Raamatun päivinä valitus- tai surulauluja
sepitettiin ja laulettiin
kuolleiden ystävien (2Sa 1:17–27),
hävitettyjen kansakuntien (Am 5:1, 2)
ja raunioitettujen kaupunkien (Hes 27:2, 32–36) takia.
Valituslaulujen kirja tarjoaa henkeytetyn esimerkin tällaisista surun ilmauksista. Se koostuu viidestä lyyrisestä runosta (viidessä luvussa), joissa valitetaan Jerusalemin 607 eaa. babylonialaisten käsissä kokemaa tuhoa.
Kirjassa tunnustetaan,
että Jehova on oikeudenmukaisesti aiheuttanut Jerusalemille ja Juudalle rangaistuksen kansansa erheen vuoksi (Va 1:5, 18).
Siinä korostetaan myös Jumalan rakkaudellista huomaavaisuutta ja armoa ja osoitetaan, että Jehova on hyvä häneen toivonsa panevalle (Va 3:22, 25).
Nimi.
Hepreassa tämä kirja on saanut nimensä
sen ensimmäisestä sanasta ʼĒ·khah′! ’kuinka!’
Septuagintan kääntäjät kutsuivat kirjaa nimellä Thrē′noi ’surulaulut, valitukset’. Babylonian Talmudissa (Bava Batra 14b) sen nimenä on sana Qi·nōt′ ’surulaulut, valitusrunot’, ja
Hieronymus käyttää siitä latinalaista nimeä Lamentationes ’valitukset’.
Paikka Raamatun kaanonissa.
Heprealaisessa kaanonissa Valituslaulujen kirjaa pidetään tavallisesti yhtenä viidestä kirjakääröstä (Megil·lōt′ ’kääröt’),
jotka ovat Laulujen laulu, Ruut, Valituslaulut, Saarnaaja ja Ester.
Raamatun heprealaisten kirjoitusten muinaisissa jäljennöksissä Valituslaulujen sanotaan kuitenkin seuranneen Jeremian kirjaa, kuten nykyisissä suomalaisissa Raamatuissakin.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200002675
sepitettiin ja laulettiin
kuolleiden ystävien (2Sa 1:17–27),
hävitettyjen kansakuntien (Am 5:1, 2)
ja raunioitettujen kaupunkien (Hes 27:2, 32–36) takia.
Valituslaulujen kirja tarjoaa henkeytetyn esimerkin tällaisista surun ilmauksista. Se koostuu viidestä lyyrisestä runosta (viidessä luvussa), joissa valitetaan Jerusalemin 607 eaa. babylonialaisten käsissä kokemaa tuhoa.
Kirjassa tunnustetaan,
että Jehova on oikeudenmukaisesti aiheuttanut Jerusalemille ja Juudalle rangaistuksen kansansa erheen vuoksi (Va 1:5, 18).
Siinä korostetaan myös Jumalan rakkaudellista huomaavaisuutta ja armoa ja osoitetaan, että Jehova on hyvä häneen toivonsa panevalle (Va 3:22, 25).
Nimi.
Hepreassa tämä kirja on saanut nimensä
sen ensimmäisestä sanasta ʼĒ·khah′! ’kuinka!’
Septuagintan kääntäjät kutsuivat kirjaa nimellä Thrē′noi ’surulaulut, valitukset’. Babylonian Talmudissa (Bava Batra 14b) sen nimenä on sana Qi·nōt′ ’surulaulut, valitusrunot’, ja
Hieronymus käyttää siitä latinalaista nimeä Lamentationes ’valitukset’.
Paikka Raamatun kaanonissa.
Heprealaisessa kaanonissa Valituslaulujen kirjaa pidetään tavallisesti yhtenä viidestä kirjakääröstä (Megil·lōt′ ’kääröt’),
jotka ovat Laulujen laulu, Ruut, Valituslaulut, Saarnaaja ja Ester.
Raamatun heprealaisten kirjoitusten muinaisissa jäljennöksissä Valituslaulujen sanotaan kuitenkin seuranneen Jeremian kirjaa, kuten nykyisissä suomalaisissa Raamatuissakin.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200002675
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuka kirjoitti Valituslaulut?
..-. Kreikkalaisessa Septuagintassa kirjan johdantona ovat sanat:
”Ja tapahtui niin, että kun Israel oli otettu vangiksi ja Jerusalem oli autioitettu, Jeremia istuutui itkemään ja valittamaan tällä valituslaululla Jerusalemia ja sanoi.”
Targumeissakin Jeremia osoitetaan kirjoittajaksi seuraavanlaisessa johdannossa: ”Jeremia, profeetta ja suuri pappi, sanoi.”
Latinalaisen Vulgatan tarkistetussa laitoksessa
(ns. Vulgata Clementina) johdanto kuuluu:
”Ja tapahtui, että kun Israel oli viety vankeuteen ja Jerusalem hylättiin,
profeetta Jeremia istui itkemään ja valitti tällä valituslaululla Jerusalemia, ja huokaisten katkerasti ja vaikeroiden onnettomana hän sanoi.”
*Jeremialla ja Valitusvirsillä ei ole mitään tekemistä keskenään. *
näin lausui Pyhä Sanamies.
siinä Septuaginta kalpenee, onhan sanamiehellä suora yhteys
oikeaan tietolähteeseen :D
PROFEETTA Jeremia näkee sen tuomiosanoman täyttyvän,
jota hän on julistanut 40 vuotta.
Miltä hänestä tuntuu olla todistamassa
omin silmin rakkaan kaupunkinsa tuhoutumista?
”Jeremia istuutui itkemään ja valittamaan tällä valituslaululla Jerusalemia”,
sanoo kreikkalainen Septuaginta Valituslaulujen kirjan johdannossa.
Profeetta Jeremia kirjoittaa Valituslaulut vuonna 607 eaa.,
jolloin Jerusalemin polttaminen ja sitä edeltänyt puolitoistavuotinen piiritys ovat vielä tuoreina hänen mielessään, ja niinpä tästä kirjasta kuvastuu elävästi hänen syvä tuskansa (Jeremia 52:3–5, 12–14).
Historia ei kerro, että mitään muuta kaupunkia olisi valitettu yhtä vaikuttavalla ja riipaisevalla tavalla.
Valituslaulujen kirja koostuu viidestä lyyrisestä runosta.
Ensimmäiset neljä ovat valitus- eli surulauluja, ja viides on anomus eli rukous. Neljä ensimmäistä laulua ovat alfabeettisia eli niin sanottuja aakkosellisia akrostikoneja, joissa peräkkäiset jakeet alkavat eri kirjaimilla heprean 22-kirjaimisen aakkoston mukaisessa järjestyksessä.
Vaikka viidennessä laulussa on 22 jaetta eli yhtä monta kuin on heprean aakkosia, sen jakeet eivät noudata aakkosjärjestystä
(Valituslaulut 5:1, engl. viitelaitoksen alav.).
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2007402