kärsin monta tuntia supistusten kanssa ja synnytyssalissa kaikki alkoikin sitten menemään päin persettä ja hätäsektioon päädyttiin. tiedän että tapahtunut ei ollut minun vika, enkä olisi mitenkään synnytyksen kulkuun voinut vaikuttaa, mutta silti tunnen itseni huonoksi naiseksi, kun en synnyttänytkään alakautta. onko kellään samoja tuntemuksia? synnytyksestä puhuminen ahdistaa minua aivan helvetisti, mutta välillä on pakko avautua, kun tuntuu että pettymys itseäni ja kehoani kohtaan tulee korvista ulos. oloani ei myöskään helpota yhtään se, että kaikki tuntuvat vähättelevän kokemustani. eivät osaa ajatella minkälainen kokemus hätäsektio on ja sanovat vain että minun pitäisi olla kiitollinen että sain vain nukkua.. pääsin ponnistukseen asti ja itse olisin mielummin synnyttänyt alakautta, koska sektio oli elämäni kovin kokemus. kivut olivat sen jälkeen niin kauheita että en edes osannut kuvitellakkaan. joten teille, jotka pelkäätte synnytystä ja haluatte mielummin sektion, voin kokemuksella kertoa että vaikka alakautta synnyttäminen sattuu, ja tikkejä saatetaan joutua laittamaan, niin se sattuu vain sen vähän aikaa synnytyksen jälkeen, mutta sektio muistuttaa itsestään vielä monta viikkoa myöhemmin. siinä leikataan ensin maha auki, sitten vatsalihakset ja sen jälkeen kohtu. sen jälkeen kivut on niin kovat että harva pystyy edes kävellä. älkää pelon takia pyytäkö sektiota. pelätkää mielummin sitä.
tunnen epäonnistuneeni synnyttämisessä..
5
482
Vastaukset
- kiireellinen sektio
Tietyllä tavalla ymmärrän hyvin pettymyksen tunteesi. Minuakin harmitti, ettei synnytys alakautta onnistunut, vaan päädyttiin kiireelliseen sektioon. Mutta ei se minua samalla tavalla häiritsemään jäänyt, koska jo etukäteen ajattelin, että jos minä ja vauva selviämme synnytyksestä hengissä ja suurin piirtein ehjin nahoin, niin synnytys on silloin onnistunut. Näin kävi ja hyvä niin. Yrittäisin ajatella vähän sitä kautta, että jos meidänkin synnytyksen olisivat tapahtuneet vaikka sata vuotta sitten, niin emme enää olisi tätä maailmaa ihmettelemässä, eivätkä olisi vauvatkaan. Ja niinhän kävi silloin aina silloin tällöin. Sitä minä kutsuisin epäonnistuneeksi synnytykseksi. Olen siis ollut itse vain kiitollinen siitä, että nykyään on mahdollista tehdä sektio, mikäli jotain menee pieleen. Ei alakautta synnyttäminen ole mikään naisen mitta, on niin monia syitä, miksi se ei välttämättä onnistu. Ihan jo vauvan väärä tarjonta voi aiheuttaa sen, että sektio on tehtävä.
Lisäksi en lähtisi pelottelemaan sektiolla tuolla tavalla muita. Hätäsektio on toki asia erikseen ja siinä joudutaan leikkaamaan vatsalihakset auki, mutta suurimmalle osalle sektioon joutuvista kuitenkin tehdään se kiireellinen sektio, jossa viilto tehdään vaakasuoraan. Osalle sellainen sektio on hyvinkin helppo kokemus ja toipuminen nopeaa. Veikkaisin, että myös hätäsektiosta osa toipuu kohtalaisen helposti. Kiireellisen sektion jälkeen kyllä suurin osa nousee jalkeille 24 tunnin sisällä leikkauksesta ja siitä se toipuminen sitten lähtee. Ilman muuta alatiesynnytys on yleensä parempi vaihtoehto, mutta ei sen sektionkaan mikään peikko tarvitse olla, jos sellaiseen joutuu. Omalla kohdallani pidin sektion jälkeisiä kipuja kyllä kovina, mutta jos joskus olen vielä raskaana ja taas joudutaan tekemään sektio, niin en sitä kyllä pelkääkään. Kipulääkettä saa ja kivut menevät aikanaan ohi, ei niihin kuole.
Jos sinulle on todella jäänyt kauhea epäonnistumisen tunne synnytyksestä, niin suosittelisin kyllä hankkimaan keskusteluapua. On ihan turhaa jäädä vatvomaan asiaa, kun voisit nyt keskittyä nauttimaan vauvasta. - äiskänen
Moikka
Olen yhden lapsen äiti, alakautta syntyi. Toista odotan ja toivottavasti tälläkin kertaa "riittää" että synnyttää alakautta - sektio hirvittää minuakin ja osaltaan siksikin että olen ollut leikkaussalissa töissä ja tiedän että kyseessä on iso leikkaus.
Hätäsektiota ei tehdä turhaan, eli sillä varmasti pelastettiin sinun ja/tai vauvasi henki. Ymmärrän fiilikset siitä ettet tunne synnyttäneesi "oikeasti" mutta uskoisin, että se tunne laantuu ajan mittaan. Itse olin aivan maani myynnyt kun en pystynyt imettämään esikoista, hävetti ja tuntui että olen huono äiti enkä pysty tarjoamaan lapselleni mitä hän tarvitsee. Nyt se lähinnä huvittaa. Toki näitä asioita on vaikea verrata, mutta summa summarum - kun lapsesi kasvaa ja oppii uusia asioita ja sulla hormonit tasottuu niin näet asian varmasti ihan uudessa valossa. Olet kiitollinen siitä että sinulla se lapsi on. Keskusteluavusta ei kyllä kuitenkaan varmasti haittaakaan tässä vaiheessa ole, ettei sitten tarvi sitä asiaa pähkäillä kovin pitkään. - kohtalotoveri
Asia kannattaa jonkun kanssa pikaisesti jutella läpi, ettei jää vaivaamaan. Minulla tuo vaivaamaan jäänyt "epäonnistunut" synnytyskokemus osaltaan varmasti johti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Minä olin myös kovin toivonut "normaalia" alatiesynnytystä, mutta sektioon päädyttiin. Asia vaivasi aika pitkään. Vieläkin joskus jossittelen, että jos olisin synnyttänyt normisti niin olisi ehkä imetys sujunut paremmin (takana vaikea osittaisimetyskokemus tuon sektion jälkeen) jne. Fyysisesti toivuin kiireellisestä sektiosta hyvin. Komantena päivänä kotiin ja 10 viikon kuluttua taas juoksulenkillä ja 6kk sektion jälkeen onnistuneesti taas vatsalihastreeniäkin.. Mutta henkisesti oli rankkaa. Vauva jäi jotenkin "vieraaksi" pitkäksi aikaa.
- ei vaikuta asiaan
Ei kannata sitä imetystä jossitella, koska sektio sinänsä ei vaikuta siihen miten imetys käynnistyy. Toki se voi viivästyttää maidonnousua, jos vauvaa ei tuoda mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen rinnalle. Pääsin itse imettämään kahden tunnin sisällä leikkauksesta ja maito nousi aivan normaalisti, vauva ei tarvinnut edes lisämaitoa. No, idea ei ollut tässä nyt kehuskella omalla imetyksellä, vaan kertoa, että ei kannata miettiä, että sektio olisi pilannut imetyksen. Ei se vaan aina onnistu (ja jos minulta kysytään, niin imetysohjauskin on luvattoman huonoa, mistään ei saa apua!) ja osittaisimetyskin on ok! Samoin on ok, vaikkei imettäisi ollenkaan, ei se vauva siihen kuole, korvikkeella kasvaa aivan hyvin! :)
- mammamiia-72
ja muistakaa ettei pelkkä synnytys ole se mistä on selvittävä..itse synnytin ihanan tytön,sain rinnalle,kaikki oli täydellistä,kunnes alkoi verta lentämään.. siitä pöydälle,kohtu pois ja teholle seurantaan,verta lähti 4,6 litraa. nyt mahassa aiempi keisarinleikkausarpi,sekä nyt pystysuora kohdun pikapoisto arpi. olisin mielummin valinnut suoraan keisarinl.kuin kohdunpoiston,joka oli lääkärin vika. pyysin ettei käynnistystä tehtäisi mutta lääkäri vaati sitä. ja siinä tulos. ei tarvi lapsista haaveilla enää :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162158Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842098- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101256Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461178Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663811173Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173864- 69845
- 63844