Hyviä neuvoja kaivataan, kun anoppi rakastaa poikaansa niin ettei malta päästää irti! En tiedä mitä tehdä kun anoppia ja appea pitäisi nähdä joka viikonloppu. Pitäisi mennä syömään, saunomaan, kahville tms. Ja tää sama kuvio toistuu siis joka ikinen viikonloppu. Miten anoppi ei voi päästää irti pojastaan? Ei kai aikuiselta mieheltä voi olettaa että joka sunnuntai on äidillä ja isillä 6-8 tuntia. Ja miniänä minun oletetaan olevan mukana. Alkaa jo olla pinna aika kireällä asian takia. Sanoopa nätisti tai rumasti niin aina sinne anopin luo vasn on mentävä. Ja mies vieläpä innoissaan.
En uskalla sanoa anopille asiasta suoraan ettei tule riitoja. Olen sen sijaan yrittänyt vihjailla että meillä on ens viiklop menoa ettei varmaan ehditä tulemaan. Ei auta. Tahti ei tästä harvene. Joudunko jättämään miehen sillä minusta aikuisiässä ei enää juosta kotona viikoittain. Ja huom: anoppi ja appi vielä työelämässä ja hyvin voivia.
Anoppi roikkuu pojassaan
134
9209
Vastaukset
- ollutta ja mennyttä
Ei hyvältä näytä. Meilläpä meni niin, että tavattiin miehen kanssa vain viikonloppuisin kun molemmat töissä viikot eri vuoroissa. SILTI mies halusi että istun hänen ja vanhempiensa kanssa kahvilla muutaman tunnin siitä vähästä ajasta minkä saimme olla yhdessä. Normipari viikot erossa olleena vaikka hässii kuin kanit suurimman osan ajasta. Me istuimme siveästi vierekkäin vanhempien keittiössä. Ikää yli 30v meillä eli ei ihan nuoria.
- mek
Ei se ihan anopin vikä ole vaan eikö miehesi osaa tise päättää meneekö vanhemmilleen vai ei. Miehesi pitää pystyä sanomaan vanhemmilleen että nyt ei kerkiä kun on muuta sovittu ja teeppä niin että järjestät muuta tekemistä miehesi kanssa ettette kerkiä miehn vanhemmille ja ei sinne sinun tartte mennä. Seuraavan kerran kun tulee viikonloppu niin sanot miehelles iettä nyt sitten sekstaillaan koko viikonloppu eikä keritä hänen vanhemmille ollenkaan ja kysyppä mieheltasi että mitä hän haluaa elämältää viikonloppuisin kuin vierailuja lapseuuden kodissaan.
- railla-milla
Juuri niin , poika on se , joka ei ole irtautunut lapsuudenkodistaan , haluaa äidin ja rakastajattaren , eli kaksi naistaan pitää kummatkin .
"Mies luopukoon perheestään ja liittykööt aviovaimoonsa ", ei ole vielä täyttynyt .
Tämä ei ratkea sillä , että syyllistät appivanhempia , vaan miehen pitää itse vähitellen tajuta aikuistua .
Voit vain vaikuttaa omaan elämääsi , sano vaikka ensi viikonloppuna , että leivot pipareita ja teet joulujuttuja , voi mennä yksin ... älä pakota olemaan menemättä , anna itse oivaltaa , jos ei tajuu... tajuut sitten tehdä johtopäätöksen ..
Napanuora ei ole katkennut , pojalta .- Taikakuutar
Tiedossa on, ettei poika ole katkaissut napanuoraa eikä ole aikeissa katkaistakaan. En vain ymmärrä anopin ajattelua. Kai oman pojan parhaaksi olis se, et löytäis naisen elämäänsä ja sais perheen eikä se et pyörii äitinsä helmoissa koko ikänsä. Jos anopilla olis tyttö, ei sitä noin kohdeltais vaan olis potkittu kotoa jo 18 v vanhana. Ja nyt minusta tehdään se pahis, joka ei ymmärrä hyvän äitisuhteen merkitystä! Nyt on neljäs peräkkäinen viikonloppu äidillä ja pojalla, kun näkevät. Jouluna en anoppilaan mene, se on varma. Minusta tilanne tuntuu siltä, että avomiehelläni on toinen nainen ja se on anoppi. Kyllä on kummaa. Tajusin just että tilanne ei muutu ennenkun anoppi kuolee. En voi siis tehdä muuta kuin pelastaa itseni. Kyllä 33 v miehelle pitäis avovaimon olla ykkönen eikä äiti.
- posti-seppo
narsisti-anoppi kasvattanut(aivopessyt) poikansa että poju ei osaa tehdä mitään ilman äidin hyväksyntää,ei ole viikonloppuna muuta paikkaa mihin mennä... lapsuuskaverini äiti on parkkeeranut itsensä kaverin kotiin miniän ja pojun väliin. äidin kehoituksesta luovuttiin vammaisesta lapsesta koska se vei narsisti-äidistä liikaa huomiota,ei hyväksy taksiseteleitäkään lääkärillä ym.käyntejä varten,tilataan yksityinen lääkäri kotiin,ei hyväksy omaishoito-tukia,ei anna lupaa hakea asumistukea jne. koska kaveri voisi huomata mikä riippa se akka on(??). molemmat ovat riippuvaisia toisistaan ja "vähävammainen" vaimokaan ei huomaa asiaa.kaveri puhelimessa ollessaan aina kaiutin päällä koska äiti haluaa tietää mitä jutellaan,kontrolloi poikaansa sängystä käsin,ja tämä vaihtaa vaippoja ilman tukia...
- gbvbcc
Voi jestas... Kuulostaa melkein minun tilanteelta :D
Meilläkin ukko yhä todella kiinni perheessään/lapsuudenkodissaan. Jokaikinen vkl oltava siellä, vähintään kylässä tai mieluummin yötä.
Onko ihan normaalia että aikuinen ihminen (3kymppinen) kulkee ihan koko
ajan kotonaan???? Ja jos minä en lähde mukaan niin olen sitten tympeä ihminen... :\
Ottaa päähän kun aina se lapsuuden perhe menee minun ohitse.. Meillä on kuulemma yhteistä aikaa tarpeeksi viikolla ! Vaikka ollaan molemmat töissä jumalauta!
Ero alkaa olla aika lähellä :( kyrsii jos tämmösen syyn takia, mutta ei voi mitään kun alkaa jo keittää :(- eiymmärrä
Meillä melkein sama juttu. Mies melkein 3kymppinen ja hänen vanhempiensa luokse täytyy mennä joka vkl ja minun vanhempien kanssa hän ei kovin haluaisi olla tekemisissä. ja Perheeni on kuulemma vaikea..
Olimme ostamaassa omaa asuntoa ja mieheni kysyi vanhemmiltaan tulisivatko takaamaan lainan. Ensimmäisenä he kysyivät tuleeko se molempien nimiin? Mieheni vanstasi Kyllä.
Seuraava lause heiltä oli '' takaamme tietysti lainan, JOS asunto tulee van sinun nimiisi!'' Ja minä siesoin vieressä monttu auki.
Asuntomme on tällä hetkellä mieheni nimissä ja välini ei ole mahtavat appivanhempiin, mutta minä yritän tulla toimeen ja olla mukava miniä..
' - vinkiksi
eiymmärrä kirjoitti:
Meillä melkein sama juttu. Mies melkein 3kymppinen ja hänen vanhempiensa luokse täytyy mennä joka vkl ja minun vanhempien kanssa hän ei kovin haluaisi olla tekemisissä. ja Perheeni on kuulemma vaikea..
Olimme ostamaassa omaa asuntoa ja mieheni kysyi vanhemmiltaan tulisivatko takaamaan lainan. Ensimmäisenä he kysyivät tuleeko se molempien nimiin? Mieheni vanstasi Kyllä.
Seuraava lause heiltä oli '' takaamme tietysti lainan, JOS asunto tulee van sinun nimiisi!'' Ja minä siesoin vieressä monttu auki.
Asuntomme on tällä hetkellä mieheni nimissä ja välini ei ole mahtavat appivanhempiin, mutta minä yritän tulla toimeen ja olla mukava miniä..
'Anoppina hämmästelen noita tilanteita! Onneksi poikamme lähti omaan asuntoonsa ja itsenäistyi. Palasi muista syistä, mutta me lähdimme pois jaloista.
Yhteyttä pidetään aikuisten tyyliin, harvakseltaan. Tai ollaan koirienhoitoapuna tarvittaessa.
Toisaalta ymmärrän jossakin määrin vanhempiakin. En kyllä jokaviikkoisia vierailuja. Nuorilla pitää olla oma elämä. Itsekin ilahdun nuorten tulosta tai edes toisen tulosta. Vanhemmille on tärkeää, ettei yhteyden pito kokonaan katkea toiseen sukuun. Eli pojan on toimittava miehen tavoin ja jakaa käynnit tasapuolisemmiksi. Kerran kuussa vuoroin eri vanhepien luo tuntuisi tolkulle. - mustaleski2
eiymmärrä kirjoitti:
Meillä melkein sama juttu. Mies melkein 3kymppinen ja hänen vanhempiensa luokse täytyy mennä joka vkl ja minun vanhempien kanssa hän ei kovin haluaisi olla tekemisissä. ja Perheeni on kuulemma vaikea..
Olimme ostamaassa omaa asuntoa ja mieheni kysyi vanhemmiltaan tulisivatko takaamaan lainan. Ensimmäisenä he kysyivät tuleeko se molempien nimiin? Mieheni vanstasi Kyllä.
Seuraava lause heiltä oli '' takaamme tietysti lainan, JOS asunto tulee van sinun nimiisi!'' Ja minä siesoin vieressä monttu auki.
Asuntomme on tällä hetkellä mieheni nimissä ja välini ei ole mahtavat appivanhempiin, mutta minä yritän tulla toimeen ja olla mukava miniä..
'Minun avopuolisoni joutuu menemään äitinsä luo joka toinen viikonloppu ja nyt kesällä yhteiselle huvilalle joka viikonloppu auttelemaan äitiään joka keksii koko ajan jotain tekemistä aamusta iltaan siellä mökillä. Nytkin tarvitsisin avomiestäni entisen asuntoni tyhjentämiseen koska olen sen myynyt saadakseni rahaa yhteisen asunnon rahoittamiseksi, mutta anoppi on keksinyt koko viikonlopuksi hommia huvilalla ja mies menee sinne kun äiti käskee. Olenkin aivan varma, että anoppi on pojan tehnyt iltatähdeksi vanhoilla päivillään juuri siksi, että on oma ilmainen henkilökohtainen palvelija. Yritän olla alistuva ja kuuliainen miniäkokelas, mutta nyt tuli viimeinen pisara maljaan joka alkoi vuotaa yli eli olen todella v...tunut siihen naiseen. Avopuolisoni ei ole uskaltanut kertoa äidilleen, että me menemme naimisiin kesän lopulla tänä vuonna. Peruin häät ja peruin asunnon oston ja peruisin asuntoni myynnin mutta en voi, olen menossa perjantaina allekirjoittamaan sopimuksen. Tämä nainen sanoi minulle, kun ensimmäisen kerran tavattiin hänen kotonaan, että hän on suunnitellut poikansa olevan hänen kanssaan loppuelämän eikä poika tarvitse muita naisia. Olisi siinä pitänyt lähteä kävelemään pois tästä suhteesta. Olen niin hölmön sinisilmäinen ja rakastunut avopuolisooni mutta silmäni alkavat avautua lopultakin nyt täytyy alkaa toimia ja olen tehnyt suunnitelmia ja jos onnistun niiden toteuttamisessa olen ehkä saava mieheni pois äitinsä verkosta, sillä anoppi on oikea mustaleski. Avopuolisoni oli muuten naimisissa yli 20 vuotta ennen suhdettamme ja hänen lapsensa eivät ole mummon kanssa missään tekemisissä, niin ihana tuo mustaleski on.
- Kiirasti
Teillähän on illat. Jää aika monta tuntia. Kyllä kai sitä haluaa pitää yhteyttä ihmisiin, ketä rakastaa. Outoa, ettet tajua sitä. Sitä miettii, mitkäköhän välit itselläsi on vanhempiisi.
Itse ole 40 v. Ja olemme tekemisissä vanhempieni kanssa aina kuin mahdollista. Äitini on aina ollut paras ystäväni, isäni avomiehen paras mettäkaveri. Meillä toimii ehkä siksikin niin hyvin. Ja olen kiitos vaan ihan normaali. Omasta mielestäni ei taas ole normaalia, ettei osaa välittää... - pentti_lkj
eiymmärrä kirjoitti:
Meillä melkein sama juttu. Mies melkein 3kymppinen ja hänen vanhempiensa luokse täytyy mennä joka vkl ja minun vanhempien kanssa hän ei kovin haluaisi olla tekemisissä. ja Perheeni on kuulemma vaikea..
Olimme ostamaassa omaa asuntoa ja mieheni kysyi vanhemmiltaan tulisivatko takaamaan lainan. Ensimmäisenä he kysyivät tuleeko se molempien nimiin? Mieheni vanstasi Kyllä.
Seuraava lause heiltä oli '' takaamme tietysti lainan, JOS asunto tulee van sinun nimiisi!'' Ja minä siesoin vieressä monttu auki.
Asuntomme on tällä hetkellä mieheni nimissä ja välini ei ole mahtavat appivanhempiin, mutta minä yritän tulla toimeen ja olla mukava miniä..
'Täällä samanlaista menoa; liki 40 v mies ja mökkeilee mieluummin omien (jo iäkkäiden) vanhempiensa kanssa kuin että viettäisi viikonloppuja puolison kanssa. Syllistävät vielä minua, kun itselläni ei ole aina aikaa lähteä mukaan. Hyvät välit omiin vanhempiin ovat kiva asia, mutta liian läheiset välit kertovat mielestäni siitä, että oma itsenäistyminen on jäänyt kesken. Näissä kuvioissa jää usein puoliso ulkopuoliseksi, ihan omasta halustaan.
- äitejäonmonenlaisia
Kiirasti kirjoitti:
Teillähän on illat. Jää aika monta tuntia. Kyllä kai sitä haluaa pitää yhteyttä ihmisiin, ketä rakastaa. Outoa, ettet tajua sitä. Sitä miettii, mitkäköhän välit itselläsi on vanhempiisi.
Itse ole 40 v. Ja olemme tekemisissä vanhempieni kanssa aina kuin mahdollista. Äitini on aina ollut paras ystäväni, isäni avomiehen paras mettäkaveri. Meillä toimii ehkä siksikin niin hyvin. Ja olen kiitos vaan ihan normaali. Omasta mielestäni ei taas ole normaalia, ettei osaa välittää...Eli äiti ja isi saa aikuisesta miehestä päivät ja vaimo illat. No huh huh. Ehkä aloittajan anoppi ei olekaan poikansa kaveri, vaan äiti isolla ä:llä eikä luovu siitä roolista millään tasolla. Tällaiset äidit roikkuvat omissa pojissaan hautaan asti. Jos äiti esim. holhoaa aikuista lastaan, hoitelee tämän asioita ja kohtelee muutenkin kuten pikkulasta, ei se ole tervettä. Oma lapsi pitäisi pystyä kohtaamaan aikuisena sen jälkeen kun tämä on oikeasti kasvanut aikuiseksi. Ja antaa myös lapsen valitsemalle kumppanille tilaisuus saada itselleen täysiveroinen partneri eikä rääppiäisiä vanhempien jäljiltä.
- bbbbbbbiiiiiiiiiiiii
vittu..xxx...
- 23v
Hmm... Väkisinkö se anoppi sen poikansa joka viikonloppu kahville hakee? Kyllä pojan pitää itse ilmoittaa, että ette tule. Käyttekö sinun vanhempien luona?
- --gg
Käydään monta kertaa viikossa, soitellaan ja käydään yhdessä lounaalla. Ollaan öitä ja niin edelleen, mutta eihän se kuulu tähän.
- meeri7
Entä jos otat ihan toisen asenteen, appivanhemmille käyntinne ovat tärkeitä ja ilmeisesti vieläpä mieluisia...tee omalta osaltasti käynneistä ja siellä olosta
kaikille mukavaa ja nauti käynneistä...etsi käynneistä hyviä puolia ja ole
iloinen siitä että he ovat elossa...terveitä...kiinnostuneita lapsestaan ja
niin eelleen...yrittäkää siellä ollessanne viihtyä ja olla kuin kotonanne
jos se kerran on toiveena...monilla on nykyään huonot välit ja sairautta...
voisitte olla välillä yötäkin ja pyrkiä silloin olemaan osan ajasta kahden..
usko pois...se kannattaa...- hyi helv
Miniän naama on aina norsunvituilla. Ei me haluta sitä meille.
- ilkeäminiä
Mikä järki tässä ehdotuksessa on? Onhan nyt aikuisilla ihmisillä jumalan tähden muutakin tekemistä kun istua aikuisten vanhempiensa luona joka viikonloppu! Haloo! Ei tilannetta paranna se, että yrittää löytää anoppilassa käymisestä hyvät puolet, jos siellä pitää istua joka sunnuntai. Nyt napanuora poikki ja sassiin tai mies vaihtoon!
- ha-ha-haaaaa
Ehdottaako joku tosissaan tällästä? Toihan olis riemuvoitto anopille, kun sais pojan oikein yökylään! ainut tapa miten tää vois toimii, on se että alatte olla kaiket ajat anopin passattavana. Kun olette siel syöneet & juoneet joka ilta kuukauden verran, kyllä varmaan alkaa anoppia nyppiä jatkuva passaaminen.
- rwrwrwrwrw
ha-ha-haaaaa kirjoitti:
Ehdottaako joku tosissaan tällästä? Toihan olis riemuvoitto anopille, kun sais pojan oikein yökylään! ainut tapa miten tää vois toimii, on se että alatte olla kaiket ajat anopin passattavana. Kun olette siel syöneet & juoneet joka ilta kuukauden verran, kyllä varmaan alkaa anoppia nyppiä jatkuva passaaminen.
Oletko itse tehnyt samoin mitä ehdotat: viettänyt kuukauden toisten passattavana?
Kuka viettää yhtään ylimääräistä aikaa sellaisen kanssa, jota inhoaa?
Ero on minusta ainoa ratkaisu, jos puhumalla ei asia ratkea. En todellakaan ehdota kuukauden muuttoa anoppilaan, kuten edeltävä nimmari. Kanssasi samaa mieltä! Minä minjänä oli se joka halusi tavata appivanhempia kerran viikossa kuten omiakin ja siitä olen ylpeä. Lapsenikin saanut nauttia isovanhemmista ja rakastava heitä!!
Ei se meiltä naisilta voi olla pois appivanhempien tapaaminen!
Kait kerran viikossa aikaa muillekin kuin vain itselleen??
Ajatelkaa asiaa eteenpäin, kun heitä ei enään ole!!!
Meille käynyt niin, että pappat kuoli ja jäi hyvä omatunto kun en ollut itsekäs vaan annoin heille aikaa:)
- 50 50 mies
No et sille miehellesi uskalla sanoa mitään?! No et varmaan. Koita avata se suusi ja sanoa että et halua olla joka ikinen viikonloppu hänen vanhempien tykönä. Olet sinäkin ihme vässykkä kun miehesi päättää kaikki asianne. Olet tossun alla.
- Taikakuutar
No enhän minä sinne anoppilaan joka viikonloppu menekään, vaan mieheni. Ja minua sitten ihmetellään, kun en taaskaan tullut kylään (käyn siis 1-4 kertaa kuussa). Joka viikonloppu tulee se kutsu kyllä minullekin. Mieheni siellä äidillään ramppaa ja usko vaan, että on tullut sanottua miehelle asiasta niin hyvästi kuin pahastikin. Aikuistuttuaan ihmisen täytyy irrottautua vanhemmistaan. Hyvät välit ei ole sama asia kuin jatkuva juokseminen äidin helmoissa!
- juuupasjuu
Taikakuutar kirjoitti:
No enhän minä sinne anoppilaan joka viikonloppu menekään, vaan mieheni. Ja minua sitten ihmetellään, kun en taaskaan tullut kylään (käyn siis 1-4 kertaa kuussa). Joka viikonloppu tulee se kutsu kyllä minullekin. Mieheni siellä äidillään ramppaa ja usko vaan, että on tullut sanottua miehelle asiasta niin hyvästi kuin pahastikin. Aikuistuttuaan ihmisen täytyy irrottautua vanhemmistaan. Hyvät välit ei ole sama asia kuin jatkuva juokseminen äidin helmoissa!
Lohdullista kuulla että en ole ainoa jonka mies on tuollainen .. Vaikka eipä tätäkään toki kenellekään toivo ;(
Vaikee tilanne senkin takia, että jos kieltäs käymästä se ois tosi törkeetä ja kaikki kakki tulis omaan niskaan... Ja jos et kiellä niin saat olla yksin kotona ja taas tulee kakkia kun et oo mukana. ..Huoh!
Onks muuten sun miehelle vaikeeta nähdä sun perhettä? Meillä sekin takkuaa ;) vaikka mulle riittäis että käydään mun kotona noin 1krt 1-2kuukaudessa... Silti mä oon vaikee kun en ole anoppilassa joka viikko!
Mulla alkaa tää homma niin riittää, haluan miehen jolle mä olen elämän ykkös-nainen, enkä mitään mammanpoikaa! - Taikakuutar
juuupasjuu kirjoitti:
Lohdullista kuulla että en ole ainoa jonka mies on tuollainen .. Vaikka eipä tätäkään toki kenellekään toivo ;(
Vaikee tilanne senkin takia, että jos kieltäs käymästä se ois tosi törkeetä ja kaikki kakki tulis omaan niskaan... Ja jos et kiellä niin saat olla yksin kotona ja taas tulee kakkia kun et oo mukana. ..Huoh!
Onks muuten sun miehelle vaikeeta nähdä sun perhettä? Meillä sekin takkuaa ;) vaikka mulle riittäis että käydään mun kotona noin 1krt 1-2kuukaudessa... Silti mä oon vaikee kun en ole anoppilassa joka viikko!
Mulla alkaa tää homma niin riittää, haluan miehen jolle mä olen elämän ykkös-nainen, enkä mitään mammanpoikaa!Minun vanhempiani mies suostuu tapaamaan 1-2 kertaa VUODESSA... Mullekin alkaa riittää.
- ei mammanpoika
juuupasjuu kirjoitti:
Lohdullista kuulla että en ole ainoa jonka mies on tuollainen .. Vaikka eipä tätäkään toki kenellekään toivo ;(
Vaikee tilanne senkin takia, että jos kieltäs käymästä se ois tosi törkeetä ja kaikki kakki tulis omaan niskaan... Ja jos et kiellä niin saat olla yksin kotona ja taas tulee kakkia kun et oo mukana. ..Huoh!
Onks muuten sun miehelle vaikeeta nähdä sun perhettä? Meillä sekin takkuaa ;) vaikka mulle riittäis että käydään mun kotona noin 1krt 1-2kuukaudessa... Silti mä oon vaikee kun en ole anoppilassa joka viikko!
Mulla alkaa tää homma niin riittää, haluan miehen jolle mä olen elämän ykkös-nainen, enkä mitään mammanpoikaa!on niitäkin jotka pitää naistaan ykkösenä. siinä ei äiti tai anoppi paljoo paina ps. joulupaivänä voi käydä tai sitten ei
- isä itsekin....
"Hyviä neuvoja kaivataan, kun anoppi rakastaa poikaansa niin ettei malta päästää irti! En tiedä mitä tehdä kun anoppia ja appea pitäisi nähdä joka viikonloppu."
Onkohan tuossa nyt taas vähän ylireagointia? Kyllä minunkin vaimo ramppaa äitinsä luona joka viikko, minä menen mukaan jos huvittaa. Jos ei huvita mennä, niin sanon että on jotain muuta muka tärkeää tekemistä, töitä, jotain kunnostamista tai jotain tai ihan vaan etten tällä kertaa jaksa.
Eli kyllä nyt aloittaja tekee kärpäsestä härkäsen koska ei kehtaa sanoa, ettei nyt jaksa lähteä. Pakkoko sitä sinne on mennä jos ei joka viikonloppu huvita?
Eli en pitäisi viikottaisia vierailuja kotopuolessa kyllä minään napanuoran katkaisemattomuutena, mikäli lapsuudenkoti sattuu sijaitsemaan järjellisen kulkumatkan päässä. Kyllä kait minäkin kerta viikkoon lapsuudenkodissani kävisin, jos se sattuisi sijaitsemaan samalla paikkakunnalla.
Ymmärrän ärtymyksen siinä tapauksessa, että miehen vanhempien luokse on yli 50 km kulkumatka, sittenhän se alkaa olemaan jo kustannuskysymys.- isä itsekin....
Nyt vasta huomasin että tuossahan puhutaan 6-8 tuntia kestävistä vierailuista, jotka ovat kylä aivan liian pitkiä! Oletin että mies käy pyörähtämässä ja kahvilla semmoiset 2-3h max, eli luin huonosti aloituksen kun unohdin heti noin olennaisen asian. Tuossahan menee kyllä koko päivä.
Käytännössähän vastaa tilanne olisi, jos mies tekisi 6-päiväistä työviikkoa ja olisi siis kaikki sunnuntait töissä. Aika harva sitä kattelit tyytyväisenä. - ei mammanpoika
isä itsekin.... kirjoitti:
Nyt vasta huomasin että tuossahan puhutaan 6-8 tuntia kestävistä vierailuista, jotka ovat kylä aivan liian pitkiä! Oletin että mies käy pyörähtämässä ja kahvilla semmoiset 2-3h max, eli luin huonosti aloituksen kun unohdin heti noin olennaisen asian. Tuossahan menee kyllä koko päivä.
Käytännössähän vastaa tilanne olisi, jos mies tekisi 6-päiväistä työviikkoa ja olisi siis kaikki sunnuntait töissä. Aika harva sitä kattelit tyytyväisenä.lähde meneen siitä suhteesta kyllä niitä oikeita miehiäkin löytyy . pyyhkiikö äiti vielä takapuolenkin ?
- wrrwrwrwrw
Joka viikonloppuinen vierailu omien vanhempien luona kyllä osoittaa, ettei ole päässyt irti vanhemmistaan.
Miten sitten sopeutuu elämään oman puolison kanssa, kun vanhempia ei enää ole? Pitääkö mennä tavan mukaan ihan minne vaan, koska ei halua puolison kanssa olla?
Ei ole kysy vain kustannuksista, ja niitä tulee kyllä ihan lähivierailuista, vaan siitä yksinkert. syystä, että puoliso ei viihdy oman puolison vieressä. No, onhan tällaisia liittoja, että kaipaa omaa rauhaa, mutta sitä ei kyllä löydä vanhempien luota.
Eli kyseessä on pako puolison luota, joka minusta ei ole todellakaan normaalia.- Liina Anniina
wrrwrwrw
Ja mistähän moinen tutkimustulos, että jokaviikkoinen vierailu olisi epäitsenäisyyden merkki?
Aika kökkö päätelmä, koska voihan se kertoa, että henkilö on niin itsenäinen, etteivät vierailut uhkaa aikuisuuteen kasvanutta ihmistä.
Jos itsenäistyminen on huteralla pohjalla ja samoin parisuhde, niin koko pakan voi kaataa mikä hyvänsä ihmissuhde tai asia.
Ei hyvän parisuhteen merkki ole sekään, että sitä oltaisiin kuin siamilaiset kaksoset yhteenliimattuina kaikki arjet ja pyhät.
Hyvä avioliitto syntyy, kun toista ei tukehduteta omiin sanktioihinsa ja käskyttämiseen. Rakkaus syntyy siitä, että annetaan toiselle tilaa ja hyväksytään vajavaisuudet puolin ja toisin. - rrwrwrwrwrwrw
Liina Anniina kirjoitti:
wrrwrwrw
Ja mistähän moinen tutkimustulos, että jokaviikkoinen vierailu olisi epäitsenäisyyden merkki?
Aika kökkö päätelmä, koska voihan se kertoa, että henkilö on niin itsenäinen, etteivät vierailut uhkaa aikuisuuteen kasvanutta ihmistä.
Jos itsenäistyminen on huteralla pohjalla ja samoin parisuhde, niin koko pakan voi kaataa mikä hyvänsä ihmissuhde tai asia.
Ei hyvän parisuhteen merkki ole sekään, että sitä oltaisiin kuin siamilaiset kaksoset yhteenliimattuina kaikki arjet ja pyhät.
Hyvä avioliitto syntyy, kun toista ei tukehduteta omiin sanktioihinsa ja käskyttämiseen. Rakkaus syntyy siitä, että annetaan toiselle tilaa ja hyväksytään vajavaisuudet puolin ja toisin.Ihan sanon tämän omalla kokemuksella. Voitko itse todistaa tieteellisesti, että parisuhde pysyy ehjänä, kun puolisot viettävät joka ainoan lauantain tai joka 2., omien vanhempiensa luona?
Onhan se nyt outoa, että aikuiset, yli 40-vuotiaat viettäisi vapaitaan vanhempiensa luona, kun voisi olla oman puolison tai kaverin kanssa.
Mutta kun on niiin iso ikävä äidin ja isän luo, ja kauhistuksena nähdään liian iso ikävä oman puolison luo. Puolison kanssa olo Liina Anniinalle tukehduttamista, mutta oman isän ja äidin kyljessä kyhnääminen ei.
Hyvä avioliitto on LA:lle sitä, että ei vietetä aikaa yhdessä, vaan sitä vietetään yhdessä vanhempien ihmisten kanssa. Ja se ei ole LA:n mielestä yhtään epänormaalia, vaan muidenkin pitäisi tehdä niin.
Miksi muutit omaan kotiin ja liittoon LA, jos kaipaat äidin luo? - Aa.
rrwrwrwrwrwrw kirjoitti:
Ihan sanon tämän omalla kokemuksella. Voitko itse todistaa tieteellisesti, että parisuhde pysyy ehjänä, kun puolisot viettävät joka ainoan lauantain tai joka 2., omien vanhempiensa luona?
Onhan se nyt outoa, että aikuiset, yli 40-vuotiaat viettäisi vapaitaan vanhempiensa luona, kun voisi olla oman puolison tai kaverin kanssa.
Mutta kun on niiin iso ikävä äidin ja isän luo, ja kauhistuksena nähdään liian iso ikävä oman puolison luo. Puolison kanssa olo Liina Anniinalle tukehduttamista, mutta oman isän ja äidin kyljessä kyhnääminen ei.
Hyvä avioliitto on LA:lle sitä, että ei vietetä aikaa yhdessä, vaan sitä vietetään yhdessä vanhempien ihmisten kanssa. Ja se ei ole LA:n mielestä yhtään epänormaalia, vaan muidenkin pitäisi tehdä niin.
Miksi muutit omaan kotiin ja liittoon LA, jos kaipaat äidin luo?Aika ilkeätä.
Joka viikko on aivan normaalia käydä kylässä. Kauhean pitkään ei tarvi olla eikä kovin virallista menoa ole tarpeen pitää. Millaiset suhteet teillä oikein on perheenjäseniinne? Rennosti pistäydytään vaikka pariksi tunniksi ja sitten moi. Jos asutaan samassa kaupungissa tma.
- Harkinta paikallaan
Pojalla eii siis ollut lainkaan murrosikää?
Sehän on se aikuisuuteen johtava ikäkausi, jolloin irroittaudutaan lapsuudenkodista ja kyseenalaistetaan edellisen sukupolven arvot ja mielipiteet.
Ihminen itsenäistyy ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Murrosikäisen nuoren vanhemmat elävät myös tämän ajan ja oppivat, että lapsi ei enää olekaan manipuloitavissa ja käskytettävä, vaan hänelle on suotava ajatuksen vapaus.
Jos lapselle ei murrosikää tulekaan, niin ollaan aloittajan elämässä tilanteessa: vanhemmat johtavat poikansa elämää edelleen, vaikka tämä olisi jo omassa liitossa ja ehkä isän roolissa itsekin.
Nykypäivän nuoret vain ryntäävät ns. avoliittoon, eli muuttavat yhteen ilman mitään etukäteissunnitelmaa, ja vasta yhteisen elämän alettua huomataan, että puolisoksi ryhtynyt ei olekaan kypsä yhtään mihinkään, vaan äitikulta on mukana kuvioissa joka hetki.
Noloa muistuttaa, mutta niin makaa kuin petaa.- Turo72
Se onko murrosikää vai ei ole ei välttämättä ole oma valinta, itselläni se aikakausi kun olisi pitänyt olla murrosikä meni siihen että pelkäsi isää henkensä edestä ja poiskaan ei päässyt kun äiti olisi varmasti keinoja kaihtamatta etsinyt käsiinä ettei olisi joutunut yksin olemaan hakattavana.
Äiti sentään kuoli jo lähes kymmenisen vuotta sitten, mutta sen jälkeen isäkin on aktivoitunut, esim kun suunnittelin asunnonvaihtoa onnistui jotenkin urkkimaan sen tietoonsa ja onnistui jotenkin suhteilla ja pokkana valehtelemalla järjestämään omaisuuteni vakuustakavarikkoon siksi aikaa että jouduin perumaan asuntokaupat. - Äijä mäkeen
Turo72 kirjoitti:
Se onko murrosikää vai ei ole ei välttämättä ole oma valinta, itselläni se aikakausi kun olisi pitänyt olla murrosikä meni siihen että pelkäsi isää henkensä edestä ja poiskaan ei päässyt kun äiti olisi varmasti keinoja kaihtamatta etsinyt käsiinä ettei olisi joutunut yksin olemaan hakattavana.
Äiti sentään kuoli jo lähes kymmenisen vuotta sitten, mutta sen jälkeen isäkin on aktivoitunut, esim kun suunnittelin asunnonvaihtoa onnistui jotenkin urkkimaan sen tietoonsa ja onnistui jotenkin suhteilla ja pokkana valehtelemalla järjestämään omaisuuteni vakuustakavarikkoon siksi aikaa että jouduin perumaan asuntokaupat.Ihmettelen aina, kuinka jotkut asiat saadaan näyttämään siltä, että toinen osapuoli on joutunut täysin epäoikeutettuun tilanteeseen yhteiskunnan ja virkamiesten tuella.
Ole iloinen, ettei sulla on asuntovelkaa, vaan voit järjestää elämäsi ilman äijän sekaantumista.
Hanki oma virkamies tueksesi. - Samat-kuviot
Turo72 kirjoitti:
Se onko murrosikää vai ei ole ei välttämättä ole oma valinta, itselläni se aikakausi kun olisi pitänyt olla murrosikä meni siihen että pelkäsi isää henkensä edestä ja poiskaan ei päässyt kun äiti olisi varmasti keinoja kaihtamatta etsinyt käsiinä ettei olisi joutunut yksin olemaan hakattavana.
Äiti sentään kuoli jo lähes kymmenisen vuotta sitten, mutta sen jälkeen isäkin on aktivoitunut, esim kun suunnittelin asunnonvaihtoa onnistui jotenkin urkkimaan sen tietoonsa ja onnistui jotenkin suhteilla ja pokkana valehtelemalla järjestämään omaisuuteni vakuustakavarikkoon siksi aikaa että jouduin perumaan asuntokaupat.Sinulla on ollut kova elämä, Turo! Jaksamista!
- harkinta paikallaan
Oletko katsellut ohjelmaa Teiniäidit? Revi siitä! On elämässä paljon muutakin kuin sinun anoppiongelmat.
Noloa muistuttaa tyttöjä, mutta niin makaa kuin petaa. Niistäkin tytöistä tulee aikanaan anoppeja - Minä jätin
Ikävä kyllä useat miehet ovat läheisriippuvaisia vanhempiinsa, eivätkä osaa tai halua katkaista napanuoraa.
Joko sen kestätte tai sitten jätätte siippannel - Liina Anniina
Jospa se on miehesi, joka ei halua päästää irti? Älä yksin syytä anoppia, mies yhtälailla pitää kiinni, eikä ole irtautunut.
Voisko ajatella jotenkin positiivisesti kuitenkin, että on hyvä, ettei ihmiset liikaa mökkiydy asuntoihinsa ja parisuhteisiinsa.
Anna miehelles aikaa irtaantua entisestä kodistaan...
eikä itsenäisyyden merkki ole sekään, että provosoiden ei ikinä kävisi vanhempiaan tapaamassa.
Suomessa on ihme kulttuuri olla mököttää kuin olisi suvuttomasti syntynyt ja sitten naukua yksinäisyyttä ja juurettomuutta.
Kaikki pitäisi olla 100% täydellistä, jopa vanhempiensa tapaamisen määrä. Missä universumin lakikirjassa sanotaan se oikea määrä tapaamisia?
Sinua närästää miehen vanhempiensa luona vierailu... mustasukkaisena lasket tunteja. Omistamisesta tuo kertoo ja sitomisen halusta.
Mitä enemmän yrität sitoa, sitä enemmän mies tuntee vetoa... vapauteen, siihen onnelliseen olotilaan, mitä koki ennen parisuhteeseen menoa.
Tee niin, että vierailet appivanhempiensi luona kerran tai kaksi kuussa ja käsket miehen käydä siellä niin usein kuin tuntee tarpeelliseksi olevan. Anna ukkosi tulla ja mennä. Kohta huomaat, ettei hällä niin hinku sinne olekaan, ainakaan liian usein. Ja yhteisiä perheystäviä vain hommaamaan myös, eikä mitään sisäänlämpiävää suhdetta kehittelemään.- wrwrwrwrwrw
Mulla ei ole todellakaan mitään hinkua vierailla omien vanhempien tai appivanhempien luona kerran tai kaksi kuussa.
Voisin hyvin pärjätä vaikka 2 vierailulla vuodessa, kesällä, ja sitä seuraava sitten jouluna. Molemmilla kerroilla max 5 tunnin vierailu, ja sitten Omaan Kotiin, Oman telkun tai netin ääreen. Kotona viihdyn eniten, en vanhempien luona.
Mistä sait LA tuon määrän, että miniän pitäisi vierailla kerran tai kaksi kertaa kuussa, eli 12 tai 24 kertaa vuodessa, ja miehen vielä useammin? Sehän tekee 24 lauantaita vuodessa, eli miniän pitäisi viettää puolet koko vuoden 52 lauantaista anoppilassa.
Ai niin, ja sitten miniän toiset 24 kertaa omien vanhempien luona, no siihen ei riitäkään enää edes koko vuoden lauantait.
LA, saako mies ja sen vaimo luvan viettää edes sunnuntait yhdessä vai pitääkö nekin jakaa miehen sisaruksille, veljille, ja kavereille?
Mahtava parisuhde, kun koko ajan ollaan menossa, eikä vaan olla yhdessä. Siitä se parisuhde vaan paranee, kun vietetään lauantait molempien vanhempien luona.
- Ylikävelty
Kysykääpä anopeiltanne, ovatko he itse suostuneet viettämään aikanaan kaikki viikonloppunsa miehensä vanhempien kanssa. Tai onko appiukko asustanut viikonloput äitinsä luona ja jos, niin mitä anoppi on tykännyt.
Empatiakyvyttömät ihmiset eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan.
Jokaisen asian kuuluu olla niinkuin he itse haluavat. - rwrwrwrwrw
Aikataulu 2013 Täydelliselle Miniälle/ Tyttärelle vaimolle
Viikot 1 - 52.
ma 8 - 16 töitä työmatkat omaishoitajana naapurilla
ti 8 - 16 töitä työmatkat vanhusten lukupiirin vetäjä
ke 8 - 16 töitä työmatkat anopin sukkien kutominen
to 8 - 16 töitä työmatkat äidin asioiden hoitoa, oman auton huoltoa
pe 8 - 16 töitä työmatkat varaston täydennys, viikonloppuviemisten ostoa,
...
Viikon kohokohta
la 10 - 19 Anoppila /
la 10 - 19 Omat vanhemmat
....
su 8-9 herääminen
9:30 - 12 ma työpäivän henkistä valmistelua,
12:30 - 14:30 pyykin pesu,
14:30 - 16:00 ostoksilla käynti, kavereiden luona vierailua
17:05 - 17:15 omaa aikaa,
17:15 - 20:15 parisuhde/telkun katselua
20:15 nukkumaan
Toista 52 kertaa.
Avioero vuonna 2014 ja muutto lähemmäs omia vanhempia,
tai miehen, kumpi tuntuu läheisemmältä.- rwrwrwrwwrrw
Sori, unohdin vapaaehtoisena täydennyspoliisina toimimisen, ilman koulutusta, palkkaa ja vakuutuksia. Se pitää vielä mahduttaa aikatauluuni. Ai niin, ja sijaisperheenä lähialueen muksuille. Mitä vielä?
Anoppi kun ei ole ainoa ihminen maailmassa, muitakin pitää ajatella. Vain muita, ei itseä, ja omaa hyvinvointia. - Liina Anniina
Oh! Ei oikein mene jakeluun tuo työlista? Mikä se on? Anopin sukkien kutomista keskiviikkoisin... kuulosta erikoiselta.
Minulla nyt ei ollut muuta mielipidettä kuin että antaa sen anopin pojan eli ko. aviomiehen mennä kotiinsa käymään, milloin häntä huvittaa. Itse ehdottelin paria kertaa kuussa, mutta niin kuin sanoin, missään universumin lakikirjassa ei ole sääntöä sille.
Jos tuntuu, että haluaa tavata anoppinsa kerran kymmeneen vuoteen tai kaksi kertaa vuodessa, niin siitä vaan. Ja jos se mies haluaa äitiänsä tavata useammin, niin en minä ottaisi moisesta migreeniä.
Meillä ei ole miehelle tehty sääntökirjaa asiasta. Koen itseni sen verran vetäväksi, että jos avioliittomme kaatuu, niin ei se miehen vanhasta äidistä voi ainakaan johtua.
Minusta ja miehestäni se johtuisi, jos sukset menisivät niin solmuun, ettei auki saisi.
Käyn anopilla verraten usein, äitiä minulla ei ole, hän on kuollut kauan aikaa sitten.
Ehkä jotkut naíset vaativat mieheltään enemmän aikaa ja rapsutuksia, että liitto röhkisi joten kuten etiäpäin,
Meillä on yhteistä aikaa miehen ja lasten kanssa, mutta vapauttakin sen verran, ettei kyllästytä toisiimme. - wrrwrwrwrw
Liina Anniina kirjoitti:
Oh! Ei oikein mene jakeluun tuo työlista? Mikä se on? Anopin sukkien kutomista keskiviikkoisin... kuulosta erikoiselta.
Minulla nyt ei ollut muuta mielipidettä kuin että antaa sen anopin pojan eli ko. aviomiehen mennä kotiinsa käymään, milloin häntä huvittaa. Itse ehdottelin paria kertaa kuussa, mutta niin kuin sanoin, missään universumin lakikirjassa ei ole sääntöä sille.
Jos tuntuu, että haluaa tavata anoppinsa kerran kymmeneen vuoteen tai kaksi kertaa vuodessa, niin siitä vaan. Ja jos se mies haluaa äitiänsä tavata useammin, niin en minä ottaisi moisesta migreeniä.
Meillä ei ole miehelle tehty sääntökirjaa asiasta. Koen itseni sen verran vetäväksi, että jos avioliittomme kaatuu, niin ei se miehen vanhasta äidistä voi ainakaan johtua.
Minusta ja miehestäni se johtuisi, jos sukset menisivät niin solmuun, ettei auki saisi.
Käyn anopilla verraten usein, äitiä minulla ei ole, hän on kuollut kauan aikaa sitten.
Ehkä jotkut naíset vaativat mieheltään enemmän aikaa ja rapsutuksia, että liitto röhkisi joten kuten etiäpäin,
Meillä on yhteistä aikaa miehen ja lasten kanssa, mutta vapauttakin sen verran, ettei kyllästytä toisiimme.Minulle tärkein ihminen on ja tulee aina olemaan oma mieheni.
Ei äitini, ei isäni, ei miehen äiti eikä miehen isä. Teen töitä arkena, ja muut ajat vietän mieheni kanssa, aivan kuten menneenä viikonloppuna, jolloin oltiin 48 h yhdessä, vain kahdestaan. Jos ei lasketa sitä aikaa kun oltiin kaupungilla kahvilla.
Eikä, kumma kyllä, tullut miehelleni yhtään äitiä ikävä. Siinä mielessä olen löytänyt aivan täydellisen miehen rinnalleni.
Aivan kuten sinäkin olet löytänyt, miehen joka haluaa viettää mahd. paljon aikaa oman äitinsä kanssa.
- Liina Anniina
En ole sanonut niin, että olen löytänyt miehen, joka haluaa viettää mahd. paljon aikaa oman äitinsä kanssa.
Olen sanonut, että meillä ei lasketa, eikä ole sääntöjä, kuinka usein hän äitiään tapaa.
Toisinaan tilanteen mukaan hän tapaa useasti ja toisinaan tapaa harvemmin.
Itseasiassa en edes kiinnitä huomiota asiaan, jos kertoo käyneensä äidillään. Kysyn vain, että mitä Inkerille kuului.
Kun oma äitini on kuollut jo, kun olen ollut lapsi, on vain kaipaus jäljellä, niin jotenkin suon miehelleni sen arvokkaan asian, että hänellä on läheinen omainen.
Olen mummoni kasvattama, vaan mummokin on jo poissa, niin sitä suuremmalla syyllä arvostan sitä, että yleensä on läheisiä omaisia. Onneksi minulla on tätä nykyä lapset ja mies.
Hyvää Uutta Vuotta sinulle Wrwrwr! Ja kaikkea jaksamista elämääsi!- wrrwwrrwrw
Vanhojen pitäisi hankki omia kavereita, eikä luottaa siihen, että omat jälkeläiset sitten toimivat seurana, ja pomppivat luokse joka soitosta.
Minulla on nuorehkona ihmisenä parempaakin tekemistä kuin viettää viikonloppuja vanhempien ihmisten kanssa, etenkin jos vierailuista tehdään pakonomaista rutiinia, eikä se perustu vapaaehtoisuuteen. Niin kuin useimmilla tämän palstan miniöille, joille anoppi ja appi on tuottanut ongelmia. Osaan asettua heidän asemaansa, enkä kehota heitä viettämään lisää aikaa näiden ongelmaihmisten kanssa.
Kun naisella on lapsia, ja nainen miehineen on itse viettänyt paljon aikaa vanhempiensa ja appivanhempiensa kanssa, hän ilmiselvästi olettaa, että omat lapsetkin sitten passaavat ja viettävät aikaa tulevan, vanhan äitinsä kanssa. - kotiahkeroitsija
wrrwwrrwrw kirjoitti:
Vanhojen pitäisi hankki omia kavereita, eikä luottaa siihen, että omat jälkeläiset sitten toimivat seurana, ja pomppivat luokse joka soitosta.
Minulla on nuorehkona ihmisenä parempaakin tekemistä kuin viettää viikonloppuja vanhempien ihmisten kanssa, etenkin jos vierailuista tehdään pakonomaista rutiinia, eikä se perustu vapaaehtoisuuteen. Niin kuin useimmilla tämän palstan miniöille, joille anoppi ja appi on tuottanut ongelmia. Osaan asettua heidän asemaansa, enkä kehota heitä viettämään lisää aikaa näiden ongelmaihmisten kanssa.
Kun naisella on lapsia, ja nainen miehineen on itse viettänyt paljon aikaa vanhempiensa ja appivanhempiensa kanssa, hän ilmiselvästi olettaa, että omat lapsetkin sitten passaavat ja viettävät aikaa tulevan, vanhan äitinsä kanssa.Älä muuta sano! Joskus kuulostaa siltä että tietyt henkilöt kuvittelevat, ettei nuoremmalla sukupolvella ole mitään tekemistä vapaa-aikoinaan, kun kehotetaan viettämään ne vanhemman sukupolven luona ihan jatkuvasti.
Emme me ainakaan olisi ehtineet mitenkään ramppaamaan vanhempiemme luona, meillä on ollut kotiremonttia ja pihatöitä ja kaikenlaista muuta. Ei niistä olisi tullut mitään jos emme olisi saaneet olla rauhassa kotona tekemässä töitämme. - Ei-enää-koskaan
wrrwwrrwrw kirjoitti:
Vanhojen pitäisi hankki omia kavereita, eikä luottaa siihen, että omat jälkeläiset sitten toimivat seurana, ja pomppivat luokse joka soitosta.
Minulla on nuorehkona ihmisenä parempaakin tekemistä kuin viettää viikonloppuja vanhempien ihmisten kanssa, etenkin jos vierailuista tehdään pakonomaista rutiinia, eikä se perustu vapaaehtoisuuteen. Niin kuin useimmilla tämän palstan miniöille, joille anoppi ja appi on tuottanut ongelmia. Osaan asettua heidän asemaansa, enkä kehota heitä viettämään lisää aikaa näiden ongelmaihmisten kanssa.
Kun naisella on lapsia, ja nainen miehineen on itse viettänyt paljon aikaa vanhempiensa ja appivanhempiensa kanssa, hän ilmiselvästi olettaa, että omat lapsetkin sitten passaavat ja viettävät aikaa tulevan, vanhan äitinsä kanssa.Minun anoppini, appeni ja mieheni sisar ovat niin vaikeita ihmisiä, että välit ovat menneet heiltä huonoiksi jo vuosia sitten kaikkiin tuttaviin ja naapureihinkin. Eli oman käytöksensä vuoksi ovat hyvin yksinäisiä ihmisiä nyt vanhuudessaan.
Muitten ihmisten asioihin ja tekemisiin on ollut aina tarve kajauttaa ylimielinen ja mitätöivä kommentti. Useimmiten kyllä selän takana, vain miniälle aina päin naamaa. Kenestäkään eivät löydä mitään myönteistä sanomista. Jokainen heitä tavannut tietää vuorenvarmasti, että hänet haukutaan lyttyyn henkilölle, johon sattuvat seuraavaksi törmäämään. Vain jotkut sukulaiset suostuvat enää heitä joskus harvoin tapaamaan. Miehen siskolla (65v) ei ole ainuttakaan ystävää, lieneekö koskaan ollutkaan! Hän on heistä vaikein.
Yksinäisyytensä ja elämänsä suppeuden seurauksena he ovat takertuneet kymmeniä vuosia kynsin hampain mieheeni ja meidän perheemme asioihin. Ja minä olin syntipukki, johon viha purettiin.
Kun olen jo eläkeikäinen, en jaksa enää ylläpitää tällaisia sukukulisseja: mies tavatkoon heitä yksin. Ja vaikka mies oli yli kolmekymppiseksi kotonaanroikkuja, kokee nykyisin tapaamiset ikäväksi velvollisuudeksi. Ja kauhistelee kotiväkensä käytöstyyliä.
Takertuvalle suvulle tiedoksi: aiheutatte valtavia ongelmia myös omalle pojallenne. Sitäkö haluatte? Ettekö huomaa itsekkyyttänne?
- Liina Anniina
Tuskin meillä Suomessa on pelkoa, että vanhoja naisia pidettäisiin suvun matriarkkoina ja heistä liikaa huolehdittaisiin, kun tulevat sairaiksi.
Työssäni olen joutunut sen näkemään, että suku melko totaalisti hylkää sairaan mummon, ellei tällä nyt satu olemaan rutosti varallisuutta.
Usein jo tosi vanhoilla ihmisillä ovat omat ystävät niin huonokuntoisia, että eivät jaksa toisiaan tapailla. Silloin olisi kiva, jos nuoremmat piipahtelisivat... Välimeren maissa yleisempää, että vanhuksia pidetään suvun jäseninä. Suomessa olemme mökötyskansaa, joka tykkää pitää tiukat reviirit, emme siedä läheisyyttä yhtä paljon niin kuin aurinkomaiden ihmiset.
En sano, onko se hyvä vai huono... että räiskytään, mutta pidetään yhtä vai ollaan kohteliaan viileitä vanhoille isille ja äidille ja pidetään itsemme tarkkaan erossa heistä. Ihan makuasia lienee se.
Pitää vaan muistaa, että joskus aikojen päästä tulee itsekin vanhaksi.
Ei kai ihminen mieleltään muutu, on sama persoona kuin nuorena, mutta kai siihen sitten sopeutuu, että ei hakeudu nuorten sukulaisten/ihmisten kanssa liikaa puheisiin.- kotiahkeroitsija
Ehkä siellä Välimeren maisemissa ne vanhemmat ovat kohdelleet lapsiaan paremmin, niin että näiden tekee sitten mieli käydä vanhuksia auttamassa ja "piipahtelemassa".
Terv. nimim. "äitini sanoi minulle ettei pidä minua tyttärenään ja aviomieheni on hänelle täysin vieras"
Varmaan hän silti ruikuttaa ikävästi päivät pääksytysten vanhusten palvelutalossa toistenkin päivät pilaten, että kun tytär on niin ilkeä ettei käy häntä katsomassa. - missä vika oikeesti?
kotiahkeroitsija kirjoitti:
Ehkä siellä Välimeren maisemissa ne vanhemmat ovat kohdelleet lapsiaan paremmin, niin että näiden tekee sitten mieli käydä vanhuksia auttamassa ja "piipahtelemassa".
Terv. nimim. "äitini sanoi minulle ettei pidä minua tyttärenään ja aviomieheni on hänelle täysin vieras"
Varmaan hän silti ruikuttaa ikävästi päivät pääksytysten vanhusten palvelutalossa toistenkin päivät pilaten, että kun tytär on niin ilkeä ettei käy häntä katsomassa."Terv. nimim. "äitini sanoi minulle ettei pidä minua tyttärenään ja aviomieheni on hänelle täysin vieras""
Tälläisten ihmisten kirjoituksista tulee mieleen ettei se vika loppupeleissä olekaan siellä miehessä, anopissa ja heidän läheisissä väleissään,
vaan vika on tämän ihmisen oman mielen traumassa ja vaatisi ihan toisenlaista hoitoa kuin puolison välien katkaisemista omaan sukuunsa.
Kannattaisi mennä jollekin terapeutille purkamaan traumojaan eikä heijastaa niitä puolison sukuun. - eikö vain
missä vika oikeesti? kirjoitti:
"Terv. nimim. "äitini sanoi minulle ettei pidä minua tyttärenään ja aviomieheni on hänelle täysin vieras""
Tälläisten ihmisten kirjoituksista tulee mieleen ettei se vika loppupeleissä olekaan siellä miehessä, anopissa ja heidän läheisissä väleissään,
vaan vika on tämän ihmisen oman mielen traumassa ja vaatisi ihan toisenlaista hoitoa kuin puolison välien katkaisemista omaan sukuunsa.
Kannattaisi mennä jollekin terapeutille purkamaan traumojaan eikä heijastaa niitä puolison sukuun.Nimimerkille "missä vika oikeesti?"
Sinulla näkyy olevan vikaa luetun ymmärtämisessä.
- Taikakuutar
Tässä kommentit Liisa Anniinan kirjoitukseen:
1." Anna miehelles aikaa irtaantua entisestä kodistaan..." On annettu jo kolme vuotta, mutta tilanteessa ei ole tapahtunut muutosta kuin huonompaan suuntaan. Anoppi on entistä pahempi, kun vanhenee ja yksinäistyy. Anopin ja apen suhde on nääs (yllätys yllätys) huono. Kysymyksessä ei myöskään ole mikään 22-vuotias nuori mies, vaan jo yli 30-v., jonka irtautuminen lapsuuden kodistaan olisi pitänyt tapahtunua vähintään 10 vuotta sitten.
2. "Sinua närästää miehen vanhempiensa luona vierailu... mustasukkaisena lasket tunteja. Omistamisesta tuo kertoo ja sitomisen halusta."
En laske tunteja, en ole mustasukkainen enkä sido ketään. Mieheni saa mennä baariinkin aina silloin kun haluaa. En ole koskaan estänyt. Minua vain kypsyttää se, että vähäisestä yhteisestä ajasta osa pitää aina antaa anopille. Mies ei myöskään vaikuta aikuiselta juostessaan äidillään kuten opiskelijapoika.
3. "Mitä enemmän yrität sitoa, sitä enemmän mies tuntee vetoa... vapauteen. Anna ukkosi tulla ja mennä. Kohta huomaat, ettei hällä niin hinku sinne olekaan. Ja yhteisiä perheystäviä vain hommaamaan myös, eikä mitään sisäänlämpiävää suhdetta kehittelemään."
Ei toimi. Tämä osoittaa vai sen, että LA ei ole joutunut läheltä todistamaan voimakasta äiti-poikasuhdetta. Äiti on uskomattoman tärkeässä asemassa mieheni elämässä ja tulee aina olemaan. Tähän ei vaikuta minun asenteeni tai sanomiseni mitään. Vain anopin pyynnöt ja aikataulut vaikuttavat. Joulun jälkeen raaskivat olla 5 päivää erossa toisistaan ja jo anoppi ruikutti käymään. Meidänhän tulisi viettää heidän kanssaan luonnollisesti myös kaikki juhlapyhät, uusivuosikin.
Nämä anoppilassa vierailut ovat vain esimerkkejä anopin ja pojan erikoisesta suhteesta, mutta en pysty enkä halua kertoa tästä enempää. Sanon vain, että äidit valitettavasti pilaavat poikiensa elämän ylirakastamalla ja takertumalla näihin! Vain tiedetäänkö vastaavanlaista ongelmaa isä-tytär-suhteista? Onko takertuvia isiä olemassakaan? Ei, koska isät ymmärtävät päästään irti lapsistaan, toisin kuin äiidit.- wrwrwrwrw
Niinpä, LA puhuu itsenäistymisestä, vanhemmista eroon kasvamisesta, miehen kannustamisesta tapaamaan vanhempiaan niin usein kuin tämä haluaa, ja että tämä kyllä oppii sitten, ettei siellä niin usein tarvitse käydä. Samaan aikaan, todellisessa elämässään, LA ja LAn mies ja anoppi viettävät kaiken mahdollisen ajan yhdessä, mikä kunkin ja molempien aikatauluun vain sopii.
Kukaan tästä triosta ei ole itsenäistynyt, ei ole kasvanut eroon vanhemmistaan. LAn neuvot ovat siis, tämän omassa elämässä, vieneet juuri päinvastaiseen suuntaan, ja hän ei itse edes näe tätä. Vaan kehottaa muitakin tähän.
- Liina Anniina
No voi ihqun varmasti mie olen vanhemmista kasvanut eroon.
He ovat kuolleet. Varsinainen kassvattajani eli mummoni on myös kuollut, joten kasvanut olen eroon kasvattajistani olosuhteiden pakosta.
Joten siinä suhteessa trion-kuvio on rosoinen!
Heidän haudoillaan käyn pari-kolme kertaa vuodessa. Haudoilla käyminen ei kai ole läheisriippuvuutta. Ainakin se olisi yksipuolista.
Vastauksia ei vainajilta tule, eivätkä he häiritse jouluviettoamme.
En minä "kannusta" miestä tapaamaan äitään. Se olkoon hänen päätöksensä alainen asia. En kannusta itseäni anopin tapaamiseen, mutta en myöskään juokse karkuun.
Tapaamiseni sujuvat tilanteiden mukaan.
Toisinaan useammin, toisinaan harvemmin.
Tietysti voitte Taikakuutar ja Wrrwrrw tehdä siitä oman stoorinne, miten muka kaiken aikamme omistamme anopille.
Se ei kuitenkaan ole totta, joten saatte rauhassa kivittää minut asiasta.
Olen toivottanut teille Hyvää Uutta Vuotta ja jaksamista elämässänne. Jos siltä tuntuu, ettei miehen vanhempia tai eritoten äitiä millään pysty kestämään, että ihanan aviomiehen kasvatti hirviö, joka tuhoaa liiton, niin ei muuta kuin hirviöön välit poikki.
Saduissakin Lohikäärmeeltä katkaistaan kaula, joten elävässä elämässä anopilta voi sen henkisen kaulan katkaista ja leikata kynnet poikki.
Eiköhän silloin riippakiveksi muodostuneen hirviön ote lipsahda lopullisesti ja mies kiittää. Siis lopussa kiitos seisoo ja avioliittossa tapahtuu Happy End, kaikki parisuhteen ongelmat katoavat simsala-bim, koska perussyy on eliminoitu.
Ei mies voi itse tajuta ihmissuhteista pöhäystäkään, että miehen äiti on kaikkien avioristiriitojen äiti ja aiheuttaja. Vaimot ovat hyviksiä ja miesten äidit pahiksia. Musta-valko-musta, niillä eväillä marssitaan, onnelliseen elämään porskutellaan.
että tällainen tapaus terveisin Liina Anniina (orpo)
en ehkä ihan tosissani tätä kirjoitellut, olen ollut yövuorossa joten hieman "harittaa" :))- Liina Anniina
Lisäkysymys Taikakuuttarelle ja Wrrwrw:lle...
miten analysoitte suhteenne omiin äiteihinne? Uskoisin, että teillä lienee täydelliset suhteet sinne omien äitien suuntaan...
Näinhän se menee klassisesti ja ehkö kliseiseti, että sieltä vaimon vanhempien puolelta ollaan 100% itsenäistyneet ja he osaavat hoitaa hienosti, olla sopivasti poissa ja sopivasti läsnä, koska ovat ajattelevia ihmisiä toisin kuin anoppi.
:D - wrrwrwrwrw
Kaikki aikasyöpöt ovat turhia parisuhteessa. Pidän tällaisena kaikkia sellaisia, jotka vievät aikaa ja energiaa parisuhteen osapuolilta.
Ovat eräänlaisia hirviöitä, sellaisia joiden kanssa ei halua viettää aikaa. Ovat sitten miehen/vaimon turhan vaativat kaverit (mennään kahville, mennään kahville-pyynnöt), sisarukset (vahdi lasta, vahdi koiraa), anoppi (milloin tulette taas käymään, pitäisi auto huoltaa).
Alkuperäinen haluaa vaan viettää aikaa enemmän kahdestaan oman miehensä kanssa, ja minusta se ei ole liikaa pyydetty.
Parisuhteessa on toki hyvä ja suositeltavaakin viettää aikaa erossa, omissa harrastuksissa, mutta kyllä toimiva liitto perustuu siihen, että pari haluaa viettää aikaa yhdessä, ja löytää toimivat säännöt.
Ei pidä myöskään pelätä, että sanoo sille miehelle, että nyt saisi tuo pomppiminen loppua, ja jos ei muu auta, niin sitten keksii toiset keinot, jos ei tule muutosta. - rwrwrwrwrw
Liina Anniina kirjoitti:
Lisäkysymys Taikakuuttarelle ja Wrrwrw:lle...
miten analysoitte suhteenne omiin äiteihinne? Uskoisin, että teillä lienee täydelliset suhteet sinne omien äitien suuntaan...
Näinhän se menee klassisesti ja ehkö kliseiseti, että sieltä vaimon vanhempien puolelta ollaan 100% itsenäistyneet ja he osaavat hoitaa hienosti, olla sopivasti poissa ja sopivasti läsnä, koska ovat ajattelevia ihmisiä toisin kuin anoppi.
:DWrrrrr vastaa,
Aiemmin sanoin, että minulle riittäisi vierailut pari kertaa vuodessa, se pätee sekä omiin vanhempiin että miehen .
Vierailemme tosin anoppilassa tätä useammin, yleensäkin useammin kuin omien vanhempiemme luona, anoppi&appi asuvat paljon lähempänä.
Omien vanhempieni luokse pitää jäädä aina yökylään, anoppilasta pääsee kotiin heti, parissakymmenessä minuutissa. Anoppilassa viihdyn siinä mielessä paremmin, koska oma koti on lähempänä. Ei tarvitse viettää monta päivää kylässä, vaan pääsee lähtemään, kun itse haluaa. Siitä anoppikin varmaan tykkää, kun kutsuu suht useasti (useammin kuin 2 kertaa vuodessa).
Alkuaikoina tilanne olikin kireämpi, koska molemmat tutustuivat vielä toisiinsa, mutta nyt (kop kop kop) on paljon paremmin, eikä hänkään tuppaudu toisen asioihin. Mieheni osaa sulkea luurin,jos äitinsä alkaa uhitella, jos tällä on stressiä tai muita ongelmia.
Suhteet ovat siis kunnossa molempien vanhempiin. Osaan vain asettua alkuperäisen asemaan, enkä tuputtaa lisävierailuja ratkaisuksi.
Minulle ei tuota ongelmaa hyväksyä se, että joillakin on ongelma-anoppi. Itse löysin ratkaisun siihen samaan, olemalla oma itseni, mies sitten tärskäytti oman mielipiteensä vaikka suoraan äidilleen, jos ei pitänyt tämän asenteista.
Järkyttävää varmaan teille, mutta lopputulos: tulemme toimeen, ja kaikki tuntevat omat reviirinsä oikeudet.
- Liina Anniina
No joo, alkup. kertoo että mies menee innoissaan joka sunnuntai 6-8 tunniksi vanhemmilleen.
Tuo "innoissaan" on aika paha enne, jonka itse ottaisin niin, että ongelma olisi suhteessamme, ei niinkään appivanhemmissa.
Se, miten tuota intoa lähtisi taltuttelemaan, onkin sitten miniän asia. Itse en lähtisi suoraan vastarintaan, vaan hivuttamalla pikku hiljaa...
tuontyyppiselle miehelle voisi olla punainen vaate lähteä arvostelemaan hänen äityliään, mutta mies saattaa "ihastua" vaimon antamiin kehuihin anopista.
Tiedän että tämä kuulostaa karsealta joidenkin mielestä, miehelle hänen äitinsä kehumisesta, mutta voi siinä itse tehdä kehut omassa mielessä sarkastisesti.
Diplomatiaa, älykkyyttä kehiin vaimolta, niin kyllä se mies alkaa omaa liiallista innokkuuttaan näyttämään vähemmän.- asd asd ad sasd
"No joo, alkup. kertoo että mies menee innoissaan joka sunnuntai 6-8 tunniksi vanhemmilleen.
Tuo "innoissaan" on aika paha enne, jonka itse ottaisin niin, että ongelma olisi suhteessamme, ei niinkään appivanhemmissa."
Ihan turha alkaa vetämään jotain omia kummallaisia johtopäätöksiä aloittajan suhteen tilasta.
Mieti nyt hyvä ihminen. MIES KÄYTTÄÄ 50% VAPAAPÄIVISTÄ ÄITINSÄ TYKÖNÄ. Se on paljon. Itse kyllä ymmärtäisin jos kävisi kahvilla, mutta jos vierailut kestävät sen 6-8 tuntia niin kyllä siin menee koko päivä samalla tavalla kuin töissä käydessä. - Liina Anniina
asd asd ad sasd kirjoitti:
"No joo, alkup. kertoo että mies menee innoissaan joka sunnuntai 6-8 tunniksi vanhemmilleen.
Tuo "innoissaan" on aika paha enne, jonka itse ottaisin niin, että ongelma olisi suhteessamme, ei niinkään appivanhemmissa."
Ihan turha alkaa vetämään jotain omia kummallaisia johtopäätöksiä aloittajan suhteen tilasta.
Mieti nyt hyvä ihminen. MIES KÄYTTÄÄ 50% VAPAAPÄIVISTÄ ÄITINSÄ TYKÖNÄ. Se on paljon. Itse kyllä ymmärtäisin jos kävisi kahvilla, mutta jos vierailut kestävät sen 6-8 tuntia niin kyllä siin menee koko päivä samalla tavalla kuin töissä käydessä.Niin? En nyt oikein tajua... itse tulet päätelmissä samaan tulokseen, että aika outoa olla innoissaan 50 % vapaapäivistä äidin luona.
SIIS? Koko populan suhteessa häikkää: äiti ja poika sekä miniä.
Jokainen menköön peilin eteen syyttelemättä toisiaan... siis joka iikka.
- Taikakuutar
En ole missään viesteissäni omasta mielestäni sanonut, että anoppini on hirviö. Tämän luonnnehdin ovat tehneet muut kirjoittajat. Tlemme anopin kansssa asiallisesti toimeen. Se mikä minua hänessä riepoo, on omassa pojassaan roikkuminen ja kykenemättömyys nähdä tämä "poika" aikuiseksi kasvaneena miehenä. Tällainen äiti-poika-suhde ei ole hyväksi kenellekään, ei anopille, pojalle eikä miniälle.
Tulen anoppini kanssa hyvin toimeen aina kun nähdään, mutta niitä näkemisiä vaan pitäisi anopin mielestä olla jatkuvasti. Tämä kertoo enemmän anopin tyhjästä elämästä: ei ystäviä, ei harrastuksia eikä hyvää suhdetta omaan mieheen. Niinpä sitten on ripustauduttu siihen ainokaiseen poikaan, joka on ollut elämän kirkkain tähti siitä hetkestä kun odotus alkoi.
En aio katkaista anoppiin välejä kokonaan. Haluaisin vain, että hän oppisi näkemään minut ja poikansa aikuisina ihmisiä, jotka muodostavat oman perheen. Meillä on oman perheemme menot ja aikataulut. Me emme ole nuoria opiskelijoita, jotka syövät viikonloppuisin isin ja äidin luona ilmaiseksi ja pomppivat siellä heidän mielihalujensa mukaan. Mielestäni on kohtuullista vaatia 60-vuotiasta äitiä kohtelemaan 34-vuotiasta poikaansa AIKUISENA ja päästää tästä irti. Äitikin pääsisi elämään omaa elämäänsä - sitä tosin hänellä ei ole, kun pojasta on tehty elämän tarkoitus. Siksihän tämä kuvio pyörii. Ja mieheni on ehdollistettu tähän outoon menoon ja äidin antamiin palveluihin pienestä pitäen.
Itse irtauduin kotoa jo opiskeluaikoina, joten minun on vaikea ymmärtää tätä oman aikuisen lapsen kohtelua pienenä lapsena. Äitini alkoi kohdella minua aikuisena niihin aikoihin, kun täytin 16 vuotta. Naisille tyttären menstruaatioiän saapuminen on eräänlainen aikuisuuden riitti.- Liina Anniina
Ehkä myös pojan parran kasvun alkaminen aikuisuuden riitti.
Tyttären ja äidin sidos ehkä hyväksytään paremmin kuin pojan ja äidin.
On harvinaista, että äiti pystyy jo 16-vuotiasta kohtelemaan aikuisena. Olen nähnyt tapauksia, joissa 16-vuotias on vielä melkoisen kypsymätön psyykkisesti kuin myös tiedollisesti elämään aikuisen elämää.
Harva 16-ikäinen pystyy elättämään itseään täysin, joten taloudellinen itsenäisyys tuossa vaiheessa on monelle utopiaa.
Ehkä tämä sinun varhainen aikuistumisesi on tosiaan tehnyt sen, että on vaikea käsittää äidin ja keski-ikäisen lapsen kiinteätä suhdetta. - poika 60v
moi, ja tsemppiä sulle! Jos miehesi on niin hyvä että haluat pitää kiinni niin puhukaa asiat haki (ehkä jo puhuttu) anopille asiallisesi että stop, pojallasi on korvan taustat kuivuneet; Hänenkin aika uskoa että lapset ovat vain lainassa, tuossa iässä tärkeintä hoitaa oma parisuhdetta; eikös hänelle ole tärkeää että on mieluinen vaimo; ei sitä äidille otetakaan ja täytyy vierailla esim 1-2 krt/ kk sillee 2-3 h, vaikka syötte yhdessä;
Mullakin on äiti 86 v joka meinaa joskus roikkua; keksimme hänelle tekemistä(isä kuollut) koska vielä joitakin hänen ystäviä elossa. Osaan laittaa stopin, ei aina helppoa. hän kovasti tykkää miniästään( nr 3) mutta joskus sanotaan tiukasti mutta nätisti ei kun haluaa seuraa. Nyt asume 1,5 km päässä pian, entistä tarkempana oltava. Jos muutoin asiat OK niin kannattanee työstää tätä asiaa, eikö niin? Tsemppiä 60 v "pojalta".
- minävaanihmettelen
Ei kai aloittaja tarkottanukaan, et 16 v. alkoi vuokraa äidilleen maksamaan tai olemaan taloudellisesti itsenäinen. VAan sitä, et mutsi ei enää kohtele kun kakaraa. Kyllä tuo anoppi kuulostaa siltä, että pitää poikaansa ikuisena pikkupoikana.
- Liina Anniina
Niin kauan kuin ihminen ei vastaa taloudellisesti omasta elämästään, häntä ei voi sanoa itsenäiseksi.
"kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" - minävaanihmettelen
Liina Anniina kirjoitti:
Niin kauan kuin ihminen ei vastaa taloudellisesti omasta elämästään, häntä ei voi sanoa itsenäiseksi.
"kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"Eli siis Liina Anniinan mielestä vanhemmillaan asuvaa 18 vuotiasta isi tai äiti voi kohdella kuten pikkulasta, koska lapsi ei maksa vuokraa. Ehkä nyt ei kuitenkaan...
Itse en jaksaisi tuollaista anoppia enkä miestä. Mielestäni tämä osoittaa, ettei mies ole oikeasti kiinnostunut kuin omista sukulaisistaan. Mahtaako kunnioittaa vaimoaan lainkaan. Ja tuollaiselle miehelle vaimo jää väistämättä kakkoseksi, kun napanuora mutsiin ei ole poikki. Mahtaako mutsin kuolemakaan vieroittaa poikaa tästä vai jääkö ikuisesti itkemään sitä, kun se äiti oli niin ihana, ettei toista niin ihanaa naista voi ollakaan.
Jos mutsin pyynnöt poika mieltää lähinnä käskyiksi ja juoksee mutsilleen heti, niin kyllä vaimon olisi tullut juosta karkuun ennenkuin vaimoksi suostui. Tuon pelin voi vain hävitä. Säälittävää: tuon miehen on äiti pilannut. Ei ole enää normaalia, että pojan täytyy käydä viikoittain mutsia ilahduttamassa. Jos on tiiviit suhteet, niin puhelinsoittokin riittäisi. Mutta niinhän aloittaja totesikin, että anopilla ei ole muuta elämää kuin poikansa. Elämän tyhjyyttä anopilta.
- Mies30v_2
Minä käyn katsomassa omaa äitiäni kerran tai kaksi kuukaudessa(isät molemmilta kuollut), joulunaikaan vähän useammin, joinain kuukausina en lainkaan, asutaan 4km päästä äitistäni.
Muijan pitää nähdä oma äitinsä tavalla tai toisella päivän välein, kun sain muijalle puhuttua etten joka toinen päivä viitsisi katsella niin alkoivat itse käymään 2v tyttäreni kanssa anoppilassa, joinain päivinä saattaa olla niin että näen tyttären ekan kerran seitsemän aikaan illalla kun ovat muijan töiden jälkeen lähteneet anopin työ kyläilemään ja tulevat sieltä kotiin sopivasti iltatoimille/nukkumaan.
Ovat muuten samassa työpaikassa muija ja anoppi, eli kaiken tämän muun lisäksi näkevät töissä melkein joka päivä, talvilomat sopivat anopin kanssa samalle viikolle että päästään porukalla katsomaan muijan sukua. Itselle kiehu eilen sen verran kattila yli että ilmoitin pitäväni oman talvilomani eri aikaan.
Jos ens joulun alla vituttaa vielä yhtä paljon ja meillä ei joulua haluta viettää vaan oman perheen kesken niin taidan lähteä laivalle, laskettelukeskukseen tms. Viettäkööt muija ja tytär sitten joulut anopin kanssa. - n.24.hki
minä pidän kovasti anopistani :) hän tosin asuu toisessa maassa eli näen häntä ainoastaan muutaman viikon vuodessa. mutta jos asuisin samassa maassa menisin todellakin vähintään kerran viikossa moikkaamaan mieheni perhettä. mieheni äiti lähettää miehelleni useita viestejä viikossa. jos miehestä ei kuulu mitään pariin päivään äiti lähettää minulle viestejä onko A kunnossa :D minusta tämä on todella herttaista, varsinkin kun omat vanhempani eivät aina ole olleet niin "läsnä" minun nuoruudessani ja olisin kaivannut tällaista läheisempää perhedynamiikkaa. miksi pitäisi irtaantua perheestään, vaikka on aikuinen? :O
- wwrwrwrwrwr
Anoppi ei kuulu perheeseeni. Perheeseeni kuuluuvat vain minä ja mieheni, me, jotka asumme saman katon alla.
Jospa muuttaisit samaan maahan anoppisi kanssa, ja vaikka samaan kaupunginosaan, miksi pysyä erossa, kuin kuitenkin teillä kaikilla on selvästi noin iso ikävä toistenne luo?
Ota omatkin vanhempasi luoksenne/lähelle asumaan sitten vanhempana, ethän voi jättää heitä vain 1 vierailun varaan.
Ma - pe töissä, ja viikonloput aina toisten vanhempien luona. Täydellistä sinulle, ei meille muille, ainakaan mulle. - olen huomannut
wwrwrwrwrwr kirjoitti:
Anoppi ei kuulu perheeseeni. Perheeseeni kuuluuvat vain minä ja mieheni, me, jotka asumme saman katon alla.
Jospa muuttaisit samaan maahan anoppisi kanssa, ja vaikka samaan kaupunginosaan, miksi pysyä erossa, kuin kuitenkin teillä kaikilla on selvästi noin iso ikävä toistenne luo?
Ota omatkin vanhempasi luoksenne/lähelle asumaan sitten vanhempana, ethän voi jättää heitä vain 1 vierailun varaan.
Ma - pe töissä, ja viikonloput aina toisten vanhempien luona. Täydellistä sinulle, ei meille muille, ainakaan mulle.Sinä olet jotenkin todella katkera ihminen, onko perheesi vahingoittanut sinua jotenkin? Tuntuu ettet siedä ketään muuta lähelläsi kuin miehesi... hänet oletkin sitten latistanut omaksi pikku buudeliksesi johon muilla ei ole lupa puuttua?
Luulen että jos miehessäsi on vielä miestä jäljellä hän lähtee tuosta ahdistavasta parisuhteesta ihan tuotapikaa... jollei ole jo sairastunut henkisesti.
Kirjoituksesi kertoo sinusta ihmisenä todella paljon ja ei mitään hyvää! - wrrwrwrwrw
olen huomannut kirjoitti:
Sinä olet jotenkin todella katkera ihminen, onko perheesi vahingoittanut sinua jotenkin? Tuntuu ettet siedä ketään muuta lähelläsi kuin miehesi... hänet oletkin sitten latistanut omaksi pikku buudeliksesi johon muilla ei ole lupa puuttua?
Luulen että jos miehessäsi on vielä miestä jäljellä hän lähtee tuosta ahdistavasta parisuhteesta ihan tuotapikaa... jollei ole jo sairastunut henkisesti.
Kirjoituksesi kertoo sinusta ihmisenä todella paljon ja ei mitään hyvää!Olen vain realisti.
Minä en asu anopin kanssa enkä edes samalla paikkakunnalla (thank god), en ole hänelle sukua biologisesti, enkä tule perimään häntä. En ole vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Hänellä on ihan oma mies; yli 60 v miehensäkään ei varmaan ajattele, että oma äitinsä kuuluu heidän perheeseen. Hekun eivät asu yhdessä, vaikka käyvätkin tapaamassa toisiaan välillä.
Mikä on sinun perheesi määritelmä? Luetko siihen anoppisi? Ilmeisesti.
Perheenjäsenten kesken jutellaan esim. mitä tehdään tänään ruoaksi ja kuka pesee pyykit ja maksaa laskut. Jutteletko näistä asioista joka päivä anoppisi kanssa? Hän siis asuu teillä, juttelette aamiaispödässä, ja hän maksaa osan asumiskuluistanne ja kokkaa teille ruoat? Mahtavaa. - n.24.hki
wwrwrwrwrwr kirjoitti:
Anoppi ei kuulu perheeseeni. Perheeseeni kuuluuvat vain minä ja mieheni, me, jotka asumme saman katon alla.
Jospa muuttaisit samaan maahan anoppisi kanssa, ja vaikka samaan kaupunginosaan, miksi pysyä erossa, kuin kuitenkin teillä kaikilla on selvästi noin iso ikävä toistenne luo?
Ota omatkin vanhempasi luoksenne/lähelle asumaan sitten vanhempana, ethän voi jättää heitä vain 1 vierailun varaan.
Ma - pe töissä, ja viikonloput aina toisten vanhempien luona. Täydellistä sinulle, ei meille muille, ainakaan mulle.Kun valmistun me harkitaankin muuttoa mieheni kotimaahan. uskon, että sopdutuisin sinne hyvin. Olen sanonut äidilleni, että mieluummin otan hänet asumaan luokseni kuin työnnän vanhainkotiin.
- malttia malttia
n.24.hki kirjoitti:
Kun valmistun me harkitaankin muuttoa mieheni kotimaahan. uskon, että sopdutuisin sinne hyvin. Olen sanonut äidilleni, että mieluummin otan hänet asumaan luokseni kuin työnnän vanhainkotiin.
Hetkonen. Aiot siis raastaa äitsi kotimaastaan ulkomaille asumaan vanhoilla päivillään, koska SINÄ haluat hänen asuvan luonanne?
Mites sitten, jos äitisi haluaakin mieluummin pysyä kotimaassa ja "työntyä" vanhainkotiin kuin asua lapsensa ja tämän puolison nurkissa? Kestätkö hänen päätöstään? Se kai kuitenkin on ennemmin hänen vallassaan kuin sinun.
- tsemppiä ap:lle
Ymmärrän aloittajaa täysin. Omakin ex-mies oli sellainen jonka oli joka jumalan vkl PAKKO lähteä monen sadan kilometrin päähän omia vanhempiaan moikkaamaan ja viipyi siellä vähintään sen koko vkl:n, joskus otti jopa vapaata töistä päästäkseen äitinsä helmoihin,mukaan tietty luettuna joululomat,pääsiäiset,juhannukset, kesälomat . ( Ja tosiaan kyse kolmekymppisestä miehestä).
Olisin ehkä tuon vapaan ottamisen ymmärtänyt, jos kyse olisi ollut esim. häät, hautajaiset tms. mutta ei,selitys oli aina sama : " kun nähdään niitä muutenkin niin harvoin".
Itse kyllästyin tähän jatkuvaan ravaamiseen anoppilassa ja sotahan siitä syttyi. Eipä meillä miehen kanssa ollut muutenkaan tuota yhteistä aikaa kun työ vei kaiken ajan, kirjaimellisesti. Ja anoppila sitten ne loput ajat.
Surkuhupaisin esimerkki oli se, että kerran kun olimme saunassa myöhään illalla, niin miehen puhelin pirahti, anoppihan se siellä valitteli kuinka olisi kiva nähdä taas poikaansa, ja mitäpä tämä mies teki : kiskoi vaatteet päälle ja hyppäsi autoon ja lähti ajelemaan kolme sataa kilsaa vain sen takia. Sitä en tiedä miten miehen pomo aamulla tähän sitten suhtautui.
Ja ihan tarkennuksena : tämä ex-anoppi ei todellakaan asunut yksin, vaan miehensä ja nuorimman tyttärensä kanssa.
Onneksi minulla on nyt mies joka ei ole näin riippuvainen äidistään, vaan ihan normaali. Tarkoitan siis, että on aikaa käydä kummankin äidin luona välillä kylässä, mutta on aikaa myös toisillemme , kavereille ja normaalille elämälle, niinkuin sen pitääkin mennä.- vai mitä
Toivottavasti et kerinnyt tehdä mukuloita sen äitiriippuvaisen kanssa, se olisi kauheaa!
- ed.kirjoittaja
vai mitä kirjoitti:
Toivottavasti et kerinnyt tehdä mukuloita sen äitiriippuvaisen kanssa, se olisi kauheaa!
Miten tuosta viestistäsi huokuu aikamoiset sarkasmin piirteet, mutta päästän sut piinasta : en tehnyt lapsia hänen kanssaan. Mietippäs sitä olisko ne lapset juurikaan isäänsä nähneet, kun työ ja anoppi on hänen koko maailmansa.
- vai mitä
ed.kirjoittaja kirjoitti:
Miten tuosta viestistäsi huokuu aikamoiset sarkasmin piirteet, mutta päästän sut piinasta : en tehnyt lapsia hänen kanssaan. Mietippäs sitä olisko ne lapset juurikaan isäänsä nähneet, kun työ ja anoppi on hänen koko maailmansa.
En tarkoittanut edellistä viestiäni lainkaan sarkastisesti, vaan ajattelin juuri konkreettisesti sitä kamalaa tilannetta, joka olisi väkisin kehittynyt, jos olisit saanut lapsia tuon äitiriippuvaisen kanssa. Hyvä siis, ettet ehtinyt.
- ed kirjoittaja
vai mitä kirjoitti:
En tarkoittanut edellistä viestiäni lainkaan sarkastisesti, vaan ajattelin juuri konkreettisesti sitä kamalaa tilannetta, joka olisi väkisin kehittynyt, jos olisit saanut lapsia tuon äitiriippuvaisen kanssa. Hyvä siis, ettet ehtinyt.
Pahoitteluni, ymmärsin kirjoituksesi väärin. Näillä palstoilla vaan välillä tulee sellaisia viestejä eteen jotka on joskus hyvinkin sarkastisesti/piilosarkastisesti kirjoitettu, että mulla tais nyt mennä puurot ja vellit sekaisin. Mutta samaa mieltä siis olen kuitenkin kanssasi siitä että luojan kiitos en kerinnyt hänen kanssa lapsia tekemmän.
- onnellinen anoppi
No.. eipä tuo kerran viikossa kuullosta vielä kovin maatakaatavalta, aikaa voisi olla vaan tunti-pari kerrallaan.. Kai se aina on niinpäin että äiti jää (aikuistuvia) lapsiaan hetkeksi ikävöimään.. Toisaalta ei ole hyvä tehdä tosta mitään sääntöäkään..Meille minun anoppi alkuun soitti 3-4x vrk, viikottain piti käydä useammin.. mies kävi tämän tästä äidillään. Niin että me asiasta usein kyllä riideltiinkin. Anoppi kun vaatimalla ruikutti kylään..
Oma tyttö on 18 ja asuu nyt jo poikaystävänsä kanssa. Luotan kyllä että he tulevat toimeen mutta on ainut lapsi niin ikävä välillä riipaisee se lujaakin "tyhjänpesänsynrooma" on..
Lisäksi meidän "nuori pariskunta" on erittäin suloinen ja mieluinen.., vävy on niin mukava, niin heitä on kovin ihana tavata :) -sanovat kyllä suoraan molemmat ellei tapaaminen kiinnosta molempia ja se on hyvä.. En halua pakottaa, käsitän ja tiedän mille se tuntuu eli helvetille.. Mieluummin harvemmin ja suu hymyssä kaikilla kuin kokoajan puoliväkisin.. eikös?- Taikakuutar
"Kai se aina on niinpäin että äiti jää (aikuistuvia) lapsiaan hetkeksi ikävöimään.. " Niinpä, anoppini on siis ikävöinyt omaa ainokaistaan nyt vain 16 vuotta niin, että joka viikko pitää vieläkin nähdä!
- Pahkatäti
Katsotaanpa Taikakuutar ja Wrrwrrwr kun te ikäännytte ja lapsenne muuttavat kotoa, miten ette ikävöi lapsianne koskaan.
Elätte elämäänne: harrastatte kaikkea kivaa 85-ikäisenä. Tapaatte ikätovereitanne ja selviätte yksin yksinänne.
Ette muistele lapsianne, vaan elätte hektisesti kyseessä olevaa hetkeä. Muistot lapsistanne riittävät.
Teille riittää kerran vuodessa pikainen tapaaminen lastenne perheiden kanssa, jolloin heitä ei rasiteta millän jutteluilla. Vain lyhyt kahvitteluhetki ja piste.
Ette soita lapsillenne koskaan, koska kaikkein tärkeintä on, että ette häiritse heitä ja että olette täydellisen riippumattomat läheisistä ihmissuhteista. Mitään tunnesiteitä ette yleensäkään kaipaa, koska se nimenomaan on itsenäisyyttä.
Ikäisenne ystävät, joita teillä 85-vuotiaana on jo rutosti, ovat ne ainoat tunnesiteet, joita ihmisillä voi olla ja jotka voi vaihtaa, jos käyvät liian läheisiksi.
Mutta tottakai... miesystävä teillä tietysti on, ja hänen jo horiskoituneen kanssa vietätte kahdenkeskisiä ja onnellisia hetkiä, eivätkä lapset eikä lapsenlapset eikä lapsenlapsenlapset edes käväise mielessänne, koska on typerää kaivata heitä.
Teille riittävät muiden vanhusystävien vilkas tapaaminen ja hauskat harrastukset ynnä shoppailu.
Sukulaisuussuhteilla ei ole teille yhtään mitään merkitystä, ei etenkään poikienne perheisiin.
Lapsenne lakkaavat teille olemasta, kun he muuttavat luotanne pois. Eiväthän eläimetkään kaipaa aikuistuneita poikasiaan kahta viikkoa kauempaa.
Ei ainakaan meidän Musti eikä Mirri ole kaivanneet, vaan ovat alkaneet elää omaa sinkkuelämäänsä riippumattomina yksilöinä.- ettävitnäi
voi kuulkaa rakkaat kerron lyhyesti meidän kuvioo niin huomaatte että sillontällöin vierailut eivät ole mitään! no ensinnäkin sillon kun me nykyisen avokin kanssa tavattiin ja oltiin syömässä paikassa jossa myös anoppi ja appi oli meillä ei sitten ollut kamala nälkä siinä ja sitten alettiin syyttämään minua kuinka olev vienyt heidän poikansa kotiruoan ääreltä pois, ja miten on tainut alkaa pizza maistumaan, sitten joskus kun he joutuivat vähän odottelemaan kotiinsa kun avokkini oli jo mennyt edeltä niin siihen he totesivat kun paikalle saavuin että ai sä tulit? luuin et jäit johonkin grillille syömään. ja ei en ole ylipainoinen olen hoikka. tai sitten grillatessa anoppi väläyttää että tuossa palassa ei sitten ole läskiä.raskausaikana sitten mulla oli 2 viikkoa laskettuun aikaan niin alkoi hirveä syyllistäminen puheessa siitä kuinka minä en miestäni päästä pohjoiseen metälle ja jos päästään niin en pitkäksi aikaa, no katoppas kummaa perkele kun lapsi on ennustettu syntyvän kahden viikon päähän ja nyt on jo niin alhaalla niin ei koskaan tiedä millon lähtö tulee. olen minä niin paha ihminen kun toivon vaan sitten mieheni olevan minun kanssa lähdössä kun synnytys alka, eikä 600 kilometrin päässä pohjoisessa 8) no meidän lapsi syntyi. ensinnäkin alkoi imetys rumba imetä imetä imetä imetä. lapsella on otsassa syntymämerkki jota appiukkoni nimittää tähtäyspisteeksi ja on huolissaan millon se poistetaan miljoona kertaa on sanottu että se poistetaan ennen kouluun menoa ellei poistu itsestään koska muut lapset saattaavat naljailla, nä'in lääkäri meille sanoi. anoppi siihen viittaa sitten että voivat alkaa naljailemaan kyllä jo aikasemminkin. okei okei. tein ihan epäkelpo lapsen tähän yhteiskuntaan pahoitteluni kun vauvalla nyt on syntymämerkki kasvoissaan!!! varmaan ainut vauva tässä maailmassa. Ja se että menemme sinne sitten jouluna käymään, tottakai appivanhemmat ovat jo päättäneet meidän puolesta että me sinne jäädään yöks. no nyt ei käynytkäöän niin ja oli se maailmanloppu kun haluttiin eka joulu miehen ja lapsen kanssa olla keskenään kotona. ainiin ja sitä ennen käytiin siellä ja anoppi tulee repimään vauvan sylistä ja toteaa vaan että anna mulle se vauva. no mitäpä alle 2kk lapsi tekee kun huutaa kun se viedään äidin sylistä pois, no appiukko toteaa et voi hyvä jumala tolleinko se aina huutaa?!??! jouluaattona anoppi istuu viinilasi kädessä välillä sitä hörppien ja nappaa toiseen kainaloon vauvamme ja alkaa pusuttelemaan sitä, sillon nimittäin lähdettiin. ja sen jälkeen sitten anoppi on omassa päässään meiltä' mitään kysymättä päättänyt päivän millon meille tulee kuluttamaan aikaa ja se päivä on tiistai. no sitten se soittaa että oletko kotona olen tulossa käymään kun en tiistaina pääse. aijjaa olet siis päättänyt että rupeat käymään meillä joka ikinen tiistai. ja ei en ole kotona voit ilmottaa ennen kun lähdet tulemaan. ja voi kuulkaa näitä juttuja olisi vaikka hamaan maailmanloppun asti ja tuntuu että pää leviää. siihen ne varmaan tähtääkin.
- oma nimimerkkini
Jotensakin säälittävää kun roikkuvat anopit eivät näe ns. normaalia yhteydenpitoa, mutta sellaisia musta-valkoimmeisiä ne roikkujat yleensä ovatkin eli jos eivät saa puuttua aikuisen ihmisen elämään joka päivä niin sitten ei koskaan. Minulla on kolme poikaa enkä aio kynsin hampain puuttua silloin tulevaisuudessa heidän perhe-elämäänsä. Olen vaan onnellinen kun löytävät itselleen rakkaan. Varmasti soitellaan ja tavataan SILLOIN TÄLLÖIN. Ei siis JOKA PÄIVÄ! En vaadi syyllistämällä aikuisten lasteni viettävän kanssani joka viikonloppua, elän omaa elämääni silloinkin. Olen sosiaalinen, en ajattele hankkineeni lapsia itseäni varten. Lapset ovat tulevaisuus, mutta eivät minun hoitaja tulevaisuuteni, minun orjuuttamanani. Minä rakastan heitä ja toivon heille lapsia ja onnea. En pidä itseäni niin tärkeänä että poikani palvoisivat minua loppuikäni. Se ei ole rakkautta, se on itsekkyyttä jos olettaa aikuisen lapsen olevan siinä aina ja unohtavan oman tulevaisuutensa menneisyyden palvomiseen.
- Taikakuutar
Miksi ihmeessä pitää alkaa vetää äärimmäisyyteen asioita? Miksi heti oletat, että en halua olla missään tekemisissä anoppin ikanssa? Tiedoksi sinulle Pahkatäti, että anppini on siis 61-vuotias eikä todellakaan ole missään vanhainkodissa miehensä kanssa, vaan vielä työelämässä ja kaikin puolin hyvässä kunnossa. Minulla ei ole mitään sitä anopin näkemistä vastaan, kunhan sitä ei tapahdu joka viikonloppu. Se on itsekkyyttä ja riippumista, jos aikuiseksi kasvanutta lastaan täytyy nähdä joka viikko. Miksi muuttaa pois kotoa, jos isillä ja äidillä täytyy viikoittain olla?
En uskalla edes ajatella mitä tapahtuu, kun anoppi oikeasti on 85 v. Hui. Todennäköisesti tällä äiti-poikasuhteella se tarkoittaa sitä, että poika asuu äitinsä kanssa siellä vanhainkodissa... - Anonyymi
oma nimimerkkini kirjoitti:
Jotensakin säälittävää kun roikkuvat anopit eivät näe ns. normaalia yhteydenpitoa, mutta sellaisia musta-valkoimmeisiä ne roikkujat yleensä ovatkin eli jos eivät saa puuttua aikuisen ihmisen elämään joka päivä niin sitten ei koskaan. Minulla on kolme poikaa enkä aio kynsin hampain puuttua silloin tulevaisuudessa heidän perhe-elämäänsä. Olen vaan onnellinen kun löytävät itselleen rakkaan. Varmasti soitellaan ja tavataan SILLOIN TÄLLÖIN. Ei siis JOKA PÄIVÄ! En vaadi syyllistämällä aikuisten lasteni viettävän kanssani joka viikonloppua, elän omaa elämääni silloinkin. Olen sosiaalinen, en ajattele hankkineeni lapsia itseäni varten. Lapset ovat tulevaisuus, mutta eivät minun hoitaja tulevaisuuteni, minun orjuuttamanani. Minä rakastan heitä ja toivon heille lapsia ja onnea. En pidä itseäni niin tärkeänä että poikani palvoisivat minua loppuikäni. Se ei ole rakkautta, se on itsekkyyttä jos olettaa aikuisen lapsen olevan siinä aina ja unohtavan oman tulevaisuutensa menneisyyden palvomiseen.
Tiedän perheen jossa aikuiset pojat miniöineen kyläilevät minimissään
joka toinen päivä 7-8 h vierailuja vanhempiensa luona...joka viikonloppu
ei ole siis mitään, tähän sairaaseen riippuvuusuhteeseen verrattuna.
Olen miettinyt onko tuttavan pojilla edes omia kavereita tai omaa elämää,
kun viettävät arki-illat ja kaikki viikonloput vanhempiensa luona.
- Napanuora poikki!
Mielenkiintoinen ketju erityisesti siinä mielessä, että täälläkään ei ole napanuora katkennut, vaikka mieheni syntymästä on kulunut lähes 30 vuotta. Lohduttavaa kuulla, että yllättävän monella on puolisona tällainen "mammanpoika". Tilanne ei tietysti sinänsä ole mitenkään mukava, mutta ainakin vertaistuke löytyy :) Itse alan tulla vähitellen hulluksi näiden ajatuksieni kanssa, sillä jos nämä ajatukseni möläytän suustani miehelleni siitä seuraa joka ikinen kerta riita. Kommentoikaa siis tilannettani, siskot!
Tämä minun mammanpoikani on siis lähes kolmekymppinen "aikuinen" mies, jonka kanssa olen ollut yhdessä 7 vuotta, näistä 2 naimisissa. Meillä on alle vuoden ikäinen lapsi. Puolisoni asui vielä kotonaan seurustelumme alussa, kuten minäkin. Minä tosin irtauduin perheestäni puoli vuotta seurustelumme jälkeen, lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Puolisoni jäi asumaan vanhempiensa luo, meillä oli "kaukosuhde" (välimatka 80km) opintojeni ajan. Sitten muutin takaisin kotipaikkakunnalle ja puolisoni kanssa saman katon alle. Itse koen irtautuneeni omaan elämään ihan "terveellisesti", välit vanhempiin ok, käyn kyläilemässä perheineni yleensä harvemmin kuin 1x/vko. En ole riippuvainen vanhemmistani henkisesti enkä taloudellisesti, puolison ja lapseni menevät heidän edelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he olisi tärkeä osa elämääni. Mutta suhteet kunnossa heihin jne. Sittenpä tämä minun rakas mieheni, joka roikkuu perheessään kuin simpanssi banaanipuussa. Hänen perheellään on ollut toimiva maatila, jonka töissä on täytynyt auttaa varmaan siitä hetkestä lähtien kun on osannut kävellä. Tytötä, työtä ja työtä ja tämä työ jatkuu vielä tänäkin päivänä, vaikka viimeiset lehmät nousivat teurasautoon 10 vuotta sitten. Työ on ehkä erilaista, mutta kyllä nämä appivanhempani näkyvät vaativan, että heidän poika osallistuu mökin pystyssäpitämiseen, vaikka hänellä onkin oma perhe ja koti. Ja huomioikaa, että puolisoni vanhempi veli ASUU vanhempiensa luona!! Mieheni pyyhältää auttamaan ihan missä asiassa tahansa ja välillä jopa itse keksii tekemistä viikonlopuksi, ettei vaan tarvitse viettää aikaa oman vaimon ja lapsen kanssa. Puolisoni rakastaa sitä, kun äiti kehuu ja "tapputtaa päähän". Hyi olkoon...Jossakin välissä tuntui, että olemme enenmmän anoppilassa kuin kotona, mutta lapsen syntymän jälkeen tilanne hieman rauhoittui. Nyt taas tuntuu siltä, että aikaa vietetään (tai ainakin mieheni viettää) anopin ja appiukon luona. Itse en aina lähde edes mukaan. Yleensä, kun viikonloppuisin sinne menemme, niin mies vaihtaa äkkiä työvaatteet päälle, hörppää kupin kavia ja lähtee hommiin. Minä jään hoitamaan lastamme ja auttamaan anoppia kotitöissä. Joskus jään itse kotiin, en jaksa viettää heillä koko lauantaipäivää (mies siis on siellä kokonaisen työpäivän verran). Liekö appivanhemmistani ihan ok, että minä hoidan lapsen ja kodin ja heidän poikansa auttaa vain heitä? Kyllä mieheni tekee mitä hänen äitinsä pyytää, mutta eipä sukset souda yhtä rivakasti, jos minä pyydän häntä jotain tekemään omassa kodissamme. Ilmeisesti lapsuuden koti on tärkeämpi ja oma äiti ja isä tärkeämpi kuin minä ja lapsi. Tunnen aika usein jääväni lapseni kanssa kakkoseksi. Lisäksi heidän sukulaisensa ovat kovia arvostelemaan toistensa perheitä, kenen lapset ovat ahkeria ja kenen eivät. Miehelläni lienee siis paineita sieltäkin suunnalta. Ihan sairasta, sanon minä! Kohta pitää varmaan muuttaa niin kauas kuin pippuri kasvaa, että saadaan ukko pysymään enemmän oman perheensä parissa. Meidän molempien vanhemman asuvat siis samalla paikkakunnalla kuin mekin. Ja haluan vielä lisätä, että minulla on erittäin hyvät välit anoppiini kaikesta huolimatta (ehkä joskus omassa päässäni haukun koko porukan).- 8^)
Hei sinähän olet sisukas kun jaksat tuollaista menoa!
Suosittelen kuitenkin, että rupeatte etsimään asuntoa "hieman" kauempaa. - Äidinkulta
Sinä et ole äitinä vielä yhtä suuri auktoriteetti kuin miehen oma äiti. Mutta kun oma äiti vanhenee, niin sinusta leipoutuu uusi äiti, jota autetaan käskyn mukaan. Sinulta varmasti salataan jo nyt kaikkea sellaista mitä pojat yleensäkin salaavat äideiltään, pikkujuttuja, menoja, viinapulloa, pikkurahaa, tottelemattomuutta, eli on luvattu tehdä jotain, mutta se sitten onkin "uniohtunut", juu juu, huomenna, huomenna, huomenna, ÄLÄ nalkuta.
Odotas vaan, kyllä sinäkin pääset äidiksi. - ?..
Äidinkulta kirjoitti:
Sinä et ole äitinä vielä yhtä suuri auktoriteetti kuin miehen oma äiti. Mutta kun oma äiti vanhenee, niin sinusta leipoutuu uusi äiti, jota autetaan käskyn mukaan. Sinulta varmasti salataan jo nyt kaikkea sellaista mitä pojat yleensäkin salaavat äideiltään, pikkujuttuja, menoja, viinapulloa, pikkurahaa, tottelemattomuutta, eli on luvattu tehdä jotain, mutta se sitten onkin "uniohtunut", juu juu, huomenna, huomenna, huomenna, ÄLÄ nalkuta.
Odotas vaan, kyllä sinäkin pääset äidiksi.Ei kukaan terve ihminen halua mitään matriarkan roolia suvun "päänaisena". Ei se ole tätä päivää.
- 12+7
Me käydään ihan mielellään anoppilassa. Yleensä mennään sunnuntaina illalliselle ja muuten sitten saatetaan pyörähtää viikolla kahvilla tms. Matka on kylläkin lyhyt ja miehen perhe on myös minulle erittäin läheinen ja rakas.
Ymmärrän kyllä, että voi olla ärsyttävää mennä noinkin moneksi tunniksi anoppilaan, jos kumminkin voisi viettää laatuaikaa puolisonsa kanssa. Ehkäpä vika ei tosiaan anopissa ole, taitaa aika monet anopit/apit toivoa vierailua. Miehesi tässä pitäisi sanoa ei!
Toivottavasti miehesi tajuaa asian. Tsemppiä!- Miehen vallassa
Pullasta ei mössön joukosta voi niitä rusinoita kaivella. On otettava koko paketti. Anoppi osaa ruuan laiton, viikonloppu meneesinulla kivasti, kun ei ole tiskiä eikä muuta sotkua keittiössä.
Viksusti tienaa hyvän pesämunan, kun käy syömässä sunnuntaisin anoppilassa ja väliin viikollakin. On vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja siedettävä uudet sukulaiset. Miehen asia kun on päättää mennäänkö vai ei. Vaimoillahan ei näissä anoppila-asioissa ole sanansijaa. Miehen kyllästymispistettä pitää odotella.
Se hyvä puoli asiassa, että ei ole pakko opetella ruuan laittoa eikä mamman lihapullia. Kun itse ollaan aina kylään menossa, ei ole pakko oikeastaan opetella muutenkaan talonpitoa.
Anoppi voi tulla ehkä joskus siivoamaan, poikansa voisi pyytää, hänenhän asia se olisi. Jos anoppi ottaa liiallisen huolen pojan huushollista ja rynnistää tuon tuostakin siivoamaan ja vaihtamaan verhoja, niin pojan asia tietenkin olisi sanoa, että liika on liikaa. Miehen pitää tietää, missä raja kulkee ja panna anopille selvät säännöt. Miehen asiahan se on.
Miehesi tässä pitäisi sanoa ei. Toivottavasti miehesi tajuaa asian. Tsemppiä hänelle.
- huumoria!
Jos anoppi roikkuu pojassaan, roiku sinä anopissa ;)
- pullamössö11
Tiedän aikuisen miehen joka asuu ihan äitinsä ja isänsä vieressä. Äiti huutaa pojan syömään joka päivä. Kukaan nainen ei äidille kelpaa siis mahd. miniäksi. Ei saa olla lapsia valmiina eikä eronnut. No harva 40v on sinkkuna pysynyt paitsi tämä " poika". Mamma käskee kauppaan ja asioita hoitamaan. Kysyinkin pitikö rakentaa talo niin lähelle vanhempia. Mutta kun sai halvalla....siinäpä sitten jää oma elämä elämättä kun mummo kurkkii verhonraosta mihin poika menee ja pitää tilittää jokainen reissu. Ruotsinlaivaa pidemmälle ei ole vielä yksinään päässyt. HErrajestas mitä "anoppeja" ja mammoja tässä maassa on. Eipä sitten ole ihme jos poika on sinkkuna lopunikää ja kuolee lopulta yksinään. Kun kukaan ei sille mammalle kelpaa, vaikka poikakaan ei kyllä ole kaksinen.
- saitko pakit?
No sinä ilmeisesti olet ollut tyrkyllä ja sinulle olisi poika kelvannut... sait pakit ja nyt pitää netissä nillittää katkeruuttaan.
- pullamössö11
Ehei...En tosiaan ollut tyrkyllä. Enkä olisi saanut pojalta pakkejakaan. Enkä olisi sitä kyllä huolinutkaan . Enkä tosin vähiten anopin takia. Enkä ole katkerakaan.
Keskustelussa moni kertoi kamalasta roikkuvasta anopistaan, ja tuli tämä tosijuttu mieleen miten äiti voi roikkua ja kytätä aikuista poikaansa.Maalla tämä ehkä onnistuu parhaiten kun piirit on pienet ?
Olen tämän pojan kanssa vaan ihan tuttu. Miksi pitää aina heti olla katkera jos kertoo elämän tosiasioita sairaista perhesuhteista ??? En ole. Näkisitpä jäbän sillä ei ole ollut yhtäkään naista vuosikausiin jos koskaan ja jos on ollut mamma hakee kaikki viat ja virheet.Karseeta elämää. - mammanpoijanvaimo
Ovatkos he ainoita lapsia ne pojat, jotka eivät päästä irti äidistään tai joista äiti ei päästä irti? Muutoinhan voisi ajatella, jotta siellä anopin luona on koko sisarussarja siippoineen jokaikisenä viikonloppuna. Tuolla aiemmin se on kirjoitettuna, jotta suurin syypää on se poika, joka ei päästä äidistään irti ja liity vaimoonsa muodostaen oman perheyksikön.
Näissä pojissa on tyttöystäville/vaimoille suuri haaste: on ylitettävä ne kuvitelmat, joita pojalla on äidistään. Siis, ei oikeastaan kuvitelmat äidistään, vaan äidin lietsoma ylivalta. Mulla se on semmoinen tilanne, jotta yksi joululahjatoive on ylitse muiden: aatto kahdestaan siipan kanssa. Montakohan vuotta mä odotan, jotta joulupukki tään toiveen toteuttaisi. :) Olenhan mä joskus auttanut joulupukkia ja tilannut liput jouluksi lämpöiseen maahan - meille kahdelle.- toisenmammanpojanavo
Naulan kantaan. Mammanpojaksi tullaan, kun äidillä ei ole muita lapsia kuin se yksi ja ainut ja kun se on vielä eri sukupuolta kuin äiti, niin siitä tulee jumalasta seuraava. Äitiyteen kuuluu kuitenkin myös irtipäästäminen, mutta jos ei elämässä ole muuta kuin äitiys, niin eihän sitä voi irti päästää.
- pullamössö11
Tämän vielä sanon tästä, että minun tuntemani mammanpoika on varmaan vanhempien mielestä onneton nahjus. Isäntä siellä tuppaa sanomaan ettei tuo poika saa mitään aikaiseksi. Äiti ja poika kulkevat kaupassa yhdessä jne. Äiti pitää poikaa ihan vauvana, vaikka mies on kohta 50v. Pojalla oli nuoruudessa joku tyttökaverin tapainen mutta äiti savusti senkin ulos. Siihen jäi pojan naiskokemukset. POika ei tiedä mistään mitään, siis kun sen juttuja kuuntelee niin jos vertaa ns. Normaaliin samanikäiseen mieheen niin kyllä on eroa kun yöllä ja päivällä. Ihan nenästä vedettävää sorttia- valitettavasti. Sitä se on maalla-kun pitää rakentaa oma tönö mamman viereen ja mamma sitten saa siinä mahdollisuuden vahtia poikaa-aikuista ihmistä jo! Eli syytä on molemmissa. Ehkä mamma pelkää että vanhuudenturva lähtee vierestä tai mitä lie. Kamalaa kuitenkin. mutta tyhmä on heppu jos ei itse tajua elämänsä pienuutta.
- mek
Tässä piilee se yksi juuttu ettei poajlla ole ollut kunnon murrosikää että vaikka asuttaan lahellä niin ei äidillä pidä olla mitään asiaa pojansa kotiin kuin kutsumaalla ja poika ei osaa ajtella itse että voisi viettää itsenäistä elämää mutta se on tuossa iässä jo menetetty. Itse en miehenä menisi edes samalle paikkakunnalle asumaan missä enää aiti asuu ja semmoiset 2-6 kertaa vuodessa kun käy niin hyvä tulee ja pysyy ne välit asiallisena ja kaikki elää omaa elämäänsa eikä kukaan puutu toisten asioihin.
- jkpoop
niinkkö
- nahjukset
Nahjus eli ns. peräkamarinpoika ei saa ikinä sellaista naista joka kelpaisi äidilleen, jos ei ole vielä yli 40v löytänyt ketään. Jää ilman. Mamma haluaa pojasta ilmeisesti vain apulaista ja sen on jo saanut. Mies pidetään piilossa " pahalta maailmalta" vain netti auttaa jos on naisen tarve. Ei kyllä käy kateeksi. Mutta omapa on vika jos tuollainen aikuinen mies jää nuohoamaan liian lähelle vanhempiaan. Sitten kun vanhuksista aika jättää niin yksin on. Mutta näitä on paljon täällä suomessa ja varmaan muuallakin. He eivät ole muutenkaan parhaita mahdollisia miesehdokkaita koska ovat omanneet jo omat pinttyneet tapansa ja mamma kurkistelee verhonraosta jatkuvasti. Ellei ole paljon varallisuutta he jäävät poikamiehiksi.
- saaruskainen76
Minä muutin eronneen 38 v miehen kanssa yhteen, enpä arvannut, että anoppi tulee "kaupassa" mukana.
Anoppini soittaa pojalleen noin kymmenen kertaa päivässä. Kertoo päivän pikku asioita, iloja ja suruja. ("Kissa ei ole syönyt tänään" ja "Naapurin Reinon pikkuvarpaankynsi irtosi"). Alkuun yritin ymmärtää, ajattelin että anoppi on tosi yksinäinen. Mutta mutta.. jossain vaiheessa ilmeni, että puheluiden tarkoitus oli myös kysellä, mitä minä milloinkin teen. Ja mies raportoi!! "Nyt se tekee munakasta", "On sillä pyjama päällä", "Raidallinen", "Kahdeksalta", "Ei oo meikannu", jne... miehen vastauksista voi päätellä, mitä anoppi luurin toisessa päässä kyselee!
Anoppi muutti noin kilometrin päähän meistä, kun kuuli että muutamme yhteen. Anoppi tulee kutsumatta kylään, eikä soita ovikelloa, vaan tulee takapihan kautta ja kurkkimaan ikkunoista.
Anoppi kertoi minulle, etten tule koskaan saamaan hänen poikaansa, koska heillä on ainutlaatuinen suhde, jota minä en koskaan tule ymmärtämään.
Anoppi on myös kertonut miehen ex-vaimosta mm. että hän oli todella hyvä nainen, kaunis, pitkä, kuin malli, viehättävä, älykäs, hyvä sängyssä, menestynyt urallaan, jne jne. ja että minä en tule koskaan täyttämään sitä paikkaa hänen poikansa elämässä. Anoppi on myös sanallisesti kuvaillut, millaista seksiä hänen mielestään hänen pojallaan on exänsä kanssa ollut!
(Olen kuitenkin muualta kuullut, että anopilla ja miehen exällä olivat välit poikki.)
Anoppi on haukkunut minua mahoksi, itsekkääksi lehmäksi, joka ei ymmärrä elämästä mitään, kun ei ole lapsia.
Anoppi on sanonut, että urheilen, koska täytän sillä mahon, itsekkään lehmän elämää urheiluharrastus napani ympärillä pyörien, koska minulla ei ole elämässäni sisältöä.
Anoppi vertailee nuoruuskuviaan minuun, luonnollisesti ääneen analysoiden, tullen siihen johtopäätökseen, että hän on viehättävämpi. Hoikempi olen vain sattumalta siksi, että itsekkäästi urheilen.
Anoppi pyytää avomiestäni jatkuvasti käymään, järjestää itselleen ja pojalleen ruotsinristeilyjä kahdestaan jne. ja poikahan menee. Äiti tanssittaa poikaansa, ruokkii ja halii.
Luonnollisesti anoppi haukkuu vaatteni, hiukseni, laittamani ruoat, jne.
Anoppi suuttui, kun hänen poikansa kielsi häntä tulemasta sisustamaan kotiamme. Tämä on ainoa kerta, kun olen kuullut miehen kieltävän äidiltään mitään. On sanomattakin selvää, että kotimme sisustus on anopin mielestä tyylitön :) Mikään ei siis ole oikein tai hyvin. Tämän olen hyväksynyt. Mies on vässykkä eikä pidä puoliani.
Pyrin olemaan mahdollisimman vähän anopin kanssa tekemisissä.
En ihmettele, että miehen edellinen liitto päättyi!!- eivoitajuu
Miksi asut tuollaisen vässykän kanssa? Miksi siedät tuollaista? Mahtaa olla ihana mies, kun tuollaista anoppia jaksaa sietää.
- Lkkjv
Tuo anoppi nyt haluaisi varmaan nukkua poikansa kainalossakin.
- Heh hee
Ei sun ole pakko mennä sinne anoppilaan. Keksi tekemistä ja menoja. Esim. Siivoat kotia silloin, joku kaveri oli jo aikaisemmin pyytänyt sut kylään, tuli työmeno, sulla on harkat, oli sovittu yks henkilökohtainen meno, menet omille vanhemmilles, kaveri tulee kylään jne... Anna sun miehen mennä yksin.
- lukekaaviestit
No eihän tämä ollut se ongelma, että pitäisi mennä anoppilaan vaan se, että poika ja äiti eivät saa napanuoraa poikki. Siihen ei auta se, että miniä ei vieraile anoppilassa.
- irtiotto
Niinhän ne kaikki äidit roikkuvat pojissaan kiinni.
- Itsellinen
No ei tosiaankaan roiku sen enempää tyttärissään kuin pojissaankaan. Miksi pitäisi. Sen kun elävät omaa elämäänsä ja ihan vapaasti saavat tehdä omat virheensä tai löytää onnensa, en sekaannu. Jos neuvoja tulevat kysymään, niin annan, mutta korostan, että oma on vastuusi ja oma on elämäsi. Lapsenlapsia en kaipaa ympärille pörräämään, mutta jos niitä tulee ja haluavat vierailla luonani, niin siitä sitten vaan, mutta en kyllä ala hössäämään mitään mummotouhuja.
- assiliisa
Keksi harrastus kyläpäivälle. Ole vaikka opiskelevinasi jotain.... Ajattele että mies harrastaa äitiään. Voisi harrastaa purjeveneen hiomistakin tms. joka vie aikaanne yhtä paljon.
Mieheni seurusteli löyhästi ennen minua toisen keskiikäisen ja lapsettoman kanssa. Molemmat meni jouluksi tms. vanhempiensa luo tahoilleen , kuin teinit ikään. Aika hassua. Jos omia lapsia ei ole, jää helpommin lapsen rooliin, vaikka tukassa olisi jo harmaata, läskiä vyötäröllä ja ryppyjä naamassa. Ei kasva. Tämä näkyy varmasti muussakin kuin kylästelyvimmassa. Elämänasenteessa. Varmaan syödään ulkona, käydään elokuvissa, drinksuilla, matkoilla. Eletään kuin nuoret. Erilaista menoa kuin lapsien kanssa. Ei sellaista olemusta kuin oikean aikuisen elämää viettäneillä, jotka itse ottavat vallan ja vastuun, eikä toisten passausta koko ajan vastaan. - dinsko
Meillä on myös tiivis perhe, eikä sitä oikein ymmärrä kaikki. Mutta mieheni ymmärtää hyvinkin, hänellä kun tilanne on oman perheen kanssa päinvastoin.
Minusta ei ole mitenkään epänormaalia tai sairasta nähdä rakkaimpiaan joka viikko. Ja siksi en oikein tajua tuota tekstiäsi. Onko tuo jotain mustasukkaisuutta, vai mitä sitten. En tiedä. Näethän ystäviäsi viikossa hyvinkin sen 5-10 tuntia.
Keksi joku oma meno mihin mennä sunnuntaisin, ja lähde mukaan anoppilaan omien sietokykyjesi rajoissa. Ei kai tuon nyt luulisi vaikeaa olevan. Kukaan ei voi loukkaantua siitä, että on omiakin harrastuksia vapaalla. Oma häpeäsi jos olet sitten mielummin marttyyri!- voiyhenkerran
Lainaan Lukekea viestit-nimimerkin tekstiä:
No eihän tämä ollut se ongelma, että pitäisi mennä anoppilaan vaan se, että poika ja äiti eivät saa napanuoraa poikki. Siihen ei auta se, että miniä ei vieraile anoppilassa.
- kyllästyny90
Minun oli muutettava toiselle paikkakunnalle työni takia. Välimatkaa minulla ja miesystävälläni on nyt 200 km. Mieheni kävi uudessa asunnossani muutama viikko sitten ja kertoi että: "mä otan kuvia sun asunnosta että voin näyttää mun äidille! se haluaa välttämättä nähdä minkälaisessa asunnossa asut!" Miehelläni on äärimmäisen dominoiva äiti, painajaismainen. Mieheni ei oikeasti haluaisi nöyristellä hänelle, mutta ei uskalla sanoa ei koska pelkää äitiään niin paljon.
Miehelläni on takana muutama ero parisuhteesta (syynä pettävät naiset) niin "anoppini" oli julistanut että minä ja mieheni emme koskaan saa erota, ettei hänelle ja hänen päivänsäde-pojalleen tule paha mieli! Tätä tilannetta pahentaa se että mieheni on iltatähti (lähes ainoana lapsena elänyt) ja anoppini kituuttaminen huonossa avioliittossa. Hän turvautuu mieheeni ja tilittää tälle omia murheitaan joista osa on todella raskaita.
Minua suututtaa, mutta aikamoinen nössö minäkin olen kun en uskalla puhua suoraan. En halua loukata "anoppiani" enkä miestäni, en vaan osaa puhua turhautumisestani hienotunteisesti. - äiti ja isä
Alkakaa käydä viikonloppuna jossain muuallakin. Tiedätähän aloittaja, että on ihan ihanaa kun on hyvät välit vanhempiin. Mutta - omaa elämääkin pitää olla viikonloppuisin. Voisitteko käydä vain syömässä, vähän aikaa seurustella ja lähteä pois. Opettele nauttimaan näistä mukavista hetkistä saunoen tai syöden. Ei se ole keltään pois.
Mutta anoppi ja appikin tarvitsevat omia viikonloppuja. Heille vois ihan hyvin sanoa, että nyt annamme teille ihan oman kahdenkeskisen viikonlopun. Tai kutsukaa anoppi ja appi joskus teille syömään.
Järjestä myös teille omia viikonloppuja. Sano reilusti miehellesi, että nyt on sellainen viikonloppu, että käyt shoppailemassa, tai ystävän luona tms ja anna miehesi mennä yksin vanhemilleen. - pientä symbioosia
Tiedän erään pariskunnan, joka elelee niin voimakkaassa symbioosissa, että kummatkaan aviopuolisot eivät saa harrastaa mitään, koska heidän pitää olla läsnä toisilleen koko ajan. Muutoin syntyy riitaa. Kummatkaan eivät käy töissä. Lisäksi vanhempien luona oleskellaan koko ajan.
- elämä
Minullakin oli miesystävä jonka äiti saneli pojalleen, että mitä pitää milloinkin tehdä. Päätti meidän suhteenkin, kun alkoi syyllistää poikaansa siitä, miten pitää hoitaa yhteydet lapsiinsa. Lapset ylimielisiä isäänsä kohtaan, koska hänellä uusi nainen. Lapset kontroloivat koko ajan kenen kanssa isänsä on. Käyvät tarkistamassa onko isä kotona, jos ei ole, soittavat heti hänelle, että missä olet ja kenen kanssa. Äitinsä puuttuu asioihin, puuttunut meidän koko suhteen ajan, jonka hoksasin vasta sitten kun suhteemme oli päättynyt. Appiukko oli ihan yees. En ymmärrä moista, itselläni usemapi aikuinen poika, enkä ikinä voisi ajatella että puuttuisin heidän elämäänsä millään tavalla. Jos tietenkin näen että lapseni voivat tosi huonosti, voin ehkä kysyä että onko kaikki kunnossa, mutta en rupea määräilemään ja sanelemaan ehtoja.
- suomalainen tyttö
Minulla on neljä vävyä. Rakastan niitä kuin omia poikia. Ovat kaikki ulkolaisia, eri kansalaisuuksia. En häiritse soittelemalla liikaa. Odotan kun tytöt soittavat. Sähköpostilla puhutaan asiat.
Vävyille on omat lempinimet. Yksi on cookie monster, tykkää mun pikkuleivistä. Italiano on macaroni, jne...Ymmärrän, kun nykyään on pitkät työmatkat, vuorotyö, ja voivat viettää joka toisen viikonlopun perheensä kanssa, niin en tuppaa seuraan.
Kyllä heitä on joskus ikävä, mutta se on nyt heidän elämänsä. - 7+13
Aiemmassa avoliitossa anoppikokelas oli vallan kiintynyt vanhimpaan poikaansa (hällä siis 3). Mies ravasi heti kun äiti sormiaan napsautti. Kaksi nuorempaa katkoivat sen napanuoran ihan ominpäin, ja avoimesti tilittikin äitinsä rasittavuutta. Vanhin kai luonteeltaan sitten sellaien, ettei tähän kyennyt.
Itse en koskaan tuntenut olevai tarpeeksi hyvä miniäkokelas, joten erottiinkin lopulta vaikkakin ihan muista syistä. Jälkikäteen asiat ovat kyllä naurattaneet, vaikka muistan kyllä miten turhautunut ja ahdistunut sitä aikanaan oli. Erostakin jo yli 10-vuotta, mutta silti minua huvitti edelleen kun viimeksi kuulin kuulumisia ex-avokin puolelta. Ovat äitinsä kanssa ostaneet mm. yhteisen veneen yms. Mies on siis aikuinen, nykyisin jo lähempänä 40-vuotias... Herttaista :D
Nykyisen kumppanin kanssa taas ei tällaisia ongelmia voi edes tulla. Anoppikokelas kuoli seurustelun alkuvaiheessa, en ehtinyt häntä edes tavata. Omalta osaltaan kyllä sääli sekin, koska kyllähän tuota mieluusti olisi ottanut sellaisenkin kokemuksen vastaan jossa aidosti välittäisi ja tykkäisi anopistaan. Noh, tällä kertaa näin sitten niin hyvässä kuin pahassa.- läpi elämän
Mun veljeni on 60 ja kiinni äidissä 80 . Vieraampi voisi luulla, että ne kaksi on naimisissa keskenään. Veljellä mennyt kaikki suhteet pieleen, mistä mahtaa johtua. Me muut ollaan kyllä normaalisti vierottuneita!
- kyllästynyttähänjo
Mitäpä tehdä kun avokki ei päästä äitistään irti taikka anoppi, en oikein tiedä kumpi johtaa. Joka toinen päivä pitäisi päästä käymään, ja ongelmaksi tuntuu tulevan se etten jaksa itse tulla mukaan ja en viihdy siellä. Ja vierailut ovat pitkiä, ei mitään muutaman tunnin. Ja mun vanhempien luona kuulemma ollaan aina kun ollaan käyty ehkä kerran viikossa ja vietetty pari tuntia aikaa. Ollaan noin 25v ikäsiä.
- Puu ja kuori...
Joopa joo... Meilläpä mies rakentaa taloa VANHEMPIENSA NAAPURIIN! Repikää siitä.
Mies, joka on liki 35-vuotias asuu vanhempiensa luona, käy kyllä töissä ja hoitaa muuten asiansa, mutta äiti-anoppi "syöttää" (ostaa siis jääkaapin täyteen ruokaa, jopa niin että taaimmaiset on usein homeessa, kun ei ehditä kaikkea syömään aikanaan) pojan/miehen päivittäin.
Onneksi emme asu vielä yhdessä, muuten minä olisin ehkä "tiellä" kun äiti hoitaa poikaansa. Edes anopin oma mies ei saa huomiota, vaan mieheni vanhempien kontaktit toisiinsa on lähinnä piikittelyä ja v*ttuilua puolin ja toisin. Äiti ja poika jopa ns."dissaavat" isä-appea yhdessä tämän selän takana. Tosin en kyllä itsekkään kovin välitä apestani, on senverran pomotteleva, äkkipikainen ja itseriittoinen mies...
Miehelläni on myös sisko, joka eronneena ravaa lastensa kanssa anoppilassa ainakin jokatoinen viikonloppu, mutta minusta se on moninverroin normaalimpaa käytöstä, kuin tämän loppusakin keskinäinen käytös...
Ja sitten ensi kesänä, kun tämä mieheni talo (jota appi itsekseen pojaltaan mitään kysymättä rakentelee poikansa työpäivien aikana) on valmis, niin sitten minäkin joudun tähän perhesoppaan mukaan jokapäiväisesti (nyt vain viikonloppuisin ja sillointällöin muuten) ja voin hyvin jo kuvitella, kuinka anoppi on varmaan meilläkin joka jumalan päivä jollakin verukkeella, kun kerran matkaa on ihan 50m...
Tässä vaiheessa omat vanhempani asuvat lähes 65km päässä meistä, eikä minulla ole autoa, saati korttia ja sieltähän ei julkisilla pääse mihinkään!!
Sitten vaan elellään ihanasti anopin kyljessä sen loppuelämä ja nähdään omia vanhempia tarkkaan suunnitellun matkan ja parin tunnin kyläilyn ajan ehkä jopa ihan joka kuukausi!!
Ei ahdistaisi muuten, mutta kun toisen vanhemmat asuu naapurissa (välissä ei ole edes aitaa) ja omiaan näkee silloin kun miehellä ei ole töitä (joskus on viikonloppuisinkin) ja muuten joutaa... Mies sanoo minulle, että "ei aikuisen ihmisen tarvitse vanhempiaan jatkuvasti nähdä..." "OHO, EI VAI? No se onkin sitten hyvä, kun säkään et omias nää kun ehkä kolmesti päivässä enää, kun asutaan ihan eri katon alla kun äiti-anoppi..."
Oikeasti tätä tunnetta, joka mulla on jo valmiiksi tulevaa ajatellen, ei pysty kuvalemaan... (Suomenkielessä ei varmasti ole edes sanaa tälle tunteelle)
Jotakin ahdistavan, ärtyisän, voimattoman ja alistuneen sekoitusta se on...
Silti jostain syystä rakastan miestäni valtavasti, enkä näe mahdollisuutena erota.. Olen puun ja kuoren välissä, mutta en voi olla muuttamatta miehen luo, koska: 1.Hän ei juuri valmistunutta taloaan myisi, ja muualle muuttaisi.
2.Perheen perustamisesta on puhuttu, eikä lapset voisi käsittää, miksi äiti ja iskä ei asu yhdessä, vaikka rakastavat toisiaan. Lisäksi mieheni ei töidensä takia näkisi muualla asuvia lapsiaan ikinä ja niinäkin viikoloppuina, kun mies olisi kotona, ei olisi lapsille aikaa, kun on "ne kaikki muut työt kotona (lue:autotallissa)" ja levätäkin joskus pitäisi, eli voitte arvata missä olisivat lapset isä-viikonloppuina?
OIKEIN! Anoppilassapa hyvinkin...
Yhteen vetona siis: Mieheni ei koskaan tule pääsemään äidistään irti, vaan rakentaa oman elämänsä äitinsä ympärille ja minä joudun keskelle tätä, kauaksi omista vanhemmistani, vain koska rakastan miestäni ja mies nyt päätti asua äidin "helmoissa" vielä ainakin sen 20-30-vuotta, minkä anoppi tuossa todennäköisti heiluu... (Jännityksellä odotan, muuttaako miehen sisko anoppilaan aikanaan jatkamaan tätä traditiota, että on perhe lähellä. Tällä hetkellä tuo asuu 40km päässä..)- kannustan!
Puolet ihmiskunnasta on miehiä. Löydät varmaan jonkun itsenäisen MIEHEN jos vain irtaudut tuosta sairaankuuloisesta suhteesta.
- KAALEPPIPERSVAKO
Taitaa olla miehellä perstaskussa pätäkkää niin paljon, että jaksat sietää sitä. Voi vittttujen kevät, mikä laskelmointi
- miniänä
Oma mieheni on myös ainoa poika ja jo pienen nuhakuumeen iskiessä hän taantuu lapseksi taas ja anoppi soittaa ja huolehtii, että aspiriinit on otettu ja edellyttää, että naisena hoivaan kodin ja miehen. Kun itse sairastun, saan vain kommentin: "Vieläkö sinä sairastat. Ei ole normaalia, ettei jo mene ohi, koita reipastua nyt!"
- JESTASSENTÄÄN
Hehhehheeeee, mitä helkkaria siellä valitat?? Eihän se anopin vika ole, jokainen anoppi varmaan toimii noin, mutta, MUTTA.... Minkäslainen nahjus se pikkuneidin mies on???
- hyväpaha_anoppi
Itse odotan kauhulla yhteenmuuttoa miesystäväni kanssa. Hän sanoi, että äitinsä aikoo tulla käymään meillä jatkuvasti, jopa monta kertaa viikossa, vaikka välimatkaa on toistasataa kilometriä. Mieheni äidin on ollut vaikeaa päästää pojastaan irti, koska lähes koko elämä on pyörinyt ainoastaan kodin ja pojan ympärillä. Mitään harrastuksiakaan anoppikokelaalla ei ole, aina vaan koti, koti ja koti.
Tällä hetkellä minä ja mieheni asumme vielä omissa asunnoissamme reilun sadan kilsan päässä toisistamme. Tilanne on siitä erikoinen että kun mieheni on asunut omillaan, ei hänen äitinsä ole käynyt kovinkaan usein hyysäämässä (välimatkaa lapsuudenkotiin muutama kymmenen kilsaa). Luulatasti anoppikokelas näkee minut uhkana ja pelkää menettävänsä erityisasemansa poikansa elämässä. Mieheni on aivan ihana mutta en tiedä kuinka tulen kestämään jos tämä äiti tunkee elämäämme. Mieheni ei myöskään uskalla huomauttaa äidilleen mistään, koska äiti saa usein kamalat kilarit.
Minäkin olen ainoa lapsi ja samanlaista ongelmaa ei minun äidilläni tunnu olevan. Aikoo kuulemma jättää meidät rauhaan :D Tajuaa, että lapsi ei ole oman itsensä jatke. Äitini ei ole ollutkaan mikään kotiäiti, vaan työteliäs ja paljon maailmaa ja elämää nähnyt. - Riippuvaiset
Entäs kun miniä roikkuu pojassaan!
Miniäni rakasti poikaani kaikesta sydämestään vuosikausia, kunnes heille syntyi vauva, poikalapsi, joka täytti miniän elämän. Hänen tunteensa kohdistuvat nyt pelkästään lapseen, jolta ei maailmassa pidä mitään puuttuman. Koti on järjestyksessä viimeisen päälle, sillä lapsella pitää olla hygieniset olot. Isä ei saa harrastaa mitään sellaista kotona, joka aiheuttaa ääntä, roskaa tai epäjärjestystä. Kotona on täyshiljaisuus klo 20 alkaen aamuun. Aluksi myös isä - poikanii siis - oli täysillä mukana lapsen elämässä, mutta vähitellen hänen oli siirryttävä taka-alalle. "Ei minun työni kelpaa", sanoi hän. Vaimo oli varma, että mies pudottaa vauvan tai katkoo hänen luunsa, kun pukee potkuhousuja. Vaimolla ei ollut enää aikaa muulle kuin vauvalle, eikä myöhemminkään.
Isä huolehtii itsestään, vaatteensa, pyykkinsä jne. Hän on ryhtynyt perheen kokiksi. Äidille poika on se ehdoton kohde. Hän on nyt kohta teini-ikäinen peräkammarin poika, jolle kaikki passataan eteen. Ihme kyllä, koulu sujuu, vaikka äiti on lähes päivittäisessä yhteydessä opettajiin. Ehkä opettajat salaavat äidin ylenmääräisen huolenpidon pojalta. Poika viihtyy koulussa.
Mutta kauhulla ajattelen aikaa, jolloin poika yrittää irtautua lapsuudestaan, miten miniäni sen tulee kestämään. Avioliitto on hänelle nyt vain jonkinlainen harmin paikka. Hän toivoo vain, että aviomies pysyisi omissa harrastuksissaan poissa kotoa mahdollisimman paljon. Mies on kotona vain tiellä.
Poikani ei valita, Sanoi itse, että vaimo oli sanonut hänelle aikanaan, että mies oli osansa valinnut, miksi halusi lapsen. Kestäköön nyt sitten seuraukset.
Mummuna en ole juurikaan saanut toimia. Yökylään ei kertaakaan, kylään perhe useinkaan ei voi tulla monien töiden vuoksi. Aika ei riitä. Lomille mennään ulkomaille, sukuun ei pidetä yhteyttä. Poika on hyväkäytöksinen lapsi, en tiedä onko se jokin puolustuskeino, mutta koskaan en ole nähnyt hänen panevan vastaan missään asiassa.- wedfghty
Miniäsi on tyypillinen tuleva kauhujen anoppi! Ei siis ole normaalia käytöstä, luultavasti läheisriippuvainen. Omassa anoppikokelaassa myös samantyyppisiä piirteitä.
- MamaQueen
Mistähän sitä vikaa pitäisi lähteä etsimään.... ? Selväähän on että jokaiselle oikealle miehelle äiti tulee ennen naikkosta ja tämän ymmärtää suurin osa maailman ihmistä.
Perheissä jossa useampi sukupolvi elää saman katon alla jokainen käsittää että miniä on vain ilmainen piika ja väline saada lisää poikia sukuun ja kun tältä luonnolliselta pohjalta asiaa tutkii, selväähän on että mies haluaa nyt ainakin viikonloput viettää perheensä kanssa eikö vaan?
Jos asia ei miellytä aina voit häipyä eikä kukaan jää sinua kaipaamaan koska olet erittäin helppo korvattava. Äitiä ei korvaa kukaan ja aina jäät toiseksi jos koitat kilpailla anoppisi kanssa miehesi huomiosta. - laxepanna
Meillä kaikki edellämainitut ongelmat häipyivät kun minä sanoin miehelleni että sinä toit tämän minun maailmaan ja annat heidän puhua minulle miten puhuvat. Minun pitää pelastaa itseni ja sen myös teen joko me muutetaan kahdestaan tai minä alan katsoa minulle ja lapsille kotia, oli se missä vain tai millainen vain. Kämppiä löytyi yllättävän äkkiä ja mieskin huomasi että olen tosissaan joten muutettiinkin 500km päähän anopista ja appiukosta.
Anoppi ja appi olivat koukuttaneet poikaansa omaisuudella jonka saisi mutta ei missään mustaa valkoisella mikä olisi mieheni tai minun. Olisi siis oltava heidän sanaan luottaminen. Appivanhemmilla oli vaikeuksia ymmärtää vanhuutta eivätkä halunneet sitä kestää yksin. - Anonyymi
Meillä appiukko kävi joka päivä poikaansa kattomassa ja yhdessä he suunnitteli kaikenlaista remppaa aina. Ne ei vaan kosaan tullu iha valmiiksi, kun jo uusi suunnitelma oli valmis. Tämä kaikki jatku vuosia eteenpäin, kunnes poika sairastu ja menehty. Sen jälkeen yritettiin pojanpoikaa samaan kiipeliin, mutta pistin hanttiin ja pistän edelleen. Voin olla ikävä miniä,mutta
meillä pitää olla vihdoin oma elämä. Appiukko yrittää häslätä joka asiassa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12661Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1481208Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491105- 127988
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223964Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?205921Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä13835Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk296833- 72825
- 39812