Israelilainen runo

MINUN MAANI

Israel on niin pieni maa, ettei sen nimi mahdu maailmankartalle.
Se on ainoa maa maailmassa, joka saa varat ulkomailla olevilta veronmaksajiltaan.
Se on rajattomien rajojen maa.
Se on maa, jossa äidit oppivat äidinkielen pojiltaan.
Se on maa,jossa isät söivät happamia rypäleitä, ja lasten hampaat ovat erinomaiset.
Se on maa, jossa kaikki pääoma on juutalaisten käsissä - ja tästä syystä on paljon murinaa.
Se on vaalien maa, mutta valinnanvaraa ei ole.
Se on maa, joka on elimellinen osa ammattiliittojaan.
Se on maa, jossa kukaan ei halua tehdä työtä, joten he rakentavat uuden kaupungin kolmessa päivässä ja ovat lopun viikkoa joutilaina.
Se on maa, jossa paperinpala voi siirtää vuoria, mutta vuoret saavat aikaan vain puheita.
Se on maa, joka tuottaa vähemmän kuin syö, ja kuitenkaan juuri täällä ei koskaan ole kukaan kuollut nälkään.
Se on maa, jossa kukaan ei odota ihmeitä, mutta kaikki pitävät niitä itsestäänselvyyksinä.
Se on maaa, jossa ministereitä puhutellaan yksinkertaisesti "Moisheksi" - ja sitten melkeimpä kuollaan jännityksestä, että niin tuli sanottua.
Se on tällä alueella ainoa maa, jonka poliittinen hallinto on linja-auto-osuuskunta.
Se on maa, jonka olemassaolo on alituiseen vaarassa, mutta vatsahaavoja asukkaat saavat kuitenkin yläkerran naapureittensa vuoksi.
Se on maa, jossa jokainen ihminen on sotilas, ja jokainen sotilas on ihminen.
Se on ainoa maa, jossa voisin asua. Se on minun maani.

Israelin johtava satiirikko Efraim Kishon kirjoitti tämän runon Israelin 39. itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Tässäpä taas NeveriUniLeverille apinoitavaksi tätäkin tekstiä, hänelle kun se on jo tuttua ja turvallista nimimerkin turvissa. On apinoinut tätä runoa ennenkin. Odotetaan vain, että hän herää päiväuniltaan, ja saa tuttipullon suuhunsa.