Lähihoitajaksi vai farmanomiksi?

"2. Miten olette selvinneet ns. kiinnostamattomammista työharjoitteluista esim. lasten päivähoidosta, vanhustentyö jne."

Itsekään en pahemmin tykännyt lapsista ennen harjoitteluita ja ajattelin kuten sinä, mutta täytyy sanoa, että yllätyin miten hyvin viihdyin päiväkodissa ja ne olikin työharjoitteluista parhaat. Lapset tykkäs musta ja minä heistä.

Vanhusharjoittelusta taas en etukäteen osannut edes odottaa miten kamalaa se työ voisi olla, jouduin sairaalan kuntouttavalle vuodeosastolle ja vaippojenvaihdoista ym makuuhaavoista ja alastomista vanhuksista jäi varmaan elinikäiset traumat..
Muistan kun kerran lähestyin yhtä huonetta niin se löyhkä oli jo käytävällä asti, syötin sitten vanhukselle lounaan samalla kun sillä oli ripulit housuissa. Varmaan ensimmäinen kerta elämässä kun itsellä heräsi oksennusrefleksi.
Pahimmat 2kk ikinä, asiaa ei helpottanut se, että piti herätä klo 5 aamuisin ja välillä joutui iltavuorosta aamuvuoroon eli tulet kotiin nukut ja lähdet taas töihin. Niin ja lisäksi vittumainen henkilökunta.
Kun tuo harjoittelu loppui niin olo tuntui aika vapautuneelta.
Eli älä mene sairaalan vuodeosastolle(kuntouttavalle) jos pystyt vaikuttamaan asiaan.

Farmanomi on lääkealan perustutkinto ja sillä voi työllistyä sairaala-apteekkiin, lääketeollisuuteen tai tavalliseen avoapteekkiin ns. avustaviin töihin.
Lääketeollisuudessa tuotannossa työskentely on ns. siistiä sisätyötä ja sopii sille joka pitää tarkasta työstä jossa on tekeminen huolella määritetty, Turussa voi hyvin löytyäkin töitä sieltä.

Vau mikä vastausryöppy oikeen :) No, täytyypi sitten kysellä jostain muualta keskustelupalstoilta kun kerran täällä on hieman hiljaista

En osaa vastata kysymyksiisi muuten kuin, että epäilen farmanomin työn olevan tylsää. Jotta voit toimia apteekissa asiakaspalvelutehtävissä, sinulla pitäisi olla farmaseutin tutkinto.

Farmaseutin tutkinto kestää 2.5 vuotta ja puoli vuotta on pakollista palkallista harjoittelua. Valtavan suuri osa opiskelusta on käytännön laboratoriotyöskentelyä eli valmistetaan salvoja, peräpuikkoja, eristetään kofeiinia teen lehdistä jne. Labratyöskentelyt ovat todella hauskoja. Siellä oli rento meininki ja huumori kukki. Farmaseuteista on ollut aiemmin pulaa ja työkuviot ovat monipuolisemmat kuin farmanomilla.

Lähihoitajan työ lienee mielenkiintoisempaa kuin farmanomin työ. Lähihoitajan työnkuva on laaja. Voit olla ensiapupoliklinikalla ja tehdä vaativia hommia, laitella tippoja jne ja vaikka mitä. Tai voit suuntautua lapsille tai mielenterveyspuolelle jne. Itse en jaksaisi olla koko ikääni apteekissa lajittelemassa jotain lääkevarastoja. Mutta mistä toinen tykkää, voi olla toiselle kauhistus!

Hain aikanaan omaksikin yllätykseksi lähihoitajaopintoihin. Paikkoja oli jäänyt yli ja oli joku lisähaku.

Olin parikymppinen, ujo ja hiljainen nuori, mutta pääsin läpi valintakokeesta ja psykologin haastattelusta. Yo-pohjaisena opinnot kestivät siis 2 vuotta. Työharjoitteluja oli paljon ja ne kestivät muistaakseni 4,5 tai 6 viikkoa per harjoittelu. Ekana vuonna syksyllä oli lapset ja nuoret, sitten hoitotyö ja vielä keväällä kuntoutus.

Mulla meni kaksi ekaa harjoittelua aika huonosti, kun olin niin arka. En ollut tarpeeksi oma-aloitteinen ja luonteva hoitsu. Kyse ei ollut siitä, että ei olisi kiinnostanut. Olin jo jättämässä opintoja kesken, mutta ajattelin kokeilla vielä eteenpäin. Sitten keväinen kuntoutus-harjoittelu palvelutalossa meni hyvin ja minua kysyttiin sinne töihinkin kesäksi.

Opintoihin siis sisältyy paljon työharjoittelua, mutta myös tunneilla oli "toimintaa", eli ei pelkkiä kalvosulkeisia. Meillä oli varsinkin ekana vuonna paljon ryhmätöitä ja hoitotoimenpiteitä pitää tietenkin harjoitella käytännössä, ei vaan lukea kirjasta. Oli myös pari viikkoa pelkästään ravitsemukseen ja kotitalouteen liittyviä opintoja ja sitten oli pari ensiapukurssia yms.

Mielestäni opinnot oli aika helppoja, muistan kyllä että sosiaalipolitiikka ja erilaiset lakiasiat oli kuolettavan tylsiä, mutta esim. vieraat kielet ja äidinkieli oli helppoja ja tuttuja lukiosta.

Seuraavaksi vuodeksi hain asiakaspalvelun ja tietohallinnan koulutusohjelmaan ja pääsin. Tykkäsin atk-painotteisista opinnoista, harjoittelujaksoja taisi olla vain kaksi viimeisenä vuonna. Olin ensin eräässä säätiössä, jossa oli mukavaa ja sitten keväällä sairaalassa osastonsihteerin työtä harjoittelemassa. Os.sihteerin homma ei ollut mieleeni, mutta lupauduin kesäksi töihin harjoittelupaikkaan kun pyydettiin. Hain seuraavaksi syksyksi vielä suun- ja hammashoidon koulutusohjelmaan ja pääsin, mutta lopetin opinnot jo samana syksynä.

Sen jälkeen työskentelin muissa töissä useamman vuoden, nyt olen taas tavallaan alalla, sillä puran lääkäreiden saneluja. Palkka on pieni, mutta sillä pärjää etenkin kun ei ole lapsia eikä vaadi ihmeempiä. Kuljen julkisilla töihin ja työnantaja tukee sitä 20 €/ kk, eli ei autonpitokuluja. Teen lähinnä vain päivätyötä, mutta lisäthän nostaa palkkaa mukavasti.

Olen lopultakin ollut tosi tyytyväinen siihen, että kävin tuon koulutuksen, vaikka en olisi koskaan tehnyt alan töitä. Se oli sellainen hyvä elämänkoulu, josta sain paljon itsevarmuutta ja opin sosiaalisia taitoja. Pidän myös tämänhetkisestä työstäni kovasti.

Varmaan joutuu ehkä aloittelemaan määräaikaisuuksilla, mutta jos saat hankittua hyvän oppisopimuspaikan, on varmaan hyvät mahdollisuudet, että jäät sinne sitten töihin kun valmistut.

Farmanomin työtehtävät riippuu pitkälti siitä missä työskentelee. Suurimmaksi osaksi voisin allekirjoittaa, että famanomin työt ovat varmasti monista tylsiä ja palkkakin on usein kehno. Lääketeollisuudessa on todennäköisesti kiinnostavimmat työtehtävät ja parhain palkka. Kehnoin työympäristö ja huonoin palkka on taas avoapteekissa. Ei ole sairaala-apteekissakaan hurraamista, jos suoraan sanotaan...

Mutta kyllä farmanomin työt hakkaa mennen tullen lähihoitajan hommat!

Sinuna en harkitsisi farmanomia.
Esim apteekissa on oltava farmaseutti asiakaspalvelua ajatellen ja muille jää perustyö: esim tilausten purku ja näyteikkunoiden somistus. Jos työpaikkoja on vähän ja koulutus antaa suppean ammattitaidon, niin ei ole helppoa työllistyä. Paljonko löytyy paikkakunnaltasi esim sairaala-apteekkeja, tk:n lääkekeskuksia tai lääketukkuja? Vertaa siihen paljonko on erilaisia hoivakoteja ja muita vastaavia, joissa jo yksi osasto voi työllistää kymmeniä lähihoitajia.Farmanomille on töitä käsittääkseni huonosti, sen olen kuullut moneen kertaan.

Lähihoitaja on valintana parempi. Lähinnä pätkätöitä on hoitolan työ, mutta kuitenkin työtä on ainakin kohtuullisen hyvin. Varsinkin jos olet mies, se voi parantaa työnsaantia.Tuurilla voi joskus vakituinenkin paikka löytyä. En usko että asiakaspalvelun ja tietojenhallinnan alan työtä on kovinkaan paljoa. Parempi suuntaava tuo ensihoito. Ambulansseihin haluttaisiin lähinnä sairaanhoitajia ja amk ensihoitajia, mutta kiireettömien potilastapausten kuljetustyötä varmasti löytynee.Käsittääkseni ambulanssityössä on pitkiä työvuoroja ja se voi olla myös raskasta, kun on siirrettävä ja kannettava potilaita. Ensihoidon suuntaavat on siitä hyvä, että se varmasti kelpaa monenlaiseen työympäristöön, vaikka et juuri siihen liittyvää työtä tekisikään. Varmasti voit mennä vanhuspuolelle, kotihoitoon, palvelutaloon tms. Käsittääkseni sillä voi työllistyä melko laaja-alaisesti.Vanhuspuolen työtä on eniten. Lähihoitajan työ varsinkin on sitä pelkkää käytännön tekemistä ja perustyötä. Vaihdetaan vaippoja, syötetään, puetaan ja suihkutetaan. Tälläiseen perustyöhön lähihoitajia tarvitaan ja sitä on eniten tarjolla hoiva ja vanhuspuolella. Jos tälläinen perustyö ei tunnu itselle sopivalta, voi olla vaikea löytää muuta. On opiskeltava enemmän sitten.

Elääkö palkalla kun mediassa tuntuu olevan valitusvirtenä ettei palkalla elä?

Peruspalkka on jotain reilut 2 tonnia. Ja lisät päälle vaihtelee, muutamasta satasesta ylöspäin. Kohtuullinen, mutta huomaa että on oltava viikonloput ja juhlapyhät töissä ja tehtävä kolmea vuoroa, Siihen nähden ei ole hyvä.


Pakolliset työharjoittelut kuuluu käydä. Tehtävissä ja näyttösuunnitelmissa on työtä, joten joutuu niihin panostamaan vaikka ei kiinnostaisikaan. Oliskohan 4-5 viikkoa yksi jakso näyttöineen.

Ja onko edes mahdollista opiskella oppisopimuksella?
On, ammatillisia perustutkintoja, mutta ei amk tutkintoja. Oppisopimuksella on tehtävä työt ja koulutehtävät sen lisäksi. Voi olla raskasta. Päiväopiskelijana saa keskittyä vain siihen kouluun. Voi olla parempi valinta. Oppisopimuspaikkoja ei aina löydy helposti.

. Miten opiskelu sujuu ja miten opiskelupäivä koulunpenkillä etenee? Ja vakio kysymys että onko vaikea opiskella?

Eri mittaisia kursseja eri aiheista. Tehtäviä on paljon, ja kiire saada valmiiksi aikataulussa. Harjoittelujaksoihin littyvät näyttösuunnitelmat ovat työläin juttu.
Ei ole sinänsä vaikeaa, mutta tekemistä on, kun tehtäviä on paljon. Voi olla jatkuvasti monta jonossa ja yhdessä menee tunteja, laajemmissa enemmänkin. Ammattikoulussa tehtävät eivät ole laajoja, eikä ulkoasuun tarvitse panostaa. Vertaa esim yliopiston ja amk:n useamman kymmenen sivun tehtävät. Paljon riippuu siitäkin millainen opiskelija olet. Jos on luonnostaan hyvä koulussa, niin saa helpommin hyviä numeroita. Huonompi saa tehdä vähempäänkin kovasti töitä.

Kyllä taidan kallistua lähihoitajan opintojen puolelle. Sitten täytyy tuo suuntautuminen vielä katsastaa uudestaan, mutta se on sitten pieni ongelma. Ja voihan sitä sitten kouluttautua lisää (esim. sairaanhoitajaksi) kun on saanut hieman työkokemusta. Vaikka juuri ammattibarometrissä juuri sanottiin että hoitoalan työttömyys (???) olisi kasvussa, mikä tuntuu hieman oudolta. Linkki tuossa: http://www.jobcafeturku.net/tyomarkkinat/6419/Työttömyyden kasvu kiihtyy Varsinais-Suomessa

Mä opiskelen sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelmassa, vika vuos siis lähihoitajaopintoja menossa.

En ole vieläkään löytänyt työpaikkaa joka tuntuisi itsestäni hyvältä tai sopivalta... Kouluun menooni vaikutti eniten työnsaanti mahdollisuudet, aika usein kadun alalle menoa!!! Sijaisia sijaisten perään, ei välttämättä aina ammattitaitoista hlökuntaa -> saat pelätä muiden virheitä, ja myös omiakin, eli tarkka täytyy olla ja tilanne tajua. Virheet kuitenkin sallitaan ja niitä tapahtuu, eli silleen ollaan hyväksyviä/ymmärtäväisiä toisia kohtaan kuitenkin,

. Onko vain tarjolla pätkää ja sijaisuuksia eri paikoissa vai onko tarjolla myös vakituisia hommia?

Aika paljon on sijaisia ja pätkiä, mutta ainakin pk seudulla kohtuu helppo saada vakipaikka. Varsinkin paikoista joissa hlö kunta ei viihdy/vaihtuvuus suuri.

2. Miten olette selvinneet ns. kiinnostamattomammista työharjoitteluista esim. lasten päivähoidosta, vanhustentyö jne.

Mikään ei ole erityisen mielekäs ollut, kaikki aika samalla viivalla. Aikalailla oon ootellu harjottelujen pääättymistä jo hyvissä ajoin:D En osaa antaa vinkkiä.Mutta kaikissa oppii jotain uutta.


3. Miten pitkiä nuo työharjoittelujaksot ovat?

yleensä meillä on 7 viikkoa, mikä on tuskasen pitkä aika. tuntuu että pari ekaa viikkoa oppii ja sitten jo menee aika rutiinilla... vaikka "ainahan" sitä oppii uutta.

4. Mitä opiskelumuotoa suosittelisitte - koulun penkillä istuminen (aikuis tai yo-linja) vai oppisopimus? Ja onko edes mahdollista opiskella oppisopimuksella?

Suosittelen koulunpenkillä istumista, työ ja teoria vaihtelee. oppisopimus on mahdollista, mutta paikkaa ei välttämättä saa helposti. Sopii jos tietää mikä paikka kiinnostaa. Ite opiskelen aikuislinjalla, menin 22v:nä, syynä että saan ansiosidonnaista opintotuen sijaan..

5. Miten opiskelu sujuu ja miten opiskelupäivä koulunpenkillä etenee? Ja vakio kysymys että onko vaikea opiskella?

Ei oo vaikee opiskelle, tietoo tulee kuitenkin tosi paljon ja tuntuu ettei kaikki mitenkään jää päähän. Kuitenkin ihan mielenkiintoisia aiheita tunneilla, joskus tehää harjotuksia mutta ei kauheesti. Päivät on pitkiä aika usein, mutta niinhän ne aina. Kokeet on monesti meilä ollu ryhmätenttejä, ne on ihan uus juttu ollu itelleni ja kivoja. Eli pienessä ryhmässä pähkäillään vastauksia..


6. Elääkö palkalla kun mediassa tuntuu olevan valitusvirtenä ettei palkalla elä?

Minä elän/eläisin, kun nytkin opiskellessa rahaa jaa säästöön. Riippuu paljon on lainaa ja muita menoja. palkka on n 2000e/kk, josta tietty menee verot. Mutta lisät vaikuttaa tietty palkkaan.

7. Kertokaa jotain muuta tällaiselle epäilevälle ihmiselle joka kuitenkin jo jollain asteella haluaisi mahdollisesti työllistyä terveydenhoitoalalle ja edetä siellä urallaan kun kerran on jo pieni pintaraapaisu armeijan puolella saatu

Omakokemus erityisesti vanhuspuolelta: Suosittelen jos tykkäät pähkäillä ihmisen ongelmia ja kohdata erilaisia asiakkaita, olen huomannut miten erilaisia ihmiset on. jotkut asiakkaat tykkäis pompottaa kauheesti, toiset on hirveen ihania, joilla ei mikään oo koskan hyvin. Työkaverit on myös melkosen kirjavaa porukkaa, pitää hyväksyä toisen virheet ja osata tehdä yhteistyötä monien tahojen kanssa.

Ja tosiaan työllistymis mahdollisuuksia on monelle eri sektorilla, työtä on varmasti helppo löytää.