Aviioton lapsi oli ihan toista 60 v. sitten kuin tänään. Se saattoi olla kamala asia kaikille.
Tuli mieleeni eräs kaukainen sukulainen, joka nuorena miehenä joutui elatusvelvolliseksi naapurin tyttären aviottomalle lapselle. Poika ei ikinä tunnustanut isyyttään, mutta maksamaan joutui.
Miten nyt, kun n. 60 v. on kulunut, ja kohta ovat perinnönjaossa? "Isä" ei ole ikinä ollut missään tekemisissä ko. lapsen kanssa, hänellä on perhe ja kohtalainen toimeentulo. Lehtolapsesta ei ole mitään tietoa.
Pitääkö hänet etsiä, kun aika on?
Tuli mieleeni eräs kaukainen sukulainen, joka nuorena miehenä joutui elatusvelvolliseksi naapurin tyttären aviottomalle lapselle. Poika ei ikinä tunnustanut isyyttään, mutta maksamaan joutui.
Miten nyt, kun n. 60 v. on kulunut, ja kohta ovat perinnönjaossa? "Isä" ei ole ikinä ollut missään tekemisissä ko. lapsen kanssa, hänellä on perhe ja kohtalainen toimeentulo. Lehtolapsesta ei ole mitään tietoa.
Pitääkö hänet etsiä, kun aika on?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jollei isyyttä ole vahvistettu, ei ole perimysoikeuttakaan.
Jos kuitenkin mies on määrätty elatusvelvolliseksi, hän on hyvin todennäköisesti lapsen isä, sillä ilman näyttöä ei elatusvelvolliseksikaan aikoinaan joutunut.
Jos isyys vahvistetaan, tulee sen myötä myös perimysoikeus.
Velvollisuutta tämän lapsen etsimiseen ei kenelläkään liene, mutta hyviin tapoihin voisi kuulua se, että isän kuolemasta edes ilmoitettaisiin.
kyllähän perunkirjoituksessa kaikki ilmenee kun pitää olla virkatodistus... ja kerta hän on ollut elatusvelvollinenkin. juttu ois ihan eri jos ei näin olisi.
Ennen uuden isyyslain voimaantuloa (-78), mies voitiin tuomita maksamaan, vaikka ei tuomittu isäksi. Silloin ei syntynyt perimys- tai mitään muutakaan oikeutta mieheen.
Juuri näin, paitsi isyyslaki tuli voimaan jo 1.10.1976. Ennen isyyslakia miehen vastustus esti isyyden vahvistamisen. Elatusvelvolliseksi mies kuitenkin joutui, jos isyys oli toteennäytetty, eli hän joutui maksamaan ns. lapsenruokkomaksuja. Elatusvelvollisuus ei näy virkatodistuksissa.
Vielä traaginen kuriositeetti:
Jos kuitenkin lapsi oli väkisinmaaten siitetty, isyys voitiin vahvistaa, vaikka isä sitä vastustikin, ja näin lapsi sai perimysoikeuden. Tuolloin myös isä sai vastaavasti perimysoikeuden lapsensa jälkeen. Jos siis lapsi kuoli lapsettomana ja naimattomana, sai raiskaajaisä puolet hänen omaisuudestaan (tai jopa kaiken, jos äitikin oli jo kuollut, eikä sisaruksia ollut).
>>Elatusvelvolliseksi mies kuitenkin joutui, jos isyys oli toteennäytetty, eli hän joutui maksamaan ns. lapsenruokkomaksuja.
Pelkkä makaamisnäyttö tosiaan riitti elatusvelvollisuuden aikaansaamiseen, mutta tuskin näillä onnettomilla piikatyttösillä kovin usein oli mitään siittämishetken seksikumppaneiden joukkiota, josta valita rahakkain elättäjä. Hyvä jos yksikin isäehdokas löytyi. Ja avioton lapsihan saattoi syntyä seurustelevalle parillekin tai olosuhteissa, joissa siittämishetkellä ei voinut olla paikalla muita isäehdokkaita kuin tämä yksi.
Pointti oli kuitenkin se, että vaikka isäehdokkaita olisi tosiaan ollut vain yksi, ja isyydestä olisi ollut täysi varmuuskin, ei isyyttä kuitenkaan voitu vahvistaa isän tahdon vastaisesti. Ainoa poikkeus oli tuo väkisinmaaten siitetty lapsi.
Eli isyys saattaa olla täysin selvä, mutta isyyttä ei silti välttämättä ole vahvistettu. Varsinkin toisen naisen kanssa naimisissa olleet isät eivät useinkaan halunneet näille syrjähyppyjensä hedelmille virallista lapsen asemaa.
Lapsi ei siis saa perimysoikeutta tällaisen isän jälkeen, joka on maksanut vain elatusmaksuja, mutta estänyt isyyden vahvistamisen. Jos isyys myöhemmin vahvistetaan, tulee lapsi toki yhdenvertaiseen asemaan isän muiden lapsien kanssa.
Kysymys tämäkin: Miten selvittää 40-luvulla syntyneen ja ottolapseksi annetun henkilön perimysoikeus?
Ns. vanhan ottolapsilain aikana (ennen vuotta 1980) adoptoidulla ottolapsella on adoptiovanhempiensa ja näiden sukulaisten lisäksi perimysoikeus myös biologisten vanhempiensa ja muiden biologisten sukulaistensa jälkeen.
Uuden ottolapsilain aikana adoptoidut lapset taas siirtyvät uuteen sukuun ja suhde vanhaan sukuun katkeaa.
Vanha lain aikana tehty adoptio voidaan muuttaa uuden lain mukaiseksi käräjäoikeuden päätöksellä.
Pääsääntö ennen 1980 adoptoitujen kohdalla on siis se, että he perivät molemmat suvut.
Toisin sanoen: Saako jostakin selvitettyä henkilön perimysoikeuden?
Virkatodistuksessa tullut tietoon tällainen henkilö, josta ei mitään muuta ilmene, kuin annettu ottolapseksi aikanaan.
>>Pääsääntö ennen 1980 adoptoitujen kohdalla on siis se, että he perivät molemmat suvut.
Tiedättekö, missä ko. henkilö on nyt kirjoilla? Jos, niin hankitte ko. rekisteristä virkatodistuksen perunkirjoitusta varten. Siinä kerrotaan, milloin adoptio on tehty. Jollei adoptiosta ole muuta merkintää (eli oikeuden päätöstä 1.10.1976 jälkeen), adoptio on alkuperäinen eli vanha, ja perintöoikeus sen mukainen.
Jos ette ko. henkilöstä mitään tiedä, jäljitätte hänet virkatodistustilauksin siitä seurakunnasta lähtien, missä hänet viimeksi mainitaan.
Kun adoptio on tapahtunut jo 1940-luvulla, on hyvin todennäköistä, että hän kuuluu vanhan adoption piiriin eli että hänellä (ja hänen jälkeläisillään) on perintöoikeus biologiseen sukuunsa.
Jos perittävä on kuollut uuden adoptiolain voimassaoloaikana, ottolapsi perii aina koko adoptiosuvun aivan kuten biologinenkin lapsi.
Kannattaa siis päivittää tiedot eli tutustua tuohon adoptiolakiin.
"Jollei adoptiosta ole muuta merkintää (eli oikeuden päätöstä 1.10.1976 jälkeen), adoptio on alkuperäinen eli vanha, ja perintöoikeus sen mukainen."
Korjaus:
Ottolapsilaki tuli voimaan 1.5.1985 (isyyslaki taas 1.10.1976). Uudesta adoptioista on siis kysymys, kun lapseksiottaminen on vahvistettu 1.5.1985 jälkeen.
Jatkokorjaus:
Nykyisen lain edeltäjänä oli 1.1.1980 voimaan tullut ottolapsilaki, joka korvasi 1940-luvulla voimassa olleen ns. vanhan ottolapsilain, joka puolestaan oli annettu 5.6.1925.
Se nykyään voimassa oleva laki on adoptiolaki (jolla on parikin edeltäjää), mutta lapsen asema (onko hän ns. vanha vai uusi ottolapsi) määräytyy tosiaan sen mukaan, onko hänet adoptoitu ennen vuotta 1980 (=vanha ottolapsi) vai 1.1.1980 tai myöhemmin (=uusi ottolapsi).
Uusi ottolapsi on samassa asemassa kuin adoptiovanhempiensa biologinen lapsi eli hän perii vain adoptiovanhempansa ja adoptiosukunsa.
Vanha ottolapsi perii pääsääntöisesti molemmat suvut, jos perittävä on kuollut adoptiolain voimaantulon jälkeen.
Virkatodistuksesta pitäisi näkyä, jos lapsi on siirretty vahvaan adoptiosuhteeseen. Se vaatii siis oikeuden päätöksen. Jos henkilö on elossa, riittää, että hänestä pyytää maistraatista virkatodistuksen. Ei välttämättä riitä, että kertoo virkatodistuksen tulevan perunkirjoitusta varten, vaan pitää pyytää sellainen virkatodistus, jossa näkyvät kyseisen henkilön vanhemmat. Näin virkatodistukseen tulee tieto mahdollisesta siirrosta uuden ottolapsilain mukaisen vahvan adoption piiriin.
>>Kannattaa siis päivittää tiedot eli tutustua tuohon adoptiolakiin.
Kyseessä on tänä vuonna voimaan tullut adoptiolaki. Löytyy mm. Finlexistä.
>>Se nykyään voimassa oleva laki on adoptiolaki
Jaaha, olinpa unohtanut, vaikka nyt muistan joskus lehdestä lukeneeni. Varmaan se kysymäni säännös siellä on niin kuin kerrot.
>>Se nykyään voimassa oleva laki on adoptiolaki (jolla on parikin edeltäjää)
Nykyään voimassa oleva laki on nimeltään adoptiolaki. Kaivoin esiin linkin eli tästä pääsee kyseiseen lakiin tutustumaan:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120022
Aiemmin oli voimassa laki lapseksiottamisesta (eli tuo ns. uusi ottolapsilaki).
Tätä ennen oli voimassa laki ottolapsista (eli ns. vanha ottolapsilaki).
Ja tässä vielä linkki oikeusministeriön sivulle, jossa on hyvä tiivistelmä adoptiolain tuomista muutoksista. Ne koskevat siis monia muitakin asioita kuin tuota vanhojen ottolasten perimysoikeutta.
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1330603949069
Kiitos nix_nax!
Näillä tiedoilla on jo hyvä jatkaa!!!
Anteeksi mutta jos oikein ymmärsin niin eikö nixnaxin tiedot olleet vääriä tai vanhentuneita eli laki on muuttunut aika tavalla?
Itse asiassa tuo vanha laki saattaa tulla vielä sovellettavaksi. Jos nimittäin perittävä on kuollut ennen 1.7.2012 ja kyseessä on ns. vanha adoptio, ei tämä ottolapsi peri adoptioSUKUAAN vaan vain adoptioVANHEMPANSA. Uutta lakia sovelletaan vain jos perittävä on kuollut lain voimaantulon jälkeen.
Perunkirjoituksia toimitettaessa ja perinnöistä luovuttaessa on nyt syytä olla huolellinen, jotta ei tule ikäviä yllätyksiä.
Löytyyhän tuo laki googlestakin ihan helposti.Eikä tarvinnut vuotta laittaa.
Kyllähän tuo uusi laki olisi selvinnyt ihan normaalihaulla, vaikka hakusana olisi ollut ottolapsilaki. Tässä on 1. osuma:
"Laki lapseksiottamisestaAdoptiolakiOttolapsilaki. Kumottu säädöksellä: 22/2012 Viitetiedot: Hallinnonala: Oikeusministeriö. Muutokset; Nojalla annettu ..."
Normaalisti googletankin lait, vaikka minulla niistä monista erillispainokset on, silloin kun pysyy varmasti muutosten tasalla. Ottolapsilaissa turvauduin tällä kertaa valtion painatuskeskuksen julkaisuun Perhelait muistamatta, että todellakin alkuvuodesta oli tullut voimaan uusi adoptiolaki.
No, ainoa uuden lain muutos siihen, mistä oli keskusteltu, koski kuitenkin sitä, että ottolapsi nyt perii, paitsi ottovanhempansa, myös ottovanhemman suvun, jos perittävä on kuollut 1.7.2012 jälkeen.
Puheena olevassa tapauksessa ottovanhemmat ovat lapsen adoptoineet 1940-luvulla. Tuolloin ottovanhemman on täytynyt olla vähintään 25-vuotias. Jos ottovanhempi oli 25-vuotias 1945, hän tänä vuonna olisi ollut 92-vuotias. Jos siis ottovanhemmalla olisi elossa veli/sisar ja tämä kuolisi naimattomana ja lapsettomana 1.7.2012 jälkeen, ottolapsi - ottovanhemman kuoltua - olisi perimässä tuota ottovanhemman veljeä/sisarta. Mahdollistahan tuo on, vaikkei kovin todennäköistä.
Ajattelinkin tuolla tarkkana olemisella lähinnä tapauksia, joissa on nuoremmat henkilöt (esim. 1970-luvulla tapahtunut adoptio). Jos tällaisen ottolapsen vanhempi haluaisi luopua perinnöstä tai testamentista oman vanhempansa jälkeen, ei ottolapsi tulisikaan hänen sijaansa (jos perittävä olisi siis kuollut ennen 1.7.2012).
Ja saattaahan perimysoikeudella olla merkitystä tämän 40-luvulla syntyneen ottolapsenkin kohdalla jos perittävä olisi hänen adoptiosisaruksensa naimaton ja lapseton lapsi, jonka omat vanhemmat ovat jo kuolleet. Tällöin saattaa tulla ratkaistavaksi enon/sedän/tädin oikeus periä.
Laitanpa lusikkani soppaan kun satuin lukemaan palstaa. Minulla on tiedossa läheisen sukulaisen puoliso, joka adoptoitiin sota-aikana.Äitinsä menehtyi äkkiä ja isä antoi lapsen adoptioon. Tämä henkilö perinyt niin adoptiovanhempansa ja yhden tädin siltä puolen ja biologisen isänsä. Muita lapsia ei adoptiovanhemmilla ollut ja olivat minullekin erittäin tuttuja ja läheisiä. Peri lisäksi biologisen lapsettoman veljensä, jonka olemassaolosta pääsi pääsi tietoon siin vaiheessa kun tapasi biologisen isänsä joskus 70-luvulla.
Olikohan tuo adoptiopuolen täti tehnyt testamentin, sillä ennen tätä uutta adoptiolakia ei perimysoikeutta tosiaan ollut muiden adoptiosuvun jäsenten kuin adoptiovanhempien jälkeen.
pitäisi