Saksan liittokansleri Angela Merkel on ensi kertaa myöntänyt julkisesti, että Kreikalle parin viime vuoden kuluessa myönnettyjä tukiluottoja on ehkä sittenkin annettava anteeksi.
AnalyysiAnalyysi Saksa on sittenkin valmis antamaan anteeksi Kreikan tukiluottoja – mutta vasta sitten, kun maan oma "vaalisykli" sallii ja "omat" pankit ovat kuivilla. Saksa haluaa saada omansa pois ennen Kreikka-lainojen leikkauksia. Temppu onnistuu, kunhan Suomi ja muut euromaat jatkavat kiltisti maksamista
Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva
Muille kuin europäättäjille tämä on ollut kriisitoimien alusta asti likimain selviö.
Merkelin mukaan on mahdollista, että pelkät Kreikalle myönnetyt maksuehtojen huojennukset eivät riitä, vaan tarvitaan myös lainapääomien leikkauksia. Tämä mahdollisuus oli vielä viime viikon virallisissa puheenvuoroissa mahdoton.
Tilaa Taloussanomat
Jan Hurrin analyysi ilmestyy perinteiseen tapaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Haluaisitko lukea samanlaisen analyysin viitenä päivänä viikossa? Kokeile Taloussanomat :aa maksutta kahden viikon ajan!
Suinpäin Merkel ei sentään suostu panemaan tukiluottojen leikkauksia toimeksi. Aikaisintaan velka-armahdukset ovat hänen mukaansa mahdollisia ensi vuoden loppupuolella tai mieluummin seuraavana vuonna.
Merkelin mielenmuutos ja velka-armahdusten aikatauluhahmotelma eivät ole järin yllättäviä, vaan ne päinvastoin näyttävät hyvinkin johdonmukaisilta ja selkeiltä.
Vuoden kuluttua – tai tarkemmin sanottuna ensi vuoden lokakuuhun mennessä – on Kreikan velka-armahdusten tieltä väistynyt kaksi ainakin saksalaisittain ylivoimaista estettä:
1) Saksan seuraavat liittopäivävaalit pidetään ensi syyskuussa.
2) Saksalaispankit ovat kotiuttaneet likipitäen kaikki saatavansa Kreikan valtiolta.
Sen jälkeen leikkaukset voivat Merkelin puolesta alkaa milloin tahansa.
Saksalla ja Ranskalla
suurimmat pankkiriskit
Liittokansleri Merkel on käytännössä vahvistanut odotuksen, että Saksa jatkaa – ja haluaa muidenkin jatkavan – Kreikan kriisitoimia tehottomin ja raskain tukiluotoin niin kauan, kunnes maan omat pankit ovat kuivilla, mutta ei sen pidempään.
Juuri näin näyttää nyt käyvän.
Tuo hetki on vuoden 2010 kevään ensimmäisistä Kreikan "pelastuspaketeista" lähtien lähestynyt kovaa vauhtia.
Saksalaispankit ovat kriisirahoituksen kuluessa ja sen avulla kotiuttaneet ja muutoin vähentäneet Kreikka-saataviaan minkä ovat irti saaneet.
Samaa ovat toki tehneet muutkin ulkomaiset pankit kuin saksalaispankit, mutta sattumoisin juuri Saksan pankeilla oli kriisin alussa heti ranskalaispankkien jälkeen suurin määrä riskipitoisia Kreikka-saatavia.
Ranskan pankkien vielä suuremmat Kreikka-riskit selittävät, miksi Ranskan johtajat ovat Saksan johdon rinnalla päättäväisesti patistaneet muitakin euromaita rahoittamaan yhä suurempia ja kalliimpia "pelastuspaketteja".
Näin ne ovat välttyneet pelastamasta pankkejaan pinteestä pelkästään oman maansa verovaroja polttamalla. Esimerkiksi Suomen taipuvaisella ja vain lievästi vastahankaisella avustuksella.
Rahat pois
ja pakoon
Kriisitoimet ja erityisesti kriisitoimiin liittyneet tukiluotot ovat tarjonneet Kreikan rahoittajille, kuten kansainvälisille pankeille, oivallisen tilaisuuden vetää riskipitoisia saataviaan turvaan.
Juuri näin esimerkiksi saksalaispankit ovat tehneet. Ne ovat ottaneet vastaan joka ikisen Kreikalta tukiluottojen turvin saamansa euron – ja vetäneet sen turvaan.
Keskuspankkien keskuspankkina tunnettu Kansainvälinen järjestelypankki BIS kokoaa ja julkaisee säännöllisin väliajoin maailman kenties kattavimpia kansainvälisiä luottotilastoja. Niin se on tehnyt myös tämän kriisin kuluessa.
BIS:n verkkosivuillaan julkaisemista luottotilastoista ilmenee hieman vaivalloisesti mutta tarkemmin kuin mistään muista lähteistä esimerkiksi seuraava seikka:
Saksalaispankkien Kreikka-saatavat ovat kriisitoimien kuluessa vuoden 2010 kesäkuun ja tämän vuoden kesäkuun välillä supistuneet suurin piirtein saman verran kuin on Saksan osuus niin sanotusta Kreikka I -tukiluotoista.
Ylivoimaisesti suurin osa Kreikka-saatavista on BIS:n tilastojen mukaan vedetty pois hyvissä ajoin ennen Kreikan valtion viime kevään ensimmäistä velkasaneerausta.
Pankit ovat toisin sanoen kotiuttaneet tai muutoin kirjanneet pois päiviltä juuri niiden tukiluottojen verran, joita liittokansleri Merkelin mukaan on ehkä sittenkin mahdollista armahtaa.
Saksahan on tavallaan saanut jo omansa pois.
Kreikka-tappiot vasta
liittopäivävaalien jälkeen
Liittokansleri Merkelin aikaisintaan ensi syksyksi ennakoima valmius tukiluottojen leikkauksiin näyttää sopivan täsmälleen maan niin sanottuun "poliittiseen sykliin" eli suomeksi sanottuna vaalikalenteriin.
Ensi syyskuussa maassa on Merkelin poliittisen uran toistaiseksi todennäköisesti kiperimmät liittopäivävaalit. Saksassa liittopäivävaalit vastaavat meikäläisiä
AnalyysiAnalyysi Saksa on sittenkin valmis antamaan anteeksi Kreikan tukiluottoja – mutta vasta sitten, kun maan oma "vaalisykli" sallii ja "omat" pankit ovat kuivilla. Saksa haluaa saada omansa pois ennen Kreikka-lainojen leikkauksia. Temppu onnistuu, kunhan Suomi ja muut euromaat jatkavat kiltisti maksamista
Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva
Muille kuin europäättäjille tämä on ollut kriisitoimien alusta asti likimain selviö.
Merkelin mukaan on mahdollista, että pelkät Kreikalle myönnetyt maksuehtojen huojennukset eivät riitä, vaan tarvitaan myös lainapääomien leikkauksia. Tämä mahdollisuus oli vielä viime viikon virallisissa puheenvuoroissa mahdoton.
Tilaa Taloussanomat
Jan Hurrin analyysi ilmestyy perinteiseen tapaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Haluaisitko lukea samanlaisen analyysin viitenä päivänä viikossa? Kokeile Taloussanomat :aa maksutta kahden viikon ajan!
Suinpäin Merkel ei sentään suostu panemaan tukiluottojen leikkauksia toimeksi. Aikaisintaan velka-armahdukset ovat hänen mukaansa mahdollisia ensi vuoden loppupuolella tai mieluummin seuraavana vuonna.
Merkelin mielenmuutos ja velka-armahdusten aikatauluhahmotelma eivät ole järin yllättäviä, vaan ne päinvastoin näyttävät hyvinkin johdonmukaisilta ja selkeiltä.
Vuoden kuluttua – tai tarkemmin sanottuna ensi vuoden lokakuuhun mennessä – on Kreikan velka-armahdusten tieltä väistynyt kaksi ainakin saksalaisittain ylivoimaista estettä:
1) Saksan seuraavat liittopäivävaalit pidetään ensi syyskuussa.
2) Saksalaispankit ovat kotiuttaneet likipitäen kaikki saatavansa Kreikan valtiolta.
Sen jälkeen leikkaukset voivat Merkelin puolesta alkaa milloin tahansa.
Saksalla ja Ranskalla
suurimmat pankkiriskit
Liittokansleri Merkel on käytännössä vahvistanut odotuksen, että Saksa jatkaa – ja haluaa muidenkin jatkavan – Kreikan kriisitoimia tehottomin ja raskain tukiluotoin niin kauan, kunnes maan omat pankit ovat kuivilla, mutta ei sen pidempään.
Juuri näin näyttää nyt käyvän.
Tuo hetki on vuoden 2010 kevään ensimmäisistä Kreikan "pelastuspaketeista" lähtien lähestynyt kovaa vauhtia.
Saksalaispankit ovat kriisirahoituksen kuluessa ja sen avulla kotiuttaneet ja muutoin vähentäneet Kreikka-saataviaan minkä ovat irti saaneet.
Samaa ovat toki tehneet muutkin ulkomaiset pankit kuin saksalaispankit, mutta sattumoisin juuri Saksan pankeilla oli kriisin alussa heti ranskalaispankkien jälkeen suurin määrä riskipitoisia Kreikka-saatavia.
Ranskan pankkien vielä suuremmat Kreikka-riskit selittävät, miksi Ranskan johtajat ovat Saksan johdon rinnalla päättäväisesti patistaneet muitakin euromaita rahoittamaan yhä suurempia ja kalliimpia "pelastuspaketteja".
Näin ne ovat välttyneet pelastamasta pankkejaan pinteestä pelkästään oman maansa verovaroja polttamalla. Esimerkiksi Suomen taipuvaisella ja vain lievästi vastahankaisella avustuksella.
Rahat pois
ja pakoon
Kriisitoimet ja erityisesti kriisitoimiin liittyneet tukiluotot ovat tarjonneet Kreikan rahoittajille, kuten kansainvälisille pankeille, oivallisen tilaisuuden vetää riskipitoisia saataviaan turvaan.
Juuri näin esimerkiksi saksalaispankit ovat tehneet. Ne ovat ottaneet vastaan joka ikisen Kreikalta tukiluottojen turvin saamansa euron – ja vetäneet sen turvaan.
Keskuspankkien keskuspankkina tunnettu Kansainvälinen järjestelypankki BIS kokoaa ja julkaisee säännöllisin väliajoin maailman kenties kattavimpia kansainvälisiä luottotilastoja. Niin se on tehnyt myös tämän kriisin kuluessa.
BIS:n verkkosivuillaan julkaisemista luottotilastoista ilmenee hieman vaivalloisesti mutta tarkemmin kuin mistään muista lähteistä esimerkiksi seuraava seikka:
Saksalaispankkien Kreikka-saatavat ovat kriisitoimien kuluessa vuoden 2010 kesäkuun ja tämän vuoden kesäkuun välillä supistuneet suurin piirtein saman verran kuin on Saksan osuus niin sanotusta Kreikka I -tukiluotoista.
Ylivoimaisesti suurin osa Kreikka-saatavista on BIS:n tilastojen mukaan vedetty pois hyvissä ajoin ennen Kreikan valtion viime kevään ensimmäistä velkasaneerausta.
Pankit ovat toisin sanoen kotiuttaneet tai muutoin kirjanneet pois päiviltä juuri niiden tukiluottojen verran, joita liittokansleri Merkelin mukaan on ehkä sittenkin mahdollista armahtaa.
Saksahan on tavallaan saanut jo omansa pois.
Kreikka-tappiot vasta
liittopäivävaalien jälkeen
Liittokansleri Merkelin aikaisintaan ensi syksyksi ennakoima valmius tukiluottojen leikkauksiin näyttää sopivan täsmälleen maan niin sanottuun "poliittiseen sykliin" eli suomeksi sanottuna vaalikalenteriin.
Ensi syyskuussa maassa on Merkelin poliittisen uran toistaiseksi todennäköisesti kiperimmät liittopäivävaalit. Saksassa liittopäivävaalit vastaavat meikäläisiä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.