Ihminen on kaikkina aikoina pyrkinyt ansioitumaan Jumalan edessä, eli saavuttamaan kelpoisuuden, jonka perusteella pääsisi iankaikkiseen elämään. Ihminen suorittaa, pinnistelee, pyrkii saamaan kokemuksia yms. kelvatakseen pyhälle Jumalalle. Turhaan. Jumalalle ei kelpaa mikään muu kuin se, jonka Jeesus on Golgatalla hankkinut, eli ansioton armo. Kaikki muu on täydellisyyttä vaativalle Jumalalle riittämätöntä ja tyhjän veroista. Jumalalle kelpaa vain Jeesuksen Kristuksen sovitustyö, kun hän vuodatti verensä Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Room. 11:6
"Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo".
Ef. 2:8
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja"
Jer. 31:3
"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta".
Room. 11:6
"Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo".
Ef. 2:8
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja"
Jer. 31:3
"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta".
Vastaukset 50
Vanhimmat
Luulisi yhden aloituksen samasta asiasta riittävän.
Ehkäpä, mutta otsikon kirjoitusvirheen takia tein uuden, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä. Ok? Pahoittelen, jos pahoitit mielesi.
Kommentoi nyt vielä aloituksen aihettakin, kun lillukanvarsiinkin tartut.
Pystyn kyllä itse päättämään mitä kommentoin, ja minkä jätän omaan arvoonsa.
Niinpä. Huomattu on. ;)
Ansioita tietysti pelastuminen vaatii se käy todella selvästi ilmi Raamatusta. Taivaaseen menee paljon niitä joitten ei olisi pitänyt sinne mennä ja jää menemättä niitä joiden olisi pitänyt mennä.
Ok.
Armo saakin aikaan armollisuutta, mutta laki vihaa lähimmäisiä kohtaan.
On tosiasia että kylmän luonteiset ihmiset ei pelastu.
Yhä syvenevä paatumus kylmentää ihmisen?
Aivan varmasti. Ihmiset eivät välitä etsikkoajastaan.
Siksipä maailman tuhannet uskonnot ovatkin olemassa, koskapa ihmisillä ei joko ole tietoa Jeesuksesta tai sitten usko Jeesukseen tuntuu liian tutulta. Mutta edelleen: "Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!"
Niin. Ihmisillä on sisäänrakennettu tarve jotenkin hapuilla Jumalaa kohti.
Niin. Jos Jumala vetää ihmistä, niin ihminen sokeudessaan alkaa hauilla kutsua kohti.
Kun totta puhutaan, kenelläkään ei ole ansioita Jumalan edessä. Kaikilla on vain syyllisyys.
Olisipa se tilanne noin hyvä, mutta kun ei ole.
Ihmiset ovat katoavaisia. Synnittömätkin ihmiset kuolevat (ei sillä. että heitä olisi ikinä ollut muita kuin Jeesus) Aadamin ja Eevan typeryyden seurauksena. Synnitönkin ihminen on voimaton kuoleman edessä ja ainoa keinoa pelastua tuolta olemassaolon lopulta on armollisen Jumalan lahjaksi antama kuolemattomuus.
Jumala vaatii täydellisyyttä? Tuossa viattoman murhassa, jota ilman Jumala ei voi antaa anteeksi, ei mitään täydellistä eikä oikeudenmukaista ole, vaikka viaton itse olisi sitä halunnutkin, koska synnittömässä eli täydellisessä maailmassahan ei kenenkään tarvitse kuolla kenenkään toisen puolesta.
Muutenkin mietityttää tämä ihmisten suoraan sanottuna outo ja järjetön käsitys oikeudenmukaisuudesta ja syntien hyvittämisestä ja sovittamisesta. Mistä lähtien kaikki vääryys muka on ollut korvattavissa ja hyvitettävissä? Millä esimerkiksi korvaat ja hyvität lapsen kuoleman hänen vanhemmille? Voiko ihminen ikinä korvata toista? Maailma on täynnä korvaamattomia asioita ja kaikki sellaiset "teologiset teoriat", joka ei ota tätä huomioon, ovat arvottomia.
Tämä kristittyjen versio "ansiottomasta armosta" pohjimmiltaan näyttää lopulta kuitenkin perustuvan sille täysin samalle tämän maailman ihmisviisauden kehittämälle ajatukselle "Jumalan edessä ansioitumisesta" eli sille, että pelastuksessa on lopulta kyse vain hyvän ja pahan laittamisesta vaa'alle ja niiden punnitsemisesta. Ja että Jumala itse vain sitten otti sen maksamisen hoitaakseen.
Siis ihan oikeasti ja vakavissani kysyn, että miksi Jumala ei muka voinut vain antaa anteeksi niille, jotka vilpittömästi anteeksiantoa pyytävät ja ovat aidosti valmiit käymään läpi Jumalan ohjaaman koko elämän kestävän vieroitusohjelman synnistä?
Oletko koskaan harkinnut pyytää päästä Jumalan neuvonantajaksi?
Miksi sinä nyt tuollaista kysyt? Jos ajatuksen kanssa edellisen viestini luit, niin ymmärrät kyllä varsin hyvin, että minä en tuossa sanallakaan kritisoinut Jumalaa, vaan sitä, mitä ihmiset Hänestä sanovat. Minua kiinnostaisi tietää, että miksi ihmisten höpöpuheiden kritisointi sinun mielestä muka on Jumalan kritisointia? Ehkä sinä voisit neuvoa nyt vähän tässä asiassa, sillä minä en kyllä ollenkaan ymmärrä kysymyksesi syyn taustalla olevaa logiikkaa?
Vai onko tässä nyt kaiken taustalla se, että sinä et itse vain kykene edes kuvittelemaan sitä mahdollisuutta, että ihmiset voisivatkin ehkä olla väärässä, koska heidän ajattelunsa taustalla on pitkä perinne? Pitkä perinnehän maapallon maailmankaikkeuden keskipisteenäkin pitämisellä oli.
Jos pääsin sinun ajatuksiasi, niin jotenkin käsitin, että kyseenalaistit nimenomaan Jumalan sovituksen, jonka hän Jeesuksen kautta toteutti. Eikö?
Kyllä ja ei.
Ei, sillä minä en kyseenalaista sitä, että Jeesus sovitti synnit enkä mitään muutakaan siitä, minkä Raamattu sanoo olevan välttämätöntä pelastussuunnitelman näkökulmasta.
Kyllä, sillä minä kyseenalaistan vallitsevat kristittyjen käsitykset ja selitykset siitä, miten Jeesus tuon sovituksen sai aikaiseksi ja miten se koko homma toimii.
Toisin sanoen minun mielestäni on vain paljon parempiakin selitysmalleja sille, mitä Jeesus ristillä teki ja mitä se meidän näkökulmasta tarkoittaa, kuin ne, jotka perustuvat ihmisten keksimän kirkkoperinteen, keskiaikaisen filosofian, oikeuskäsityksen ja neoplatonismin sekoitukseen, jota nykykristityt kritiikittömästi tietämättömyydessään luulevat apostoliseksi opetukseksi.
Toisaalta sinunkin reaktio on ihan ymmärrettävissä. Kristityt yleensä eivät tiedä, että kirkkohistorian aikana asioita on selitetty monin eri tavoin, vaan luulevat, että riittävän tutut ja yleiset opit ovat se ainoa tapa katsoa asiaa ja sitten luulevat kritiikin tuota yleistä selitysmallia kohtaan olevan sama asia kuin asian kokonaan kieltäminen.
Jos jotakuta tästä tilanteesta ja tietämättömyydestä pitäisi syyttää, niin ehkäpä juuri saarnamiehet, papit ja opettajat, jotka joko eivät opeta riittävän perusteellisesti tai sitten eivät opeta ollenkaan.
Mitenkä sitten sisälukutaidon kanssa on? Voiko luottaa siihen, että Jumala ilmoittaa totuutensa vilpittömälle, joka Raamattua lukee?
Sen, mikä on olennaista, kyllä. Eikä tuohon pelastavaan tietoon välttämättä edes Raamattua tai kristinuskoa tarvita. Jos tarvittaisiin, niin sittenhän monet Vanhan Testamentin pyhistä olisivat selkeästi menossa suoraa tietä kadotukseen.
Ihmisillä ja varsinkin kirkoilla ja muilla on kuitenkin taipumus lisätä tuohon olennaiseen kaikenlaista turhaa itse keksimäänsä "viisasta" roskaa ja opettaa tuota roskaa niin kuin se olisi pelastuskysymys. Olennaisinta ei ole tieto vaan oikea asenne ihmisiä ja Jumalaa kohtaan. Ei kirjaviisaus pelasta sen enempää kuin rakkaudeton usko.
Riittääkö pelkkä rukous ja Jumalan hengen johdatus siihen, että ymmärtää sen, mitä Raamatun kirjoittajat todellisuudessa tahtoivat tekstillä sanoa kohdeyleisölleen? En ole ainakaan vielä nähnyt enkä kuullut edes yhdestä tapauksesta, jossa näin olisi tapahtunut. On siis ainakin minulle täydellisen selvää, että Jumala ei suoraan siirrä tietoa Raamatun oikeasta lukutavasta kenenkään päähän. Varsinkaan mitä koko totuutta. Rukous ja johdatus eivät siis yksinään riitä Raamatun ymmärtämiseen, vaikka kuinka jotkut ihmiset haluaisivat niin uskoa.
Toisaalta entäs sitten pelkkä kirjaviisaus ja Raamatun ja siihen liittyvien asioiden akateeminen opiskelu? Riittävätkö ne Raamatun oikeaan ymmärrykseen? Mikään noista asioista ei takaa lukijan oikeaa asennetta tekstejä kohtaan ja mikään ei tee niin helpoksi tulkita ja ymmärtää asioita väärin, vaikka kaikki mahdollinen tieto olisi, kuin väärä asenne.
Raamatun oikein ymmärtäminen tekee jotkin asiat helpommiksi. Raamatun ymmärtäminen oikein kuitenkin vaatii asioiden perusteellista, kriittistä ja rehellistä tonkimista eli se on kovaa työtä, joka voi silti valua lähes kokonaan hukkaan ihan vain senkin takia, että asennoituminen tekstejä kohtaan on väärä.
Mä luotan siihen, että sellainen henkilö, jolla on oikea asenne ja saa lisäksi tiedon Jeesuksesta, armollisesta Jumalasta, niin sellainen ihminen voi pelastua.
Jumala on armollinen ja pelastaa hyvät ja hävittää pahat. Ei siinä minun mielestä mitään tuon monimutkaisempaa ole, jos asian haluaa oikein yksinkertaisesti muotoilla.
Tuskinpa mikään on ilosanomalle tuottanut enemmän vahinkoa kuin se, mitä kristityiksi itseään kutsuvat ovat tehneet ja sanoneet. Kumpi lie sitten parempi asia? Se, että ilosanomaa ei kerrota ollenkaan, vai se, että se kerrotaan huonosti ellei suorastaan väärin antaen Jumalasta väärä kuva?
Paavalihan taisi mainita ainakin motiivien osalta, että kunhan evankeliumia vaan julistetaan. Ihmisen julistamana sanoma on aina vajavaisesti esitetty , vaikka sanoma itsessään onkin täydellinen.
Vaikka se kerrottaisiinkin niin päin helvettiä, että se saa Jumalan näyttämään pikemminkin sellaiselta, johon kukaan nimenomaan ei haluaisi uskoa?
Niin, en tiedä. Onhan se Jumalalta aikamoista riskin ottoa antaa evankeliumin julistus ja eteenpäin vienti heikon ihmisen varaan, mutta kuitenkin Jeesus antoi Pyhän Henkensä avuksi ja vaikuttajaksi.
18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
Jumala tietää, mitä tekee.
Jumalan armo on todellakin ollut usein peitossa, mutta mm. Lutherin sen löysi aikanaan.
Niin. Ja sitten voidaan lisätä vielä, että armahtamaton ihminen on armoton, kuten eräs kiivas ja aggressiivinen kirjoittaja huutomerkkialoituksineen.
Kaikki on silkkaa armoa!
Aamenn
Olipa omaperäinen kommentti.
Aamen
Voi himputti sentään. Sinussa on erotuomaria vikaa...
Se tässä juuri onkin, että arvostelu on niin helppoa, mutta rakentavan kirjoittelun laita onkin jo toinen asia.
Ytimekäs ainakin.
Olipa omaperäinen nimimerkki. Yksi kymmenistä.
Ellette noudata Jumalan tahto paljon paremmin kuin Antero Onninpoika, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Silloin ei kukaan pääse, sillä vain täydellinen pääsee.
Itsekkin uskon vielä kerran kulkevani Avarasta kulta portista sisään Jumalan valtakuntaan. En ole esimerkillinen uskovainen mutta aina olen ottanut muut ihmiset huomioon ja sen pitäisi riittää taivaan porttien avaamiseen.
Ei riitä omat teot, kai sinun se pitäisi tajuta. Mietihän, mitä Jeesus teki puolestasi Golgatalla.
Vain Jeesuksen kautta ja ansiosta voi pelastua.
Kaikki on armoa.
Itse olen ainakin ansioton ja armon varassa. Jep jep
Yksikään ihminen ei ole niin hyvä ja synnitön, että teoillaan armon saisi. Kyllä se annetaan kaikille ihan ansioitta.
Ansiotta toki, mutta vain niille, jotka Jeesuksen kautta sisälle käyvät.
Hyvä kirjoitus!