Toivoisin, että tähän ketjuun voisi kukin haluava laittaa omat kysymyksensä ja voitaisiin keskustella hyvässä hengessä, suvaitsevasti ja rakentavasti.
En jaksa tähän hätään etsiä Raamatusta kohtia, joihin viittaan (päänsärky yms vaivaa), mutta mielessä pyörii miljoona kysymystä. Lisään niitä varmaan myöhemmin.
Eli lopun aika, tempaus yms. Kuinka paljon näistä näkemykset vaihtelevat eri suuntauksilla? Voitko oman näkemyksesi kertoessasi kertoa myös, mitä seurakuntaa tms edustat. Eli olen käsittänyt, että Raamatun mukaan viimeisinä aikoina tulee se suuri ahdistus tms (tribulation) ja uskovat temmataan ylös. Ja sitten tuhatvuotinen valtakunta? Jos muistan oikein? Eli ensin Antikristus vallitsee, on Pedon merkit yms ja sitten tulee Jumalan valtakunta maan päälle, kunnes tulee lopullinen ylösnousemus? Ja nyt olen kuullut, että ilmeisesti kaikki suuntaukset eivät ajattele näin? Mihin se sitten uskovat?
Itselleni on epäselvää myös kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvät asiat. Eli olen käsittänyt, että kun ihminen kuolee, hän ei nousisi välittömästi taivaaseen (kuten esim. luterilaisissa hautajaisissa annetaan ymmärtää) vaan Jumala joskus myöhemmin herättää ihmiset kuolleista ja silloin nousee se ylösnousemusruumiskin. Ovatko kuolleiden sielut silloin sen väliajan jonkinlaisessa tiedottomassa horrostilassa?
Entä sitten, onko erikseen tuomion ylösnousemus tms. uskosta osattomille ja sitten uskoville toisenlainen? Eli luetaanko uskomattomille heidän hyvät ja pahat tekonsa kirjasta ja tuomitaan niiden mukaan? Luetaanko uskovien syntejä sitten ollenkaan, jos ne on jo anteeksiannettu?
Entä armo? Jos joku on joskus uskonut, voiko hän tulla osattomaksi armosta myöhemmin? Jos menettää uskonsa? Toisaalta Raamatussa sanotaan, että Jumala ei kutsumistaan kadu ja armoani minä en ota pois. Eihän ihminen välttämättä ajattele, että höh, miten olen voinut uskoa tuohon skeidaan, en piittaa siitä enää pätkäänkään, en välitä Jeesuksesta. Vaan vain menettää uskonsa, ei enää pysty uskomaan. Hylkääkö Jumala silloin?
En jaksa tähän hätään etsiä Raamatusta kohtia, joihin viittaan (päänsärky yms vaivaa), mutta mielessä pyörii miljoona kysymystä. Lisään niitä varmaan myöhemmin.
Eli lopun aika, tempaus yms. Kuinka paljon näistä näkemykset vaihtelevat eri suuntauksilla? Voitko oman näkemyksesi kertoessasi kertoa myös, mitä seurakuntaa tms edustat. Eli olen käsittänyt, että Raamatun mukaan viimeisinä aikoina tulee se suuri ahdistus tms (tribulation) ja uskovat temmataan ylös. Ja sitten tuhatvuotinen valtakunta? Jos muistan oikein? Eli ensin Antikristus vallitsee, on Pedon merkit yms ja sitten tulee Jumalan valtakunta maan päälle, kunnes tulee lopullinen ylösnousemus? Ja nyt olen kuullut, että ilmeisesti kaikki suuntaukset eivät ajattele näin? Mihin se sitten uskovat?
Itselleni on epäselvää myös kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvät asiat. Eli olen käsittänyt, että kun ihminen kuolee, hän ei nousisi välittömästi taivaaseen (kuten esim. luterilaisissa hautajaisissa annetaan ymmärtää) vaan Jumala joskus myöhemmin herättää ihmiset kuolleista ja silloin nousee se ylösnousemusruumiskin. Ovatko kuolleiden sielut silloin sen väliajan jonkinlaisessa tiedottomassa horrostilassa?
Entä sitten, onko erikseen tuomion ylösnousemus tms. uskosta osattomille ja sitten uskoville toisenlainen? Eli luetaanko uskomattomille heidän hyvät ja pahat tekonsa kirjasta ja tuomitaan niiden mukaan? Luetaanko uskovien syntejä sitten ollenkaan, jos ne on jo anteeksiannettu?
Entä armo? Jos joku on joskus uskonut, voiko hän tulla osattomaksi armosta myöhemmin? Jos menettää uskonsa? Toisaalta Raamatussa sanotaan, että Jumala ei kutsumistaan kadu ja armoani minä en ota pois. Eihän ihminen välttämättä ajattele, että höh, miten olen voinut uskoa tuohon skeidaan, en piittaa siitä enää pätkäänkään, en välitä Jeesuksesta. Vaan vain menettää uskonsa, ei enää pysty uskomaan. Hylkääkö Jumala silloin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin voit saada vastaukset Pyhien kirjoitusten oppaasta. Sen saat nähdäksesi www.mormonit.fi sivustolta kirjallisuutta -kohdasta.
Taivas
Sanalla taivas on pyhissä kirjoituksissa kaksi päämerkitystä: 1) Se on paikka, jossa
Jumala asuu, ja pyhien tuleva koti (1. Moos. 28:12; Ps. 11:4; Matt. 6:9). 2) Se on maata ympäröivä taivaankansi (1. Moos. 1:1, 17; 2. Moos. 24:10). Selvästikään taivas ei ole paratiisi, joka on tämän maan päällä eläneiden ja kuolleiden uskollisten henkien väliaikainen paikka. Ristillä kuoltuaan Jeesus kävi paratiisissa, mutta kolmantena päivänä hän sanoi Marialle, ettei hän vielä ollut käynyt Isän luona (Luuk. 23:39–44; Joh. 20:17; OL 138:11–37).
Kuolema ,fyysinen
Ruumiin ja hengen ero. Lankeemus toi maan päälle kuolevaisuuden ja kuoleman (2. Nefi 2:22; Moos. 6:48). Jeesuksen Kristuksen sovitus voitti kuoleman, niin että jokainen nousee ylös (1. Kor. 15:21–23). Ylösnousemus on ilmainen lahja kaikille ihmisille siitä riippumatta, ovatko he tehneet tässä elämässä hyvää vai pahaa (Alma 11:42–44). Jokainen ihminen kärsii vain yhden fyysisen kuoleman, sillä kun me nousemme ylös, meidän ruumiimme ei voi enää kuolla (Alma 11:45).
Kuolema, hengellinen
Ero Jumalasta ja hänen vaikutuksestaan; kuolema vanhurskauteen liittyviin asioihin nähden. Lusifer ja kolmasosa taivaan joukoista kärsi hengellisen kuoleman, kun heidät karkotettiin taivaasta (OL 29:36–37).
Hengellinen kuolema tuli maailmaan Aadamin lankeemuksessa (Moos. 6:48). Ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan pahat ihmiset ovat hengellisesti kuolleita, vaikka he elävätkin yhä maan päällä (1. Tim. 5:6). Ihmiset voivat puhdistua synnistä ja voittaa hengellisen kuoleman Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja olemalla kuuliaisia evankeliumin periaatteille ja toimituksille.
Hengellinen kuolema tapahtuu myös kuolevaisen ruumiin kuoleman jälkeen. Sekä ylösnousseet olennot että Perkele ja hänen enkelinsä tuomitaan. Ne, jotka ovat tahallaan kapinoineet evankeliumin valoa ja totuutta vastaan, kärsivät hengellisen kuoleman. Tätä kuolemaa sanotaan usein toiseksi kuolemaksi (Alma 12:16; Hel. 14:16–19; OL 76:36–38).
Armo
Jumalan voima, jonka avulla ihmiset voivat saada siunauksia tässä elämässä ja iankaikkisen elämän ja korotuksen osoitettuaan uskoa, tehtyään parannuksen ja pidettyään käskyt parhaansa mukaan. Tällaista jumalallista apua tai voimaa annetaan Jumalan armeliaisuuden ja rakkauden kautta. Jokainen kuolevainen ihminen tarvitsee jumalallista armoa Aadamin lankeemuksen ja myös oman heikkoutensa tähden.
Raamatussa sanotaan että Jeesus tulee takaisin, aikoja ei ole kenellekkään ilmoitettu milloin nämä tapahtuvat. Ahdistuksen ajat alkanevat kun Israel tekee itsensä turvaksi rauhan sopimuksen.
Uskossa olevan synnit on anteeksi annettu, ei niitä sen takia enää syyksi lueta, Jeesus maksoi ne ristillä.
Siis jotain tästä nimimerkillä, olen helluntailainen.
Koska usko on armoa, pelastumisesta päättää Jumala joka on uskon ihmiselle antanutkin, jos ei enää usko, mutta kun yleensä sitä vaan uskoo eikä uskoa yleensä menetetä, mutta voihan se joskus niinkin mennä. Tähän voi vastata joku minua viisaampi.
Hei !
Kysymyksiä on paljon ja ne ovat aika lailla laajoja vastata.
Olen itse asioita tutkinut ja autan mielelläni näkemyksien kertomisella.
Jospa kuitenkin tekisimme niin että kysy yhtä kerrallaan.
Katso ensin mitä olen kirjoittanut, linkistä löytyy;
http://jarinhotelli.blogspot.com
Ylösnousemuksia on kaksi ja armonaikaa vain ihmisen elinaika.
Ilm 20 on lyhyt ja selvä luku. Lue se ensin tarkasti ajatuksella.
Ylösnousemus olisi turha jos kuolleet olisivat jo jossakin tietoisessa tilassa ja Jeesuksen tulokin olisi ollut turha jos ihmisillä olisi uusi armonaika jossakin kun elämä päättyy maan päällä.
Käy katsomassa kirjoituksiani, nekin ovat melko paljon tekstiä sisältäviä ja suurin osa viimeistä viimeistelyäni vailla, mutta niissä on tiivis asiatieto melko lailla perusteellisesti.
yst. t. jari
Lisäys:
Siis tarkoitan niitä "raamattuaiheisia kirjoituksiani" siellä.
Siellä olen kasannut asioita.
yst. jari
Vielä:
Kirjoitin tämän juuri viikonloppuna valmiiksi;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/3.6
Siinä jotakin mistä kysyit.
yst. jari
Lopunajan tapahtumien järjestys ei ole niin oleellinen juttu kuin perusasiat, joten en jaksa sitä nyt kommentoida. Entisenä adventistina ajattelen, että niillä on suurinpiirtein tuon asian käsitys kohdillaan, jos ei lasketa heidän liian kapea-alaista tulkintaa pedon merkistä, sillä käsittääkseni asian ydin ei ole yksin sapattikäsky vaan ihan yleisesti Jumalan lain ja tahdon hylkääminen ja korvaaminen sellaisella ajattelulla, jolla yritetään oikeuttaa kompromissit Jumalan tahdon mukaan elämisessä.
Luterilaisten hautajaisten sanoma on oikeastaan ristiriitainen. Ensin puhutaan siitä suoraan taivaaseen menemisestä ja lopuksi yleensä haudalla pappi lukee vanhan kristinuskon mukaisen tekstin, jossa puhutaan siitä ylösnousemuksen toivosta, josta Paavalikin puhui koko apostolisen opetuksen "kulmakivenä".
Raamatussa on vain muutama teksti, joita voi tietyllä tavalla lukemalla käyttää "tukena" tuolle sielun suoraan taivaaseen menemiselle, mutta tieteellinen raamatuntutkimus ei käsittääkseni anna juuri minkäänlaista tukea noille tulkinnoille vaan sen sijaan se painottaa, että "alkuperäinen" apostolinen kristinusko oli nimenomaan ylösnousemususkoa. Tässäkin se, milloin se tapahtuu, jne. on sivuasia.
Olennaista on se, että aikanaan Jumalan omat joko herätetään kuolleista tai muutetaan kuolemattomiksi kun taas Jumalan armon pahuudellaan hylänneet hävitetään. Mitä kuoleman ja ylösnousemuksen päivän välillä tapahtuu kuvataan kyllä unena, mutta liekö tuo vain kielikuva (ei sillä, että sillä mitään isompaa merkitystä käsittääkseni on).
Eikä Raamattu oikeastaan tunne mitään ruumista erillisen sielun käsitettä vaan Raamatun kielenkäytössä sielu tosiaan tarkoittaa koko ihmistä tietystä näkökulmasta katsottuna. Riippuen asiayhteydestä koko ihmisyksilö on joko sielu, liha, veri, ruumis, henki, tms.
Samalla tavalla tuomionpäivän tapahtumien yksityiskohdat ovat aika yhdentekeviä, koska ne eivät vaikuta mitenkään siihen, miten meidän tulee elää elämämme tässä ja nyt.
Kristityt yleensä mielestäni puhuvat aivan liikaa uskosta ja korostavat sen suhteen täysin yhdentekeviä asioita. Jumala ei tuomitse ketään sen perusteella, mitä he tietävät tai pitävät totena vaan sen perusteella, miten tuo yksilö on kohdellut muita. Mietin tässä, että välittääkö Jumala oikeastaan kuinka paljon lopulta siitä, mitä me Hänestä ajatellaan, niin kauan kuin me toimimme elämässämme niin kuin Hän meidän tahtoisi tekevän. Niin kauan kuin ihminen siis omistaa elämänsä sen tekemiselle, mikä on hyvää ja oikeaa, ei hänen tarvitse stressata siitä onko uskossa vai ei. Raamattuhan muutenkin liittää uskomisen nimenomaan kuulemiseen ja siitä sanoo, että ihminen joka ei tee ja toimi sen mukaan, mitä on kuullut, nimenomaan ei ole kuunnellut alkuunkaan.
Hylkääkö Jumala? Ei. Jumala ei hylkää, mutta ihminen voi kyllä hylätä Jumalan. Tuollakin on tietysti vain merkitystä jos tuo hylkääminen tapahtuu Jumalan tahdon vastaisen vääryydentekemisen muodossa. Jumala lopulta kuitenkin pelastaa kaikki ne, jotka eivät ole antaneet itsensä ja maailman turmella itseään kylmäsydämisiksi pahoiksi ihmisiksi.
Käsittääkseni Jumala on aina valmis antamaan aidosti anteeksi, jos sitä Häneltä vilpittömästi anoo. Jos ei anoja ei ole vilpitön vaan haluaa vain käyttää pehmon Taivaan Isin hyväuskoisuutta hyväksi tietäen aikovansa tehdä vääryyttä heti kun mieli tekee, niin kannattaa olla varovainen ettei vahingossa mene ohi viimeinen mahdollisuus parannuksen tekoon ja anteeksipyyntöön. En itse ainakaan syyttäisi Jumalaa ollenkaan, jos Hänkin jossain vaiheessa sanoisi, että "nyt riittää." Luulen, että ihminen kyllä paatuu nopeammin siihen pisteeseen, että ei enää edes välitä pyytää anteeksi ollenkaan, kuin Jumalalta menee täysin hermot. Eli ei Jumala armoaan ota pois, mutta kuka tahansa voi kyllä luopua siitä ihan itse.
No jos Jumala välittää vain meidän teoista, niin mitä merkitystä sitten on uskolla ja oikealla opilla? Onhan sitä helpompi käsitellä ongelmatilanteita, erottaa oikeat lähestymistavat asioihin vääristä ja helpompi suhtautua Jumalaan ja Jeesukseen oikealla tavalla, jos ymmärtää, mistä kaikessa on kyse. Minulle itselle ainakin oli hyvin vaikeaa olla kiitollinen Jumalalle ja Jeesukselle ja nähdä elämää kovin mielekkäänä ennen kuin tajusin asiat.
No perustuuko sitten pelastus tekoihin ja ansaintaanko se niillä? Ei tietenkään. Kaikki meistä on tehnyt syntiä. Jos joku väittää, että hänellä on puhdas omatunto, jota ei yksikään synti tahraa, on vain kaksi vaihtoehtoa. Puhuja on joko Jeesus itse tai sitten ihminen, joka on niin rikki, että ei tajua edes mistä puhuu. Meidän syntiin tottuneiden välinpitämättömien ihmisten vajaat käsitykset omasta pahuudestamme ovat joka tapauksessa hyvin puutteelliset, kun me emme edes näe tekojemme kaikkia seurauksia. Anteeksiannon tarpeessa me kaikki siis olemme. Ei sillä, että Jumala olisi kenellekään mitään ja varsinkaan iankaikkista elämää velkaa, vaikka emme syntivelassa kenellekään edes olisi. Siksi kaikki voi perustua vain armoon ja Jumalan hyvyyteen.
En nyt varmaankaan osannut selittää näitä omia näkemyksiäni kunnolla ja paljon jäi sanomatta, mutta ehkä tuosta jotain irti saat.