Oululaisen Garbo-yhtyeen biisi Kuuma veri 80-luvun hämäristä
sanat:
nyt niin selvästi kaiken muistan
kun täällä taas kävelen
mä olin poika kuudentoista ikäinen
sinä iltana oli kylmä
lunta satoi hiljalleen
ja mä suutelin sua apteekin seinää vasten
mä muistan sen perjantai-illan
kun me tavattiin
meil oli taskut täynnä rahaa
ne jostain varastettiin
siellä tanssipaikan edessä mut hakattiin
ja sä koko yön sairaalassa pidit musta kii
pidit kii
vaikka sua en voi enää koskettaa
en saata unohtaa
tunsin suonissassi virtaavan kuuman veren
vaikka kohtalo mua riepottaa en osaa luovuttaa
tunnen suonissani virtaavan kuuman veren
elämä on kuin veitsi
se lyö suoraan sydämeen
mun pitkät hiukset roikkui nahkatakin olkapäille
ja sä olit kaunis kuin Greta Garbo aikoinaan
sun isä ei voinut mua sietää
se ei päästänyt sua ulos iltaisin
mut mikään ei voinut meitä estää kun oltiin kahdestaan
kahdestaan
vaikka sua en voi enää koskettaa
en saata unohtaa
tunsin suonissassi virtaavan kuuman veren
vaikka kohtalo mua riepottaa en osaa luovuttaa
tunnen suonissani virtaavan kuuman veren
ja elämä on kuin veitsi
se lyö suoraan sydämeen
me oltiin kuin luotuja kulkemaan
kahdestaan
mut silti jokin voima onnistui meidät erottamaan
mä vieläkin muistan sun kosketuksen
ja sen aiheuttaman väristyksen
en sitä samaa enää kokemaan pysty
koskaan enäää
ja elämä on kuin veitsi
se lyö suoraan sydämeen
en tiedä missä sä oot
kun täällä taas kävelen
sä varmaan oot jäänyt
jonkun kainaloon
tänä iltana on kylmä
lunta sataa hiljalleen
mut sitä apteekkia ei täällä enää oo
sanat:
nyt niin selvästi kaiken muistan
kun täällä taas kävelen
mä olin poika kuudentoista ikäinen
sinä iltana oli kylmä
lunta satoi hiljalleen
ja mä suutelin sua apteekin seinää vasten
mä muistan sen perjantai-illan
kun me tavattiin
meil oli taskut täynnä rahaa
ne jostain varastettiin
siellä tanssipaikan edessä mut hakattiin
ja sä koko yön sairaalassa pidit musta kii
pidit kii
vaikka sua en voi enää koskettaa
en saata unohtaa
tunsin suonissassi virtaavan kuuman veren
vaikka kohtalo mua riepottaa en osaa luovuttaa
tunnen suonissani virtaavan kuuman veren
elämä on kuin veitsi
se lyö suoraan sydämeen
mun pitkät hiukset roikkui nahkatakin olkapäille
ja sä olit kaunis kuin Greta Garbo aikoinaan
sun isä ei voinut mua sietää
se ei päästänyt sua ulos iltaisin
mut mikään ei voinut meitä estää kun oltiin kahdestaan
kahdestaan
vaikka sua en voi enää koskettaa
en saata unohtaa
tunsin suonissassi virtaavan kuuman veren
vaikka kohtalo mua riepottaa en osaa luovuttaa
tunnen suonissani virtaavan kuuman veren
ja elämä on kuin veitsi
se lyö suoraan sydämeen
me oltiin kuin luotuja kulkemaan
kahdestaan
mut silti jokin voima onnistui meidät erottamaan
mä vieläkin muistan sun kosketuksen
ja sen aiheuttaman väristyksen
en sitä samaa enää kokemaan pysty
koskaan enäää
ja elämä on kuin veitsi
se lyö suoraan sydämeen
en tiedä missä sä oot
kun täällä taas kävelen
sä varmaan oot jäänyt
jonkun kainaloon
tänä iltana on kylmä
lunta sataa hiljalleen
mut sitä apteekkia ei täällä enää oo
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.