Omaa historiaani ajatellen näin on käynyt. Synnyin 1954 sisarusparven vanhimpana. Äiti oli alle kaksikymppinen karjalasta evakuoitunut ja isä samanikäinen kauhavalainen tulisieluinen juoppohullu kullankaivaja.
Omat lapsuusmuistot:
- Ainä oli nälkä
- Aina piti olla hiljaa
- Aina piti jaksaa kuunnella riitoja, kun ei ollut muuta, kuin pieni keittiö ja huone. Ei tilaa paeta.
- Lähdin kotoa 15 vuotiaana. Ei se tosin mikään koti ollut ikinä ollutkaan ja ilman kouluruokaa olisin nääntynyt. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että elämä oli liian kovaa sekä vanhemmilleni, että myös minulle ja sisaruksillekin. Jokaiseen jäi jälki.
- Tämän päivän tilanne on se, että pieni sisko kuoli keuhkosyöpään, pienin veli ms-tautiin, isompi veli on isänsä lailla juoppohullu ja minä olen tullut nyt siihen tulokseen, että kyllä se köyhyys ja avuttomuus periytyy! Miten valoa vois nähdä, jos ei ikinä ole saanut edes mahdollisuutta ja potkua tehdä sitä valoa.
Onko pöljimmät ihmiset höynäytetyimmät?
Miten käy, jos kukaan ei enää välitä kenestäkään?
Miten käy, jos kumminkin ihmisyys vaatii välittämään ja tulee tuska, ellei tee sydämensä äänen mukaan?
Omat lapsuusmuistot:
- Ainä oli nälkä
- Aina piti olla hiljaa
- Aina piti jaksaa kuunnella riitoja, kun ei ollut muuta, kuin pieni keittiö ja huone. Ei tilaa paeta.
- Lähdin kotoa 15 vuotiaana. Ei se tosin mikään koti ollut ikinä ollutkaan ja ilman kouluruokaa olisin nääntynyt. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että elämä oli liian kovaa sekä vanhemmilleni, että myös minulle ja sisaruksillekin. Jokaiseen jäi jälki.
- Tämän päivän tilanne on se, että pieni sisko kuoli keuhkosyöpään, pienin veli ms-tautiin, isompi veli on isänsä lailla juoppohullu ja minä olen tullut nyt siihen tulokseen, että kyllä se köyhyys ja avuttomuus periytyy! Miten valoa vois nähdä, jos ei ikinä ole saanut edes mahdollisuutta ja potkua tehdä sitä valoa.
Onko pöljimmät ihmiset höynäytetyimmät?
Miten käy, jos kukaan ei enää välitä kenestäkään?
Miten käy, jos kumminkin ihmisyys vaatii välittämään ja tulee tuska, ellei tee sydämensä äänen mukaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lisäys:
Oppii sen hiljaa olemisen lisäksi olemaan vielä hiljempaa.
Anteeksi, että olen olemassa.
Omapahan on valintasi kenen neuvoja ja oppeja tässä maailmassa olet päättänyt seurata ja noudattaa.
Aina on niitä jotka päättävät käyttää vanhempiaan korkeintaa huonona esimerkkinä siitä millaisiksi eivät ainakaan itse halau aikuisina kasvaa.
Omat vanhempani - äiti teki nuorena itsemurhan, isä oli skitsofreenikko ja juoppohullu. Jo ihan helkkarin pienä päätin, että ihan johonkin toiseen suuntaan täytyy itse lähteä.
Geenien ja taipumustensa kanssa on kyllä täytynyt olla hyvin, hyvin varovainen.
Mistä sä ne geenisi oot tiedostanut?
Minulla ei ole yhtään varaa raskasmieliseen oman navan ympärillä pyörimiseen, jonka lisäksi tiedostan taipumukseni riippuvuuksiin. Jos se ei ole juomista, niin sitten se on helposti esim. syömistä. Yritän korvata sen liikunnalla.
"- Tämän päivän tilanne on se, että pieni sisko kuoli keuhkosyöpään, pienin veli ms-tautiin, isompi veli on isänsä lailla juoppohullu ja minä olen tullut nyt siihen tulokseen, että kyllä se köyhyys ja avuttomuus periytyy!"
Keuhkosyöpä ei ole tiettävästi periytyvä, mutta alttius MS-tautiin on, ja taipumus alkoholismiin on osittain geneettinen. Sairauden periytyminen kuluttaa aina voimavaroja seuraavalta sukupolvelta, jolle ei usein jäänyt myöskään paljoa hyvää perittävää vanhemmiltaan. Todennäköisyydet hyvään elämään ovat silloin pahoin ihmistä vastaan, jos sukurasitteita kertyy useampia.
Toisaalta jokainen on myös oma yksilönsä. Aloittajan elämää esimerkkinä käyttäen hän ei välttämättä sairastu multippeliskleroosiin ja voi kieltäytyä viinasta. Vastukseksi jää toki kodin niukka, ehkä ahdistavakin henkinen perintö, eikä varmaan perintöveron alaistakaan tullut tukemaan elämässä selviytymistä. Yhtä tai kahta haittaa vastaan taisteleminen ei ole kuitenkaan epätoivoista - eikä lopulta kovin harvinaista niillekään, jotka saivat paremman lapsuuden. Tuleehan niitä esteitä eteen myös aikuisena.
Vaikka erilaiset vastoinkäymiset elämää synkentävät, kannattaa aina välillä katsoa ylpeänä saavutuksiaan, ja ammentaa niistä voimaa uusiin tekoihin. Aloittajankin tekstistä näkee heti, että hänellä on aihetta olla tyytyväinen hankkimaansa kykyyn tuottaa helposti luettavaa kirjoitusta. Onhan heitäkin, joiden on hankala saada ajatuksensa puettua edes vaikeasti ymmärrettävään muotoon!