Olen kolmekymppinen mies. Olen miettinyt itsemurhaa enemmän ja vähemmän yli puolet elämästäni.
Elämäni on masennusta, ahdistusta ja unettomuuta. Sairaudet ovat hallinneet minua teinivuosista saakka, nyt olen elämäni syvimmässä aallonpohjassa. Vielä vähän syvemmälle voisi päästä, mutta sitä en enää jaksa katsoa.
Opiskeluni ovat keskeytyneet, ihmissuhteet tuhoutuneet yksi toisensa jälkeen. Sukulaiset ovat hylänneet. Olen pyörinyt hoidosta ja lääkekokeilusta toiseen pitkästi yli kymmenen vuotta.
Takana on jo yksi epäonnistunut itsemurhayritys. Tai parikin, mutta yksi harkittu, jonka piti onnistua. Jotenkin siitäkin vaan selvisin, en kuollut, vaikka olisi pitänyt. Vitutti.
Välissä on ollut lyhyitä parempia kausia, mutta palaan aina samaan. Tuskaan ja paskaan, ahdistuneisuuteen, joka estää minua edes käymästä kaupassa. Ei tämä ole elämää.
On typerää, että itsensä tappaminen on tässä maassa tehty tolkuttoman vaikeaksi. Omasta elämästään päättäminen on jokaisen yksilön perusoikeus, eikä sitä pitäisi joutua tekemään väkivalloin jättäen taakseen ruman ruumiin, tai kaikissa tapauksissa sitä ei voine edes ruumiiksi kutsua, kasan epämääräistä biomassaa.
"Tarveaineet" kauniiseen kuolemaan ovat pian hallussani. Tällä kertaa mennään. Tähän pisteeseen ei ehkä olisi tarvinnut mennä, jos terveydenhuolto tässä maassa toimisi. Olen itse tiennyt jo kauan oireideni alkulähteen, ja ne olisivat ainakin jotenkin hoidettavissa, jos suostuttaisiin hoitamaan. Mutta tulen halvemmaksi yhteiskunnalle kun kuolen pois, se tuntuu olevan yhteiskunnan toive. Kalliimmaksi tulisin, jos vaikka piruuttani jatkaisin elämääni sosiaalietuuksia nostaen, mutta eiköhän tämä ole nähty.
Parempaa jatkoa jäljelle jääville. Toivon kaikkien muiden kituvien puolesta, että ellei terveydenhuollossa edes yritetä, niin sallikaa edes se eutanasia. Säästyisi paitsi paljon rahaa, myös itsemurhaan päätyvien henkilöiden mahdllisten omaisten mielenterveyttä. Ei kaiken tarvitsisi olla näin vaikeaa.
Elämäni on masennusta, ahdistusta ja unettomuuta. Sairaudet ovat hallinneet minua teinivuosista saakka, nyt olen elämäni syvimmässä aallonpohjassa. Vielä vähän syvemmälle voisi päästä, mutta sitä en enää jaksa katsoa.
Opiskeluni ovat keskeytyneet, ihmissuhteet tuhoutuneet yksi toisensa jälkeen. Sukulaiset ovat hylänneet. Olen pyörinyt hoidosta ja lääkekokeilusta toiseen pitkästi yli kymmenen vuotta.
Takana on jo yksi epäonnistunut itsemurhayritys. Tai parikin, mutta yksi harkittu, jonka piti onnistua. Jotenkin siitäkin vaan selvisin, en kuollut, vaikka olisi pitänyt. Vitutti.
Välissä on ollut lyhyitä parempia kausia, mutta palaan aina samaan. Tuskaan ja paskaan, ahdistuneisuuteen, joka estää minua edes käymästä kaupassa. Ei tämä ole elämää.
On typerää, että itsensä tappaminen on tässä maassa tehty tolkuttoman vaikeaksi. Omasta elämästään päättäminen on jokaisen yksilön perusoikeus, eikä sitä pitäisi joutua tekemään väkivalloin jättäen taakseen ruman ruumiin, tai kaikissa tapauksissa sitä ei voine edes ruumiiksi kutsua, kasan epämääräistä biomassaa.
"Tarveaineet" kauniiseen kuolemaan ovat pian hallussani. Tällä kertaa mennään. Tähän pisteeseen ei ehkä olisi tarvinnut mennä, jos terveydenhuolto tässä maassa toimisi. Olen itse tiennyt jo kauan oireideni alkulähteen, ja ne olisivat ainakin jotenkin hoidettavissa, jos suostuttaisiin hoitamaan. Mutta tulen halvemmaksi yhteiskunnalle kun kuolen pois, se tuntuu olevan yhteiskunnan toive. Kalliimmaksi tulisin, jos vaikka piruuttani jatkaisin elämääni sosiaalietuuksia nostaen, mutta eiköhän tämä ole nähty.
Parempaa jatkoa jäljelle jääville. Toivon kaikkien muiden kituvien puolesta, että ellei terveydenhuollossa edes yritetä, niin sallikaa edes se eutanasia. Säästyisi paitsi paljon rahaa, myös itsemurhaan päätyvien henkilöiden mahdllisten omaisten mielenterveyttä. Ei kaiken tarvitsisi olla näin vaikeaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
NIINKÖ
Kuule älä ajattele tätä yhteiskuntaa ja rikkaita. Juuri tuolla ratkaisulla annat joillekin mässääjille oikeuden jatkaa tyyliää elää isoilla rahoilla jua luksuksessa. Ole ihan jo piruuttasikin täällä heidän omallatunnollaan. Sinulla on oikeus elämään ihan samalla tavalla kuin noilla rikkaillakin. Olet ihan yhtä arvokas Jumalan luoma tällä planeetalla. Päätyä vielä elää ja saada itesellesi apua.
Kuolema tulee kyllä ihan sitä sen koommin suunnittelemattakin. Se on varmaa. Se oikus tulee vuorollaan.
Et sinä ole arvoton vaikka olet olet nyt sitä mieltä.
Hyvää tulevaisuutta! Nakkaa ne tarveaineet nyt mäkee ja sano että tämä poju "elää"!
Olisit käyttänyt sen puolikkaan elämästäsi ajattelemalla valoisasti, positiivisesti, rakentavasti ja oikein, niin olisit nyt aivan uusi ja toinen ihminen.
Ei kannata.
Mikähän olisi se nopein ja kivuttomin lähtö täältä, olen jo pohdiskellut pitkään. Joku ilmatiivis muovipussi jeesusteipillä päähän kiinni, ei ehkä onnistu jos paniikissa pussin repii, ja sattuukin varmaan pirusti se tukehtuminen. Lääkkeillä ei kuulema suomessa onnistu itsari, ei ole tarpeeksi ätäköitä mömmöjä siihen kai... jotain rotanmyrkkyä? Hirttäminen kai on suosittua, ja onnistuu varmasti jos on kunnollinen köysi ja kunnolla kiinni jossain niin ettei siitä pääse rimpuilemaan enää pois kun on kiikkuun mennyt. Sekin vaan kai tapahtuu aika hitaasti kuristumalla, tai lähtenee taju aika pian ehkä...? Yksi sukulainen hyppäsi korkean talon katolta... liian epävarma tapa, pitäisi olla aika korkea rakennus, että olisi 100% ettei jää vammaiseksi kituuttelemaan.
Ei tässä elämässä kyllä mitään järkeä ole. Tuntee olevansa vaan arvoton kasa paskaa. Sellainen, että yhteiskunta oikeasti olisi vaan tyytyväinen, kun yksi tällainen paska olisi vähempänä taas. Mediassa sitä hirvitellään, mutta todellisuudessa hiljaa ovat onnessaan kun on taas yksi elätettävä vähempänä.
Oletko viestin aloittaja. Sinulla on ymmärrettävästi paha olla ja tuntemuksesi elämäntarkoituksettomuudesta ovat sinulle totta. Kun täällä kirjoittelet niin sinulla on ihan varmasti vielä muutama kipinä toivoa jäljellä ja halu elää. Mikäli niin ei olisi, niin olsit jo toteuttanut suunnitelmasi ja et kertoilisi ahdistuksesta muille. Sinä odotat apua! Kyllä kuolema tulee suunnittelematta ja ratkaisuna sen toteuttamisessa ei kannata kiirehtiä.
Sinulla on syvällä tuo tunne että olet taakka ja tarpeeton ja sinulla on valtava viha itseäsi kohtaan.
Sinun olisi hyvä saada puhua ja työstää tuota vihaa. Jospa uusi vuois tuoisi elämääsi jotain? Ei kannata vielä heittää kirvestä kaivoon?
KIrjoitellaan taas. Voi olla että menee jonkin aikaa että ehdin vastaamaan, mutta onhan täällä muita.
"Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa." Sulla sen sijaan on itsetunto-ongelma eikä kenelläkään muulla ole avaimia sen poistamiseen kuin sinulla. Ajattele ja asennoidu oikein, niin elämäkin alkaa sujumaan oikein.