Hengellinen sodankäynti.
Apostoli Paavali turvautui jumaliseen viisauteen
käydessään hengellistä sotaa ketä tahansa sellaista vastaan,
joka uhkasi turmella kristillisiä seurakuntia, esimerkiksi Korintin seurakuntaa
(1Ko 5:6, 7, 13; 2Ko 10:3–6; vrt. 2Ko 6:7).
Hän tiesi, että ”viisaus on parempi kuin taisteluvälineet, ja yksikin syntinen voi tuhota paljon hyvää” (Sr 9:18; 7:19).
Hänen viittauksensa ’linnoitusten kukistamiseen’ (2Ko 10:4) vastaa kreikkalaisen Septuagintan ajatusta Sananlaskujen 21:22:n käännöksessä.
Paavali tunsi ihmisen taipumuksen kiinnittää ensisijaista huomiota niihin,
joilla on vaikuttavat tavat, ilmiselviä lahjoja tai vaikutusvaltainen persoonallisuus ja puhetapa; hän tiesi, että ’köyhän mutta viisaan hiljainen puhe’ jätetään usein huomiotta ja sen sijaan kuunnellaan niitä, jotka esiintyvät arvovaltaisemmin
(vrt. Sr 9:13–17).
Hallitsijat ja kansa eivät osoittaneet kovinkaan paljon kunnioitusta tai kiinnostusta edes Jeesusta kohtaan, jolla tosin ei ollut Salomon maallista vaurautta eikä asemaa, mutta jolla oli paljon enemmän viisautta
(vrt. Mt 12:42; 13:54–58; Jes 52:13–15; 53:1–3).
Joillekuille, jotka kerskuivat lihallisista taidoistaan (vrt. Jer 9:23, 24)
eivätkä sydämestä, Paavalin ulkoinen olemus oli ”heikko ja hänen puheensa täysin mitätöntä” (2Ko 5:12; 10:10).
Hän karttoi kuitenkin kaikkea liiallisuutta puheessaan sekä ihmisviisauden ja siihen liittyvän vaikutusvallan käyttämistä, jotta hänen kuulijoittensa usko olisi rakentunut Jumalan hengen ja voiman välityksellä ja olisi perustunut Kristukseen _eikä ”ihmisten viisauteen”_ (1Ko 1:17; 2:1–5; 2Ko 5:12).
Paavalilla oli hengellistä kaukonäköisyyttä ja hän oli siksi ”viisas työnjohtaja”,
ei aineellisessa rakentamisessa vaan hengellisessä rakentamisessa,
ja hän työskenteli Jumalan kanssa tuottaakseen opetuslapsia, jotka ilmaisivat todella kristillisiä ominaisuuksia (1Ko 3:9–16).
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200004618
Apostoli Paavali turvautui jumaliseen viisauteen
käydessään hengellistä sotaa ketä tahansa sellaista vastaan,
joka uhkasi turmella kristillisiä seurakuntia, esimerkiksi Korintin seurakuntaa
(1Ko 5:6, 7, 13; 2Ko 10:3–6; vrt. 2Ko 6:7).
Hän tiesi, että ”viisaus on parempi kuin taisteluvälineet, ja yksikin syntinen voi tuhota paljon hyvää” (Sr 9:18; 7:19).
Hänen viittauksensa ’linnoitusten kukistamiseen’ (2Ko 10:4) vastaa kreikkalaisen Septuagintan ajatusta Sananlaskujen 21:22:n käännöksessä.
Paavali tunsi ihmisen taipumuksen kiinnittää ensisijaista huomiota niihin,
joilla on vaikuttavat tavat, ilmiselviä lahjoja tai vaikutusvaltainen persoonallisuus ja puhetapa; hän tiesi, että ’köyhän mutta viisaan hiljainen puhe’ jätetään usein huomiotta ja sen sijaan kuunnellaan niitä, jotka esiintyvät arvovaltaisemmin
(vrt. Sr 9:13–17).
Hallitsijat ja kansa eivät osoittaneet kovinkaan paljon kunnioitusta tai kiinnostusta edes Jeesusta kohtaan, jolla tosin ei ollut Salomon maallista vaurautta eikä asemaa, mutta jolla oli paljon enemmän viisautta
(vrt. Mt 12:42; 13:54–58; Jes 52:13–15; 53:1–3).
Joillekuille, jotka kerskuivat lihallisista taidoistaan (vrt. Jer 9:23, 24)
eivätkä sydämestä, Paavalin ulkoinen olemus oli ”heikko ja hänen puheensa täysin mitätöntä” (2Ko 5:12; 10:10).
Hän karttoi kuitenkin kaikkea liiallisuutta puheessaan sekä ihmisviisauden ja siihen liittyvän vaikutusvallan käyttämistä, jotta hänen kuulijoittensa usko olisi rakentunut Jumalan hengen ja voiman välityksellä ja olisi perustunut Kristukseen _eikä ”ihmisten viisauteen”_ (1Ko 1:17; 2:1–5; 2Ko 5:12).
Paavalilla oli hengellistä kaukonäköisyyttä ja hän oli siksi ”viisas työnjohtaja”,
ei aineellisessa rakentamisessa vaan hengellisessä rakentamisessa,
ja hän työskenteli Jumalan kanssa tuottaakseen opetuslapsia, jotka ilmaisivat todella kristillisiä ominaisuuksia (1Ko 3:9–16).
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200004618
Vastaukset 1
Vanhimmat
>Paavalilla oli hengellistä kaukonäköisyyttä>
No niinpä tuntui olevan. Paavali kuvitteli mm. Jeesuksen paluun tapahtuvan omana elinaikanaan sekä tulevansa temmatuksi suorilta jaloilta taivaaseen:
"Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." - 1. Tess. 4:15-17
Ja mitä todellisuudessa tapahtui? Paavalia ei temmattu taivaisiin, vaan hänet mestattiin miekalla 60-luvulla Rooman valtiovallan toimesta. Eikä Jeesuskaan ole pitänyt enempiä kiireitä palaamisensa kanssa, aikaahan hänellä olisi ollut tähän vain parisen tuhatta vuotta.