Mulla on 2 SUURTA ongelmaa, enkä tiä mitä
tekisin?!
Ekaksi, mulla on vuotta vanhempi bestis. Se
seurustelee, on nyt ollut saman jätkän kanssa
pääsiäisestä. Jätkä on meidän koulusta, ihan
jees. Ei mitään vikaa...
Mutta mä ja mun bestis oltiin aina paljo yhdessä,
soiteltiin, tekstailtiin, oltiin joka päivä
jollain tapaa yhteydessä.
Mutta vähän ennen koulun loppua, mun bestis ei
enää välkkisin ilmaantunutkaan vakiopaikkaan,
missä nähtiin aina, vaikka oli luvannut. Ei
soittanut, tai tekstannut. Pyysin monet kerrat
häntä meille, mutta aina vastaus oli joko "Oon
nyt Antin kans, käykö huomenna?" tai "Mulla on
vähä pää kipeenä, taitaa tulla flunssa...".
Jälkimmäisen se alkoi sanoa aika usein, kun ei
vissiin kehdannut sanoa, että oli taas Antin
kanssa. Mä tietenkin hyvänä bestiksenä olin
kärsivällinen, odotin, että bestikselläni olisi
välillä aikaa mullekki. Mutta nyt kesäloman
alettua tilanne on vain pahentunut. Kun emme ole
nähneet vaikka viikkoon ja yritän jatkuvasti
soittaa bestikseni kännykkään, se lyö luurin
kiinni. Ei ole suuttunut mistään, mutta ei voi
vaan puhua, koska viettää aina aikaa Antin
kanssa. Meillä oli PALJON suunnitelmia täksi
kesäksi. Esim. matka Provinssiin. Meillä oli
liputkin ja kaikkea, mutta vasta viikko sitten
bestikseni ilmoitti, että oli myinyt lippunsa ja
ei lähtisi, koska Antti haluaa lähteä silloin
mökille. Olin todella pettynyt. Nyt lähden yhden
vähemmän paremman kaverin kanssa.
Juhannuksena meidän oli tarkoitus mennä joko
Rantarockiin tai Nummirockiin, mutta bestikseni
ilmoitti eilen tekstiviestillä, että hän ja Antti
lähtevät Rantarockiin KAHDESTAAN! (Sanaa
kahdestaan painotettiin viestissä!) Hän on
kirjaimellisesti jättänyt minut, kuin NALLIN
KALLIOLLE!!! Välitän todella paljon
bestiksestäni, tästä kaikesta huolimatta, enkä
haluaisi kuitenkaan "jättää" häntä. Bestikseni on
ollut peräti YHDEN päivän kanssani kaupungilla,
koska Antti oli kipeä, mutta muuten en ole häntä
nähnytkään. Tämä koskee muhun tosi paljon ja
toivon, että joku, edes joku antaisi neuvoja,
mitä tekisin???!!! Ja mitä sanoisin???
Toinen on, että vanhempani ovat eronneet n. 8kk.
sitten.(mikä on oikeasti TOSI hyvä juttu!)
Isäni asuu kaupungissa ja äitini 30km:n päässä
pienemmässä kunnassa. Olen asunut koko ikäni
tässä kunnassa. Nyt isälläni on uusi avovaimo, ja
siinä asuu vielä tämän kaksi lasta. Vanhimman
kanssa, joka on minua 2v. vanhempi, tulen TODELLA
hyvin toimeen! Olemme melkein, kuin oikeat
siskokset, vaikka olemme tunteneet vasta n.8kk.
Ongelma on, että haluaisin muuttaa isäni luo.
Isäni luona on kivempaa, siellä on tekemistä, ja
haluan nähdä isääni enemmän. En ole ollut moniin
vuosiin kovin hyvissä väleissä isäni kanssa,
mutta nyt olemme tosiaankin hyvissä väleissä.
Äitini kanssa olen ennemmin tullut toimeen ihan
kohtuullisesti, mutta nyt... en tiä, mistä tämä
johtuu... Äitini saa kauheita raivokohtauksia,
kun menen isän luo. Se yrittää estää sen
hinnalla, millä hyvänsä! Se väittää, että jätän
sen yksin. Minulla on sisko ja veli, jotka asuvat
äidin kanssa, sekä äidillä on uusi mies. Minun
olisi paljon parempi olla isän luona, tunnen
oloni siellä turvalliseksi ja kotoisaksi, sekä
olen paljon onnellisempi siellä! Äitini vain
jankuttaa, että haluaa minun olevan onnellinen,
eikä siksi halua minun menevän isän luo vaan
asuvan hänen kanssaan. Äitini ei KOSKAAN päästä
minua minnekkään. Tämä ei ole paljoa liioiteltua!
En saa käydä ilta kymmenen jälkeen missään
ulkona,eli en voi käydä tälläisissä paikoissa,
esim. Kasino,Halkosaari ym...
Isäni taas antaa minun mennä, mutta on silti
huolehtivainen. Kukaan ei ymmärrä, että olisin
onnellinen isäni kanssa.
Miten saisin äitini uskomaan ja antamaan luvan
muuttaa isän luo???!!!
En tarvitse lupaa, koska olen yli 12v. ja saan
lain mukaan päättä, missä asun ja mitä koulua
käyn. Äitini uhkaa laittaa välit poikki, jos
lähden!!! Ja se loukkaantuu... enkä kuitenkaan
halua niinkään...
Tämä on niin vaikeaa...
Mutta olisin todella kiitollinen, jos joku
vastaisi... neuvoisi edes parilla sanalla!!!
HAUSKAA KESÄLOMAN JATKOA KAIKILLE!!!
-Ygirl 15v.-
tekisin?!
Ekaksi, mulla on vuotta vanhempi bestis. Se
seurustelee, on nyt ollut saman jätkän kanssa
pääsiäisestä. Jätkä on meidän koulusta, ihan
jees. Ei mitään vikaa...
Mutta mä ja mun bestis oltiin aina paljo yhdessä,
soiteltiin, tekstailtiin, oltiin joka päivä
jollain tapaa yhteydessä.
Mutta vähän ennen koulun loppua, mun bestis ei
enää välkkisin ilmaantunutkaan vakiopaikkaan,
missä nähtiin aina, vaikka oli luvannut. Ei
soittanut, tai tekstannut. Pyysin monet kerrat
häntä meille, mutta aina vastaus oli joko "Oon
nyt Antin kans, käykö huomenna?" tai "Mulla on
vähä pää kipeenä, taitaa tulla flunssa...".
Jälkimmäisen se alkoi sanoa aika usein, kun ei
vissiin kehdannut sanoa, että oli taas Antin
kanssa. Mä tietenkin hyvänä bestiksenä olin
kärsivällinen, odotin, että bestikselläni olisi
välillä aikaa mullekki. Mutta nyt kesäloman
alettua tilanne on vain pahentunut. Kun emme ole
nähneet vaikka viikkoon ja yritän jatkuvasti
soittaa bestikseni kännykkään, se lyö luurin
kiinni. Ei ole suuttunut mistään, mutta ei voi
vaan puhua, koska viettää aina aikaa Antin
kanssa. Meillä oli PALJON suunnitelmia täksi
kesäksi. Esim. matka Provinssiin. Meillä oli
liputkin ja kaikkea, mutta vasta viikko sitten
bestikseni ilmoitti, että oli myinyt lippunsa ja
ei lähtisi, koska Antti haluaa lähteä silloin
mökille. Olin todella pettynyt. Nyt lähden yhden
vähemmän paremman kaverin kanssa.
Juhannuksena meidän oli tarkoitus mennä joko
Rantarockiin tai Nummirockiin, mutta bestikseni
ilmoitti eilen tekstiviestillä, että hän ja Antti
lähtevät Rantarockiin KAHDESTAAN! (Sanaa
kahdestaan painotettiin viestissä!) Hän on
kirjaimellisesti jättänyt minut, kuin NALLIN
KALLIOLLE!!! Välitän todella paljon
bestiksestäni, tästä kaikesta huolimatta, enkä
haluaisi kuitenkaan "jättää" häntä. Bestikseni on
ollut peräti YHDEN päivän kanssani kaupungilla,
koska Antti oli kipeä, mutta muuten en ole häntä
nähnytkään. Tämä koskee muhun tosi paljon ja
toivon, että joku, edes joku antaisi neuvoja,
mitä tekisin???!!! Ja mitä sanoisin???
Toinen on, että vanhempani ovat eronneet n. 8kk.
sitten.(mikä on oikeasti TOSI hyvä juttu!)
Isäni asuu kaupungissa ja äitini 30km:n päässä
pienemmässä kunnassa. Olen asunut koko ikäni
tässä kunnassa. Nyt isälläni on uusi avovaimo, ja
siinä asuu vielä tämän kaksi lasta. Vanhimman
kanssa, joka on minua 2v. vanhempi, tulen TODELLA
hyvin toimeen! Olemme melkein, kuin oikeat
siskokset, vaikka olemme tunteneet vasta n.8kk.
Ongelma on, että haluaisin muuttaa isäni luo.
Isäni luona on kivempaa, siellä on tekemistä, ja
haluan nähdä isääni enemmän. En ole ollut moniin
vuosiin kovin hyvissä väleissä isäni kanssa,
mutta nyt olemme tosiaankin hyvissä väleissä.
Äitini kanssa olen ennemmin tullut toimeen ihan
kohtuullisesti, mutta nyt... en tiä, mistä tämä
johtuu... Äitini saa kauheita raivokohtauksia,
kun menen isän luo. Se yrittää estää sen
hinnalla, millä hyvänsä! Se väittää, että jätän
sen yksin. Minulla on sisko ja veli, jotka asuvat
äidin kanssa, sekä äidillä on uusi mies. Minun
olisi paljon parempi olla isän luona, tunnen
oloni siellä turvalliseksi ja kotoisaksi, sekä
olen paljon onnellisempi siellä! Äitini vain
jankuttaa, että haluaa minun olevan onnellinen,
eikä siksi halua minun menevän isän luo vaan
asuvan hänen kanssaan. Äitini ei KOSKAAN päästä
minua minnekkään. Tämä ei ole paljoa liioiteltua!
En saa käydä ilta kymmenen jälkeen missään
ulkona,eli en voi käydä tälläisissä paikoissa,
esim. Kasino,Halkosaari ym...
Isäni taas antaa minun mennä, mutta on silti
huolehtivainen. Kukaan ei ymmärrä, että olisin
onnellinen isäni kanssa.
Miten saisin äitini uskomaan ja antamaan luvan
muuttaa isän luo???!!!
En tarvitse lupaa, koska olen yli 12v. ja saan
lain mukaan päättä, missä asun ja mitä koulua
käyn. Äitini uhkaa laittaa välit poikki, jos
lähden!!! Ja se loukkaantuu... enkä kuitenkaan
halua niinkään...
Tämä on niin vaikeaa...
Mutta olisin todella kiitollinen, jos joku
vastaisi... neuvoisi edes parilla sanalla!!!
HAUSKAA KESÄLOMAN JATKOA KAIKILLE!!!
-Ygirl 15v.-
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta ei mahdotonta.
Mä olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa kuin
sinä, sekä myös bestiksesi tilanteessa.
Nuorempana (nyt olen 24) aloin seurustella
todella tiiviisti ja unohdin kaverini kokonaan.
Luulin että olisimme sen pojan kanssa ikuisuuden,
mutta toisin kävi ja silloin huomasin olevani
lähes yksin, koska en ollut pitänyt yhteyttä
kevereihini. Näin voi käydä bestiksellesikin.
Totuushan on että miehiä tulee ja menee, mutta
todelliset ystävät pysyy aina rinnalla.
Toivottavasti ystäväsi tajuaa tämän ennen kuin on
liian myöhäistä.
Tiedän myös miltä tuntuu kun hyvä ystävä alkaa
seurustella ja unohtaa muut ihmiset kokonaan.
Mulla on juuri tällä hetkellä sellainen tilanne,
vaikka ollaan mukamas aikuisia ja pitäisi tajuta
antaa muillekin aikaansa ja myös itsekin
tuulettua välillä. Entinen paras ystäväni alkoi
seurustella viime kesänä ja sen jälkeen olen
tavannut hänet 2 kertaa. Olen yrittänyt ottaa
yhteyttä ja ehdotellut tapaamisia, mutta aina
olen saanut vastauksen että ei ole aikaa tai
sitten hän ei yksinkertaisesti ole vastannut
ollenkaan. En voi ymmärtää tälläistä käytöstä,
mutta onneksi minulla on muitakin ystäviä, joten
en joudu olemaan yksin. Mun mielestä sun
kannattais nyt vaan antaa ystäväsi olla kultansa
kanssa kun kerta näin haluaa ja yritä etsiä uusia
kavereita. Kyllä se sun bestikses pian tajuaa
mitä on menettämässä, viimeistään silloin kun
Antti-rontti pettää ja jättää. Harvoin noin
nuorena alkaneet suhteet kauaa kestää.
Perheongelmaan en osaa sanoa muuta kuin että
siinä on paljon loukattuja tunteita mukana ja sun
kannattaa ottaa asia todella varovasti puheeksi
äitisi kanssa. Kyllä noikin asiat yleensä
ratkeaa, mutta siihen voi mennä paljon aikaa.
Kärsivällisyyttä, sulla on koko elämä aikaa.
Aurinkoista kesää ja suupielet ylöspäin. Ehkä
säkin löydät itsellesi ihanan kullan... ;)
samoin kävi myös mulle...mä ja mun kaveri oltiin
oltu bestiksii 9 vuotta ja sit kesällä 99 se alko
seurustelee ja jätti mut...se tuntu sillo pahalta
mut nyt kun ajattelee niin on TODELLA törkeetä
jättää ystävät jätkän takii...jätkiä kumminkin
tulee ja menee mut YSTÄVYYS on ikuista. Nyt
eletään tätä päivää enkä oo missään väleissä EX
bestikseni kanssa...sillä mä olin se joka pisti
lopullisen stopin koko jutulle ja ilmotin et jos
se todella haluu olla 24h sen jätkän kanssa niin
olkoon sit vaan ja jos se on valmis heittämään
myös 9vuoden ystävyyden pois niin ehkä se on sit
parempi kun ei olla väleissä.....ja se vastas
siihen et ihan sama...se eros siitä kundista vuos
sitten ja yllätys yllätys alko heti pitää
yhteyksii mut ilmotin et mul on jo muut
kaverit...ja vaik mä seurustelenkin niin mul ei
tulis mieleenkään hylätä mun YSTÄVII....Hyvää
kesää kaikille.......
Nuorilla käy usein niin. Todelliset ystävät
kuitenkin pysyvät,vaikka ei aina näkisikkään.
Ystävä myös ymmärtää toisen elämän tilanteen,eikä
sotke toisen elämää. Seurustelu on normaalia ja
sivuuttaa usein bestiksen kanssa vietetyn ajan.
No,sitten kun sinä ihastut johonkin poikaan ja
haluat olla hänen kanssaan,niin varmasti joudut
karsimaan menoja muiden kavereiden kanssa.
Sitten jos ex bestikselläsi meneekin välit poikki
poika kaverinsa kanssa niin onko ystäviä jäljellä
jos on kaikki hylännyt.
Ystäviä (todellisia) ei kannata unohtaa.
Tulee ongelmia ja kriisejä jolloin ystävät
punnitaan. Ystävät ei ole vain hauskanpitoa
varten. Jos sinulla olisi nyt poikakaveri
niin,ehkä olisi helpompaa välillä viettää aikaa
kimpassa ystävän ja hänen kaverinsa kanssa.
Aika harvoin nuoruuden ystävistä tulee
pysyviä,koska elämä heittelee eri suuntiin ja
persoonallisuudet muuttuu.
Todelliset ystävät tulee useimmiten aikuisiällä.
Ongelmasi ei ole suuri,vaan naurettavan pieni kun
asiaa vähän ajattelet.
Sehän on vähän niin että ihmiset ovattyperiä kun
unohtavat kaikki muut ympäriltään
kun "rakastuvat". Sinun pitäisi muistuttaa
kaveriasi että jos hän jatkaa samaan malliin niin
hänellä ei loppujen lopuksi ole enää yhtään
ystävää...ja siinä vaiheessa jos/kun heillä menee
poikki hän on aivan yksin!! Meinasin itse tehdä
saman moan aikaa sitten mutta onneksi minua
muistutettiin...Minä ymmärrän sen että kun on
rakastunut niin sitä haluaa olla koko ajan
rakkaan vierellä mutta ei tuo loppupeleissä tule
toimimaan...poikia tulee ja menee mutta hyvän
ystävän saa vain kerran elämässä!!
Ja siitä toisesta tilanteesta...jos sinusta
tuntuu siltä että haluat muuttaa isäsi luo niin
tee se. Kuuntele sydäntäsi ja ole vähän itsekäs!!
Toivottavasti näistä oli edes jonkunlaista apua!!
1. Voisit ehkä iskeä bestixesi poikafendin
2.puhu äitisi asiallisesti kanssa ja sano miten
asia on ja tahdot todella muuttaa isäsi luo
Mikä ratkasu se ensimmäinen on.. jos ei kaveri
taho muuta nähä ku sitä ommaa kultaansa niin
olokoot. kannattaako tuon perrään nyt mennä,,,
olokoot omassa rauhassa,,,
Tiedän, että todella pahalta tuntuu tuollainen.
olen kokenut saman, ystäväni alkoi seurustella
eikä aikaa enää riittänyt minulle. Hän otti
tietoisesti etäisyyttä, ja se oli minulle liikaa.
Muutin toiselle paikkakunnalle. Ei mikään paras
ratkaisu... Yritin soitella, hän vain
vastasi,ettei voi joka päivä jutella kanssani.
Nykyään olemme harvemmin yhteydessä, hänellä on
jo lapsi. Lapsi lienee muuttanut häntä niin
paljon, että osaa oikeasti arvostaa ystävyyttä,
vaikka kovin usein emme ole yhteydessä. Nyt hän
haluaisi nähdä useammin, mutta asun muualla,
joten mahdotonta nähdä useammin. Minun on vaikea
luottaa enää keneenkään, hyviä ystäviä on
vaikea "löytää". Vieläkin tunnen katkeruutta
menneistä, olemme puhuneet asiasta kyseisen
ystävän kanssa, silti asia vaivaa. On todella
vaikeaa ymmärtää kuinka ja miksi ns. "paras
ystävä" hylkää. Tällainen jättää jälkensä
ihmiseen aina, kuten moni muukin kipeä asia.
Ystävn hylkääminen tuntuu paljon pahemmalta kuin
jos esim. poikaystävä jättää!
Toivon sinulle jaksamista! En voi sanoa: "Yritä
ymmärtää ystävääsi" , se lienee mahdotonta. Saman
kokeneita varmasti löytyy!
terveisin 21
Kiitos kaikille, jotka jaksoi vastata...
Nyt ainakin tiedän, että joillekki muillekkin on
käynyt joskus näin...
Yritän ymmärtää bestistäni parhaani mukaan,
vaikka epäilen, etten kyllä oikeen pysty koskaan
ymmärtämään.
Mä seurustelin itsekkin neljä kuukautta ja
lopetimme pääsiäisenä(eli juuri silloin,kun
bestikseni alkoi...)
Mutta itse en koskaan jättänyt bestistäni yksin,
tai ollut pitämättä yhteyttä!
Päin vastoin, vietin aikaa enemmän bestikseni
kanssa, kun poikaystäväni.
Silloin suhdekin toimi paljon paremmin, kun ei
ehtinyt joka välissä tympääntymään ja
kyllästymään toiseen.
Mutta iloista kesää kaikille, jotka tämän lukee!
-Ygirl86-
Mulla on myös ystävä, joka alkoi seurusteleen
tammikuussa "vanhan suolan" kanssa.Pikku hiljaa
on alkanu käydä niin et kaverista ei kuulu
pitkään aikaan mitään ja jos soitan tai jotain ni
sillä on hirvee kiire. Meillä on ollut tapana
tehdä kaikenlaista kahdestaan tai suuremmalla
likkaporukalla. Hiljattain kävi niin et tän mun
kaverin jätkä lähti 600 km:n päähän töihin ja se
käy sieltä aina kahden viikon välein kotona.
Vituttaa suoraan sanoen ku nykysin mun seura
kelpaa kyllä sillon ku jätkä ei ole maisemissa
mutta auta armias ku se on täällä ni likasta ei
kuulu pihaustakaan. olen kyllä maininnut asiasta
ja kaveri on MUKA pahoillaan ja luvannut parantaa
tapojaan, mut saa nähdä.. sullekin neuvoksi että
etsi uusia ystäviä ja jätä tämä petturi omaan
arvoonsa,ehkä se joskus huomaa mitä on
menettäny.. Mulla on itellä ollu aina
periaatteena se et ystävät on liian tärkeitä
menetettäviksi!!!!!
koeta puhua sille ns.frendilles et elämässä on
muutaki ku vaan poikaystävä...esim. ystävät....