Autonomian ajan loppupuolella Suomessa oli rajan takaa muuttaneita laukkukauppiaita ja heidän jälkeläisiään. He halusivat ja tavoittelivat synnyinmaahansa parempia oloja, esimerkkinä oli tietysti Suomen autonomia. Pyrkimykset olivat keisarillisen Venäjän puitteissa ja alamaisina. Jossain vaiheessa jotkut tavoittelivat jopa itsenäisyyttä. Alkuvuosikymmeninä kukaan ei tavoitellut Suomeen liittämistä.
Kun sitten bolshevikit pääsivät voitolle ja Itä-Karjalassakin alkoivat vainot, tavoite muuttui. Ei haluttu olla bolshevikkien alamaisina eikä ollut mitään mahdollisuutta saavuttaa itsenäisyyttä, vasta sitten haluttiin Suomeen liittämistä.
Vasta kaiken tämän jälkeen jotkut suomalaiset rupesivat ajamaan Itä-Karjalan Suomeen liittämistä eli Suur-Suomea.
Kun sitten bolshevikit pääsivät voitolle ja Itä-Karjalassakin alkoivat vainot, tavoite muuttui. Ei haluttu olla bolshevikkien alamaisina eikä ollut mitään mahdollisuutta saavuttaa itsenäisyyttä, vasta sitten haluttiin Suomeen liittämistä.
Vasta kaiken tämän jälkeen jotkut suomalaiset rupesivat ajamaan Itä-Karjalan Suomeen liittämistä eli Suur-Suomea.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yleensä Suur-Suomi-haaveilijat hahmottelivat Suur-Suomen itärajaksi Fennoskandian luonnonmaantieteellistä itärajaa, joka kulkee Vienanmereltä Vienan kannaksen yli Ääniselle ja Syväriltä Nevajoen tai Rajajoen poikki Suomenlahteen.
Nämä rajat sisältävät suomalaisten ja itäkarjalaisten alueet. Joskus mukaan sisällytetään myös Nevan eteläpuolinen Inkeri, Viro sekä myös Norjan Ruija ja Ruotsin Norrbottenin suomenkielinen alue.
Joskus Suomen rajoiksi myös esitettiin laajempaa, muinoin itämerensuomalaista aluetta "Väinältä Väinälle" eli Pohjois-Venäjän Vienajoelta Latvian Väinäjoelle.
Idea niin sanotusta kolmen kannaksen rajasta on satoja vuosia vanha, peräisin jo ajalta, jolloin Suomi kuului Ruotsiin ja Ruotsin ja Venäjän välillä oli erimielisyyksiä ja välillä sotia siitä, missä Ruotsin (samalla Suomen) ja Venäjän rajan pitäisi kulkea. Ruotsin valtionjohdossa kolmen kannaksen raja katsottiin helpoimmaksi puolustaa, koska maaraja olisi silloin ollut lyhin mahdollinen. Kannakset olivat Vienankannas, Aunuksenkannas ja Karjalankannas.
Viime vuosisadan alun katsannossa pidettiin tärkeinä valtioiden ja kansojen luonnonmukaisia rajoja, jotka muodostuivat maantieteellisistä rajoista. Vielä 1800-luvun alkupuolella ei nimitystä "Suur-Suomi" tiettävästi käytetty, mutta ajatus Suomen luonnonmaantieteellisistä rajoista on peräisin jo noilta ajoilta.
Jo vuonna 1837 kasvitieteilijä J. E. A. Wirzen määritteli Suomen luonnonvaraisten kasvien levinneisyysalueen itäiseksi rajalinjaksi Vienanmeren, Äänisen ja Syvärin ja geologi Wilhelm Ramsay määritteli vuosisadan alussa kallioperätutkimuksissaan Fennoskandian kallioperän käsitteen. Myös Sakari Topelius otti asian myöhemmin esille virkaanastujaisluennossaan vuonna 1854.
Jääkärimarssissa (1917) "Vienan rannat ja maa" määriteltiin kuuluvaksi Suomeen:"Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa, yks' suuri on Suomen valta".
Karelianismi oli taiteilijoiden, kirjailijoiden ja säveltäjien kansallisromanttista Karjala-harrastusta ja karjalaisuuden pitämistä suomalaisuuden alkulähteenä.
Karelianismi oli voimakkaimmillaan 1890-luvulla. Esimerkiksi kirjailija Ilmari Kianto oli tunnettu Vienan-ystävä. Hän kirjoitti Vienan-retkestään kirjan Suomi suureksi – Viena vapaaksi (1918).
ollut laukkuryssistä lähtöisin tuo Suur-Suomi ajattelu.
Sen juuret ovat 1800-luvun kansallisromantiikassa ja myöhempi kukoistus pohjautui nuoren kansan haaveisiin suuresta menneisyydestä ja vielä suuremmasta tulevaisuudesta.
Suomen itsenäistyttyä ruvettiin haaveilemaan kaikkien suomenheimoisten kuulumisesta samaan valtioon. Ilmentyminä olivat heimosodat ja niiden jälkilöylyistä syntynyt AKS.
Jostan syystä - ehkä todistaakseen suomalaisuuttaan - myös Mannerheim omaksui näitä aatteita ja ryhtyi sitten -41 niiden lopulliseen toteuttamiseen Saksan voittoon uskoen. Se usko alkoi haihtua jo loppuvuodesta -41 ja katosi kesällä -42. Eihän sitä voinut ulospäin näyttää.
Mannerheimin ratkaisut ylipäällikkönä -41 syksystä alkaen käyvät ymmärrettäviksi nimenomaan tätä uskonmenetystä vasten tarkasteltuna. Hänhän alkoi nimenomaan käydä sitä "erillissotaa" asettaen loputtomiin ehtoja Saksan toiveille. Itse asiassa hän ei suostunut mihinkään Saksan ehdottamaan isompaan operaatioon syyskuun -41 jälkeen.
Se mihinkään uskonut. Kunhan seurasi sivusta mitään Aatu taiteili voitoista tappioon. Marskille oli tärkeintä Suomen selviäminen, ihan kuten Petainille ja Lavailille oli Ranskan.
Ruotsihan on melkein tuhat vuotta ajanut Suur-Ruotsia. Kolmen kannaksen raja olisi ollut Ruotsille hyvä.
Venäjä ja Neuvostoliitto ovat taistelleet Suur-Venäjän puolesta, rajana Tornionjoki tai Atlanti.
Suomalaiset tulivat Suur-Suomihankkeeseen mukaan itsenäisyyden alkupuolella.
haaveistaan idän suunnalla Kaarle Juhanan ja keisari Aleksanterin Turun tapaamisessa 1812.
Ruotsilla olisi ollut mahdollisuutensa 1600-luvulla, mikäli Kustaa II Aadolfia olisivat kiinnostaneet Karjalan korvet Saksan viinitarhoja enemmän.
Niinkö. No kerro sitten mistä siinä Ahvenanmaa hommassa oli kysymys ja miksi Björkman ja Sundblom tuomittiin maanpettureina. Kustaa V oli myös vahvasti Ahvenanmaan liittämisen puolestapuhuja.
tiedäkään, niin Ahvenanmaa ei sijaitse ainakaan kovin lähellä Itä-Karjalaa. Sillä lähinnä ymmärretään Suur-Suomen laajenemissuuntaa.
Ruotsin Ahvenanmaa-haaveet ovat aivan toinen juttu. Se kuului Suomeen silloin, eikä NL:on.
Et tiedät mitään. Suur-Suomi oli akateemisissa piireissä pohdittu asia. Lakkuryssillä oli sen kanssa yhtä vähän tekemistä kuin virolaisella maaorjalla.
Eliitin juonia koko suomalaisuus aate muutenkin. Ruotsinkielinen eliitti aloitti tämän juonimisen jo 1500-luvulla kehittämällä suomen kirjakielen. Ruotsinkielinen eliitti kehitti myös modernin nationalistisen suomalaisuuden 1800-luvulla.
Nyt tämän ketjun keskustelijat ovat unohtaneet J. V. Snellmannin osuuden. Snellman esitti ajatuksen, jonka mukaan valtio pitäisi muodostua samaa kieltä puhuvav väestön pohjalta. Siinä ei pohditu alueiten historiallisia rajoja, vaan kielirymiä.
Tämä ajatus oli yleiseurooppalainen eikä rajoitunut vain Suomeen. Saman aateen kääntöpuolena ilmeni ajatus, jonka mukaan jokaisen samaan valtakuntaan kuuluvan kuuluu puhua samaa kieltä, jolta pohjalta Suomi yritettiin venäläistää v.1899-1917 ja jonka vuoksi Snellman vaati ruotsikielisiä omaksumaan suomen kielen.
Snellman ei kuitenkaan rinnastanut suomensukuisia kansalaisia millään lailla suomalaisiin. Itäkarjalaiset kielet eivät ole lähelläkään suomalaismurteita. Snellmanin ajatukset lähtivät kansallisen identiteetin luomisesta Suomen suurruhtinaskunnassa elävälle suomenkieliselle väestölle.
Mikäli Snellman olisi yrittänyt väittää, että suomea ne vienalaiset ja aunuslaisetkin puhuvat ja kuuluvat näin ollen samaan kansakuntaan, vaikka kukaan ei heitä ymmärräkään, hän olisi vienyt samalla pohjan koko kansakuntaideologialtaan.
Oli, kun saamelaisillakin vahva edustus skyytiassa. Se nyt on vaan siitä kiinni olivatko Sitonesit suomipoikia.
http://2.bp.blogspot.com/-tPqwGx3QrCM/T-1Gi93bLII/AAAAAAAAES0/a8UCAzR-svg/s1600/image014.jpg
http://www.protogermanic.com/2012/06/baltic-languages-and-mythology-living.html