Itkin vmeksi elokuussa kun olin suomessa käymässä ja tärkeää ja läheistä setääni katsomassa. Syöpä oli runnellut miehen ja tunti kerrallaan mentiin että koska lähtee pois. Hän oli lääketokkuroissa ja syövän runtelemana, eikä jaksanut edes silmiään kunnolla avata ja eikä jaksanut puhuakaan. Siinä sitten oli aika minun lähteä niin hänen vaimonsa ilmoitti että olin lähdössä, niin mitä setäni teki? Hän nousi kaikesta tokkurasta ja väsymyksestä huolimatta hitaasti seisomaan ja nappasi meikäläisen syliin. Siinä lähti sellainen pato auki, että en tiedä olenko koskaan itkenyt niin. Tieto siitä ettei enää ikinä näe ja se hieno ele kun noin sairas mies keräsi voimansa ja hyvästeli minut noin. Oli elämäni vaikein paikka tähän mennessä. Miten ateistinen evo-oppi selittää tämän. Ei mitenkään. Tapahtui jumalainen ihme.
Hengetön ateismi
elämä ei pääty kuole
10133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Miten ateistinen evo-oppi selittää tämän. Ei mitenkään. Tapahtui jumalainen ihme. "
Evoluutio selittää varsin hyvin tunteet. Ei siinä mitään ihmeellistä tai jumalaista ole. Jumala ei taas selitä mitään vaan on pelkkä tyhjän päällä oleva väite.
Se on todella ikävää, että jouduit todistamaan syövän vaikutuksen. Kuitenkin syöpä on vain virhe genomissa, virhe joka yhä useammin tullaan parantamaan. Ajan kuluessa se tulee vähenemään tieteen edistyessä. Jos ja kun syöpä voitetaan, voitetaan myös ikääntyminen, koska solut ovat varsin itsenäisiä. Kokonaisuudessaan kyse on siitä löytyykö parannus paranormaalilta olennolta tai tieteestä.
>>Miten ateistinen evo-oppi selittää tämän.
"Tapahtui jumalainen ihme."
Miksi se jumalasi ei parantanut setäsi syöpää? En muuten usko tuota tarinaasi lainkaan.
Mikä ihme tuossa tapahtui? Sekö että setäsi tiesi kuolevansa ja halasi sinua hyvästiksi vai se että sinulta pääsi itku? Kyllä minultakin olisi itku tullut. Ne on tunteita ne. Molemmilla, sedälläsi ja sinulla. Miten jumala tuohon liittyy?
Etkö tiedä että syövät paranevat rukoilemalla? Taidat olla väärässä lahkossa.
Jos minun läheinen ihminen kuolisi, niin en varmaan käyttäisi häntä nettipalstalla keissinä, kun yritän todistella omaa kantaani oikeaksi.
Mutta kun nyt toit tapauksen tänne, niin ruotikaamme.
Minä en tiedä mikä on ateistinen evo-oppi. Jos tarkoitat evoluutioteoriaa, niin se ei ota kantaa jumalaan, kuten monet kristityt ovat selittäneet: evoluutio ei sinänsä sano mitään siitä, onko esim. Jumala käynnistänyt evoluution ja ohjaako hän sitä. Itse en usko että näin olisi, mutta teoria ei tuohon asiaan puutu.
Ja mitä evoluutioteorialla on tekemistä koko asian kanssa? Evoluutioteoria käsittelee lajien kehittymistä, ei yksilöiden tekoja. Olet oikeassa että evoluutioteoria ei selitä noita tapahtumia mitenkään ja olet ehkä ainoa ihminen maailmassa joka sellaista odottaa. Ihan sama kuin kysyisit, miten suhteellisuusteoria selittää tämän.
SItä en tiedä, minkä asian tarinassasi oli tarkoitus olla jumalainen ihme.
Otsikko puhuu ateismin hengettömyydestä, mutta teksti ei käsittele tuota asiaa mitenkään.
Nimimerkkisi kertoo että "Elämä ei pääty kuole (maan?) mutta tekstisi ei käsittele sitäkään asiaa.
Sen sijaan ihmettelet miksi asiaan täysin kuulumaton tieteellinen teoria ei selitä sitä, mitä setäsi kuolinvuoteela tapahtui.
Minua ihmetyttää koko aloituksesi.
Mies oli maannut sängyssä kuluttamatta energiaa. Ja ilmeisesti oli saanut sen verran koottua voimia että sai halattua.
Itse evoluution kanssa tuolla ei ole kovin paljon muuten tekemistä.
Squitin kirjoittamaa:
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=14261&page=10
>>Viimeksi Elokuussa kun olin suomessa käymässä ja tärkeää ja läheistä setääni katsomassa. Syöpä oli runnellut miehen ja tunti kerrallaan mentiin että koska lähtee pois. Hän oli lääketokkuroissa ja syövän runtelemana, eikä jaksanut edes silmiään kunnolla avata ja eikä jaksanut puhuakaan. Siinä sitten oli aika minun lähteä niin hänen vaimonsa ilmoitti että olin lähdössä, niin mitä setäni teki? Hän nousi kaikesta tokkurasta ja väsymyksestä huolimatta hitaasti seisomaan ja nappasi meikäläisen syliin. Siinä lähti sellainen pato auki, että en tiedä olenko koskaan itkenyt niin. Tieto siitä ettei enää ikinä näe ja se hieno ele kun noin sairas mies keräsi voimansa ja hyvästeli minut noin. Oli elämäni vaikein paikka tähän mennessä.
Elämä ei pääty kuole? Varsin kummallinen otsikko. Paitsi tietenkin, mikäli säälittävä jälkeenjäänyt on yrittänyt kirjoittaa "ei pääty kuolemaan"? Mutta ei ole jälkeenjääneen aivokapasiteetilla millään kyennyt tajuamaan, että vaikka elämä ei päättyisikään, niin otsikkoriville varattu tila kyllä päättyy.
Mitään jumalaista ihmettä ei tuosta surkeasta tarinasta löydä etsimälläkään. Sedänhän olisi tietenkin pitänyt parantua syövästään rukouksen voimalla, koska rukous parantaa kaiken. Koska näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, niin voimme vain todeta että sedän kuolema ja helvettiin joutuminen oli siis jumalan tahdon mukaista, vai sanotaanko että jumalainen sallimus. Sama asiahan se on - salli, suvaitsi, hyväksyi, antoi vapaasti tapahtua, ei yrittänytkään mitenkään estää. Siinä sallimus.
Ja se evoluutio ei tietenkään liity tähän asiaan mitenkään, ei yhtään enempää kuin painovoimakaan. Mutta näin itsestään selvää asiaa ei tietenkään voi hihhulin säälittävällä järjenkonttauksella koskaan tajuta. Miksiköhän hihhulit jatkuvasti todistavat meille, että usko on jälkeenjääneiden ääilöiden säälittävää vähäjärkisyyttä? Mitä ihmettä ne kuvittelevat sillä saavuttavansa? Luulevatko ne ihan tosissaan, että kaikki fiksut ja tervejärkiset rientävät kilvan tykö olemaan vähäjärkisiä tai täydellisen järjettömiä, esimerkkinsä houkuttamina?
On jotenkin perustavaa laatua olevaa järjettömyyttä kuvitella, että järjettömyys houkuttelisi järki-ihmisiä. Mutta ilmeisesti noilla järjettömillä ei riitä järkeä edes taman seikan tajuamiseen. Joten minkäs sille voi. Jokainen kirjoituksensa todistaa itseään vastaa niin että mitalin ansaitsisivat ateismin edistämisestä, mutta eiväthän ne säälittävät pellet sitäkään kykene tajuamaan.