MIKÄ USKO ON OIKEA?
"Kuka sen tietää, mikä usko on oikea, kun sitä uskoa on niin monenlaista?" Näin kuulee usein sanottavan. Tavallisesti herää tuollainen kysymys silloin, kun jollakin paikkakunnalla syntyy herätyksen tuli.
Tämä kysymys on kyllä sen arvoinen, että sitä kannattaa ajatella, ja siihen on löydettävä vastaus jo siitäkin syystä, kun epävarmuus tässä asiassa on monelle herätyksessä olevalle suorastaan pelastuksen esteenä.
He eivät uskalla tehdä ratkaisua, kun pelkäävät joutuvansa "väärään uskoon".
Väärän uskon pelko on hyvin yleinen, varsinkin siinä tapauksessa, jos paikkakunnalla työskentelevä saarnaaja, evankelista tai uskovain joukko toimii vallitsevissa mielipiteissä, muodoissa ja opinkäsityksistä poikkeavalla tavalla.
Kyllähän tänä aikana on syytä peljätäkin kaikenlaisia hengellisellä alalla liikkuvia eksytyksiä. Jeesuskin, puhuessaan lopun ajoista, varoittaa: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä!"
Mutta on olemassa hyvin paljon aiheetontakin pelkoa, jota ******* käyttää hyväkseen estääkseen heränneitä sieluja lähtemästä elämän tielle.
Vihollinen maalaa usein valkoisen mustaksi ja mustan valkoiseksi. Kun jokin paikkakunta on hengellisen kuoleman ja pimeyden vallassa, kun paimenet nukkuvat ja lampaat nukkuvat, silloin tavallisesti luullaan asiaintilan olevan hyvin.
Luullaan, että ollaan oikeassa uskossa ja opissa. Jos sitten sellaisella paikkakunnalla syttyy herätys, niin monet ovat ilman muuta valmiit tuomitsemaan sen lahkolaisuudeksi ja väärän uskon vaikutukseksi, joka on saatava estetyksi.
Monet uskoon tulleet ovat silloin saaneet kärsiä veretöntä marttyyriutta sen tähden, että heidän uskoaan on pidetty vääränä villiuskona.
Eräälläkin paikkakunnalla, kun Herra pelasti muutamia, otti yksi mies huolekseen käydä jokaisen kääntyneen luona varoittamassa heitä, kehottaen kääntymään pois "väärästä uskosta".
Sain kerran tilaisuuden sanoa tuolle miehelle: "Se on merkillistä, että Teille on nyt tullut hätä näistä, jotka ovat pelastuneet. Ettepäs silloin käynyt varoittamassa heitä, kun he kaiket yöt juoksivat synnin tiellä. "
Vastaukseksi sain puristetun nyrkin lyönnin pöytään aivan silmäini edessä ja joukon kiivaita sanoja. – Kuvaava esimerkki !
Että "oikeaoppisenakin" pidetty voi tulla väärinymmärretyksi herätyksen tulen syttyessä, siitä seuraava esimerkki:
Kun muuan valtionkirkon pastori piti herätyskokouksia eräässä kaupungissa kehottaen vakavasti kuulijoitaan parannukseen ja kääntymykseen, repien pehmikkeitä suruttomuuden rauhassa nukkuvilta, oli se monista aivan liikaa intoilua, jopa harhaan johtavaa. Joku ilmaisikin ajatuksensa sanoen: "Hän on vain vapaakirkollisten kätyri."
Vielä yksi esimerkki: K:n kaupungissa tuli eräs nuori henkilö kääntymykseen vapaitten kristittyjen kokouksessa. Mutta sen sijaan, että hänen äitinsä olisi kiittänyt Jumalaa lapsensa pelastuksesta, hän vihastui, kun luuli lapsensa joutuneen väärään uskoon. Ja mitä hän teki? Äiti parka" – Hän houkutteli tyttärensä käymään teatterissa antaen itse pääsymaksut, että "väärän uskon houreet haihtuisivat".
Ajattele – äiti hiihtämässä lapselleen latua helvettiin!
Miten kauheaa pimeyttä !
Kuinka suuri vastuu onkaan kerran oleva niillä, jotka eivät itse ole käyneet elämän tielle eivätkä ole sallineet meneväistenkään mennä !
Jos sinä, lukijani, olet niiden joukossa , jotka vastustavat elävää uskoa ja sammuttavat Herran sytyttämää tulta, niin sanon sinulle kuten Gamaliel muinoin apostolien vainoojille: "Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan." (Apt. 5: 39)
Edellä kerrotut tapaukset todistavat selvästi, kuinka sekavat käsitykset monilla on siitä, mikä usko on oikea ja mikä väärä.
"Kuka sen tietää, mikä usko on oikea, kun sitä uskoa on niin monenlaista?" Näin kuulee usein sanottavan. Tavallisesti herää tuollainen kysymys silloin, kun jollakin paikkakunnalla syntyy herätyksen tuli.
Tämä kysymys on kyllä sen arvoinen, että sitä kannattaa ajatella, ja siihen on löydettävä vastaus jo siitäkin syystä, kun epävarmuus tässä asiassa on monelle herätyksessä olevalle suorastaan pelastuksen esteenä.
He eivät uskalla tehdä ratkaisua, kun pelkäävät joutuvansa "väärään uskoon".
Väärän uskon pelko on hyvin yleinen, varsinkin siinä tapauksessa, jos paikkakunnalla työskentelevä saarnaaja, evankelista tai uskovain joukko toimii vallitsevissa mielipiteissä, muodoissa ja opinkäsityksistä poikkeavalla tavalla.
Kyllähän tänä aikana on syytä peljätäkin kaikenlaisia hengellisellä alalla liikkuvia eksytyksiä. Jeesuskin, puhuessaan lopun ajoista, varoittaa: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä!"
Mutta on olemassa hyvin paljon aiheetontakin pelkoa, jota ******* käyttää hyväkseen estääkseen heränneitä sieluja lähtemästä elämän tielle.
Vihollinen maalaa usein valkoisen mustaksi ja mustan valkoiseksi. Kun jokin paikkakunta on hengellisen kuoleman ja pimeyden vallassa, kun paimenet nukkuvat ja lampaat nukkuvat, silloin tavallisesti luullaan asiaintilan olevan hyvin.
Luullaan, että ollaan oikeassa uskossa ja opissa. Jos sitten sellaisella paikkakunnalla syttyy herätys, niin monet ovat ilman muuta valmiit tuomitsemaan sen lahkolaisuudeksi ja väärän uskon vaikutukseksi, joka on saatava estetyksi.
Monet uskoon tulleet ovat silloin saaneet kärsiä veretöntä marttyyriutta sen tähden, että heidän uskoaan on pidetty vääränä villiuskona.
Eräälläkin paikkakunnalla, kun Herra pelasti muutamia, otti yksi mies huolekseen käydä jokaisen kääntyneen luona varoittamassa heitä, kehottaen kääntymään pois "väärästä uskosta".
Sain kerran tilaisuuden sanoa tuolle miehelle: "Se on merkillistä, että Teille on nyt tullut hätä näistä, jotka ovat pelastuneet. Ettepäs silloin käynyt varoittamassa heitä, kun he kaiket yöt juoksivat synnin tiellä. "
Vastaukseksi sain puristetun nyrkin lyönnin pöytään aivan silmäini edessä ja joukon kiivaita sanoja. – Kuvaava esimerkki !
Että "oikeaoppisenakin" pidetty voi tulla väärinymmärretyksi herätyksen tulen syttyessä, siitä seuraava esimerkki:
Kun muuan valtionkirkon pastori piti herätyskokouksia eräässä kaupungissa kehottaen vakavasti kuulijoitaan parannukseen ja kääntymykseen, repien pehmikkeitä suruttomuuden rauhassa nukkuvilta, oli se monista aivan liikaa intoilua, jopa harhaan johtavaa. Joku ilmaisikin ajatuksensa sanoen: "Hän on vain vapaakirkollisten kätyri."
Vielä yksi esimerkki: K:n kaupungissa tuli eräs nuori henkilö kääntymykseen vapaitten kristittyjen kokouksessa. Mutta sen sijaan, että hänen äitinsä olisi kiittänyt Jumalaa lapsensa pelastuksesta, hän vihastui, kun luuli lapsensa joutuneen väärään uskoon. Ja mitä hän teki? Äiti parka" – Hän houkutteli tyttärensä käymään teatterissa antaen itse pääsymaksut, että "väärän uskon houreet haihtuisivat".
Ajattele – äiti hiihtämässä lapselleen latua helvettiin!
Miten kauheaa pimeyttä !
Kuinka suuri vastuu onkaan kerran oleva niillä, jotka eivät itse ole käyneet elämän tielle eivätkä ole sallineet meneväistenkään mennä !
Jos sinä, lukijani, olet niiden joukossa , jotka vastustavat elävää uskoa ja sammuttavat Herran sytyttämää tulta, niin sanon sinulle kuten Gamaliel muinoin apostolien vainoojille: "Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan." (Apt. 5: 39)
Edellä kerrotut tapaukset todistavat selvästi, kuinka sekavat käsitykset monilla on siitä, mikä usko on oikea ja mikä väärä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
MITEN PÄÄSTÄÄN OIKEAAN USKOON ?
Ilman parannusta ei ole todellista, elävää kristillisyyttä ja uskoa, ja siksi Raamattu opettaakin, että kaikkien on tehtävä parannus.
"—tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus." (Apt. 17: 30)
Kun Johannes Kastaja saarnasi, sanoi hän: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." (Matt. 3: 2)
Samoin Jeesus, alkaessaan julkisen toimintansa, saarnasi parannusta: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1: 15)
Ja kun Jeesus kuolleista noustuaan antoi apostoleilleen lähetystehtävän, käski Hän, "että parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava Hänen nimessänsä kaikille kansoille alkaen Jerusalemista." (Luuk. 24: 47)
Vielä tänäkin päivänä on armon järjestys sama. Ensin parannus ja sitten usko.
Jos sinä, lukijani, et ole käynyt sisälle parannuksen ahtaasta portista, et myöskään ole elämän kaidalla tiellä. Oikeaa uskoa sinulla ei myöskään ole kaikesta mahdollisesta jumalisuudestasi huolimatta.
Mitkään ulkonaiset seikat eivät korvaa parannusta. Ei johonkin kirkkoon, seurakuntaan tai yhdistykseen kuuluminen, ei ehtoollisella käyminen, eikä edes raamatullinen kastekaan auta – puhumattakaan lapsikasteesta – jos tosi parannusta ei ole tapahtunut. Hengellisissä viroissa oleville, saarnaajille, papeille ym. kuuluu Jumalan käsky: "Kaikkien ihmisten on tehtävä parannus", yhtä hyvin kuin sanankuulijoillekin. Mitään erikoisvapautusta ei Jumalan Sana myönnä kenellekään.
Nyt on kysymys todella ratkaisevasta parannuksen teosta eli ahtaasta portista sisälle menemisestä. Uskovan tarvitsee yhdessä olla jatkuvasti parannuksen tekijänä, kuten Luther opettaa: "Jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta kuoletettava vanhaa ihmistä kaikkien syntien ja pahojen himojen kanssa ja että sen sijaan tulee joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä."
Paljon on sellaisia, jotka kiertävät ahdasta porttia koettaen päästä suorinta tietä taivaaseen ilman mielenmuutosta ja parannusta.
Aivan niin kuin "Kristityn vaellus" –kirjassa kerrotaan, kuinka Kristitty ja Toivova, kulkiessaan Kuninkaan tiellä, tulivat erään paikkakunnan kohdalle, jonka nimi oli Luulon maakunta. Sieltä tuli heidän seuraansa eräs mies, nimeltään Taitamaton. Kristitty alkoi kysellä, mistä hän tulee ja mihin on menossa.
Taitamaton vastasi: "Minä synnyin tuossa maassa, joka on tuolla vähän vasemmalla puolella, ja olen menossa Taivaan kaupunkiin."
Kristitty: "Mutta kuinka luulet pääseväsi sisälle kaupungin portista, sillä siinä voi syntyä vaikeuksia?"
Taitamaton: "Niin kuin muutkin hyvät ihmiset pääsevät."
Kristitty: "Mutta mitä sinulla on näytettäväksi portilla, että se avattaisiin?"
Taitamaton: "Minä tiedän Herran tahdon ja olen elänyt hyvin. Annan jokaiselle omansa, rukoilen, paastoan, maksan kymmenykset ja olen jättänyt maani taivaan tähden."
Kristitty: "Mutta et tullut tielle ahtaasta portista, joka on tien alussa; tulit tänne tuota väärää polkua pitkin, ja sen tähden pelkään, että vaikka mitä itsestäsi ajattelisit, kun tilinpäivä tulee, sinua syytetään siitä, että olet varas ja rosvo, sen sijaan, että pääsisit kaupunkiin."
Taitamaton: "Hyvät herrat, te olette aivan outoja minulle; minä en tunne teitä. Seuratkaa te oman maanne uskontoa, minä seuraan minun. Toivon kaiken päättyvän hyvin. Mitä siihen porttiin tulee, josta puhuitte, niin koko maailma tietää sen olevan hyvin kaukana meidän maakunnastamme. En tiedä, osaako kukaan meidän puolen asujamista edes tietäkään sille portille; eivät heidän tarvitse huoliakaan, osaavatko vai eivätkö, koska meillä on, kuten näette, hieno, hauska, vihreä polku, mikä tulee tänne meidän maastamme suorinta suuntaa tielle."
Miten sattuva kuvaus luulokristityistä, jotka luulevat omassa vanhurskaudessaan kelpaavansa taivaaseen! Heidän pettymyksensä on kerran kauhea, elleivät he armonajassa herää näkemään sieluntilansa petollisuutta.
"Tultuansa portille hän katsoi sen päällä olevaa kirjoitusta ja alkoi kolkuttaa luullen nopeasti pääsevänsä sisälle. Mutta miehet, jotka katsoivat yli muurin, kysyivät: "Mistä tulette ja mitä tahdotte?" Hän vastasi: "Minä olen syönyt ja juonut Kuninkaan edessä, ja Hän on opettanut meidän kaduillamme." He kysyivät hänen vakuuskirjaansa, jotta saisivat näyttää sen Kuninkaalle. Taitamaton haki ja kopeloi povestansa, mutta ei löytänyt. He sanoivat silloin: "Eikö teillä ole?" Mutta Taitamaton ei vastannut heille sanaakaan. Palvelijat veivät sanan Kuninkaalle, mutta Hän ei tahtonut tulla häntä katsomaan, vaan käski niiden kahden loistavaisen, jotka olivat saattaneet Kristittyä ja Toivovaa, mennä ulos ja sitoa Taitamattoman käsistä ja jaloista sekä viedä hänet pois. He ottivat siis hänet, kantoivat ilman halki sille ovelle, minkä olin nähnyt vuoren kyljessä ja heittivät hänet siitä sisälle. Silloin näin, että taivaan portiltakin oli tie helvettiin, yhtä hyvin kuin Turmeluksen kaupungistakin."
Mikä teatteriesitys se oli?
Jos esimerkiksi Paavo Ruotsalaisen "Viimeiset Kiusaukset" tosi hyvin sovitettuna teatteriesityksenä menee teatterissa, passittaisin sinut ja kaikki muut vielä pimeällä keskiajalla hurmahenkisesti keuhkoavat eläytymään bibliodraaman tavoin tällaista katsomaan ja kuulemaan, niin pääsisit irti silminluettavista stereotypioistasi, elävään uskoon.