Eikö kaikkein olennaisin asia ole loppujen lopuksi se, onko jumala olemassa vai ei?
Eikä mikä jumala tahansa, vaan nimenomaan kristinuskon, eli raamatun jumala.
Mitä syitä meillä on uskoa jumalan olemassaoloon. Onko raamattu ja henkilökohtaiset kokemukset ainoita syitä, vai onko meillä jotain muitakin syitä uskoa?
Tässä luettelo (minun mielestä) huonoista syistä:
- Raamatussa sanotan niin ja Ramattu on aina oikeassa.
- Katso ympärillesi. Mistä kaikki on tullut ilman jumalaa?
- Elämällä ei olisi tarkoitusta ilman jumalaa.
- Emme osaisi erottaa oikean ja väärän ilman jumalaa.
- Jos kaikki olisi "tässä", ei olisi syytä elää.
Nämä listassa olevat esimerkit ovat siis mielipiteitä, eivätkä todisteita jumalan olemassaolon puolesta.
Onko meillä siis jotain o_i_k_e_i_t_a syitä uskoa juman olemassaoloon?
Eikä mikä jumala tahansa, vaan nimenomaan kristinuskon, eli raamatun jumala.
Mitä syitä meillä on uskoa jumalan olemassaoloon. Onko raamattu ja henkilökohtaiset kokemukset ainoita syitä, vai onko meillä jotain muitakin syitä uskoa?
Tässä luettelo (minun mielestä) huonoista syistä:
- Raamatussa sanotan niin ja Ramattu on aina oikeassa.
- Katso ympärillesi. Mistä kaikki on tullut ilman jumalaa?
- Elämällä ei olisi tarkoitusta ilman jumalaa.
- Emme osaisi erottaa oikean ja väärän ilman jumalaa.
- Jos kaikki olisi "tässä", ei olisi syytä elää.
Nämä listassa olevat esimerkit ovat siis mielipiteitä, eivätkä todisteita jumalan olemassaolon puolesta.
Onko meillä siis jotain o_i_k_e_i_t_a syitä uskoa juman olemassaoloon?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä häiritse! Anna meidän riidellä rauhassa!
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hepr. 11:1). Toisin sanoen usko on nimensä mukaisesti uskon asia. Jos sen perustana olisi 100% todistettavissa olevat, havainnoitavat faktat se olisi tietoa, ei uskoa. Raamatun mukaan se on myös Jumalan teko, jota ei voi itse aikaansaada vaan Jumala synnyttää sen meissä, Jumala vetää meitä puoleensa.
Henkilökohtaisesti ajattelen niin, että jos ihminen saa uskostaan voimaa, sisäistä rauhaa, kokemuksen rakkaudesta ja hyväksynnästä, suunnan ja merkityksen elämälleen, moraalisen ohjenuoran, joka ohjaa hyvään, eettiseen, muita kunnioittavaan elämään, on hänen uskolleen siinä jo "oikeutus" ja perustelu ja hyvä syy.
Näin se varmasti on, mutta tälläkin palstalla monet sanoo olevansa 100% varmoja Jumalan olemassaolosta ja useimmiten suuttuu jos on heidän kanssa eri mieltä.
Suurelle osalle usko ei siis ole uskon asia. Valitettavasti.
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan."
Sehän on hyvä että raamattukin myöntää että todisteet puuttuvat.
Usko ei siis ole luottamus siihen mitä on, vaan siihen mitä toivotaan.
Itse kutsun sitä toiveajatteluksi, mutta kai sit uskoksikin voi kutsua.
Toiveajattelu: Nähdään asiat sellaisina kuin ne haluttaisiin olevan sen sijaan, että nähtäisiin ne sellaisina kuin ne ovat.
Ajattelen, joten olen olemassa. Ajatusten olemassa olo on hyvä syy pohtia, mistä olemassa olon syyt ja seuraukset tulevat. "Tyhjästä on paha nyhjästä", joten mikä on se voima ja viisaus, josta kaikki tulee? Sanon sitä Jumalaksi.
Mistä päättelet että se voima on viisas?
Tyhjästähän se jumalakin nyhjästiin.