- Onko sinulla töitä? Ei olee.
- Oletko koulussa? En olee.
- Onko sinulla naisystävää? Ei olee.
- Onko sinulla kavereita? Ei olee.
- Onko sinulla sosiaalista elämää yleensäkään? Ei olee.
- Onko tulevaisuuden haaveita? Oli joskus, enää ei olee.
Olen 23 vuoden ikäinen mies ja olen juuttunut suohon josta en tunnu pääsevän ylös. Hyvää yritystä on ollut ilman mitään tulosta. Elämä ei etene mihinkään suuntaan. Nyt rupeaa epätoivo tekemään tuttavuutta. Minussa olisi paljon potentiaalia, mutta kukaan ei tunnu minua tarvitsevan. Maailma tuntuu pyörivän ilman minuakin.
- Oletko koulussa? En olee.
- Onko sinulla naisystävää? Ei olee.
- Onko sinulla kavereita? Ei olee.
- Onko sinulla sosiaalista elämää yleensäkään? Ei olee.
- Onko tulevaisuuden haaveita? Oli joskus, enää ei olee.
Olen 23 vuoden ikäinen mies ja olen juuttunut suohon josta en tunnu pääsevän ylös. Hyvää yritystä on ollut ilman mitään tulosta. Elämä ei etene mihinkään suuntaan. Nyt rupeaa epätoivo tekemään tuttavuutta. Minussa olisi paljon potentiaalia, mutta kukaan ei tunnu minua tarvitsevan. Maailma tuntuu pyörivän ilman minuakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Usko itseesi! Kyllä sinuakin tarvitaan !
Suosittelisin myös sinulle käymään esim. kirkossa tai säästämään rahaa ja vierailemaan vaikkapa ulkomailla.
Ja jos sinulla on paljon potentiaalia niin voisitko hyödyntää sitä jotenkin esimerkiksi tietokoneiden parissa ? Tai mikä muu ala voisi olla kiinnostava ?
Ihmettelen tuota seuraukuntatouhua. Itse järkevänä ateistisena syrjäytyneenä en halua myydä pikkusormeani uskolle. Minusta vaikuttaa että syrjäytyneille seurakunnan tarjoaminen ei ole viatonta, vaan sillä koitetaan saada lisää jäseniä kirkkolaitokselle ja seurakuntatyö on "sisäänheittoa".
Me olemme kärsineet Jumalasta jo tarpeeksi, ja perususkovaisten hulluus on nähty maailman sivu. Minusta vaikuttaa että henkitoreissaan oleva kansankirkko haluaa omia "auttajan" roolin jotta sillä olisi jokin reaalifunktio tässä maailmassa, koen että osallistumassa seurakuntatoimintaan - antamalla läsnäoloni kirkolliselle yhteydelle - osallistun esim. homojen syrjimiseen, nationalismiin, Islam-vastaisuuteen, uhrimielialan lietsomiseen, passiiviseen pasifismiin ja kaikkein oleellisimpana: Hölynpölyn tukemiseen.
Jos olisi olemassa seurakuntamainen toiminto ilman uskontokytköstä niin kyllä kiitos. Nyt tuo touhu ei ole perusfilosofisesti kovin vahvoissa kantimissa, ja jotenkin kirkolle tyypillistä koittaa haalia suojiinsa heikossa asemassa olevia, kokisin seurakuntasysteemeissä vähän samanlaista oloa kuin jos hankkisin vaikkapa kokoomuksen jäsenkortin - "Tässä on jotain niin täydellisen väärin."
Ainakin Turussa seurakunnan diakonitoimi on järjestänyt toimintaa/kursseja tapaisillesi nuorille ihmisille, tervetulleita ovat olleet mm. muslimit, ateistit, maahanmuuttajat, miehet, naiset, sinkut, perheelliset, työttömät, harjoittelussa olevat jne. En ole ollut mukana juuri tässä toiminnassa mutta tapaamisissa käyneet ihmiset eivät ainakaan minulle valittaneet käännyttämisestä tms. Ota vaan rohkeasti selvää onko omalla seurakunnallasi tai jossain lähellä samanlaista toimintaa! Netti on hyvä paikka alottaa. Ja jos et halua mennä seurakunnalle mennä niin vierailepa vaikka Pelastusarmeijan nettisivuila.
Oma positiivinen suhtaumiseni seurakuntaan tulee siitä että siellä minua on kuunneltu ja ongelmiini yritetty keksiä ratkaisua. Jos diakoni ei ole pystynyt auttamaan niin hän on laittanut eteenpäin, ja vielä sillai että minua ei pompotella paikasta toiseen vaan siitä seuraavasta paikasta todella sen avun saisin.
Kehottaisin etsimään paikallista työttömien yhdistystä. Siellä voi tavata samassa jamassa olevia, saada työ-/harrastemahdollisuuksia ja ehkäpä löytää kaverikin. Jos olet pitkäaikaistyötön, kannattaa myös hakeutua työttömien terveystarkastukseen.