Olen n. 30-v. nainen. Tulin uskoon kolme vuotta sitten. Minulla on miespuolinen ystävä, joka on ilmaissut olevansa rakastunut minuun. Tämä mieskin on uskovainen. Minä olen suoraan ystävällisesti kertonut hänelle, etten ole rakastunut häneen. Olemme tämän miehen kanssa tunteneet jo kymmenen vuotta, ja hän on jo vuosia ollut rakastunut minuun. Olemme aina olleet pelkkiä ystäviä. Olemme molemmat sinkkuja.
Joskus, kun tämä mies juo itsensä humalaan, hän lähettää minulle sähköposteja ja tekstareita, joissa tilittää rakkaustunteistaan minua kohtaan ja toisinaan viestien sisältö saa turhautuneita ja jopa aggressiivisia sävyjä.
Minusta tuntuu, että tämä tilanne on meidän molempien vaelluksenkin kannalta hieman ongelmallinen. Mitä jos jossain vaiheessa löydän miehen? Mitä jos tämä ystäväni ei hyväksy sitä ja sotkee uskon asiatkin aggressioonsa? Jo nyt hän joskus näissä mustasukkaisissa viesteissään vihjailee, etten ole hyvä kristitty, kun en rakastu häneen ynnä muuta järjetöntä.
Onko teilä muilla kokemusta tai neuvoja, miten ratkaista tämä asia? Mikä on oikein tässä tilanteessa? Katkaista ystävyyssuhde suurempien ongelmien ennaltaehkäisemiseksi?
Joskus, kun tämä mies juo itsensä humalaan, hän lähettää minulle sähköposteja ja tekstareita, joissa tilittää rakkaustunteistaan minua kohtaan ja toisinaan viestien sisältö saa turhautuneita ja jopa aggressiivisia sävyjä.
Minusta tuntuu, että tämä tilanne on meidän molempien vaelluksenkin kannalta hieman ongelmallinen. Mitä jos jossain vaiheessa löydän miehen? Mitä jos tämä ystäväni ei hyväksy sitä ja sotkee uskon asiatkin aggressioonsa? Jo nyt hän joskus näissä mustasukkaisissa viesteissään vihjailee, etten ole hyvä kristitty, kun en rakastu häneen ynnä muuta järjetöntä.
Onko teilä muilla kokemusta tai neuvoja, miten ratkaista tämä asia? Mikä on oikein tässä tilanteessa? Katkaista ystävyyssuhde suurempien ongelmien ennaltaehkäisemiseksi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Uskovainen tyyppi, joka juo itsensä toistuvasti humalaan????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Kyllä, silloin tällöin hän juo itsensä humalaan. Ymmärtääkseni se ei sinänsä ole synti. Humalatila toki altistaa erilaisille synneille. Tietyllä tavalla tämä hänen aggressiivisiakin muotoja saava humalaviestittely taitaa olla syntistä käyttäytymistä.
Kuulostaa ihan tavallisen julkijumalattoman suomalaisen peräkammarijampan käyttäytymiseltä.
Annan mun tääkin vielä kestää!
X(
Eihän tuo ole oikea ja aito ystävyyssuhde, pikemminkin läheisriippuvaisuussuhde. Päästä irti hänestä ja tuollaisesta "ystävyydestä". Jos olet tullut uskoon niin eikö Herra itse neuvo sinua? Ellei niin kysy neuvoa seurakunnan vanhimmilta, älä täältä.
Aika nopeasti "diagnosoit" tilanteen ja suhteemme ei-ystävyydeksi. Huomautan, että ihmisissä on monia ulottuvuuksia. Meidän ystävyyssuhteemme ei ole ykskantaan "läheisriippuvuussuhde". Ei voi tuosta vaan heittää, että jokin ihmissuhde olisi "teatteria vain".
Herra ei ole neuvonut minua katkaisemaan välejä tähän mieheen. Herra ei ole myöskään kehottanut minua olemaan katkaisematta välejäni tähän mieheen. En ole saanut Häneltä selkeää ohjetta, mitä tehdä tässä tilanteessa.
Mutta ymmärsin, että itse vastaavassa tilanteessa katkaisisit välit.
Minä en kyllä sellaisia ystävyyssuhteita pitäisi yllä, jotka tuottavat ahdistusta ja epämiellyttäviä tilanteita. Ei muuta kuin poikki vaan, kyllä aikuisen miehen pitää kestää sellainen, maailma on naisia pullollaan. Jos ei kestä, se on hänen ongelmansa eihän sitä nyt aikuista tarvitse jäädä paapomaan ja kyyneliä pyyhkimään.
"Olen n. 30-v. nainen. Tulin uskoon kolme vuotta sitten"
Minä menetin uskoni suunnilleen samanikäisenä. Sen jälkeen ei ole tarvinnut käyttää alkoholiakaan koska asiat eivät ahdista enää, eikä jatkuva syyllisyyden tunne kalvaa.
"Minä menetin uskoni.."
"Sen jälkeen.. asiat eivät ahdista enää eikä jatkuva syyllisyydentunne kalvaa"
(menee hieman off topic, mutta...)
Kaikella ystävyydellä, mahdoitko aiemmin ollakaan kunnolla uskossa? Jatkuva ahdistus ja syyllisyydentunne eivät kuulu uskossa elämiseen. Joskus sellaistakin toki kokee, muttei nyt sentään jatkuvasti. Joten jatka vielä etsintää! :)
Miten nyt sit määritellään "olla oikeasti uskossa". Uskoin siis Jumalaan. Enää en usko, koska en näe mitään syytä uskoa. Mikään todiste ei viittaa Jumalaan ja luonto maailman on juuri sellainen kuin se olisi jos Jumala ei ole olemassa.
Ystäväpiirissäni on muutama homoseksuaali ja se ahdisti minua silloin kun en tiennyt miten suhtautua siihen. Nyt olen onnellinen heidän puolesta koska ovat löytäneet toisensa ja he ovat onnellisia. (Lähes) kaikki terveet ihmiset masturboivat silloin tällöin. Sekin ahdisti ennen. Ei ahdista enää koska se on maailman luonnollisin asia eikä siinä ole mitään pahaa. Olen suvaitsevainen ja kannatan tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.
Raamattu on pahasti ristiriidassa oman moraalitajuni kanssa jne jne jne
""Katkaista ystävyyssuhde suurempien ongelmien ennaltaehkäisemiseksi?""
Mitä aiemmin kerroit, niin eihän kysessä ole enää ystävyyssuhde,- vaan häirintä. Eihän ystävykset häiritse toisiaan sillä tasolla, jota kuvaat.
Niin, ettei asiat enää lisää solmiinnu/ongelmoitu, niin en suosittele suhteen jatkamista. Jos vastapuoli saa jatkaa väärässä mielikuivassa elämistään, niin juuri tämä kostautuu,- jos / kun löydät todellisen kumppanin.
Suosittelen väärän suhteen ktkaisemista.Tilanne olisi kokonaan toinen, jos kyseessä olisi todella ystävyyssuhde.Nyt suhteen katkaiseminen vielä onnistunee pienin kivuin.
Aloitusviestissäni kuvailin tilannetta todella tiivistetysti, minkä vuoksi siitä saa helposti käsityksen, että kyse olisi vain jonkinlaisesta häirintäsuhteesta. Todellisuudessa suhteemme on ystävyyssuhde, jota ikään kuin varjostaa se, että mies on rakastunut minuun. Meillä on paljon myös yhteisiä ystäviä. Aina kun tapaamme, tapaamme isommalla porukalla. En vietä kaksin aikaa tämän miehen kanssa.
Kaikesta huolimatta olen itsekin miettinyt, että voisi olla parempi katkaista välit tulevaisuutta ajatellen. Huh huh, se tulee olemaan vaikeaa, jos siihen ratkaisuun päädyn.
Tietysti sinun ei tule alkaa karttamaan häntä, vaan kertoa hänelle tarkoin, miten hänen "lähentelynsä" häiritsee sinua ja kertoa erikoisesti miten epätodellista se on totuuden kanssa eli miten itse koet ja näet tilanteen.
Tärkeintä tallaisissa suhteissa on ohjata harhaiset mielikuvat totuuden mukaiseksi. Pahinta juuri on, jos hän elää näissä harhaisissa kuvituksissa sinuun. Kuten yleensä, niin kasvimaa kannattaa kitkeä silloin kun rikkaruohot ovat aluillaan.
Siis ystävyydessä ei ole vikaa,- vaan väärissä mielikuvissa.
pattitilanne
Sinä olet täysivaltainen ihminen ja sinä päätät kuinka toimit, sillä Herra ei meidän asioitamme hoida muutoin kuin kuvitelmissa.
Jos haluat viestien / puhelujen loppuvan, ota uusi ja salainen puh,numero ja anna se vain heille joita haluat siinä olevan.
Itse ehdotan myös suhteen katkaisemista,tavalla tai toisella, ja niin selvästi että hän sen sisäistää, sillä hänellä on paha mustasukkaisuus ja se aina kostautuu ja sinä olet se kärsijä.
Sinä et saa olla mikään roskatynnyri, hänen huonojen päivien likasanko.
Sinä päätät ja toimi sen mukaan.
Taidat olla kuitenkin vain tyytyväinen tilanteeseen koska et sano miehelle suoraan mitä ajattelet.
Totta kai hän lähettelee sinulle tekstareja koska olet hänelle puhelinnumeron antanut. Hänellä on syytä olettaa että sinä toivot niitä tekstareita.
Olen ihan varma että tuo sinun ongelma ratkeaa sillä että olet miehelle rehellinen: sanot ettet toivo viestejä häneltä.
Mistä edes tiedät että hän on sinusta kiinnostunut? Jospa hän lähettelee tekstareita vain koska kaipaa juttuseuraa?
Pidät ongelmana sitä miten hän ottaa sen jos löydät jonkun miehen. Itse et kuitenkaan ole valmis katkaisemaan välejä häneen joten mitä itse sanoisit jos hän löytää jonkun sinua paremman naisen?
Ehkä vain kuvittelet koko ongelman.
Luitko edes aloitusviestiäni? Ihmeen negatiiviseen sävyyn kirjoitat.
Kuten aloitusviestissäni kerroin, olen suoraan, mutta ystävällisesti kertonut miehelle, etten ole rakastunut häneen. Olemme aina olleet pelkkiä ystäviä, osa samaa ystäväporukkaa. En koskaan ole antanut hänelle minkäänlaista toivoa romanttisesti. Annoin hänelle, silloin kymmenen vuotta sitten, oman puhelinnumeroni, koska olimme samaa opiskelijaporukkaa. Siinä ei mielestäni ole mitään ongelmaa.
"mitä itse sanoisit jos hän löytää jonkun sinua paremman naisen?"
Minusta olisi mahtavaa, jos hän löytäisi itselleen naisen, joka olisi hänelle se oikea. Minäen ole hänelle se oikea, toisin kuin hän haluaisi.
Jos olet sen hänelle kertonut ja sinusta tuntuu sitlä että hän ei ole sitä oikein oivaltanut kannattaa kertoa uudestaan.
Kirjoitit että hän lähettelee agressiivia viestejä, jospa hän onkin turhautunut siitä kun sinä luulet hänen haluavan muutakin kuin vain ystävyyttä?
Se ei ihastumisesta kerro jos toinen on suuttunut sinulle jostakin.
Kyllä hän vielä sinua paremman löytää. Sellaisen joka ei selän takana hauku ja arvostele häntä.
Siinä syy negatiiviseen sävyyni: en periaatteessa hyväksy selän takana puhumista vaan asiat kannattaa sanoa suoraan ja rehdisti.
Jos toimit näin hänen kohdallaan hän ymmärtää että olet tosissasi. Vika on ihan yhtä paljon itsessäsi.
Kiihotutko siitä?