Miten suhde voi olla hyvä jos riidellään? Itse en
ole nykyisesä suhteessa kertaakaan tapellut ja
ihan hyvä se silti on, parempi minusta kuin
silleen että riideltäisiin.
Minusta suhde ilman riitoja kertoo sitä että
asioista ollaan samaa mieltä ja molemmat
ymmärtävät toista osapuolta.
ole nykyisesä suhteessa kertaakaan tapellut ja
ihan hyvä se silti on, parempi minusta kuin
silleen että riideltäisiin.
Minusta suhde ilman riitoja kertoo sitä että
asioista ollaan samaa mieltä ja molemmat
ymmärtävät toista osapuolta.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Eihän kunnon suhdetta voi olla ilman riitoja, ja
sitäpaitsi jos molemmat on aina joka asiasta
samaa mieltä niin suhde tulee nopeasti tylsäksi!
Mä olen seurustellut tasan 13kk ja silti, vaikka
välillä aina riidelläänkin, niin mä rakastan
tyttöäni koko ajan enemmän ja enemmän!
Ei meillä mitään vakavia riitoja koskaan ole
ollut, vain jotain pientä kinaa. Ne kuitenkin
tulee aina sovittua melko nopeasti ja senjälkeen
taas kaikki on entistäkin paremmin.
Olen samaa mieltä sun kanssasi! Mä olen itse
seurustellut yli vuoden oman "mieheni" kanssa, ja
olen huomannut, että suhde ei toimisi jos ei
riideltäisi! Riidat ovat olleet pieniä
meilläkin..mutta kummasti ne aina silti
virkistääkin..suhde kukoistaa entistä ihanammin
kun riita on ohi!! Haluan toivottaa sinulle ja
tytöllesi oikeen hyvää jatkoa ja tsemmiä
tulevaisuuteen:)
..aan
Seurustelun on keksinyt joku idioottimainen
nainen, joka haluaa pakottaa miehet liekaan.
Vapaana kuin taivaan lintu on hieno olla. Voilla
joka ilta eri naisen kanssa ilman mitään
tunnontuskia. Aamulla voi sanoa morjens ja
illalla olla jo uusi heila
vai naisten keksintö heh heh toivottavasti saat
vähintään kupan ja kalusi putoaa vessanpönttöön
seuraavalla kerralla kun käyt kusella
EHÄ!!!!!
Onkohan noin taidat vaan rakennella omia
pilvilinnoja.
mä oon ihan samaa mieltä
Olen seurustellut yli vuoden miehen kanssa jonka
kanssa haluaisin olla lopun elämääni.Olemme jo
kihloissakin ja asumme yhdesssä.Emme juurikaan
riitele ja jos riitelemmekin ne eivät ole pahoja
tai suuria riitoja,ne puhutaan ja sovitaan Usein
melkein heti koska olemme lyhyt vihaisia
molemmat. Ystävämme kummastelevat kuitenkin sitä
että jaksamme olla koko ajan toistemme seurassa.
He eivät tunnu käsittävän että jos olemme erossa
toisistamme on koko ajan puolikas olo. En ole
koskaan ollut näin onnellinen!
Mäkin oon seurustellu yhen jätkän kaa jo vuoden
ja7kk.Meillä on ollu tosi ihanaa ja riitoja on
ollu ihan vähän mutta ne riidatkin ovat olleet
turhia.Mekin varmaan mennään kihloihin
syksyllä.Se mun jätkäkamu on todella ihana.
Mä olen seurustellut noin vuoden yhden turkulais
tytön kans. Itse on myös tyttö. Olen myös
seurustellut pojankin kaa mutta saman
sukupuolisen kans on helpompaa. Kumpikin ymmärtää
toista ja silleen. Kannattaa kokeilla tytöt!
Mikäs sulla nuoruuden tunne-elämässä meni
pieleen? Älä tyrkytä tapojasi...
Siinä taas ihminen, joka ei ole koskaan tuntenut
oikeaa rakkautta. Teitä on liian monta..:(
Rakkaus on ihanaa! Heräät sinäkin sitten
unestasi, kunhan rakastut. Toivottavasti se
tapahtuu pian :) kaikkea hyvää vaan sinulle
Kiva etta on kivaa ja koska oon ulkomailla niin
noi pisteet noiden kaikkien merkkien kaa ei
oikeen toimi. Mutta hyva, etta teil menee hyvin
ja oon oikeesti onnellinen teidan puolesta koska
on hyva et on joku jota rakastaa... Varsinkin jos
se on "se" ihana tytto Turusta! Ja noi
saalittavat rutisijat voi mun puolesta painuu
niin pitkalle ku vaan... Eli tsemaa ja siis en
tieda ikina mita tast elamast taas tuleekaan?
Taydellisella nimierkilla...]
Saa vastaa...
niin puol vuotta olen seurustellut yhen tytön
kanssa ja on tosi mahtava olo ei ole riitoja
pahemmin ollut, mutta yksi ongelma on kun se asuu
naapuri kaupungissa eikä tavata kuin
viikonloppuisi on vaikea olla erossa, mutta koska
rakastamme toisiamme niin rakkautemme kestää
välimatkammekin.
mutta nyt alkoi kesäloma ja ollaan yhessä kokoaika
rakkaus on mahtava tunne.
mun tyttöystävä asuu 200 kilsan päässä musta, mut
meidän suhde toimii ihan täydellisesti!!!
Kesäloma tulee ja me ollaan koko ajan kaksin!!!
välimatka ei oo este seurustelulle.se antaa
vakaan pohjan, koska on pakko puhua asioista
(esim.puhelimessa)ite oon seurustellu yli vuoden
pojan kaa joka asuu eri kaupungissa ku mä.Onhan
se tuskaa, mutta se opettaa.enkä mä oo koskaan
ollu näin onnellinen.
mun kultani asuu toisessa maassa ja välillä voi
mennä puolikin vuotta ettei nähdä.välillä on
kovaa kun ikävän kanssa on taisteltava, mutta
sitä ihanampaa on taas nähdä:)yhteisiä hetkiä ei
voita mikään!
..ja vielä tohon riitelyjuttuun että kyllä
pikkuriidat sillontällön puhdistaa ilmaa..ja se
sopiminen on kaikkein parasta!:)
jutustasi ei ottanut selvää minkä ikäisiä olette..
mutta eihän rakkaus yleensä katsoo ikää.
tosin, itse olen sitä mieltä, että iän myötä sitä
oppii ymmärtämään rakkauden ja seurustelun
toisella tapaa kun seurustelun alkuvaiheessa.
itse olen seurustellut kohta puolitoista vuotta
maailman ihanimman pojan tai voisiko sanoa miehen
kanssa.
suhteeseemme on ollut täynnä välirikkoja, välillä
meistä riippumatta.. on ollut alamäkeä ja on
ehditty olla jopa puoli vuotta erossa..
silti nähtiin joka päivä ja molemmat tunsivat
miten asioiden kuuluu olla.
vappuna KULTANI jälleen pyysi, että yritetään
uudelleen. ja nyt tuntuu molemmista että tämä
toimii paremmin kuin koskaan.
erot, riidat, toisten eriävät mielipiteet ja
kaikki mitä suhteeseemme on mahtunut, on
kasvattanut meitä molempia.
mekin suunnittelimme mahdollisuutta, että kesällä
mentäisiin kihloihin..se olisi unelmieni
täyttymys!
jokaisella on oma tarinansa seurustelusta ja
rakkaudesta..tässä minun..
Aurinkoista Ja Onnellista Kesää,
Etenkin niille joilta löytyy oma rakas
kainalosta!!
Heissan!
Kerron jotain itsestäni ja rakkaastani! Olen
23vuotias tyttö ja seurustelen itseäni 18 vuotta
vanhemman miehen kanssa ja menimme kihloihin
1.1.2001 kun olin jo sitä kauan haaveillut. se
tapahtu laivalla keskkiyöllä.joskus minulla on
ollut tunne et en haluakaan häntä itselleni ja
tunteeni on ollut sekavia.joskus on ollut jopa
toiseen ihastumista joka on lähtenyt pois toiseen
paikkaan.Kun menimme kihloihin niin se tapahtu
kuin emme meniskään eikä tunne tai tapahtuma
ollut romanttinen kuin olisin halunnut ja
haaveillut. Eli Täydellisestä! Nyt kun kouluni on
loppumassa niin olen muuttamssa pois kotoa ja
hänen luokseen vaikka nyt on vähän sekin ruvennut
mietityttämään et jos en sittenkään muuttaisi.
kun olen sitäkin miettinyt et mun ois pitänyt jo
alussa sanoa et en oikein tiedä tuleeko tästä
mitään ja haluanko mennä eteenpäin.( seurustella)
Nyt on myös mielessä ollut se et mä en halua
hänestä eroon ja ikäeromme ei ole tärkein syy
erota. Joskus on ollut mieli erota ja jatkaa
yksin elämää. Jotkut ystäväni ovat jo kyselleet
et milloin ois ne häät ja olen niistäkin
unelmoinut sekä myös yhteisestä lapseta.
meillä on mennyt muuten hyvin paitsi joitakin
ongelmia tai " riitoja " lukuunot.Emme ole
huutaneet tai mitään sellaista toisillemme.
Minulla on vain ollut vaikeaa kertoa ja tehdä ne
mitkä on joskus tullut luvattua ja niistä on
tullut ongelmia suhteellemme. Minusta tuntuu ja
varmasti on niin et KÄRSIN HUONOSTA
ITSETUNNOSTA !!!!!
Nyt pelkään et tästä muutto jutustakaan ei tule
mitään!
Hän on mukava ja söpö hymyillesssän ja hellä.Hän
on myös hauska.Pidän myös hänen vanhemmistaan.
Olen ruvennut pitämään hänen harrastuksestaan ja
meillä on aika paljon yhteistä. Nyt meillä menee
aika huonosti kun hänellä on aika paha masennus
ja nyt pitäis jotenkin " kestää " ja jaksaa tämä
SAIRAUS. Emme juttele oikein mistään koskaan ja
emme oikein tee yhteistä tekemistä. Toivon et
tämä kesä sais hänet parempaan kuntoon jotta
voitaisiin tehdä yhdessä jotain kivaa ja unohtaa
pikku hiljaa koko masennus.
olisi kiva jos kirjoittaisit minulle!
email:[email protected]
Hyvää jatkoa jos et kirjoittele ja hyvää kesää!
oon 15v. stadilais-muija ja oon ollu mun poitsun
kaa yhes neljännest luokast asti. välil on ollu
välirikkoi mut ollaa palattu yhteen. nyt oon ollu
sen kaa 7kk ja mul ongelma. nimittäin mun
jätkäkaveri tavallaan määrääilee mitä mun pitää
tehdä:Laihduttaa..(164cm, 56kg),käyttää jonku
värisii vaatteita jne. esim kun halusin leikata
hiukseni lyhyeksi niin jätkä sano et ei kehtais
enääolla mun kaa...
ennen en tullut toimeen ilman sitä nyt alkaa jo
kyllästyttää..sitäpaitsi se ei muuta haluu ku
naida mua.. ja se on jo kumma ku mua alkaa seksi
kyllästyttää.. mä oon rakastanu sitä pitkään, mut
nyt on varmaa aika jatkaa omaa elämää ja jättää
seurustelu vähäks aikaa...
joskus pitkäaikainen seurustelu voi koitua
tylsäksi.varsinkin liian nuorena.
Ja huomen aijon mennä parturiin!
Käviks parturissa ja heivasitkos sen poitsun?
Suosittelen.
joo tota mä oon samaa mieltä paitsi siitä et ei
rakkautta oo..mut sen mä oon oppinu ettei
keheenkää voi luottaa.aina ne lupaa jotain ja sit
ei lopuks tiedä mikä on totta ja mikä ei joten se
on parempi olla luottamatta kehenkää!!
Mä tykkäsin eka siitä kundista mut se ei musta,
sit me juteltiin ja alko synkata...
Nyt ollaan onnellisesti yhes!!!
Mä Tykkään mielettömästi hänestä!!!
Mä seurustelin yhen jätkän kanssa puoltoista
vuotta ja meillä oli tosi ihanaa,tai tulihan
niitä riitojakin purettua.. Sit mä jätin sen täs
reilu kuukaus sitte,yhen toisen takia,mikä oli
tosi sikamaista.. Mut koko ajan mä tajusin etten
voi kuitekaa olla kenenkää mun kans,koska
rakastan tätä kyseistä jätkää vieläkin aivan
sairaasti ja välitän siitä enemmän,kun
kenestäkään muusta! mut nyt me yritetään
uudestaa,koska kumpikaan meistä ei ole vielä
päässyt toisesta yli ja nyt mä YRITÄN hyvittää
sille kaiken sen paskan,mitä mä pistin sen
kestämään.. ja todellaki toivon,et me
onnistuttais,koska en pysty elämään ilman sitä!
tai onhan meillä kummallakin paljon anteeks
annettavaa,koska olihan tossa kuiteki aikaa
hommailla muittenki kanssa,mutta me yritetään! Mä
toivon,et sä oot onnellinen sun tyttös kanssa
ja,et te ette tekis samoja virheitä mitä mä
tein.. Oon muuten 15w..
Minä olen seurustellut kohta neljä vuotta. meillä
on ollut mukavaa, vaikka riitojakin on ollut!
asumme yhdessä ja olemme kihloissa. te olette
onnellisia ja tulette olemaan, jos muistatte
kunnioittaa ja rakastaa toisia.pienet yllätykset j
a halaukset antavat turvallisuuden tunnetta:-)
olkaa onnellisia ja hyvää jatkoa!!!!
P.S Muistakaa että ette petä toisianne se on
rikos!Kihloihin meneminen on avioliitto lupaus
että miettikää vielä!mutta muuten hyvää ja
onnellista jatkoa!
Life is just a game... and no one will win it...
En ole seurustellut sen jälkeen kun tyttöystäväni
kuoli auto-onnetomuudessa 3 vuotta sitten... enkä
seurustele...
Just flip a coin and die... Thats my life...
P.S what shall you take head or tail...
Itse seurustelen maailman ihanimman pojan kanssa.
Hän ei ole komein mies maailmassa, ei treenattu
lihaskimppu. Mutta silti hän on minun silmissäni
täydellinen. Söpö ja suloinen, komeakin, lämmin,
pehmeä, hellä ja ihana mies jota rakastan enemmän
kuin mitään muuta. Olemme jatkuvasti yhdessä,
päivittäin, viikonloput hän viettää luonani ja
rakkaus kukoistaa. Kyllästytä ei yhtään.
Joka päivä sanomme sen usean kerran, ne maagiset
kolme sanaa "Minä rakastan sinua" ja se luo
tietyn turvallisuuden tunteen. Hellimme
toisiamme, sanoin, teoin ja pikku yllätyksin.
Elämämme on kaikin puolin ihanaa ja rakastamme
toisiamme. Siitä huolimatta emme ole kihloihin
ryntäämässä, sillä olemme hyvin nuoria (17
vuotiaita) ja tahdomme todellakin ensin olla
varmoja tunteistamme. Tosin tiedän että tahdon
viettää loppu elämäni hänen kanssaan.
En osaisi enää kuvitella elämää ilman häntä,
sillä jotenkin nykyään olen niin uskomattoman
onnellinen ja iloinen. Iloitsen arkipäivästä ja
normaaleista asioista, halauksesta kesken
kiireiden ja yhdessä olosta. Eikä sen tarvitse
olla mitään ihmeellistä, ruoan laittoa, tv:n
katselua sylikkäin, saunomista, lenkkeilyä.. Mitä
tahansa kunhan vain se tehdään yhdessä.
Tämä on itseasiassa ensimmäinen vakava suhteeni
(kestänyt yli 2 vuotta) ja voin sanoa etten
todellakaan kadu vaikka nuoruuteni
varattuna "tuhlaan". Mikä voisi olla ihanampaa
kuin oma ihana rakas ja tieto siitä että joku
rakastaa minuakin.
Tuntuu todella oudolta lukea, kun joku kertoo
että hänen elämänsä on alkanut kunnolla vasta
hänen löydettyään tietyn miehen. Ikävää ajatella
että jonkun elämä on niin riippuvainen toisesta.
Että joku ei oikeasti osaa olla yksin onnellinen.
Kun totuus kuitenkin on, että jokainen on tässä
maailmassa yksin. Täältä myöskin lähdetään yksin.
Ei kukaan voi varata samaa kuolinpäivää miehensä
kanssa. Vaikka mies sitten sattuisikin
olemaan "täydellinen, ihana ja paras". On
opeteltava ensin olemaan yksin onnellinen,
ennenkuin alkaa etsimään onnellisuuden lähdettä
toisesta ihmisestä. Näistä monista kirjoituksista
saa väkisinkin sellaisen käsityksen että
läheisriippuvaiset ihmiset tukeutuvat ja etsivät
onneaan toisesta samanlaisesta.
Olen itsekin seurustellut pitkään, ehkä puhunut
samanlaisia juttuja kuin täällä monet. Katsonut
vaaleanpunaisten lasien läpi. Mutta suhteet
loppuvat ja alkavat. En ole mielestäni liian
kyyninen, vain realisti. Uskon kyllä rakkauteen,
mutten usko että yläaste-ikäinen voi tietää siitä
vielä yhtään mitään. Hauskaa kyllä tavallaan
lukea kun niin nuoret puhuvat rakkaudesta ja
vielä ikuisesta sellaisesta. Eiväthän he tunne
vielä kunnolla edes itseään, miten he voisivat
tuntea niin hyvin jonkun toisen että voisivat
tuntea aitoa rakkautta...
Rakkaus on erittäin positiivinen asia, mutta
jokaisella ihmisellä pitäisi olla halua ja kykyä
jatkaa täysipainoista elämää myös yksin suhteen
loputtua. Harva suhde kestää teini-iästä
kuolemaan, jokainen joutuu/saa olla joskus yksin.
Välittäkää toisistanne ja itsestänne.
...tosiaan. olen joskus itsekin pohtinut
samaa.miksi ihmeessä ihmiselämän pitäisi olla
kiinni toisesta. itse seurustelen jo kolmatta
vuotta, mutta silti viihdyn hyvin yksinkin. toki
alkuun oli sellaista kiehnäys- vaihetta, joka
taitaa olla aika tyypillinen tuoreille pareille,
mutta nykyään teemme paljon niin yhdessä kuin
erikseenkin. viihdymme loistavasti toistemme
seurassa ja meillä on yhteisiä harrastuksia,
kavereita ja ajatusmaailma, mutta toisinaan on
jopa helpotus päästä vähän huilaamaan
parisuhteesta.
mielestäni on hassua, että nykynuoret (en mäkään
kyllä kauheen vanha ole... mutta kuitenkin)
alkavat jo 10 vuotiaana seurustella ja itkemään,
jos ei kamua löydy. itse olin aika vanha,
ennekuin aloitin seurustelusuhteet (poikia mulla
on paljon vain kavereina), ja olen sitä mieltä,
että ehdin kasvaa ja kehitellä omiakin ajatuksia
tuossa seurustelemattomassa nuoruudessani. jos
sitoutuu toiseen liian varhan, suunnittelee
tulevaisuutensa hänen mukaansa ja mukautuu hänen
ajatuksiinsa ja tapoihinsa, väitän, ettei ihminen
ole enää alkuperäinen. itse sain elää murrosikäni
selvittäen itse itselleni, kuka olen ja mitä
haluan, ilman että kukaan muu oli minua
ohjailemassa. mikäs sitten eteen, kun nuori pari
kauan seurusteltuaan ja yhdessä kasvettuaan
huomaavat, että ero tulee. miten he tulevat
toimeen, kun toinen suunnitelmineen ja
ajatuksineen ei olekaan tukena?
tämä on minun näkemykseni. tottakai on olemassa
pareja, jotka elävät myös omaa elämäänsä yhteisen
elämän rinnalla. heillä on turvaverkko, jos
joskus putoaa...
toivottavasti osasin selittää asian oikein, ettei
tule taas väärinkäsityksiä. kommenttia?
Elänköhän minä sittenkään aidossa rakkaus
suhteessa? Kun luin näitä vastauksia, niin oma
suhteeni tuntui jotenkin oudolle!!! Olemme
seurustelleet vuoden, Meillä menee ihan hyvin
aina kun ollaan yhdessä, juttua ja tekemistä
riittää!!! Mutta ei me olla todellakaan aina
yhdessä, nähdään vain kolme-neljä kertaa viikossa
(työt sotkee). Muun ajan oleskelen kavereitten
kanssa, Ei vaan tuntuisi normaalille oleskella
koko aikaa tyttöystävän kanssa... Onko tällainen
normaalia???
Normaalia on se että ollaan hirveen rakastuneita
ja lutusia ja niin romanttisia ja aina kuin paita
ja peppu ja tietysti muutetaan heti yhteen, kun
on niin ihana leikkiä kotia. Sitten toinen rupee
tympiin, riidellään, yritetään olla kuitenkin
yhdessä kun se on niin normaalia ja on hankittu
yhdessä nahkasohvat ja plyyshimatot. Sitten tulee
lapsia ja pidetään ne satuhäätkin. Erotaan sitten
kymmenen vuoden sisällä. Se on normaalia! Miksi sä
haluaisit normaalin suhteen?
onhan joku sentään samaa mieltä kanssani! En
tiedä kumpa on normaali?!? Mutta ei kai sillä ole
väliä, kunhan ollaan onnellisia!!!!
Luultavasti suhteesi päättyy suureen riitaan,
ehkä jopa suht mitättömästä asiasta joka on
päässyt hirtämään kantapäätä jo pitempään.
Toisaalta suhteenne voi palaa loppuun ja toinen
vain kävelee siitä ulos toisen tietämättä syytä.
Toimivassa suhteessa on aina aika ajoin jokin
pieni erimielisyyden poikanen, sillä tuskin kaksi
ihmistä on täysin samasta puusta tehtyjä. Tai
sittän sinulle on käynyt todellinen onni, mutta
siltikin uskon että erimielisyyksiä tulee.
... mutta en minä halua sen tarkemmin asiaa
kommentoida. eihän suhdetta ole takana vasta kuin
7 kk, joten paljon on edessa ja ehtii
tapahtumaan. En minä silleen ylpeä ole että ei
olla vielä riidelty, vaan enemmänkin ihmettelen
sitä. Kyllä niitä riitoja vielä ehtii tulemaan,
siinä olet ihan oikeassa. Mutta kun olen kuullut
kavereilta, että toiset tappelee suhteen alussa
ihan mitättömistäkin asioista ja ollaan tosi
mustasukkaisia. Ajatusten ja huumorintajun pitää
olla parin molemmilla osapuolilla suurinpiirtein
samat. Onahn tietysti tapauksia, joissa on kaksi
tosi itsepäistä ihmistä ja silti pysyvät hyvin
yhdessä.
Mutta, en minä ala tässä sen enemmän puhumaan,
kun en ole mikään asiantuntija noissa
ihmisssuhteissa.
Mulla ja mun entisellä meni hyvin. sitten
päähänpistona jätin sen, ja nyt se aikoo
itsemurhaa....ei vois elämä paremmin mennä.
suhde ei toimi jos pelon uhkauksen tms
pakottamana jatkaa. itsemurha on yx kiristystapa
mutta myös oire masennuksesta tai muusta
mielenhäiriöstä. autat parhaiten ohjaamalla hänet
hoitoon tai edes keskusteleen perheneuvolaan.
vaikka jatkaisitte niin tämä masennus jää silti
taustalle erot on aina vaikeita vähintään toinen
jää aina kärsimään. itsemurha uhkaukset pitää
ottaa silti vakavasti vaikka ei sitä
toteuttaisikaan on se avun pyyntö silti.
Mulla ja mun entisellä meni hyvin. sitten
päähänpistona jätin sen, ja nyt se aikoo
itsemurhaa....ei vois elämä paremmin mennä.
Mäkin rakastin mun exää ihan helvetisti, mut sit
ennen ku lähin lomalle jätin sen koska olin lähös
2 viikoks pois ja sit se ei voinu vikan päivänä
nähä mua...Sit päätin jättää sen ja kadun sitä
vieläkin vaikka on periaatteessa "parempi" jätkä
vieressä! Mut nykyään ollaan hyviä kavereita sen
exän kanssa! Koita säkin kaveerata vähän sen
kanssa...kyl se jonkun vielä löytää! =) Onnea
sulle!
Me ollaan kohta tukin "tukkimaakari" kanssa
seurusteltu yli vuosi, ja kaikki on ihanaa.
Olen seurustellu mun nykyisen tyttöysätävän
kanssa jo melkein kolme vuotta, eikä olla edes
puhuttu kihloihin menosta. Typerää mennä
kihloihin, koska ei voi olla mitenkään varma että
suhde kestäisi edes seuraavaa vuotta.