Mannerheim ilmeisesti pisin?

Eurooppa oli lyhyiden miesten varassa. Eipä ne lännessäkään niin sivistyneitä olleet. Roosevelt oli polion halvauttama dementoitunut pyörätuolivammainen. Churchill oli lyhyempi kuin Montgomery eli Monty. Eipä ihme että 70 miljoonaa ukkoa meni ja puolet Eurooppaa säilyi rauniokasana melkein 60-luvulle asti.

Me asuttiin Linnankoskenkatu 8 ja keittiömme ikkunasta näki selvästi siihen Minnankadun alakertaan, kun oli pimeetä. Se ex-kapteeni piti valtavat valot päällä, että kaikki näki sisälle, vielä 1980. Ei sillä ollut verhoja minnekään.
Sillä oli yksi seinä täynnä miekkoja, pistimiä, aseita, keihäitä ja lippuja. Sitten oli luonnollisen kokoinen Adolf Hitleri patsas. Tuosta puseron taskuista ylöspäin. Sillä oli aivan aidon näköiset silmät, kun se tuijotti siihen ikkunaan kun käytiin kurkkimassa kakarana. Joku sanoi, että se oli pronssia.
Natzilippuja oli pitkin seiniä ja kesäisin se soitti levyiltä natzilauluja ikkunat auki niin, että Topeliuksen kadulla saakka raikui.
Ei sille kukaan uskaltanut mennä soittaan suutaan. Se tuli kerrankin Parabellum kädessä kerrankin siihen puistoon kapteenin puvussaan ja kiiltonahka saappaissaan. Pari kolme aikuista tyyppiä juoksi karkuun, mutta se huusi "Seis!" ja kaikki pysähtyi.
Tylysti se kysyi niiltä, että "haluaako kommarit kuolla"? Ei ne halunneet ja se antoi kolme sekuntia aikaa juosta ja lupasi kokeilla osuuko.
Ei mekään koskaan uskallettu mennä puistoon, kun se siinä penkillä istui, kuin jäykkä paska ja välillä marssi juhlapuvussaan hiekkakäytävällä huutaen Eins ... tswai ... trai ... eins... Kerran sillä oli kypärä päässä ja kivääri olalla ja marssi sen puiston ympäri. Poliisi tuli vasta vartin päästä, mutta ei mennyt sisään.
Siinä Mannerheimintie 92 oli rähjä antikvaari, jossa se kävi akiteeraamassa ja mölyämässä. Kerran se nuorempi tyyppi heitti -siis heitti sanan mukaan sen jalkakäytävälle. Se ukko lupasi hakea pistoolin ja ampua. Se nuorempi sanoi tulevansa mukaan ja ammutaan yhdessä. Sinne asunnolle ne häipyivät. Se toinen heppu oli vähän ihmeissään, kun oli muistaakseni lähteneen veli. Lupasi soitta poliisiin, jollei broidi tule parissa minuutissa takaisin.
Tuli ne. Hullu kapteeni ja se nuorempi konjakkipullojen kanssa kaulakkain ja lauloivat jotakin rie hochia zu letsen. Minä yritin ulos, mutaa se hullu huusi:
"Seis! Ei minnekään -jos olet aikuisiässä. Ota suuppi! Tämä mies uskalsi tulla ammuttavaksi ja on siksi kunnioitettava mies ja esimerkki sullekin!"
Otin ryypyn ja häivyin oitis. Sillä oli se pyssy kotelossa silloinkin. Se luullakseni kuoli 1981 kotiinsa. En enää silloin asunut Linnankoskella.

Beckman tunnetaan kirjoitti:

Me asuttiin Linnankoskenkatu 8 ja keittiömme ikkunasta näki selvästi siihen Minnankadun alakertaan, kun oli pimeetä. Se ex-kapteeni piti valtavat valot päällä, että kaikki näki sisälle, vielä 1980. Ei sillä ollut verhoja minnekään.
Sillä oli yksi seinä täynnä miekkoja, pistimiä, aseita, keihäitä ja lippuja. Sitten oli luonnollisen kokoinen Adolf Hitleri patsas. Tuosta puseron taskuista ylöspäin. Sillä oli aivan aidon näköiset silmät, kun se tuijotti siihen ikkunaan kun käytiin kurkkimassa kakarana. Joku sanoi, että se oli pronssia.
Natzilippuja oli pitkin seiniä ja kesäisin se soitti levyiltä natzilauluja ikkunat auki niin, että Topeliuksen kadulla saakka raikui.
Ei sille kukaan uskaltanut mennä soittaan suutaan. Se tuli kerrankin Parabellum kädessä kerrankin siihen puistoon kapteenin puvussaan ja kiiltonahka saappaissaan. Pari kolme aikuista tyyppiä juoksi karkuun, mutta se huusi "Seis!" ja kaikki pysähtyi.
Tylysti se kysyi niiltä, että "haluaako kommarit kuolla"? Ei ne halunneet ja se antoi kolme sekuntia aikaa juosta ja lupasi kokeilla osuuko.
Ei mekään koskaan uskallettu mennä puistoon, kun se siinä penkillä istui, kuin jäykkä paska ja välillä marssi juhlapuvussaan hiekkakäytävällä huutaen Eins ... tswai ... trai ... eins... Kerran sillä oli kypärä päässä ja kivääri olalla ja marssi sen puiston ympäri. Poliisi tuli vasta vartin päästä, mutta ei mennyt sisään.
Siinä Mannerheimintie 92 oli rähjä antikvaari, jossa se kävi akiteeraamassa ja mölyämässä. Kerran se nuorempi tyyppi heitti -siis heitti sanan mukaan sen jalkakäytävälle. Se ukko lupasi hakea pistoolin ja ampua. Se nuorempi sanoi tulevansa mukaan ja ammutaan yhdessä. Sinne asunnolle ne häipyivät. Se toinen heppu oli vähän ihmeissään, kun oli muistaakseni lähteneen veli. Lupasi soitta poliisiin, jollei broidi tule parissa minuutissa takaisin.
Tuli ne. Hullu kapteeni ja se nuorempi konjakkipullojen kanssa kaulakkain ja lauloivat jotakin rie hochia zu letsen. Minä yritin ulos, mutaa se hullu huusi:
"Seis! Ei minnekään -jos olet aikuisiässä. Ota suuppi! Tämä mies uskalsi tulla ammuttavaksi ja on siksi kunnioitettava mies ja esimerkki sullekin!"
Otin ryypyn ja häivyin oitis. Sillä oli se pyssy kotelossa silloinkin. Se luullakseni kuoli 1981 kotiinsa. En enää silloin asunut Linnankoskella.

kadettiupseeria ei ole ollut.

Beckman tunnetaan kirjoitti:

Me asuttiin Linnankoskenkatu 8 ja keittiömme ikkunasta näki selvästi siihen Minnankadun alakertaan, kun oli pimeetä. Se ex-kapteeni piti valtavat valot päällä, että kaikki näki sisälle, vielä 1980. Ei sillä ollut verhoja minnekään.
Sillä oli yksi seinä täynnä miekkoja, pistimiä, aseita, keihäitä ja lippuja. Sitten oli luonnollisen kokoinen Adolf Hitleri patsas. Tuosta puseron taskuista ylöspäin. Sillä oli aivan aidon näköiset silmät, kun se tuijotti siihen ikkunaan kun käytiin kurkkimassa kakarana. Joku sanoi, että se oli pronssia.
Natzilippuja oli pitkin seiniä ja kesäisin se soitti levyiltä natzilauluja ikkunat auki niin, että Topeliuksen kadulla saakka raikui.
Ei sille kukaan uskaltanut mennä soittaan suutaan. Se tuli kerrankin Parabellum kädessä kerrankin siihen puistoon kapteenin puvussaan ja kiiltonahka saappaissaan. Pari kolme aikuista tyyppiä juoksi karkuun, mutta se huusi "Seis!" ja kaikki pysähtyi.
Tylysti se kysyi niiltä, että "haluaako kommarit kuolla"? Ei ne halunneet ja se antoi kolme sekuntia aikaa juosta ja lupasi kokeilla osuuko.
Ei mekään koskaan uskallettu mennä puistoon, kun se siinä penkillä istui, kuin jäykkä paska ja välillä marssi juhlapuvussaan hiekkakäytävällä huutaen Eins ... tswai ... trai ... eins... Kerran sillä oli kypärä päässä ja kivääri olalla ja marssi sen puiston ympäri. Poliisi tuli vasta vartin päästä, mutta ei mennyt sisään.
Siinä Mannerheimintie 92 oli rähjä antikvaari, jossa se kävi akiteeraamassa ja mölyämässä. Kerran se nuorempi tyyppi heitti -siis heitti sanan mukaan sen jalkakäytävälle. Se ukko lupasi hakea pistoolin ja ampua. Se nuorempi sanoi tulevansa mukaan ja ammutaan yhdessä. Sinne asunnolle ne häipyivät. Se toinen heppu oli vähän ihmeissään, kun oli muistaakseni lähteneen veli. Lupasi soitta poliisiin, jollei broidi tule parissa minuutissa takaisin.
Tuli ne. Hullu kapteeni ja se nuorempi konjakkipullojen kanssa kaulakkain ja lauloivat jotakin rie hochia zu letsen. Minä yritin ulos, mutaa se hullu huusi:
"Seis! Ei minnekään -jos olet aikuisiässä. Ota suuppi! Tämä mies uskalsi tulla ammuttavaksi ja on siksi kunnioitettava mies ja esimerkki sullekin!"
Otin ryypyn ja häivyin oitis. Sillä oli se pyssy kotelossa silloinkin. Se luullakseni kuoli 1981 kotiinsa. En enää silloin asunut Linnankoskella.

On kysymyksessä varmaankin H J Bäckman. Todellisuudessa ei ollut kapteeni, vaan sotaväsynyt res. luutnantti sodasta. Hänellä oli 1945 elämän romahdus, kun sota loppui.

Me, Linnankoskenkadun poliisilaitoksella, tunsimme miehen. Kulki tosiaan ladattu ase mukana kai sodasta saakka. Silloin se ei ollut varsinainen rikos, vaan järjestyshäiriön aiheutus, josta sakkoja muutama satanen.
Olen pari kertaa nuorempana konstuna järjestyspoliisissa noutanut herran putkaan kadulta 1970-luvun lopussa. Ampuma-aseet kotoa haettiin kyllä pois, mutta ampumakelvottomat saivat jäädä. Kunnollisia 7,65 ja 9 mm sai tilalle silloin muutamalla pullolla viinaa.
Hänen 1980- luvun vaiheista en tiedä. Oli hyvin tunnettu häirikkö Taka-Töölössä 1950-70 välillä.

Marski käytti toisessa saappaassa 2 cm koroketta. koska jalka oli kolarin jäljiltä jäänyt toista lyhyemmäksi. Korsettia hän ei käyttänyt, eikä ollut homo.

Kyllä nuo samurait rauta Joea pienempiäkin oli. Mufti oli suunnilleen teräsmiehen kokoinen. Serbian Nedic oli myös yllättävän pieni mies.

Miten näitä annettiin yleensä elää, kuten Kalm, Sippola, Wennerström jne jotka jo 1918 tappoivat siviiliä? Miten saamattomia kommunistit olivatkaan?

ikmjuyhgrt kirjoitti:

Miten näitä annettiin yleensä elää, kuten Kalm, Sippola, Wennerström jne jotka jo 1918 tappoivat siviiliä? Miten saamattomia kommunistit olivatkaan?

Siksi koska Rahja ja Kuusinen pakenivat lyhytpyroon seuraksi Venäjälle. Oli se melkoinen näky. Lenin 163 senttiä, Trotski 174 senttiä, Buharin 159 ja Joe 164 senttiä johtamassa Venäjää.