Raamattu ei ensinnäkään opeta uskontoa, vaan henkilökohtaista uskoa. Mutta siis kristinuskossa on perustavaa laatua oleva ero muihin uskontoihin ja se ero on ANTEEKSIANTO, tai paremminkin lunastus.
"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: 'SE ON TÄYTETTY', ja kallisti päänsä ja antoi henkensä." - Joh. 19:30
Kun muissa uskonnoissa ihmisen pitää teoillansa päästä ylöspäin Jumalaa kohti, niin kristinuskossa Jumala (Jeesus) astui alas ihmisen tasolle ja maksoi täyden hinnan ihmisen pahoista teoista. Uudestisyntynyt kristitty tietää nöyryydessä, että ihminen on paha ja epätäydelinen, mutta uskosta osaton pitää ihmistä hyvänä ja ylpistyy. Jos ihminen olisi oikeasti hyvä, niin ei juurikaan tarvittaisi lakeja ja ihminen käyttäisi rahansa sekä aikansa muiden auttamiseen, ei itseensä.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." - Ef. 2:8-9
Kyseessä on siis nöyryys vastaan ylpeys, oletko valmis myöntämään rikoksesi. Heti syntiinlangettuaan Aadam ja Eeva menivät piiloon Jumalaa sen sijaan että olisivat myöntäneet rikoksensa, niin Jumala olisi epäilemättä antanut anteeksi. Kumpikaan ei kuitenkaan myöntänyt syyllisyyttänsä, vaan sanoivat että ei syy ole minussa. Näinhän tänäkin päivänä ihminen yrittää luistaa vastuusta, mutta todellisuudessa kukaan ei piilossa Jumalan näkeviltä silmiltä.
"Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan." - 1. Moos. 3:8
Kristinuskossa Jumalalla on myös valikoiva muisti, sillä Hän ei enää muista syntejä, jos ihminen niitää katuu.
"Ei yhtäkään hänen synneistänsä, jotka hän on tehnyt, muisteta; vanhurskautensa tähden, jota hän on noudattanut, hän saa elää. Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?" - Hes. 18:22-23
Siis kun ihminen myöntää rikoksensa ja ottaa syntiensä maksajaksi Jumalan ainoan pojan Jeesus Kristuksen, Hänen syntiinsä pois pyyhitään kirjoista ja Hän saa Pyhän Hengen. Voin itse todistaa, että kun Pyhä Henki tulee päälle elämä todellakin muuttu yliluonnollisella tavalla ja kaikki tuntuu uudelta. Mutta kun ihminen on näin uudestisyntynyt (tullut uskoon) on synnin tekeminen entistä suurempi rikos ja siksi Jeesus puhuu nimenomaan (uskoville) opetuslapsille Helvetistä ja kiusauksista, ei uskosta osattomille. Sielunvihollinen aloittaa myös hyökkäykset välittömästi monella tavalla kun ihminen tulee uskoon, sillä hän haluaisi pitää ihmisen omassa oravan pyörässään ja syöttää hänelle valheita.
Nyt on sinun vuorosi kysyä itseltäsi, että haluatko saada ikuisen elämän?
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." - Room. 10:9-10
"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: 'SE ON TÄYTETTY', ja kallisti päänsä ja antoi henkensä." - Joh. 19:30
Kun muissa uskonnoissa ihmisen pitää teoillansa päästä ylöspäin Jumalaa kohti, niin kristinuskossa Jumala (Jeesus) astui alas ihmisen tasolle ja maksoi täyden hinnan ihmisen pahoista teoista. Uudestisyntynyt kristitty tietää nöyryydessä, että ihminen on paha ja epätäydelinen, mutta uskosta osaton pitää ihmistä hyvänä ja ylpistyy. Jos ihminen olisi oikeasti hyvä, niin ei juurikaan tarvittaisi lakeja ja ihminen käyttäisi rahansa sekä aikansa muiden auttamiseen, ei itseensä.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." - Ef. 2:8-9
Kyseessä on siis nöyryys vastaan ylpeys, oletko valmis myöntämään rikoksesi. Heti syntiinlangettuaan Aadam ja Eeva menivät piiloon Jumalaa sen sijaan että olisivat myöntäneet rikoksensa, niin Jumala olisi epäilemättä antanut anteeksi. Kumpikaan ei kuitenkaan myöntänyt syyllisyyttänsä, vaan sanoivat että ei syy ole minussa. Näinhän tänäkin päivänä ihminen yrittää luistaa vastuusta, mutta todellisuudessa kukaan ei piilossa Jumalan näkeviltä silmiltä.
"Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan." - 1. Moos. 3:8
Kristinuskossa Jumalalla on myös valikoiva muisti, sillä Hän ei enää muista syntejä, jos ihminen niitää katuu.
"Ei yhtäkään hänen synneistänsä, jotka hän on tehnyt, muisteta; vanhurskautensa tähden, jota hän on noudattanut, hän saa elää. Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?" - Hes. 18:22-23
Siis kun ihminen myöntää rikoksensa ja ottaa syntiensä maksajaksi Jumalan ainoan pojan Jeesus Kristuksen, Hänen syntiinsä pois pyyhitään kirjoista ja Hän saa Pyhän Hengen. Voin itse todistaa, että kun Pyhä Henki tulee päälle elämä todellakin muuttu yliluonnollisella tavalla ja kaikki tuntuu uudelta. Mutta kun ihminen on näin uudestisyntynyt (tullut uskoon) on synnin tekeminen entistä suurempi rikos ja siksi Jeesus puhuu nimenomaan (uskoville) opetuslapsille Helvetistä ja kiusauksista, ei uskosta osattomille. Sielunvihollinen aloittaa myös hyökkäykset välittömästi monella tavalla kun ihminen tulee uskoon, sillä hän haluaisi pitää ihmisen omassa oravan pyörässään ja syöttää hänelle valheita.
Nyt on sinun vuorosi kysyä itseltäsi, että haluatko saada ikuisen elämän?
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." - Room. 10:9-10
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos kirjoituksesta! Siinä oli kaikki olennainen. Synti tuli Adamin ja Eevan kautta, ja jäi ihmiseen. Synti voitettiin Golgatalla. Jokainen ihminen on syntinen ja jokainen ihminen voi saada anteeksi Jeesuksen tähden: siinä Kristinuskon hienous: Täydellinen tasa-arvoisuus kaikkien ihmisten kesken.
Luullaan, että uskosta osattoman elämä on ahdistavaa: Hän kun elää synnissä. Mutta ei se ole ahdistavaa, ei uskosta osaton tajua tekevänsä syntiä; hän nautiskelee ja pitää sitä oikeutenaan. Kun Jumala sitten hänet jossain kohtaa pysäyttää, hänellä on kaksi vaihtoehtoa: alkaa selitellä kuten Adan tai myöntää väärä tekonsa ja pyytää sitä anteeksi Jeesuksen tähden.
Uskovan ihmisen syntiin lankeaminen on ahdistavaa: hän kun tietää tekevänsä syntiä, siis tekee synnin tahallaan. Jokainen uskova saa kyllä omaantuntoonsa muistutuksen ennen synnillistä tekoa. Siksi uskovan synti ahdistaa, se on tahallista, aina. Mutta, kiitos Jumalalle, Hän antaa katuvalla uskovalle anteeksi Jeesuksen tähden.
Tässä ihmisen ylpeys tulee parhaiten esiin. Hänen on uskomattoman vaikea myöntää, että Jumalalla on suvereeni oikeus alistaa koko ihmiskunta syntiin ja päästää katuvat synnistä. Ihmisen kun pitäisi saada itse päättää mitä tekee ja miten tekee.
Minua on puhutellut se, että Jumala antaa ihmiselle synnit anteeksi Jeesuksen tähden. Ei siis ihmisen, minun ja sinun, katumisen tms. uskonnollisen toiminnan tähden. Jumala vihaa syntistä ja maailamn lopussa hukuttaa hänet, ellei hän käänny Jeesuksen puoleen anomaan armoa. Jumala laittaa ihmisen polvilleen, jotta tämä pääsisi irti ylpeydestään, ja kun ihminen oikeasti anoo armoa, katuu ja pyytää anteeksi Jeesuksen tähden, Jumala antaa anteeksi.
Joskus kun kuulee Johannes 3:16 käännetyn näin: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, ettei yksikään..." ei voi kuin tuskailla. Kuinka moni jääkään tuohon nalkkiin ja luulee, että Jumala se siellä vaan rakastaa niin paljon kaikkia ihmisiä. Kun jakeessa sanotaan Jumala rakastti maailmaa niin (tai sillä tavalla), että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka Häneen USKOO hukkuisi. Siis Jumala antoi ihmisille keinon pelastua, ja tuo keino on totaali turvautuminen Jeesuksen kautta Häneen. Jos siis ei usko Jeesuksen poistaneen synnin maailmasta ja toimivan anteeksiaanon väylänä, ei pelastu vaan jää synteihin ja lopulta hukkuu.
Joskus kun tunnen itseni oikein hyväksi ihmiseksi ja sitten sen seurauksena lankean johonkin syntiin, tekee hyvää muistaa kenen tähden minä pelastun.