Olen 24v nainen, velkaantunut kevytmielisesti 18-vuotiaana. En syytä veloistani ketään tai mitään muuta kuin omaa tyhmyyttäni. Velkoja on pahimmillaan ollut yli 20000 euroa. Päästin kaiken ulosottoon, kun olin kaksi vuotta pyöritellyt puhtaita luottotietojani velkaa-velanpäälle-menetelmällä, ja tulin umpikujaan, kun en enää saanutkaan mistään lisää lainaa.
Olen oikeastaan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Ulosottomies on leikannut palkkaani jo kahden vuoden ajan, ja velkaa on enää suunnilleen 13000. Kuukaudessa minulle jää rahaa 800-850 euroa ja olen pärjännyt sillä loistavasti. Vuokra 300, puhelin ja netti 50. Siinä kiinteät menot, jotka olen karsinut ihan minimiin.
Olen saanut elämässäni kaiken, mitä olen toivonutkin, huolimatta siitä, että rahaa ei ole koskaan mihinkään ylimääräiseen. Minä olen saanut olla terve, olen löytänyt rinnalleni kunnollisen miehen jota rakastan, minulla on ystäviä, vakituinen työpaikka. Viime kesänä olen matkustanut etelään viikoksi, ja maksanut oman osuuteni matkasta omista rahoistani. Minulla on kaksi kissaa, joiden elämisen eläinlääkärikuluineen olen maksanut aina itse. Haaveilen ensi kesäksi koiranpennusta.
Mielestäni olen tavallaan onnekas, että olen joutunut tähän helvettiin. Olen oppinut tulemaan toimeen pienellä rahalla, mikä on mielestäni hyvä selviytymistaito elämässä.
Halusin vain tuoda esiin ajatukseni. Elämä ei pääty ulosottoon. Minä näen sen uuden alkuna ja toivon, että joku muukin voisi nähdä omassa tilanteessaan valoa tunnelin päässä. :)
Olen oikeastaan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Ulosottomies on leikannut palkkaani jo kahden vuoden ajan, ja velkaa on enää suunnilleen 13000. Kuukaudessa minulle jää rahaa 800-850 euroa ja olen pärjännyt sillä loistavasti. Vuokra 300, puhelin ja netti 50. Siinä kiinteät menot, jotka olen karsinut ihan minimiin.
Olen saanut elämässäni kaiken, mitä olen toivonutkin, huolimatta siitä, että rahaa ei ole koskaan mihinkään ylimääräiseen. Minä olen saanut olla terve, olen löytänyt rinnalleni kunnollisen miehen jota rakastan, minulla on ystäviä, vakituinen työpaikka. Viime kesänä olen matkustanut etelään viikoksi, ja maksanut oman osuuteni matkasta omista rahoistani. Minulla on kaksi kissaa, joiden elämisen eläinlääkärikuluineen olen maksanut aina itse. Haaveilen ensi kesäksi koiranpennusta.
Mielestäni olen tavallaan onnekas, että olen joutunut tähän helvettiin. Olen oppinut tulemaan toimeen pienellä rahalla, mikä on mielestäni hyvä selviytymistaito elämässä.
Halusin vain tuoda esiin ajatukseni. Elämä ei pääty ulosottoon. Minä näen sen uuden alkuna ja toivon, että joku muukin voisi nähdä omassa tilanteessaan valoa tunnelin päässä. :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suuri kiitos kun jaoit tämän kanssamme. Olet todella positiivinen ja elämässä todellakin muuta kuin raha sen tuomat ongelmat muussa elämässä. Kantapään kautta oppii ja se oppimiskokemus on hyvä tehdä mahdollisimman nuorena.
Tsemppiä elämään ja elämänmakoisaa viikonloppua! :)
Minulle ainakin ulosotto tuotti paljonkin ongelmia 90-luvulla. Muutama työpaikka meni ohi luottotietojen takia. En saannut vuokrakämppää muuta kuin suvun kautta.. Kännykkäliittymää en saannut kuin 5000 markan vakuusmaksulla. Joitain vakuutuksia en saannut. Kun sain töitä mihin liittyi reissuhommia niin en saannut luottokorttia ja yhdestä paikastra sain sen takia potkut. Eräs hyväksyi (kiitos siitä) ja takasi luottokortit. Kun 1/3 osa mitattiin palkasta niin työn tekeminenkin hankalaa kun rahaa ei ollut reissuilla. Uutta autoa työmatkoja varten en voinnut hankkia ja vanhat romut tuotti kokajan stressiä,,.. Hyvä jos sinä koet hyväksi olla Ö-luokan kansalainen. Minä en samaa kokennut.
Itsellänikin on auto. Se maksoi 400e ja iloitsin kaupoista koska siinä sattu olemaan tankki täynnä bensaa. Hyvä auto se on ollut vaikkakin ruma. Niin, ja itsehän sain työpaikan alalta, jota inhoan. Olen siitä tavattoman iloinen, koska asiat voisivat olla vieläkin huonommin, jos en olisi sitä saanut. Luottotiedottomana en edes yrittäisi työpaikkoihin, joissa tarvitsee luottokortteja - siinä saa itselle vain pahan mielen aikaiseksi. On niitä muitakin töitä. Ja kyllä, vaikkei olisi koulutusta. Minullakaan ei ole kuin ylioppilaslakki, ja olen aina saanut hyvin töitä.
Todella kova into olisi opiskella itselle ammatti, mutta rahasotkuni ovat toistaiseksi estäneet sen. Kela kun perii tukia takaisin, jos tienaisin töissä sen verran, että saisin velkoja makseltua samalla kun opiskelen. Nyt eivät raha-asiat estä enää opiskeluintoanikaan - olin tässä kuussa pääsykokeissa amk:iin aikuislinjalle, jossa opiskelu suoritetaan verkko- ja etäopintoina työn ohessa.
Sitten jos posti tuo hyväksytyn vastauksen, saan velat kuitattua ja amk-ammatin opiskeltua samassa ajassa. Sen jälkeen uusi elämäni voi alkaa. En malttaisi odottaa!!
Pointtini olikin siis se, että kyllä vähällä rahalla pärjää jos vain haluaa pärjätä. Itse olin lähes vuoden asunnoton, kunnes sain vuokra-asunnon. Sekään ei ole mahdottomuus, kunhan ei menetä toivoaan.
Hyvän läksyn olet oppinut. Ainahan olisi parempi että se opittaisi ennen ylivelkaantumista, mutta valitettavasti ihmisen mielikuvitus ei taida riittää numeronpyörittelyn muuttamista käytännöksi ilman oikeaa kokemusta. Mutta se on nyt opittu 24 vuotiaana, mikä ei ole ollenkaan paha ikä, verrattuna ulosotosta kitiseviin keski-ikäisiin, joilla ei "rahat riitä kuin selviytymiseen, muttei elämiseen." Se on sitä mainoksista opittua viisautta, että eläminen = kuluttaminen.
Mielenkiintoistahan tässä on se että rahaa näkyy riittävän turhuuksiin (elukat, auto [joka tilastollisesti on todennäköinen turhuus], ym),eikä mitään hätää ole. Tietenkin sinne ulosottoonhan kannattaa rahaa tarjota niin paljon kuin sitä vaan liikenee, sille harvalla sijoituksella saat yhtä hyvää ja varmaa tuottoa, kuin rästivelkojen maksamisella (tai siis millä tahansa saa parempaa tuottoa jos sen velan jättää ottamatta :-) Vaikka velkasumma vaikuttaa suurelta, pienikin lisä nopeuttaa sen maksamista kummasti.
Köyhästä elämäntavasta kannattaa pitää kiinni, ettet ala tuhlaamaan kaikkea rahaa mitä käteen jää kun velat on maksettu, vaan pistä niitä säästöön. Nuorena ei oikeasti rahaa juuri tarvitse, mutta vanhana se helpottaa kummasti.
"Kuukaudessa minulle jää rahaa 800-850 euroa ja olen pärjännyt sillä loistavasti. Vuokra 300, puhelin ja netti 50. Siinä kiinteät menot, jotka olen karsinut ihan minimiin. "
Samassa veneessä ollaan, uloston jälkeen jää tiliä 830-860 euroa. Vuokra minulla on tosin 550 euroa, mikä on Helsingissä asuessa aika vähän.
Työmatkat 42e, sähkölasku n.25, kotivakuutus 12e, puhelin ja netti 39e ovat pakollisia, netin toki voisin irtisanoa. Näin ollen noin. 160-200 euroa jää kuukaudessa käteen. Ruokaan suurimmaksi osaksi. Ihan etelänmatkaa en saa tässä sivussa säästettyä. Ja kyllä kaikki ylimääräiset menot: leffat, kahvilat, baari-illat saa unohtaa.
Silti aloittajan kanssa samaa mieltä, tässä todellakin oppii elämään nukaasti. Matearialistisen kulutusyhteiskunnan keskellä huomaan tämän olevan hyvä asia. Joka toinen sekunti joku tässä maailmassa kuolee nälkään, joten empä valita omaa tilannettani. Joka on todellakin itse aiheutettu.
Vähän - tai oikeastaan kokonaan - asian vierestä: lopeta haaveileminen koiranpennusta. Siitä kasvaa hyvin lyhyessä ajassa koira. Ajatus on alunperäisin virheellinen, jos ihminen haluaa koiranpennun. Ajatus on oikein silloin, kun ihminen haluaa koiran.
Sanoisin ihan samaa varsinkin kun ap. on niin nuori ja haluaa vielä opiskellakin.
Silloin mikäli joutuu muuttamaaan niin asunnon saaminen koiran kanssa hyvin hankalaa ja saattaa nykyiseenkin olla koiranpitokielto.
Kaikkea ei pidä mitata rahassa mutta koiran edullisuudesta ei voida puhua.
Itse hankimme 3,5 vuotta sitten 1000 eurolla pennun. Entien tuhoa se sai aikaiseksi alle vuoden ikäisenä kun sillä hammaskalustoa kutitti. Meni jokunen matto, kenkäpari laturita ja kaukosäätimiä, tumppuja,muutamat housut. Lista oli pitkä. Vaikka miten yritti varoa niin aina jotain se suuhunsa sai. Puolen vuoden ikäisenä se oli lähellä kuolemaa syötyään sukan. Leikkaus maksoi 1200 euroa ja ei mennyt vakuutukseen.
Alussa se oli aina niin innokas kun tultiin kotiin että raapi ajan myötä tuulikaapin kevyt seinään reijän. jossain vaiheessa kun koira rauhottui paikkaisimme ja maalasimme eteisen 1000 eurolla.Muuaman ovenkarmitkin meni vaihtoon.
Viime kesänä kun koira oli 3,5 vuotia ja jo rauhoittunut niin olemme Kreikassa kun hoitajalta tuli soitto että koiramme makaa kuolleena eläin sairaalan pöydällä. Kovan surun lisäksi tuli 1000 euron lasku. No olin kyllä pelastanut koiran mikäli mahdollista kustannuksista piittaamatta.
Surun voitimme hankkimalla uuden pennun jonka tujoa en edes viitsi mainita.
Suurin pointti on kyllä siinä että olet nuori ja suunnitelmia tulevaisuudesta. Koiran hankkiminen hankaloittaa näitä asioita. Sitoo sinut todella paljon ja hankaloittaa asunnon saamista mikäli joudut muuttamaan opiskelun takia taikka tulevan työn takia.
Moni vuokran antaja kun ei hyväksy koiria asuntoonsa enkä ollenkaan moiti heitä.
Itse olemme hankkimassa sijoitusasuntoa enkä meinaa kieltää koiran omistaajaa vuokralaiseksi. Mutta silloin ei ritä se tyypillinen 1-3 kk vuokravakuus vaan vähintään puolen vuoden vakuusraha.
Pahoittelen puuttuvia kirjaimia. Näppäimistö sen verran kulunut...
sairas yhtälö: palkasta jää noin 1500 euroa/kk. vuokra 492.73 lapsen p.hoitomaksu 127€. elatusmaksu 218€. sähkölasku 50€. pakolliset kulut että pääsee töihin noin150€ puhelin ja netti 50€ ruoka 300€ eli tommonen 120 jää sit kaikkeen muuhun esim. elämiseen. mielestäni tämä systeemi on aivan vitusta ja syvältä. jos joku suoja-osuus on 21 euroa päivä niin vittu ei sillä ihminen saa edes vuokraa maksettua kehä-3 sisäpuolella. ja ainakin minun hek.kohtanen uo-mies pekka martikainen on täys kyrpä! järjetöntä kikkailua maksuilla...
Eli kun kaikki tarpeellinen on maksettu, käteen jää vielä yli satku, ja silti valitat?
Sivuhuomiona ihmettelen kaikkien näiden ulosotossa olevien puhelin- ja nettikuluja. Ei niihin enään nykyään niin paljoa pitäisi mennä - ei edes prepaidina
Täällä myös yksi, joka on oppinut kantapään kautta elämään säästeliäästi. Ja samaa mieltä, että ulosoton kanssa pystyy elämään kun asiansa järjestelee oikein.
Itsellä jää myös tuo noin 800 uo:n jälkeen, ja sillä on pärjätty, vaikka puolet tuosta menee vuokraan. Toki miehen tulot helpottavat elämistä, vaikka nekään ei todellakaan ole mitään huippuluokkaa.
Moni on ihmetellyt minua, kun tässä tilanteessa viitsin tehdä edes töitä, mutta kotonakaan en jaksa istua, ja itse kun olen tilanteeni aikaan saanut, mielelläni myös hoidan ne. Ja hyvin olen hoitanut, nyt ulosottokertoja jäljellä neljä ja sitten se on ohi, kaikki on viimein maksettu.
Ja sen tästä on oppinut, että mitä tahansa hankkiikin, ei osta sitä velaksi, vaan säästää siihen rahat. Siihen näköjään pystyy kun haluaa.
Tsemppiä muille samojen asioiden kanssa painiville, se on jossain vaiheessa ohi.
Nyt sitten vain säästämään, kun velat on maksettu.
Tyhmintä mitä voit tehdä puhtailla luottotiedoilla on pilata ne uudelleen.
Onnea ja menestystä!