Tuntuu, että olen aivan yksin ajatusteni kanssa. Kihlattuni kuoli syliini 3,5 v sitten ja olen uudessa suhteessa.
En halua rasittaa rakastani tällä asialla ja oikeastaan en anna itselleni edes lupaa miettiä sitä kenet menetin. Silti joka yön unessani vietän exäni kanssa. Haluaisin päästä eteen päin. ihan jo nykyisen parisuhteen vuoksi, mutta en osaa. Tuntuu että elän välillä jossain rinnakkaistodellisuudessa...
Onko saman kokeneilla jotain hyviä elämän viisauksia siitä, kuinka voisin elää tätä päivää, enkä tuottaa itselleni ja rakkaalleni mielipahaa?
Kiitos. Ja toivon oikeasti asiallisia vastauksia.
En halua rasittaa rakastani tällä asialla ja oikeastaan en anna itselleni edes lupaa miettiä sitä kenet menetin. Silti joka yön unessani vietän exäni kanssa. Haluaisin päästä eteen päin. ihan jo nykyisen parisuhteen vuoksi, mutta en osaa. Tuntuu että elän välillä jossain rinnakkaistodellisuudessa...
Onko saman kokeneilla jotain hyviä elämän viisauksia siitä, kuinka voisin elää tätä päivää, enkä tuottaa itselleni ja rakkaalleni mielipahaa?
Kiitos. Ja toivon oikeasti asiallisia vastauksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
NINKÖ
Itse huomasin että paras tapa oli surra asia uuden kumppanin kanssa, tosin uusi kumppanini oli myös leski mutta kuitenkin.
Kerro kumppanille faktat että et ole käsitellyt vielä asiaa kunnolla, ota kumppanisi mukaan surutyöhön mutta älä tukahduta häntä sinun suruun.
Käykää yhdessä haudalla, ei minua ainakaan haittaa kumppanini edesmenneen puolion haudalla käynti.
Unia tulee joka tapauksessa ja ne ovat toisinaan todella hämmentäviä mutta ne lakkaavat ajan myötä.
Kerro näistä unista kumppanillesi se auttaa häntä ymmärtämään miksi olet joskus aamulla omissa ajatuksissasi.
Mitä enemmän uusia kokemuksia kertyy uuden kumppanisi kanssa sitä vähemmäksi jää unet edesmenneestä kumppanistasi.
Kihlattusi kuolema syliisi oli sinulle hyvin traumaattinen kokemus, joka varmasti jätti jälkensä. Kenties ikävä, läheisyyden ja kosketuksen kaipuu johti sinut liian pian uuteen suhteeseen? Et psyykisesti ole edes päästänyt irti kuolleesta kihlatustasi, et ollut tehnyt surutyötäsi loppuun. Ristiriita unien ja todellisuuden välillä viittaisi vähän siihen suuntaan.
Kerroit ettet anna itsellesi lupaa edes ajatella, mitä olet menettänyt. Siinä teet itsellesi henkistä väkivaltaa. Elettyjä tapahtumia ei voi noin vain tahdonnvoimalla jättää taakse, ne on käsiteltävä ja tapahtuneet tosiasiat hyväksyttävä, ennenkuin voit jättää ne taakse ja alkaa rakentamaan uutta tulevaisuutta.
Nykyinen tilanteesi on kovin haasteellinen. On hyvä keskustella asioista uuden kumppanin kanssa mutta kannattaa varoa, ettet tee kuolleesta kihlatustasi täydellistä pyhimystä, jonka kanssa kukaan ei pysty kilpailemaan.
Olisi hyvä jos sinulla olisi joku läheinen, elämää nähnyt ja viisas ystävä jonka kanssa voisit keskustella menetyksestäsi ja nykyisestä elämäntilanteestasi. Siitä voisi olla apua. Keskusteluapua ja asioitten läpikäymistä sinä kuitenkin tarvitset.
Surua ei voi lakaista maton alle olemattomiin. Se täytyy käsitellä ja tapahtunut hyväksyä. Tiedän omasta kokemuksesta.
Olet vielä nuori ja joustava, toivut kyllä aikanaan. Kaikkea hyvää sinulle.
Joo, ei menneistä pääse eroon ainakaan kieltämällä itseltään oikeuden ajatella ja surra mennyttä. Sen se sun uusi kumppanisikin kyllä ymmärtää, joten usko aikuisen ihmisen kykyyn oppia tukemaan toista vaikkei hänellä itsellä olsikaan samaa kokemusta alla ohjaamassa sitä miten surevaa tuetaan.
Unien näkeminen on yksi ihmisen luonnollisin tapa käsitellä asioita; päivän tapahtumia, menneisyyden tapahtumia, tunteellisia tapahtumia jne. jne.
Sen lisäksi meille on luotu kyky kommunikoida myös verbaalisesti, joten käytäpä sitäkin kykyäsi hyväksesi nyt, kun sitä todella tarvitset.