Shubak puhuu huonommasta aineesta. Hän on kuitenkin väärässä.
Huonompaa ainetta ei voida määrittää tulojen perusteella, mutta kysymys herää, voidaanko sillä, onko ihmisen elämällä päämäärä.
Poliittista tahtoa voi osoittaa myös elämäntyyli, jossa ihminen tekee työtä vain sen verran, että ansaitsee tarpeeksi elääkseen - tämä elämäntyyli on parempi kuin raataminen kulutusyhteiskunnan eteen jo koska siitä syntyy vähemmän päästöjä - mitä enemmän tuotetaan, sitä enemmän kulutetaan ja saastutetaan - liika raataminen olisi tällöin väärin.
Edellinen vastustaa kulutusyhteiskuntaa, mutta myös vastakkaisella elämäntyylillä voi olla päämäärä, emmehän pyri säilyttämään planeetan elinoloja mistään vähäisemmästä syystä, kuin siksi että niistä voitaisiin nauttia. Nautinnon filosofiaa on muun muassa elämäntehtäväksi asetettu tahto oppia omista tunteista taiteen, elämän, viihteen, ja musiikin kautta - tämä liittynee yleensä myös maailmankuvan pohtimiseen, ja tämän elämäntehtävän mahdollistaminen vaatii työntekoa, jos ei itseltä, niin muilta.
Vastaavia elämäntehtäviä voidaan luetella loputon määrä. Ja koska emme voi tietää toisen ihmisen sekä itseensä, että muihin liittyviä elämäntehtäviä, emme voi arvioida häntä enemmän, tai vähemmän arvokkaaksi.
Kysyn vielä yhden, kipeän, kysymyksen. Entäpä ne lapset, jotka syntyvät keskelle nälänhätää? Tottakai heilläkin on ihmisoikeudet? Oletammeko me ne vain ihmisouikeusjulistuksen perusteella? -toivottavasti emme, olen varma, että joku viisaampi osaisi antaa vastauksen.
Tyydyn vain toteamaan, että nälänhädässäkin on tärkeää, että jokaisen ihmisen hyvinvointi taataan, muutoin, vaikka uskaltaisimme kyseenalaistaa arvokkuuden, heidän arvonsa laskee entisestään
- käytännössä hyvinvoinnin takaaminen ei toteudu, hyvinvointivaltioissa laitetaan rahat kesämökkeihin ja turismiin, ei ruuan ja ehkäisyvälineiden hankintaan Afrikassa, eikä väestönkasvua hillitsevään naisten koulutuksen ja tasa-arvon ajamiseen esimerkiksi intiassa.
Olen monesti kirjoittanut, kuinka tärkeää on, että noilla alueilla elävillä vanhemmilla on mahdollisuudet vanhempuutensa suunnitelmallisuuteen, muutoin kaikille ei riitä ruoka.
Huonompaa ainetta ei voida määrittää tulojen perusteella, mutta kysymys herää, voidaanko sillä, onko ihmisen elämällä päämäärä.
Poliittista tahtoa voi osoittaa myös elämäntyyli, jossa ihminen tekee työtä vain sen verran, että ansaitsee tarpeeksi elääkseen - tämä elämäntyyli on parempi kuin raataminen kulutusyhteiskunnan eteen jo koska siitä syntyy vähemmän päästöjä - mitä enemmän tuotetaan, sitä enemmän kulutetaan ja saastutetaan - liika raataminen olisi tällöin väärin.
Edellinen vastustaa kulutusyhteiskuntaa, mutta myös vastakkaisella elämäntyylillä voi olla päämäärä, emmehän pyri säilyttämään planeetan elinoloja mistään vähäisemmästä syystä, kuin siksi että niistä voitaisiin nauttia. Nautinnon filosofiaa on muun muassa elämäntehtäväksi asetettu tahto oppia omista tunteista taiteen, elämän, viihteen, ja musiikin kautta - tämä liittynee yleensä myös maailmankuvan pohtimiseen, ja tämän elämäntehtävän mahdollistaminen vaatii työntekoa, jos ei itseltä, niin muilta.
Vastaavia elämäntehtäviä voidaan luetella loputon määrä. Ja koska emme voi tietää toisen ihmisen sekä itseensä, että muihin liittyviä elämäntehtäviä, emme voi arvioida häntä enemmän, tai vähemmän arvokkaaksi.
Kysyn vielä yhden, kipeän, kysymyksen. Entäpä ne lapset, jotka syntyvät keskelle nälänhätää? Tottakai heilläkin on ihmisoikeudet? Oletammeko me ne vain ihmisouikeusjulistuksen perusteella? -toivottavasti emme, olen varma, että joku viisaampi osaisi antaa vastauksen.
Tyydyn vain toteamaan, että nälänhädässäkin on tärkeää, että jokaisen ihmisen hyvinvointi taataan, muutoin, vaikka uskaltaisimme kyseenalaistaa arvokkuuden, heidän arvonsa laskee entisestään
- käytännössä hyvinvoinnin takaaminen ei toteudu, hyvinvointivaltioissa laitetaan rahat kesämökkeihin ja turismiin, ei ruuan ja ehkäisyvälineiden hankintaan Afrikassa, eikä väestönkasvua hillitsevään naisten koulutuksen ja tasa-arvon ajamiseen esimerkiksi intiassa.
Olen monesti kirjoittanut, kuinka tärkeää on, että noilla alueilla elävillä vanhemmilla on mahdollisuudet vanhempuutensa suunnitelmallisuuteen, muutoin kaikille ei riitä ruoka.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei huono elämäntilanne vaikuta sentään geeneihin. Jos olen köyhä, ei minun geenini ja perimäni siitä heikkene. Ei pidä uskoa kaiken maailman hörhöjä.
Se todellinen heikompi aines on aina ahnehtimassa valtaa muiden elämään ja määrittelemässä muiden arvoa. Sama aines on aina orjuuttamassa muita ja ryöstämässä ja tuhoamassa luonnonvaroja. Tällä aineksella ei ole moraali "menestyksen" esteenä. He myös määrittelevät menestyksen ja heidän mielestään menestyminen on mahdollisimman laajaa ihmisten ja maapallon orjuuttamista.
Vahvempi aines syrjäytyy tästä heikomman aineksen yhteyskuntamallista hyvin todennäköisesti. Vahvemmalla aineksella on "menestyksen" esteenä kaikki terveen ihmisen rasitteet (kuten vahva moraali). Heikomman aineksen luomat tappavan tehokkaat koneistot pitävät huolen, ettei vahvempi aines pääse tervehdyttämään yhteiskunnan toimintaa.
Ripuli tappaa enemmän, kuin nälänhätä. Nälänhätääkin tietenkin on, mutta ongelma on paljon monimutkaisempi, kuin keinotekoinen tai luonnollinen ravintopula.
Ravinnosta tai muista tarpeellisista asioista ei ole puutetta. Kaikkea on yli tarpeen. Ongelma on siinä, että sen jakamisesta päättävät sairasmieliset ihmiset, kuten kaikesta muustakin.