Taitaa tulla jo 5 vuotta siitä, kun viimeksi olen ollut kortistossa ja työttömänä.
Tällähetkellä en ole töissä, eikä ole säännöllisiä tuloja.
5 vuotta sitten minulle tuli täysin selväksi, ettei minusta töihin ole, mutta kun olen luonteeltani liian kiltti, niin en sitä työvoimatoimistossa esittänyt, vaan olin kiltisti kaikissa työharjoitteluissa, kursseilla ja työkokeiluissa, kunnes uuvuin siihen kaikkeen.
Työvoimaviranomaisten mielestä olen muka työkykyinen, mutta kyllä kai ihminen itse tietää pystyykö tekemään töitä ja lisäksi oikeassa työpaikassa on paljon kiireempää ja vaatimustaso ihan toista luokkaa, kuin jossain työharjoittelussa.
Eikös kortistossa olevilta vaadita, että ollaan työkykyisiä, niin onhan se aivan oikein, etten ole siellä työhakijana, kun en ole kerta työkykyinen.
Kuka huolisikaan töihin sellaista, joka on kroonisesti väsynyt eli jatkuva väsymystila päällä, selkävaivoja, lättäjalkaisena jalkakipuja vähäisenkin liikkumisen seurauksena, sosiaalisesti eristäytynyt, korkeanpaikan kammoinen, ääreisverenkierto häiriöitä.
Eikös se ole ihan oikein, että ei ole yhteiskunnan rasitteena työhön kykemättömänä työnhakijana ja nosta työmarkkinatukea, mikä ei edes kuulu maksaa sellaiselle, joka ei ole edes työkykyinen.
Minä en halua olla maksurasitteena tälle yhteiskunnalle.
Toimeentuloluukullekaan en ole mennyt, koska katson, että kun minulla kerran on vähän säästöjä, niin niillä rahoilla minun tulee tulla toimeen, eikä ruinata mitään yhteiskunnan apua.
Yksi epäkohta tässä yhteiskunnassa on eli se, että kaupat heittävät roskiin täysin syömäkelpoista ruokaa ja roskikset ovat lukkojen takana.
Mitä se olisi pois yhteiskunnalta, jos minä saisin haettua ruokaa kaupan roskiksesta, mikä ruoka menee täysin hukkaan, kun se joutuu roskikseen.
Onneksi aikanaan on rahaa tullut säästetyksi pahan päivän varalle, joten on jonkinverran säästöjä.
Tässä on varmaan nyt yritettävä tienata urheiluvedon lyönnillä...
Tällähetkellä en ole töissä, eikä ole säännöllisiä tuloja.
5 vuotta sitten minulle tuli täysin selväksi, ettei minusta töihin ole, mutta kun olen luonteeltani liian kiltti, niin en sitä työvoimatoimistossa esittänyt, vaan olin kiltisti kaikissa työharjoitteluissa, kursseilla ja työkokeiluissa, kunnes uuvuin siihen kaikkeen.
Työvoimaviranomaisten mielestä olen muka työkykyinen, mutta kyllä kai ihminen itse tietää pystyykö tekemään töitä ja lisäksi oikeassa työpaikassa on paljon kiireempää ja vaatimustaso ihan toista luokkaa, kuin jossain työharjoittelussa.
Eikös kortistossa olevilta vaadita, että ollaan työkykyisiä, niin onhan se aivan oikein, etten ole siellä työhakijana, kun en ole kerta työkykyinen.
Kuka huolisikaan töihin sellaista, joka on kroonisesti väsynyt eli jatkuva väsymystila päällä, selkävaivoja, lättäjalkaisena jalkakipuja vähäisenkin liikkumisen seurauksena, sosiaalisesti eristäytynyt, korkeanpaikan kammoinen, ääreisverenkierto häiriöitä.
Eikös se ole ihan oikein, että ei ole yhteiskunnan rasitteena työhön kykemättömänä työnhakijana ja nosta työmarkkinatukea, mikä ei edes kuulu maksaa sellaiselle, joka ei ole edes työkykyinen.
Minä en halua olla maksurasitteena tälle yhteiskunnalle.
Toimeentuloluukullekaan en ole mennyt, koska katson, että kun minulla kerran on vähän säästöjä, niin niillä rahoilla minun tulee tulla toimeen, eikä ruinata mitään yhteiskunnan apua.
Yksi epäkohta tässä yhteiskunnassa on eli se, että kaupat heittävät roskiin täysin syömäkelpoista ruokaa ja roskikset ovat lukkojen takana.
Mitä se olisi pois yhteiskunnalta, jos minä saisin haettua ruokaa kaupan roskiksesta, mikä ruoka menee täysin hukkaan, kun se joutuu roskikseen.
Onneksi aikanaan on rahaa tullut säästetyksi pahan päivän varalle, joten on jonkinverran säästöjä.
Tässä on varmaan nyt yritettävä tienata urheiluvedon lyönnillä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi keksit noin paljon tekosyitä, miksi et vain myönnä suoraan ettet kehtaa/uskalla hakea tukia ja hae apua mielenterveystoimistosta?
Sama juttu, olen viimeksi saanut tukea vuonna 2004, jolloin otin liitolta takaisin maksamani ay-maksut. Sen jälkeen olen elänyt säästöilläni. Typerää tosin, että eläke ei kartu, jollei pummi yhteiskunnalta rahaa. Noh, ei tässä eläkepäiviä ole ollutkaan tarkoitus tavoittaa, joten se siitä.
Kaupat heittävät, todellakin, suuret määrät ruokaa hukkaan, ja sitten pikkupenskoille nostetaan meteli, jos ei jaksa lautastaan joku päivä tyhjentää, kun "Maailmassa jotkut näkevät nälkää....". Logiikka on se, että jos ei makseta, niin ei myöskään anneta ilmaiseksi, vaikka tuotteita ei enää kaupan hyllyillä voisikaan pitää. Jää verotkin saamatta. Heitetään mieluummin ruoat menemään, kuin pistetään käyttöön.
Jos lääkäri toteaa sinut työkyvyttömäksi, pääset työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos taas ei, sinua vaivaa vain lorvikatarri. Siihen ei auta muu kuin kova työnteko.
Itse olen ollut jo 45 vuotta töissä ja olen edelleen. On väsymystä, vaivaa ja monenlaista kipua, mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan. Vielä ei ole tarvinnut ruokaa roskiksista kaivaa.
Kadut vielä jonakin päivänä velttoiluasi.
juu, se katuu kun ei pääse taivaaseen. Taivaaseen pääsee vaan orjuutamalla itsensä. Kirkkaamman kruunun saa.
ja pitää kärsiä ja väsyä ja palvella rikkaita. Kumarra syvään, niin perseellesi potkaistaan. aaaammeeeen
Minä en ajatellut asiaa aivan noin pitkälle kuin sinä.
Ihminen ehtii katua yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytymistään jo täällä eläessään mm. silloin, kun pitäisi hankkia koti ja perustaa perhe, ottaa vakuutus, päästä lääkärin vastaanotolle, vietää palkallista lomaa ja ennen kaikkea eläkkeelle jäädessään. Ja tullessaan järkiinsä.
Luuletko todella, että "lorvikatarri" on syynä siihen, että ihminen jättäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle? Luuletko, että sängyssä makaaminen päivästä toiseen on kovinkin hauskaa? Luuletko, että kodin ja perheen perustamatta jääminen, on hauskaa laiskottelua? Luuletko, että on mukavaa seurata sivusta toisten elämää?
Siinä olet oikeassa, että järki meinaa mennä. On järki mennyt yhteiskunnastakin. Olet itse aivan eri työajan kasvatti. Vielä 45 vuoden työnteon jälkeen sitkut työssäsi, kun et muutakaan osaa. Luuletko olevasi kovinkin arvokas työntekijä? Ei, olet tyypillinen vanha rahja, josta työnantajasi ei pääse eroon ja joka ei anna osaltaan nuorelle tilaisuutta astua työelämään.
Varmasti yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt saa katua. Oletko ajatellut, miksi ennenvanhaan tällainen oli hyvin harvinaista? Olisiko ihminen muuttunut työntekijästä yhtäkkiä laiskuriksi, vai olisiko kuitenkin yhteiskunta muuttunut tuollaisia ihmisiä tekeväksi?
Kuten jos ensimmäisessä viestissäni mainitsin, jos lääkäri toteaa henkilön työkyvyttömäksi, tämä pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle. Tulottomana tässä yhteiskunnassa ei sentään tarvitse olla.
Ihmisen, varsinkaan nuoren, ei kannata tehdä itse itselleen työkyvyttömyysdiagnoosia.
Jos palkkatyötä ei löydy, ovat kurssit ja työharjoittelu hyviä keinoja työkyvyn ylläpitämiseen.
Kysyit, luulenko olevani kovinkin arvokas työntekijä. Kyllä työnantajani mukaan olen, ja aion jatkaa töissä vielä muutamia vuosia. En ole suinkaan roikkunut kaikkia näitä vuosia samassa työpaikassa ja samoissa tehtävissä, vaan koko ajan kehittänyt itseäni, mm. suorittamalla yliopistotutkintoja työn ohessa, ja edennyt urallani. Pari kertaa olen oma-aloitteisesti sanoutunut irti työstäni nuoremman henkilön hyväksi ja siirtynyt itse uusien haasteiden kimppuun.
Kyllä ennenkin jäi sankoin joukoin ihmisiä "yhteiskunnan" ulkopuolelle. Niin sanottu tilaton väestö eleli tilapäistöitä tehden parempiosaisten saunan nurkassa, oli kerjäläisiä ja ruotuvaivaisia, nälkävuodet kaatoivat heikommat. Nyttemmin yhteiskunta on ruvennut huolehtimaan kaikista, mikä on tietenkin mainio asia. Ikävää vain, jos se saa terveet ja työkykyiset heittäytymään vaivaisiksi vain siksi, että väsyttää.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ei ruokaa pitäisi tyhlata noin. Joissakin firmoissa erääntyneet elintarvikeet annetaan esim. Hurstin tapaan toimiville järjestöille. Nykyään on jopa erialsia lakeja että kauppiaat eivät uskalla antaa ylipäivättyjä tuotteita pelossa että jos joku sairastuu ym.
Kun töissä niin kannattaa säästää pahojen päivien varalle ja oppia omavaraisuutta. Itse käytän kirjastoa ja hankin kaikki lehdet lehtisäiliöistä. Ei haittaa jos uutiset ovat viikon parin vanhoja.
Onpa kapitalisti onnistunut tallomaan ihmisiä maanrakoon, ei ole työtä ja kaupan päälle vielä syyllistyy jos tukia nostelee!
Vielä 50 vuotta sitten riitti työtä kaikille koska tehotuotanto ja teknologia eivät vielä olleet kehittyneet tarpeeksi. Nyt kun koneet tekevät miltei kaiken ja hommia ei kaikille riitä, niin olettaisi että kaikki pääsisivät hyötymään asiasta. Mutta toisin on käynyt. Yksinkertaiset ihmiset syyttelevät ja syyllistävät toinen toisiaan laiskottelusta, vaikka työpaikkoja ei ole tarjolla, tilalle on tullut erilaisia keinotekoisia työllistämismenetelmiä, jotka eivät tarjoa tyydyttävää ratkaisua.
Nykyinen paikallaanpolkeminen ei voi jatkua vaan on hyväksyttävä se että kaikille ei ole tehtävää tuottavassa työssä vaan tilalle voi tuoda muuta ihmistä kehittävää toimintaa. Kansalaispalkka on myös oikeudenmukainen ratkaisu. Lisäksi voisi kehitellä uudelleenkoulutusta ikäväestölle, esim. yleissivistystä, kirjallisuutta, psykologiaa, tekniikkaa, atk:ta pysymiseksi ajassa mukana, jotta ei tarvitsisi kuluttaa aikaansa herjojen heittelemiseen netissä. Dementiariskikin pienenisi..