Raamatun 2 syntiä

Raamattu kehoittaa useassa kohdassa iloon. Raamattu myös tuomitsee pelkurit pahoiksi ihmisiksi.

Olen sitä mieltä että sekä ilo että pelottomuus edustavat huolettomuutta ja tämän tulisi olla syntiä.

Voitte olla fundiksia ja tuomita minut Jumalanpilkasta ja luottaa ennemmin Raamattuun kuin minun mielipiteisiin, mutta ne jotka haluavat käyttää omia aivoja ennemmin kuin uskoa sokeasti Raamattuun, miettikäähän mihin huolettomuus johtaa. Ihminen ei ole tarkka sanoissaan jos ihminen toimii huolettomasti. Ihminen saattaa satuttaa muita ihmisiä omalla huolettomuudellaan.

Mielestäni ihmisen tulisi pelätä pahoja ihmisiä silloin kun ihminen ei ole varautunut pahojen ihmisten kukistamiseen. Jotta ihminen pystyy kukistamaan pahat ihmiset vaikkapa oikeuden edessä, tulee ensin hankkia todistusaineistoa. Jos ihminen toimii pelottomasti pahojen ihmisten seurassa, kuvittelevat pahat ihmiset että hyvä ihminen ei pelkää pahuutta, mutta jos hyvä ihminen kääntyy pahoja ihmisiä vastaan, on kostotoimenpide pahojen ihmisten osalta taattu.

Näiden Raamatun kohtien mukaan ihmisen tulisi olla varovainen sanoissaan ja teoissaan:

- Kaikki se, minkä Jumala on sanonut, on puhdistettua. Hän on kilpi häneen turvautuville. Älä lisää mitään hänen sanoihinsa, jottei hän ojentaisi sinua ja jottei sinun täytyisi osoittautua valehtelijaksi. (Sananlaskut 30:5-6)

- ”Minun kätenihän on tehnyt tämän kaiken, niin että tämä kaikki tuli olemaan”, lausuu Jumala. ”Ja minä katson sen puoleen, joka on ahdistettu ja hengeltään murtunut ja joka vapisee sanani edessä. (Jesaja 66:2)

- Katso! Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle; osoittautukaa sen tähden varovaisiksi kuin käärmeet ja silti viattomiksi kuin kyyhkyset. (Matteus 10:16)

Nämä Raamatun kohdat tuomitsevat pelkurit:

- Mutta pelkureiden ja epäuskoisten ja iljettävän saastaisten ja murhaajien ja haureellisten ja spiritismiä harjoittavien ja epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa tulee olemaan siinä järvessä, joka palaa tulesta ja rikistä. Tämä tarkoittaa toista kuolemaa. (Ilmestys 21:8)

- Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, koska pelko vaikuttaa ehkäisevästi. Se, joka pelkää, ei olekaan tullut täydelliseksi rakkaudessa. (1. Johanneksen kirje 4:18)

Raamatusta löytyy useampi kohta mikä kehoittaa iloitsemaan.
http://raamattu.uskonkirjat.net/
Tuonne jos kirjoittaa hakusanaksi "iloitkaa", niin löytyy jokunen kohta.

Olen sitä mieltä ettei ihmisen tulisi toimia huolettomasti ainakaan silloin kun ihmisellä on syytä huoleen. Jos ihminen uskoo ettei hänellä ole syytä huoleen, onko tämä sellaista uskoa mihin ihmisten tulisi uskoa? Kyllä ateistitkin ymmärtävät sen että ihmisen tulee olla jossain määrin varovainen ja jossain määrin uskoa itseensä, mutta missä menee se raja oikean ja väärän uskon välillä?