tunnen epäonnistuneeni synnyttämisessä..

Tietyllä tavalla ymmärrän hyvin pettymyksen tunteesi. Minuakin harmitti, ettei synnytys alakautta onnistunut, vaan päädyttiin kiireelliseen sektioon. Mutta ei se minua samalla tavalla häiritsemään jäänyt, koska jo etukäteen ajattelin, että jos minä ja vauva selviämme synnytyksestä hengissä ja suurin piirtein ehjin nahoin, niin synnytys on silloin onnistunut. Näin kävi ja hyvä niin. Yrittäisin ajatella vähän sitä kautta, että jos meidänkin synnytyksen olisivat tapahtuneet vaikka sata vuotta sitten, niin emme enää olisi tätä maailmaa ihmettelemässä, eivätkä olisi vauvatkaan. Ja niinhän kävi silloin aina silloin tällöin. Sitä minä kutsuisin epäonnistuneeksi synnytykseksi. Olen siis ollut itse vain kiitollinen siitä, että nykyään on mahdollista tehdä sektio, mikäli jotain menee pieleen. Ei alakautta synnyttäminen ole mikään naisen mitta, on niin monia syitä, miksi se ei välttämättä onnistu. Ihan jo vauvan väärä tarjonta voi aiheuttaa sen, että sektio on tehtävä.

Lisäksi en lähtisi pelottelemaan sektiolla tuolla tavalla muita. Hätäsektio on toki asia erikseen ja siinä joudutaan leikkaamaan vatsalihakset auki, mutta suurimmalle osalle sektioon joutuvista kuitenkin tehdään se kiireellinen sektio, jossa viilto tehdään vaakasuoraan. Osalle sellainen sektio on hyvinkin helppo kokemus ja toipuminen nopeaa. Veikkaisin, että myös hätäsektiosta osa toipuu kohtalaisen helposti. Kiireellisen sektion jälkeen kyllä suurin osa nousee jalkeille 24 tunnin sisällä leikkauksesta ja siitä se toipuminen sitten lähtee. Ilman muuta alatiesynnytys on yleensä parempi vaihtoehto, mutta ei sen sektionkaan mikään peikko tarvitse olla, jos sellaiseen joutuu. Omalla kohdallani pidin sektion jälkeisiä kipuja kyllä kovina, mutta jos joskus olen vielä raskaana ja taas joudutaan tekemään sektio, niin en sitä kyllä pelkääkään. Kipulääkettä saa ja kivut menevät aikanaan ohi, ei niihin kuole.

Jos sinulle on todella jäänyt kauhea epäonnistumisen tunne synnytyksestä, niin suosittelisin kyllä hankkimaan keskusteluapua. On ihan turhaa jäädä vatvomaan asiaa, kun voisit nyt keskittyä nauttimaan vauvasta.

Moikka

Olen yhden lapsen äiti, alakautta syntyi. Toista odotan ja toivottavasti tälläkin kertaa "riittää" että synnyttää alakautta - sektio hirvittää minuakin ja osaltaan siksikin että olen ollut leikkaussalissa töissä ja tiedän että kyseessä on iso leikkaus.
Hätäsektiota ei tehdä turhaan, eli sillä varmasti pelastettiin sinun ja/tai vauvasi henki. Ymmärrän fiilikset siitä ettet tunne synnyttäneesi "oikeasti" mutta uskoisin, että se tunne laantuu ajan mittaan. Itse olin aivan maani myynnyt kun en pystynyt imettämään esikoista, hävetti ja tuntui että olen huono äiti enkä pysty tarjoamaan lapselleni mitä hän tarvitsee. Nyt se lähinnä huvittaa. Toki näitä asioita on vaikea verrata, mutta summa summarum - kun lapsesi kasvaa ja oppii uusia asioita ja sulla hormonit tasottuu niin näet asian varmasti ihan uudessa valossa. Olet kiitollinen siitä että sinulla se lapsi on. Keskusteluavusta ei kyllä kuitenkaan varmasti haittaakaan tässä vaiheessa ole, ettei sitten tarvi sitä asiaa pähkäillä kovin pitkään.

Asia kannattaa jonkun kanssa pikaisesti jutella läpi, ettei jää vaivaamaan. Minulla tuo vaivaamaan jäänyt "epäonnistunut" synnytyskokemus osaltaan varmasti johti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Minä olin myös kovin toivonut "normaalia" alatiesynnytystä, mutta sektioon päädyttiin. Asia vaivasi aika pitkään. Vieläkin joskus jossittelen, että jos olisin synnyttänyt normisti niin olisi ehkä imetys sujunut paremmin (takana vaikea osittaisimetyskokemus tuon sektion jälkeen) jne. Fyysisesti toivuin kiireellisestä sektiosta hyvin. Komantena päivänä kotiin ja 10 viikon kuluttua taas juoksulenkillä ja 6kk sektion jälkeen onnistuneesti taas vatsalihastreeniäkin.. Mutta henkisesti oli rankkaa. Vauva jäi jotenkin "vieraaksi" pitkäksi aikaa.

ja muistakaa ettei pelkkä synnytys ole se mistä on selvittävä..itse synnytin ihanan tytön,sain rinnalle,kaikki oli täydellistä,kunnes alkoi verta lentämään.. siitä pöydälle,kohtu pois ja teholle seurantaan,verta lähti 4,6 litraa. nyt mahassa aiempi keisarinleikkausarpi,sekä nyt pystysuora kohdun pikapoisto arpi. olisin mielummin valinnut suoraan keisarinl.kuin kohdunpoiston,joka oli lääkärin vika. pyysin ettei käynnistystä tehtäisi mutta lääkäri vaati sitä. ja siinä tulos. ei tarvi lapsista haaveilla enää :(