Missä fiksut miehet..

;))

Ai jaa-no ei se nyt varmaan ihan noinkaan ole:))

aika monellahan se niin varmaan on-mutta kuitenkin uskon elämää suurempan juttuun:)naiviko?:))

shireena2 kirjoitti:

aika monellahan se niin varmaan on-mutta kuitenkin uskon elämää suurempan juttuun:)naiviko?:))

Toivoa soppii ei se ole naivia.Onneks naisissa on sentään vielä fiksuja jälellä.

---- kirjoitti:

Toivoa soppii ei se ole naivia.Onneks naisissa on sentään vielä fiksuja jälellä.

Hyvä:))

shireena2 kirjoitti:

aika monellahan se niin varmaan on-mutta kuitenkin uskon elämää suurempan juttuun:)naiviko?:))

Täällä me ollaan tarviiko seuraa tulisin heti :)

Jerkku24 kirjoitti:

Täällä me ollaan tarviiko seuraa tulisin heti :)

no ei silleen tarvi:))

Kyllä monesti olisi vitsa paikallaan-niin se oli koivumaan herra meilläkin peltin varressa roikkumassa. Ja ihanat vanhemmat jotka kuitenkin kunnioittivat ja kannustivat meitä lapsia.
Minä saan suurta iloa urheiluharrastuksista ja kaikenlaisista "uusista" harrastusjutuista...
Joskus olisi vain mukava viettää laatuaikaa mukavan ja sympaattisen miehen kanssa hyvän ruoan ja juttelun kera.Mukavaa päivää kaikille jotka tämän luette.))

shireena2 kirjoitti:

Kyllä monesti olisi vitsa paikallaan-niin se oli koivumaan herra meilläkin peltin varressa roikkumassa. Ja ihanat vanhemmat jotka kuitenkin kunnioittivat ja kannustivat meitä lapsia.
Minä saan suurta iloa urheiluharrastuksista ja kaikenlaisista "uusista" harrastusjutuista...
Joskus olisi vain mukava viettää laatuaikaa mukavan ja sympaattisen miehen kanssa hyvän ruoan ja juttelun kera.Mukavaa päivää kaikille jotka tämän luette.))

Kyllä odotan aikaa jolloin ehtii harrastaa ja viettää vapaata/laatuaikaa, se vaan on mukavaa. Kyllä sekin aika koittaa vielä jossain vaiheessa ja ehkä sitä tosiaan osaa arvostaa kunnolla kaiken kiireiden jälkeen. Ystävät ja harrastukset tuovat paljon iloa elämään.

Kaikki nuo harrastukset on "oikeaa elämää" ja niiden parista varmaan löytyy mielenkiintoisia ihmisiä.))

hymyillään vaan.))

Kyllä totta keskustelu näyttää olevan vaikea taitolaji. Mutta mennään huumorilla eteenpäin ja useinhan nuo aivot saa olla narikassa kun ei todellakaan ole vastaanottajaa...mutta pidetään antennit päällä jos joskus vaikka joku yllättääkin...hauskaa päivänjatkoa.))

no niinpä vainki..enpäs tuota hokannutkaan.))

tack samoin.))

Kyllä fiksuus on mielestäni sitä ettei ole itseään täynnä ja oikeasti kuuntelee muitakin.Ja jos ei ole sinut itsensä kanssa ei varman fiksuuskaan ole silloin aitoa.Aito välittäminen kanssaihmisestä ottaen huomioon sen mihin toinen ihminen kykenee-paljon on ihmisiä jotka eivät pintaa paljon syvempää elä tai tunne-mutta kun on tyytyväinen siihen niin se ok. itse en ole pintariipaisuihin tyytväinen vaan haen kaikeasta syvää ja aitoa tunnetta-oli sitten urheilua,ihmissuhteita tms.Oishan se ihana joskus löytää ihminen jonka kanssa vois kokea syvää sielunkumppanuutta, Mutta on minulla asiat ihan hyvin ..tuntosarvet pidetään ylhäällä...eihän sitä tiedä jos joskus jossain kohdataan....))

shireena2 kirjoitti:

Kyllä fiksuus on mielestäni sitä ettei ole itseään täynnä ja oikeasti kuuntelee muitakin.Ja jos ei ole sinut itsensä kanssa ei varman fiksuuskaan ole silloin aitoa.Aito välittäminen kanssaihmisestä ottaen huomioon sen mihin toinen ihminen kykenee-paljon on ihmisiä jotka eivät pintaa paljon syvempää elä tai tunne-mutta kun on tyytyväinen siihen niin se ok. itse en ole pintariipaisuihin tyytväinen vaan haen kaikeasta syvää ja aitoa tunnetta-oli sitten urheilua,ihmissuhteita tms.Oishan se ihana joskus löytää ihminen jonka kanssa vois kokea syvää sielunkumppanuutta, Mutta on minulla asiat ihan hyvin ..tuntosarvet pidetään ylhäällä...eihän sitä tiedä jos joskus jossain kohdataan....))

Jepjep, asiaa; pakko ottaa esimerkki läheltä: olen elänyt viimeiset kaksi ja puoli vuotta parisuhteessa (yhteensä 12 vee), jossa kumpikin on pannut tunteet ja välittämisen (voisimme puhua 'fiksuudesta'.) roskikseen.

Vierautta, vihaa ja pettymyksiä - kumpainenkin on lähinnä toisen roskakori. Kutsutaan kai parisuhdehelvetiksikin, varsimkin kun tähän lisää brenkun ja väkivallan pelon.

Kuitenkin...viime viikolla lähestyimme 'vahingossa' ja eikös ollutkin turvallista ja mukavaa. Mutta vain hetken, koska toinen tuli turvasta niin hyvälle mielelle, että osti viinaa. Se sitten siitä, mutta toivo jäi - tässä on vielä mahis löytää nykyinen uudestaan tai etsintäkuuluttaa nainen, jolla on tarpeeksi itseluottamusta ja viisautta kestää elämä ja rakkauteni. Kumpikin kova mutta palkitseva haaste. Tässäkin suhteessa maailma on (tunne-) köyhälle paha paikka: jos et omaa perusturvallista fiilistä, et todennäköisesti pääse turvalliseen läheisyyteenkään. (onx tää psyko-marxismia, he?).

"Parempi tuttu helvetti kuin vieras paratiisi", Onkohan se sittenkään näin? Kyllä meidän pitäisi tuntea itsemme ja toisemme paremmin. Tuntuu haikean huvittavalta, että joku muukin on koneensa äärellä ja saatta ajatella kuten mie äsken. Lähellä ja kaukana, tavataan.

Olisi kiva etsintäkuuluttaa fiksu nainen kävelemään ym. hauskaan, mutta kun se ei taida olla sopivaa..? Ehkä pitää tehdä itsensä kanssa sopu ennen uusia soppareita.

MusikkaBee kirjoitti:

Jepjep, asiaa; pakko ottaa esimerkki läheltä: olen elänyt viimeiset kaksi ja puoli vuotta parisuhteessa (yhteensä 12 vee), jossa kumpikin on pannut tunteet ja välittämisen (voisimme puhua 'fiksuudesta'.) roskikseen.

Vierautta, vihaa ja pettymyksiä - kumpainenkin on lähinnä toisen roskakori. Kutsutaan kai parisuhdehelvetiksikin, varsimkin kun tähän lisää brenkun ja väkivallan pelon.

Kuitenkin...viime viikolla lähestyimme 'vahingossa' ja eikös ollutkin turvallista ja mukavaa. Mutta vain hetken, koska toinen tuli turvasta niin hyvälle mielelle, että osti viinaa. Se sitten siitä, mutta toivo jäi - tässä on vielä mahis löytää nykyinen uudestaan tai etsintäkuuluttaa nainen, jolla on tarpeeksi itseluottamusta ja viisautta kestää elämä ja rakkauteni. Kumpikin kova mutta palkitseva haaste. Tässäkin suhteessa maailma on (tunne-) köyhälle paha paikka: jos et omaa perusturvallista fiilistä, et todennäköisesti pääse turvalliseen läheisyyteenkään. (onx tää psyko-marxismia, he?).

"Parempi tuttu helvetti kuin vieras paratiisi", Onkohan se sittenkään näin? Kyllä meidän pitäisi tuntea itsemme ja toisemme paremmin. Tuntuu haikean huvittavalta, että joku muukin on koneensa äärellä ja saatta ajatella kuten mie äsken. Lähellä ja kaukana, tavataan.

Olisi kiva etsintäkuuluttaa fiksu nainen kävelemään ym. hauskaan, mutta kun se ei taida olla sopivaa..? Ehkä pitää tehdä itsensä kanssa sopu ennen uusia soppareita.

Hei äkkikseltään tulee mieleen että olette läheisriippuvaisia toisistanne.Ette uskalla ottaa pitempää askelta eri suuntiin-mielestäni jos suhde menee siihen että sanotaan toiselle mitä sattuu-ei kuullosta hyvälle.Kannattaa miettiä mitä elämältä loppujen lopuksi haluaa-ei meidän tarvitse olla toisten likaämäri vaan syvä ja hyvä parisuhde kunnioittaa ja tukee toinen toistaan.Ja toisen kunnioitus jos loppuu mielestäni suhde on kuollut.Mutta tämä vain minu mielipide. Zemppiä elämääsi.
Ja tosiaankin rakasta itseäsi silloin voit rakastaa muitakin.

Shireena2 kirjoitti:

Hei äkkikseltään tulee mieleen että olette läheisriippuvaisia toisistanne.Ette uskalla ottaa pitempää askelta eri suuntiin-mielestäni jos suhde menee siihen että sanotaan toiselle mitä sattuu-ei kuullosta hyvälle.Kannattaa miettiä mitä elämältä loppujen lopuksi haluaa-ei meidän tarvitse olla toisten likaämäri vaan syvä ja hyvä parisuhde kunnioittaa ja tukee toinen toistaan.Ja toisen kunnioitus jos loppuu mielestäni suhde on kuollut.Mutta tämä vain minu mielipide. Zemppiä elämääsi.
Ja tosiaankin rakasta itseäsi silloin voit rakastaa muitakin.

Kiitti zemeistä ja sulle kans!

Shireena2 kirjoitti:

Hei äkkikseltään tulee mieleen että olette läheisriippuvaisia toisistanne.Ette uskalla ottaa pitempää askelta eri suuntiin-mielestäni jos suhde menee siihen että sanotaan toiselle mitä sattuu-ei kuullosta hyvälle.Kannattaa miettiä mitä elämältä loppujen lopuksi haluaa-ei meidän tarvitse olla toisten likaämäri vaan syvä ja hyvä parisuhde kunnioittaa ja tukee toinen toistaan.Ja toisen kunnioitus jos loppuu mielestäni suhde on kuollut.Mutta tämä vain minu mielipide. Zemppiä elämääsi.
Ja tosiaankin rakasta itseäsi silloin voit rakastaa muitakin.

Joo: tärkeää on miettiä, mitä elämältä haluaa. Minä haluan nyt pitkähkön (se 12 vee) jälkeen kysyä armaaltani ollaanko ME vai sä ja mä?

Tässä ei enää neljänelosena viitsi, ainakaan. satsata ihan huumoria vierauteen ja puolivillaisuuteen.

Vielä virtahevoista olohuoneessa: olen elänyt onneksi nk. yksin ja ollut yksin eikä se ole enää kammoa nuoruusyksinäisyyttä vaan 'mukavaa ykseyttä' itsensä kanssa. Tässä ehkä muuten yksi syy siihen, ettei niitä fiksuja miehiä näy..?

Mistäpäin suomea tuletkaan?