Syrjäytymistä vastaan taisteltaessa pitää miettiä mistä syistä ihmiset masentuvat.
Miksi meidän yhteiskunta aikaansaa masennusta?
Masentunut ei jaksa hakea työtä, ei jaksa opiskella, ei jaksa uskoa. Syrjäytymisen kierre alkaa. Masentuminen ruokkii syrjätymistä ja syrjäytyminen masennusta.
Masennus voi alkaa vain pienestä asiasta. Erilaisuudesta. Jopa erityisestä älykkyydestä tai herkkyydestä. Kilpailuyhteiskuntaan sopeutumattomuudesta.
Tai sitten vaikeista elämänkokemuksista, huonoista kotioloista, koulukiusaamisesta.
Masennuksen syitä on syytä pohtia.
Samoin kuin sitä, miten saamme yhteiskuntamme ja arvomaailmamme turvallisemmaksi, joustavammaksi ja kannustavammaksi.
Erilaisuuden ja ihmisten kunnioitus joka tilanteessa olisi oltava ehdotonta. Tuomitsemisen sijaan tarvitaan kannustusta ja tukea enemmän ja eri asenteella kuin mitä helposti teemme.
Työelämä uuvuuttaa ihmisiä niin, että lapset kärsivät ja jäävät heitteille liiaksi.
Työttämyys leimaa, ei kelpaa enää.
Lahjakkuudet ja potentiaali rutataan ja hukataan.
Nuorille ei löydy töitä, vaikka työvoimapula on päällä? Ja elatussuhdetta pitäisi saada nuoriin päin välttämättä. Miten tämä on mahdollista?
Pienimpien lasten paikka on kotona, aikaa on annettava perhe-elämälle ja työelämän on joustettava ihmisiä kunnioittavalla tavalla.
Miksi meidän yhteiskunta aikaansaa masennusta?
Masentunut ei jaksa hakea työtä, ei jaksa opiskella, ei jaksa uskoa. Syrjäytymisen kierre alkaa. Masentuminen ruokkii syrjätymistä ja syrjäytyminen masennusta.
Masennus voi alkaa vain pienestä asiasta. Erilaisuudesta. Jopa erityisestä älykkyydestä tai herkkyydestä. Kilpailuyhteiskuntaan sopeutumattomuudesta.
Tai sitten vaikeista elämänkokemuksista, huonoista kotioloista, koulukiusaamisesta.
Masennuksen syitä on syytä pohtia.
Samoin kuin sitä, miten saamme yhteiskuntamme ja arvomaailmamme turvallisemmaksi, joustavammaksi ja kannustavammaksi.
Erilaisuuden ja ihmisten kunnioitus joka tilanteessa olisi oltava ehdotonta. Tuomitsemisen sijaan tarvitaan kannustusta ja tukea enemmän ja eri asenteella kuin mitä helposti teemme.
Työelämä uuvuuttaa ihmisiä niin, että lapset kärsivät ja jäävät heitteille liiaksi.
Työttämyys leimaa, ei kelpaa enää.
Lahjakkuudet ja potentiaali rutataan ja hukataan.
Nuorille ei löydy töitä, vaikka työvoimapula on päällä? Ja elatussuhdetta pitäisi saada nuoriin päin välttämättä. Miten tämä on mahdollista?
Pienimpien lasten paikka on kotona, aikaa on annettava perhe-elämälle ja työelämän on joustettava ihmisiä kunnioittavalla tavalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomessa ei kannusteta toisia.
Täällä pikemminkin haukutaan ja kadehditaan kuten aikoinaan Mikko Alatalo kritisoi lauluillaan Suomea.
Tekiän näkemys. 1975 aloitin työn jssa sairaankuljetus oli osa työtäni. Betonihelvetit nousivat vauhdilla jokaiseen kaupunkiin, noita gettoja ylistettiin parhaana mahdollisena paikkana ihmisoloille ja elämälle. Kyse oli kontrollista, ohjaamisesta ja työvoiman keskittämisestä. ketä se sitten palveli, sitä liittoa jonka tarkoitusperiä molempien ääripäiden edustajat halusivat. Toinen sai työvoimaa lähes ilmaiseksi ja toinen sai äänestäjiä ja valtaa. Ihmiskokeita joista maksamme juurettomuuden ja ihnisarvon menetyksenä hintaa monta sukupolvea. Työttömyys ja kasvottomuus ihmisenä oli seuraava cokki, olit vain varausnumero pitkässä jonossa. Kaukana kotoa ja suvusta, läheisistä ja siitä maailmasta jossa olit yksilö ja ihminen, Tuhansia ihmisiä oli sisämaan siirtolaisia, evakkoja kotimaassaan. Kun kaikki ihmisen ongelmat ja riesat kasattiin katunumeroihin ja rappuihin syntyi se pohja josta nyt ihmetellään mikä meni pieleen. Lähetystyössä on ihmisiä jotka ovat tajunneet ongelman jos kulttuuria ja elinolosuhteita muutetaan rajusti mikä on vaste. Kaikki toiminnot vaativat sukupolvia että jokainen ikäluokka voi alkaa hyppäämättä tyhjyyteen. Miksi Balkkanin valtioissa tapellaan, miks entinen itäsaksa ei olekkaan sulanut läntiseen maailmaan kivutta, ei ihmisiä voi käsitellä kuin lantaa kylvämällä sitä sinne sun tänne. Jokaiselta vanhemmalta tässä leikissä on otettu se turvaverkko pois, läheiset ja juuret,vaikkavaatimattomatkin. "KOTIKYLÄSSÄ" ei rehoittanut ammatttirikollisuus, saati huumeet. Viinankin kanssa lotrattiin salassa, olise sitten valtio tai omia, hommat hoidettin "siististi". Kivikylän uhrilampaat saavat nyt kaiken median ja valtionhallinnan huomion, mitä pitäis tehdä, aikuisia ihmisiä ja ihan kuutamolla? Repikää juurineen tätä kansaa ja istuttakaa sinne minne politiikka ja ahneus paikan osoittaa, katsotaan miten kasvaa? Voip tulla kalliiks teitin kokeet ihmisillä. Ei tainnu mennä perille opinnoissa miksi eskimoilla on alkoholiongelma ja miksi inkaintiaanit kuolivat tauteihin, sekin taitaa olla yllätys että BRONSIIN nykissä ei kaikki taksit aja, mikähän siinäkin on. Ihmiskokeita ja siirtoja on tehty iän ajan, oppinneet tai kyläpolitikot ei taida näistä tietää. Suomalainen DDR taisi jäädä puolitiehen, lähiöt, ihmiset ja ongelmat jäivät. Eikö yhtään pistä rinnasta kun puhuu pieni ja vähäosaisen kohtalosta, työttömyydestä ja syrjäytymisestä. Se mitä näin työurani aikana olisi sossun ja muiden näennäisammattien painajainen. Olkoon oppiarvo mikä hyvänsä, yön tunteina ei kyseinen eliitti vaivaudu sinne missä sattuu ja tapahtuu. Paikkaamis ja kriisipalvelu toimii toistaiseksi 24h. Minne ne lapset laitat kun vanhemmat ovat pillereiden ja viinan sekoittamia, elämäntuskaatäysi, haluavat vain UNOHTAA TÄMÄNKIN PÄIVÄN. Olkoon se sitten Reisjärvi tai Kuusamo mistä oli lähtö, siellä ei ollut kakaroille kymmeniä houkutuksia, silti sieltä tuli täyspäisiä ihmisiä opintoineen ja yhteiskunnalle arvokkaita yksilöitä. Jokaisessa kaupungissa on lähiö jossa on kymmeniä tarinoita siitä miten suomiäiti kohteli lapsiaan,uhrasi ne ihmiset ja heidän jälkeläisensä omiin tarkoituksiinsa?? Tuntuu että kotimaassa on kovempia otteita ja kohtaloita kuin siirtolaisissa ja omat vielä kyykyttää. Nämä ajatukset ja teksti on yli 20vuoden näkemisen ja kokemisen tuotos sairaankuljettajana, ehkä en nähnyt sitä poliittista todellisuutta, keskimäärin kaikilla on hyväolla. Toivon että ihmisillä ei pelattaisi tunteettomasti kapinettipolitiikkaa, kekkoslovakkia tulee jo nyt kyllin kalliiksi hoitaa, antaa ihmisten elää siellä missä on heidän juurensa.
Koulu syrjäyttää lapsemme/nuoremme tarkoituksellisesti. Se on kosto vanhemmille, jotka uskaltavat arvioida/arvostella koulun toimintaa ja antaa palautetta.
Eivät lapset syrjäydy heidät syrjäytetään.
Kyseessä on vajaakuntoisten tai sellaiseksi epäiltyjen perusturvan heikentämisestä, koska heidät voidaan työkkärin päätöksellä sysätä pois työvoimatoimiston palveluiden piiristä. Pelkästään harkinnanvaraisten tukien piiriin.
Tämä taas tarkoittaa, että henkilö ei myöskään saa työttömyyskorvausta, koska KELA tekee päätöksensä sen perusteella mitä työvoimatoimisto lausuu sinne.
Jos ihminen todetaan vajaakuntoiseksi tai sairaaksi lääkärin diagnoosilla on hän silloin oikeutettu sairaspäivärahaa. Jos lääkäri taas ei kirjoita lääkärintodistusta tai se eroaa työkkärin linjauksesta henkilö tipahtaa kokonaan harkinnavaraisille tuille.
Tämä taas tarkoittaa, että näiden ihmisten on syötävä pois kaikki pahanpäivän säästönsä ja omaisuutensa voidakseen saada mitään tukia.
maailman valtiot on diktatuureja!!!! Ihmisiä voidaan ohjailla mielivaltaisesti mm. hävittämällä heidän posti, hylkäämällä haku esim. kouluun (vaikka olisi täysin pätevä), opettaja voi antaa arvosanan mielivaltaisesti jne.
Typerimmät tapaukset ei tajua, vaan jatkavat suorittamista nuoleskellen ylemmän portaan pyllyä toivoen saavansa ylennyksiä ja saavathan ne koirat jotain pientä!!!!!
Nuorten ihmisten ongelma on itsekkäät vanhemmat ikäryhmät, jotka jatkaa omaisuuden kartuttamista ja viis veisaa nuorten tuloista. Tällaisessa tilanteessa tulonsiirrot on vähintään pakollinen toimenpide. Työssäkäyvät kustantaa veroillaan eläkeläiset ja kaikilta napsitaan tukea nuorten asumiskuluihin, järkeviä työpaikkoja kun ei ole vapaina ja loput on myyty ulkomaille!!!! Jotain turhanpäiväistä myyntityötä voi yrittää tai mennä byrotoimistoon vääntämään v.ttumaisia päätöskirjeitä ihmisille. Mamut sentään voi perustaa pizzerian jonne haalia 10 työntekijää (sukulaista) yhteen keittiöön.... suojatyöpaikka sekin.
Meitä on moneksi: Itse olen taitava käsityöläinen, monioisaaja,
Menestyin kansakoulussa kohtalaista paremmin, pääsin jopa vuotta aiemmin ammattikouluun, siellä teorian opiskelutulos oli 6,25, juuri ja juuri että pääsin ammattiin. Ammattia harjoittaessa kumminkin loistin osaamisellani ja kävin myös opiskelemassa sveitsissä, jossa on onneksi oppisopimuskoulutus, joka ei perustu teoriaan, joka on myös tärkeää, muttei ole osaamisen perusta. Sain sieltä "simo"-opppilasvaihto systeemin kautta suuren edun tulevaisuuteenkäytännön tekemisen kautta.
Päättäjät suomessa ovat kaikki verbaalikkoja eivätkä he ymmärrä tätä dilemmaa.
Halipatsuijaa finnen.
Kuka on nero tai seppä syntyessään?
Juu ei kukaan....
Eikä kukaan nero tai keksijä ole oppinut keksijäksi koulussa.
Niin paljon silti ladomme odotuksemme yhteyskunnan niskaan.
Eikö kuitenkin totuus ole se että jokainen olemme oman onnemme seppiä?
Toisin sanoen : Tee itse, ota selvää itse, hanki tietoa ja sovella sitä itse.
Syrjäytymisen syyt ovat väärinymmärryksessä, sekä kouluttamattomissa ihmisissä jotka tuomitsevat esim. unihäiriöisiä psykoosi hoitoon.
Jos siis syyttäisimme yhteyskuntaa, se olisi sama kuin syyttäisimme laumaa, siitä että se on virheellinen ja katkera ja depressiivinen.
Miksi siis yhteiskuntamme on katkera, vaativa, agressiivinen ja depressiivinen ( ainaista tuhoa odottamassa )....
Siksi siis me yhteiskunnan jäseninä, kannamme kollektiivista taakkaa.
Ja siksi me olemme muiden yhteiskuntamme sekopäisimpien jäsenten ( lue eliitti poliitikot, jotka sekoilee omiaan) uhkaamia.
Hullut vainoavat hulluja, kollektiivisessa kontekstissa.
Tähän paras lääke on, hoida omat asiasi hyvin.
Keskity mihin parhaiten osaat.
Älä murehdi. Asioilla on taipumus aina järjestyä.
Toisin sanoen, elä kiirehdi asioiden edelle. Syrjäytyminen voi olla yhteyskunnan rattaissa, meno on liian kovaa, kiirettä kaikkialla.
Siksi meille ei jää aikaa ajatella tai sopeutua.
Kiire on pahasta.
Sitten nämä rajat. Hoida omat hommasi, ja luota että toiset hoitavat omansa.
Jos katkeroidut ja vertailet omaasi muiden elämään, olet jo narsistisen peilin vallassa ja sokeana vain tuijotat omia saavutuksiasi. Niiden sijasta huomio tulisi suunnata mahdollisuuksiin, optioihin jotka avautuvat niille jotka ovat vapautuneita katkeruudesta ja omaan napaan tuijottamisesta.
" Asioilla on taipumus aina järjestyä."
Joskus valitettavasti myös huonosti. Tukea ja yhteisyyttä tarvitaan myös.