moi. Olen tässä harkinnut koiran hankkimista sitten lukion jälkeen kun muutan pois. Aikaa on vielä miettiä puolitoista vuotta, mutta kauhea koira kuume :D ensin ajattelin että en koiraa ota kun en osaisi sitä kouluttaa. Olen rakastunut shiba inuun tai akitaan mutta luovuin ajatuksesta, sillä ne ovat tosi vaikeita kouluttaa ? :(
no pystykorvaiset ovat olleet lähellä sydämtä, niin ajattelin lapinkoiraa tai paimensukuista lapinkoiraa. Sopivatko ne kerrostaloon? Onko ne kovia haukkumaan ja onko se sitten hankala karsia pois? Kyllä musta sisua löytyy että varmaan saisin shibankin koulutettua mutta en haluaisi ruveta kokeilemaan onnistuuko. Haluan että koira voi hyvin. Meillä on kaksi villakoiraa josta toinen on aikamoinen ongelma tapaus. sori tuliaika sekava teksti :D
lapinkoira, eka koira?
20
4100
Vastaukset
- juupijjaa
Shibasta ja akitasta en tiedä paljoakaan, kokemusta ei ole.
Naapurissani asuu lapinporokoira, joka ei hauku juurikaan kotona. Salaisuus sen sosiaalisuuteen taitaa piillä juuri ympäristön meluisuudessa, eli se on tottunut pennusta asti monipuoliseen meluun ja vilskeeseen. Lapinporokoira on vielä paimensukuista lapinkoiraa voimakasviettisempikin rotu. Kyllä paimensukuinen lapinkoira sopii kerrostaloon, jos lapinporokoirakin sopii.
Aika dominoivia ovat lappalaiskoiraurokset. Ne haastavat usein herkästi riitaa toisten urosten kanssa ja voivat olla hyvinkin voimakastahtoisia omistajiaan kohtaan. Nartut ovat keskimäärin selkeästi lempeämpiä ja sopivat näin ensimmäisiksi koiriksi paremmin.
Jos teillä on ongelmakoira jo valmiiksi kotona, ei kannata hommata enempää koiria, ellette halua lisää ongelmakoiria, sillä koirat ottavat varsinkin pentuina ja nuorina hyvin herkästi mallia muiden koirien käytöksestä. Olisi harmillista, jos juuri pentuna hankkimanne koira oppii ongelmakäytöstä ja joudutte kestämään sitä seuraavat 15 vuotta. Ei pahalla, vaan vinkkinä oman kokemukseni kautta: moni tuttujeni koirista on joutunut pentuna tai nuorena muun koiran alistamaksi ja kasvanut saman laiseksi dominoijaksi toisia koiria kohtaan.- Mielipide kullain
Nartut lempeämpia? Huh hah heijaa ... ei todellakaan. Ne ne täpäkämpiä ovat!
Oman kokemuksen mukaan urokset paljon helpompia.
Juupijaa, aloittaja oli hankkimassa koiraa siksi, kun muuttaa POIS kotoa.
Eivät ne villakoirat taida vaikuttaa pennun kehitykseen kovin telepatiana.
- Cat1982
Lapinkoira on ns. helppo koulutettava, eli oppii helposti (niin huonoja kuin hyviä tapoja). Ovat tietty herkkiä haukkumaan, mutta saa sen opetettua pennusta asti, että turhia ei haukuta (joissakin tapauksissa ei saa opetettua pois). Ja tietty jos potee eroahdistusta, niin silloin se ilmenee helposti haukkumisena ja ulvomisena. Eli kannattaa panostaa pennun yksinoloharjoituksiin.
Itsekin olisin ottanut Akita Inun, mutta tuntui että se on liian haastava rotu. Otin lapinporokoiran lähinnä sen oppimiskyvyn ja älykkyyden vuoksi. Lappalaisten kanssa voi kuitenkin harrastaa paljon paremmin eri lajeja, kuin esim. Akitan kanssa. Suomenlapinkoirasta kannattaa ehkä ensimmäiseksi koiraksi ottaa narttu, jos ei ole varma miten saa koulutettua koiran.
Itse tosin otin ensimmäiseksi koiraksi porokoirauroksen, ja kyllä sen kanssa se arki on ihan helppoa, kunhan vaan sen kouluttaa johdonmukaisesti ja harkiten.
Ota pentu vasta kun olet muuttanut pois kotoa, niin ei opi ongelmallista käytöstä heti alkuunsa. - paimensukuinen lapinkoir
kiitti viesteistä, ei olla ottamassa lisää koiria tähä perheeseen :) mutta ajattelin koiran hankintaa kunnes muutan omilleni. Aion pitää myös välivuoden niin koiralle on hyvin aikaa :)
- juupijjaa
Ja anteeksi, jos käsitin sen väärin, että aiot hommata koirasi vasta omille muututtuasi :-)
- möhkispöhkis
juupijjaa kirjoitti:
Ja anteeksi, jos käsitin sen väärin, että aiot hommata koirasi vasta omille muututtuasi :-)
Et lukenut edes kahta ensimmäistä lausetta kunnolla!
- juupijaa
möhkispöhkis kirjoitti:
Et lukenut edes kahta ensimmäistä lausetta kunnolla!
Anteeksi kun pyysin anteeksi. En edes kirjoittanut pahassa mielessä hänelle sitä, vaan vinkkinä. Viimeinen kerta kun pahoittelen lukivirhettäni, jos palautteeksi tulee tuollaista kommenttia.
- paimensukuinen lapinkoir
ei sitä tarvitse anteeksi pyytää. Tekevälle sattuu ja ei se oo niin vakavaa :D
- koira
Neuvoisin tutustumaan haluamasi pennun vanhempiin tosi hyvin. Kysele kasvattajalta pentueen vanhempien taustoja ja niiden sukujuuria. Jos et halua vilkasta ja dominoivaa koiraa tai jotain muuta piirrettä, niin kannattaa tutustua pennun sukuun.
Nartut ovat yleensä nöyriä, mutta jos on nöyrä ja ylivilkas, omapäinen tai dominoiva tapaus tai joissain tapauksissa noita kaikkia, niin siinä voi olla aloitteleva koiranomistaja helisemässä. Alusta alkaen koiran koiulutuksessa kannattaa olla johdonmukainen ja jämpti, mutta reilu. Lapinkoira kyllä herkästi huomaa, jos omistaja on ns. pompoteltavissa.
Lapinkoira tarvitsee tekemistä, liikuntaa ja seuraa. Se ei ole mikään yli-innokas suorittaja kunten joku bordercollie jne., mutta se rakastaa olla mukana omistajan arkipuuhissa. Sitä ei siis ole tarvis koko ajan opetettaa ja treenata, kuitenkin se nauttii tälläisestakin yhdessä tekemisestä, mutta niin se nauttii vain olemisestakin omistajansa kyljessä.
Lapinkoira on erittäin älykäs koira. En tarkoita sellaista ihmisen haluamaa älykkyyttä kuten esim. bordercolliessa on juuri se, että oppii tekemään ihmisen haluamia juttuja. Tarkoitan sitä, että lapinkoira ihan itse älyää asioita, sillä on koiran viisautta. Se muuten on tarkkaavainen koira ja mielellään seuraa omistajan tekemisiä. oppii sanojakin paljon, jos vain puhut sille.- 2 lappalaista
Meillä on kokemusta 5v. lapinkoiranartusta ja sen urospennusta, joka pidettiin myös itsellä. Ne ovat aivan eriluonteisia, narttu vaatii paljon enemmän huomiota ja haukkuu helpommin ulkoisille ärsykkeille. Kuten auton äänille ulkoa. Asumme omakotitalossa.
Uros saattaa olla ulkona narussa, missä molemmat kyllä viihtyvät, haukkumatta kertaakaan vaikka ohi menisi mitä. Narttu sensijaan haukkuu kulkijoita. Muuten pysyvät hyvin irrallaan pihassa kun omaa väkeä on paikalla.
Lapinkoira ei ole sellainen joka vaan makoilee nurkassa tyytyväisenä. Se vaatii saada olla läsnä kaikessa perheen tekemisissä. Se nauttii nuorena varsinkin raisuista leikeistä. Meillä ne eivät millään kyllästy hakemaan vaikka palloa tai työrukkasta jota heitellään.
Se on tosiaan hyvin älykäs ja oppii muutamassa kk. ymmärtämään lukuisia sanoja.
Se oppii nopeasti vaikka viemään jonkin lelun nimeltä mainitulle toiselle perheenjäsenelle. On hyvin ihmisystävällinen ja antaa hellyyttä ja rakkautta pyyteettömästi. Joka aamu saa herätä korvaa nuolevaan kieleen.
- 12-v tytteli
Itse sain noin 2½ vuotta sitten Suomenlapinkoiran, ja olin silloin 9. Tietenkin sisko ja äiti pää-asiassa silloin koiran hoiti, mutta itse opetin sitä, ja lenkitin yms. Kävin myös äidin ja koiran kanssa koiratapaamisisssa.
Mutta asiaan, itse tykkään rodusta, ja ainakin oma on tosi miellyttämisen haluinen, ei hauku juuri mitään, ei ovikelloa yms. Tähän väliin voinkin sanoa, että tämä oma otus on noin 85% ulkokoira. Nauttii lumessa juoksemisesta, ja kaikesta puuhailusta. Melkein aina saa leikkimisen lopettaessa katseen " Hei, loppuko leikki jo nyt, vastahan me päästiin alkuun" ja häntä heiluu. :)
Tää ei tekis pahaa kärpäsellekään, haluis leikkiä kaikkien koirien ja kissojen kanssa. Tosin, menee sekasin jos tälle tullaan rähiseen, raukka kun haluaisi vain leikkiä. :)
Eli ekaksi koiraksi ainakin mielestäni sopii. :) - 5v Suomenlapinkoira
Suomenlapinkoira ainakin siitä hyvä ei pure ihmisiä.Ei teidetä yhtään tapausta että ollisi kiinni käynyt jos ei ole potkittu.Sille kaikkein tärkeintä olla aina isännän mukana ja jos siihen pystyy niin paras koira.Ajaa narttu muuten karhunkin puuhun kuten Utsjoella parivuotta sitten.Nartut vaikeampia kouluttaa ja itsenäisempiä varsinkin juoksuaikaan niillä ei korvia ollenkaan.
- lähes kuolin
Minun kimppuuni hyökkäsi suomenlapinkoira, kun olin vasta 2 v ja tuskin oppinut kävelemään. Siitä tapauksesta minulle on jäänyt draumat, jotka edelleen pistävät jännittämään koirien seurassa. Se oli isäni serkun uroslapinkoira, joka sai heti tapauksen perään piikin. Olisin ollut nopeasti hengiltä, jos kukaan aikuinen ei olisi ollut paikalla ottamassa koiraa pois kimpustani. Nyt olen 24 v.
- jäitähattuun
Jos aloittajalle on haukkumattomuus tärkeää, niin basenji.
Minulla on viidentenä koirana neljän paimenkoiran ja yhden luonnonkantaisen porokoiran jälkeen suomenlapinkoiranarttu. On omalla tavallaan oikein hauska yksilö, hyvähermoinen ja itsenäinen, mutta herkkähaukkuinen. Yksikään aiempi koirani ei ole halunnut esim. alkaa räkyttää autossa kesken matkan kun huomaa koiran tienvarressa. Eli jos haluat ehdottomasti suomenlapinkoiran kerrostaloon, sinuna etsisin pitkään ja hartaasti taipuisaa, nöyrää yksilöä, jonka kumpikaan vanhempi ei ole innokas haukkumaan. Myöskin turkin liiallinen tuuheus on mielestäni "vika" joillakin yksilöillä, ajatellen kerrostalo-oloja ja kesähelteitä. Ehkä nyttemmin hollanninpystykorvamaisia turkkipalloja ei enää jalostuksessa suosita, terveempään ollaan menossa.
Mutta: tosiaan perehdy huolella ja ajan kanssa asiaan ja myös muihin rotuvaihtoehtoihin (paimenkoirat, noutajat, spanielit, seurakoirat, kääpiökoirat esim. kleinspitz tai mittelspitz, isommista eurasier). Älä ensimmäiseksi lähde katsomaan myytäviä pentuja, se on menoa sitten : )- paimensukuisesta
Lapinkoirarodun sisällä on ns. paimensukuinen lapinkoiran "linja", sillä ei ole niin pysty ja tuuhea karva kuin valtarodun edustajilla. Karva on makaavampaa kuten esim. bordercolliella, mutta alusvilla on runsas paimensukuisellakin. Paimensukuisen lapinkoiran selkä on pidempi ja häntä matalammalle asettunut kuin yleensä on ihanne valtalinjan edustajilla.
Paimensukuisella on myös paimennusominaisuus varmemmin tallella kuin valtalinjan edustajilla, vaikka niilläkin sitä toki runsaasti esiintyy. Valtalinjan edustajat myös useimmin omaavat riistaviettiä. Usea valtalinjan lapinkoiran omistaja on kertonut, etteivät uskalla esim. metsälenkillä pitää koiraansa irti, koska se saattaa lähteä ajamaan jotain metsäneläintä takaa. Paimensukuinen taas pysyy paremmin omistajansa lähellä ja jos se lähtee linnun tai eläimen perään, niin se tulee viimeistään silloin takaisin, kun ei enää näe eläintä tai on saanut sen vain ajettua liikkeelle. Tämä on paimennusominaisuus ei riistaa jahtaavan koiran ominaisuus. Omistajan lähellä pysymistä on tietysti hyvä myös opettaa pennusta alkaen koiralleen.
Minulla on paimensukuinen narttu, asumme kerrostalossa. Koira ei hauku sisällä, mutta välillä saattaa haukahtaa pehmeästi, kun kuulee jonkun yllättävän äänen tms. Olen opettanut sitä pienestä asti, että sisällä ei haukuta, mutta se on jo luonnostaankin ollut vähähaukkuinen. Leikkiessä se haukkuu ja päästelee muita ääniä ärinöitä, mutta niin se silloin saakin. Juoksuaikaan se on tosiaankin vähän mahdoton, itsepäinen ja korvat katoaa jne., mutta iän myötä on siinäkin rauhoittunut. Ja kun kasvattaa tottelevaiseksi ja hyvätapaiseksi, niin hallinta on helpompaa myös juoksujen aikaan.
Mitä olen mittelpitzejä ja kleinpitzejä tavannut, niin ne kyllä herkemmin haukkuvat kuin lapinkoirat.
Näyttelyissä, kun uroskoiria on paljon yhdessä ja ovat toisilleen vieraita, niin silloin toki lapinkoiraurokset siellä haukkuvat. täytyyhän niiden uhitella toinen toisilleen.
Oman kokemukseni mukaan paimensukuinen lapinkoira on vähähaukkuisempi kuin valtalinjan lapinkoirat ja olen aika tavalla molempia edustajia kohdannut.
Mutta korostan, että tämä on vain oma kokemukseni kohtaamistani erilaisista lapinkoirista. Jollain toisella voi olla ihan erilaiset kokemukset. - sirkku12
paimensukuisesta kirjoitti:
Lapinkoirarodun sisällä on ns. paimensukuinen lapinkoiran "linja", sillä ei ole niin pysty ja tuuhea karva kuin valtarodun edustajilla. Karva on makaavampaa kuten esim. bordercolliella, mutta alusvilla on runsas paimensukuisellakin. Paimensukuisen lapinkoiran selkä on pidempi ja häntä matalammalle asettunut kuin yleensä on ihanne valtalinjan edustajilla.
Paimensukuisella on myös paimennusominaisuus varmemmin tallella kuin valtalinjan edustajilla, vaikka niilläkin sitä toki runsaasti esiintyy. Valtalinjan edustajat myös useimmin omaavat riistaviettiä. Usea valtalinjan lapinkoiran omistaja on kertonut, etteivät uskalla esim. metsälenkillä pitää koiraansa irti, koska se saattaa lähteä ajamaan jotain metsäneläintä takaa. Paimensukuinen taas pysyy paremmin omistajansa lähellä ja jos se lähtee linnun tai eläimen perään, niin se tulee viimeistään silloin takaisin, kun ei enää näe eläintä tai on saanut sen vain ajettua liikkeelle. Tämä on paimennusominaisuus ei riistaa jahtaavan koiran ominaisuus. Omistajan lähellä pysymistä on tietysti hyvä myös opettaa pennusta alkaen koiralleen.
Minulla on paimensukuinen narttu, asumme kerrostalossa. Koira ei hauku sisällä, mutta välillä saattaa haukahtaa pehmeästi, kun kuulee jonkun yllättävän äänen tms. Olen opettanut sitä pienestä asti, että sisällä ei haukuta, mutta se on jo luonnostaankin ollut vähähaukkuinen. Leikkiessä se haukkuu ja päästelee muita ääniä ärinöitä, mutta niin se silloin saakin. Juoksuaikaan se on tosiaankin vähän mahdoton, itsepäinen ja korvat katoaa jne., mutta iän myötä on siinäkin rauhoittunut. Ja kun kasvattaa tottelevaiseksi ja hyvätapaiseksi, niin hallinta on helpompaa myös juoksujen aikaan.
Mitä olen mittelpitzejä ja kleinpitzejä tavannut, niin ne kyllä herkemmin haukkuvat kuin lapinkoirat.
Näyttelyissä, kun uroskoiria on paljon yhdessä ja ovat toisilleen vieraita, niin silloin toki lapinkoiraurokset siellä haukkuvat. täytyyhän niiden uhitella toinen toisilleen.
Oman kokemukseni mukaan paimensukuinen lapinkoira on vähähaukkuisempi kuin valtalinjan lapinkoirat ja olen aika tavalla molempia edustajia kohdannut.
Mutta korostan, että tämä on vain oma kokemukseni kohtaamistani erilaisista lapinkoirista. Jollain toisella voi olla ihan erilaiset kokemukset.Mulla on suomenlapinkoira, joka on maailman ihanin! Se ei ikinä pure ketään, se haukkuu vaan kettuja tai muita petoja, se tulee toimeen kaikkien kanssa ja sitä pitää rapsuttaa loputtomiin :D . Olen tavannut myös vihaisempia lapinkoiria, jotka purevat ja haukkuvat, mutta se on johtunut siitä että talossa on ollut 8 koiraa, yhden sellaisen tapauksen tiedän. Kannattaa hankkia Lappis, se on ihana koirarotu!!
- jiipero
paimensukuisesta kirjoitti:
Lapinkoirarodun sisällä on ns. paimensukuinen lapinkoiran "linja", sillä ei ole niin pysty ja tuuhea karva kuin valtarodun edustajilla. Karva on makaavampaa kuten esim. bordercolliella, mutta alusvilla on runsas paimensukuisellakin. Paimensukuisen lapinkoiran selkä on pidempi ja häntä matalammalle asettunut kuin yleensä on ihanne valtalinjan edustajilla.
Paimensukuisella on myös paimennusominaisuus varmemmin tallella kuin valtalinjan edustajilla, vaikka niilläkin sitä toki runsaasti esiintyy. Valtalinjan edustajat myös useimmin omaavat riistaviettiä. Usea valtalinjan lapinkoiran omistaja on kertonut, etteivät uskalla esim. metsälenkillä pitää koiraansa irti, koska se saattaa lähteä ajamaan jotain metsäneläintä takaa. Paimensukuinen taas pysyy paremmin omistajansa lähellä ja jos se lähtee linnun tai eläimen perään, niin se tulee viimeistään silloin takaisin, kun ei enää näe eläintä tai on saanut sen vain ajettua liikkeelle. Tämä on paimennusominaisuus ei riistaa jahtaavan koiran ominaisuus. Omistajan lähellä pysymistä on tietysti hyvä myös opettaa pennusta alkaen koiralleen.
Minulla on paimensukuinen narttu, asumme kerrostalossa. Koira ei hauku sisällä, mutta välillä saattaa haukahtaa pehmeästi, kun kuulee jonkun yllättävän äänen tms. Olen opettanut sitä pienestä asti, että sisällä ei haukuta, mutta se on jo luonnostaankin ollut vähähaukkuinen. Leikkiessä se haukkuu ja päästelee muita ääniä ärinöitä, mutta niin se silloin saakin. Juoksuaikaan se on tosiaankin vähän mahdoton, itsepäinen ja korvat katoaa jne., mutta iän myötä on siinäkin rauhoittunut. Ja kun kasvattaa tottelevaiseksi ja hyvätapaiseksi, niin hallinta on helpompaa myös juoksujen aikaan.
Mitä olen mittelpitzejä ja kleinpitzejä tavannut, niin ne kyllä herkemmin haukkuvat kuin lapinkoirat.
Näyttelyissä, kun uroskoiria on paljon yhdessä ja ovat toisilleen vieraita, niin silloin toki lapinkoiraurokset siellä haukkuvat. täytyyhän niiden uhitella toinen toisilleen.
Oman kokemukseni mukaan paimensukuinen lapinkoira on vähähaukkuisempi kuin valtalinjan lapinkoirat ja olen aika tavalla molempia edustajia kohdannut.
Mutta korostan, että tämä on vain oma kokemukseni kohtaamistani erilaisista lapinkoirista. Jollain toisella voi olla ihan erilaiset kokemukset.Meillä on ollut vakaassa harkinnassa lapinkoira jo jonkin aikaa. Kokemusta koirista on ennestään. Lapinkoiran, etenkin paimenlinjaisen, ominaisuudet tuntuisivat sopivan meille kuin nenä päähän. Mutta mutta: miten tuollaisen paimenlinjan löytää? Lappalaiskoirat ry:n sivuilla kerrotaan kyllä pentueista, mutta edes kennelien omat sivut eivät juuri kerro, ovatko koirat näyttely- vai "käyttely"linjaisia.
- 2lapparii
kannattaa stekata esim. lappalaiskoirat ry n netti sivut ja ottaa rohkeesti yhteyttä kasvattajiin. :)
- oikein ,
Samaa mieltä. Jos "varmaa" tietoa haluaa. Tai vaikka pentuevälittäjiin samalta sivustolta: http://www.lappalaiskoirat.fi/?id=pentuvalitys/pentuvalitys
- jooo..
meillä on akita ja voin sanoa että se vasta on hankala tapaus ! me ollaan saatu meidän akita tosi sosiaaliseksi, mutta siihen vaatii paljon töitä. oltiin melkein antamassa sitä pois kun ei osattu koiraa kouluttaa eikä ollut pahemmin koirakokemustakaan. mutta me pinnisteltiin ja käytiin koiran kouluttajilla puhumassa ja kaikkea kokeiltiin mitä vaan on. kovan työn jälkeen akitata tuli suht sosiaalinen ja meidänkin perheessä kaksi yli13 v lasta ( tosin silloin alussa paljon nuorempia ).akita on mahtava rotu ja arvostan sitä! tästä ei pitänyt tulla nyt sellainen kommentti että ajattelette että siitä voisi saada jopa nössö... nimittäin akitasta tuskin koskaan saadaan täysin sosiaalista ja hyvää lapsi perhe koiraa. mutta jos olet TOSI KOIRAN tarpeessa niin ota ilmanmuuta AKITA.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi on täysin sekaisin
Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-20000104484795Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka
minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa151712Aivan täysin tahallinen teko
Ei mitään puolusteluja, eikä selittelyitä. Kuljettajalle kerrottiin asiasta siinä paikanpäällä, mutta silti hän ajoi ves931448Suomussalmi saatu vihdoin maailmankartalle!
Nyt kun Suomussalmi on vihdoin viimein saatu ennennäkemättömällä tavalla maailman tietoisuuteen niin voitaisiin järjestä531349Olet saanut minut sekoamaan
Tunteiden ristiaallokossa vellominen on ollut melkoinen kokemus. Ei kukaan ole saanut minua niin raiteiltaan kuin sinä.221306Mainehaitta metsäkonefirmalle
Hukkajoen tapahtumista liikkuu paljon huhuja. Eikö kannattaisi julkaista raakkuja tuhonneen metsäkoneyrityksen nimi, kos501181Oho! Maajussi-Kallelta pakit saanut morsioehdokas Miss Suomi -kisoissa! Tunnistaisitko hänet nyt?
Hmm, tunnistaisitko?!? Onnea missihulinoihin! Lue lisää ja katso kuvat: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-maajussi-01075Myönnän sinulle nyt
Että olen erittäin mustasukkainen sinusta jo nyt. Ikävä on tämä tunne, kun tietämättömyyden solista nousee myrkkyä miele54990Pysytäänkö nainen
edelleen yhtä viileän tyynenä kun nähdään. Uskotko että tahtoessani saisin murettua tyyneytesi hyvin helposti.57875Olen käyttäytynyt ristiriitaisesti
eikä minusta varmaankaan ota mitään selvää. Se johtuu siitä, kun järki sanoo ei, ei, ei ja sydän sanoo kyllä, kyllä, kyl60839