:n laittama linkki

Vuonna 1887 ilmestyi Tampereella PONTIUS PILATUKSEN VIRALLISET ASIAKIRJAT -niminen kirja, joka vuonna 1975 julkaistiin kielellisesti korjattuna uusintapainoksena ja myöhemmin vielä toistamiseen. Kirja sisältää prof. Konstantin Tischendorffin löytämät ja hänen kääntämänsä kaksi vanhaa käsikirjoitusjäljennöstä. Toinen oli alkuaan latinankielinen ja toinen koptilais-sahidinkielinen ja ne olivat ns. palimpsestejä, eli tekstejä, jotka oli tehty vanhan tekstin päälle. Näiden Pilatuksen asiakirjojen lisäksi kirja sisältää prof. W.O. Cloughin laatiman johdannon ja selityksiä sekä Pilatuksen, Justinus Marttyyrin, Tertullianuksen, Eusebiuksen ja Tischendorffin lyhyet elämäkerrat.

Vuonna 1800 jKr. löydettiin Aquilasta, 53 engl. penikulman päästä Roomasta koilliseen olevasta paikasta, kuparitaulu, jossa oli hepreankielinen teksti. Tekstin todettiin olevan jäljennös Jeesuksen virallisesta kuolemantuomiosta. Paikalla, josta taulu löydettiin, oli muinoin ollut vanha Aminternum; nämä rauniot ovat vieläkin nähtävänä lähellä St. Vittorinoa. Löydön teki ranskalainen muinaistutkija Dominique Vivant Denon, joka eli vv. 1747-1825. Taulun taakse oli kirjoitettu: "Samanlainen taulu on lähetetty joka suvulle."

Keisari Tiberiuksen seitsemäntenätoista hallitusvuotena ja 24 päivänä Maaliskuuta, Pyhässä Jerusalemin kaupungissa, Hannaan ja Kaifaan ollessa ylimmäisinä pappeina, Jumalan kansan uhripappeina, tuomitsen minä, Pontius Pilatus, Pretorikunnan maaherra, Jeesus Natsarealaisen kuolemaan ristillä kahden pahantekijän välillä, seuraavien kansan syytösten tähden:

Hän on viettelijä,
hän on kapinallinen,
hän on lain vihollinen,
< hän="" nimittää="" väärin="" itsensä="" jumalan="" pojaksi,="" hän nimittää itsensä Israelin kuninkaaksi,

hän on mennyt temppeliin seurassaan suuri kansanjoukko, jolla oli palmunoksia käsissään.

Centurio Qvintus Kornelius käsketään viemään hänet teloituspaikalle. Jokaista, olkoonpa hän köyhä tai rikas, kielletään vastustamasta Jeesuksen kuolettamista.

Me allekirjoittaneet todistamme täten Jeesuksen kuolemantuomion:

Daniel, rabbiini, farisealainen
Johannes, rabbiini
Rafael Rorobabel
Kapet, kansalainen

Jeesus menköön kaupungista ulos Struenus-portista.

http://www.netikka.net/mpeltonen/pilatuskirjat.htm

lue sieltä lisää kirjoitti:

Vuonna 1887 ilmestyi Tampereella PONTIUS PILATUKSEN VIRALLISET ASIAKIRJAT -niminen kirja, joka vuonna 1975 julkaistiin kielellisesti korjattuna uusintapainoksena ja myöhemmin vielä toistamiseen. Kirja sisältää prof. Konstantin Tischendorffin löytämät ja hänen kääntämänsä kaksi vanhaa käsikirjoitusjäljennöstä. Toinen oli alkuaan latinankielinen ja toinen koptilais-sahidinkielinen ja ne olivat ns. palimpsestejä, eli tekstejä, jotka oli tehty vanhan tekstin päälle. Näiden Pilatuksen asiakirjojen lisäksi kirja sisältää prof. W.O. Cloughin laatiman johdannon ja selityksiä sekä Pilatuksen, Justinus Marttyyrin, Tertullianuksen, Eusebiuksen ja Tischendorffin lyhyet elämäkerrat.

Vuonna 1800 jKr. löydettiin Aquilasta, 53 engl. penikulman päästä Roomasta koilliseen olevasta paikasta, kuparitaulu, jossa oli hepreankielinen teksti. Tekstin todettiin olevan jäljennös Jeesuksen virallisesta kuolemantuomiosta. Paikalla, josta taulu löydettiin, oli muinoin ollut vanha Aminternum; nämä rauniot ovat vieläkin nähtävänä lähellä St. Vittorinoa. Löydön teki ranskalainen muinaistutkija Dominique Vivant Denon, joka eli vv. 1747-1825. Taulun taakse oli kirjoitettu: "Samanlainen taulu on lähetetty joka suvulle."

Keisari Tiberiuksen seitsemäntenätoista hallitusvuotena ja 24 päivänä Maaliskuuta, Pyhässä Jerusalemin kaupungissa, Hannaan ja Kaifaan ollessa ylimmäisinä pappeina, Jumalan kansan uhripappeina, tuomitsen minä, Pontius Pilatus, Pretorikunnan maaherra, Jeesus Natsarealaisen kuolemaan ristillä kahden pahantekijän välillä, seuraavien kansan syytösten tähden:

Hän on viettelijä,
hän on kapinallinen,
hän on lain vihollinen,
< hän="" nimittää="" väärin="" itsensä="" jumalan="" pojaksi,="" hän nimittää itsensä Israelin kuninkaaksi,

hän on mennyt temppeliin seurassaan suuri kansanjoukko, jolla oli palmunoksia käsissään.

Centurio Qvintus Kornelius käsketään viemään hänet teloituspaikalle. Jokaista, olkoonpa hän köyhä tai rikas, kielletään vastustamasta Jeesuksen kuolettamista.

Me allekirjoittaneet todistamme täten Jeesuksen kuolemantuomion:

Daniel, rabbiini, farisealainen
Johannes, rabbiini
Rafael Rorobabel
Kapet, kansalainen

Jeesus menköön kaupungista ulos Struenus-portista.

http://www.netikka.net/mpeltonen/pilatuskirjat.htm

Sitten hän kertoo kuulemistaan Jeesusta koskevista huhuista ja kuinka hän sitten sattumalta näki tämän nuoren miehen puhumassa suuren väkijoukon keskellä. Pilatus ei kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan, vaan käski palvelijansa jäädä tekemään muistiinpanoja ja kertoa niistä myöhemmin.
Kun tämä Manlius -niminen kirjuri sitten kertoi Pilatukselle kuulemastaan, Pilatus totesi, ettei ollut ennen kuullut mitään senkaltaista eikä lukenut kenenkään filosofin kirjoista vastaavaa. Hän sai Jeesuksesta hyvin myönteisen kuvan, ja päätti, ettei ole aihetta rajoittaa hänen puheoikeuttaan, kuten monet vaativat. Jeesus sai myös oikeuden koota kansaa ympärilleen, opettaa ja valita oppilaita.
Tämä Jeesukselle myönnetty rajaton vapaus ärsytti kuitenkin rikkaita ja mahtavia juutalaisia, varsinkin kun Jeesus ei sanoissaan säästellyt heitä, vaan arvosteli monin tavoin. Ja kun syytöksiä Jeesusta vastaan alkoi tulla näiden tahoilta lähes päivittäin, kutsui Pilatus lopulta Jeesuksen luokseen ja pyysi tätä olemaan varovaisempi puheissaan, ettei ärsyttäisi liikaa vastustajiaan. Jeesus kuitenkin antoi ymmärtää, että se kaikki kuuluu hänen tehtäväänsä, eikä hän voi toimia toisin. Tällöin Pilatus sanoi: "Pakotat muuttamaan pyyntöni käskyksi!" Jeesus sanoi tietävänsä, että hänen kohtalonsa on joutua vainotuksi, ja poistui.

Tämän jälkeen Pilatus kertoo Jeesuksen kuolemaan johtaneesta kansankiihotuksesta ja miten papit käyttivät temppeliveroa kansan lahjomiseksi Jeesusta vastaan, sekä kuinka hän pyysi Syyrian prefektiltä lisää sotaväkeä kapinallisten hillitsemiseksi ja että tämä pyyntö hylättiin.
Ylimmäinen pappi Kaifas kuitenkin tuomitsi Jeesuksen kuolemaan ja lähetti hänet Pilatuksen luo, jotta tämä panisi tuomion toimeen. Koska Jeesus oli galilealainen, Pilatuksen mielestä hänen tuomitsemisensa kuului Herodekselle. Herodes puolestaan teeskenteli vaatimatonta, ja antoi Pilatukselle vallan ratkaista asia.
Sitten kerrotaan Pilatuksen vaimon näkemästä unesta, ja miten vaimo varoitti Pilatusta kohtaavan onnettomuuksia, jos hän tuomitsee Jeesuksen. Kansan meteli kuitenkin yltyi, joten Pilatuksen täytyi ryhtyä toimiin.

"Tehtyäni monta turhaa yritystä suojellakseni häntä julmain vainoojainsa vihalta, ryhdyin erääseen keinoon, joka mielestäni tällä hetkellä näytti olevan ainoa keino, millä saattaisin hänen henkensä pelastaa. Minä käskin ruoskimaan häntä. Minä pyysin samalla vadillisen vettä ja pesin käteni kansan edessä sillä tavalla ilmoittaakseni, etten tätä tekoa hyväksynyt."

siinä linkissä kirjoitti:

Sitten hän kertoo kuulemistaan Jeesusta koskevista huhuista ja kuinka hän sitten sattumalta näki tämän nuoren miehen puhumassa suuren väkijoukon keskellä. Pilatus ei kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan, vaan käski palvelijansa jäädä tekemään muistiinpanoja ja kertoa niistä myöhemmin.
Kun tämä Manlius -niminen kirjuri sitten kertoi Pilatukselle kuulemastaan, Pilatus totesi, ettei ollut ennen kuullut mitään senkaltaista eikä lukenut kenenkään filosofin kirjoista vastaavaa. Hän sai Jeesuksesta hyvin myönteisen kuvan, ja päätti, ettei ole aihetta rajoittaa hänen puheoikeuttaan, kuten monet vaativat. Jeesus sai myös oikeuden koota kansaa ympärilleen, opettaa ja valita oppilaita.
Tämä Jeesukselle myönnetty rajaton vapaus ärsytti kuitenkin rikkaita ja mahtavia juutalaisia, varsinkin kun Jeesus ei sanoissaan säästellyt heitä, vaan arvosteli monin tavoin. Ja kun syytöksiä Jeesusta vastaan alkoi tulla näiden tahoilta lähes päivittäin, kutsui Pilatus lopulta Jeesuksen luokseen ja pyysi tätä olemaan varovaisempi puheissaan, ettei ärsyttäisi liikaa vastustajiaan. Jeesus kuitenkin antoi ymmärtää, että se kaikki kuuluu hänen tehtäväänsä, eikä hän voi toimia toisin. Tällöin Pilatus sanoi: "Pakotat muuttamaan pyyntöni käskyksi!" Jeesus sanoi tietävänsä, että hänen kohtalonsa on joutua vainotuksi, ja poistui.

Tämän jälkeen Pilatus kertoo Jeesuksen kuolemaan johtaneesta kansankiihotuksesta ja miten papit käyttivät temppeliveroa kansan lahjomiseksi Jeesusta vastaan, sekä kuinka hän pyysi Syyrian prefektiltä lisää sotaväkeä kapinallisten hillitsemiseksi ja että tämä pyyntö hylättiin.
Ylimmäinen pappi Kaifas kuitenkin tuomitsi Jeesuksen kuolemaan ja lähetti hänet Pilatuksen luo, jotta tämä panisi tuomion toimeen. Koska Jeesus oli galilealainen, Pilatuksen mielestä hänen tuomitsemisensa kuului Herodekselle. Herodes puolestaan teeskenteli vaatimatonta, ja antoi Pilatukselle vallan ratkaista asia.
Sitten kerrotaan Pilatuksen vaimon näkemästä unesta, ja miten vaimo varoitti Pilatusta kohtaavan onnettomuuksia, jos hän tuomitsee Jeesuksen. Kansan meteli kuitenkin yltyi, joten Pilatuksen täytyi ryhtyä toimiin.

"Tehtyäni monta turhaa yritystä suojellakseni häntä julmain vainoojainsa vihalta, ryhdyin erääseen keinoon, joka mielestäni tällä hetkellä näytti olevan ainoa keino, millä saattaisin hänen henkensä pelastaa. Minä käskin ruoskimaan häntä. Minä pyysin samalla vadillisen vettä ja pesin käteni kansan edessä sillä tavalla ilmoittaakseni, etten tätä tekoa hyväksynyt."

Kansanjoukko kuitenkin vaati Jeesuksen kuolemaa ja Pilatuksen täytyi lopulta taipua tuomitsemaan Jeesus kuolemaan.
Lopuksi kerrotaan hieman Golgatan tunnelmista Jeesuksen kuollessa sekä Joosef Arimatialaisesta, joka halusi saada haudata Jeesuksen. Pilatuksen pyytämät sotaväen lisäjoukotkin saapuivat lopulta, mutta liian myöhään. Ristillä kaikui jo Jeesuksen huuto: "Kaikki on täytetty."

Edelleen kerrotaan, miten 'koko maailma pimeni' Jeesuksen ollessa ristillä. Kuolleita nousi haudoistaan, 'juutalaisten oman kertoman mukaan.' "He väittivät, että nämä ylösnousseet olivat Aabraham, Iisak, Jaakob, kaksitoista esi-isää sekä Mooses ja Job." Sitten seurasi maanjäristystä, valoja ja muita ilmiöitä, jopa enkeleitä näkyi taivaalla. Mainitaan Jeesuksen ilmestyneen joillekin ystävilleen ylösnousemuksensa jälkeen ja sanoneen näille: "Sanokaa opetuslapsilleni, että minä menen Galileaan, siellä te saatte minut nähdä." Lopuksi todetaan, että tämän kaiken Pilatus kertoi keisarille.

Tässä lyhyessä kirjeessä Pilatus puolustelee tekojaan ja sanoo, että tämä Jeesuksen saama kova tuomio tuli kansan tahdosta. "Omasta puolestani olin minä siihen vastahakoinen ja arka tuomiota julistamaan." Hän sanoo pitävänsä Jeesusta niin hurskaana miehenä, "ettei mikään aikakausi ole ilmaissut sellaista..." ja sanoo ihmettelevänsä kansan käytöstä ja yksimielisyyttä "saadakseen tämän totuuden lähettilään ristiinnaulituksi", vaikka heidän profeettansa eli "sibyllinistiset kirjansa" heitä siitä varoittivat.
Hän sanoo vielä, että ellei olisi pelännyt kapinaa, Jeesus olisi vielä elävänä heidän keskuudessaan, eikä tätä viatonta verta olisi vuodatettu. Kirje on päivätty 16. maaliskuuta, mutta vuotta ei ole mainittu.

Tertullianus kirjoitti n. vuoden 200 paikkeilla puolustuskirjoituksen, jossa hän sanoo:

"Juutalaiset jättivät Jeesuksen Pilatukselle kateuden tähden, ja taivuttuaan kansansa tahtoon, antoi tämä hänet ristiinnaulittavaksi. Ristillä riippuen antoi hän henkensä kovasti huutaen, niin ettei pyövelin tarvinnut sitten häntä lopettaa. Samalla hetkellä tuli äkkiä synkkä pimeys. Sotamiehet pantiin vartioimaan hautaa, etteivät hänen opetuslapsensa varastaisi hänen ruumistansa, koska hän oli sanonut jälleen ylösnousevansa, mutta kolmantena päivänä maa järisi kovasti, ja kivi vieritettiin haudalta, jossa ei sitten enää muuta löydetty, kuin mitä oli kääreiksi käytetty. Jotka olivat hautaa vartioineet, he levittivät vielä semmoisen huhun, että opetuslapset varastivat hänen ruumiinsa. Jeesus vietti sitten 40 päivää opetuslastensa seurassa Galileassa antaen heille opetusta heidän lähetyksestänsä, ja sitten kun hän oli heille ohjeet antanut ... meni hän pilvessä ylös taivaaseen. Kaiken tämän ilmoitti Tiberiukselle Pontius Pilatus; omatuntonsa oli hänetkin vaatinut kääntymään kristityksi."