Tätä pohditaan lyhyesti todistajien virallisella saitilla:
Jumala sanoo Raamatussa: ”"Minä olen Jehova. Se on minun nimeni."” (Jesaja 42:8.) Jumalalla on tosin myös monia arvonimiä, kuten ”"Jumala, Kaikkivaltias"”, ”"Suvereeni Herra"” ja ”"Luoja"”, mutta hän suo palvojilleen kunnian puhutella häntä hänen omalla nimellään (1. Mooseksen kirja 17:1; Apostolien teot 4:24; 1. Pietarin kirje 4:19).
Jumalan nimi esiintyy monissa raamatunkäännöksissä 2. Mooseksen kirjan 3:15:ssä. Siinä sanotaan: ”"Näin sinun pitää sanoa Israelin pojille: ’Jehova, teidän esi-isienne Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Tämä on minun nimeni ajan hämärään asti, ja tämä on muistona minusta sukupolvesta sukupolveen."”
Jumalan nimestä on satojen vuosien ajan käytetty suomen kielessä muotoa ”Jehova”. Monet oppineet puoltavat lausumistapaa ”Jahve”, mutta muoto ”Jehova” tunnetaan yleisemmin. Raamatun ensimmäinen osa kirjoitettiin pääosin hepreaksi, jota luetaan oikealta vasemmalle. Tuossa kielessä Jumalan nimi esiintyy neljänä konsonanttina: יהוה. Näistä neljästä heprean kirjaimesta, jotka ovat suomeksi translitteroituina JHWH, käytetään yhdessä nimeä Tetragrammi."
http://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset/kysymyksiä/jumalan-nimi/
Jumala sanoo Raamatussa: ”"Minä olen Jehova. Se on minun nimeni."” (Jesaja 42:8.) Jumalalla on tosin myös monia arvonimiä, kuten ”"Jumala, Kaikkivaltias"”, ”"Suvereeni Herra"” ja ”"Luoja"”, mutta hän suo palvojilleen kunnian puhutella häntä hänen omalla nimellään (1. Mooseksen kirja 17:1; Apostolien teot 4:24; 1. Pietarin kirje 4:19).
Jumalan nimi esiintyy monissa raamatunkäännöksissä 2. Mooseksen kirjan 3:15:ssä. Siinä sanotaan: ”"Näin sinun pitää sanoa Israelin pojille: ’Jehova, teidän esi-isienne Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Tämä on minun nimeni ajan hämärään asti, ja tämä on muistona minusta sukupolvesta sukupolveen."”
Jumalan nimestä on satojen vuosien ajan käytetty suomen kielessä muotoa ”Jehova”. Monet oppineet puoltavat lausumistapaa ”Jahve”, mutta muoto ”Jehova” tunnetaan yleisemmin. Raamatun ensimmäinen osa kirjoitettiin pääosin hepreaksi, jota luetaan oikealta vasemmalle. Tuossa kielessä Jumalan nimi esiintyy neljänä konsonanttina: יהוה. Näistä neljästä heprean kirjaimesta, jotka ovat suomeksi translitteroituina JHWH, käytetään yhdessä nimeä Tetragrammi."
http://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset/kysymyksiä/jumalan-nimi/
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Jehova ja Jahve ovat vain ihmisten keksimiä."
Jep, juutalaisten keksimiä. HE ovat tunteneet oikean lausumistavan. Etkä ole tietoinen historiasta lainkaan?
Mielenkiintoista luettavaa nimen lausumisesta, jos se jotakuta oikeasti kiinnostaa:
http://www.hope-of-israel.org/tetragram.html
http://www.karaite-korner.org/yhwh_2.pdf
Johan juutalaisten nimi kansana kertoo miten se menee: jehudim.
JehoVA
eli jehovalaiset!!!
Samarialaiset lausuivat jumalan IABE, mutta viitteet siitä, että toisen temppelin aikaan juutaaliset olisivat käyttäneet tuota muotoa, ovat päinvastaiset.
G. W. Buchanan --
"There is absolutely no evidence whatsoever that the Jews during the first or second temple [period] pronounced YHWH as Yahweh. But [the] SAMARITANS had a pronunciation which was not far from Yahweh. When the element YAH occurs in proper names, it is at the end of the name. Looking at proper names in the Tanach, it seems that the first two syllables of YHWH [YHVH] was YAHO or YEHO. It is true that the Masoretic pointing of YHWH [YHVH] is based on the vowels of a substitute, but we must remember that the real pronunciation of YHWH [YHVH] was lost when the Masoretes did their work. Thus they did not necessarily use vowels which were different from the original pronunciation (which they did not know), but they used the vowels from the substitute word. Their use of the vowels YE:H, or occasionally YE:HO at the beginning does not rule out that YE:HO was used in the original pronunciation. In short: The evidence points to a pronunciation during the second temple [period] which is closer to the THREE SYLLABIC YAHOWA/YEHOWA [YAHOVA/YEHOVA] than to the two-syllabic YAHWEH" (Some Unfinished Business With the Dead Sea Scrolls, Revue de Qumran, 13:49-52 (1988)).
Tuon esiin kritiikkiä Vartiotorniseuraa koskien, mutta tämä ei ole este olla tunnustamamasta asioita ja tulkintoja joiden katson olevan lähinnä oikeita.
Jumalan nimen ja sen käytön suhteen Seura on pikemminkin looginen ja johdonmukainen riippumatta siitä ettei ole varmuutta absoluuttisen oikeasta Tetragrammin lausuntatavasta. Kuitenkin tässä asiyhteydessä kaikki tunnistavat kyseessä olevan Raamatun Jumala, YHWH on : Jehova / Jehovah / Iehova / Iehovah / Jahve / Jahveh jne. Alla Seuran sivuilta koskien perusteita miksi YHWH on lainattu / palautettu tiettyihin UT:n paikkoihin.
Parusperiaatteena on se, että kaikkialla missä Tetregrammi YHWH esiintyy, tulee se myös siihen palauttaa, mielestäni joko sellaisenaan ja suluissa sen rinnalle nykyisin todennäoisimpänä pidetty sen lausuntamuoto, eli: YHWH ( Jahve ) tai palauttaa vain Tetragrammi YHWH.
Tetragrammia ei kuitenkaan tulee missään tapauksessa jättää pois ja korvata yleisarvonimillä.
- - >
Pitäisikö nimen Jehova esiintyä Uudessa testamentissa?
"Mitä siis tapahtuu, kun joku Uuden testamentin kirjoittajista lainaa jotain sellaista Vanhan testamentin kohtaa, jossa Tetragrammi esiintyy? Useimmat kääntäjät käyttävät näissä tapauksissa Jumalan nimen sijasta sanaa ”Herra”. Näin ei ole kuitenkaan Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen laita. Siinä nimi Jehova esiintyy 237 kertaa Kreikkalaisissa kirjoituksissa eli Uudessa testamentissa."
"Nykyään ei ole käytössä Uuden testamentin alkuperäisiä käsikirjoituksia. ... Nykyään olemassa olevista tuhansista Uuden testamentin jäljennöksistä useimmat tehtiin ainakin pari sataa vuotta alkuperäisten käsikirjoitusten kirjoittamisen jälkeen. ... Näyttää siltä, että noihin aikoihin käsikirjoitusten jäljentäjät korvasivat Tetragrammin kreikkalaisella ’Herraa’ tarkoittavalla sanalla Ky′ri·os tai jäljensivät sellaisia käsikirjoituksia, joissa niin oli jo tehty." *
*Kun Jeesus lainasi Vanhaa testamenttia tai luki siitä otteita, hän käytti Jumalan nimeä (5. Mooseksen kirja 6:13, 16; 8:3; Psalmit 110:1; Jesaja 61:1, 2; Matteus 4:4, 7, 10; 22:44; Luukas 4:16–21).
* Jeesus käytti Jumalan nimeä ja teki sen tunnetuksi toisille (Johannes 17:6, 11, 12, 26). Jeesus sanoi selvästi: ”Olen tullut Isäni nimessä.” Hän tähdensi myös sitä, että hän teki tekonsa ”Isänsä nimessä”. Jeesuksen oman nimen merkitys onkin ’Jehova on pelastus’. (Johannes 5:43; 10:25.)
Jumalan nimi esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa lyhennetyssä muodossaan. Ilmestyksen 19:1, 3, 4, 6:ssa Jumalan nimi sisältyy ilmaukseen ”halleluja”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ’ylistäkää Jahia’. Jah on lyhentymä nimestä Jehova.
*Varhaisista juutalaisista kirjoituksista käy ilmi, että juutalaiskristityt käyttivät Jumalan nimeä kirjoituksissaan.
Seuraavassa on joitakin raamatunkäännöksiä, joiden Uudessa testamentissa esiintyy Jumalan nimi:
Die heilige Schrift des neuen Testaments, Dominikus von Brentano (1791)
Neues Testament mit Anmerkungen, Heinz Schumacher (2002)
Bible de Chouraqui (1985)
Les Evangiles, Claude Tresmontant (1991)
The Christian’s Bible—New Testament, George N. LeFevre (1928)
The New Testament Letters, Lontoon piispa J. W. C. Wand (1946)
- http://www.jw.org/fi/julkaisut/lehdet/wp20080801/nimi-uudessa-testamentissa/
Edelläesitettyt Jehovantodistajien näkemykset ja yritykset osoittaa että Jeesus olisi käyttänyt vokalisoitua nimimuotoa Jehova, ja tehnyt sitä siinä muodossa tunnetuksi ovat täysin tuulesta temmattuja väittämiä, jolle ei löydy mitään todisteita tai perusteita historiasta tai kirjoituksista. Usein merkittäväksi katsottuja asiota siirrettiin jopa kreikankielisiin UT alkuteksteihin, sekä heprean että sen sukulaiskielen arameankielestä, mutta se että nimimuotoa Jehova ei esiinny eikä vielä edes tunnettu kirjoitusten syntyaikaan, todistaa en että tämä "väärin vokalisoitu nimi" ei ollut suinkaan sellainen nimi jota uudenliiton pyhät evankelistat tai apostolit tai seurakunnat olisivat tehneet tunnetuksi, sensijaan he olivat aina kaikkialla liikkeella Jeesuksen eli Jeshuan nimessä, ja tämä käy ilmeiseksi sekä kreikankielisistä että arameankielisistä UT:n "peshitta" käännöksistä. Hepreankielintaitoinen ymmärtää heti, kun hänelle julistetaan "Jeshuaa", eli "Pelastajaa" ja toisinsanoen "Vapahtajaa", Jes.52:7; että kyseessä on nimeomaan Elohimin maailmaan lähettämästä kuningaspapista ja siis messiaasta, jo nimen perusteella, sillä Jeshuahan tuli maailmaan kunikaana nimeomaan JHWH nimeen: J´shua -kuten myös Sakrja edeltä todisti Hänestä Joka Tuleva Oli: Sak.6:12,13; 9:9; eli Hän on Daavidin Herra kirkkaudessa: Psalmi 110; Hebr.13:8.
Jotkut katsovat tarpeelliseksi sivuuttaa kaikki asiaan liittyvät oleelliset ja perusperiaatteelliset seikat.
Raamatun Jumalan YHWH:n eli Jahven pojan Jeesuksen nimi merkitsee 'Jahve pelastaa.'
Matt. 7:14 - Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!
Joh. 14:6 - Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Suomenkielinen nimi Jeesus tulee latinan sanasta Iēsus, joka perustuu kreikan sanaan Iēsoûs (kreik. Ἰησοῦς).
Tämä puolestaan on transkriptio alkuperäisestä arameankielisestä nimestä, Jēšūa‘ (ישוע), joka taas on kehittynyt Vanhan testamentin hepreankielisestä muodosta Jehōšūa‘ (יהושע).
Nimen alkuperäinen merkitys on:_ ”Jahve pelastaa”._
Myös arabiankieliset kristityt käyttävät arameasta johdettua nimimuotoa Yasū‘ (يسوع).
Tokihan Raamattu jo itsessään on kirjoitettu tavalla, että siitä voi tehdä hyvinkin erilaisia tulkintoja ja tähän lisättynä se ettei alkuperäisiä kirjoituksia juurikaan ole olemassa, vaan kopioiden kopioita eri kirjureiden toimitamina.
Siksipä noin 30% maailman väestöstä edustavien kristityjen piirissä onkin noin 33000 eri kirkkoa ja kristillistä liikettä ( johon lisäksi yksittäiset uskonnottomat kristityt uskovat ) ja joista jokainen vakuuttaa omaavansa sen oikean tulkinan ja olevansa Jumalan hengen ohjaamia, tuomiten toinen toisiaan erilaisten tulkintojen vuoksi, joko helvettiin tai johonkin muuhun kadotukseen.
The Facts and Stats on "33,000 Denominations"
- http://www.philvaz.com/apologetics/a106.htm
Tällekin palstalle aina ajoittain tupsahtelee ns. kilpailevien liikkeiden edustajia tai muita yksittäisiä kiihkouskovia omavanhurskaine tuomijulistuksineen.
Tuo viimeksimainittu on yksi seikka joka tekee kiihkouskovista poikkeusellisen vastenmielisiä. Tuota taustaa vasten ole lainkaan hämmästyttävään miten verinen, verivelkainen, moraaliton ja epäinhmillinen on uskontojen ja myös kristinuskon historia, joka jo itsessään on suoranainen irvikuva Kristksen antamasta tärkeimmästä kaksoiskäskystä ja jota iman usko itse on merkityksetön ja ilman arvoa.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkauden_kaksoisk%C3%A4sky
Toisinaan herääkin kysymys josko maailma olisi rauhaisampi, inhimillisempi henkisesti ja fyysisesti ilman uskontoja, sillä ne ovat kautta aikain olleet keskeisimmät alistamisen ja sotien aiheuttajat.
Kiihkouskovien agressiivisuus ja sotaisuus puheissaan onkin aivan poikkeusellisen vastenmielistä.
Onkin paradoksaalia miten osa ateisteista on arvomaailmaltaan ja ihmisyydeltään kristilisempiä kuin useat kiihokouskovat.
Eiköhän jonkilaista kiihkoa sisälly myös sen Jehovan todistajien pitkittyneeseen Harmageddonin odotukseen, jossa he väittävät Jehova jumalansa tuhoavan 99,9% ihmiskunnasta, vain tämän lahkojumalan orjien päästessä paratiisiin, harjoittelemaan elämää Jehovan vallan alla.
>> Eiköhän jonkilaista kiihkoa sisälly myös sen Jehovan todistajien pitkittyneeseen Harmageddonin odotukseen,
Tuosta kiihko sanan käytöstä tuossa yhteydessä olen osin eri mieltä, kuten myös tuosta herjaavan sävyisestä "kritiikistäkin."
Ymmärtääkseen Seuran oppeja ja niiden kehitystä tulee perehtyä huolella sen alkujuuriin ja opihistoriaan sellaisena kuin se on.
Suljinko edellä uskontojen ja kristillisyyden yleiskatasauksessa Vartiotorniseuran vastuun osuudestaan pois?
Oheisessa ketjussa Järjestön oma oppimateriaali osoittaa ettei se voi olla Jehovan vuonna 1919 valitsema ainoa oikeiden puhtaiden totuuksien kanava.
- http://keskustelu.suomi24.fi/node/11032299
Artoille lukemista:
Bibles
Translations using God's name:
Dutch
Aegidius de Witte (1717)
Alle boeken des Nieuw Verbonds - Gerbrand Vissering (1854)
Belgische Professorenbijbel (1897)
De Bijbel - Antony van Vloten (1789-1796)
De Bijbel - Jacob Van Nuys Klinkenberg en Gerard Johan Nahuys (1780)
De Tora: Buys & Storm (1988)
De vijf boeken – Dr. Mulder
Deuxaesbijbel (1562)
G.J. Vos (1893)
Henry’s Bijbelverklaring (1714)
Het boek der Psalmen - Marnix van St-Aldegonde (1591 / 1594)
Het boek Job - J.J.L. ten Kate (1865 / 1887)
Het Nieuwe Testament – Herziene Voorhoeve uitgave (1931)
Het Oud Testament – Otto von Gerlach (1856)
Het Oude Testament - Ysbrand van Hamelsveld (1796)
J.H. van der Palm (1822)
Jehovah-Bijbel (1755)
Leidse Vertaling (1912)
Nederlandse Professorenbijbel (1904)
Nieuwe Bijbel Vertaling (2008)
Nieuwe-Wereldvertaling (1963 / 1969)
Oude / Nieuwe Testament - J.T. Beelen (1866)
Petrus Canisius (1939)
Petrus Cannisius Vertaling (1998)
Pieter Keur-bijbel (1898)
Prent-Bijbel – Daniel Broedelet
S.P. Lipman (1869)
Staten Generaal – Goetzee (1748)
Staten Generael – Brandt en Enschede (1827 / 1857)
Staten Generael – Gebr. Keur (1741 / 1922)
Statenvertaling (1637 / 1762)
Synodale Vertaling (1868)
Verklaring der Godsspraken - P.J. Laan (1859)
Voorhoeve (1931)
W. Smits & P. v Hove (1780)
Willibrord Vertaling (1975)
English
American Standard Version (1901)
An American Translation (A.A.T.) (Smith-Goodspeed) (1935)
Anchor Bible (1962)
Bay Psalm Book – (1640)
Bible in Basic English (-)
Darby (J.N.) (1882)
Douay Version (1750)
Emphasised Bible (Rotherham) (1902)
English Revised (1895)
Genève bible - William Whittingham (1560)
Green's Literal Translation (LITV)
Helen Spurell (-)
Herman Heinfetter (1863)
Holman Christian Standard Bible (-)
Holy Name Bible (A.B. Traina) (1963)
Hort (1898)
J. DeWitt
John Brown Bible (1877)
King James Bible (1611)
Knox (1954)
Modern King James (Green) (-)
New English Bible (1970)
New Jerusalem Bible (1985)
New Living Translation (-)
New World Translation (1950 / 1961)
Psalmen – J. J. Stewart Perowne (1864)
Authorized Version (-)
The Amplified Bible (1965)
The Bible in Living English (Byington) (1972)
The Emphatic Diaglott (1864)
The Five Books of Moses - Everett Fox (-)
The Holy Scriptures According to the Masoretic Text — A New Translation
The Jerusalem Bible (1966)
The Kingdom Interlinear (1969)
The Living Bible (K.N. Taylor) (1971)
The New American Bible (1970)
Today’s English Version (1976)
William Tyndale (1530)
Word English Bible (-)
Young (1887)
French
Bible Chouraqui (1985)
Bible de Jeunes – Crampon (1931)
Darby (1885)
Fillion (1904)
Jérusalem (1956)
La Sainte Bible - Crampon (1904)
La Sainte Bible - Le livre des Psaumes - H. Lesêtre (1893)
La Sainte Bible – Louis Segond (1923)
Maredsous (1950)
NW (1995)
Olivétan (1535)
Osty (1973)
Segond & Oltramare (1908)
Segond (révisée) (1978)
Traduction du Monde Nouveau ( 1974 / 1995)
Traduction Oecumènique (1975)
Version synodale (1910)
Votre Bible (1972)
German
Berlenburg Bibel (1726)
Biblia Sacra Vulgata (1874)
Das Neue Testament – Martin Luther (1909)
Die Bibel – Leander Van Ess
Einheitsübersetzung (1972/74)
Elberfelder Bibel (1855/1871)
J.J. Stolz (1781)
J.L. Smidt (1735)
Johannes Eck (1537 / 1558)
Neue Testament - Dominikus von Brentano (1796)
Neue-Welt-Übersetzung der Heiligen Schrift (1971)
Parallel Bible
Revidierte Elberfelder (1975/1985)
Zürcher (1531)
Hebrew
Biblia Hebraica Stuttgartensia
Elias Hutter (1599)
Elliger-Rudolph (1977)
Giovanni Jona (1668)
Kittels Biblia Hebraica (1906 / 1955)
Koren Bible (1966)
Hungarian
Gáspár Károli (1590)
Italian
Concordata (1968)
Garofalo (1960)
Italian Riveduta (1927)
Nardoni (1960)
Pontificio Istituto Biblico (1958)
Japanese
Bungotai (-)
Latin
Biblia Sacra (1669)
Biblia Sacra Vulgata (1874)
Johannes Calvijn (1554)
Robert Etienne (1557)
Sacra Biblia - Theodore Beza (1633 – 1703)
Thomas de Vio Cajetanus (1531)
Vulgata Clementina (1729)
Malagasy
New Testament (1830)
Bible (1835)
Massachusett
John Eliot (1661)
Navajo
Navaho-Bible (-)
Norwegian
Det Norsk Bibelselskap (1930)
Polish
Szymon Budny (1572 / 1574)
Portuguese
Almeida (1681)
Jerusalém (1976 / 1981)
Pontificio Instituto Biblico (1967)
Romansh
Biblia Pitschna (1666)
Russian
Het boek Psalmen - Pavsky (1822)
Het Oude Testament – Pavsky (1839)
Makarios (1860-1867)
Synode Bible (1876)
Spanish
Biblia de Jerusalén (1967)
Cantera-Iglesias (1975)
Casiodoro de Reina (1569)
Evaristo Martín Nieto (1964)
Franquesa en Solé (-)
La Biblia – Reina Valeira (1604)
Moderna (1893)
Nácar-Colunga (1944)
Santa Biblia - Reina en Valera (1997)
Serafín de Ausejo (1965)
Valera (1602)
Swahili
Swahili Union (1952)
Syriac
Peshitta (1816)
Tahitian
Tahitiaanse Vertaling (Nott and Davis)
Tswana
Robert Mofatt (1857 / 1872)
Vietnamese
Vietnamese Bible (1934)
Welsh
Peter Williams Bible
William Morgan (1567)
Y Bibl Cyssegr-Lan (1860)
Y Beibl Cymraeg Newydd (1988)
http://www.divine-name.info/bibles/translations.htm
Se että monet uskonnot maailmassa käyttävät jumasta vääriä nimiä, ei todista sitä että nimi Jehova olisi Raamatun Jumalan oikea nimi, kuten traktaatti- ja kirjapainoseura väittää.
Ruotsin hallitsijakin oli siis vääräuskoinen kun käytti kilpeä jossa luki
Jumalan nimi? Hyi häntä... :D
Osa ne kyllä latinaakin ja luki varmaan vanhempaa Raamattua kuin me?
Ruotsissa jopa kuningas käytti Jehovan nimeä : kirjaimellisesti "kilpenään" :)
// Ja kolmikymmenvuotisessa sodassa taistelleen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin uskotaan käyttäneen rintahaarniskaa, josta on kuva sivulla 7. Huomaa, että haarniskassa on näkyvällä paikalla nimi ”Iehova”.//
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2011041#s=26:0-28:0
Raamatun Jumalan YHWH / JHWH:n tarkkaa ja varmaa lausuntatapaa ei kukaan nykysin tunne ehdottomalla varmuudella, mutta kuitenkin tuon nimen eri lausunta- ja kirjoitustatavoista huolimatta se tunnistetaan Raamatun JHWH:ksi.
Mitä tulee mainittuun ramatunpaikkaan jossa kielletään tarpettomasti lausumasta Jumalan nimeä, niin se liittyi vain sen epäkunnioittavaan käyttötapaan, ei enempää, ei vähempää.
Oleellisinta on, että lausunatavan eroista huolimatta se yhdistetään JHWH:n ja että tuo tetragrammi palautettaisiin Raamattuun kaikkiin niihin paikkoihin joissa se todistettavasti on ollut.
"Tetragrammi JHWH esiintyy kuitenkin pelkästään Raamatun heprealaisissa kirjotuksissa 6 973 kertaa, mikä osoittaa sen, että alun perin sitä käytettiin paljonkin."
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Jahve
Aikamme kirkkoväellä ja lukuisilla krisillisillä liikkeillä on suorastaan pakonoamainen tarve piilottaa ja kieltää kaikin mahdollisin tavoin Raamatun Jumalan YHWH:n nimi.
Tämä osaltaa juontaa juutalaisten liki taikauskoiseen uskmukseen, ettei Jumalan nimeä saisi lainkaan lausua, joka puolestaan oli kirjoituksien yli menemistä. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut tilanne ja Jumalan nimi on ollut keskeisesti esillä. Kyseinen käsky koski ainoastaan Jumalan nimen YHWH / Jahve epäkunnioittavaa käyttöä.
"Heprean kielessä Jumalan nimi kirjoitetaan neljällä konsonantilla JHWH, יהוה (kr. tetragrammaton). Nimen alkuperäinen ääntämisasu on luultavimmin ollut Jahwää[15]. Jumalan nimeä ei kuitenkaan lausuttu ääneen, jotta sen turhaan lausuminen (2. käsky) vältettäisiin, vaan se korvattiin esimerkiksi sanalla Adonai ('herrani/herra'). Vasta keskiajalla juutalaiset oppineet (ns. masoreetit) alkoivat merkitä Vanhan testamentin tekstiin vokaalimerkkejä oikean ääntämistavan varmistamiseksi. Tästä syystä Jahve-sanan vokaalit korvattiin jollain Herraa tarkoittavan sanan (kuten adonai) vokaaleilla. Ensimmäinen a-vokaali jätettiin kuitenkin merkitsemättä, ettei kukaan lukisi edes ensimmäistä tavua "Jah-". Masoreettien käytäntö on myöhemmin johtanut virheelliseen lukutapaan ”Jehova”.[16]"
"Tetragrammin JHWH alkuperäisestä ääntämisestä ja vokalisoinnista ei kuitenkaan olla varmoja. Kymmenessä käskyssä on muun muassa kielto käyttää arvottomalla tavalla Jumalan nimeä. Tämä kielto alettiin jossain vaiheessa ymmärtää niin, ettei nimeä saisi lausua. Tämän vuoksi juutalaisessa perinteessä nimeä lakattiin käyttämästä, eikä ole varmaa tietoa sen lausumistavasta. Tetragrammi JHWH esiintyy kuitenkin pelkästään Raamatun heprealaisissa kirjotuksissa 6 973 kertaa, mikä osoittaa sen, että alun perin sitä käytettiin paljonkin."
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Jahve
"Tetragrammin JHWH alkuperäisestä ääntämisestä ja vokalisoinnista ei kuitenkaan olla varmoja."
Ei ole myöskään (varmoja) todisteita siitä, että "tetragrammi" lausuttiin / suomennettuna "Herra"!?!
Jos on... niin, mikä raamatunkäännös?
Samoin voisi olla perusteltua esittää todisteet siitä, miten eri kielissä käytetty nimi (esim. suom.) "Jeesus" lausuttiin sen ajan juutalaisten keskuudessa!
Mielestäni YHWH ei oikein äänny sanaksi.HERRA ?
Ja lisäyksenä edellisiin...
...miten (kolminaisuusopin mukaan) Jumalan nimi "Pyhä Henki" lausutaan?
Ruotsissa jopa kuningas käytti Jehovan nimeä : kirjaaimllisesti "kilpenään" :)
// Ja kolmikymmenvuotisessa sodassa taistelleen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin uskotaan käyttäneen rintahaarniskaa, josta on kuva sivulla 7. Huomaa, että haarniskassa on näkyvällä paikalla nimi ”Iehova”.//
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2011041#s=26:0-28:0
Kylä se sit maar ompi oikia nimi Vartiotorniseuran jumalllekin, jos näin vauan ompi.
Jumalalla on nimi. Heprealaisissa kirjoituksissa JHWH.
Minkään kielen kieliopin eikä käännöksen mukaan siitä ei tule sanaa (esim. suomeksi) "HERRA"!