Tein oman keskustelun tälle kun mua on pyydetty kertoo näitä tarinoita täällä. :) Eli asuttiin perheeni kanssa useita vuosia talossa jossa kummitteli, ja havaintoja siitä teki koko perhe. Nyttemmin ollaan muutettu pois ja kaikki nää ilmiöt on loppunu heti sen jälkeen. Talo oli vasta 15v sitten rakennettu ettei ollut mikään kovin vanha.
Eli vuosia sitten kummittelu lähti käyntiin alunperin siitä, kun sinne muutettuamme pelkästään siskoni (kirjoittaa täällä nickilla Matsuyama91 :D) oli kuullut satunnaisesti öisin ja yksinollessaan askeleita pesuhuoneesta ja saunatiloista. Muut eivät kuulleet näitä sillon koska siskoni huone oli pesuhuoneen vieressä ja vain sinne ne äänet kuulu. Useita kuukausia kuunneltuaan näitä hän päätti kertoa mulle. Eli yhtenä iltana kun sisko kuuli niitä kopinoita sun muita pesuhuoneesta, hän pyys mut kuuntelemaan. Sen päivän jälkeen ne askeleet levis. Askeleita alko kuulumaan aivan joka huoneesta. Sekä huoneiden ulkopuolelta, aivan kun joku olisi kävellyt ulkoseinän toisella puolella sijaitsevassa huoneessa (vaikka siellä oli oikeasti meiän pihaa eikä mitään huonetta) Veljemme kertoi näihin aikoihin että oli ollut yksin huoneessaan ja joku oli liikuttanut ovenkahvaa itsestään. Myös äiti kertoi että olivat yhtenä päivänä istuskelleet veljemme kanssa olkkarissa (olivat kahestaan kotona) kuulleet selvästi kun ulko-ovi kävi ja joku otti muutaman askeleen eteisessä. Ihmettelivät kun kukaan ei tullutkaan sieltä eteisestä ja menivät kattomaan nii ei ketään. Myöhemmin illalla me muut vasta tultiin kotiin. (oltiin oltu jossain kaupassa tms). Sitten ne askeleet levisi myös ''yläkertaan.'' Hassua kun meillä ei ollut yläkertaa. Kuultiin se ekaa kertaa äitini kanssa kun joku juoksi siellä yläkerrassa. Todellisuudessa siellä on joku tosi ahdas vintti, semmonen että siellä mahtuis ehkä just ryömimään. Eli joku juoks siellä yläkerrassa talon päästä päähän. Myöhemmin toi juoksuääni katosta kuulu joka päivä,samoin ku askeleet muualtakin.
Isäni kertoi että valvoi kerran yöllä kun ei saanut unta, makoili silmät auki ja ainoa valo huoneessa oli digiboxin kello. Oli sitä tuijotellut kun huomas että sen ohi käveli joku läpinäkyvä hahmo.
Itse näin hahmon ensimmäistä kertaa, kun olin yksin kotona dataamassa olkkarissa. Siitä olkkarin seinän toiselta puolelta kuului askelia (oikeesti sen toisella puolella oli piha). No oltiin perheen kanssa jo jotenkin totuttu näihin askeliin, datailin vaan rauhassa. Yhtäkkiä ne askeleet koveni ja niitä tuli ihan joka puolelta, katosta, lattiasta, lattian alta, seinästä, ilmasta?! Katoin terassin ovelle päin ja näin siinä oven eessä semmosen mustan varjon joka käveli suoraa mua päin ja haihtu ilmaan melkein saman tien. Joka puolelta siis kuulu edelleen niitä askelia ja ne vaan koveni. Ikinä ennen tai ton jälkeenkään ne askeleet ei oo kuuluneet noin kovaa. Juoksin siitä terassin ovesta suoraa vaan ulos enkä mennyt takas sisälle ennenku muut palas kotiin.
Siskoni kertoi että oli yöllä kuullut omasta huoneestaan äänen, joka muistutti aivan sitä kuin laatikollinen legoja olis kaadettu siihen lattialle. Siskoni käänty kattomaa sinne äänen suuntaan että mitäs hittoa mut ei siinä mitään näkynyt. No hän käänty takas siihen sängylle. Sitten alkoi kuulumaan että niitä legopalikoita olis siirretty sitä lattiaa pitkin! Sisko käänty taas kattomaan ja ääni lakkas samantien. Heti kun kääns pään pois niin ääni tuli vielä kerran. Sitten se lakkas kokonaan. Toi sama muistaakseni toistu vielä toisen kerran eri yönä?
Eli vuosia sitten kummittelu lähti käyntiin alunperin siitä, kun sinne muutettuamme pelkästään siskoni (kirjoittaa täällä nickilla Matsuyama91 :D) oli kuullut satunnaisesti öisin ja yksinollessaan askeleita pesuhuoneesta ja saunatiloista. Muut eivät kuulleet näitä sillon koska siskoni huone oli pesuhuoneen vieressä ja vain sinne ne äänet kuulu. Useita kuukausia kuunneltuaan näitä hän päätti kertoa mulle. Eli yhtenä iltana kun sisko kuuli niitä kopinoita sun muita pesuhuoneesta, hän pyys mut kuuntelemaan. Sen päivän jälkeen ne askeleet levis. Askeleita alko kuulumaan aivan joka huoneesta. Sekä huoneiden ulkopuolelta, aivan kun joku olisi kävellyt ulkoseinän toisella puolella sijaitsevassa huoneessa (vaikka siellä oli oikeasti meiän pihaa eikä mitään huonetta) Veljemme kertoi näihin aikoihin että oli ollut yksin huoneessaan ja joku oli liikuttanut ovenkahvaa itsestään. Myös äiti kertoi että olivat yhtenä päivänä istuskelleet veljemme kanssa olkkarissa (olivat kahestaan kotona) kuulleet selvästi kun ulko-ovi kävi ja joku otti muutaman askeleen eteisessä. Ihmettelivät kun kukaan ei tullutkaan sieltä eteisestä ja menivät kattomaan nii ei ketään. Myöhemmin illalla me muut vasta tultiin kotiin. (oltiin oltu jossain kaupassa tms). Sitten ne askeleet levisi myös ''yläkertaan.'' Hassua kun meillä ei ollut yläkertaa. Kuultiin se ekaa kertaa äitini kanssa kun joku juoksi siellä yläkerrassa. Todellisuudessa siellä on joku tosi ahdas vintti, semmonen että siellä mahtuis ehkä just ryömimään. Eli joku juoks siellä yläkerrassa talon päästä päähän. Myöhemmin toi juoksuääni katosta kuulu joka päivä,samoin ku askeleet muualtakin.
Isäni kertoi että valvoi kerran yöllä kun ei saanut unta, makoili silmät auki ja ainoa valo huoneessa oli digiboxin kello. Oli sitä tuijotellut kun huomas että sen ohi käveli joku läpinäkyvä hahmo.
Itse näin hahmon ensimmäistä kertaa, kun olin yksin kotona dataamassa olkkarissa. Siitä olkkarin seinän toiselta puolelta kuului askelia (oikeesti sen toisella puolella oli piha). No oltiin perheen kanssa jo jotenkin totuttu näihin askeliin, datailin vaan rauhassa. Yhtäkkiä ne askeleet koveni ja niitä tuli ihan joka puolelta, katosta, lattiasta, lattian alta, seinästä, ilmasta?! Katoin terassin ovelle päin ja näin siinä oven eessä semmosen mustan varjon joka käveli suoraa mua päin ja haihtu ilmaan melkein saman tien. Joka puolelta siis kuulu edelleen niitä askelia ja ne vaan koveni. Ikinä ennen tai ton jälkeenkään ne askeleet ei oo kuuluneet noin kovaa. Juoksin siitä terassin ovesta suoraa vaan ulos enkä mennyt takas sisälle ennenku muut palas kotiin.
Siskoni kertoi että oli yöllä kuullut omasta huoneestaan äänen, joka muistutti aivan sitä kuin laatikollinen legoja olis kaadettu siihen lattialle. Siskoni käänty kattomaa sinne äänen suuntaan että mitäs hittoa mut ei siinä mitään näkynyt. No hän käänty takas siihen sängylle. Sitten alkoi kuulumaan että niitä legopalikoita olis siirretty sitä lattiaa pitkin! Sisko käänty taas kattomaan ja ääni lakkas samantien. Heti kun kääns pään pois niin ääni tuli vielä kerran. Sitten se lakkas kokonaan. Toi sama muistaakseni toistu vielä toisen kerran eri yönä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Öisin tapahtu myös muita asioita hänen huoneessaan, oli kerran esimerkiksi kuullut yhet märät askeleet huoneesta, kuulu kerran sillee lits läts niinkun märistä jalkapohjista. Sitten sisko kertoi myös, että yhtenä yönä joku oli nostanut hetken ajan hänen patjaansa jalkopäästä jotain 10 cm ylöspäin. Seuraavana yönä joku oli polvien korkeudelta nostanut patjaa saman verran. Sitten se loppu.
Sisko kertoi myös että oli tuntenut kun joku oli silittänyt hänen poskeaan, ja kerran tunsi kun joku istui hänen viereensä sängylle kun ite makasi siinä. Oli pistänyt yövalon päälle ja huomas että patjaan oli jääny painautuma ihanku joku ois istunu siinä.
Esineitä alkoi siirtyä ja kadota. Esimerkiksi heräsin kerran yöllä ja päätin lähteä vessaan. Siinä pimeessä huoneessa kiinnitin tietty huomiota yhteen esineeseen, semmoseen heurekasta ostettuun koriste-dinosaurukseen mikä hohtaa pimeessä.Se oli jossain lattialla. No lähin käymää sitte siellä vessassa ja kun tulin takas ni se dino oli siirtynyt mun YÖPÖYDÄLLE hohtamaan! Kaikki muut nukkui sillon:/.
Eräänä aamuna mul oli kympin aamu kouluun, ja muut oli lähteneet jo aikasin kotoa. Tein rauhassa yksin leipää aamupalaks. Sittenkun olin syönyt niin olin laittamassa juuston ja margariinipaketin takas jääkaappiin. Huomasin vaa että se margariinipaketin kansi oli kadonnu vaikka olin aivan varmast jättänyt sen siihen keittiönpöydälle sen itse paketin viereen! Ihmeissäni etin sitä tiskipöydältä ja jääkaapista ja joka puolelta.Sitten aattelin että ahaa se on varmaan tippunut lattialle pöydän alle, kyyristyin kattoo. No eipäs ollut, mutta kun nostin mun pään ylös sieltä niin se oli ilmestynyt siihen keskelle pöytää. Ja ei ollu kyse siitä ettenkö ois vaan ite huomannu sitä siinä keittiönpöydällä, etin sitä useita minuutteja ja keittiönpöytä oli ihan tyhjä, ainoot mitä siin oli niin oli just se juusto ja margariini. :/ muistan ku tuijotin vähän aikaa sitä kantta silleen o.o kunnes uskalsin koskea siihen.
Siskoni oli saanut kauan haluamansa hajuveden lahjaks. Se säilytti sitä aina yhessä tietyssä kohassa sen kaapissa. Yhtenä päivänä se vaan ei ollu siinä. Aika ihmeellistä. Aateltiin että se on siivouksen yhteydessä kadonnu johkin tms. Viime vuonna kun muutettiin pois niin käytiin tietty talon joka nurkka läpi, mutta sitä hajuvettä ei ollu missää. Sitä ei koskaan löytynyt D:
Tarinoita on valtavasti lisääkin, kirjottelen niitä (ja ehkä siskonikin jos tänne eksyy?) jos jotain vaan kiinnostaa. :)
Evoluutioteoria ei ota kantaa kummituksiin, sillä tiettävästi ne eivät kuulu havaittavaan biodiversiteettiin.
Kummitukset eivät suoranaisesti liity kreationismiinkaan, joten ehkäpä jokin toinen palsta toimisi paremmin kertomiesi ilmiöiden pohtimisessa.
Antaa tädin kirjoitella. Saman tilanhan se täälläkin ottaa eikä yhtään enempää.
Eihän sinun tarvitse joka viestiin vastata.
Opettele ihmiseksi!.
Tässä tuleekin hyvin esille atterievokkien hypoteesin selitysvoiman heikkous. On havaintoja, joita ei Oppi kykene selittämään evogurujen johdollakaan. Ei muuta kuin korkki auki ja sadattelemaan.
Tieteellisten teorioiden tarkoitus ei ole selittää kaikkea maailmassa, vaan johonkin asiaan liittyvät objektiiviset havainnot.
Kertomistasi kummitusjutuista tuskin lienee muuta tietoa kuin asianosaisten kertomuksia. Objektiivisesti varmaa on vain, että jotakin he väittävät kuulleensa ja nähneensä. Ehkäpä ihan oikeasti uskovatkin.
Kretuliineilla on ihan kummallinen käsitys evoluutiosta ja evoluutioteoriasta. Karvaisen apinan kommentti on hyvä esimerkki tuosta.