Tälläinen tapaus minä olen. parikymppinen M.
Olen miettinyt olenko sairastunut masennukseen?
Kuulin tälläsen termin ekaa kertaa "Sosiaalisten tilanteiden pelko" kun luin oireita niin tajusin että ne sopivat juuri minuun. Pelkään tosi paljon esm: missä on paljon ihmisiä erilaiset tilanteet esm kättely. en pysty katsomaan ihmistä silmiin katse yleensä hyppii sinne sun tänne. pelkään että tulen "nolatuksi" näytänkö "tyhmältä" sanoinko jotain "väärin" ja jos tein tyhmästi tai jotain nolosti kävi niin jälki käteen kiroilen aivan vimmatusti jopa kuukausien jälkeenki. Baareihin en mene kavereiden kanssa pelkään että mokaan jotenkin tai näytänkö jotenki urvolta. tai sitten esm jos joku myy esimerkiksi autoa. ja mun pitäisi ottaa yhteyttä pelkään tosi paljon sitä soittamista ja sitten kun puhun siinä niin pelkään kuulostanko nyt tyhmältä sanoinko tyhmästi jotain.
Näistä ongelmista olen kärsinyt nuoresta lähtien.
Sitten masennus jota olen kärsinyt 2-3vuotta oireet mulla on olen alakuloinen surullinen haudon itsemurhaa olen jo miettinyt miten sen teen. nukun liikaa. vatsavaivat ovat lisääntyneet.. ärtynyt olo tila. tulevaisuus pelottaa jota en edes tällä hetkellä ajattele kovinkaan pitkälle. elämän halu puuttuu. tämä masennus on melko varmasti alkanut siitä kun olen tajunnut kaikki P****a ajat mitä olen joutunut kärsimään jo lapsuudesta asti. jota en ole sillon tajunnut vasta vanhempana että näinkö se sitten olikin. En halua jäädä katsomaan tähän maailmaan kun kaikilla muilla on asiat hyvin ja minulla ei ole. Sitä en kestä katsoa :( En käy töissä enkä opiskele. Olen tavallaan sellanen mitä mediassa puhutaan välillä
"Syrjäytynyt Nuori"
Olen miettinyt olenko sairastunut masennukseen?
Kuulin tälläsen termin ekaa kertaa "Sosiaalisten tilanteiden pelko" kun luin oireita niin tajusin että ne sopivat juuri minuun. Pelkään tosi paljon esm: missä on paljon ihmisiä erilaiset tilanteet esm kättely. en pysty katsomaan ihmistä silmiin katse yleensä hyppii sinne sun tänne. pelkään että tulen "nolatuksi" näytänkö "tyhmältä" sanoinko jotain "väärin" ja jos tein tyhmästi tai jotain nolosti kävi niin jälki käteen kiroilen aivan vimmatusti jopa kuukausien jälkeenki. Baareihin en mene kavereiden kanssa pelkään että mokaan jotenkin tai näytänkö jotenki urvolta. tai sitten esm jos joku myy esimerkiksi autoa. ja mun pitäisi ottaa yhteyttä pelkään tosi paljon sitä soittamista ja sitten kun puhun siinä niin pelkään kuulostanko nyt tyhmältä sanoinko tyhmästi jotain.
Näistä ongelmista olen kärsinyt nuoresta lähtien.
Sitten masennus jota olen kärsinyt 2-3vuotta oireet mulla on olen alakuloinen surullinen haudon itsemurhaa olen jo miettinyt miten sen teen. nukun liikaa. vatsavaivat ovat lisääntyneet.. ärtynyt olo tila. tulevaisuus pelottaa jota en edes tällä hetkellä ajattele kovinkaan pitkälle. elämän halu puuttuu. tämä masennus on melko varmasti alkanut siitä kun olen tajunnut kaikki P****a ajat mitä olen joutunut kärsimään jo lapsuudesta asti. jota en ole sillon tajunnut vasta vanhempana että näinkö se sitten olikin. En halua jäädä katsomaan tähän maailmaan kun kaikilla muilla on asiat hyvin ja minulla ei ole. Sitä en kestä katsoa :( En käy töissä enkä opiskele. Olen tavallaan sellanen mitä mediassa puhutaan välillä
"Syrjäytynyt Nuori"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisään vielä jatkoksi tähän sen että miten olen muuttunut jotakin aikoja sitten
ALKOHOLI mikä on tullut kuvioon. kerroin tossa ekassa viestissä tuosta "Sosiaalisten tilanteiden pelko" alaikäsenä en juonnut kertaakaan musta se ei ollut mitenkää hienoa juoda tai tupakoida. Mutta nyt se alkoholi ja viina on alkannut olemaan mulla kovassa käytössä. en jua alkoholia ja viinaa sen takia että se olisi hienoa tai kun muutkin jua niin munki pitäisi. vaan sen takia että alkaa enemmän juttu luistaa ja en pelkää silloin mistään sosiaalisista peloista ja samalla alkoholin käytössä unohdan kaiken masennuksen mutta sitten kun taas olen selvä niin vähitellen ne alkaa taas vaivaamaan. ja mitäkö teen? Alan juomaa taas lisää ja unohdan taas kaiken ikävän pois. Kummiskaan vielä alkoholi ei ole Pakkomiele, mutta kun haluan huolettoman fiiliksen niin korkkia vain auki.
Moni varmasti vastaa hakeudu lääkärille, hoitoon yms apua kyllä saat sieltä.
Niin mielessä taas painaa vika se että miten mä pystyn tehdä sen aloitteen...
Kaikkien tapahtumien keskellä mulla on sellanen fiilis että pääsen kuolemalla eroon näistä kaikista tuskista ja nukkua ikuista unta rauhallisesti....
Älä nyt mieti tuota kuolemaa, ei se ole ratkaisu ja ei elämä pääty kuolemaan. Tuo viinan kautta saatu rohkeus on paha ansa. Juuri ryyppääminen masentaa, sen kautta saatu ilo ja kontakit eivä tole aitoja. Pian siitä tulee tapa ja alat olla aina tuppelissa rohjetessasi ihisten pariin ja elämään, Isäni alkoholisoitui juuri noin.
Olen antanut monelle ohjeeksi varata aika ja kirjoittaa ongelma paperille. laita myös paperille että juuri kirjoitat sen vuoksi kun hoitoon hakeutuminen on niin työn takana.
Kylläö se sitten ammatiilaisen pakeilla selviää mitä on syynä tuohon arkuuteesi. Se on melko yleistä monilla nuorilla muuta asialle voi tehdä jotain. Kirjoittaminen on myös hyvä keino työstää ongelmia: kun ensin alkaa avautua anonyymisti niin kynnys madaltuu hakemaan muutakin apua.
Olet ihan normaali ja tavallinen nuori. Ei tuota syrjäynyteen rooia kannata noin vain itselleen ottaa. Ethän sinä ole tahallaan pois työstä tai opiskelusta ekö rikollinen.
TAIDAT OLLA